Kiasman wikimaraton

Osallistuin Kiasman ja Wikimedia Suomen järjestämään wikimaratoniin, jossa oli tarkoituksena tuottaa nykytaiteeseen liittyviä artikkeleita Wikipediaan. Wikipedia-nörttinä oli pakko vaivaantua paikalle, vaikken ihan koko aikaa perjantai-illasta lauantai-iltaan olekaan paikalla. (Välissä tuli käytyä esim. blogimiitissä, heh.) Itse sain aikaiseksi aloitettua vain kaksi uutta artikkelia: Olav Christopher Jenssen (norjalainen taiteilija) ja Jacob Dahlgren (ruotsalainen taiteilija).

Kiasmassa on nyt Tosi kyseessä -niminen näyttely, jonka teemana on dokumentti nykytaiteessa ja jonka kerkisin käydä kiertämässä. Mä tunnen olevani enempi edelleen perinteisen taiteen ystävä, vaikka olenkin viime vuosina alkanut lämmetä myös nykytaiteelle entistä enempi. Näyttelyn sisältö oli aika vaihteleva: mukana oli eri tekniikoilla tehtyä taidetta ja osa oli huonoja ja osa hyviä - kuten tavallista. Löysin myös joitakin suosikkiteoksia näyttelystä: eniten tykkäsin yksistä pienoismalleista ja sitten sellaisista akvarellimaalauksista, joissa oli kohteena taiteilijoiden työhuoneesta löytyneitä esineitä. Jotain kiinnostavia valokuvateoksiakin oli mukana. 

Kirja: Louserit vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia

Kimmo Jylhämö ja Klaus Welp (toim.): Louserit vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia. Voima & Into 2012.

Kirja sisältää Voima-lehdessä vuosien varrella julkaistuja vastamainoksia. Ne parodioivat oikeita olemassa olleita mainoksia tai sitä tyyliä, mitä jonkun firman mainos voisi olla. Niihin on etsitty syvempiä tai uusia merkityksiä informaatiosta ja kiinnitetään huomiota firmojen toiminnan epäkohtiin, että kaikki ei aina mene niin kuin yleisesti luullaan tai firman oman imagon mukaisesti. Usein vastamainosten kohteina on monikansallisia tai muita isoja firmoja, jotka toimivat jotenkin epäeettisesti, tuhoavat ympäristöä tai eivät kohtele ihmisiä hyvin.

Luin aikoinaan säännöllisesti Voimaa vuosikausien ajan ja tykkäsin vastamainosten ideasta jo silloin. Monet niistä on oikeasti aika nerokkaita ja tavoittaa asian ytimen. Markkinoinnin ja mainonnan toiminta on jossain määrin kiinnostavaa, kun kummaltakaan ei voi nykyään välttyä ja välillä kaikki tuntuu toimivan markkinavoimien ehdoilla, niin tämä kirja tarjoaa omanlaisensa näkökulman teemaan. Kirjassa suurimman osan yhteyteen on lisätty myös taustoittavia selityspätkiä, esimerkiksi lehtijuttujen katkelmia, jotka ovat ilmeisesti toimineet inspiraationa. Monista näytetään myös kuvat, joista uudet mainokset on koostettu. (Totesin muuten lukiessani, etten itse osaa vastaavaa kuvankäsittelyä, niin täytyy lisätä se opeteltavien asioiden listalle.)

Myös Voiman Vastamainokset-blogissa on samoja kuvia kuin kirjassakin. Kirjan on arvioinut blogissaan Alaston kriitikko.

Sain kirjan Into-kustannuksen bloggaajatapaamisesta.

Museossa Tallinnassa

Tämänviikkoisella Tallinnan reissulla kerkisin käydä jopa kahdessa museossa: taidemuseo KUMUssa ja sitten Teatteri- ja musiikkimuseossa.


(Kuva on aikaisemmalta reissulta, koska en kuvannut museoissa eikä kaupunki ole muuttunut muuten oikein mitenkään.)

KUMU on siis taidemuseo, jota tosi monet Tallinnassa käyneet on suositelleet Se on näyttelyiltään vähän niin kuin Kiasma ja Ateneum yhdistettynä. Ulkoapäin talo on tyyliltään vähän niin kuin Kiasma feat. Neuvostoliitto (ei tullut otettua kuvaa, sori). Päänäyttelynä talossa on eestiläisen vanhan taiteen näyttely 1800-luvulta Neuvostoliiton kaatumiseen asti. Ne taulut oli tosi kiinnostavia, kun tykkään eniten perinteisestä taiteesta ja taulut oli sekä tyylisuunniltaan että sisällöltään vaihtelevia. Mä en myöskään kunnolla tunne virolaista taidetta, niin siksi visiitti oli kiva. Vaihtuvina näyttelyinä oli nykytaidetta ainakin Virosta ja Tanskasta, näistä jälkimmäinen ei ollut kovin kiinnostava tapaus. Tänne saa kyllä kulumaan paljon aikaa, jos haluaa katsoa kaiken kunnolla läpi.

