keskiviikko 31. elokuuta 2011

Luottokosmetiikka

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa piti esitellä 10 tuotetta, jotka kuuluvat omaan luottokosmetiikkaan. Totesin, että olen itse tosi tylsä kosmetiikan käyttäjä. En siis osannut valita kymmentä tuotetta, kun monia juttuja käytän vaan tosi kausiluontoisesti laiskuuden takia enkä halua käyttää teollisia aineita kovinkaan paljoa.




1. Elvital multivitamin 2in1 -hiustenpesuaine. Aina ei jaksa tai ehdi pestä hiuksia kahdella eri aineella, joten sikäli nämä 2in1-aineet on pelastus. Niistä tämä tietty on ollut eniten käytössä.

2. XZ-merkkiset shampoot ja hoitoaineet. En ole erityisen merkkiuskollinen, vaan välillä tulee testailtua erilaisia hiustenpesuaineita. Parhaimmiksi olen kuitenkin todennut XZ:n valmistamat. Niillä tulee takuttomat ja hyvän tuntuiset hiukset.

3. Halvat ja värikkäät kynsilakat. En ole vielä nähnyt mitään syytä investoida kalliimpiin kynsilakkoihin, lisäksi elämässä pitää olla väriä. Tällä hetkellä omassa kokoelmassa on eniten Yves Rocherilta tilattuja, vaikka niiden värivalikoima ei olekaan niin monipuolinen kuin haluaisin.

4. Body Shopin suihkugeelit. Suihkugeelien käyttöni on aika kausiluontoista, mutta niistä suosikkejani ovat Body Shopin valmistamat, kun valikoima ja tuoksu ovat hyviä. Ne vaan on sen verran kalliita, ettei ole kovin usein rahaa ostella.

maanantai 29. elokuuta 2011

Edina Pop

Edina Pop on Dschinghis Khan -yhtyeestä tuttu unkarilaistaustainen saksalainen laulaja. Tyylilajina on schlager, käytännössä kuitenkin se euroviisudiskohumpaksi ristimäni musiikkityyli. Linkitän tähän yhden suosikkikappaleeni, Schenk Mir Einen Lila Luftballon.


perjantai 26. elokuuta 2011

Guy Delisle ja Aasia

Kanadalainen animaattori Guy Delisle on asunut ulkomailla eri maissa eripituisia pätkiä. Niistä ajoista on syntynyt kolme sarjakuvakirjaa:
* Merkintöjä Burmasta (WSOY 2008) - vuoden verran Burmassa vaimon työn takia koti-isänä
* Pjongjang (WSOY 2009) - Pohjois-Koreassa pari kuukautta animaatioita tekemässä
* Shenzhen (WSOY 2010) - ja myös Kiinassa töissä

Delisle tekee ympäristöstään huomioita, esittelee maita ja niiden ihmisiä länsimaisesta näkökulmasta. Ihan aina ei voi ymmärtää toisten maiden kulttuuria.... Kaksi kolmesta maasta on vielä diktatuureja, joihin ei monet pääse käymään. Mielenkiintoisin kolmesta kirjasta oli Pjongjangista kertova, koska näistä se on eksoottisin ja sikäläinen elämäntapa on aika tuntematonta ainakin itselleni. Myös Burma vaikuttaa olevan omalla tavallaan mielenkiintoinen paikka.

torstai 25. elokuuta 2011

Kirja+elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa

Lue kirja ja katso siihen pohjautuva elokuva -haasteen neljäs suoritus.

kirja: John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa, Bazar 2008 (The Boy in the Striped Pyjamas, 2006)
elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa, 2008

Kirjan olen lukenut monta kertaa, mutta vasta nyt uskalsin katsoa elokuvan ekan kerran. Tarina kertoo saksalaisesta Bruno-pojasta ja tapahtuma-aika on toisen maailmansodan aikana. En halua kertoa enempää juonesta, etten spoilaa liikaa - tämä on luettava tai nähtävä itse. Näennäisesti tämä saattaa vaikuttaa lasten jutulta, muttei kuitenkaan ole sitä oikeasti. Elokuvakin on ikärajaltaan K13.

