Kirja: Sata kummaa kertomusta

Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta. Kuoriaiskirjat 2013.

Shimo Suntilalla oli viime vuoden aikana projektina kirjoittaa sadan sanan mittaisia raapaleita nettiin yksi joka päivä. Projekti onnistui ja sen tuloksista on valittu tähän kirjaan sata tekstiä.

Joskus aikanaan olen todennut scifin puolelta novellit eniten mun jutuksi ja tämäkin vahvisti sitä käsitystä. (Tai en mä edes ole ihan varma, että onko tämä edes scifiä, jos tyyli onkin spefi tai uuskumma tai mikä lieneekään.) Tykkäsin siis tästä ja sen takia vähän säästelinkin kirjaa, kun luin sitä vaan pienissä erissä.

On se aika taitolaji saada sataan sanaan mahtumaan järjellinen kertomus. Osa teksteistä oli vähän outoja, mutta en sitten ole ihan varma, että olisivatko ne toimineet paremmin pidempinä novelleina. Useammassa tekstissä seikkailivat tytöt Milla ja Meri, joilla oli kaikkia ihme keksintöjä ja niistä jutuista tykkäsin eniten.

Kirja on pyydetty arvostelukappaleena.

Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja

Kaivelin tietokoneeni kansioita ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Pidin aikoinaan monta vuotta kirja-aiheisia kotisivuja, jossa oli muun muassa kirja-arviointeja. Osa teksteistä oli laadultaan ihan mitä sattuu, mutta muutaman parhaimman aion julkaista täälläkin. Osan kirjoista voisin lukea uudelleen ja katsoa, että onko mielipide muuttunut vuosien varrella.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi takavuosien suosikkisarjoistani, josta on onneksi alettu ottaa uusia painoksia. Päättelin, että teksti on kirjoitettu alunperin joskus 2003-2004, jolloin olin ekaa vuotta insinööriopiskelemassa, koska sitä ennen ei ollut tullut mieleenkään lukea tunneilla.

Edgar Rice Burroughs: Mars-sarja

Nää Mars-kirjat on oikeestaan ainoota scifiä, josta mä tykkään. Niissä ainakin lähes kaikissa on pääosassa tai edes sivuosassa John Carter, joka on joutunut Marsiin Jenkkilästä ja sitten jäänyt sinne kämppäämään ja perustanut perheen. Kirjoissa tutustutaan Marsin eri kansoihin ja aina sitten taistellaan välillä. Seikkailua ja muuta jänskää on ihan tarpeeksi. Näitä kirjoja on nyt tullut kulutettua koulussa ja siten ollen muutamien tuntien jutut ovat menneet ihan ohi, kun Marsin maailma on ollut niin magneettisen kiehtova. (vähän sama juttu muuten mun veljellä: yleensä kun se lukee, nii saa huutaa aika kauan ennen kun se kuulee, Mars-kirjoja lukiessa saa huutaa pidempään ja kovempaan...) Harmi vaan, että sarjan kirjojen saatavuus on aika huono, niitä löytää koko sarjan vaan tyyliin pääkirjaston varastosta ja osan kirjoista vaan vähän useammasta paikasta.

Kirja: Fyrverkerimakarens dotter

Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter. Opal 2005.
(Kääntäjä: Olle Sahlin)

Fyrverkerimakarens dotter on aasialaishenkinen fantasiasatu. Lilan isä tekee ilotulitteita ja tytär haluaa samaan ammattiin. Hänen ystävänsä Chulak työskentelee elefantinhoitajana. Vastaan tulee kaikenlaista hässäkkää ja ongelmaa ennen kuin Lila pääsee oikeasti tekemään raketteja.

Olen kyllä lukenut aikaisemmin osan Philip Pullmanin kirjoista, mutta mikään erityisen iso fani en ole koskaan ollut. Tämä kirja tuli hankittua joskus nettikirjakaupasta, kun halvalla sain.

Kirja ei ollut huono, mutta tästä olisi saanut paremmankin. Jos se olisi ollut pidempi, niin asioita olisi ehkä keritty käsitellä vähän syvällisemmin. Tuntui, että kohderyhmänä olivat nuoremmat lukijat ja tässä se siis näkyi, vaikka ei pitäisi.

Eniten pidin tässä kirjassa siitä hyvästä itämaisesta tyylistä, mitä löytyi myös Tuhannen ja yhden yön saduista.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Kirjavuori Mount Everestille

Kirja: Hopealaakson salaisuus

Chitra Banerjee Divakaruni: Hopealaakson salaisuus. Tammi 2004.
Köyhän perheen poika Anand asuu Kalkutan slummissa. Hänen tapaamansa vanha mies paljastuu Himalajalta tulevan parantajayhteisön jäseneksi. Anand lähtee tämän mukaan viemään taikakotiloa takaisin vuoristoon ja saa mukaansa myös orpotyttö Nishan. Matkalla on esteitä ja paha voimakin iskee porukkaa vastaan.

