Viimeisiä ja tulevia kulttuurikokemuksia

Olen vuosikausia tykännyt kirjoitella listoja eri aiheista ja nyt on siis jaossa viimeaikaisia kulttuurikokemuksia ja mitä haluaisin seuraavaksi kokea.

Viimeisin
... teatteriesitys: Ovista ja ikkunoista Kansallisteatterissa eilen. Kävin katsomassa kolmatta kertaa tuon, kun mikään kevätkauden uusista ei ole houkutellut riittävästi.
...museokäynti: kävin tänään katsastamassa Vantaan taidemuseon Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Ei oikein koskettanut, odotin näyttelyltä jotakin enemmän. Oli muuten tämän vuoden eka museovierailu!
...kirja: kuuntelin Martin Widmarkin Kärleksmysteriet-kirjan Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta. Helt okej, mutta ei mikään loistavin lastendekkari ikinä. Paperikirjana viimeisin luettu on Alexander McCall Smithin uusin Små skavanker på skönhetssalongen ja siitä tykkäsin.
...elokuva: elokuvateatterissa Rio 2 pääsiäisen tienoilla ja dvd:ltä alkuviikosta Mulan 2. Molemmat on animaatioita ja molemmista tykkäsin.
...musiikkielämys: Anita Hirvonen ruotsinlaivalla vajaa kuukausi sitten. Yllättävää kyllä, olin katsomassa keikkaa molempiin suuntiin mentäessä ja saatoin ehkä jopa tykätä siitä.

Seuraava
....teatteriesitys: luultavasti Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa. Laitosteattereiden kevätkausi alkaa olla lopuillaan ja tuonne mulla on ilmaisliput tiedossa.
...museokäynti: WeeGeessä en ole käynyt pitkään aikaan ja se Kansallismuseokin on edelleen suunnitelmissa.
...kirja: nyt mulla on kesken aktiiviluennassa Ursula Auerin Murha Mankalassa ja sitä seuraavaa uutta aloitusta en ole päättänyt vielä (=Aku Ankan taskukirjoja varmaan käytännössä).
...elokuva: The Budapest Hotelin haluaisin nähdä, mutta lähiteatteri lopetti sen esittämisen jo enkä tiedä, että jaksanko mennä keskustaan asti. Dvd:ltä suunnittelin katsovani Viimeisen samurain seuraavaksi, ellen löydä kirjastosta jotain muuta.
...musiikkielämys: ei mitään hajua. Einin keikkoja ei kai ole lähiaikoina osumassa kohdalle sopivia enkä ole miettinyt, että haluaisinko nähdä sitten vaihteeksi livenä jonkun muun.

Taiteiden yö 22.8.

Helsingin taiteiden yössä on tullut vierailtua aika monena vuonna viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana - ei ihan joka vuosi kuitenkaan. Tänä vuonna piti taas päästä paikalle. Eka meinasin olla kirjoittamatta siitä ja kuvaaminenkin unohtui, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan silti bloggaamassa.

Tässä olivat omat käyntikohteeni, jotka ovat vierailemisen arvoisia myös muulloin kuin tapahtumapäivinä:
* Deutsche bibliothek eli Helsingin saksalainen kirjasto - Enhän mä edes ollut tiennyt, että tällainen on olemassa! Jos osaisin saksaa paremmin kuin nyt, niin vähänkö mä varmaan asuisin tuolla!
* Pyhän kolminaisuuden kirkko - Mulla on jonkunasteisia sympatioita ortodoksista kirkkoa kohtaan, joten tuonne piti päästä, kun kerran tapahtuman bongasin listasta. Samalla tuli ensimmäistä kertaa päästyä niitten kirkolliseen toimitukseen, jossa tällä kertaa tosin sattui olemaan pääkielenä kirkkoslaavi eli jutuista meni osa ohi.
* Luckan - suomenruotsalaisten kokoontumismesta, jossa kävin lähinnä tsekkaamassa kirjanvaihtohyllyn ja ilmoitustaulun
* Helsingin taidemuseo - Tämä on se Tennispalatsin yläkerran museo. Tänään päättyvä Happy End? -näyttely ei ollut oikeastaan kiinnostava, vaan korutyöpaja-tapahtuma oli paljon jännempi.
* Helsingin kaupunginmuseo (Sofiankatu) - Tuttuun tapaan näyttelyt olivat Helsinki-aiheisia ja tutustumisen arvoisia.

