Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3

       

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Noi kannet on niin kivan värisiä, että piti laittaa tuohon molemmat näkyviin.

Aloitin tosiaan alkuvuodesta kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä. Kakkososasta kirjoittaminen jäi, kun sain sen loppuun muutaman päivän myöhässä ja nyt sain kolmannen osan loppuun melkein kuukauden jäljessä aikataulusta. Kuittaan nyt molemmat tässä samalla kertaa. Kuuntelin nämäkin siis äänikirjana. Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että tässä on suunnilleen parhaat kirjat ikinä ja tarina tosiaan parani loppua kohden.

Toinen osa keskittyi sisällissotaan ja kolmas ajasta sen jälkeen 1950-luvulle asti. Pidän kolmatta osaa parhaimpana kaikista kolmesta. Siinäkin sota oli läsnä, muttei kuitenkaan koko kirjan ajan pääosassa kuten tokassa osassa. Itsenäisyyden aika on Suomen historiassa omasta mielestäni kiinnostavampaa kuin sitä aikaisempi.

Mä en oikein osaa nyt kuvailla tähän mitään järkevää, kun en kerennyt vielä toipua kunnolla viimeisen kirjan loppumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Tai eihän siinä mitään radikaalia siis tapahtunut, mutta kun tämän kirjasarjan kanssa tuli vietettyä monta hetkeä tässä alkuvuoden aikana, niin tulihan siitä loppumisesta kunnon tunnereaktiokamaa. On tuo pikkukylän elämän seuraaminen reilun 50 vuoden ajan näköjään aika kiinnostavaa.

Ai niin, tässä pitää vielä kiitellä lukijana ollutta Veikko Sinisaloa! Hän oli lukijana tosi eläväinen ja sai erilaisille ihmisille luonteeseen sopivia ääniä. 

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Sisällissodat (2. osa) ja Maailmansodat (3. osa)

Elisa kirjan äänikirjoja testaamassa

Sain mahdollisuuden kokeilla Elisa kirjan äänikirjoja ja ladata sieltä yhden ilmaiseksi.

Valitsin kuunneltavakseni ruotsalaisen Maja-Maria Henrikssonin nuortenkirjan Inte på riktigt, inte på låtsas. Kirjoitin kirjasta "kunnollisen" arvion toiseen blogiini ruotsiksi ja pääset sinne tästä, mutta tässä sanon sen verran, että en tykännyt kirjasta (liian surullinen ja epäkiinnostava juoni).

Elisa kirjasta olin aikaisemmin kokeillut ladata sähkökirjoja ja olin kyllä kuullut, että siellä on myös äänikirjoja, mutten ollut koskaan tutkinut valikoimaa kunnolla.Yllätyin siitä, miten paljon tuolla on myös ruotsinkielistä kuunneltavaa ja englanninkielisiäkin näkyy olevan.

Hintataso tuolla on matalampi kuin CD:nä muualta ostetuissa äänikirjoissa (sähköisissä versioissa valmistuskulut pienemmät) ja jos joskus haluaisin rahan kanssa äänikirjoja hankkia, voisin sen Elisa kirjasta tehdä. Toistaiseksi kuitenkin ovat riittäneet kirjaston valikoimat ja netistä ilmaiseksi saatavat kirjat. Mutta siitä huolimatta varsinkin toi ruotsinkielinen valikoima houkuttelee edelleen....

Kirja: Täällä Pohjantähden alla 1

Tea with Anna Karenina -blogin Noora järjestää kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta ja pointtina oli postata omaan blogiin ensimmäisestä kirjasta tänään. 

 Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Mä olen lukenut sarjan aikaisemmin kaksi (vai olikohan se kolme?) kertaa ja olen pitänyt näitä lempikirjoinani. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, näissä on jokaisessa 24 levyä eli aika paljon kuunneltavaa ja mietin vielä, että kuuntelenko vai luenko loput.

Ensimmäisessä osassa aloitetaan ajallisesti 1800-luvun lopusta ja jatketaan parikymmentä vuotta eteenpäin. Kirjassa seurataan pikkukylän elämää ja erilaisten kansanryhmien edustajia. Pääosassa taitavat kuitenkin olla torpparit: he käyvät maatöissä kartanolla, hoitavat omaa pikku tilustaan ja huolehtivat sopimustensa jatkosta. Sosialismi ja työväenaate leviävät myös tälle kylälle.

Olen aikaisemmin lukenut kirjat yhteisniteenä ja tällä tavalla osissa luettuna kokonaisuus hahmottuu eri tavalla. Toisaalta tässä ensimmäisen osan aikana vasta päästään alkuun, vaikka tämä onkin oma itsenäinen pakettinsa. Mitään isompia mullistuksia (=sotia) tässä ei siis vielä ehtinyt olla. Kirja antaa käsityksen siitä, millaista tavallisen kansan elämä maaseudulla Venäjän vallan aikana oli, kun tuntuu, että yleensä painotetaan Helsinki-keskeistä näkökulmaa tai muita suurempia linjoja.

Vaikka kaikenlaisia hyviä kirjoja tuleekin luettua säännöllisesti, niin eipä ole silti osunut kovin usein viime aikoina vastaan toista yhtä puoleensavetävää kirjaa. Ja mikäli muistan oikein, niin tarina vaan paranee edetessään.