Sarjan seuraava osa on odottanut omassa hyllyssä ikuisuuden, mutta pitihän tämä eka osa lukea ensin. Mä olen pitkään kaipaillut luettavakseni enempi jotain kevyttä fantasiaa ja tämä kolahti siihen tarpeeseen.

Kirja ei ole periaatteessa kauhean uniikki asetelmaltaan. Onhan näitä ennenkin nähty, missä köyhällä ja yksinäisellä lapsella on taikakykyjä. Hyvän ja pahan taistelu on kanssa aika peruskamaa suuressa osassa fantasiakirjoja.

Tästä huolimatta kirja ei ollut mitenkään stereotyyppinen tai tylsä. Tarina kulki nopeasti eteenpäin ja säilyi koko ajan tosi kiinnostavana. Eksoottinen tapahtumaympäristö teki kanssa kirjasta vielä kiinnostavamman.

Lukuhaasteet:
Totally British - Commonwealth (Intia)

Kirja: Maan kätkemät

Reeta Aarnio: Maan kätkemät. Otava 2008.

Maan kätkemät on lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa.

Pääosassa ovat neljäsluokkalaiset Liina, Eetu ja Siri, jotka käyvät tavallisen koulun lisäksi myös erillisillä taikatunneilla, kun heillä on erityiskykyjä. Alueelta alkaa kadota lapsia ja kolmikko lähtee etsimään heitä.

Kirjassa yhdistetään reaalimaailmaa fantasiaan. Tapahtumat sijoittuvat oikeastaan koko ajan oikeaan maailmaan, mutta täällä sitten kuitenkin liikkuu kaikenlaisia outoja hahmoja, kuten maahisia ja tonttuja. Tähän "Taikaolennot" ovat kaikki sellaisia kansanperinne-tyyppisiä eivätkä mitään eksoottisia. Tähän tulee sitten lisäksi se taikominenkin, joka ei kuitenkaan ole sellaista taikasauva pystyssä loitsimista.

Tästä tuli vähän mieleen Maria Turtschaninoffin kirja Helsingin alla. Jotenkin on sellainen tuntuma, että myös Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon saattaisi olla samaa tyyliä. (Molemmat linkit menee Risingshadow.fi:hin.) Tai oli tässä kanssa jotain samaa kuin Harry Potterissakin....

Tyylilajina kotimainen lasten fantasia, joka on enemmän kuin tavallinen satukirja, on hyvä asia ja tämä kirja edusti hyvin kyseistä genreä. Jatko-osat menee lukupinoon heti, kunhan ensin jaksan hakea ne kirjastosta. Lyhyesti sanottuna siis tykkäsin tästä.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Kirja: Haluatko velhoksi?

Diane Duane: Haluatko velhoksi? WSOY 2003.
(Kääntäjä: Kaisa Luntinen, kansi: Jussi S. Karjalainen)

Velhonuoret-sarjan ensimmäinen osa on löytynyt aikoinaan kirpputorilta ja lojunut lukupinossa pitkään.

Nita löytää kirjastosta Haluatko velhoksi? -kirjan, joka paljastuu velhojen käsikirjaksi. Hän tutustuu samaa koulua käyvään Kitiin, joka on myös aloitteleva velho. He yrittävät palauttaa valkoisen aukon Fredin takaisin avaruuteen, mutta päätyvät etsimään Valon kirjaa sekä taistelemaan pahaa vastaan. Kirjailija on kotoisin Irlannista, mutta tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin.

Mä olen aika varma, että olisin tykännyt tästä sarjasta nuorempana ehkä enemmän kuin nyt. Nyt kun olen lukenut enemmän fantasiaa, niin kiinnitin asioihin eri tavalla huomiota. Keräsin tähän listaan jotain plussia ja miinuksia:
+ oikean ja fantasiamaailman yhdistäminen
+ nuoret velhot, joiden tausta on tavallisessa perheessä
+ idea velhojen omasta kieli, jota myös kasvit ja esineet voivat ymmärtää
+/- yhdistetty tähtitiedettä
- joitakin asioita ohitetaan aika nopeasti
- hyvän ja pahan taistelu on aika nähty juttu jo
- ei koko aikaa kauhean uskottava fantasiakirjaksi
- välillä aika outoja ratkaisuja, esim. Nitan kynän etsimisen takia joudutaan koko seikkailuun
- kansi ei kauhean houkutteleva tai onnistunut

Kokonaisuutena tämä oli sen verran hyvä, että lukupinosta jo löytyvä seuraavakin osa tulee luettua. Tämä ensimmäinen osa on kirjoitettu alun perin vuonna 1983 ja uusimmat osat ihan viime vuosina. Suomentaminen aloitettiin sarjan alusta 2000-luvun alkupuolella, mutta ilmeisesti sitä ei olla kääntämässä loppuun asti, kun suomennoksia ei ole tullut kuitenkaan useampaan vuoteen.