"Hiltusen divarin" perillisessä ja Lautapelit.fi:n kaupassa tuli kanssa pyörähdettyä (vaikkei niissä mitään erikoisjuttua ollutkaan) ja selvisin molemmista ulos ostamatta mitään, aika hyvä suoritus minulta.

Uppsala

Olin elokuun loppupuolella käymässä pikkusiskoni kanssa Ruotsissa. Mentiin Uppsalaan junalla koko päiväksi ja ajattelin nyt jakaa teille joitakin vinkkejä kyseiseen kaupunkiin liittyen.

Upplandsmuseet: museo, joka esittelee Upplandin läänin ja Uppsalan kaupungin historiaa. Varsinkin jälkimmäinen osio oli tosi kiinnostava, kun tykkään itse tällaisista kulttuurihistoriallisista museoista. Lisäksi esillä on vaihtuvia juttuja: tällä kertaa jostain kansanmuusikosta, joka taas ei ollut yhtä kiinnostavaa sekä toiseen maailmansotaan liittyvistä asioista, joka on mun suosikkini mistä näkökulmasta tahansa.

Uppsala domkyrkan: jonkun tiedon mukaan Pohjoismaiden suurimpia kirkkoja. Mä käyn aina mielelläni kirkoissa aina kun mahdollista, varsinkin kun Suomessa kirkkoarkkitehtuuri on pienempiskaalaista kuin ulkomailla. Täällä oli hienot lasimaalaukset ja vanhojen merkkihenkilöiden hautoja sisätiloissa.

Uppsala stadsbiblioteket: no, kirjasto on kirjasto ulkomaillakin. Kirjastoon on pakko päästä, jos vaan mahdollisuus on. Keskustassa sijaitseva kirjasto on kokoluokaltaan Suomeen verrattuna pääkaupunkiseutulaisittain keski-iso, mutta huomattavasti väljemmin aseteltu. Äänikirjoja oli valtavasti enempi ja lastenosasto kotoisampi kuin täällä. (Ja siellä pääsee langattomaan nettiin vierailijatkin omalla laitteella ilman paikallista kirjastokorttia.)

Lisäksi kävin elokuvissa katsomassa Madagascar 3:n, josta en luultavasti saa aikaiseksi erillistä arviointia tänne. Se oli hyvä, mutta huonompi kuin edelliset. Olisin halunnut ehtiä myös Botaniska trädgårdeniin, kun tähän aikaan siellä olisi voinut olla vielä jotain nähtävääkin.

Lopputuloksena: Uppsala on mukava "pikkukaupunki" (Tukholmaan ja Helsinkiin verrattuna), jossa riittäisi tekemistä pidemmäksikin aikaa ja erilaisille ihmisille. Mun täytyy kyllä päästä sinne uudestaan joskus. Junamatkakin kesti alle tunnin, niin pikavisiitin saa ehkä tehtyä myös Helsingin laivoilla tullessa. Turun laivalta tullessa on enempi aikaa, mutta ainakin lauantaiaamu tuolla on aika hiljainen (tuomiokirkko aukeaa klo 8 ja ICA Hemköp klo 7, mutta melkein kaikki muu ei).

Kootut palat

Pyörii päässä taas niin monta juttua, joista voisin kirjoittaa tänne.... Päädyin kokoamaan muutaman asian tälläiseen yhdistelmäpostaukseen.