Kirja: Vänrikki Stålin tarinat

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner. WSOY 2008.
(Kääntäjä: Juhani Lindholm, lukija: Lars Svedberg)

Kuuntelin äänikirjana Vänrikki Stålin tarinoiden kaksikielisen version. Se on runoteos, joka kertoo Suomen sodan (1808-1809) tapahtumista ja sankareista. Kirjan jälkisanojen mukaan Runeberg on käyttänyt teoksessa taiteellista vapautta eikä historiallista tarkkuutta.

Tulipahan nyt sitten kuitattua tämäkin klassikko pois lukulistalta. Suomen sota on ollut itselleni aika vieras juttu (toinen maailmansota on ollut kiinnostavin), mutta ei tämä nyt loppujen lopuksi kovin paljoa tietoa siitä tarjonnut, vaan enempi jonkinlaisia fiiliksiä. En nyt innostunut niin paljoa kirjasta, että suosittelisin tätä kauheasti muille tai hankkisin sitä omaksi - pääpointti tosiaan oli vaan täyttää se aukko sivistyksessä.

Tässä äänikirjaversiossa oli runot peräkkäin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, mutta ei tässä silti toistaminen häirinnyt niin paljoa, että olisin halunnut niiden olevan erillisinä nippuina. Kuunneltuna runokokoelmat ei nyt oikein ole hyvä juttu, tässäkin tapauksessa olisi kannattanut varmaan valita se paperiversio. Ainakin käännösvertailu olisi onnistunut paremmin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Kaukaiset sodat

Kirja: Raksa

Tuomas Vimma: Raksa. Gummerus 2011.

Kuuntelin äänikirjana Tuomas Vimman Raksan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni kyseisen kirjailijan teoksiin ja saatan kokeilla jotain muutakin joskus toiste.

Kirjan päähenkilö on Sami, joka saa alkuhankaluuksien jälkeen työpaikan projektinjohtajana huoneistoremontteja tekevässä yrityksessä. Yleisellä tasolla tämä ei välttämättä kuulosta kovin kiinnostavalta lähtökohdalta, mutta kunnon kirja tästä oli saatu aikaiseksi. Ainakin tästä saa hyvän käsityksen siitä, miten rakennusalalla on oikeasti monenlaista yrittäjää. Mutta sehän ei toisaalta ole ihme, kun miettii, että miten isot rahat siellä liikkuu....

Sen verran on mainittava taustaksi, että mulla on rakennuspiiirtäjän koulutus, mutta töitä en ole tehnyt talopuolella ollenkaan, vaan pelkästään yhdyskuntarakentamiseen liittyen. Kirjan totuudenmukaisuutta en siis osaa arvioida kunnolla enkä oikeastaan uskottavuuttakaan. Koska kiinnostusta alaan kuitenkin löytyy, niin sikäli tämä oli hyvä valinta aiheen puolesta ja osoittautui myös hyväksi valinnaksi lukukokemuksenkin puolesta, kun kuuntelua oli hirveän vaikeaa jättää kesken välillä.

Tykkään myös kirjan kannesta: se on yksinkertainen, mutta toimiva.

EDIT: Lisään tämän vielä suoritukseksi kiinteistöhaasteeseen, kun eri rakennukset on sen verran paljon läsnä kirjassa.

Kirja: Akimbo och lejonen (Akimbo ja leijonat)

Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen. (suom. Akimbo ja leijonat). Tundell och Salmson 2010.

Kirjoitin joku aika sitten sarjan ekasta osasta Akimbo och elefanterna ja tämä on siis toinen. Tässä osassa Akimbo lähtee riistanvartija-isänsä kanssa etsimään ihmisiä vaanivaa leijonaa.

Ekaa osaa pidin vielä ihan ok-tasoisena kirjana, mutta tästä en jaksanut enää innostua. Kirja oli aika tylsähkö ja juoni ei siis tuntunut sisältävän melkein mitään kiinnostavaa.

Luultavasti jätän siis sarjan lukemisen tähän. Vähän vaikuttaa siltä, että Alexander McCall Smith ei vaan osaa kirjoittaa lastenkirjoja niin hyvin kuin aikuistenkirjoja. (Mutta ainakin sain helpon suorituksen lukuhaasteisiin....)

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Afrikan tähti

Kirja: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)

Alexander McCall Smith: Akimbo och elefanterna. Tundell och Salmson 2010. (suom. Akimbo ja norsut)
(Kääntäjä: Peder Carlsson)

Mulla on varastossa aina näitä lyhyitä äänikirjoja, joita voi kuunnella aina silloin, kun ei millään jaksa aloittaa jotain pidempää.

Akimbo och elefanterna on ensimmäinen osa Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisesta lastenkirjasarjasta ja yhteensä näitä taisi olla viisi. Kirjassa Akimbo-poika on huolissaan elefanttien salametsästyksestä ja yrittää estää salametsästäjiä ampumasta norsuja.