Lukuhaasteet:
Totally British - Éirinn go Brách

Kirja (lukudiplomi): Magi (suom. Magiaa)

Angie Sage: Magi. Richters 2005. (suom. Magiaa)
(Kääntäjä: Lisbet Holst)

Lukudiplomin tehtävä: Etsi ja kirjoita kirjastasi fantasiakirjallisuuden tunnuspiirteitä.

Dipomin termisivulla määriteltiin näin: "Fantasiamaailma ja sen tunnuspiirteet - Fantasiakirjallisuudessa kuvataan yliluonnollisia asioita, jotka tapahtuvat todellisessa tai kuvitteellisessa yliluonnollisessa maailmassa."

Määritelmä aiheutti ensin vähän ihmetystä ja sitten kun yritin etsiä kirjasta jotain yliluonnollisuuksia, ei siitä tullutkaan kunnollista listaa. Tässä on ne vähäiset huomioni:

• kirjassa on joitakin outoja otuksia ja puhuvia eläimiä (esim. viestejä vieviä rottia)
• osa henkilöistä on maagikoita, jotka osaavat taikoa
• mukana on joitakin taikaesineitä, kuten ylimaagikon suoja-amuletti
• tapahtumat sijoittuvat omaan fantasiamaailmaansa eivätkä tavalliseen

Ainakin Marjis on kirjoittanut tästä kunnollisen arvion.

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Fantasia
Totally British - Modern Women Writers

Kirja: Jäinen valtakunta

  Kai Meyer: Jäinen valtakunta. Otava 2010.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Venäjälle 1800-luvun lopun Pietariin. Päähenkilö on poikatyttö Hiiri, joka asuu siellä eräässä hotellissa ja työskentelee kengänkiillottajana. Hotelliin saapuvat vieraaksi Lumikuningatar ja englantilainen velho. Velho on vienyt kuningattarelta jotakin, jonka tämä haluaa takaisin.

Tyylillisesti tässä oli jotain samaa kuin Eva Ibbotsonin kirjoissa. Ei tämä kyllä ihan niin hyvä ollut kuin mitä oletin tai olisin halunnut. Luultavasti kirja olisi ollut parempi, jos se olisi ollut astetta realistisempi tai sitten vaihtoehtoisesti etäännytetty enempi reaalimaailmasta. Fantasian ja realismin yhdistelmä ei siis tällä kertaa toiminut niin hyvin kuin se olisi voinut.

Tämä löytyi sattumalta kirjaston lastenosaston fantasiahyllystä. Kiinnostuin kirjasta sen alkuperämaan takia: kirjailija on saksalainen. Haluan edelleen lukea enempi fantasiaa kuin aikaisemmin ja tutustua eurooppalaiseen kirjallisuuteen, niin vastaavia kirjoja olisi tarkoitus etsiä luettavaksi jatkossakin. Toivon mukaan sieltä sitten löytyisi samalla joku helmi...

Koska tapahtumat sijoittuvat käytännössä pelkästään sinne hotelliin, niin kuittaan tällä yhden suorituksen kiinteistöhaasteeseen.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa
Kiinteistöhaaste

Kirja: Hurja matka halki yön

Walter Moers: Hurja matka halki yön. Otava 2003.

Kirja perustuu ranskalaisen Gustave Doren 1800-luvulla tekemiin kuvituksiin, joiden ympärille saksalainen Walter Moers kirjoitti fantasiakertomuksen. Päähenkilönä on Gustave-poika, joka tekee yön aikana mielikuvituksekkaan matkan eri ajoissa ja paikoissa. Hän tapaa Kuoleman ja saa tältä hankalia tehtäviä. Hän melkein kuolee myös itse, mutta selviää koetuksista hengissä.

Tämä oli tyyliltään erilainen kuin Moersin muut kirjat. Oleellisimmat erot olivat, ettei tämä sijoitu hänen keksimäänsä fantasiamaailmaan Zamoniaan ja kuvitus ei ollut hänen omatekemänsä. Lisäksi tämä oli ehkä vähän vanhanaikaisempi tyyliltään. Kirja oli kyllä kiinnostava, mutta pidän enempi niistä toisista.

Lukuhaasteet:

Teemamaana Saksa

Kirja: Walter Moers - Huviretki hukkateille

Walter Moers: Huviretki hukkateille - seikkailu Zamoniassa. Otava 2002.

Mä olen vähän myöhäisherännäinen Walter Moersin kirjojen suhteen. Suomennokset tuli joskus kymmenen vuotta sitten ja silloin monet luki niitä, itseäni hivenen harmittaa etten tullut lukeneeksi niitä jo aikaisemmin. Luin suurimman osan kirjoista vuosi sitten (vaikkei niitä kyllä montaa olekaan) ja kun löysin Huviretki hukkateille -kirjan omaksi, olen säästellyt tätä lukupinossani tarkoituksella.

Zamonia on ihan oma fantasiamaailmansa, jossa elää erilaisia olentoja. Osa muistuttaa tavallisia eläimiä, osa on suht tavallisia fantasiahahmoja ja osa on jotain ihan muuta. Huviretki hukkateille -kirjassa Kaukkanger-nimisestä paikasta kotoisin olevat lapset Ensel ja Krete ovat lomailemassa Puustolassa Suuren metsän nurkilla vanhempiensa kanssa ja sitten eksyvät sinne metsään.

