sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kirja: Idän pikajunan arvoitus


Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus. WSOY 2009.
(kääntäjä: Leena Karro, lukija: Lars Svedberg)

Tämä on klassinen Agatha Christien dekkari, jossa ratkaisijana toimii Hercule Poirot. Idän pikajuna on lähtenyt Istanbulista ja on matkalla Euroopan halki, mukana on erimaalaisia matkustajia. Se juuttuu vuoristossa lumihankeen ja yön aikana tapahtuu murha.

Murha tapahtuu heti alkuvaiheessa ja suurin osa ajasta kuluukin sitten selvittelyyn. Loppuratkaisu oli sitten sellainen, että ainakaan itselläni ei ollut mitään saumaa arvata sitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta sitten joskus kun kerkiän unohtaa kirjan sisällön, niin luen sen paperiversiona ja piirtelen samalla kaikkia hienoja kaaviokuvia.

Edellinen kokemukseni Christiestä, Aikataulukon arvoitus, ei ollut erityisen kehuttava. Tämä olikin jo sitten huomattavasti parempi kirja. Vähän vatvomista oli kyllä havaittavissa välillä, mutta kirja ei ollut paikallaan junnaava tai tylsä. Kieltä ihmettelin vähän välillä, mutten tiedä, että onko vika käännöksessä, alkukielen tyylissä vai yleisessä Christien tyylissä.

Lars Svedbergiä äänikirjojen lukijana on kyllä kamalasti kehuttu. Itse olen ennemmin sitä mieltä, että hän on vain tasolla "ihan hyvä". Kukaan äänikirjalukija ei mulle ole ainakaan vielä jäänyt mieleen loistavana tai erityissuosikkina, suurimman osan yleensä unohdan saman tien.

Vaihteeksi googlailin vähän, että mitä kirjasta on sanottu. Aika moni tämän näytti kyllä lukeneen, mutta linkitän tähän nyt pelkästään Sallan analyysin. Lisäksi Rantapallosta löytyi kiinnostava teksti oikeasta Idän pikajunasta.

Lukuhaasteet:
Totally British - Detective Novels

lauantai 28. syyskuuta 2013

Teatteri: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

(Kuva: Krista Mäkinen / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin tällä viikolla tuhlaamassa viimeisen käyntikerran Kansallisteatterin sarjalipustani ja katsottuna näytelmän oli Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Pääosassa ja siis koko näytelmässä yksinään on esiintyjänä Juhani Laitala yksinään. (Sama näyttelijä muuten kuin juuuri näkemässäni Tarinassa pimeydessä ja rakkaudesta.)

Konsta Pylkkänen on yksi Veikko Huovisen kirjojen hahmoista. Kainuussa liikkuva Pylkkänen on kortteerin etsinnässä ja näytelmän aikana hän majoittuu useammassa eri paikassa. Hän jutustelee eri asioista ja miettii muun muassa ihmisyyttä ja toisten ihmisten toimintaa.

Kuten jo näyttelijämäärästä voi päätellä, niin kyseessä oli monologi (jossa tosin muutamat ajatukset esitettiin toisten ihymisten repliikkeinä). En ole aikaisemmin sellaisia käynyt katsomassa, missä koko näytelmä olisi vain yhden ainoan ihmisen varassa. Ainakin tällä kertaa se toimi ihan hyvin, tosin Veikko Huovinen ei muutenkaan isoja henkilögallerioita harrasta.

Tämä nimenomainen kirja on minulta vielä lukematta, mutta yritän ehtiä lukea sen ennen kuin menen katsomaan näytelmää uudestaan. Tämä oli siis sen verran hyvä, että uudestaanhan se on nähtävä. Esitys oli keskiviikkona ja mun sisäinen teatterikriitikko ei vielä tänäänkään kykene erittelemään, että mikä tässä oli hyvää - se siitä teatteribloggaamisesta sitten. :D

maanantai 23. syyskuuta 2013

Teatteri: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä

(Kuva: Stefan Bremer / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin lauantaina katsomassa Kansallisteatterissa katsomassa israelilaisen Amos Ozin kirjaan perustuvan näytelmän Tarina pimeydestä ja rakkaudesta.

Näytelmässä liikutaan nykyisyydessä ja menneisyydessä samaan aikaan: kirjailija on läsnä aikuisena ja lapsena. Teemana on Israelin valtion muotoutumisen ja juutalaisuuden lisäksi myös oman perheen tarina ja erityisesti äitisuhde. Äiti ja hänen kuolemansa vaikuttavat paljon jo nuoreen Amokseen eivätkä tunteet jätä rauhaan aikuisenakaan.