Elokuvan tarina ei mene välillä ihan samalla tavalla kuin kirjassa, mutta muutokset eivät ole kauhean isoja. Osa eroista on kuitenkin muuttanut jonkin verran tarinaa (ei silti ihan erilaiseksi asti) ja leffa ottaa mielestäni eri tavalla kantaa asioihin. Oli muuten jännä huomata, miten olin kuvitellut talot ja maisemat erilaisiksi.

Sekä kirja että elokuva ovat hyviä, mutta eri tavalla. Niistä kuitenkin kannattaa ehkä valita vain jompikumpi eikä molempia, kirja on silloin se suositeltavampi vaihtoehto.

tiistai 23. elokuuta 2011

Virkkausta ja äänikirjoja

Eipä tarvitse enää miettiä, että mitä teen töiden jälkeen iltaisin.... Postitäti oli tänään tuonut arvostelukappaleena Jan Eatonin kirjan 200 virkattua ruutua (Moreeni 2011) ja nyt sitä pitää sitten testata ennen varsinaisen arvioinnin kirjoittamista. Kirjassa neuvotaan erilaisten ruutujen virkkaukseen ohjeita. Alkuselailun perusteella vaikuttaa just mulle sopivalta kirjalta. Olen itse innostunut uudestaan virkkailusta, mutta en kuitenkaan jaksa tehdä mitään isompaa käsityötä ja näitä palojahan voi sitten tehdä erissä sen verran kuin huvittaa. Marjis on testaillut jo kesällä kirjan ohjeita. Olen puolen vuoden tauon jälkeen taas alkanut kuunnella äänikirjoja kasetilta (ei tarvitse siirtää digimuotoon eikä muistaa mihin kohtaan jäi). Virkkaus on just sopivaa aktiviteettiä äänikirjoja kuunnellessa, kun en osaa kuunnellessa olla vaan. Lankaa ja kirjoja tulee siis kulumaan lähiaikoina.... Aulikki Oksasta ja Saima Harmajaa olis tarkoitus kuunnella seuraavaksi.

(EDIT 4.10. / Tässä vielä linkki sinne "viralliseen" arvioon, joka siis sijaitsee kirjavinkit.fi:ssä: klik)

maanantai 22. elokuuta 2011

Teatterisyksy


(taustalla olevat kuvat Kaupunginteatterin lehdestä ja copyrightit on edelleen siellä)


Monet kirjabloggajat on laitelleet listoja kiinnostavista syksyn uutuuksista. Kirjavinkkeihin kirjoittamisen takia olen kyllä itsekin ne isojen kustantamojen listat käynyt läpi, mutta en mä jaksa niitä enää tänne alkaa uudestaan kaivamaan. Oman ja lukijoiden vaihtelun vuoksi tutkailin teatterien syksyn valikoimaa.

Nyt olen suunnitellut hankkivani Kansallisteatteriin sarjalipun, niin tulisi vaihteeksi käytyä enempi teatterissa. Uusista syksyn näytelmistä haluaisin nähdä Godota odottamassa ja Saiturin joulu, molemmat siis klassikoita. Aikaisemmin ensi-iltansa saaneista löytyi vielä yksi kiinnostava klassikko, Idiootti. Vanhoista myös Pohjantähti 2011 taitaa mennä sinne must see -listalle, varsinkin kun Tuntematon sotilas jäi näkemättä ja Väinö Linna on yksi kirjailijasuosikeistani.

Helsingin kaupunginteatteriin ei saa sarjalippuja, mutta ei siellä ollutkaan valikoimassa kuin vaan pari kivaa vaihtoehtoa. Uuteen Katri Helena -musikaaliin olisi ainakin tarkoitus mennä, kun kyseinen laulaja on yksi suosikeistani. Näytökset on kuitenkin aika varattuja, mutta toivottavasti sinne saa silti liput vielä. Vanhemmista näytelmistä kiinnostaisi Lasse Pöystin monologi Mies joka kieltäytyi menemästä hissiin.

KOM-teatterissa en ole koskaan käynyt, vaikka niillä on ollut säännöllisesti aika kiinnostavia näytelmiä. Nyt voisin yrittää, että jos saisin aikaiseksi. Syksyn uutuutena olis Riikka Pulkkisen kirjaan perustuva näytelmä, mutta enempi mua kiinnostaa viime kauden uutuus Vadelmavenepakolainen, joka on kirjana aivan loistava.

