Sándor Petöfi: Runoja. WSOY 2001.
(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 12.19.2005 eikä sitä ole muokattu ollenkaan tätä julkaisua varten.)
Kirjastosta tarttui mukaan unkarilaisen Sandor Petöfin runokirja. En tiennyt ennestään yhtään mitään unkarilaisesta kirjallisuudesta enkä siten ollen lukenutkaan sitä yhtään. Piti siis korjata aukko sivistyksessä – onhan Petöfi sentään Unkarin pidetyimpiä runoilijoita ja unkari suomen sukukieli.
Runot ovat 1800-luvun puolessa välissä kirjoitettuja. Ne muistuttavat hyvin paljon kansanrunoja. Ensimmäiseksi olisin verrannut Petöfiä Aleksis Kiveen. Kuitenkin tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin runoissa olevan samaa tyyliä kuin venäläisessä runoudessa. Runot ovat suhteellisen selkeitä ja helppolukuisia – ne aukeavat paremmin kuin moderni runous. Tosin saa näistäkin monia tulkintoja tarvittaessa irti... Tämä oli vaihteeksi hyvä runokirja, jota ei tarvinnut väkisin yrittää lukea loppuun. Jos vain olisin tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin – tämä olisi ollut hitti lukion runo-analyyseihin...