tiistai 31. tammikuuta 2012

Kirja-arvio: Jag älskade honom (Viiniä keittiössä)

Tämä on ensimmäinen suoritus Karoliinan Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta (Ranska). En ole vielä ihan varma, että millaiset reunaehdot laitan omille suorituksilleni. Joka tapauksessa teen jonkun kokoelmajutun näistä sitten jossain vaiheessa.

Anna Gavalda: Jag älskade honom. Albert Bonniers förlag 2003.

Kirja on suomennettu nimellä Viiniä keittiössä.

Täm oli taas niitä kirjoja, joilla ei tuntunut olevan kunnon juonta ollenkaan. Pari ihmistä vaan istuu keittiössä tarinoimassa omista ihmissuhteista ja avioerosta. Chloe on tullut jätetyksi ja sitten keskustelee asioista appensa Pierren kanssa. Oli muuten aika hankala välillä pysyä kärryillä, että kuka puhuu...

Kirja ei tuntunut mitenkään erityiseltä eikä se herättänyt mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Pidin tätä siis vähän mitäänsanomattomana eikä tämä kyllä kamalasti houkuttele tutustumaan Gavaldan muuhun tuotantoon. Lukiessa ei myöskään tullut mitään ahaa-elämystä siitä, miksi kirjailija on niin suosittu. En yleensä lue tämäntyyppisiä "tavallisia" romaaneja. Toisaalta kuitenkin voisin tarttua vastaaviin useammin, että jos vaikka sieltä löytyisi joku helmi.

Olin kuullut kirjailijasta aikaisemmin ja harkinnut tämän samaisen kirjan kuuntelua äänikirjana. Tuskin olisin kuitenkaan tarttunut tähän ihan vielä ilman haastetta. Olin muuten vielä jostain syystä luullut kirjailijan olevan kotoisin tyyliin USA:sta.

Tästä näyttäisi olevan myös elokuva. Täytyykin selvitellä, että saisiko sitä jossain ja toimisiko tarina siinä paremmin.

Kirjasta ovat bloganneet Naakku ja Kirsi.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Einin keikalla

Tein viime viikolla jotakin itselleni poikkeuksellista: kävin keikalla kuuntelemassa musiikkia. Mä en siis yleensä käy missään livekeikoilla. Suurin syy siihen on se, että en tykkää siitä, kun soitto alkaa joskus tosi myöhään. Varsinkaan nyt töissäkäyvänä ei voi keskellä viikkoa lähteä hyppimään koko yöksi minnekään....

Nyt Einillä oli keikka Helsingin Casinolla ihan ihmisten aikaan, niin pääsin paikalle. Varsinaisesti kyseessä oli "elämystanssit", niin aluksi oli lämmittelyksi taustabändin esittäminä erilaista paritanssiin sopivaa musiikkia. Lämmittelyosuus oli kuitenkin omasta mielestäni vähän liian pitkä, kun sitä päätähteähän mä olin kuitenkin mennyt paikalle katsomaan. Myös Eini itse veti sitten myös muutakin kuin omia hittejään. Diskokuningattaren tyyliin sopivasti tuli myös vähän Modern Talkingia ja Boney M:ää, jotka ainakin omasta mielestäni oli kivoja (yksin)tanssittavia.

Kuvata siellä ei saanut, niin omaa kuvamateriaalia ei tähän ole tulossa. Tökkäisen siis yhden suosikkini YouTubesta katseltavaksi/kuunneltavaksi.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Astro Boy

Sarjakuvaviikkoni päättää scifihaasteeseenkin sopiva manga, Astro Boy.

Scifi-haaste 4/12: Robotit / kyborgit / androidit
Osamu Tezuka: Astro Boy 1. Dark Horse 2002.

Astro Boy on mangasarjojen klassikko. Se kertoo robottipojasta, joka taistelee pahaa vastaan. Luin sarjan ensimmäisen osan englanniksi. Ero nykymangoihin on aika selvä varsinkin piirrostyylin osalta: se on selkeän 50-lukulainen ja siinä on vähän samaa fiilistä kuin vanhoissa Disneyn jutuissa. Myös tarina tuntuu erilaiselta, en vaan osaa määritellä että miten. Tällä perusteella tämä vaikuttaa sellaiselta tarinalta, että voisin lukea näitä enemmänkin. Toivottavasti idea vaan riittää kantamaan koko sarjan läpi, ettei se mene vaan toistoksi.