Offeriumissa oli keväällä aika usein erilaisia pienten teatterien esityksiä halvemmalla. Rahapulan takia ei tullut hankittua yksiäkään lippuja sitä kautta, mutta toivottavasti nyt syksyllä tulisi jotain yhtä hyviä tarjouksia sinne. Vaihtelun vuoksi olisi siis kiva käydä jossain teatterissa missä en ole ennen käynyt ja varmaan monet niistä pienemmistä kokoonpanoista olis yhtä laadukkaita kuin isommatkin.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Elokuva-arvio: Kenen joukoissa seisot

Muutama vuosi sitten tehtiin dokumentti 1970-luvun poliittisesta laululiikkeestä. Jostain syystä sitä esitettiin myös leffateattereissa, mutta jostain toisesta syystä jätin sen itse silloin väliin. Nyt sekin vahinko on korjattu, kun dvd löytyi kirjastosta.

Kenen joukoissa seisot
Valmistumisvuosi: 2006
Tyylilaji: Dokumentti / musiikki
Pääosissa: Agit-prop yms.

Dokumentissa Kenen joukoissa seisot käydään läpi poliittista laululiikettä: taustaa, vaikuttimia, ihmisiä jne. Osittain se on toteutettu muusikkojen ja laulajien haastattelujen muodossa. Musiikilla on kuitenkin se pääpaino, joten elokuvassa nähdään sekä uusia että vanhoja esityksiä. Arkistoista kaivetuissa filminpätkissä ja kuvissa oli mukana myös joukkokohtauksia esimerkiksi Berliinistä, Hakaniemen torilta ja vappumarsseilta. Samalla näkee myös, että mitä osa mukana olleista puuhaa nykyään. Harva näytti olevan muusikko, monet ovat ihan "oikeissa" töissä. Tunnetuimpia dokumentissa esiintyneitä henkilöitä olivat Aulikki Oksanen ja Kaj Chydenius, yhtyeistä Agit-prop. Kappaleet olivat lähinnä sitä silloista uutta tuotantoa, ne klassisimmat puuttuivat oikeastaan kokonaan, mutta se ei kuitenkaan ollut huono asia.

Itselläni ei ollut historia kaikilta osin hallinnassa, joten elokuvasta tuli uutta tietoa. Se musiikki oli kuitenkin tärkein syy tämän katsomiseen. Sitä olisi saanut olla mukana enemmänkin, harva kappale kuultiin kokonaan. Ihmettelin, että mihin oli unohdettu KOM-teatteri, Kristiina Halkola ja Kaisa Korhonen (jonka laulua sentään tuli ihan lyhyt pätkä). Toisaalta oli ihan hyvä, että mukana oli itselleni tuntemattomia bändejä ja niitä, joiden musiikkia ei kokoelmalevyjen cd-versioissa ole pahemmin ollut. Itse kun olen jumittanut koko ajan niissä samoissa kappaleissa ja esiintyjissä.... Miinusta täytyy filmille antaa siitä, ettei haastatteluosioihin oltu laitettu näkyviin puhuvan henkilön nimeä ja myös yhtyeiden nimiä olisi voinut olla näkyvillä, kun asialla on merkitystä katsojalle eikä saisi kaikkien olettaa tuntevan kaikkia. (jonkunlainen listaus näkyy kuitenkin löytyvän wikipediasta)

Harmi, että palautin työväenlaulukaraokedvd:n jo takaisin kirjastoon, kun nyt iski inspiraatio laulaa taas niitä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Tallinnan opaskirjoja

En mä nyt taas ymmärrä, että miksi mä tämänkin olen jättänyt aikaisemmin julkaisematta, kun teksti on ollut varastossa täällä jo keväästä asti. Ehkä tänään oleva Viron 20-vuotis-itsenäisyyspäivä on kuitenkin riittävän hyvä päivä Viro-aiheiselle postaukselle.