Ei siitä sen enempää, totean kirjan vain olevan ihan okei, siis sellainen, josta ei nyt vaan irtoa mitään analyysiä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
Totally British - Maybe British, Never English (Skotlanti)

(Kävin kyllä Kirjamessuilla, mutta mitään tekstiä niistä ei taida olla tulossa tänne. En käynyt kuuntelemassa mitään esityksiä, koko tapahtumassa ei tunnu olevan mitään esittelemisen arvoista enkä jaksa kuvata ostoksiani tänne.)

Kirja: Idän pikajunan arvoitus

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus. WSOY 2009.
(kääntäjä: Leena Karro, lukija: Lars Svedberg)

Tämä on klassinen Agatha Christien dekkari, jossa ratkaisijana toimii Hercule Poirot. Idän pikajuna on lähtenyt Istanbulista ja on matkalla Euroopan halki, mukana on erimaalaisia matkustajia. Se juuttuu vuoristossa lumihankeen ja yön aikana tapahtuu murha.

Murha tapahtuu heti alkuvaiheessa ja suurin osa ajasta kuluukin sitten selvittelyyn. Loppuratkaisu oli sitten sellainen, että ainakaan itselläni ei ollut mitään saumaa arvata sitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta sitten joskus kun kerkiän unohtaa kirjan sisällön, niin luen sen paperiversiona ja piirtelen samalla kaikkia hienoja kaaviokuvia.

Edellinen kokemukseni Christiestä, Aikataulukon arvoitus, ei ollut erityisen kehuttava. Tämä olikin jo sitten huomattavasti parempi kirja. Vähän vatvomista oli kyllä havaittavissa välillä, mutta kirja ei ollut paikallaan junnaava tai tylsä. Kieltä ihmettelin vähän välillä, mutten tiedä, että onko vika käännöksessä, alkukielen tyylissä vai yleisessä Christien tyylissä.

Lars Svedbergiä äänikirjojen lukijana on kyllä kamalasti kehuttu. Itse olen ennemmin sitä mieltä, että hän on vain tasolla "ihan hyvä". Kukaan äänikirjalukija ei mulle ole ainakaan vielä jäänyt mieleen loistavana tai erityissuosikkina, suurimman osan yleensä unohdan saman tien.

Vaihteeksi googlailin vähän, että mitä kirjasta on sanottu. Aika moni tämän näytti kyllä lukeneen, mutta linkitän tähän nyt pelkästään Sallan analyysin. Lisäksi Rantapallosta löytyi kiinnostava teksti oikeasta Idän pikajunasta.

Lukuhaasteet:
Totally British - Detective Novels

Kirja: En studie i rött (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

Kutsutaan tätä vaikka miniarvioksi, niin tekstin pituus tuntuu heti paremmalta! Nyt ei oikein ajatus kulje, mulla on taas joku kirjoitusblokki päällä.

 

Sir Arthur Conan Doyle: En studie i rött. Adelphi Audio 2009. (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

En studie i rött on ensimmäinen Sherlock Holmes -dekkari, joka kertoo murhatapauksen ratkaisusta. Olen aikaisemmin lukenut vain Baskervillen koiran, joka oli kohtuullisen hyvä. Tämä taas ei ollut. Kirja oli aika tylsä eikä siitä jäänyt oikein mitään mieleen. Kuuntelin tätä äänikirjana, paperiversio olisi varmaan jäänyt helpommin kesken. Klassiset dekkarit ei vaan tunnu olevan mun laji - ei tosin uudemmatkaan aina, mutta se ei liity tähän.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Detective Novels

Kirja: Ihmisiä telineillä

Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä. Gummerus 2008.
(kansi: Jenni Noponen, äänikirjan lukija: Kai Lehtinen)

Tämä on toinen lukemani kirja ikinä Kalle Päätalolta. Luin yläasteella yhden sota-aiheisen koulua varten, mutten sen jälkeen sitten ole tullut tätä ennen tarttuneeksi mihinkään muuhun. Tämän Päätalon esikoisteoksen löysin äänikirjana kirjastosta.

Kirjan päähenkilö on rakennusmestari Mauno Joensivu, joka toimii vastaavana mestarina kerrostalotyömaalla. Siellä työskentelee useita erilaisia miehiä ja naisia eri tehtävissä. Jonkin verran seurataan myös Joensivun elämää työmaan ulkopuolella. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Tampereelle.

Minulla on rakennusalan koulutus, mutta työkokemusta on yhdyskuntapuolelta eikä taloraksalta. Tämä taustani voi olla yksi syy siihen, miksi pidin kirjaa kiinnostavana. Se ei siis tosiaankaan ollut tylsä pituudestaan huolimatta. Tällä pituudella olisi voinut olla mukana turhaa lätinää, mutta eipä ollutkaan - seurasin tarinaa koko ajan kovalla mielenkiinnolla. Päätalolla on jotenkin omanlainen tyyli kuvailla asioita, aika vähäsanainen, mutta kuitenkin tietyllä lailla kuvaileva.

Oli kiinnostavaa vertailla, miten ala on muuttunut kirjan ajoista verrattuna nykyaikaan. Koneellistuminen ja elementtirakentaminen ovat tuoneet helpotusta käsityövaltaiseen työskentelyyn. Nykyisin työntekijät taitavat olla vähemmän erikoistuneita kuin ennen ja työtehtävät jaetaan kai vähän eri tavalla eri rakennusvaiheiden aikana. Enää ei ole niin helppo päästä töihin ja vaihdella työmaita kuin kirjan kuvaamana aikana.