Mangasarjassa on parikymmentä osaa ja sitä julkaistiin 1950- ja 1960-luvuilla. Suomeksi tätä löytyy vain kolme ensimmäistä osaa. Tästä on ilmeisesti eri versioita, ainakin ne suomenkieliset on jotenkin modernisoituja. Lisäksi on olemassa on myös animesarja. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni vanhempaan mangaan. Vaihtelun vuoksi näitä vanhempia sarjoja voisi etsiä enempikin luettavaksi, vaikka niitä tuntuu olevan Suomessa vähän huonommin tarjolla.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Nettisarjakuvia

Kokosin tähän netissä ilmestyviä sarjakuvia, joita en ole täällä aikaisemmin esitellyt ja joista en ajatellut tehdä pidempää esittelyä.

* Oswald-sarjakuva, joka kertoo kahdesta pojasta. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus ja näyttää olevan seuraamisen arvoinen. Nettiin ilmestyy säännöllisesti uutta kamaa, mutta taitaa tätä olla kirjamuodossakin.
* Supermukula, vauvasta kertova sarjakuva. No, tässä nyt vaan kuvataan vauvan ajatuksia sen verran nerokkaasti, että tykkään. Tämä ilmestyy myös joissakin paikallislehdissä.
* Mummo. Olen lukenut tätä kirjana ja tää on ihan hirveen hauska! :D
* Royal comics, johon on koottu muutama eri sarjakuva, joista osa on tunnetumpia ja osa ei. En ole ihan varma, että tuleeko tänne enää pahemmin mitään uutta, mutta vanhoissakin riittää luettavaa vähäksi aikaa.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Sarjakuva: K-ON! 1

Kakifly: K-ON! 1. Punainen jättiläinen 2011.

Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan neliosaisesta K-ON!-mangasarjasta. Se kertoo neljästä tytöstä, jotka päätyvät sattumanvaraisesti koulun kevyen musiikin kerhoon ja perustavat bändin. Kerho on lopetusuhan alla eikä bänditreenitkään oikein suju.

Tarina vaikuttaa sen verran kehityskelpoiselta, että aion melko varmasti lukea myös kolme seuraavaa osaa sarjasta. Ykkössuosikkieni listaan tämä ei kuitenkaan pääse ainakaan vielä. Sekin täytyy plussaksi laskea, että tämä on näinkin lyhyt sarja. Moniin kuuluu kymmenittäin osia ja itse koen sen hankalaksi lähteä niitä alusta alkaen lukemaan.

torstai 26. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Konttorikanat

Sain kirjavinkit.fi:tä varten arvostelukappaleena yhden tämän kevään sarjakuvauutuuksista: Doug Savagen Konttorikanat - Elämää kopissa (Gummerus 2012).

Savage on piirtänyt pilapiirroksiaan alun perin post it -lapuille. Kirjassa on tehty huomioita toimistotyön arjesta ja tarjottu erilaisia selviytymiskeinoja arkeen. Tämä on sopivaa luettavaa jokaiselle nykyiselle tai entiselle toimistotyöntekijälle. Omasta mielestäni tämä on jopa parempi kuin toimistosarjakuvien klassikko Dilbert.

Konttorikanoja voi seurata myös netissä osoitteessa savagechickens.com.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Sarjakuvauutuuksia

Oman sarjakuvaviikkoni kunniaksi päätin listata tänne joitakin tämän kevään kiinnostavia sarjakuvauutuuksia. Muunlaisesta kirjallisuudesta uutuuksien tutkailuja on tehty muissa blogeissa riittävästi, niin niistä ei ole tulossa mitään erillistä postausta.

* Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista (WSOY). Uusi osa Delislen eri maista kertovia sarjakuvia. Tämä on se uutuus, mitä itse odotan eniten.
* Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot V (WSOY). Muumeista on kiva saada uudet painokset.
* Astrid Lindgren: Peppi hoitaa - Sarjakuvia osa II (WSOY). Myös näistä Peppi-sarjiksista on ollut painokset loppu jo kauan.
* Kolmen kirjan verran Peyon Smurffi-sarjakuvia (Otava). Smurffeja julkaistiin lehtimuodossa joskus 70/80-luvulla ja kiva, että niitä saa nykyään myös kirjamuodossa.
* Doug Savage: Konttorikanat (Gummerus). Tästä tulee oma arviointi huomenna!
* Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 1 (Tammi/Sangatsu). Lainasin tämän englanninkielisenä kirjastosta ja vaikuttaa tosi hyvältä.