Teatteri- ja musiikkimuseo oli aika pettymys mun odotuksiin nähden. Olisin ollut kiinnostunut ensisijaisesti teatterijutuista, mutta käytännössä museon näyttelyssä oli lähinnä vanhoja soittimia ja teatterimaailmaan liittyviä juttuja oli vaan muutama kuva seinällä. Jos on siis kiinnostunut eri soittimista, sitten kannattaa käydä vilkaisemassa tämä museo, joka ei tosin ole mikään kauhean iso. Se oli ihan hauska saada vironkielinen opastus sinne, kun ei siellä 0llut muita kävijöitä samaan aikaan.

Lisäksi täytyy vielä mainostaa, että EMMAssa Espoossa on just nyt kaksi kiinnostavaa taidenäyttelyä: toisessa on italialaista futurismia ja toisessa Sophie Callen valokuvia. En saanut niistä erillistä arviota aikaiseksi vielä, mutta molemmat onkin sellaisia, että on pakko päästä uudestaan.

Akselin Afrikka Kulttuurien museossa

Kävin tsekkaamassa Kulttuurien museon vaihtuvan näyttelyn Akselin Afrikka, joka kertoo Akseli Gallen-Kallelan Afrikan-matkoista 1900-luvun alkupuolella. Näyttely on avoinna 1. huhtikuuta asti. Kokonaisuus oli tosi kiinnostava, mutta näyttelyssä olisi saanut olla enemmänkin katsottavaa.

Gallen-Kallela toi Afrikasta paljon erilaisia paikallisia esineitä, jotka olivat ilmeisesti kaikki näyttelyssä esillä. Osittain hän toi niitä oman kiinnostuksensa takia, mutta Suomesta oli myös pyydetty tuomaan niitä museo- ja tutkimustarkoituksiin.

Matkan aikana oli otettu myös mustavalkoisia valokuvia perheestä, luonnosta ja paikallisista ihmisistä. Monet kuvat olivat epäselviä tai suttuisia, niin ne eivät olleet niin kiinnostavaa katosttavaa. Koska kyse on kuitenkin taiteilijasta, esillä oli myös Afrikka-aiheisia maalauksia ja piirustuksia - ei kuitenkaan kaikki hänen tekemänsä. Joitakin maalauksia olin nähnyt aikaisemmin Ateneumissa. Näistä tykkäsin enempi kuin valokuvista. Maalaukset esittelevät afrikkalaista luontoa ja ihmisiä. Niissä on vahvat värit ja tyyli poikkeaa mielestäni jonkin verran Gallen-Kallelan normaalista tyylistä.

Lisäksi näyttelyssä oli pieni erillinen osio, jossa oli valokuvaaja Juha Laitalaisen ottamia valokuvia Afrikasta sata vuotta myöhemmin. Ne olivat laadukkaita värikuvia paikallisista ja luonnosta, joista osasta huomasi selvästi miten paljon Afrikka on muuttunut.

Kuvituksena postauksessa myös näyttelyssä esillä olleen Gallen-Kallelan Afrikka-kirjan kansi. Kannen kuvasta saa nyt edes jonkunlaisen käsityksen siitä, millaista hänen Afrikka-taiteensa on. Kirjassa on ilmeisesti enempi kaikkia metsästystarinoita matkojen ajalta. Sen voi ladata ilmaiseksi äänikirjana Ylen Areenasta. En vielä itse kerinnyt aloittaa kuuntelua, niin ei siitä sen enempää.

Kluuvin galleria

Pihi nainen toivoi blogiin lisää museo- tai taidegalleria-juttuja, tässä tulee nyt sitten yksi!

Kävin viime viikolla pikavisiitillä Helsingin taidemuseon ylläpitämässä Kluuvin galleriassa. Kyseessä on pieni ja kävijälle lmainen taidegalleria. Tarkoituksena on ilmeisesti esitellä vähän uudempien ja/tai tuntemattomampien taiteilijoiden teoksia - tai kuten nettisivuilla sanotaan, "ajankohtaisten". Yksi valikoima on esillä useimmiten noin kolme viikkoa.