• Opuscolo-blogin postauksen tämän vuoden lukusuunnitelmista inspiroituneena meinasin lukea erimaalaisia Nobel-voittajia tänä vuonna. Wikipedian listalta laskeskelin, että kymmenkunta palkituista kirjailijoista löytyy jo vanhoista lukupäiväkirjoistani.
• Viime aikoina katsomistani elokuvista Katariina ja Munkkiniemen kreivi ja Rovaniemen markkinoilla oli molemmat katsomisen arvoisia hyviä kotimaisia filmejä.
• Innostuin taas vaihteeksi mangan lukemisesta ja oikeiden kirjojen lukeminen tuntuu takkuilevan. Lukupinossa olis hyviä kirjoja, joita välillä tekisi mieli lukea kaikkia samaan aikaan ja välillä mikään ei tunnu kutsuvan.
• Rantapallo.fi:n seuraileminen on aiheuttanut lievän matkakuumeen. Tukholman ja Tallinnan lisäksi aion käydä tänä vuonna muuallakin Virossa ja jossain itselleni kokonaan uudessa maassa. En vaan osaa päättää, että missä. Viikon päästä olis Matkamessut, joilla pääsisi päätösvammailemaan lisää.

Mulla on nyt uusi tietokone, jossa on sisäänrakennettu nettikamera. Mitä te tykkäisitte videopostauksista ja olisko jotain tiettyä aihetta toiveena?

Tampere!

Tulipas käytyä kääntymässä Tampereella.



Reissun päätarkoitus oli katsastaa Tampereen työväenteatterin Eila, Rampe ja huonot keenit. Siinä Eila ja Rampe viettävät seuralaisineen Likan kihlajaisia mökillä eikä näytelmä siis perustu mihinkään aikaisempaan kirjaan. Näytelmä oli hauska ja lavastus hyvä, tykkäsin kokonaisuudesta. Verrattuna Helsingin kaupunginteatterin näytelmään Eila, Rampe ja palvattu onni, jonka näin viime vuodenvaihteessa (arvioni täällä), tämä oli parempi kaikilta osin: tämä ei ollut musikaali, näyttelijäsuoritukset pääosin parempia ja muutenkin kokonaisuus tuntui hivenen toimivammalta.

Toinen suorite oli kaupungin kulttuuriraitit, joista kävelin läpi osan arkkitehti Wivi Lönniin liittyvää reittiä. Arkkitehtuurimielessä tämä oli hyvä valinta, en olisi välttämättä löytänyt samoja paikkoja katseltavaksi itsekseni. Oli kiva huomata sieltä talojen väleistä löytyvän myös vanhoja taloja (miten mä aina ajattenkin Tampereen olevan uudehko kaupunki?). Kirjoitin jo kesällä kävelyreiteistä ennen edellistä reissua. Silloin tuli testattua Väinö Linnaan liittyvä lenkki ja edelleen suosittelen jotain vaihtoehdoista kokeiltavaksi.

Tanska-special

Tanska on mun mielestä ollut vähiten kiinnostava Pohjoismaista, koska a) siellä ei puhuta ruotsia ja b) oletan, että siellä on huonommat maisemat kuin Norjassa ja Islannissa. (tässä tapauksessa Tanskaan ei lasketa Grönlantia ja Färsaaria) Mä kuitenkin yritän perustella itselleni, että mikä tahansa maa voi olla kiinnostava. Väsäsin sitten tämän yhden Tanska-aiheisen postauksen, varsinkin kun tiesin, että uusien lukijoiden joukossa on yksi kyseisestä maasta enempi kiinnostunut.

Kirja-arvio
Mä olen "kunnollista" tanskalaista kirjallisuutta lukenut vain Peter Hoegin Lumen tajun eikä se ollut muistaakseni kovin hyvä. Rasmus Nalle sen sijaan on hyvä.

Carla & Vilh. Hansen: Rasmus Nallen kalaretki. Weilin+Göös 1987.
Tässä kirjassa Rasmus Nalle suunnittelee kalaretkeä kavereittensa kanssa. Osa kavereista on aluksi hukassa ja muutakin puuhasteltavaa löytyy ennen kuin päästään onkimaan. Tarina on mukava ja sopivan toiminnallinen, kuvatkin on yhtä hyviä kuin yleensä. Rasmus Nalle -tarinoiden teko aloitettiin ensin sarjakuvamuodossa, mutta sittemmin on tehty myös kuvakirjoja. Eniten pidän molemmissa tapauksissa kuvista, mutta ei tarinatkaan huonoja ole. Tykkäsin sarjasta jo lapsena ja edelleen siinä on oma viehätyksensä. Rasmus on jo jossain määrin klassikkoainesta. Uusia painoksia ei kirjoista ole silti taidettu kovin paljoa ottaa viime aikoina.

