perjantai 31. tammikuuta 2014

Sándor Petöfin Runoja



Sándor Petöfi: Runoja. WSOY 2001.

(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 12.19.2005 eikä sitä ole muokattu ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Kirjastosta tarttui mukaan unkarilaisen Sandor Petöfin runokirja. En tiennyt ennestään yhtään mitään unkarilaisesta kirjallisuudesta enkä siten ollen lukenutkaan sitä yhtään. Piti siis korjata aukko sivistyksessä – onhan Petöfi sentään Unkarin pidetyimpiä runoilijoita ja unkari suomen sukukieli.

Runot ovat 1800-luvun puolessa välissä kirjoitettuja. Ne muistuttavat hyvin paljon kansanrunoja. Ensimmäiseksi olisin verrannut Petöfiä Aleksis Kiveen. Kuitenkin tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin runoissa olevan samaa tyyliä kuin venäläisessä runoudessa. Runot ovat suhteellisen selkeitä ja helppolukuisia – ne aukeavat paremmin kuin moderni runous. Tosin saa näistäkin monia tulkintoja tarvittaessa irti... Tämä oli vaihteeksi hyvä runokirja, jota ei tarvinnut väkisin yrittää lukea loppuun. Jos vain olisin tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin – tämä olisi ollut hitti lukion runo-analyyseihin...

maanantai 27. tammikuuta 2014

Blogistanian kirjapalkinnot

Taas äänestetään kirjablogeissa vuoden parhaista kirjoista, nyt siis vuonna 2013 Suomessa ilmestyneistä. Sallan lukupäiväkirjasta voi katsoa tarkemmat tiedot. Omat ehdokkaani ovat seuraavassa listassa.

Finlandia (kotimaiset romaanit)
Tuija Lehtinen: Morsiuskamari (3 pistettä)
J. K. Johansson: Laura (2 pistettä)
Enni Mustonen: Paimentyttö (1 pistettä)

Globalia (ulkomaiset käännetyt romaanit)
María Dueñas: Ommelten välinen aika (3 pistettä)

Kuopus (lasten- ja nuortenkirjat)
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet (3 pistettä)
Timo Parvela: Ella ja kaverit menevät metsään (2 pistettä)
Tuija Lehtinen: Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja (1 pistettä)

Tieto (tietokirjat)
Maia Raitanen: Valas, valas! (3 pistettä)
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2 pistettä)

torstai 23. tammikuuta 2014

Kirja: Linnut



Markus Varesvuo, Tomi Muukkonen, Arto Juvonen, Jari Peltomäki ja Harri Taavetti: Linnut, Suomen peruslajisto. Tammi 2006, Mukaan maastoon -sarja.

(Löysin tekstin koneeltani ja epäilen kirjoittaneeni sen joskus silloin, kun kirja oli uusi. Tämä oli ehkä yksi niistä jutuistani, joita julkaistiin Nuorten Luonto -lehdessä tai saattoi se olla myös kotisivuillani.)

Luettavanani oli lintujen määritysopas, jonka nimenä on ytimekkäästi "Linnut". Tutustuin useampaan lintukirjaan ja totesin tämän keskimääräistä selkeämmäksi ja paremmaksi.

Toisin kuin monissa muissa kirjoissa, tässä on laitettu aina yhdelle sivulle vierekkäin kuva ja tiedot vain yhdestä linnusta. Muutenkin tiedot on aseteltu selkeästi, nopeallakin vilkaisulla löytää heti perustietoja eikä tarvitse lukea pitkiä tekstinpätkiä saadakseen niitä selville. Valokuvat ovat hyvät lintujen tunnistamiseen. Lintujen ulkonäöllisten sukupuolierojen lisäksi kirjasta selviävät hyvin samankaltaisista lajeista erottavat tuntomerkit.

Lintujen luokittelu eri ryhmiin olisi mielestäni saanut olla jollain tavalla vähän näkyvämpi kun ensin en sitä meinannut huomata, nyt se on haaleana värillisenä raitana sivun alareunassa josta lisäksi löytyy linnun heimo. Kooltaan kirja on sopiva linturetkelle mukaan otettavaksi - ei varmaan ole mikään ihme kun kyseessä on kustantamon Mukaan maastoon -sarja. Tämä oli siis kaiken kaikkiaan suositeltava kirja.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Elokuvissa

Mä löysin joskus viime vuoden lopussa Facebookista sivun Svenskspråkiga filmer i huvudstadsregionen ja olen ihan innoissani edelleen. Vanhojen suomalaisten elokuvien lisäksi mä olen tykännyt tosi monista ruotsalaisista uusista elokuvista ja tuota kautta ne on helppo löytää.