Mä en oikein tiedä, että mitä mä tältä näytelmältä odotin. Ainakin se oli erilainen kuin mitä luulin etukäteen. Israel ja juutalaisuus kiinnostivat, mutta perhekuvauksena tämä ei sitten taas jaksanut kiinnostaa. Suurimman osan ajasta olin aika tylsistynyt ja odotin näytelmän paranevan edetessään, mutta sitä ei sitten tapahtunutkaan.

Olis varmaan pitänyt sitten arpoa samana iltana menneistä näytelmistä joku toinen katsottavaksi. Mutta tulipahan tämäkin nyt nähtyä,  eipähän enää tarvitse miettiä, että olisko ollut hyvä.

Rooleissa: Ilja Peltonen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Miina Turunen, Amos Brotherus

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kansankynttiläin kokoontumisajot -lukuhaasteen kooste

Maukan Kansankynttiläin kokoontumisajot - lukuhaasteen ideana oli lukea tietokirjoja. Sain oman suoritukseni valmiiksi asti. Olin valinnut tasokseni "hehkulampun" eli 9 kirjaa neljästä eri kategoriasta.

Omat kategoriani ja kirjani:

VII) Matkat
Pauli Jokinen: Helsinki kävellen
Frances Mayes: Vaellusvuosi
Taivas mikä työpaikka!
Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa

X) Luonto ja ympäristö
Risto Isomäki: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen

XV) Kirjallisuustiede
Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä

XIX) Elämäkerrat ja muistelmat
Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen (suom. Aurinkokuningas Ludvig XIV)
Mauno J. Pyhtilä: Balladi kauniista Petronellasta
Waris Dirie ja Kathleen Miller: Aavikon kukka

Edit: Ai joo, tähän piti kirjoittaa fiiliksistä suorituksen jälkeen. Mä olen monta vuotta suunnitellut lukevani enempi tietokirjoja, mutta eihän siitä ole kunnolla mitään tullut. Pitää varmaan ottaa uusintaversio haasteesta vähän lyhyemmässä ajassa.... Olis siis tehnyt mieli lukea enempikin kirjoja ja vielä useammasta aiheesta, kun oikeasti olen kiinnostunut liian monesta asiasta samaan aikaan.

Kirja: Matkoilla Euroopassa

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa. Otava 2011.
(Kansi: Kirsti Maula)

Antti Tuuri on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon tutustumista olen suunnitellut iät ja ajat. Tähän mennessä olen lukenut ainoastaan Talvisodan. Tällä kertaa tartuin kokeneemman lukijan suosituksesta yhteen matkakirjoista: Matkoilla Euroopassa.

Kirja koostuu useista lyhyehköistä matkakertomuksista, jotka sijoittuvat eri Euroopan maihin ja matkan varrelle. Antti Tuuri on kyllästynyt lentoliikenteeseen ja siksi liikkuu mielummin matkoillaan laivalla tai junalla.

Nyt mä rupesin heti suunnittelemaan, että minne mä haluaisin matkustaa.... Mutta ongelma on se, että töistä ei saa lomaa. :P Siihen reissaamisen kaipuuseen tämä oli kyllä hyvä kirja: jos itse ei pääse matkaan, niin ensi hädässä toisenkin kokemukset kelpaavat.

Tällä perusteella lukulistalle menee ekaksi Tuurin toiset matkakirjat ja sen jälkeen mietin vielä, että siirrynkö romaaneihin sen jälkeen (hyvinkin mahdollisesti kyllä).

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Matkat

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Elokuva: The Nanny Diaries



The Nanny Diaries
(The Nanny Diaries)
Valmistumisvuosi: 2007
Tyylilaji: Komedia
Ohjaus: Shari Springer Berman, Robert Pulcini
Pääosissa: Scarlett Johansson, Laura Linney, Chris Evans, Alicia Keys

Elokuva The Nanny Diaries perustuu samannimiseen kirjaan.

Annie on juuri valmistunut yliopistosta ja saa sattumalta paikan lastenhoitajana rikkaasta perheestä New Yorkissa. Äiti on edustusrouva, jolla ei ole koskaan aikaa pojalleen ja isä taas on bisnesmies, joka ei ole koskaan paikalla. Varsinkin perheen äiti kohtelee Annieta kuin roskaa. Grayer-poika sentään pitää hänestä tosissaan alkuhämmennyksen jälkeen, samoin kuin samassa talossa asuva nuori mies.

Elokuva antaa yhdenlaisen käsityksen lapsenvahdin työstä, mutta aivan erilaisen kuin vaikkapa Maija Poppasesta kertova elokuva antaa. Eipä se tosiaankaan mitään idyllistä puuhaa ole... Viihteenä Nanny Diaries on ihan kelvollinen elokuva, kunhan ei ala sen tarkemmin ajatella ja analysoida sen laatua tai realistisuutta. Vaikka elokuva oli siis kohtuullisen hyvä, niin tätä en kuitenkaan jaksaisi katsoa useampaa kertaa, kun parempiakin (romanttisia) komedioita on olemassa. Eniten tässä tökki se, kun pääosien ihmiset oli aina tavalla tai toisella niin ärsyttäviä tai tyhmiä.