Isoilla kustantamoilla valikoima oli aika nihkeä. Sarjakuviin erikoistuneilla Sammakolla ja Arktisella Banaanilla taas ei sitten voi löytää uutuuksia kotisivuilta. Luulisi niitten jo nyt tietävän, että mitä ne meinaa kevään aikana julkaista....

tiistai 24. tammikuuta 2012

B niin kuin Bamse

Lasten sarjakuvista Bamse eli Maailman vahvin nalle on sieltä parhaasta päästä. Egmont on julkaissut niitä vanhoja sarjakuvalehtiä kokoelmateoksina på svenska. Kirjojen julkaiseminen aloitettiin 2000-luvun alussa niistä vanhimmista 70-luvun lehdistä, nyt niitä osia on jo nelisenkymmentä. Tällä hetkellä olen itse menossa 1990-luvun alun lehdissä.

Bamse on just sopivaa luettavaa aamupalalla ja illalla hampaita pestessä. Parasta on, että niissä vanhimmissa lehdissä ja siten myös kirjoissa on mukana Pellefantti-sarjakuvia. Pellefantti on oikeasti suunnilleen paras sarjakuvahahmo ikinä! Tykkään kyllä niistä perus-Bamse-jutuistakin, kun niissä on erilaisia hahmoja ja tarinat on sopivan vaihtelevia. Muistan tykänneeni näistä jo lapsena enemmän kuin vaikka Nakke Nakuttajasta, jota olisi silloin ollut kotona enemmissä määrin tarjolla luettavaksi.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Kullervo

Hei mä päätin nyt sitten tehdä tänne blogiin sarjakuva-teemaviikon, kun sopivia tekstejä on kertynyt useampi. Julkaisen siis tällä viikolla joka päivä jonkun aiheeseen liittyvän tekstin. Yritän joskus myöhemminkin tehdä jonkun teemaviikon, toiveita aiheista saa esittää.

Scifi-haaste 3/12: Kyberpunk
Gene: Kullervo. Like 2009.

Katselin Helmet-hausta hakusanalla "kyberpunk" kirjoja ja löysin tämän Kullervo-sarjakuvan. Vähän epäilen, että en välttämättä olisi saanut yhtäkään niistä kunnollisista kirjoista luettua tällä teemalla, joten turvaudun taas sarjakuvaan. Wikipedia muuten taas selittää termin ihan kohtuullisesti.

Tämä on uusi sovitus Kalevalan Kullervo-runosta. Kullervo ja muut hahmot on siirretty teolliseen ympäristöön ja monilla heistä on kropassaan jotain metalliosia, ainakin Kullervolla itsellään on myös irokeesitukka. Runo on koko ajan nähtävissä sarjakuvan ohessa. Se on aika pitkä ja kalevalatyylillä suhteellisen kuvaileva, kun taas sarjakuvassa on sitten vedetty mutkia suoriksi. Piirrostyyli on aika synkkä ja tumma, omasta mielestäni lopputulos on aika ruma.

Olen aika varma, että tähän sarjakuvaan en olisi tarttunut ilman tätä haastetta. En siis lue muutenkaan tämäntyyppisiä sarjakuvia, mutta tulipahan nyt sitten tehtyä uusi aluevaltaus. Tämä ei ollut mielestäni suosittelemisen arvoinen sarjakuva. Kullervon tarinasta olisi saanut aikaan paremmankin sarjakuvan, myös alkuperäisestä maailmasta siirron toiseen olisi voinut tehdä monilla muillakin tavoilla.

Ainakin Myrrysmies on lukenut ja arvioinut tämän.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Matkakuume ja matkamessut

Mä olen taas onnistunut saamaan itselleni pienoisen matkakuumeen. Kävin tänään Matkamessuilla vähän fiilistelemässä. Huomenna olis sitten tarkempi käynti: tänään kävin tekemässä yleiskatsauksen ja hengailemassa Rantapallo.fi:n blogiloungessa. Saa nyt sitten nähdä, että tarttuuko messuilta sitten mukaan joku hyvä matkakohde tai vaikka alennuskuponki.