Kävin muutama viikko sitten katsomassa Lukas Moodyssonin nuortenelokuvan Me ollaan parhaita! (Vi är bäst!). Se tapahtuu 80-luvulla ja kertoo muutamasta tytöstä, jotka aloittavat punk-bändin. Se oli helt okej, muttei erityisen loistava kuitenkaan. Nuortenelokuvia saisi kuitenkin olla enempi täällä Suomessa levityksessä....

Eilen kävin katsomassa kirjaan perustuvan elokuvan Satavuotias, joka kiipesi ulos ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Se oli sen verran ex tempore -käynti, etten kerinnyt kirjaa lukea etukäteen. Sen verran hyvä katselukokemus oli, että kirja täytyy tosiaankin lukea. Elokuva kertoo vanhuksesta, joka karkaa vanhainkodista, saa moottoripyöräjengin peräänsä, kiertelee ympäriinsä ja muistelee menneisyyttään.

Noi molemmat siis löysin Facebook-sivun kautta ja varsinkin ensimmäinen olisi muuten varmaan jäänyt huomaamatta. Nyt sitten houkuttelisi käydä katsomassa joku animaatio ruotsi-dubeilla....

PS. Otsikkogeneraattori olis käytännöllinen kapistus.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kirja: Doppler



Erlend Loe: Doppler. Johnny Kniga 2005.
(Kääntäjä: Outi Menna)

(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 21.9.2005 eikä sitä ole muokattu tätä julkaisua varten.)

Erlend Loe iskee jälleen! Norjalainen kirjailija on taas vauhdissa.

Doppler on muuttanut metsään telttaan asumaan. Hän ei pidä ihmisistä ja haluaa olla yksin. Hän ampuu hirven. Hirven lihaa hän saa vaihtaa rasvattomaan maitoon kaupassa. Hirven vasasta, joka saa nimekseen Bongo, tulee Dopplerille hyvä ystävä.

Tosin on Dopplerilla perhekin: vaimon lisäksi Taru sormusten herrasta –friikki Nora ja lastenohjelmariippuvainen Gregus. Kun välillä pitää olla perheensäkin suhteen sosiaalinen, arvon herra on ihan pulassa. Metsässä ei tule aika pitkäksi, varsinkaan sitten kun hän keksii alkaa rakentaa toteemipaalua.

Lisäksi kirjassa on kaikenlaisia muita "sekopäitä". Düsseldorf rakentaa pienoismalliksi kaikki pienet yksityiskohdat mukaan lukien saksalaista kylää, jossa hänen isänsä kuoli maailmansodassa. Rauta-Roger on murtovaras, joka saa Dopplerin perheen dvd-soittimen, että isä-Doppler pääsisi eroon piinaavista lasten animaatioiden tunnusmelodioista. Myöhemmin kuvioihin astuu myös oikeistolaismies.

Kirja on taattua Loe-tavaraa. Huumori kukkii jälleen. Väleihin on kuitenkin annosteltu vähän vakavuutta ja ajattelemisen aiheita. Kaikki lukemani Loen kirjat ovat olleet kevyttä ja mukavaa luettavaa. Doppler on niistä tähän asti paras – kannattaa lukea.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kirjakaupassa Tallinnassa

Mun on pitänyt kyllä kirjoitella tänne enempi matkailujuttuja (silloin harvoin kun jossain käyn), niin tässä tulee pikku vinkki muille Tallinnan-kävijöille. Mä itse tykkään käydä kirjakaupoissa aina joka paikassa ja Tallinnassa mulla on pari vakiopaikkaa. Toinen on Apollo, jolla on myymälä esimerkiksi Solaris-keskuksessa ja toinen Rahva raamat Viru keskuksen yläkerrassa ja Pärnu mnt 10:ssä.

Tallinnassa kirjojen hintataso on pääosin selvästi halvempi kuin Suomessa. Jos viroa tai venäjää osaa, niin silloin noi on aarreaittoja, mutta englanninkielistäkin kirjavalikoimaa on saatavilla ja kaikkia pelejä yms. tarpeellisia juttuja. Toki kannattaa käydä ihan myös fiilistelemässä, kun ainakin Virun Rahva raamatissa on myös kahvila.