Monet nuoret ja naisihmiset eivät tunnu arvostavan Kalle Päätaloa ja hänen tuotantoaan moititaan usein vaikkei olisikaan edes kokeiltu yhtäkään kirjoista. Suosittelen kokeilemaan. P.S. Rakastan kirjoja -Sara ainakin innostui Päätalosta tämän kirjan jälkeen.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

Kirja: Isänmaan tähden

Jenni Linturi: Isänmaan tähden. BTJ 2012.

Totesin, että BTJ tekee äänikirjoiksi kirjastoille eri kustantamojen kirjoja ja joukossa on monia potentiaalisesti hyviä kirjoja. Tämä oli yksi niistä, kyseessä on Jenni Linturin esikoiskirja vuodelta 2011.

Tarinassa liikutaan nykyajassa, toisen maailmansodan aikaisissa ja sodan jälkeisissä tapahtumissa. Suomalainen Antti oli nuorena miehenä Saksassa sodassa SS-joukoissa ja muistot sekoittuvat keskenään vanhan miehen päässä. Ainakaan tällä perusteella Linturin mahdolliset tulevat kirjat eivät varmaankaan tule pääsemään lukulistalleni. Tämä kuuluu siihen tulipahan luettua -kategoriaan, jonka sisältö ei herättänyt oikeastaan mitään tunteita tai ajatuksia.

Sen sijaan googlaaminen kirjan nimellä herätti ajatuksia. Esimerkiksi Savon sanomien arvostelussa puhuttiin aiheen olevan tabu Suomessa. Mä vähän ihmettelin, että mistä on oikein kyse. Onhan niitä aina ollut, että lähdetään jonnekin muualle sotimaan toisen maan joukkoihin. Toinen juttu, mitä ihmettelin, oli useammassa blogitekstissä mainittu kirjan aiheuttama kohu sen ilmestyttyä. Pitäisi varmaan seurata vähän paremmin kirja-alan uutisia, ettei tarvitsi sanoa, etten ymmärrä että mistä on kyse. Ei ainakaan se ole haloon harvoista, että naisihminen kirjoittaa sotakirjan sukupuolelleen epätyypillisestä näkökulmasta.

Yhden haun tein tosin jo kirjan ollessa kesken ja totesin tämän olleen Finlandia-ehdokkaana (ja Helsingin Sanomien palkinnon saajaksi kanssa vai mikä se toinen oli). Mulla on joku hitaasti kehittynyt allergia Finlandia-kirjoja kohtaan. Jos olisin ehdokkuuden tajunnut ennen kirjan aloittamista, ennakkoluulot olisivat saaneet jättämään tämän sinne kirjaston hyllyyn. Mulla on siis olevinaan varma tieto siitä, että kaikki Finlandia-ehdokkaat on ylitaiteellisia taideromaaneja tai selllaisia kirjoja, joiden huonoutta suuri yleisö ei oikeasti tajua. (Heh, pitäisikin laskea, että kuinka monta olen itse oikeasti lukenut.)

Tätä oli luettu aika monessa blogissa, niin en (taaskaan) ala linkittelemään. Googlatessa oikein yllätyin, miten suosittu tämä on ollut. Tulin itse näköjään lukeneeksi kirjan vähän jälkijunassa.... Mutta myöhässä oleminen on vaan hyvä, koska nyt ei harmita sitten niin paljoa, että luen samoja kirjoja kuin kaikki muutkin ja että blogeissa arvioitaisiin pelkkiä uutuuksia. Yhyy, miten kamalaa. :D

EDIT: Vaikken tästä täysin tykännytkään, oli kirja silti positiivinen yllätys ja siksi lupaan tässäkin vielä julkisesti, niin yritän jatkossa lukea enempi Finlandia-ehdokkaita ja yrittää samalla päästä ennakkoluuloista eroon.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen

Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen. Bonnier 2011. (suom. Aurinkokuningas Ludvig XIV)

Herman Lindqvist on ruotsalainen historioitsija, joka on kirjoittanut useamman kirjan verran elämänkertoja. Ne liittyvät pääasiassa kuninkaallisiin tai muihin hallitsijoihin ja ovat tyyliltään aika populaareja.

Kuuntelin äänikirjana Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:sta kertovan kirjan. Se kertoo samalla sekä kuninkaan elämästä että muutoin 1600-luvun hovielämästä. Koska kirja on ruotsalaista tekoa, niin asioita on linkitetty myös Ruotsiin, vaikka tosin kuninkaallisilla oli muutenkin pienet piirit siihen aikaan.

Olen aikaisemmin kuunnellut kolme Lindqvistin Ruotsin hoviin liittyvää kirjaa ja tämä oli jostain syystä niitä hivenen kiinnostavampi, vaikkei Ranska olekaan maana ollut mielestäni koskaan yhtä kiinnostava. Tai jos se on vaan sitten sitä, että tunnen Ranskan historiaa huonommin? Ennakkoon en tuntenut aikaa ja henkilöitä oikeastaan ollenkaan, koulussa käsitellyt asiat olivat jo aika hyvin unohtuneet. Opin tästä kuitenkin tosi paljon ranskalaisesta hovielämästä ja tuon ajan yhteiskunnasta.