Tukholmassa tuli jo käytyä kertaalleen tämän vuoden puolella ja Tallinnaankin olen menossa jossain vaiheessa. Myös muualla Virossa olis tarkoitus päästä käymään. Ja joku kotimaanreissu ainakin tulee tehtyä.... Sitten päätin, että haluan tänä vuonna käydä jossain itselleni uudessa maassa. Panun matkablogin lueskeleminen on saanut Puolan tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta jos vaikka huominen uusi messukäynti helpottaisi omaa kohteen valintaa....

Niin tai saatte tekin mulle vinkata jotain! Mua kiinnostais eniten kaupunkilomat Euroopassa, pienempiäkin paikkoja saa suositella.

(Messuliput oli saatu Really Helsingiltä ja Rantapallolta.)

torstai 19. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Sarasvatin hiekkaa

Scifi-haaste: Hullu tiedemies / geneettiset kokeilut / ympäristökatastrofit

Espoon kaupunginteatterissa on helmikuussa tulossa ensi-iltaan kirjaan Sarasvatin hiekkaa perustuva näytelmä. Suunnittelin meneväni katsomaan sen, niin luin kertauksen vuoksi sarjakuvaversion. Kuittaan tällä myös scifi-haasteesta kohdan ympäristökatastrofit.

Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa. Tammi 2008.

Sarasvatin hiekkaa on Risto Isomäen kirjoittama ekoscifiksi luokiteltava kirja, joka on yksi lempikirjoistani. Arvioinnin kohteena on sen sarjakuvaversio, joka on alkuperäistarinalle uskollinen. Tarina sijoittuu ajallisesti tulevaisuuteen pääosin noin vuoden 2020 tienoille. Mukana on kolme pääjuonnetta, jotka kietoutuvat tarinan kuluessa toisiinsa. Venäläinen sukellusvene kuljettajineen lähetetään Norjasta Intiaan paikallisen tutkimusryhmän avuksi tutkimaan veden alla olevia muinaisia kaupunkeja. Yksi suomalainen mies kokeilee tuulimyllysysteemiään Suomessa ja tutustuu ulkomailla kivimuodostelmiin. Grönlannissa on monikulttuurinen porukka tutkimassa mannerjäätikköä, joka on alkamassa sulaa. Kaikkien kolmen ryhmän ihmiset kohtaavat Grönlannissa. Tämän enempää juonesta ei kannata tässä kertoa, mutta taustalla piilee joka tapauksessa ajatus tulevasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Perusvire ei siis kuitenkaan ole mitenkään saarnaava, että kaikkien pitäisi alkaa ajatella ekologisesti just nyt heti paikalla.

Alkuperäinen kirja on aika pitkä, joten sarjakuvassa joudutaan vetämään vähän mutkia suoriksi. Siksi syy- ja seuraussuhteet jäävät paikoitellen vähän epäselviksi. En ole ihan varma, että pysyykö tarinassa kuinka hyvin mukana, jos ei ole lukenut kirjaa. Oleellisimmat osat ovat kuitenkin mukana, joten lyhentäminen oli sikäli suhteellisen onnistunut. Sarjakuvamuodossa ei edes olisi välttämättä saanut mukaan samaa tunnelmaa kuin kirjassa, vaikka tiettyjä kohtauksia olisikin jätetty pidemmäksi. Tarina pitää kuitenkin sen verran otteessaan, että sarjis on pakko lukea kerralla. Juoni tuntuu myös realistiselta vaihtoehdolta, että näin voisi ihan oikeasti käydä. Sarjakuva on vähemmän jännittävä kuin kirja, kun siitä puuttuu se pidempi kuvailu.

Piirrostyyli on sarjakuvassa kokonaisuutena oikein toimiva. Se on sopivan yksityiskohtainen ja realistinen. Ihmiset ja maisemat on piirretty hyvin, se ei ole itsestään selvää realistisissakaan sarjakuvissa (tai sitten kohdalleni on osunut huonoja sarjiksia). Värisävyt ovat tummia, mutta värillisenä tämä toimii paremmin kuin mitä olisi toiminut mustavalkoisena. Ainakin merta ja jäätä olisi ollut aika hankala kuvata yhtä hyvin ilman värejä. Tämä ei siis ole ollenkaan huono sarjakuvaversio hyvästä kirjasta. Jos joku ei syystä tai toisesta halua tekstiä kirjana lukea, lukekaa edes tämä sarjis - suosittelen.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kirja-arvio: Simpauttaja

Heikki Turunen: Simpauttaja. WSOY 2010.