Kirjan "kirjoittaja" on zamonialainen Hildegunst von Mythenmetz, joka on kirjoittanut tarinan sekaan omia juttujaan asiasta ja asian vierestä. Lopussa on lisäksi hänen elämänkertansa. Se oli tyyliltään vähän muuta kirjaa tylsempi ja olisin halunnut, että sekin sivumäärä olisi käytetty sen oikean juonen jatkamiseen. Nykyisessä versiossa tarina jäi siis kesken eikä tälle edes ole olemassa jatko-osaa. En siis tykkää kirjojen epäselvistä lopuista....

Mutta siis tämä oli kyllä tosi hyvä ja yhtä hyvä kuin ne aikaisemmatkin Moersin kirjat. Juoni vei mukaanaan ja kirja olisi tehnyt mieli ahmaista kerralla. Vähän näissä on kyllä absurdiutta ja muuta sekoilua, mutta se ei ole huono asia. Huviretki oli hivenen satuhenkisempi kuin ne muut kirjat. Tätä sopii suositella ainakin kevyemmän fantasian ystäville.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Saksa

Velhomaailma-lukuhaaste päättyy

Aloitin aikaisemmin tänä vuonna Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto -nimisen lukuhaasteen, jossa oli lukuaikaa vuoden loppuun ja minimisuorituksena viisi kirjaa liittyen Tylypahkan oppiaineisiin.

Lukemani kirjat ovat tässä:
Ennustaminen - Ruben Eliassen: Profetians utvalda (suom. Ennustuksen valitut)
Jästitieto - Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!
Loitsut - Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden (suom. Maameren velho)
Taikaeläinten hoito - Alan Snow: Varokaa juustokiltaa!
Taikuuden historia - Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus
Tähtitiede - Markus Hotakainen: Tähtitaivas
Yrttitieto - Jouko Rikkinen: Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa

Alkuperäinen tarkoitukseni oli lukea kaikkiin aineisiin sopiva kirja, mutten sitten ehtineet. Mites te muut, mitä on tullut luettua? Tässä on vielä lukuaikaa vuoden loppuun asti, mutta voitte siis tulla kertomaan lukemisenne tähän heti kun ehditte. Lukutoukka ainakin oli kerinnyt saada kirjat luetuksi jo aikaisemmin.

Kirja: Ruben Eliassen - Profetians utvalda

 

Ruben Eliassen: Phenomena - Profetians utvalda. Bazar 2006. (suom. Ennustuksen valitut)

Mulla on vielä useampi kirja, jotka pitäisi saada luetuksi ja mielellään myös blogatuksi ennen vuoden loppua. Ei ehkä kannattaisi osallistua niin moneen haasteeseen....

Lukemani kirja on Phenomena-sarjan ensimmäinen osa. Se kertoo kahdesta haltialapsesta, joiden pitää täyttää vanha ennustus ja pelastaa maailma pahuudelta. He matkustavat täyttämään tehtäväänsä karhun ja velhon kanssa.

Tämä oli aika perusfantasiaa ja se on samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. En siis periaatteessa välitä lukea mitenkään hirveän erikoisia kirjoja, mutta toisaalta tämä ei sitten tuntunut tarjoavan oikein mitään uutta. Kirjan maailma ei ole pikkutarkasti tai monimutkaisesti luotu. Siellä ei myöskään ole vilisemällä erilaisia hahmoryhmiä, vaan määrä on ihan sopiva. Sain siis Tolkienin jälkeen tarpeekseni näistä tarkasti tehdyistä kirjoista.

Tästä en nyt innostunut niin kauheasti. Hahmoista puuttuu se tietynlainen syvyys ja kiinnostavuus. Juonikaan ei ollut kiinnostava tai muuten mukaansatempaava ja lukiessa odotin koko ajan tapahtuvaksi jotain suurempaa, mitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Onneksi kirja oli kuitenkin melko ohut fantasiakirjaksi, niin jaksoin lukea sen loppuun asti.

Kirja on alkuperältään norjalainen. Pohjoismainen fantasia ja scifi ovat periaatteessa kiinnostavaa luettavaa, mutta sitä ei nyt kauhean usein tule vastaan. Norjankielisen wikipedian mukaan sarjaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän osaa. Niistä ei kuitenkaan ole taidettu suomentaa kuin tämä yksi, ainakaan kirjastosta ei näytä olevan saatavilla jatko-osia muuten kuin kakkososa ruotsiksi.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Norja
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Ennustaminen
Kirjavuori Mount Everestille

Kirja: Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden (Maameren velho)

Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden. Rabén & Sjögren 2003. (suom. Maameren velho)

Ursula K. Le Guin oli yksi niitä fantasiaklassikkoja, joiden lukeminen on jäänyt aina vaan väliin. Aloitin kyllä yhtä niistä scifikirjoista ensin, mutta se oli niin tylsä, etten päässyt alkua pidemmälle. Sitten kaivoin kotoa toisesta kirjapinosta tämän ja päätin ottaa riskin, vaikka epäilin ensin tämänkin laatua.