Musiikkinumero
Tanskalaisesta musiikista mulla ei oikein ole mitään käsitystä muuten kuin euroviisujen suhteen. Maan edustuskappale oli vuonna 1979 Tommy Seebachin Disco Tango. Visuaalisesti ei mikään kauhean tyylikäs esitys, mutta biisi on hyvä.



Linkkivinkkejä

Dansk arkitekturguide. Neljästä tanskalaisesta kaupungista (Aalborg, Århus, Odense ja Kööpenhamina) on koottu tälle sivustolle tietoja erilaisista rakennuksista, joita voi etsiä karttasovelluksen avulla. Mukana on sekä uudempaa että vanhempaa arkkitehtuuria, taloista kerrotaan perustietoja ja näytetään kuvia.

Guldalder.dk. Sivusto esittelee Tanskan taiteen kulta-aikaa (1800-1850) eri osa-alueilla (kuvataide, kirjallisuus, musiikki jne). En itse tunne oikeastaan ollenkaan tanskalaista kulttuuria, joten tämä oli mielenkiintoinen paikka tutkia sitä. Tekstit saa myös englanniksi, mutta tanskaksi tavaaminen on jännempää.

Linkkivinkki: Amusa kulttuuritori

Blogin tilastoihin kurkkaamisesta oli vaihteeksi oikeasti hyötyä, kun tsekkasin, että mistä ihmeestä tänne linkitetään.

Amusa on kaikkeen kulttuuriin keskittyvä sivusto. Se on suunnattu sekä kulttuurin tekijöille että harrastajille. Sieltä voi tutkia esimerkiksi oman alueen tapahtumia ja kulttuurityöläisiä. Jos haluaa tutkia kaiken läpi (tai edes oman lähialueen), niin siihen saa kyllä menemään aikaa....

Tampereen kulttuuriraitit

Tampereen kaupungin Kulttuuripalvelut on suunnitellut erilaisia kulttuuriraitteja. Niitä on parikymmentä erilaista ja kaikilla on oma teemansa. Mukana on esimerkiksi eri kulttuurin aloja edustavien henkilöiden elämään liittyviä kohteita ja kaupungin eri alueita. Valikoimaa pääsee tutkimaan kaupungin sivuilla täällä.

Nyt kun olen itse vaihteeksi suuntaamassa Tampereelle, niin olisi tarkoitus käydä testaamassa luultavasti ainakin Juiceen ja Väinö Linnaan liittyvät reitit. Mun mielestä tämä on ulkopaikkakuntalaiselle hyvä tapa tutustua kaupunkiin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Oletettavasti myös paikalliset asukkaat voi saada näistä jotain irti, että suosittelen tosiaankin tutustumaan.

Kiehtova villi länsi

Yksinäinen ratsastaja vaeltaa - Mikä kiehtoo Villin lännen kuvauksissa? - Tämä on ollut joskus äidinkielen ylioppilaskokeessa aiheena. Muistan kyllä kirjoittaneeni aiheesta lukiossa aineen, mutta sen sisältö on jo unohtunut.

Vastauksena kysymykseen: itseäni kiehtovat ensisijaisesti intiaanit. Olen pitänyt niitä vähemmistökansoista kiinnostavimpina aina. Luin jo alle kouluikäisenä kuvateosta, jossa kerrottiin intiaaneista. Teinivaiheessa aloitin kunnollisten inkkarikirjojen lukemisen, kun löysin kotoa hyllystä isäni nuoruusajan kirjoja. Toisaalta uudisasukkaiden elämästä kertovat tarinat ovat myös omalla tavallaan kiinnostavia.