Otso Kantokorpi on kirjoittanut kolme kirjaa Tallinnaan liittyen:
* Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna (Like 2006). Kirja esittelee Neuvostoliiton aikaista arkkitehtuuria eri puolilta kaupunkia. Sisältö on jaoteltu rakennusten tyypin mukaan: urheilupaikat, kulttuuritalot, lähiöt jne.
* Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa (Like 2006). Kirjaan on koottu käymisen arvoisia paikkoja ratikka- ja trolleybus-linojen varrelta: museoita, arkkitehtuuria, baareja ja vaikka mitä (jokaiselle jotakin).
* Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa (Like 2009). Lähijunalinjat menevät pisimmillään n. 50 km päähän Tallinnan keskustasta eli päiväretkiä varten tästä kirjasta löytyy käyntikohteita. Osa asemista on sellaisia, että niissä ei kannata jäädä pois, mutta vierailujen arvoisia pieniä kyliä ja kaupunkeja löytyy radan varresta useita.

Tallinnassa kannattaa käydä tekemässä muutakin kuin hakemassa viinaa. Näiden kirjojen kanssa se onnistuu hyvin. Itse aion käydä testaamassa käytännössä lähijunamatkailua, koska pidän junalla matkustamisesta ja pääsisin käymään samalla muuallakin Virossa kuin Tallinnassa. Ratikoilla on helppo matkustaa (paitsi se leimauslaite on vähän outo) ja niillä pääsee vähän ydinkeskustan ulkopuolelle, jossa on kaikenlaista nähtävää. Normaalille turistille suosittelen siis ensimmäiseksi ratikkakirjaa, arkkitehtuurista kiinnostuneelle Neuvosto-Tallinnaa ja pois Tallinnasta haluavalle junakirjaa.

perjantai 19. elokuuta 2011

Jäniksen vuosi

Swap-botissa oli eurooppalaisille suunnattu vaihto, jossa piti suositella toisille jotain omasta maasta kotoisin olevaa kirjaa. Oma valintani oli Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi. Se on sen verran hyvä kirja, että päätin tehdä lyhyen tiivistelmän myös tänne.

Kirja on vuodelta 1975 ja se on Paasilinnan kolmas teos. Se kertoo Vatasesta, joka on kyllästynyt nykyiseen elämäänsä, työhönsä ja vaimoonsa. Hän löytää jäniksenpoikasen ja lähtee sen kanssa kiertämään Suomea. Tavallaan tarina on hauska, toisaalta se saa kuitenkin ainakin minut ajattelemaan asioita. Pidän myös matkakirjoista, niin myös sikäli tämä road trip uppoaa kirjamakuuni. Samanniminen elokuva on tehty vuonna 1977. Se on myös tosi hyvä, joten suosittelen kirjaa ja elokuvaa molempia.

torstai 18. elokuuta 2011

2x lasten tietokirja

(Sori, tää tulee nyt kuvattomana, kun Googlen kuvahaku ei ollut ystävällinen vaihteeksi....)

Matti A. Pitkänen ja Reijo Härkönen: Kiinan lapset. Otava 1988.

Valokuvaaja Matti A. Pitkänen on ollut mukana tekemässä useita eri kuvakirjoja lapsille. Eri kulttuureista kertovan sarjan neljännessä osassa tutustutaan Kiinaan. Reijo Härkösen tekemä teksti kertoo kiinalaisista ihmisistä sekä maan kulttuurista ja tavoista. Kirjan parasta antia ovat kuitenkin juuri ne kuvat: niitä on paljon ja ne ovat laadukkaita.

Sami Malila, Tove Jansson: Muumipeikon luontoretki. WSOY 2000.

Muumipeikon luontoretki on opas retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Kirjaan on koottu yleisiä ohjeita retkeilyyn ja leirin perustamiseen liittyen sekä tietoa luonnon asukkaista ja ilmiöistä. Lisäksi mukana on erilaisia leikkejä, joihin ei tarvita mitään välineitä ja lopussa vielä ruokaohjeita eväiden tekoon. Kirjassa on käytetty kuvituksena kuvia Tove Janssonin alkuperäisistä muumikirjoista ja sitaatteja samoista kirjoista.