Käydessäni galleriassa oli esillä Panu Rytkösen teoksia, joissa oli jonkunlainen kirkollinen ja elämän loppumiseen liittyvä teema. Eka reaktio oli pieni hämmästys. Olin luullut tulevani katsomaan tauluja, mutta esillä olikin veistoksia (vai miten niitä sitten nimittääkin).

Tila oli melko pieni. Se ei kuitenkaan ole periaatteessa mikään iso ongelma, ehtiipähän katsoa kaiken kunnolla, kun katsottavaa on vähemmän. Ideana se on myös hyvä, että taiteilijat ei ole sitä samaa massaa. Se on kiinnostavaa päästä näkemään vaihtelevien tekijöiden teoksia. Kun näyttely vaihtuu usein, saa hyvän syyn käydä paikassa usein. Aion siis vierailla galleriassa joskus toistekin.

Stenvallin ankat

Äidinkielen tehtäväkirjoja selatessani löysin sieltä Kaj Stenvallin ankka-maalauksia. Olen pikkuhiljaa alkanut pitää niistä itsekin. Postcrossingissa monet ulkomaalaiset toivovat Suomesta jostain syystä juuri Stenvallin tekemillä kuvilla varustettuja postikortteja (ilmeisesti postcrossingin ulkopuolella ulkomainen tunnettuus ei ole niin laaja?). Sanotaan, että Stenvall on lainannut maalauksiinsa Aku Ankan, mutta omasta mielestäni niitä ei voi automaattisesti yhdistää toisiinsa, vaikka molemmissa onkin sama eläin pääosassa.

Stenvallin ankat ovat kyllä inhimillistettyjä vähän samaan tapaan kuin Disneynkin ankat: niillä on vaatteita päällä ja ne esiintyvät muuallakin kuin siellä tavallisessa ankkalammikossa. Ne ovat kuitenkin jotenkin eri tavalla ihmismäisiä, en oikein osaa selittää. Myös maalausten värimaailma tekee niiden tunnelmasta erilaisen kuin mitä sarjakuvissa on. Maalauksissa on käytetty lähinnä murrettuja ja pastellivärejä, kun Disneyn Ankka-maailma rakentuu kirkkaista väreistä. Lisäksi tuntuu, että Stenvallin maalauksissa on enemmän syvällisiä ajatuksia taustalla.

(Kuva täältä)

Taidemuseoooo

Vantaan taidemuseo: Vantaan kuvataidekoulun 30-vuotisjuhlanäyttely

Vantaan taidemuseo sijaitsee Myyrmäkitalossa Myyrmäessä. Yleensä siellä on oikeiden taiteilijoiden teoksia, mutta nyt esillä on Vantaan kuvataidekoulun näyttely. Kaikki teokset ovat eri-ikäisten lasten ja nuorten tekemiä ja käytännössä töiden laatu ei siis ole tasainen. Mukana ei ole pelkkiä maalauksia, vaan myös muilla tekniikoilla tehtyjä töitä (esim. keramiikkaa ja pienoismalleja). Näyttely on kokonaisuutena vaihtelevampi kuin mitä museossa yleensä nähdään ja tuntuu, että kaikki muut näyttelyt museossa on aina vaan valokuvia ja videoita. Nyt esillä on myös enemmän teoksia kuin yleensä, mikä on tavallaan ihan hyvä asia.

Näyttely on kiinnostava muillekin kuin kuvataidekoululaisille ja heidän sukulaisilleen, kun yleensä tässä mittakaavassa ei näe julkisesti lasten ja nuorten taidetta. Monet on siis oikeasti laadukkaita töitä. Jos ei ole käynyt paljoa taidemuseoissa, niin tämä on helposti lähestyttävämpi näyttely. Museossa kannattaa muutenkin käydä, kun se on ilmainen aina ja pieni, niin katsomiseen ei mene kauaa aikaa ja vastaanottokyky säilyy. Tämä näyttely on avoinna toukokuun puoliväliin asti, joten vielä ehtii tutustumaan.

Guggenheim-museo Helsinkiin?

Kaveri linkitti Hesarin uutisen Facebookissa ja minäpäs linkitän sen täällä.

Helsingin Sanomat: Helsinki saattaa saada Guggenheimin (18.1.2010)

Helsingin kaupunki on aloittanut selvityksen Guggenheim-säätiön kanssa, että jos tänne saataisiin sellainen museo. Kyseessä on siis modernin ja nykytaiteen museo, jollaisia on tällä hetkellä New Yorkissa, Venetsiassa, Bilbaossa ja Berliinissä, Abu Dhabiin on vasta tulossa.

