Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus. WSOY 2009.
(kääntäjä: Leena Karro, lukija: Lars Svedberg)
Tämä on klassinen Agatha Christien dekkari, jossa ratkaisijana toimii Hercule Poirot. Idän pikajuna on lähtenyt Istanbulista ja on matkalla Euroopan halki, mukana on erimaalaisia matkustajia. Se juuttuu vuoristossa lumihankeen ja yön aikana tapahtuu murha.
Murha tapahtuu heti alkuvaiheessa ja suurin osa ajasta kuluukin sitten selvittelyyn. Loppuratkaisu oli sitten sellainen, että ainakaan itselläni ei ollut mitään saumaa arvata sitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta sitten joskus kun kerkiän unohtaa kirjan sisällön, niin luen sen paperiversiona ja piirtelen samalla kaikkia hienoja kaaviokuvia.
Edellinen kokemukseni Christiestä, Aikataulukon arvoitus, ei ollut erityisen kehuttava. Tämä olikin jo sitten huomattavasti parempi kirja. Vähän vatvomista oli kyllä havaittavissa välillä, mutta kirja ei ollut paikallaan junnaava tai tylsä. Kieltä ihmettelin vähän välillä, mutten tiedä, että onko vika käännöksessä, alkukielen tyylissä vai yleisessä Christien tyylissä.
Lars Svedbergiä äänikirjojen lukijana on kyllä kamalasti kehuttu. Itse olen ennemmin sitä mieltä, että hän on vain tasolla "ihan hyvä". Kukaan äänikirjalukija ei mulle ole ainakaan vielä jäänyt mieleen loistavana tai erityissuosikkina, suurimman osan yleensä unohdan saman tien.
Vaihteeksi googlailin vähän, että mitä kirjasta on sanottu. Aika moni tämän näytti kyllä lukeneen, mutta linkitän tähän nyt pelkästään Sallan analyysin. Lisäksi Rantapallosta löytyi kiinnostava teksti oikeasta Idän pikajunasta.
Lukuhaasteet:
Totally British - Detective Novels