Tästä on kyllä olemassa kirjakin, mutta sen lukemisesta on niin monta vuotta, etten muista siitä oikein mitään. Sellainen muistikuva on, että elokuva poikkesi siitä jotenkin (edellisellä katsomiskerralla lukemisesta oli vähemmän aikaa).

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kirja: Aavikon kukka



Waris Dirie, Cathleen Miller: Aavikon kukka. WSOY 2010.
(Kääntäjä: Riitta Toivanen, kansi: glenundglenda / Walter Wehner)

Malli ja YK:n hyvän tahdon lähettiläs Waris Dirie on Somaliasta paimentolaisperheestä kotoisin. Hänet yritetään naittaa 13-vuotiaana vanhalle miehelle, joten hän karkaa pois perheensä luota. Ensin hän menee maan pääkaupunkiin Mogadishuun sukulaisten luokse, sieltä muutaman vuoden päästä Lontooseen toisten sukulaisten kotiapulaiseksi.

Dirie jää Lontooseen ja saa sittemmin töitä mallina. Työ vie häntä New Yorkiin ja muualle ulkomaille. Hänelle on tehty viisivuotiaana ympärileikkaus, joka aiheuttaa traumojen lisäksi fyysisiä ongelmia. Se saa vuosien kuluttua hänet puhumaan perinnettä vastaan julkisesti sekä medioissa että YK:n kautta.

Kyseessä ei siis tosiaankaan ole mikään helppo elämä... Osa hankaluuksista Dirien elämässä tulee kulttuurien kohtaamisesta: afrikkalaisten, erityisesti paimentolaisten elämä poikkeaa todella paljon länsimaisesta elämäntyylistä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 1980- ja 1990-luvuille. Somalian sisällissota ei tässä siis oikein näy ja muutenkin kaikki olisi saattanut olla erilaista, jos kyse olisi hivenen uudempi tarina. Tai sitten ei... Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1998. Pitääpä vilkaista Googlesta muistaessani, että mitä sen jälkeen on tapahtunut vai onko mitään.

Olen lukenut tämän kerran aikaisemminkin bookcrossingin kautta, mutta sisältö oli jo kerinnyt unohtua. Nyt vähän aikaa sitten tuli mahdollisuus uusintalukemiseen, kun löysin kirjan kirjaston vaihtohyllystä. Se oli samaan aikaan kiinnostava ja vaikuttava, välillä myös rankka tarina. Käytännössä tämä tuli lukaistua läpi yhden päivän aikana, kun kesken jättäminen oli sen verran vaikeaa.

Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva Waris Dirien elämästä. En ole nähnyt sitä, kun suhtaudun vähän skeptisesti elämänkertaelokuviin. Lisäksi epäilen, että hermoni eivät kestäisi sitä, kun kirjakin oli jo riittävän vaikuttava.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Somalia)
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kirja: Kolme kuningatarta

Merja Jalo: Kolme kuningatarta. WSOY 2009.

Kirja kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Tallin omistaja Pena on perinyt kartanon, jonne on luvatta muuttanut kolme sukulaistätiä, jotka eivät halua häipyä pois talosta. Porukka tallilta lähtee siis kartanolle ratsastusleirille ja tarkoituksena on saada samalla tädit häädettyä pois.

Näissä sarjan uudemmissa kirjoissa ei pahemmin edes ratsasteta, vaan pääpaino on seikkailuilla tai satunnaisilla mystisillä tapahtumilla. En ole lukenut vanhempia osia pitkään aikaan, mutta muistelen, että niissä tosiaan ratsastettiin enempi. Näin yksittäisinä luettuna kirjat ovat hyviä välipalaksi ja tarinat tuntuvat toimivilta. Jos niitä lukisi enemmän putkeen, niin luultavasti ne alkaisivat toistaa itseään.

Nummelan ponitalli on pitkä sarja: nyt ilmestyneitä osia on joku 80 ja lisää tulee koko ajan, viime vuosina useampi kuin yksi vuodessa. Perushahmot ja -puitteet ovat edelleen samoja, mutta aika kulkee eteenpäin sarjassa jonkin verran ja uusia hahmoja on tullut mukaan joitakin kappaleita.

Jalon sisarukset ovat dominoineet jo vuosia hevoskirjagenreä. Nykyään ei enää pahemmin ilmesty muiden suomalaisten kirjailijoiden kirjoja eikä ulkomaalaisia käännetä usein. Genren kulta-aika taisi olla 20 vuotta sitten. En ole itse koskaan ratsastanut, mutta siitä huolimatta aloitin lukemaan hevoskirjoja ala-asteella ("no kun kaikki muutkin") ja satunnaisesti luen niitä edelleenkin.