Ei, tämä kirja ei sitten ollutkaan oikeastaan erityisen tylsä, muttei se kyllä mitenkään kehuttavakaan ollut. Kirjan päähenkilö on Ged-niminen velho ja tapahtumapaikkana toimii Maameren maailmassa. Tämä oli taas niitä kirjoja, joiden kohdalla tuli taas mietittyä, että mikäköhän se juonen perimmäinen idea oli. Eteneminen oli aika hidastempoista, henkilöhahmot ja tapahtumat eivät olleet kiinnostavia. Jos kirja olisi ollut yhtään paksumpi, keskenhän se olisi jäänyt.

Fantasiakirjailijoita on niin monenlaisia. Esimerkiksi Tolkien on onnistunut tekemään hyvää työtä oman maailman kehittelyssä ja Diana Wynne Jonesin kirjoitustyyli taas on tosi mukaansatempaava. Tyyliltään tämä oli vähän vastaava kuin C. S. Lewisin Narniat - vain sillä erotuksella, että Narniat oli parempia, vaikken koskaan antanut niillekään kovin korkeita pisteitä.

Ainakin Maameren tarinoiden osalta tämä jää omalla kohdaltani tähän, Ursula K. Le Guinin muita kirjoja saatan vielä harkita. Varsinkin jos joku teistä osaisi suositella mulle jotain...?

Lukuhaasteet:
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Loitsut (saa luvan kelvata tähän)

3x suomenruotsalaista kirjallisuutta

Luin viime viikonloppuna vahingossa putkeen kolme suomenruotsalaista kirjaa. Päätin niputtaa ne kaikki samaan postaukseen, kun just nyt ei oikein irtoa sanottavaa, mutta kaikki on silti vinkkaamisen arvoisia kirjoja.


Maria Turtschaninoff: Underfors. Söderströms 2010. (suom. Helsingin alla)

Alva ei muista menneisyydestään muutamasta vuodesta yhtään mitään. Hän saa kuulla olevansa kotoisin Underforsista, joka on kaupunki Helsingin alapuolella (suomennoksessa Alistadi). Hän lähtee maan alle ja samaa koulua käyvä Joel seuraa perässä. Alvan menneisyys ja Underforsin tulevaisuus aiheuttavat seikkailun, jossa joudutaan matkustamaan myös Pohjanmaalle ja Lappiin.

Kirja oli aika satuhenkinen: enemmän satutyyliä kuin fantasiaa tai seikkailukirja. Mukana oli peikkoja ja erilaisia suomenruotsalaiseen kansanperinteeseen olentoja, joiden suomenkielisistä nimistä minulla ei ole mitään hajua. Kirja oli erilainen kuin mitä oletin: odotin saavani seikkailullisemman kirjan, mutta sainkin sadunomaisen. Toimintaa ja nopeutusta olisi voinut olla hetkittäin enempi. Lisäksi olisin halunnut, että tapahtumia olisi sijoitettu enemmän Underforsiin. Ei tämä kuitenkaan ollut huono edes odotuksiini nähden, vaan lukemisen arvoinen kirja.

Tätä on arvioitu jo aika monessa blogissa: Kirjavinkit, Kirjamielellä, Lukuhetket,
Tarinoiden taikaa, Vinttikamarissa, Opuscolo, Lastenkirjahylly, Gloria's Story


Claes Andersson: Oton elämä. WSOY 2011.

Olen pitänyt Claes Anderssonia jo kauan fiksuna kaverina, mutta olen vasta viime vuosina alkanut lukea hänen teoksiaan. Viime vuoden käännösuutuuksia on romaani Oton elämä. Olisin halunnut lukea tämän alkukielellä ruotsiksi, mutta mökkipaikkakunnan kirjasto ei sellaista ylellisyyttä tarjonnut.

Kirjan päähenkilö on Otto, vanha jazzpianisti. Nimensä mukaisesti kirja kertoo hänen elämästään ja välillä muistellaan myös menneitä. Lukiessa en voinut olla miettimättä, että kuinka paljon tässä on oikeasti Anderssonin omasta elämästä - ainakin yhtäläisyyksiä on paljon.

Lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut lukemaan kirjoja, joiden ainoa kunnon päähenkilö on vanhus, mutta jostain syystä sain tämän kirjan loppuun hyvin vähällä vaivalla. Se johtui ehkä Andersssonin sujuvasta kirjoitustyylistä, jota luki mielellään. Tosin ajattelin monessa kohdassa, etten haluaisi tietää sitä kaikkea mitä siinä kerrotaan (esim. sydänkohtauksen hoito sairaalassa).