Luin joskus yläasteella Heikki Turusen kirjan Kivenpyörittäjän kylä. Sen jälkeen myös Turusen 1970-luvulla julkaistu esikoisteos Simpauttaja on ollut lukulistalla. Olen yrittänyt aloittaa sitä pariin kertaan tässä vuosien varrella, mutta keskenhän se on sitten aina jäänyt. Nyt sain sitten aikaiseksi kuunneltua kirjan kokonaan äänikirjana.

Kirjassa kuvataan yhden pohjoiskarjalaisen kylän elämää ja päähenkilöinä on erilaisia maatyöläisiä. Tällä ei tuntunut mitään selkeää juonta olevan, tarinassa vaan seuraillaan eri ihmisten elämää (vaikka äänikirjoissa meneekin helposti asioita ohi korvien). Wikipedia kertoo vähän enempi. Kuvauksena maaseudulta tämä saattaa olla ihan realistinen oman aikansa kuvaajana. Täytyy kyllä sanoa, ettei niillä kovin kiva elämä ollut sitten.

En mä nyt sitten oikein tiedä, että mitä mä tästä sanoisin. Tämä ei omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä kirja, vaan ennemminkin melko tylsä enkä jaksanut keskittyä siihen kunnolla. En siis suosittelisi kirjaa luettavaksi - paitsi jos kotimaisia uudempia klassikkoja välttämättä haluaa lukea. En ihan ymmärrä, että millä edellytyksillä tämä on klassikko. Kai se ihmis- ja ajankuvaus on sitten olevinaan jotenkin ansiokasta?

Edit 5.3.2012: Koska aloitin Morren Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaasteen, laitan tämän yhdeksi suoritukseksi, koska olin meinannut lukea kirjan jo pitkään.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kootut palat



Pyörii päässä taas niin monta juttua, joista voisin kirjoittaa tänne.... Päädyin kokoamaan muutaman asian tälläiseen yhdistelmäpostaukseen.
  • Opuscolo-blogin postauksen tämän vuoden lukusuunnitelmista inspiroituneena meinasin lukea erimaalaisia Nobel-voittajia tänä vuonna. Wikipedian listalta laskeskelin, että kymmenkunta palkituista kirjailijoista löytyy jo vanhoista lukupäiväkirjoistani.
  • Viime aikoina katsomistani elokuvista Katariina ja Munkkiniemen kreivi ja Rovaniemen markkinoilla oli molemmat katsomisen arvoisia hyviä kotimaisia filmejä.
  • Innostuin taas vaihteeksi mangan lukemisesta ja oikeiden kirjojen lukeminen tuntuu takkuilevan. Lukupinossa olis hyviä kirjoja, joita välillä tekisi mieli lukea kaikkia samaan aikaan ja välillä mikään ei tunnu kutsuvan.
  • Rantapallo.fi:n seuraileminen on aiheuttanut lievän matkakuumeen. Tukholman ja Tallinnan lisäksi aion käydä tänä vuonna muuallakin Virossa ja jossain itselleni kokonaan uudessa maassa. En vaan osaa päättää, että missä. Viikon päästä olis Matkamessut, joilla pääsisi päätösvammailemaan lisää.
Mulla on nyt uusi tietokone, jossa on sisäänrakennettu nettikamera. Mitä te tykkäisitte videopostauksista ja olisko jotain tiettyä aihetta toiveena?

lauantai 14. tammikuuta 2012

Blogiesittelyhaaste

(Olin just kerinnyt viime viikolla valittaa inspiraation puutetta, nyt näitä sopivia kirjoitusaiheita tuntuu tipahtelevan joka paikasta....)

Sain Liioliiltä blogihaasteen, kiitos!

Ohjeet:
Kiitä haastajaasi.
Valitse yksi seuraamistasi blogeista ja linkitä se.
Perustele miksi valitsit hänet ja minkälaisen kuvan olet blogin kirjoittajasta saanut blogin kautta.
Kerro valitsemastasi blogista muutamalla sanalla ja haasta kolme muuta blogia tekemään sama.

Bloggerin lukulistallani on tällä hetkellä 19 blogia, jotka ovat aika vaihtelevia sisällöltään. Esiteltäväksi valitsin Louisen blogin Ship of Fools. En halunnut valita esiteltäväksi mitään tunnettuja blogeja. Valkkasin Louisen, koska hänen bloginsa taitaa olla roikkunut lukulistallani pisimpään tai ainakin melkein. Blogista saamani käsityksen mukaan hän on ainakin runotyttö ja taiteilijasielu. :) Blogilla ei ole mitään tiettyä teemaa. Siellä käsitellään kirjoja ja muuta kulttuuria, mutta myös arkielämän tapahtumia ja sekalaisia ajatuksia.