Mulla on vielä kaksi Lindqvistin Ranska-aiheista kirjaa odottamassa kuuntelua ja ne on toivottavasti myös yhtä hyviä ja informatiivisia.

Lukuhaasteet:
Books on France
Kansankynttiläin kokoontumisajot

Translations:
* På svenska. Jag lyssnade boken Ludvig XIV solkungen av Herman Lindqvist. Jag har tidigare lyssnat tre av hans böcker som handlade svenskt hov. Den här var mer intressant - kanske därför att jag vet inte så mycket om Frankrike än om Sverige. Jag lärde mig massorna av nya saker om boken.
* In English for Books on France challenge: This is a Swedish audiobook about French king Ludvig XIV and I think there's not a translation of this book in English or French. I don't know much about older French history. That's why I learned from book many new things about old French society and royal life.

Kirja kolme osaa Doktor Proktoria

 

Jo Nesbø:
Doktor Proktors pruttpulver (suom. Tohtori Proktorin pierupulveri, 2009)
Doktor Proktors tidsbadkar (suom. Tohtori Proktorin aika-amme, 2010)
Tohtori Proktori ja mahdollinen maailmanloppu (2012)

Tohtori Proktori on keksijä, joka asuu Oslossa eräällä rauhallisella asuinalueella. Saman kadun varrella asuu kaksi lasta, Lise ja Bulle (suomennoksessa Liisi ja Älli).

Pierupulverissa Proktori on keksinyt vahingossa pierupulverin, jolla saa aikaan isoja pamauksia. Tämä kirja on oikeastaan vasta tutustumista hahmoihin ja sarjaan. Aika-ammeessa hän on kehittänyt aika-ammeen, jolla pääsee liikumaan ajassa ja sitten jäänyt jumiin jonnekin väärään aikaan ja lapset lähtevät etsimään häntä. Tässä kirjassa seikkaillaan ympäri Ranskaa ja eri aikakausia. Mahdollisessa maailmanlopussa kaikki katsovat televisiosta Kuorotaistoa ja alkavat käyttäytyä oudosti. Pääkolmikko yrittää selvittää mistä on kyse ja estää maailmanlopun.

Kaksi ensimmäistä osaa kuuntelin äänikirjana ruotsiksi ja luin kolmannen suomeksi paperiversiona. Sarjaan on ilmestynyt jo neljäskin osa norjaksi, mutta sitä ei ole vielä saatavilla täältä kirjastosta edes alkuperäisversiona. Mä kyllä tykkäsin näistä kirjoista. Tyyliltään nää oli vähän samaa kuin Roald Dahlin kirjat tai Erlend Loen Kurtit. Lopputulos oli sekoitus absurdiutta, sekoilua ja huumoria.

Aloitin lukemaan kolmatta osaa norjaksi, mutten sitten saanut uusittua sitä kirjastosta, niin oli pakko lukea suomeksi. Ehdin lukea ensimmäiset 50 sivua ja selailla vähän jatkoa, jolla perusteella pystyn jo vähän sanomaan jotain käännöksestäkin. Tällä perusteella tuntuu, että ruotsinkieliset olivat jonkin verran lähempänä alkuperäistekstiä kuin suomenkielinen. Kääntäjänä toimi Outi Menna, jonka aikaisemmat käännökset norjasta on olleet hyviä, mutta toisaalta en olekaan koskaan vertaillut niitä alkuperäisen kanssa. Ei tämä Maailmanlopun käännöskään mikään huono ollut, mutta aiheutti vaan vähän ihmetystä.

Näissä kirjoissa osa nimistä oli käännetty ja osa ei. Ihmettelin, että millä perusteella Bullesta saadaan Älli, Thranen perheestä Traani ja opettaja Strobesta Turnipsi. Mun norjan taito ei ole huipussaan, muttei näitä kyllä suoraan saa käännettyä ja eikä nimet olleet mun mielestä kauhean hyviä tulkintoja hahmoista. Kääntäjän työ on jossain määrin valintojen tekoa sanavalintojen suhteen. Alkuperäistekstistä jäi mieleen, että Kon-KOR-rans antaa ihan erilaisen vaikutelman kuin Kuorotaisto ja Verdens undergang. Kanskje. taas erilaisen kuin Mahdollinen maailmanloppu.

(På svenska: Läste tre barnböcker om Doktor Proktor och tyckte om dem. Böcker var samma stil som Kurt-böcker av Erlend Loe och Roald Dahls böcker.)

Kirja: Helmi Kekkonen - Valinta

Helmi Kekkonen: Valinta. Avain 2011.

Kirjan päähenkilönä Ruut ja hänen aikuinen tyttärensä Aava, jotka toimivat kertojina vuorotellen. Perheen isä Elias on juuri kuollut ja poika Ilja on muualla. Toinen tytär, Helena toimii myös kertojana jonkin aikaa. Kaikki muistelevat menneitä ja samalla tulee mietittyä myös omaa suhdetta toisiin perheenjäseniin.