En halunnut alkaa arvioimaan tähän mitään yksittäistä kirjaa tai elokuvaa, vaan teen mielummin tällaisen kombinaatiopostauksen suosittelemisen arvoisista Villi länsi -jutuista.

* Walter McClintock: Mustajalat - aikuisille suunnattu kirja kirjailijan olosta mustajalkojen heimon parissa (ei siis mikään kuvateos)
* Gummeruksen julkaisema Suuri intiaanikirja - yksi niistä hyvistä kuvateoksista
* Mauri Kunnas: Puhveli-Billin Villin lännen sirkus - kuvakirjaversio Villin lännen legendaarisista henkilöistä
* Edward Ellis: Nopsajalka-sarja - klassisia inkkarikirjoja
* Stig Ericsonin lastenkirjat - kirjailija on tehnyt useita intiaaneista ja muusta Villistä lännestä kertovia kirjoja eri näkökulmista
* Geraldine McCaughrean: Juna seis! - tämä on paras lukemani kuvaus uudisasukkaista
* Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla - erityisesti sarjan eka osa on hyvä kuvaus uudisasukkaista, myös TV-sarja katsomisen arvoinen
* Speedy Gonzales ja Hirttämättömät - Speden tekemiä parodia-elokuvia oikeista western-elokuvista
* Tex Willer -sarjakuvat

Jos joku on kiinnostunut lukemaan enemmän aiheeseen liityviä fiktiivisiä kirjoja, kannattaa tsekata esim. seuraavien kirjailijoiden valikoima: Karl May, Stig Holmås, J. O. Curwood. Tietokirjoista löytyy yksi Marjiksen tekemä arviointi täältä.

Origami

Origamiksi kutsutaan japanilaista paperintaittelua. Moderneja taittelumalleja ovat kuitenkin kehittäneet myös länsimaalaiset ihmiset. Kuvassa olevista kurki on yksi kaikkein perinteisimmistä origamimalleista. Taitteluun käy periaatteessa mikä tahansa neliön muotoinen paperi, mutta yleisimmin käytössä on toiselta puolelta valkoinen ja toiselta joku muu yksivärinen paperi. Kirjastosta voi löytää kirjoja, joissa neuvotaan erilaisia taittelumalleja. Googlekin varmaan auttaa. Suomeksi materiaalia ei kuitenkaan kauhean paljoa ole, mutta englanniksi olevien ohjeiden kanssa pärjää kyllä. Rutinoituneemmat taittelijat voivat käyttää japaninkielisiä ohjeita osaamatta japania. :D

Kulttuuria köyhille

Opiskelijana on joutunut selviämään aika pienillä tuloilla ja olin viime vuonna kesän ilman töitä, joten vähien rahojen venyttäminen on aika tuttua. Kirjoitin asiasta pariin otteeseen kyllä aikoinaan vuodatus-blogiini, mutta en nyt halua linkittää niitä tänne.

Kulttuurin ei pitäisi olla köyhiltä kiellettyä, joten kokosin tähän jotain vinkkejä joista saa kulttuuriannoksensa, vaikkei olisikaan rahaa oopperaan ja muihin vastaaviin korkeakulttuurin tuotoksiin.

* Kirjastot. Näinkin hyvä juttu on edelleen ilmainen kaikille. Kirjojen lisäksi on tarjolla myös musiikkia ja elokuvia, joten kaikille voisi periaatteessa löytyä jotain. Tai ainahan voi vaikka katsoa kuvia taidekirjoista....

* Museoiden ilmais-illat. Pääkaupunkiseudulla monilla museoilla on viikoittain tai edes kuukausittain joku ilta (tai joillakin jopa koko päivä), milloin sinne pääsee ilmaiseksi sisään. Siinä säästää aika paljon ja pääsee kuitenkin museoon. Täällä päin on jopa joitakin koko ajan ilmaisia museoita, kuten Helsingin kaupungin museo. Mä olen kyllä ymmärtänyt, että joissakin maakuntienkin museoissa harrastetaan ilmais-iltoja.