Viimeksi tuli käytyä Tallinnassa ennen joulua, kun Silja Europalla oli Eini esiintymässä. Nyt sitten tekisi mieli varailla uutta risteilyä, mutta ensin käyn kyllä jossain muualla kaupunkilomalla. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi Pariisi, Berliini, Riika tai Kööpenhamina maaliskuussa. Matkamessut olis parin viikon päästä ja sinne tulee kyllä mentyä, mutta en tiedä, että löytyykö sieltä lopullinen valinta. (Suosituksia otan kyllä vastaan mielelläni, jos lukijoilta jotain vinkkejä löytyy.)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Teatterivuosi 2013

Vuosi 2013 oli mun paras teatterivuosi varmaan ikinä ainakin määrällisesti, mutta oli noi kyllä laadullisestikin kaikki enemmän tai vähemmän hyviä.

Vuoden aikana näin seuraavat "oikeat" näytelmät:
Koko-teatteri: Helvetin perhe
Kansallisteatteri: Perhosia askelten alla (kolme kertaa)
Taaborinvuoren kesäteatteri: Vaahteramäen Eemeli
Kansallisteatteri: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Kansallisteatteri: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (kaksi kertaa)
Kansallisteatteri: Ovista ja ikkunoista

...ja seuraavat muut teatteriin liittyvät esitykset:
Helsingin kaupunginteatteri: Arenan aarteet -musikaalikonsertti
Lavaklubi / Kansallisteatteri: Totin perhe -lukudraama

Ensi vuonna olisi tarkoitus käydä vielä enemmän teatterissa ja nyt Kansallisteatteri jyräsi, niin suunnittelin käyväni enempi jossain muuallakin. Vilkuilin jo esimerkiksi Teatterikorkeakoulun ohjelmaa.

Kirja: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat


Hernan Patiño, Jöns Carlson: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat. Maahenki 2003.

Kirjalla on kolme eri teemaa: Solovetskin luostari, Vienanmeri ja maitovalaat. Kaikki teemat kietoutuvat jossain määrin toisiinsa ja kirja käsittelee sekä nykyaikaa että historiallista aikaa. Vähän tässä on matkakirjan fiilistä, mutta enempi kuitenkin tavallista tietokirjaa. Parasta kirjassa ovat hyvät kuvat, joita on riittävästi.

Haluaisin päästä tuonne joskus käymään, siellä olisi mahdollisuus nähdä kaksi hyvää asiaa samalla kertaa: sekä valaita että luostari. Valaita olen nähnyt luonnossa vain Norjassa enkä sielläkään kunnolla, luostarikokemuksena ainoa on Lintulan ja Valamon reissu Suomessa. Luin kirjan edellisen kerran sen ollessa uusi ja tuntui se edelleen yhtä hyvältä kuin silloinkin.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa . Nyky-Venäjä

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kirja: Vänrikki Stålin tarinat



Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner. WSOY 2008.
(Kääntäjä: Juhani Lindholm, lukija: Lars Svedberg)

Kuuntelin äänikirjana Vänrikki Stålin tarinoiden kaksikielisen version. Se on runoteos, joka kertoo Suomen sodan (1808-1809) tapahtumista ja sankareista. Kirjan jälkisanojen mukaan Runeberg on käyttänyt teoksessa taiteellista vapautta eikä historiallista tarkkuutta.

Tulipahan nyt sitten kuitattua tämäkin klassikko pois lukulistalta. Suomen sota on ollut itselleni aika vieras juttu (toinen maailmansota on ollut kiinnostavin), mutta ei tämä nyt loppujen lopuksi kovin paljoa tietoa siitä tarjonnut, vaan enempi jonkinlaisia fiiliksiä. En nyt innostunut niin paljoa kirjasta, että suosittelisin tätä kauheasti muille tai hankkisin sitä omaksi - pääpointti tosiaan oli vaan täyttää se aukko sivistyksessä.

Tässä äänikirjaversiossa oli runot peräkkäin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, mutta ei tässä silti toistaminen häirinnyt niin paljoa, että olisin halunnut niiden olevan erillisinä nippuina. Kuunneltuna runokokoelmat ei nyt oikein ole hyvä juttu, tässäkin tapauksessa olisi kannattanut varmaan valita se paperiversio. Ainakin käännösvertailu olisi onnistunut paremmin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Kaukaiset sodat