Selvitys ei tarkoita sitä, että museo saataisiin tänne, mutta ei niitä ilmeisesti turhan takia tehdä. Mä en oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Kiasma kyllä riittää Suomen kokoisessa paikassa aika pitkällä, varsinkin kun se ei ole ainoa modernia ja nykytaidetta esittelevä museo. Toisaalta se on kuitenkin hienoa, että tänne edes harkitaan jotain tollaista hienompaa museota (jonka hienoutta en kuitenkaan ole itse päässyt kokeilemaan missään olemassaolevista paikoista).

Kulturhuset i Stockholm

(Kuvassa ympäristöaiheisen special-näyttelyn Tukholma-pienoismalli, aika cool)

Tuli siis käytyä Tukholmassa keskellä viikkoa. Tämän postauksen aiheena on kyseisen reissun paras käyntikohde: Kulturhuset. Kyseessä on Tukholman keskustassa Sergels torgin laidalla (vastapäätä Åhlensia) oleva monitoimitalo. Tukholman kaupunginteatterin lisäksi talossa on monta muuta kivaa juttua: kolme taidegalleriaa, lasten kirjasto ja näyttelytila, sarjakuvakirjasto Serieteket ja normaali kirjasto. Suosittelen todellakin käymään siellä, jos Tukholman keskustassa käytte (myös lasten kanssa ihan hyvä käyntikohde).

Lisäksi talossa on pari kahvilaa, putiikki ja Stadsmissonenin myymälä. Stadsmissionen on niin kuin laadukkaampi versio Pelastusarmeijan kirpputorista ja Fida lähetystorista. Niillä oli myynnissä kirjoja, levyjä, kierrätysvaatteita ja muuta vastaavaa. Tein itse hyviä kirjalöytöjä sieltä. Myymälöitä on useampia, esimerkiksi Gamla Stanissa ja Södermalmilla.

Kirjastot
Serieteket oli kiinni, niin en yhtään osaa sanoa sen laadukkuudesta. Normaali kirjasto oli pieni, mutta hyvä. Mun mielestä on kivaa, että keskustassa on kirjasto (mutta en silti tykkää Helsingin 10-kirjastosta). Tuolla oli myös lukemiseen ja pelkkään olemiseen hyvät mahdollisuudet. Lastenkirjasto oli mulle oikea paratiisi ja niin näköjään myös lapsille. Siellä oli tosi hyviä kirjoja, ihan kohtuullisesti myös muita kuin ruotsinkielisiä. Lapset myös näytti tykkäävän, kun sinne oli järkätty ryömimis- ja kiipeilytilaa.

Taidegalleriat
Talossa oli kolme taidegalleriaa, joista yksi oli tällä kertaa kiinni. Kahdesta muusta toisessa oli japanilaisen valokuvaajan ottamia muotokuvia ja toisessa palestiinalaisen taiteilijan videoteoksia. Mä käyn liian vähän taidemuseoissa ja -gallerioissa, joten siinä mielessä tää oli kivaa vaihtelua (ja ihan hyvä siksikin kun ei keritty mihinkään oikeaan museoon). Lasten näyttelytilasssa oli tällä hetkellä esillä Kuinkas sitten kävikään - ilmeisesti sama, joka oli esillä Päivälehden museossa Helsingissä viime vuonna.

Museokiertue

Olen tällä viikolla vieraillut museoissa oikein urakalla. Muutamaan valtion taidemuseoon pääsi juhlavuoden kunniaksi ilmaiseksi koko viikon, niin päätin hyödyntää mahdollisuuden. Kävin siis Ateneumissakahteen kertaan ja kerran Kiasmassa. Lisäksi kävin Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa, kun niillä oli normaali ilmaispäivä. Yleensä pidän enemmän kulttuurillisista museoista ja käyn taidemuseoissa paljon vähemmän. Tämän museokiertueen päälle tuli vielä vapaahetoistyöpäivä Tiedekeskus Heurekassa, joka on tavallaan myös museo (halutaanko tästä kuulla lisää?). Kuvassa on palenen omasta kalenteristani, kun en halunnut niitä taulujen kuvia alkaa tänne kopsia.

Ateneumissa en ollut käynyt vuosikausiin, viimeksi muistaakseni ala-asteella. Näytti vähän siltä, että olin ihan turhan takia vältellyt sitäkin paikkaa ja se oli siis positiivinen yllätys. Muistikuvien mukaan se olisi ollut tylsempi paikka ja sisäänpääsy sinne ei ole halvimmasta päästä. Ateneumin omien kokoelmien näyttelyssä oli niiden perusklassikoiden lisäksi paljon sellaisia tauluja, joita en ollut ennen nähnyt tai välttämättä edes tiennyt niiden olemassaolosta (esim. Gallen-Kallelan Afrikka-sarja). Lisäksi vaihtuvana näyttelynä oleva Veikko Vionoja vaikutti olevan mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ehkä sittenkin taidan pitää enemmän vanhasta taiteesta kuin nykytaiteesta.