Alaotsikkona oli "Aikalaisromaani". Mulla on taas käsitteet vähän hukassa enkä oikein ymmärrä, että mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Se tuli mieleen, että tämä saattaa kestää aikaa vähän huonosti. Tuntui, että mukana oli kuitenkin tosi monta kirjoitushetken tapahtumaa (esim. vaalirahoitus, saunakilpailu ja Porvoon autokaista-ammuskelu), jotka pitävät tämän tiukemmin hetkeen sidottuna eivätkä ajattomana.

Blogiarvioita: Kirjantila, Erjan lukupäiväkirja, Kulttuuri kukoistaa


Annika Luther: Ivoria. Teos & Söderströms 2009.

Tässä on taas niin loistava nuortenkirja, etten kykene kirjoittamaan siitä kunnolla enkä halua analysoida sitä pilalle. Kirjan päähenkilö Alphonse on kotoisin Norsunluurannikolta. Hän on asunut perheineen monessa eri paikassa: Norsunluurannikolta on lähdetty, Skånen ja muiden paikkojen kautta on päädytty Helsinkiin. Oleskeluluvat menevät Suomessa ollessa vanhaksi. Alphonse jää tänne luvattomasti ja tutustuu Una-tyttöön, joka käy lukiota.

Kirjan tarina oli alusta alkaen mukaansatempaava ja kirja piti lukea kerralla, että sain heti tietää, että mitä siinä käy. Tämä oli vähän samalla tavalla kiinnostava kuin aikaisemmin lukemani tietokirja Luvaton norjalainen, vaikka tämä olikin fiktiota. Nyt jäi vaan harmittamaan, etten lukenut tätä ruotsiksi. Annika Lutherin käyttämä kieli on sellaista, että olisin oikeasti halunnut lukea alkuperäisversion. Ei käännös huono ollut, mutta tiedän, että tämä olisi ollut vielä parempi ruotsiksi.

Blogiarvioita: Lastenkirjahylly

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper - Barn- och ungdomsböcker x2, Finlandssvenska herrar x1

Hanna van der Steenin Tähtisilmät-trilogia

Kirjailija Hanna van der Steen oli kirjoittanut blogiinsa siitä, miten vähän hänen kirjastaan oli tehty arvioita. Tartuin sitten itse tähän kirjoitusaiheeseen, kun lasten- ja nuortenkirjallisuus ansaitsee aina enempi näkyvyyttä. Tähtisilmät-nimiseen fantasiakirjasarjaan on tekeillä kolmas osa. Olen itse lukenut ja arvioinut molemmat edelliset osat, Ennustuksen ja Kirouksen. (Linkit vievät kirjavinkit.fi:hin.) Myös Marjis on blogannut ensimmäisestä osasta.

Sarja on lasten fantasiaa ja saattaa olla ehkä vähän enempi tyttöjen kuin poikien makuun. Ensimmäinen osa Ennustus tapahtuu pääosin Tähtilinnan valtakunnassa, jossa asuu kuninkaan tytär Armada. Sinne siirtyy Suomesta hänen kaksossiskonsa Elena, joka ei ole aikaisemmin tiennyt taustastaan. Kirouksessa tapahtumat sijoittuvat vähän enemmän Suomeen. Tapahtumat sotkeutuvat kuitenkin fantasiamaailman kanssa, kun Mustikkakedon valtakunnassa pitää yrittää ottaa pois väärältä keisarilta, joka on kironnut tyttöjen koulussa olevan poikajoukon. Tämä osa oli vähän seikkailullisempi ja vähän synkempi kuin ensimmäinen.

Tällä hetkellä pidän Ennustusta parempana kuin Kirousta ja odottelen kiinnostuksella, että millainen seuraavana tuleva Lumous tulee olemaan. Luulen, että olisin tykännyt tästä sarjasta jo lapsena aika paljon. Fantasiaa taitavat eniten lukea nuoret, mutta nämä kirjat ovat ehkä vähän lapsellisia heille eivätkä samalla tavalla sovi kunnolla monenikäisille (aikuiset mukaan lukien) kuten esimerkiksi Harry Potterit. Vaikka toisaaltahan sellaista "oikeaa lasten fantasiaa" kirjoitetaan tosi vähän ja nämä uppoavat siihen kategoriaan, niin sikäli homma on hallinnassa.

Suosittelen kuitenkin rohkeasti kokeilemaan näitä kirjoja, vaikkei yleensä fantasiaa lukisikaan. Itse tykkäsin siitä, että nämä oli sellaista helposti lähestyttävää fantasiaa, kun en itse yleensä pidä sellaisesta monimutkaisia maailmoja ja taisteluita sisältävistä perinteisempään fantasiaan luokiteltavista kirjoista. (Toisaalta sitten sellaisista pitävä ei varmaan pidä näistä, mutta kokeillahan kannattaa aina.)

Kirja-arvio: Tietäjän lapsuus

Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.

Luin Noidan veli -kirjan jo joskus vuosikausia sitten. Olin kuullut, että sille tuli jatkoa, mutta en ollut niihin jatko-osiin sitten koskaan tarttunut. Lainasin tämän nyt sitten luettavaksi, mutta ilmeisesti olisikin kannattanut lukea se Noidan veli ensiksi uudestaan, vaikka tämä tapahtuukin sitä ennen.