Kirja on todella informatiivinen tietopaketti, joka sopii hyvin eri-ikäisille ihmisille. Aikuinenkin saa kirjasta paljon irti. Se ei kuitenkaan sovellu ensimmäiseksi luonto-oppaaksi lapsille, koska tekstiä on turhan paljon pienemmille lapsille eikä varsinaisessa luonto-osiossa ole kunnollisia kuvia. Suosittelen kirjaa yhdessä retkeileville perheille. Retken ei tarvitse edes olla mikään Lapin tunturivaellus, vaan kirjasta on iloa myös omaa lähiympäristöä tutkiville. Sitä voi selailla myös kotona sadepäivinä vaikkei mitään retkeä olisikaan suunnitteilla.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Syksy- ja koulufiilistelyä

Nyt kun on tulossa syksy, mun on taas ikävä kouluun. Eniten on ikävä ruotsin puhumista, mutta toisaalta taas sitä ympäristöä.



Mulla on ikävä niitä kaikkia hauskoja puueläimiä ja muita puisia lastenjuttuja.



Mulla on ikävä sitä kukkaloistoa ja laajaa kasvivalikoimaa.
Mulla on myös vähän ikävä kasvihuoneita, vaikken niissä paljoa käynytkään - se fiilis oli silti kiva siellä sisällä ja valot hämärässä.



Mulla on ikävä niitä betoniporsaita, jotka oli pahoina päivänä mun parhaat ystävät koko koulussa. Joku muu ei ollut samaa mieltä ja pahoinpiteli niitä ja nyt ne on viety pois. Tämä kuva saa ehkä eniten fiilistelemään sitä syksyä ja varsinkin koulun aloitusta, kun se on otettu ensimmäisenä syksynä kyseisessä koulussa.



Mulla on ikävä sitä, kun melkein kaikki kasvit on nimetty, eikä tarvitse yrittää kaivaa niitä nimiä omasta muistista.

Mutta parasta tässä on se, että vaikka amk-puolen eli niitten "omien porukoitten" muutto on jo tapahtunut, niin ei se puisto sieltä mihinkään ole katoamassa ainakaan lähitulevaisuudessa. Parempi varmaan laittaa tämä linkki vielä, jos joku on tarkemmin kiinnostunut paikasta, eli kyseessä on Marketanpuisto Espoossa.

maanantai 15. elokuuta 2011

Kirjanvuokrausbisneksestä

Oli ihan pakko tulla päivittämään, että nyt on keksitty loistava bisnesidea! Makuunissa vuokrataan nykyään myös pokkareita. Siis täällähän on jo toimiva ilmainen kirjastojärjestelmä ja jos joku haluaa rahaa käyttää kirjoihin, ne saa omaksi kaupasta. Kummassakin tapauksessa lukuaikaa saa enemmän. En kyllä ihan ymmärrä systeemiä.... Ne kaikki kirjoja vuokraavat Makuunit on vielä ihan ihmisten ilmoilla kaupungeissa, joissa kirjastoon ja kauppaan pääsee ihan hyvin, jossain landella systeemille vois olla eri tavalla tilausta (eikä välttämättä sielläkään). (Kirjavalikoiman ja niitä vuokraavat Makuunit voi tsekata tuolta niitten kotisivuilta etusivun kautta, suoraan kyseiseen kohtaan linkittäminen ei onnistunut.)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sarjakuva: Minna & miehet

Mulla on vaihteeksi vähän ylituotantoa kaikista kirja- yms. arvioinneista, enää pitäis vaan jaksaa siirrellä niitä tikulta tänne blogiin tai jonnekin muualle nettiin....

Jyrki Nissinen, Reijo Kärkkäinen, Jyrki Nissinen, Jope Pitkänen, Petteri Tikkanen: Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina. Asema 2010.

Minna & miehet on kokoelma, joka sisältää sarjakuvia kuudelta eri tekijältä. Niistä neljä pohjautuu Minna Canthin novelleihin. Sarjakuvat ovat mustavalkoisia ja kaikki ovat tietenkin piirrostyyliltään erilaisia. Tarinoita ei nyt ainakaan hauskoiksi voi sanoa, mutta sehän nyt ei kuulu alkuperäiseen Canthin tyyliin. Surullisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa huonous. Osa tarinoista oli parempia ja osa huonompia, mutta kokonaisuus oli hyvä.