* Taidegalleriat. Helsingin keskustan ympäristö on täynnä taidegallerioita, jonne pääsee ilmaiseksi katsomaan tauluja.

* Taiteiden yö. Tavallaan ihan hyvä, että se on vaan kerran vuodessa, mutta tarjonta on aika ylivoimaisen hyvä.

* Kirkon jutut. Meillä ainakin paikalliset seurakunnat järjestää ties mitä kulttuurijuttuja, joihin ei maksa mitään mennä mukaan. Niillä on lukupiirejä, musiikkiesityksiä ja vaikka mitä. Monet jutuista ei myöskään ole mitään tosi kristillisiä, että sinne voi mennä avoimin mielin muutkin kuin uskovaiset.

* Paikallislehdet. Jos ei muuta, niin ilmaiseksi kotiin kannettavista lehdistä voi lukea kulttuuri-juttuja. ;)

Lisäksi esim. musiikkiopistot ja harrastajateatterit saattaa pitää puoli-ilmaisia esityksiä. Erilaisilla järjestöillä ja yhdistyksilllä voi myös olla kaikenlaisia juttuja. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tilanne on vähän vaihtelevampi ilmaisen tarjonnan suhteen, muttei kuitenkaan ihan nollilla.

Köyhyydestä yleensä on kirjoitettu enempi blogissa Lenkkiä leipäjonosta. Linkitän sen nyt tähän, kun siellä on ollut sen verran hyviä juttuja.

Ensivisiitti oopperaan

Kävin oopperassa ekaa kertaa ikinä, kun lipun hankkija ei sitä pystynyt itse käyttämään. Olin kyllä siellä talossa käynyt, mutta en koskaan varsinaisessa esityksessä.

Näkemäni ooppera oli Kansallisoopperassa esitetty suomalaista tekoa oleva Isän tyttö ja kyseessä oli sen toistaiseksi viimeinen esitys. Teos tilattiin muutama vuosi sitten Eduskunnan satavuotisjuhlan kunniaksi. Oopperan teema liittyy väljästi Suomen historiaan, näkökulmana kolmen eri-ikäisen naisen elämä. Siinä liikuttiin sekaisin nykyisyydessä ja menneisyydessä eri aikakausina.

Kävin ennen esitystä teosesittelyssä, jossa kerrottiin taustoja ja juonta. Sen perusteella oletin näkeväni jotain ihan muuta ja osittain se sitten myös häiritsi katsomista (tuli kiinnitettyä huomiota tiettyihin asioihin eri tavalla). Pidin esitystä vähän outona. Välillä tuntui, että oli vaikeaa seurata mukana sekä juonta että lauluja, kun joistakin lauluista ei kunnolla saanut selvää. Tai jostain italiankielisestä saa varmaan vielä huonommin selvää.... Onneksi siellä oli kuitenkin tekstitykset.

Tällä perusteella en ole menossa oopperaa katsomaan uudestaan. Kyllä teatteri vaan tuntuu enemmän mun jutulta. Balettiin voisin kyllä mennä.

Pikavisiitti Tallinnaan

Mä yllätin itseni eilen kahteen kertaan:
* Kävin itse ekaa kertaa Tallinnassa yksin. En eksynyt pahasti, en hukannut mitään tai mokaillut muutenkaan.
* Kävin laivalla vapaaehtoisesti vielä kahteen kertaan Anita Hirvosen keikalla eikä se edes ollut niin paha kokemus kuin olisi voinut olla.

Päivän saldo:
* vierailu Niguliste muuseumissa: kirkko, jossa on esillä kirkkotaidetta - vähän niillä rajoilla, että onko sisäänpääsymaksun arvoinen
* yksi vironkielinen kasvikirja ja kaksi lastenkirjaa

(en jaksanut ottaa kuvia kamerasta ulos, niin saatte kärsiä taas yhden kuvattoman postauksen- sori!)

Kirja-arvio: Kulttuurin varkaat

Kai Ekholm: Kulttuurin varkaat. BTJ Kustannus 2007.