Haastan Marjiksen, Pihin naisen ja no vaikka sitten myös Louisen. :)

perjantai 13. tammikuuta 2012

A niin kuin Alvin ja pikkuoravat

Aloitan blogissani kirjoitussarjan nimeltä Kulttuuriaakkoset. Julkaisen aakkosjärjestyksessä eri kirjaimilla alkavia kulttuuriasioita. Aiheeltaan ne voivat olla kirjoja, musiikkia tai periaatteessa ihan mitä tahansa, joko uusia tai vanhoja tuttavuuksia. Tässä taitaa olla hyvä tilaisuus yrittää pitää blogin sisältö monipuolisena....

A: Alvin ja pikkuoravat 3

Kävin viime vuoden lopussa katsomassa kolmannen ja uusimman osan Alvin ja pikkuoravat -elokuvista. Tässä osassa oli mukana tyttöoravat samaan tapaan kuin edellisessäkin. Oravat pääsevät omistajansa kanssa mukaan risteilylle, mutta haaksirikkoutuvat sitten sattumalta keskenään yhdelle autiolle saarelle.

Monissa leffoissa, joissa yhdistetään ihmisiä ja animaatiota, lopputulos on aika surkea. Tässä tapauksessa se yhdistäminen taas toimii ihan hyvin. Myös tarina oli jonkin verran mielenkiintoisempi kuin edellisissä osissa. Se oli hyvä, ettei juoni keskittynyt pelkkään laulamiseen ja show-bisnekseen. Autiolla saarella pärjääminen on paljon kiinnostavampaa.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Fullmetal Alchemist

Scifi-haaste: Steampunk
Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1. Sangatsu manga 2007.

En ollut ennen tätä haastetta kuullutkaan ikinä steampunkista. Wikipediassa selitetään termi, mutta kyse on joka tapauksessa scifin alaluokasta. Wikipediasta löysin myös tiedon, että tämä Fullmetal Alchemist -manga on yksi tyylilajin edustajista. Tästä sentään olin kuullut aikaisemmin, mutten koskaan kuitenkaan lukenut.

Nappasin kirjastosta ekan osan luettavaksi. Sarja kertoo alkemisti-veljeksistä Edwardista ja Alfonsosta, jotka etsivät viisasten kiveä. Kyseessä on aika pitkä sarja, mutta tältä pohjalta pitkän tarinan saaminen on aika helppoa. En kyllä ainakaan tämän perusteella aio koko sarjaa lukea. Tarina ei ollut mielestäni mukaansa tempaava ja sisälsi liikaa tappelukohtauksia. Tykkään enempi sellaisesta tyttömäisestä tyylistä.

Ei, en aio suorittaa koko haastetta lukemalla pelkkää mangaa. Mulle tekee silti hyvää tutustua myös uusiin mangasarjoihin, kun normaalisti jumitan aina niiden samojen kanssa....

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Scifi-haaste

Osallistun Taikakirjaimet-blogin aloittamaan scifi-haasteeseen, jossa pitää lukea kirja jokaisesta annetusta kategoriasta. Blogissa tarjotaan myös vinkkejä kaikkiin osioihin. Linkittelen sitten kaikki lukemani tähän postaukseen.

1. Nuorille suunnattu science fiction
2. Aikuisten science fiction - J. K. Miettinen: Häiriötekijä
3. Hugo-voittaja
4. Science fiction -klassikko - julkaistu -1950
5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992
6. Steampunk - Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist (sarjakuva)
7. Robotit / kyborgit / androidit: Osamu Tezuka: Astro Boy 1 (sarjakuva)
8. Avaruusalukset / alienit
9. Aikamatkustus / vaihtoehtohistoria / rinnakkaismaailmat
10. Apokalyptinen / dystopia / utopia
11. Kyberpunk - Gene: Kullervo (sarjakuva)
12. Hullu tiedemies / geneettiset kokeilut / ympäristökatastrofit - Risto Isomäki, Petri Tolppanen, Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa (sarjakuva)

Mä päätin yrittää tätä, koska olen lukenut scifiä tosi vähän, mutta kuitenkin suunnitellut koko ajan lukevani sitä enempi. Aikaisemmin olen lukenut ainakin Douglas Adamsin Linnunrata -sarjan, Star Warsia, Replica-sarjan ja sitten jotain sekalaisia kotimaisia. Nyt tulee laajennettua valikoimaa, kun pitää tutustua eri lajityyppeihin. Tähän asti olen yrittänyt vältellä sitä kovempaa perinteistä scifiä tyyliin Isaac Asimov, mutta nyt varmaan pitää tarttua johonkin vastaavaan.