Pidän itse erilaisten sarjakuvakokoelmien lukemisesta. Kokoelmissa on mukana erilaisia tarinoita ja vaihtelevaa piirrosjälkeä, niin ei pääse kyllästymään. Samalla pääsee paremmin tutustumaan eri tekijöiden tarinoihin. Ilmeisesti tässä tapauksessa oli oleellista, että kaikki tekijät olivat miehiä. En kuitenkaan ole ihan varma, että onko sukupuolella väliä tai olisiko tarinoista tullut erilaisia naisten tekeminä. Vastaavia kokoelmia olisi kuitenkin kiva lukea lisää, vaikka siinä onkin oma riskinsä laadun suhteen, kun kaunokirjallisuutta muutetaan sarjakuvamuotoon.

lauantai 13. elokuuta 2011

Matkakohdevinkki: Metsänkylän navetta



Metsänkylän navetta on vanhoja rakennustarvikkeita myyvä kauppa Metsänkylän kartanon alueella Hattulassa, lähellä Hämeenlinnan Aulankoa. Vielä parempia syitä vierailla paikalla ovat Kahvila Leivintupa, josta saa älyttömän hyvää pannukakkua ja lauma alpakoita, jotka on ihasteltavina pihalla. Eikö olekin tosi söpöjä otuksia? Paikat on julkisesti auki ympäri vuoden lähinnä sunnuntaisin, tarkemmat tiedot voi kurkkia tuolta kotisivuilta.

perjantai 12. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Joka tytön runokirja

Suvi Ahola ja Satu Koskimies (toim.): Joka tytön runokirja. Tammi 2006.

Joka tytön runokirjaan on koottu erilaisia naisten tekemiä runoja. Vanhimmat runot ovat kotoisin Antiikin ajoilta, mutta käytännössä suurin osa on peräisin 1900- ja 2000-luvuilta. Tekijät ovat lähinnä suomalaisia, vaikka seassa on myös jonkin verran ulkomaalaisia runoja. Osa runoista on tullut tutuksi laulujen teksteinä: mukana on esimerkiksi Anni Sinnemäen ja Maija Vilkkumaan sanoituksia. Runot on jaoteltu löyhästi teemoittain, kokoelma sisältää muun muassa naiseuteen, äitiyteen ja rakkauteen liittyviä runoja.

Kokoelman nimestä päätellen kirja voisi ehkä olla suunnattu niille teini-ikäisille runotytöille ja monissa kirjastoissa se onkin luokiteltuna nuorten osastolle. Itse en kuitenkaan laskisi tätä pelkästään nuorten runokirjaksi, vaan mielestäni se sopii luettavaksi myös vanhemmille runoista kiinnostuneille henkilöille. Varsinkin jos on kiinnostunut lukemaan erityisesti naisten tekstejä, niin silloin tämä kirja on aika hyvä valinta. Parasta kokoelmassa oli sen monipuolisuus: mukana on eri-ikäisiä runoja erilaisilta kirjoittajilta. Valikoimat ovat helppo tapa löytää uusia runoilija-tuttavuuksia eikä niissä yleensä pääse kyllästymään liian samanlaisiin runoihin.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Sarjakuva: Karvainen kamaripalvelija

Arto Paasilinna ja Hannu Lukkarinen: Karvainen kamaripalvelija. WSOY 2006.

Karvainen kamaripalvelija on sarjakuvaversio Arto Paasilinnan kirjasta Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija, joka kertoo papin ja karhun yhteiselämästä. Kylään eksyneen karhun pentu jää sattumalta orvoksi. Se päätetään antaa syntymäpäivälahjaksi rovastille, joka sitten haluaa sen myös pitää. Vaimo ei kuitenkaan ole asiasta kovin innostunut, eikä myöskään piispa. Karhu ja pappi lähtevät pois kotoa, kiertämään Suomea ja vähän muutakin maailmaa. Karhunpentu kasvaa isommaksi ja oppii samalla ihmismäisiä tapoja. Matkailu ei silti suju ongelmitta.