Kirja kertoo Christopherista, jolla on yhdeksän henkeä. Hän on henkimatkaaja, joka pääsee unessa siirtymään oikeasti toisiin maailmoihin. Kun kyvyt selviävät, hänet siirretään kouluun ja laitetaan oppimaan enempi magiaa. Christopher on siis Noidan veljessä tärkeässä (sivu)osassa nimellä Chrestomanci.

Tämä oli kyllä hyvä kirja! Tyyli oli kevyttä fantasiaa, lisäksi tarina oli kiinnostava ja mukaansatempaava eikä ollut ennalta-arvattava. Tämä on taas niitä kirjoja, etten vaan pysty sanomaan mitään muuta järkevää kuin että tämä oli hyvä. Löysin siis taas yhden helmen kirjailijan fantasiakirjojen joukosta, vaikka oikeastaan tässä tapauksessa oli kyse kirjailijasta, jonka olin vain unohtanut. Nyt tässä tekstin julkaisuvaiheessa sain jo luettua sen ekan osan ja tätä seuraavankin sain aloitettua. Lisää jatkoa on tulossa syksyllä tähän sarjaan ja onneksi Jonesilta löytyy muutakin luettavaa kuin tämä sarja.

Kirja muualla: Risingshadow'n esittely, Kirjamielellä / Marjis, Rakkaus kirjoihin / Murswein.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Taikuuden historia

Vaikka juhannus onkin omasta mielestäni yhtä turha juhla kuin kaikki muutkin, niin kai tässä kohtaa kuuluu silti toivottaa hyvää juhannusta teille muille. Itse olen varmaan ekaa kertaa ikinä juhannuksen vietossa kotona enkä mökillä ja tää on aika kivaa.

Kirja-arvio: Varokaa juustokiltaa!

Alan Snow: Lierolan kronikka osa 1 - Varokaa juustokiltaa! Otava 2007.

Vaihteeksi kävi hyvä tuuri! Viime aikoina on tuntunut siltä, etten löydä kirjastosta enää sattumanvaraisesti mitään ja jos löydän, onnistun löytämään vain huonoja tai keskinkertaisia kirjoja. Tämänkertainen löytöni oli sen sijaan aika helmi kirja.

Kirjan päähenkilö on Arttu-poika, joka asuu Lierolan kaupungin alapuolella maan alla isoisänsä kanssa. Hän joutuu ruuanhakuretkellä hankaluuksiin, jonka jälkeen hän joutuu seikkailuun kaupungissa. Alueella asuu kaikenlaisia outoja otuksia, esimerkiksi kaalipäitä, järvimerilehmiä ja laatikkopeikkoja. Roistot kaappavat näitä otuksia ja niitä varten on ihan oma suunnitelmansa.

Tykkäsin tästä tosi paljon. Tällainen kevyt ja hauska seikkailullinen fantasiatarina on omaan makuuni juuri sopiva. En siis ole koskaan ollut kauhean innokas lukemaan sellaista kaikkein perinteisintä fantasiaa (siis tyyliin Eddings ja Dragonlance). Kirja oli myös kuvitettu ja se oli kiva lisä tarinaan. Kokonaisuutena tästä tuli vähän mieleen Walter Moersin kirjat. Mutta sitä mä en oikein tajunnut, että millä perusteella kirjaston tietokannassa tällä oli yhtenä asiasanana nonsense. Periaatteessahan melkein mikä tahansa (fantasia)kirja voi olla täysin järjetön, jos sitä oikein alkaa ajatella.

Fantasia on yksi tyylilaji, jota haluaisin lukea enempi ja siksi tuntuukin, että luen sitä liian vähän. Tuntuu kuitenkin hankalalta aloittaa tyyliin viidestätoista tiiliskivestä koostuvaa sarjaa, vaan vaihtelevammin. Sellaista kevyempää, mutta hyvää fantasiaa on ollut vähän vaikeaa löytää, mutta tämä siis osui ja upposi. Tälle on siis olemassa jatkoa parin kirjan verran, muttei kuitenkaan suomeksi.

Risingshadow'n esittely

Lukuhaasteet:
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Taikaeläinten hoito
Ikkunat auki Eurooppaan - Britannia

Kirja-arvio: De hemlösas stad (Kodittomien kaupunki)

Annika Luther: De hemlösas stad. Söderströms 2011.
(suomennettu nimellä Kodittomien kaupunki)

Luin ruotsiksi Annika Lutherin kirjan Kodittomien kaupunki. Se on kuvaus tulevaisuuden Suomesta vuodelta 2050. Meren pinta on noussut ja Helsinki on muuttunut saaristoksi. Suomen pääkaupunki ja sen asukkaat on siirretty Jyväskylään. Helsingissä asuu muualta sinne muuttaneita ulkomaalaisia, eniten intialaisia ja kiinalaisia. 15-vuotias Lilja lähtee salaa Helsinkiin etsimään tätiään ja yllättyy kahden kaupungin erilaisuudesta.