Kirjat tulee varmaan luettua epämääräisessä järjestyksessä, en aio rajoittaa itseäni numerojärjestyksessä lukemisella. Tämänhetkisen suunnitelmani mukaan tulee luettua aika monenlaista kirjallisuutta. Myös siinä on mulle haastetta, että osaan määritellä, että mikä nyt sitten on scifiä ja mikä ei. :D

EDIT 4.3.2012: Päätin jättää haasteen kesken, kun muutakin lukemista on ihan riittävästi.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kirja-arvio: Traktori

Tällä hetkellä mulla ei ole tänne ajastettuna yhtään mitään eikä luonnoksissakaan näyttänyt olevan mitään järkevää julkaistavaa. Olen taas vaihteeksi aloittanut kokopäivätöissä, vaikka se ei olekaan mikään kunnon syy hylätä blogi. Inspiraatio ei kuitenkaan ole kauhean korkealla nyt suorituspaineiden ja muun takia. Postauksia ei siis ole tulossa samaa tahtia kuin mitä parhaimmillaan on nähty, mutta en ole silti lopettamassa blogia vielä.

Ja ettei menisi pelkäksi selittelyksi, arvioin tähän yhden tällä viikolla lukemani kirjan.

Tuija Lehtinen: Traktori. Otava 2007.

Traktori oli yksi niistä Lehtisen uudemmista kirjoista, joka oli jäänyt aikaisemmin lukematta. Tämä tuntuu olevan ensisijaisesti pojille suunnattu, joten kyseessä ei ole ihan perusteinikirja.

Päähenkilö Riki perii isoenoltaan vanhan traktorin. Tyttöystävä jätti hänet eikä koulukaan ole vielä alkamassa, niin hän lähtee toteuttamaan isoenonsa unelman eli pitkälle ajelulle traktorilla. Matkan varrella hän käy erilaisissa paikoissa ja tapaa erilaisia ihmisiä.

Kirja tuntui jostain syystä vähän epäilyttävältä ennen aloittamista. Lopputulos oli kuitenkin aika kiinnostava, kunnollinen road trip. Itselläni heräsi tarve lähteä kanssa harrastamaan pientä kotimaanmatkailua.... Ehkä kesällä sitten.

Poikanäkökulmasta huolimatta kirja sopii myös tytöille. Kuten jo aikaisemmin sanoin, tämä ei tosiaan ollut mikään tavallinen teinikirja. Tarinan aihe oli vähän poikkeuksellinen eikä ollut missään vaiheessa ennalta arvattava. Niin ja suunnilleen kaikilla kirjan nuorisohahmoilla oli muuten enemmän tai vähemmän erikoiset nimet (outoa).

Kirjavinkit.fi:n arviointi

torstai 5. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Hollantilaiset mestarit (Disney)

Walt Disney: Hollantilaiset mestarit. Sanoma Magazines 2009.

Hollantilaiset mestarit on Aku Ankka -sarjakuvakirja. Siihen on koottu sarjakuvia neljältä hollantilaiselta piirtäjältä, jotka ovat Mau Heymans, Michel Nadorp, Wilma van den Bosch ja Bas Heymans. Suomessa julkaistaan edelleen aika vähän muita kuin italialaista alkuperää olevia ankkasarjakuvia tai niitä klassisia amerikkalaisia sarjoja. Hollanti on kuitenkin tuottelias Disney-maa, ollut jo 1950-luvulta asti.

Noin puolet kirjan sarjakuvista on Suomessa aikaisemmin julkaisemattomia ja osa on nähty esimerkiksi Aku Ankka ekstra -lehdessä. Hollantilaisten piirrostyyli poikkeaa jonkin verran siitä täällä tutuimmasta linjasta. Tarinat vaihtelevat klassisesta Barksin tyyppisestä tyylistä nykyaikaiseen "sekoiluun".