En oikein pidä sarjakuvan piirrostyylistä. Ihmiset on jotenkin liian rumia eivätkä mielestäni sovi kunnolla paasilinnamaiseen tyyliin. Karhu on kyllä hyvin piirretty, siitä täytyy antaa plussaa. Luulen, että piirrosjälki toimisi paremmin värillisenä kuin nyt mustavalkoisena, koska kuvat ovat kuitenkin sen verran oikeaa maailmaa jäljitteleviä. Tuntui, että nyt kuvissa on liikaa mustaa ja osa jutuista hukkuu sinne. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut pohjana toimineen romaanin. Siksi en oikein osaa verrata kirjaa ja sarjakuvaa toisiinsa. Kirjasta kuitenkin taisi jäädä parempi loppuvaikutelma, joten suosittelen lukemaan mielummin sen kuin tämän. Samalta tekijäparilta on julkaistu myös sarjakuvakirja Ronkoteus, jonka pohjautuu myös Paasilinnan yhteen toiseen romaaniin.

tiistai 9. elokuuta 2011

2x jumppakirja

Olen vuoden sisään lukenut paljon erilaisia jumppakirjoja ja myös tehnyt niiden mukaan harjoituksia itse kotona. Pidän kirjojen vaihtelusta, etten kyllästyisi samoihin treeneihin ja kropalle tulisi eri tavoin haastetta.

Suzanne Martin: Stretching. ICA bokförlag 2006.

Tämä on ruotsinkielinen venyttely-opas. Suomenkielisen lukijan ei pidä säikähtää kieltä, koska kirjassa on sen verran hyvät kuvat, että niiden kanssa pääsee jo pitkälle. Venyttely on myös sen verran helppo laji, ettei ohjeita ja muita tekstejä tarvitse ymmärtää niin paljoa, kun kuvat puhuvat puolestaan.

Kirjassa on yleisiä venyttelyharjoituksia ja joidenkin tiettyjen urheilulajien harrastajille omansa. Lisäksi mukana on kolmen viikon mittainen venyttelyohjelma. Pidin kolmea viikkoa ajallisesti tosi lyhyenä, kun monien muiden liikuntakirjojen kunto-ohjelmat ovat usein pidempiä.

Tuntui, että kaikissa osioissa oli vain muutama venytys. Pidin siis erilaisten harjoitusten määrää liian vähäisenä. Silloin määrä on riittävä, jos ei ole paljon aikaa venytellä tai hoitaa sen jonkun muun liikuntasuorituksen yhteydessä. Pidempiin pelkkää venyttelyä sisältäviin harjoituksiin en siis pitänyt kirjaa riittävänä.

Yvonne Lin: Pilates på matta. Natur och Kultur 2006.

Pilates på mattan on opas pilateksen harrastamiseen ilman mitään välineitä. Alkuosassa on aika paljon asiaa lajin taustasta, sen jälkeen on esitelty useita liikkeitä ja loppuun valmisteltu muutama ohjelma harjoituksia varten. Mukana on sekä helpompia että vaikeampia liikkeitä.

En suosittele kirjaa aivan aloittelijoille. Se on mielestäni parempi, jos on tutustunut pilatekseen jo aikaisemmin, koska oikeanlainen hengitys ja muu tekniikka on parempi oppa kunnolla alusta alkaen jonkun ohjauksessa. Sen jälkeen voi siirtyä treenaamaan itsekseen kirjojen kanssa.

Suomenkielinenkin ihminen selviää tämän kirjan kanssa harjoituksista tarvittaessa. Toki asiaa helpottaa, jos ymmärtää ruotsia edes vähän. Pelkkien kuvien kanssa selviää paremmin, jos on treenannut aikaisemminkin pilatesta.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kirja-arvio: Karhukirjeitä Karvoselle (+museovinkki)

Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002.

Karhukirjeitä Karvoselle on ensimmäinen osa Karhukirjeitä-sarjaa. Karhulapsi Otso kirjoittaa kirjeitä ystävälleen Karvoselle ja kirjat koostuvat niistä kirjeistä. Otso on Amalia-tädin luona Karhumäessä lomalla. Tädin missiona on sivistää Otsoa vierailun aikana kulttuurilla. He käyvät esimerkiksi teatterissa yhdessä. Kirja on tosi hauska ja osittain hauskuus perustuu sanaleikkeihin. Otso tekee nerokkaita huomioita aikuisten maailmasta ja käytöksestä. Amalia-tädin kanssa aika ei tule pitkäksi. Vaikka kirja on lastenkirja, tämä sopii hyvin myös aikuisten luettavaksi.