Olin etsimässä kirjastosta tietoa taidehistoriasta, tein löydön sieltä hyllystä: Kai Ekholmin kirjan Kulttuurin varkaat. Luin viime kesänä Ekholmin kirjan Kirjastot ovat palaessaankin kauniita, josta tykkäsin tosi paljon. Tämä kirja ei sitten pettänyt odotuksia, vaan kirja oli yhtä mielenkiintoinen kuin se kirjastoista kertovakin.

Kirjaan Kulttuurin varkaat on koottu tietoa kulttuuriaarteiden varkauksista sekä vanhemmista tapauksista että nykyaikaisista. Hautojen ryöstäminen oli antiikin aikana tavallista. Jo Aleksanteri Suuri keräsi kirjoja ja taidetta sotasaaliiksi. Myös Napoleon ja Hitler molemmat keräsivät taidetta viemällä sitä luvatta toisista maista ja kokosivat suuret taidekokoelmat. Erityisesti juutalaisilta vietiin toisen maailmansodan yhteydessä paljon omaisuutta: taidetta, kirjoja ja ties mitä. Sodan aikana myös arkistoja otettiin mukaan ja osa tuhottiin. Monet esineet ovat edelleen siellä mihin ne vietiin, paljon on jäänyt palauttamatta oikeille omistajilleen ja jotain on myös tuntemattomissa paikoissa. Se on mielestäni huolestuttavaa, että joissakin maissa on jopa päätetty, että sotasaaliina vietyä taidetta ei olla palauttamassa takaisin mistä se vietiin.

Afrikastakin monet siirtomaaisännät veivät taideaarteita ja arkeologisia kohteita niin paljon, että monessa Euroopan maassa on paremmat afrikkalaisten esineiden kokoelmat kuin Afrikassa. Vastaava kulttuurin vieminen luvatta on edelleen ihan nykypäivää, kun Irakista vietiin Saddamin vallan päättymisen ja sodan yhteydessä paljon tavaraa ulkomaille. Kirjan loppupuolella on esitelty myös yksittäisiä viime vuosien varkaita, jotka ovat vieneet kansalliskirjastoista tai vastaavista laitoksista vanhoja arvokkaita kirjoja ja erityisen arvokkaita karttoja, jotka ovat satoja vuosia vanhoja yksittäiskappaleita.

En oikein osaa määritellä, että kenelle kaikille suosittelisin kirjaa, mutta se on joka tapauksessa lukemisen arvoinen. Kirja ei siis ole mikään tutkimusraportti, vaan yleistajuinen teos. Siksi sen voi lukea sellainenkin ihminen, jolla ei ole mitään taustatietämystä aiheesta. Itse aion etsiä vielä lisää Ekholmin kirjoja luettavaksi. Kirjallisuusluettelo kirjan lopussa oli aika vaikuttava. Nyt harmittaa, etten osaa saksaa riittävän hyvin, kun sillä kielellä olisi ollut aika paljon materiaalia samasta aihepiiristä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

Schøyen Collection. Schøyen Collection on Martin Schøyenin keräämä kokoelma kaikkia vanhoja käsikirjoituksia yms. eri aloilta, joita on laitettu nettiin esille. Linkitän sinne tässä yhteydessä, koska kirjassa pidettiin kokoelman alkuperää osittain kyseenalaisena.

Lostart.de Saksassa on koottu tietoja toisen maailmansodan aikana kadonneista taideteoksista Lost Art Internet Databaseen. Se jakautuu kahteen osaan: tietokantaan on listattu etsintäpyyntöjä kadonneesta taiteesta, mutta myös tietoja löytyneestä taiteesta, jonka tiedetään olleen laittomasti viety pois.

Vanhoja mainoksia

Vanhoissa mainoksissa on jotain kiehtovaa ja siksi saatte nyt nähdä muutaman mun suosikki-telkkarimainoksista.

Coral-pesuaine


Kultasuklaa (Danny ja Armi)


Valio (Panit maitoa tulemaan)


Shell (Hurriganes)