En voi kehua tykänneeni kirjasta kovinkaan paljoa. Henkilöt tai heidän kertomansa tarinat eivät olleet kiinnostavia. Kirjassa ei tapahtunut oikein mitään ja tyyli oli liiankin hidastempoinen. Vastaava asioiden vatvominen ja liiallinen analysointi ärsyttää myös oikeassa elämässä, niin siksi en erityisesti halua lukea sellaista kirjoistakaan. Tämä taisi olla niitä kirjoja, jotka uppoavat äänikirjana paremmin kuin paperiversiona. Tavallisena kirjana tämä olisi varmaan saattanut jäädä kesken, mutta kuunteleminen toimi jopa niin hyvin, että loppu tuli vähän yllättäen.

Jossain googlaillessani törmäsin vertaukseen, että Helmi Kekkonen on samatyyppinen kirjailija kuin Riikka Pulkkinen ja samankaltaisuuksia oli monen muunkin kirjan tai kirjailijan kanssa. Jos olisin tämän kuullut etukäteen, niin tämä olisi varmaankin jäänyt sinne kirjaston hyllyyn. Riikka Pulkkinen on niitä kirjailijoita, joiden kirjoista mä aion pysyä kaukana jatkossakin: olen saanut sellaisen käsityksen, että kirjojen tyyli ei tosiaankaan ole mua varten ja sitten se hypetys myös on vähentänyt lukuhalujani (en ole siis yhtään hänen kirjoistaan vielä lukenut). Varmaan pysyn siis Helmi Kekkosenkin kirjoista edelleen kaukana, vaikka monet bloggaajat kehuivatkin esikoiskirjaa paremmaksi kuin tätä.

Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit

Kirja: Lena Einhorn - Ninas resa (suom. Ninan matka)

Lena Einhorn: Ninas resa. Pan 2006. (suom. Ninan matka)

Mulla oli joskus isompikin kiinnostus toiseen maailmansotaan ja erityisesti juutalaisten kohtaloon niinä aikoina. En ole ihan varma, että luinko tätä nimenomaista kirjaa koskaan sen pahemman vaiheen aikana. Kun kirja osui vastaan äänikirjana, otin sen kirjastosta mukaani.

Kirjassa ruotsalainen Lena Einhorn kertoo äitinsä Ninan elämästä nuorena tyttönä Varsovan ghetossa sota-aikana. Perhe on onnekas: he eivät joudu keskitysleirille ja saavat tehdä töitä tehtaassa. He myös onnistuvat pääsemään ghetosta pois ennen sen lopullista tyhjentämään ja piilottelemaan alueen ulkopuolella.

Erilaisia juutalaistarinoita on paljon eikä mikään niistä ole erityisen onnellinen. Tämä ei poikkea niistä muista oikein mitenkään. Aikoinaan tuli tosiaan luettua liiankin kanssa aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta eikä sitten enää oikein mikään kirja herätä pahemmin tunteita. Tämän kirjan alkupuolella päällimmäisenä tunteena oli tylsistyminen ja meinasinkin jättää kuuntelun kesken. Tietyn vaiheen jälkeen tapahtumat muuttuivat kiinnostavammiksi ja tempaisivat mukaansa.

Tällaisten elämänkertojen arviointi on kuitenkin vähän hankalaa. En mä ainakaan pysty sanomaan, että kenen elämä on oikeasti kirjan arvoinen ja kenellä taas niin kiinnostava, että mä jaksan säilyttää kiinnostukseen loppuun asti. Elämänkertojen konseptikin on tosin vähän nillä rajoilla, että onko se pelkkää tirkistelyä ja missä vaiheessa se muuttuukin historian säilyttämiseksi.

Kirja sai August-palkinnon tietokirjakategoriassa vuonna 2005 ja tästä on tehty myös elokuva.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki eurooppaan - Puola

Kirja: Agatha Christie - Aikataulukon arvoitus

Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus. WSOY 2010.

Lukudiplomitehtävät oli tällä kertaa niin huonoja, että kirjoittelen tällä kertaa jotain muuta lukemastani kirjasta.

Dekkarit on mulla jostain syystä jääneet yleensä lukematta. Olen kuitenkin yrittänyt päästä perille niistä, kun genressä olisi kumminkin paljon valinnanvaraa, mutta samalla on kuitenkin hirveän vaikeaa löytää sieltä kirjamäärästä mulle sopivia kirjoja. Aika vähiin se dekkarien lukeminen on siis jäänyt.... Agatha Christie on tosi suosittu kirjailija ja klassikon asemassa, niin mulla on ollut koko aika sellainen tunne, että jotain hänen teoksiaan pitäisi siis saada luetuksi.

Mä yritin joskus peruskoulussa paria Agatha Christien kirjaa (en enää muista tarkemmin), mutten päässyt niissä alkua pidemmälle. Sitten joskus yläasteella luin Kymmenen pientä neekeripoikaa ja sen sain loppuun asti ilman mitään ongelmia. Tänä keväänä yritin Kuolemaa Niilillä äänikirjana, mutta se oli taas niin tylsä, etten päässyt kovin pitkälle.

Nyt sitten Aikataulukon arvoitus oli lukudiplomilistassa ja päätin ottaa sen testiin. Valitsin sen äänikirjana, koska joidenkin kirjojen kohdalla kuuntelu tuntuu sujuvan helpommin kuin lukeminen ja myös tässä tapauksessa se taisi olla oikea ratkaisu. Tässä kirjassa Hercule Poirot ratkaisee murhia, jotka tapahtuvat tietyllä logiikalla.