Eniten pidin Wilma van den Boschin tekemistä sarjakuvista, koska ne poikkeavat muista aiheiltaan. Tässä kokoelmassa oli mukana yksi tarina, jonka pääosassa olivat Leenu, Liinu ja Tiinu - heitä näkee mukana menossa yleensä ihan liian harvoin. Lisäksi Boschilta oli mukana kolme tarinaa, missä Aku on Timbuktussa. Ne olivat mielestäni hyviä, koska yleensä vain todetaan hänen pakenevan sinne jouduttuaan ongelmiin eikä kehitetä enää uutta tarinaa tilanteesta.

Kirja olisi voinut olla paksumpi, koska sitten olisi saatu mukaan enemmän vaihtelua. Nyt kirjassa oli nimittäin pelkkiä Aku-sarjakuvia ja vain yksi, missä oli Hessu pääosassa. Olisi ollut mukavaa lukea myös niitä hollantilaisten suosimia tarinoita, joissa on pääosassa harvinaisempia Disney-hahmoja (Sepe Susi, Veli Kani jne.).

maanantai 2. tammikuuta 2012

Sarjakuva: Potaatit

Aiju Salminen: Potaatit. Sammakko 2010.

Potaatit-sarjakuvassa on pääosassa perunaperhe. Vierailevina tähtinä on muita vihanneksia ja hedelmiä. Sarjakuvassa eletään pellossa ihan kirjaimellisesti. Lapsiperunat harrastavat matkailua ja tupakointia. Välillä koko porukka käyttäytyykin aika ihmismäisesti.

Perunat ovat aika eksoottinen valinta sarjakuvan aiheeksi. Yllättävän hyvin niiden mahdollisen sielunelämään on kuitenkin päästy kiinni. Piirrostyyli on aika yksinkertainen, mutta se sopii tähän ihan hyvin. Värimaailma on keskimäärin aika maanläheinen ja kirkkaammista väreistä on valittu murrettuja sävyjä. Aika moni stripeistä hymyilyttää ja se on hyvä. Kirjaan voi helposti palata useamman kerran ja sekin on hyvä asia.

Sarjakuvaa julkaistiin aikoinaan myös Helsingin Sanomien NYT-liitteessä. Näitä olisi kiva lukea enemmänkin, joten toivottavasti jatkoa on tulossa jossain toisessa lehdessä tai kirjamuodossa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden kirjat 2011

Susan pyynnöstä yritän tehdä nyt jonkun kirjallisen yhteenvedon viime vuodesta. Mitään tarkempaa tilastointia en ole kerinnyt enkä jaksanut tehdä.

Veikkaan, että kotimaista kirjallisuutta on selkeä enemmistö ja ulkomaisista suurin osa sijoittuu sinne USA-Britannia-akselille. Yhteensä luin 384 kirjaa, joista 71 oli äänikirjoja. En ole listannut sarjakuvia lukulistaani, kun ne ei oikeastaan ole kirjoja. (Näillä lukemismäärillä ei varmaan ole mikään ihme, etten jaksa kirjoittaa useammista kirjoista?)

Kaikki lukemani tietokirjat oli enemmän tai vähemmän hyviä. Parhaat sarjakuvat oli Chi's Sweet Home, Nanna ja Guy Delislen tekemät. Yritin valita kaunokirjoista kymmenen parasta.

TOP10 kaunokirjallisuus vuonna 2011


  1. Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki

  2. Enni Mustonen: Jääleinikki (oma arviointi kirjavinkit.fi:ssä)

  3. Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja

  4. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

  5. Astrid Lindgren: Saariston lapset

  6. Jukka Parkkisen Karhukirjeitä-sarja

  7. Marika Laijärvi: Vaihtoaskelia

  8. kaikki Timo Parvelan Ella-kirjat

  9. Tuija Lehtinen: Tanja Tavis, Jäkälärinteen 9D

  10. Sophie Kinsella: Mina hemligheter
Koko vuoden kirjalistani löytyy siis täältä.

Vuoden 2012 tavoitteet
* lisätä edelleen tietokirjojen määrää
* lukea vieläkin enemmän muilla kielillä kuin suomeksi
* lukea enemmän erikoisemmista maista kotoisin olevaa kirjallisuutta
* yrittää lukea runoja lisää

Näistä kaksi ekaa oli jo viime vuonna tavoitteena ja pääsinkin hyvään alkuun. Runoja luin enemmän kuin vuosikausiin yhteensä, vaikkei se ollutkaan vielä tavoitteena - nyt on.