Olisikohan hyvä idea ottaa ensi vuoden projektiksi lukea koko sarja järjestyksessä läpi? Ainakin voisin yrittää tehdä jonkunlaista vertailua sarjan kehityksestä, hmmm....

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste
Nykyajan tyttökirjat

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kirja: Lahjottu mies


Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies. Gummerus 1994.
(Kansi: Maija Lohikoski / Jorma Luotio, kääntäjä: Annikki Suni)

Kirjan päähenkilö on Murad on insinööri, joka työskentelee päällikkönä kaupungin rakennusvirastossa. Hän on periaatteen mies: vaikka toiset ottavat vastaan lahjontaa, niin hän ei ota, vaikka rahoille olisikin tarvetta. Kerran siihen kuitenkin tulee parempi tilaisuus, jolloin Murad sortuu ottamaan rahat vastaan ja saa sen jälkeen hirveitä omantunnon vaivoja.

Tapahtumat sijoittuvat Tahar Ben Jellounin kotimaahan Marokkoon. Vaikka olenkin lukenut Afrikkaan liittyvää kirjallisuutta, niin oikeiden afrikkalaisten kirjoittamia kirjoja en muistaakseni ole kovin montaa tullut ikinä lukeneeksi. Suurin osa kirjoittajista on siis ollut muualta kotoisin ja osa ei ole tainnut edes asua Afrikassa koskaan. Afrikkalaista kirjallisuutta vaan suomennetaan sen verran vähän, että vaihtoehtoja ei pahemmin ole ollut.

Ennakkoon kirja vähän epäilytti, mutta tämä olikin kiinnostava eikä tylsä, kuten olin ajatellut. Lukiessa mietin aika paljon lahjonta-problematiikkaa, että pystyisinkö itse kieltäytymään sellaisesta. Jonkun työkaverin kanssa on joskus mietitty, että lasketaanko vaikka urakoitsijan tarjoama lounas lahjonnaksi ja kuulin, että yhdelle oli oikeasti tarjottu rahaa vastineeksi jostain luvasta.

Tyylillisesti tämä oli sitä tiettyä 1900-luvun jälkipuoliskon vakavan romaanin tyyliä, aika lähellä sitä Keltainen kirjasto -lajia. Enhän mä tällaisia "oikeita" romaaneja yleensä lue, niin tämän tarkemmin en osaa selittää ja sijoittaa kirjaa mihinkään kirjallisuudenlajiin. Tai Kirjasampo näkyy sijoittavan tämän psykologisiin romaaneihin, mut ihan sama mulle.

Tällä perusteella Tahar Ben Jelloun on sellainen kirjailija, että voisin lukea useamman teoksen verran, vaikken uutta lempikirjailijaa taaskaan löytänyt. Sainpahan taas muistutuksen siitä, että välillä kannattaa kokeilla uusia tuttavuuksia ja poistua mukavuusalueelta.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)
Kirjavuori Mount Everestille

tiistai 3. syyskuuta 2013

Uusi kirjaostos: Ella ja kaverit

 photo Snapshot_20130901_zpsaa5a6485.jpg

En yleensä esittele täällä erikseen kirjaostoksiani. En myöskään yleensä osta kirjoja täyteen hintaan kaupasta. Nyt tuli kuitenkin tehtyä molemmat, koska kirjabloggaajaporukka keksi tempausidean, että halukkaat hankkisivat jonkun täysihintaisen kirjan kaupasta ja esittelisivät sen blogissaan tänään.

Kaupaksi valitsin Suomalaisen kirjakaupan, koska se sattui olemaan kotiani lähinnä sijaitseva fyysinen kirjakauppa. Liian usein tulee nykyään tilailtua netistä kirjoja.... Valintani kirjan suhteen oli tämän syksyn uutuus Timo Parvelan lastenkirjasarjasta: Ella ja kaverit menevät metsään. Kerkesinkin jo lukea sen (koska suoritin hankinnan etukäteen viime viikolla) ja todeta, että tämä on yhtä hauska kuin aikaisemmatkin osat. Ella-kirjat on suunnilleen parasta suomalaista lastenkirjallisuutta ikinä.

EDIT: Marissan blogista voi lukea lisää tästä kampanjasta ja nähdä listan muista tähän osallistuneista blogeista. Lastenkirjoja ei kovin moni muu ole tainnut tällä kertaa ostaa (en vielä katsonut kaikkia bloggauksia), mutta mulle se oli aika selvä valinta - uusimman Ellan olisin hankkinut kuitenkin jossain vaiheessa.