En mä nyt sitten oikein tiedä, että mitä mä tästä sanoisin. Jo sekin tuntui erävoitolta, että mä yleensä sain tämän edes loppuun asti. Tästä ei lähtenyt mitään erityistä intoa lukea lisää Christietä, mutten silti myöskään hylkää niitä lopullisesti potentiaalisten luettavien kirjojen listalta.

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Johtolanka
Totally British - Detective Novels
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia

Kirja: Roald Dahl - Iso Kiltti Jätti

Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti. Art House 2008.

Lukudiplomin tehtävä: Kerro luokalle kirjasta siten, että saisit muutkin houkuteltua lukemaan sen. Voit lukea mallipätkän. Älä paljasta loppuratkaisua.

Tein tässä kohtaa tulkinnan, että valitsemani tehtävä tarkoittaa, että teen normaalin blogipostauksen kirjasta.

Kirjan päähenkilö on Sohvi-tyttö, joka tapaa eräänä yönä sattumalta jättiläisen, Ison Kiltin Jätin. Muut jättiläiset ovat sitä isompia ja ilkeämpiä. Ne syövät lapsia, kun taas tämä kiltimpi jätti on kiinnostunut unista. Sohvi ja Jätti menevät pyytämään Suomen presidentiltä apua toisten jättien voittamiseen.

Luin aikoinaan paljon Roald Dahlin kirjoja, mutta tämä oli jostain syystä jäänyt välistä. Kokonaisuutena kirja on hyvä ja lukemisen arvoinen, kuten Dahlin kirjat muutenkin. Teoksissa on kuitenkin eroja: toiset kirjat sopivat paremmin pienemmille lapsille ja toiset isommille. Tätä lukemaani suosittelisin ehkä eniten 7-10-vuotiaille, vaikka se olikin nyt 5.-6.-luokkien lukudiplomissa.

Tekstissä käytetään aika luovasti kieltä, kun Jätti ei osaa puhua suomea normaalilla tavalla koulutuksen puutteen takia. Olisikin joskus jännää vertailla käännöstä alkuperäistekstiin, mutta toisaalta sain suomeksi varmaan enempi irti kaikista sanaleikeistä.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Britannia
Lukudiplomi - Naurutalo

Ella ja kaverit auf Deutsch

 

Timo Parvela:
Ella ja kaverit 1-3. Tammi 2010.
Ella in der schule. Carl Hanser Verlag 2007.

Olen yrittänyt itseopiskella pari vuotta saksan kieltä, mutta aika heikolla menestyksellä, kun taidot on edelleen tosi alkeissa. Saksan tunneilla en ole siis käynyt koskaan, kun en ole "ehtinyt". Nyt sitten yritin opiskella kieltä itselleni uudenlaisella menetelmällä: lainasin kirjastosta saksankielisen Ella-kirjasarjan alun sekä äänikirjana että oikeana kirjana, suomenkielinen kirja löytyi jo ennestään omasta hyllystä.

Kuuntelin saksaksi äänikirjaa ja seurasin samalla, että mitä paperisessa kirjassa lukee samalla kielellä. Pelkästä äänikirjasta en siis olisi saanut selvää, kun lukija tuntui puhuvan tosi nopeasti. Sitten luin uudestaan paperikirjasta kuuntelemani pätkän ja samalla vertailin sitä suomenkieliseen painokseen. Kirjat ovat humoristisia ja ne kertovat joukosta ekaluokkalaisia, joille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Sanakirjaa en lukiessa käyttänyt ollenkaan, vaikka sille olisikin aina välillä ollut tarvetta. Sanavarastoni oli siis ennestään tosi heikko ja tämä tuntui helpolta tavalta kasvattaa sitä. Kieliopin osaamiseni tässä lukiessa parani tuskin ollenkaan. Nämä alkupään Ella-kirjat on julkaistu alunperin suomeksi helppolukuisessa sarjassa ja olen lukenut ne moneen kertaan läpi, niin sikäli lukemisen taso oli sopiva.

Käännöksen vertailu oli aika kiinnostavaa. Henkilöillä oli edelleen suomenkieliset nimet, mutta poikien nimet oli silti vaihdettu. En kyllä oikein ymmärrä, että onko sitten saksalaisille Timo, Mika ja Pekka helpompia kuin Tuukka, Samppa ja Pate (tytöt oli sitten Ella, Hanna ja Tiina niin kuin ennenkin). Välillä kääntäjä oli muotoillut asian oudosti tai täsmentänyt asioita tavalla, joka ei välttämättä selvinnyt suoraan alkuperäistekstistä. Välillä taas hän oli sitten laittanut ihan kunnolla omiaan. Ihan sanasta sanaan ei tietenkään voi kääntää, mutta silti tuntui, että välillä oli otettu liikaa taiteellista vapautta. En ole aikaisemmin vertaillut minkään kirjan käännöstä näin tarkkaan alkuperäisen kanssa, niin en tiedä, että onko vastaava taktiikka yleistä.