Tämä on paras kirjasarja-löytö lastenosastolta vähään aikaan.


Niin, pakko heittää tässä samalla museovinkki vielä. Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa on syyskuun alkuun asti Hannes Heikuran mustavalkoisia Helsinki-kuvia ja sitten muutaman eri taiteilijan metsä-aiheisia valokuvia. Molemmat näyttelyt on todella hyviä, olen vasta viime aikoina alkanut innostua enempi myös valokuvataiteesta. Samalla vaivalla voi käydä myös viereisessä Kultturien museossa, joka on nykyisin ilmainen (miten multa olikin toi maksuttomuus mennyt ihan ohi....). Itse tykkään tosi paljon just kulttuureihin liittyvistä museoista ja tämä on niistä siitä laadukkaimmasta päästä.

lauantai 6. elokuuta 2011

Elokuva-arvio: Me tulemme taas

Me tulemme taas
Valmistumisvuosi: 1953
Pääosissa: esim. Tapio Rautavaara, Tuija Halonen, Siiri Angerkoski, Aku Korhonen
Ohjaus: Armand Lohikoski
Tyylilaji: Komedia

Mä olen aina tykännyt vanhoista kotimaisista elokuvista. Toisaalta en ole kuitenkaan nähnyt niitä ihan hirveän paljoa, mutta olen säännöllisesti yrittänyt korjata sitä vahinkoa. Viimeisimmäksi tuli katsottua filmi Me tulemme taas. Se on juuri sitä klassista tukkijoki-romantiikkaa. Porukka miehiä tulee tukin uittoon, jonka jälkeen tulee mukaan romantiikkaa, toimintaa ja musiikkia - siinä se kuvio yksinkertaisuudessaan. :D Tykkäsin tästä elokuvasta: tarina oli hyvä ja lopputulos toimiva. Myös Tapio Rautavaara on kova juttu aina.... Suosittelen katsomaan. En muuten kuitenkaan luokittelisi tätä komediaksi, vaikka dvd:n takakakannessa olikin tehty niin.

torstai 4. elokuuta 2011

But they wouldn't know a little secret

Mä tykkään jostain syystä niistä kaikista käännösversioista mitä takavuosina tehtiin ulkomaisista hiteistä. Viime aikoina on tullut kuunneltua yhdestä biisistä kahta eri versiota: Dannyn esittämää Niina pikku balleriina, joka on siis alun perin ABBAn esittämä Nina Pretty Ballerina. Niin ja toi video on hyvä, kun siinä on Armi Aavikko ja Pepe Willberg kans. (mä olisin muuten antanut sen Iskelmä-Finlandian mielummin Dannylle kuin Pepelle)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

10 klassikkoa: Nukkekoti

Henrik Ibsen: Nukkekoti. WSOY 1973.

Olen lukenut aika harvoin mitään näytelmiä, vaikka aina mietin, että niitä pitäisi lukea enemmän ja tietysti myös sitten käydä katsomassa jotain teatterissa. Nukkekoti hyppäsi juuri sopivasti vastaan bookcrossing-kirjana kirjaston kierrätyshyllystä, vaikka sitten se kerkisikin odottaa lukupinossa aika kauan.

Olen nähnyt Nukkekodin aikoinaan Kansallisteatterissa esitettynä, vuosi taisi olla 2002. Muistelen, että se ei ollut mitenkään kauhean erityinen tapaus. En silloin pitänyt esitystä kauhean hyvänä, kun se jotenkin lässähti keskivaiheilla.

En just nyt muista, että olenko koskaan aikaisemmin lukenut tätä näytelmää kirjana. Tarina kertoo Norasta, joka on sählännyt raha-asioidensa kanssa ja yrittää salailla sitä mieheltään. Periaatteessa kyseessä ei siis ole kauhean ihmeellinen tai monimutkainen juonikuvio. Kokonaisuutena näytelmä oli kuitenkin parempi kuin mitä sen teatterissa nähdyn perusteella muistin, ei tämä mikään negatiivinen lukukokemus siis ollut.