Edellisestä Kiasmassa käynnistä oli myös mennyt jo muutama vuosi. Sielläkin oli osa talosta kiinni uuden näyttelyn rakentamisen takia. Taideteokset olivat tasoltaan ja mielenkiintoisuudeltaan vaihtelevia, kaikkea voidaan näköjään taiteeksi sanoa. Mielenkiintoisimpia olivat ehdottomasti yhden keräilijän kokoamat palokunta-aiheiset tavarat ja vanhat virolaiset ja venäläiset aiheeseen liittyvät julisteet. Kyseessä ei siis ollut perinteinen nykytaiteen museossa esillä oleva kokonaisuus....

Helsingin kaupungin taidemuseossa on esillä Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa taidetta. Näyttely on ihan uusi enkä siis ollut siellä vielä kerinnyt käydä aikaisemmin. Suuri osa teoksista oli valokuvia. Näyttely oli virkistävä poikkeus ja paikoitellen kulttuurierot näkyi teoksissa tosi selvästi (mikä ei siis ole huono asia).

Sain taas jonkun ihme valaistumisen sen suhteen, että en tosiaankaan halua pysyä viheralalla, vaan museoon, toimittajaksi tai muuten kulttuurialalle töihin. Se on vaan mysteeri, että miten nyt sitten pääsen siihen tavoitteeseen. Tiedotusopin opinnot avoimessa yliopistossa on kyllä kesken, mutta pitäisi alkaa päättää, että luenko sen lisäksi jotain muuta ja haluanko mennä ensi vuonna pääsykokeisiin tai kansanopistoon.

Ai niin, kannattaa muuten vilkaista Hiidenkivi-blogista kirjoitus samasta aiheesta. Kuvitusideakin oli jostain syystä sama (ei, en matkinut - keksin sen näkemättä kirjoitusta).... ;)

Kuvataiteesta

(Kuva: itse tehtyä "taidetta" muutaman vuoden takaa)
Mä olen käynyt nuorempana kuvataidekoulussa 15 vuotta. Välillä sitäkin maailmaa on ikävä, kun en mä ole saanut kotona aikaiseksi taiteiltua yhtään mitään. Yritin mä käydä sitten aikuisopiston taidekurssilla, mutta ei siitäkään tullut oikein mitään. Mä en ole koskaan ollut mikään hyvä piirtäjä tai maalari yleisellä mittakaavalla. Mä vaan tein sitä. Sarjakuvia piirtelin kanssa aika paljon, mutta savitöistä, tekstiilitaiteilusta ja muusta sellasesta askartelutyyppisestä puuhailusta olen tykännyt aika paljon.

Mutta siis toisten taiteen katsomisesta mä sitten en ole kunnolla ollut kiinnostunut oikein koskaan. Taidenäyttelyt on usein tylsähköjä eikä normaalit taidemuseotkaan yleensä sen parempia ole, vaikka niissä onkin vaihtelevampaa taidetta esillä. Taiteen analysoimisessa mä olen kanssa ollut tosi huono koko ajan. Sitä siis joutui varsinkin lukiossa tekemään eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Meinaan yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla täällä blogissa myös kuvataiteen analysointia. Mulla olis haaveena olla joskus kulttuuritoimittajana lehdessä ja siksi se on parempi treenata kirjoittamaan erilaisia juttuja.

Kävin lauantaina Vantaan kaupungin taidemuseossa pitkästä aikaa. Siellä voisi käydä useamminkin, kun se on "matkan varrella". En vaan saa aikaiseksi käytyä kovinkaan usein. Tämänhetkinen näyttely ei ole kovinkaan ihmeellinen. Siellä on nyt kolmelta taiteilijalta teoksia, valokuvia ja videoita. Kiireiselle kävijälle museo on siis pienen kokonsa takia hyvä, koko museon ehtii kiertää nopeammin kuin monet muut taidemuseot. Toisaalta siellä voi samaan näyttelyyn käydä tutustumassa useamminkin, kun se on aina ilmainen eikä siis tarvitse vedota pieniin opiskelijan tuloihin.

Nyt on vielä uutta intoa blogin kanssa ja kirjoitusaiheitakin riittävästi.... Saa nyt nähdä kuinka kauan se jatkuu, mutta en kuitenkaan haluaisi jumittua mihinkään tiettyyn postaustahtiin.