Kirjan kertoma tarina oli kyllä tosi kiinnostava. Erilaiset jossittelut mahdollisista tulevista tapahtumista (tai menneisyyden vaihtoehtoiset versiot) ovat mielestäni aina kiinnostavia, jos ne ovat uskottavia. Harvempi kirjailija on teoksissaan kertonut ympäristökatastrofeista Suomessa, niin tämä oli kiinnostavaa lukea. Lisäksi kirjan kiinnostavuutta lisäsi erilaisten kulttuurien kohtaaminen. Olin vähän pettynyt kirjan loppuratkaisuun. Tarina tuntui jäävän kesken väärästä paikasta ja loppu oli turhan avoin.

Blogiarvioita: Kirjamielellä, Sivukirjasto, Lastenkirjahylly

Haastesuoritukset:
Underbara finlandssvenskor vid papper: Barn- och ungdomsböcker
Lasten linnoitus: Fantsua fantasiaa, siistiä scifiä

(Hej, jag bestämde att jag ska skriva litet på svenska om jag har läst boken på svenska. De hemlösas stad berättar om 15-årig Lilja som söker sin faster. Boken händer i framtidens Finland: vattennivån i havet har stigit upp, Helsingfors är skärgård och huvudstaden ligger i Jyväskylä. I Helsingfors bor indianer och kineser. Boken ger ganska intressant framtidsbild, men jag tyckte också läsa om olika kulturer.)


EDIT 20.3.Osallistun tällä kirjalla myös meriaiheiseen lukuhaasteeseen, vaikkei sitä tullutkaan alkuperäisessä postauksessa analysoitua. Meri on kuitenkin kirjassa läsnä suurimman osan ajasta, mutta sen merkitys on tulevaisuuden helsinkiläisille suurempi kuin nykyisille.

Kirja-arvio: Häiriötekijä

Scifi-haaste (5/12): Aikuisten science fictionJ. K. Miettinen: Häiriötekijä. Turbator 2010.

Aikaisempien kokemusteni mukaan parasta scifiä ovat kotimaiset scifinovellit: aiheet ovat vaihtelevia ja jaksan jostain syystä lukea niitä paremmin kuin kokonaisia romaaneja. Ulkomaisia en ole lukenut yhtään, niin en niiden hyvyydestä tiedä (pitäis varmaan kokeilla joskus).

Tähän kirjaan on koottu 15 novellia, joista monet on julkaistu aikaisemmin joissain lehdissä. Tämä oli tähän mennessä huonoin lukemani kotimainen scifinovellikokoelma. Osittain tässä taisi tökkiä se, että melkein jokaiseen tekstiin oli sotkettu mukaan seksuaalisuus jossain muodossa (toisiin enempi ja toisiin vähempi) ja se alkoi käydä tylsäksi jo alkuvaiheessa. Osa novelleista ei myöskään tuntunut kunnolliselta scifiltä, mutta toisaalta mä en ole paras ihminen arvioimaan mikä on kunnollista ja mikä ei. Se on joka tapauksessa laskettava kirjalle plussaksi, ettei tämä ollut sitä perinteistä avaruus- tai robotti-scifiä, joitten iso fani en itse ole.

Suosittelen pitämään silmät auki scifikirjoja etsiessä, monet muut novellit on ihan oikeasti olleet testaamisen arvoisia.

Kiinnostuneet voivat tsekata myös Turun Sanomien ja Pohjolan Sanomien arvostelut.

Sarjakuva: Astro Boy

Sarjakuvaviikkoni päättää scifihaasteeseenkin sopiva manga, Astro Boy.

Scifi-haaste 4/12: Robotit / kyborgit / androidit
Osamu Tezuka: Astro Boy 1. Dark Horse 2002.

Astro Boy on mangasarjojen klassikko. Se kertoo robottipojasta, joka taistelee pahaa vastaan. Luin sarjan ensimmäisen osan englanniksi. Ero nykymangoihin on aika selvä varsinkin piirrostyylin osalta: se on selkeän 50-lukulainen ja siinä on vähän samaa fiilistä kuin vanhoissa Disneyn jutuissa. Myös tarina tuntuu erilaiselta, en vaan osaa määritellä että miten. Tällä perusteella tämä vaikuttaa sellaiselta tarinalta, että voisin lukea näitä enemmänkin. Toivottavasti idea vaan riittää kantamaan koko sarjan läpi, ettei se mene vaan toistoksi.

Mangasarjassa on parikymmentä osaa ja sitä julkaistiin 1950- ja 1960-luvuilla. Suomeksi tätä löytyy vain kolme ensimmäistä osaa. Tästä on ilmeisesti eri versioita, ainakin ne suomenkieliset on jotenkin modernisoituja. Lisäksi on olemassa on myös animesarja. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni vanhempaan mangaan. Vaihtelun vuoksi näitä vanhempia sarjoja voisi etsiä enempikin luettavaksi, vaikka niitä tuntuu olevan Suomessa vähän huonommin tarjolla.