Tässä kirjassa ei vielä päästy kuulemaan Tuukan väänneltyjä sananlaskuja tai Pukarin uhkailuja. Niitä on tosi kiinnostava päästä näkemään, että miten kääntäjä on pärjännyt. Olen siis aika varma, että luen samalla taktiikalla vielä toisen kirjan verran. Mutta tavoitteena olisi kumminkin, että kun syksyllä menen Saksaan käymään, niin osaan jo puhua jonkun verran kieltä. Ehkä vähän turhan kova tavoite, mutta kyllä se siitä....

Sähkö- ja äänikirjoja ilmaiseksi netistä

Osallistun tällä tekstillä Norkun järjestämään e-kirja-viikkoon.

Ilmaiseksi on melko vaikeaa löytää netistä laillisesti sellaisia sähkö- tai äänikirjoja, jotka olisivat uudehkoja ja tunnettujen kirjailijoiden tekemiä. Helpointa on löytää klassikoita ja sitten erityisesti englanniksi sellaisia, joiden tekijöistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan täällä päin. (Mä yritän nyt kovasti opetella sanomaan e-kirjoja sähkökirjoiksi, kun se on parempaa suomea.)

Sähkökirjoja

Sivustoja, jotka tarjoavat sekä ilmaisia että maksullisia sähkökirjoja, ovat ainakin Elisa Kirja, Ellibs, Diesel ja Wowio - näitähän on nyt kuitenkin varmaan netti täynnä.

Nämä sähkökirjoja jakavat sivustot olen itse testannut ja todennut hyviksi:
Tampereen yliopisto (tutkimusjulkaisuja pdf-muodossa, itse löysin paljon hyviä)
Project Gutenberg (klassikoita eri kielillä, ehkä laajin valikoima)
Läs en bok (ruotsiksi kaunoa, runoja, klassikoita ja novelleja)
Feedbooks (Euroopan valtakielillä lähinnä klassikoita ja joitakin yksittäisiä uudempia englanninkielisiä public domain -kirjoja)
Free-ebooks.net (englanniksi pdf-muodossa uutta ja vanhaa, rekisteröityminen vaaditaan ja latausmäärä rajoitettu)

EDIT: myös URSin (suomalaista spekulatiivista fiktiota) ja Poesian (suomalaisia runoja) valikoimat on hyviä.

Myös nämä kannattaa tsekata:
Bookboon (matkaoppaita pdf-muodossa englanniksi, tarvitaan Adobe reader)
GetFreeEbooks.net (eri formaatteja ja tyylilajeja, klassikoiden lisäksi uusia tuntemattomia kirjoja)
Bookyards (englanniksi pdf-muodossa, lähinnä klassisempia)

Täällä on lista 130 sivusta, joista saa ilmaiseksi fantasia- ja scifi-sähkökirjoja.


Äänikirjoja

Librivox (erikielisiä klassikoita, myös suomeksi)
AudioBooksForFree.com (pelkästään englanniksi, laaja valikoima - en ole kokeillut itse vielä latausta)
YLE Areena (äänikirjoja ja kuunnelmia suomeksi)


Molempia

BooksShouldBeFree.com (suurin osa englanniksi ja jotain myös muilla kielillä, uusia ja vanhoja kirjoja, sekä ääni- että sähkökirjoja - valittuna oletusarvona äänikirjat)
Manybooks.net (lähinnä klassisia ja lähinnä englanniksi, myös äänikirjoja)

Kirja-arvio: Maleena menee kouluun

Olen yrittänyt saada purettua lukupinoani enkä ole sitten jaksanut/ehtinyt lukemistani kirjoista blogiarvioita pahemmin kirjoitella. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus korjata tilanne, vaikka sama lukuprojekti jatkuukin edelleen.

Marita Lindquist: Maleena menee kouluun. WSOY 2007.

Kuuntelin äänikirjana lastenkirjan Maleena menee kouluun. Se kertoo seitsenvuotiaan Maleenan elämästä: miltä tuntuu koulun aloittaminen ja mitä kuuluu normaaliin arkielämään.

Luin joskus ala-asteella ison osan Lindquistin tuotannosta läpi ja muistelen, etten pitänyt kauheasti tästä sarjasta, vaan ainakin Mariella-kirjat olivat parempia. En pitänyt tästä kauheasti nytkään, kun kirja tuntui vähäsen tylsältä. Tapahtumissa ei ollut mitään mielenkiintoa, lasten arkielämästä on kirjoitettu kiinnostavampiakin kirjoja.

Kirja tuntui kokonaisuutena aika vanhanaikaiselta verrattuna moniin muihin viime aikoina lukemiini kirjoihin. Nykylasten maailma on aika erilainen kuin tässä kuvattu, mutta sehän ei ole kirjan vika. Ajattomiakin lastenkirjoja on kuitenkin olemassa, siis sellaisia, jotka eivät tunnu oman aikansa mukaisilta - kuten tämä tuntui monessa kohtaa. Suomeksi sarjaa on julkaistu 1970-luvun loppupuolella, ruotsiksi jo 60-luvulla.

Sinisen linnan kirjastossa on arviointi kirjasta Maleenan ilo ja Marian lukukokemus taisi olla vähän positiivisempi kuin omani.

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper