Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja

Kaivelin tietokoneeni kansioita ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Pidin aikoinaan monta vuotta kirja-aiheisia kotisivuja, jossa oli muun muassa kirja-arviointeja. Osa teksteistä oli laadultaan ihan mitä sattuu, mutta muutaman parhaimman aion julkaista täälläkin. Osan kirjoista voisin lukea uudelleen ja katsoa, että onko mielipide muuttunut vuosien varrella.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi takavuosien suosikkisarjoistani, josta on onneksi alettu ottaa uusia painoksia. Päättelin, että teksti on kirjoitettu alunperin joskus 2003-2004, jolloin olin ekaa vuotta insinööriopiskelemassa, koska sitä ennen ei ollut tullut mieleenkään lukea tunneilla.

Edgar Rice Burroughs: Mars-sarja

Nää Mars-kirjat on oikeestaan ainoota scifiä, josta mä tykkään. Niissä ainakin lähes kaikissa on pääosassa tai edes sivuosassa John Carter, joka on joutunut Marsiin Jenkkilästä ja sitten jäänyt sinne kämppäämään ja perustanut perheen. Kirjoissa tutustutaan Marsin eri kansoihin ja aina sitten taistellaan välillä. Seikkailua ja muuta jänskää on ihan tarpeeksi. Näitä kirjoja on nyt tullut kulutettua koulussa ja siten ollen muutamien tuntien jutut ovat menneet ihan ohi, kun Marsin maailma on ollut niin magneettisen kiehtova. (vähän sama juttu muuten mun veljellä: yleensä kun se lukee, nii saa huutaa aika kauan ennen kun se kuulee, Mars-kirjoja lukiessa saa huutaa pidempään ja kovempaan...) Harmi vaan, että sarjan kirjojen saatavuus on aika huono, niitä löytää koko sarjan vaan tyyliin pääkirjaston varastosta ja osan kirjoista vaan vähän useammasta paikasta.

Kirja: Mitt perfekta liv

Sarah Dessen: Mitt perfekta liv. Rabén & Sjögren 2011.
(kääntäjä: Jan Risheden, kansi: Frida Axiö)

Sarah Dessen on yhdysvaltalainen nuortenkirjailija, jonka kirjoja ei tosin ole suomennettu vielä ollenkaan. Olen pyöritellyt käsissäni hänen kirjojaan usein kirjastossa, mutta yhtäkään en tätä ennen ollut saanut luettua. Bongasin joku aika sitten The Spring of Sarah Dessen Reading Challenge -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus lukea mahdollisimman monta Dessenin kirjaa. Oma suoritukseni haasteen puitteissa jää tähän yhteen kirjaan.

Kirjan Mitt perfekta liv päähenkilö on lukiota käyvä Macy. Hänen poikaystävänsä lähtee kesäkurssille opiskelemaan ja Macyn on sillä aikaa tarkoitus työskennellä kirjastossa ja opiskella. Kaikki asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan: töitä löytyy myös catering-firmasta ja siellä työskentelee myös Wes, jonka kanssa Macy tulee hyvin toimeen.

Jotenkin vähän petyin tähän kirjaan, mutta se voi johtua osittain myös liian korkeista odotuksista. Tämä ei ihan tuntunut yltävän siihen samaan tasoon, mitä parhaat jenkeistä kotoisin olevat nuortenkirjat ovat. Suurimman osan ajasta kirja tuntui etenevän liian hitaasti. Ruotsinkielisessä painoksessa on melkein 450 sivua ja sen olisi ihan hyvin voinut tiivistää puoleen, kun sivumäärästä huolimatta ei saatu käsiteltyä asioita kunnolla.

Lisäksi osallistun tällä kirjalla Nykyajan tyttökirjat -lukuhaasteeseen.

Translation: Original title is The Truth About Forever. Main person is Macy, who has work for summer in library, but she ends to working in a catering company and meets there a nice boy. I didn't like this so much than I thought I'd like. It was feeling like there's happening nothing and shorter book would maybe have worked better.

Kirja: Tarzan viidakon valtias

Edgar Rice Burroughs: Tarzan viidakon valtias. Kauppakirjapaino 1988.
(Kääntäjä: Jaakko V. Tapio)

Tarzanit on sen verran klassista Afrikka-kirjallisuutta, että pakko oli ottaa edes yksi luettavaksi lukuhaastetta varten.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat viidakkoon jonnekin Sudanin ja Abessinian (nyk. Etiopia) nurkille Itä-Afrikkaan. Viidakossa liikkuu väkeä aika paljon: kaksi amerikkalaista, beduiini- ja arabijoukko, eri afrikkalaisten heimojen edustaja sekä sitten suljetussa yhteisössä eläviä temppeliritarien jälkeläisiä. Kuten kirjan nimikin sanoo, Tarzan on viidakon valtias. Ne, jotka eivät käyttäydy kunnolla eli suostu kunnioittamaan alkuperäisiä asukkaita tai eläimiä, saavat kärsiä.

Luin koko sarjan muistaakseni lukiovaiheessa ja sen jälkeen olen lukenut ehkä pari yksittäistä osaa. Jos kirjoja alkaisi ajatella tarkemmin tai analysoida, kunnolla, niin nämä saisi varmaan kyllä pilattua aika hyvin. Minä en siis analysoi, vaan annan Tarzanin olla ihan rauhassa ylivertainen ja eläinten asua muualla kuin luontaisissa elinympäristöissään.

Se täytyy todeta, että on Tarzan aika sankari edelleenkin. On ihan pakko ottaa koko sarja uusintaluettavaksi.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka

Kirja: Runoja Amerikasta

Savukeidas alkaa kai olla sitä kokoluokkaa kustantamona, ettei se ehkä olisi enää sopinut pienkustantamojen joukkoon, mutta antaa nyt mennä. Valikoimassa on runoutta ja kaunokirjallisuutta, lähinnä ns. laatukirjallisuutta eikä viihteellisempää.

Tähän samaan yhteyteen sopii myös se huomio, että kirjastojen runohyllyistä näkyy löytyvän huomattavasti helpommin pienempien julkaisijoiden kirjoja kuin romaanien puolelta. Ehkä runous on sitten sen verran marginaalisempaa kirjallisuutta....

Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta. Savukeidas 2010.

Majakovski on venäläinen runoilija, joka matkusti vuonna 1925 Keski-Euroopan kautta Amerikkaan. Sillä matkalla syntyi sarja runoja, jotka on kaikki mukana tässä kirjassa. Samasta matkasta hän on kirjoittanut myös kirjan Minun löytämäni Amerikka.

Tyylillisesti kirjan runot edustavat futurismia. Se on ollut jo aikaisemmin vähän niillä rajoilla, etten ole osannut päättää, että pidänkö tyylistä vai en. Toisaalta tyyli on liian modernia enkä saa siitä oikein mitään irti. Toisaalta sitten ainakin tämän kirjan lukeminen sujui hyvin, kun yritin keskittyä pelkkään sisältöön enkä tekstin tyyliin tai runollisuuteen.

Matkailu ja kulttuurien kohtaaminen ovat molemmat kiinnostavia teemoja, joten siinä mielessä tämä kirja oli hyvä valinta. Luultavasti tartun vielä tuohon toiseen Majakovskin Amerikka-kirjaan ja siitä on varmaan vähän helpompi saada jotain irti kuin näistä runoista.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamaan - Venäläiset mieskirjailijat

Kirja: Nyt vittu nukkumaan

Adam Mansbach, Ricardo Cortés: Nyt vittu nukkumaan. Into 2012.

Sain Into-kustannuksen bloggaajatapaamisesta aikuisten kuvakirjan Nyt vittu nukkumaan. Se kertoo siitä, miten lapsi yritetään saada nukkumaan illalla eikä siitä meinaa tulla yhtään mitään. Teksti on kerrottu runomuodossa. Tämä on ollut iso hitti sekä Suomessa että ulkomailla ja nyt sitten pääsin kurkistamaan, että mistä ilmiössä on oikeasti kyse.

En ole itse parasta kohderyhmää kirjalle, kun minulla ei ole omia lapsia eikä sellaisia sukulaislapsia tms. joiden kanssa viettäisin paljon aikaa. Kirja voisi siis olla erilainen kokemus, jos olisi omia lapsia. Nyt vaan lähinnä ihmettelin, että onko se oikeasti noin hirveää, vaikka olisikin hankalia nukutettavia. Nyt en siis oikein pystynyt samaistumaan tilanteeseen enkä saanut kunnolla revittyä huumoria kirjasta.

Tekstiä enemmän pidin kuvituksesta, jossa oli kuvattuna erilaisia lapsia. Siinä on kuvattuna erilaisia lapsia. Välissä on luontokuvia ja välillä yhdistelty villieläimiä samaan kuvaan lasten kanssa. Kuvitus oli aika realistista ja tyylikästä, se sopii hyvin tähän kirjaan.

Blogitapaamisessa oli puhetta siitä, että kumman sukupuolen edustajaksi kirjan kertojan näkee. En mä kyllä saa tästä irti erityisesti kumpaakaan, vaikka toisille tuntui olevan selvää joko-tai. Kuvitus vihjaa, että kyseessä oli perheen isä, mutta ei se kyllä mun mielestä ole päivänselvää.

Kääntämisestäkin oli puhetta. En ole alkuperäisen kanssa vertaillut, että onko sen henki saavutettu. Se vanha ajatus pätee tässäkin kohtaa, että hyvää käännöstä lukiessa ei edes tunne lukevansa käännöskirjaa: teksti kulki hyvin eikä ollut mitään valittamista. Sitä kuitenkin mietin, että kun alkuperäistekstissä on käytetty kirjan nimessä sanaa fuck ja skandikielissä för helvete/satan/fan. Kaikki antaa mun mielestä erilaisen vaikutelman sekä toisiinsa että suomen vittu-sanaan verrattuna. Mutta kai toi sitten sopii paremmin siihen runon poljentoon kuin helvetti, perkele tai joku vastaava kirosana.

Kirja: Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden (Maameren velho)

Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden. Rabén & Sjögren 2003. (suom. Maameren velho)

Ursula K. Le Guin oli yksi niitä fantasiaklassikkoja, joiden lukeminen on jäänyt aina vaan väliin. Aloitin kyllä yhtä niistä scifikirjoista ensin, mutta se oli niin tylsä, etten päässyt alkua pidemmälle. Sitten kaivoin kotoa toisesta kirjapinosta tämän ja päätin ottaa riskin, vaikka epäilin ensin tämänkin laatua.

Ei, tämä kirja ei sitten ollutkaan oikeastaan erityisen tylsä, muttei se kyllä mitenkään kehuttavakaan ollut. Kirjan päähenkilö on Ged-niminen velho ja tapahtumapaikkana toimii Maameren maailmassa. Tämä oli taas niitä kirjoja, joiden kohdalla tuli taas mietittyä, että mikäköhän se juonen perimmäinen idea oli. Eteneminen oli aika hidastempoista, henkilöhahmot ja tapahtumat eivät olleet kiinnostavia. Jos kirja olisi ollut yhtään paksumpi, keskenhän se olisi jäänyt.

Fantasiakirjailijoita on niin monenlaisia. Esimerkiksi Tolkien on onnistunut tekemään hyvää työtä oman maailman kehittelyssä ja Diana Wynne Jonesin kirjoitustyyli taas on tosi mukaansatempaava. Tyyliltään tämä oli vähän vastaava kuin C. S. Lewisin Narniat - vain sillä erotuksella, että Narniat oli parempia, vaikken koskaan antanut niillekään kovin korkeita pisteitä.

Ainakin Maameren tarinoiden osalta tämä jää omalla kohdaltani tähän, Ursula K. Le Guinin muita kirjoja saatan vielä harkita. Varsinkin jos joku teistä osaisi suositella mulle jotain...?

Lukuhaasteet:
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Loitsut (saa luvan kelvata tähän)

Kirja-arvio: Marian Keyes - Enkelit

Marian Keyes: Enkelit. Tammi 2005.

Hyvien viihdekirjailijoiden etsintä jatkuu. Nyt testasin ensimmäistä kertaa Marian Keyesin teoksia. Lukemani kirja oli nimeltään Enkelit, jonka olin napannut joskus aikoja sitten kirjastosta kirjojen kierrätyskärrystä.

Päähenkilönä on irlantilainen Maggie, jonka avioliitto ajautuu kriisiin ja työpaikaltakin annetaan potkut. Hän lähtee Los Angelesiin vanhan ystävänsä Emilyn luokse, joka toimii siellä käsikirjoittajana. Siellä viihtyy muitakin nuoria aikuisia, jotka viettävät enemmän tai vähemmän villiä ja vapaata elämää.

Tämä kirja toimi ihan hyvin matkalukemisena junassa ja laivalla, kun halusin ottaa mukaan jonkun kevyen kirjan ja tämä sitten täytti sen tarpeen. Kirja ei ollut parasta viihdettä mitä olen lukenut, mutta kohtuullisen tasoinen kuitenkin. Vaikken oikeastaan olekaan kiinnostunut pintaliitoelämästä, niin tässä tarina kuitenkin kulki riittävän hyvin, että jaksoin lukea kirjan loppuun asti enkä edes miettinyt kesken jättämistä. Tarkemmalla analyysillä tästä voisi myös löytää jonkunlaisia ongelmia juonen uskottavuudessa ja henkilöhahmoissakin, mutta viihdekirjoja ei saa analysoida liian tarkkaan - niitä kuuluu vaan lukea aivot narikkaan -meiningillä. Jos ne muut Keyesin kirjat on tätä samaa tasoa, niin varmaan niihin tulee tartuttua myöhemmin.

Kirjan suomennos on tehty lyhentäen (ja kai niissä muissakin on) enkä ihan ymmärtänyt, että mikä järki siinä on. Onkohan nämä sitten englanniksi niin tiiliskiviä...? Pitänee varmaan kokeilla sitten seuraavia alkuperäisversiona, kun en yhtään tiedä, että millä periaatteella se lyhentäminen on tehty ja joka tapauksessahan siinä katoaa osa kirjasta.

Aamuvirkku yksisarvinen / Tessa on myös arvioinut tämän.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti

Kirja-arvio: Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta. Tammi 2012.

Irlantilainen Leonie muuttaa Irlannista San Franciscoon Amerikkaan ottaakseen etäisyyttä vanhaan elämäänsä. Hän löytää asuntonsa kaapista kirjeitä, jotka kuuluvat aikaisemmalle asukkaalle. Luettuaan osan niistä Leonie haluaa saada selville kirjeen saajan ja lähettäjän tarinan ja että missä he ovat nyt. Hän alkaa selvittää asiaa samassa talossa asuvan Alexin kanssa. Kummankaan omat miessuhteet eivät myöskään ole ihan kunnossa ja niitä selvitellään samalla kirjan aikana.

Kirja oli kyllä aika hyvä: kaipasin kevyehköä viihdettä ja sain juuri sitä mitä halusinkin. Juoni ei ollut ennalta-arvattava ja tarina piti otteessaan riittävän hyvin. Kirjeiden tarina toi mukaan hyvän lisän, tällaiset pienet arkiset mysteerit on aika kiinnostavia. Se oli myös hyvä, ettei kirja ollut surkeuden pohjamudissa tapahtuvaa epäonnistuneiden ihmissuhteiden vatvomista eikä toisaalta myöskään villiä sinkkuelämää.

Sain kirjan muistaakseni jostakin kirjaston kierrätyskärrystä ja se on lojunut hetkisen omassa lukupinossani. Nyt yritän saada pinoa pienemmäksi ja päästä samalla eroon kirjoista, joille riittää se kertalukeminen. Vaikka pidin tästä, niin luulen, ettei tätä tulisi välttämättä luettua ihan heti uudestaan, joten se saa jatkaa matkaansa tavalla tai toisella.

Melissa Hillin nimi pitää kyllä muistaa jatkossa. Olen etsiskellyt sopivaa ulkomaista viihdettä, joka olisi kevyttä, muttei kuitenkaan mitään ihan täysin aivotonta hömppää. Jos muut kirjailijan teokset ovat samaa laatua kuin tämä juuri lukemani, niin siinä olisi sitten kirjoja sitä tarvetta täyttämään.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti

Kirja-arvio: Houkutus

 

Stephenie Meyer: Houkutus. WSOY 2009.

Mä olin pitkään aika skeptinen tämän sarjan suhteen, osittain ehkä sen kaiken hypetyksen takia. En myöskään uskonut, että pitäisin teineille suunnatusta vampyyriromantiikasta, kun en yleensä sellaista lue. Otin sitten kokeeksi kirjastosta ekan osan kuunneltavaksi äänikirjana. Lopputulos oli, että ei tämä ollutkaan niin huono kuin mitä se olisi voinut olla.

Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä Bella, joka muuttaa pikkukaupunkiin isänsä luokse. Siellä hän tutustuu Edwardiin, joka onkin vampyyri. No, tämä on sitten kunnollista teiniromantiikkaa ja mukana on sitä iih-hän-on-niin-komea-hehkutusta. Aargh, meinasi välillä mennä kunnolla hermo siihen kaikkeen siirappiin. Kirjan tarinassa ei olisi ollut mitään kunnollista koukkua, jos Edward olisi ollut ihminen, mutta hänen vampyyriytensa tekee siitä mielekkäämmän ja kiinnostavamman.

Periaatteessa tämä tyylilaji ei ole vieläkään kauheasti mun mieleen. Aikuisten puolelta löytyy enempi parempaa romantiikkasävytteistä viihdettä enkä mä ole erityisen kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä (perusfantasia on sitten ihan oma lukunsa myös).

Ymmärrän kuitenkin aika hyvin, että mistä tässä ne teinit tykkää. Tämä on ehkä vähän enempi tyttöjen juttu kuin vaikka Harry Potterit, joka tuntui olevan aikanaan yhtä iso ilmiö. Toisaalta Potterit tapahtuivat suurimmaksi osaksi omassa maailmassaan ja nämä kirjat ihan normaalissa ympäristössä, niin tämä sarja saattaa siis ehkä vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua tarttua kunnolliseen fantasiaan.

Pakko ne jatko-osatkin on lukea, vaikka takakansien perusteella meno saattaakin mennä vähän överiksi (ainakin teiniromantiikan suhteen). Kyllähän mun pitää silti joka tapauksessa saada tietää, että miten tarina kehittyy ja muuttuuko se paremmaksi edetessään. Tästä lopusta sitä jatkoa ei siis voi vielä arvata, mutta toisaalta taas sarjan olisi ihan hyvin myös voinut lopettaa jo tähän ensimmäiseen osaan. Hivenen siis epäilen sitä, että antavatko ne yhtään mitään lisää tähän tarinaan, mutta mahdollisuuksia ainakin on.

Pitäisköhän tarttua seuraavaksi Nälkäpeli-sarjaan? :D

Esittely Risingshadow'ssa, Tavaus-blogi, Satun luetut (koko sarja)

Kirja-arvio: Tien päällä

Debbie Macomber: Tien päällä. Harlequin 2012.

Nyt se on tehty: luin ensimmäisen Harlequin-kirjan ikinä. Muutamaa olen tässä vuosien varrella yrittänyt, mutta yhtäkään niistä en ole koskaan saanut loppuun asti. Harlequineja julkaistaan useampaa sarjaa ja tämä kuuluu Silk-sarjaan, joka nettisivujen mukaan "kansainvälisten menestyskirjailijoiden teoksia".

Päähenkilöinä on kolme eri-ikäistä naista: eronnut Bethanne, hänen tyttärensä Annie ja ex-anoppinsa Ruth. Anoppi haluaa lähteä luokkakokoukseen ja kaksi muuta naista päättää lähteä mukaan. Matka on road trip Seattlesta Floridaan. Matkan aikana mietitään menneisyyttä ja tulevaisuutta, lähinnä kuitenkin miehiä.

Kirja oli positiivinen yllätys. Se oli osoitus siitä, etteivät kaikki tämän firman kirjat olekaan valuvan siirappista romantiikkaa tai suoranaista roskaa, vaan että hyviäkin kirjoja on joukossa. Viihdekirjana rannalla ja kesälukemisena muutenkin tämä kirja oli siis hyvä. Suunnittelin jatkossakin vilkuilevani erityisesti tämän sarjan valikoimaa, että jos sieltä vaikka löytyisi jotain muutakin luettavaa, muista sarjoista suurin osa vaikutti olevan vähemmän kiinnostavia.

Samalta kirjailijalta näytti kyllä olevan kirjaston valikoimassa kirjoja englanniksi. Suomenkieliset painokset ovat sitten kai pelkästään Harlequinin julkaisemia eivätkä kirjastot tätä kustantamoa pahemmin suosi.

Kirja-arvio: Äiti sanoi

Hal Sirowitz: Äiti sanoi. Like 1999.

Joskus olen pyytänyt kirjastonhoitajaa suosittelemaan jotain luettavaa ja kokeilin sitä vaihtoehtoa taas. Pyysin etsimään määritelmällä "helposti lähestyttävää ulkomaista runoutta" ja sain tämän kirjan.

Runojen teemoina on lähinnä äitisuhde ja rakkaus nuoren pojan/miehen näkökulmasta. Suurimmassa osassa runoista idea on siis se, että mitä kaikkea äiti onkaan pojalleen ohjeistanut ja valittanut. Välillä myös isä sanoo sanottavansa.

Runoissa ei ole riimityksiä ollenkaan enkä rytmityksestäkään saa oikein kiinni. Periaatteessa ne siis näyttää olevan runon muotoon rivitettyjä tekstinkappaleita, joissa on vähän tavallisesta proosasta poikkeava tyyli. (Loistavaa runoanalyysia taas kerran.)

Sirowitzista ei tullut uutta suosikkirunoilijaani, mutta hyvä uusi tuttavuus tämä silti oli.  Se on ihan hyvä alku tässä hyvien runojen etsinnässä, jos löydän jonkun runoilijan, jonka tekstejä voisin yleensä lukea enemmänkin ja tässä on nyt sitten yksi.

Niin ja täytyy nyt vielä kehua, että ainakin tässä tapauksessa sain tosiaan kirjastonhoitajalta juuri sitä mitä pyysinkin (ei tosin ollut eka kerta). Suosittelen testaamaan joskus, kun joissakin toisissa blogeissa sain joskus sellaisen käsityksen, että aika harva olisi mitään suosituksia koskaan kysellyt.

Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit

The Baby-Sitters Little Sister

Joo näitä blogipostauksia voisi kyllä kirjoittaa nopeammin valmiiksi ja sitten myös muistaa siirtää ne tikulta nettiin asti kanssa... Aina ei vaan kykene.

Kirjoitin aikaisemmin lukevani The Baby-sitters Club -sarjaa vieläkin aina välillä. Tällä kertaa esittelyssä on yksi sen spin-off-sarjoista, The Baby-Sitters Little Sister. Näissä päähenkilönä on normaaleista BSC-kirjoista tutun Lisan pikkusisko Karen, joka käy ala-astetta. Karen on luonteeltaan johtajatyyppiä ja saa kaikenlaisia ideoita, mutta kuitenkin usein unohtaa ajatella asioita loppuun asti. Tässä sarjassa kirjat ovat toisten sarjojen kirjoja ohuempia ja niissä on mukana kuvia.

Luin Little sistereitä nyt kaksi osaa:
* Karen's Chain Letter (Scholastic 1998). Tässä osassa Karen saa ketjukirjeen ja aiheuttaa luokalleen postimerkkien keräilyinnostuksen. Näistä kahdesta tykkäsin tästä enemmän.
* Karen's Leprechaun (Scholastic 1995). Tässä valmistellaan St. Patrick Dayn paraatia ja mietitään menninkäisten olemassaoloa.

En ole tämän sarjan kauhean iso fani, ne muut on paljon parempia. Hahmot tuntuvat ärsyttävämmiltä eivätkä tarinat ole mitään kauhean ihmeellisiä. Tyyliltään nämä ei siis mielestäni ole kovin hyvin tehtyjä tai siis parempiakin koululaisista kertovia kirjoja on. Nämä olisivat varmasti kelvanneet itselleni paremmin silloin kun kuuluin kohderyhmään ikäni puolesta, vaikka silloin ei englanniksi lukeminen käytännössä olisikaan onnistunut. Plussaa tulee kuvituksen olemassaolosta.

Lisäksi se on tietty hyvä, että tässä tulee täytettyä tavoitettani: lukea kirjoja muillakin kielillä kuin suomeksi. Ajattelin, että se on ihan sama, että millaisia kirjoja luen, kunhan luen edes jotain vieraskielisiä välissä.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus - "Lastenmaa" (2 kpl)

Kolme lasten äänikirjaa

Kuten monet ovatkin jo varmaan huomanneet, kuuntelen aika paljon äänikirjoja. On tilanteita, jolloin ei voi tavallista kirjaa, niin silloin saan äänikirjojen avulla lisää aikaa lukemiseen. Pidemmille kävelylenkeille otan usein MP3-soittimen mukaan, kotona laitan kirjan puyörimään vaikka jumppaamisen tai askartelun "taustamusiikiksi". Usein kuuntelen myös töissä jotain, silloin kun on sellaisia työtehtäviä, että voi keskittyä molempiin.

Tällä kertaa tulee samassa postauksessa kolme äänikirjaa, jotka olen kuunnellut äskettäin.

Laura Ingalls Wilder: Lilla huset på präriet. Bonnier 2009.

Kuuntelin kirjan Pieni talo preerialla. Kirjasarja kertoo kirjailijan omista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista uudisraivaajaperheessä Amerikassa. Käsittääkseni tämä on sarjan tyyliin kolmas osa, mutta suomennettiin ensimmäisenä. Elämä ei ole aina kauhean helppoa preerialla. Ison osan ajasta he asuvat keskellä ei mitään. Tavallaan nämä on kivaa vaihtelua tavallisiin intiaanikirjoihin ja antavat toisen puolen näkökulman siihen aikaan. Tässäkin kirjassa on tosin aika oman aikansa mukainen näkemys intiaaneista.... Olen nyt katsonut myös dvd:ltä vanhaa saman idean perusteella tehtyä tv-sarjaa. Sillä ei ole käytännössä kovinkaan paljoa tekemistä kirjojen kanssa. Tapahtumaympäristöjä on muutettu, henkilöitä lisätty paljon ja draamaakin on enempi.

Viveca Lärn: Monstret i skåpet. Gammafon 2008.

Viveca Lärn on ruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut kirjoja myös nimellä Viveca Sundvall. Sillä nimellä on suomeksi julkaistu ainakin kahta lastenkirjasarjaa, toisessa on päähenkilönä Eddie ja toisessa Mimmi.

Lärnin kirjoista valitsin kuunneltavaksi Mimmi-tytöstä kertovan kirjan Monstret i skåpet, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Hän aloittaa päiväkodissa ja yhtenä huolenaiheena on kaapissa asustava hirviö. Kirja on tehty päiväkirjamuodossa, aivan kuten ne myöhemmin tapahtuvat suomennetut osat, joissa hän on jo koulussa. Tykkäsin sarjasta ala-asteella ja luin kirjat useampaan kertaan.

Sellaisena huomiona vielä, että Ruotsissa tunnutaan tekevän Suomea useammin äänikirjoja, joissa on "författaruppläsning" eli kirjailija itse lukee kirjan. Tavallaan se on ihan kivaa eikä huonoja kokemuksia ainakaan itselläni ole vielä, mutta toisaalta on lukijoiksi vaihtoehtona niitä hyviä näyttelijöitäkin.

Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo. Tammi 2008.

Kullervo-poika tulee vierailulle vaarinsa luokse ja tutustuu Ristoon ja Nelliin. Rauha-täti ja Nelli ovat kovasti ihastuneita häneen. Kirjassa on normaaliin tapaan draamaa ja väärinkäsityksiä. Sarja on lastenkirjasarjaksi ihan hyvä, mutta itse taidan pitää enempi Heinähatusta ja Vilttitossusta. Nämä on kyllä silti tosi hyviä töissä kuunneltavaksi: tarinat ei ole monimutkaisia ja äänikirjat on pituudeltaan aika lyhyitä.

Haastesuoritukset
Lasten linnoitus: "Lastenmaa" (2 kpl) ja Klassikko kiikarissa (1 kpl)
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi (1 kpl)

Kirja-arvio: Ikuisesti prinsessa

Meg Cabot: Ikuisesti prinsessa. WSOY 2009.

Prinsessapäiväkirjat on yksi niistä nuortenkirjasarjoista, joita mä jaksan lukea uudestaan aina vaan. Tällä kertaa luin pelkästään sarjan viimeisen osan Ikuisesti prinsessa.

Sarja kertoo New Yorkissa asuvasta Miasta, joka on siis tässä vaiheessa tiennyt jo muutaman vuoden olevansa pienen eurooppalaisen kuningaskunnan prinsessa. Nyt hän on valmistumassa lukiosta ja täyttää 18 vuotta. Hän stressaa päättäjäistanssiaisista ja on edelleen ihan ongelmissa poikaystävänsä ja ystäviensä kanssa. Kirjat on tehty päiväkirjamuodossa.

Jos nyt joku tähän kirjaan innostuu tarttumaan, niin suosittelen lukemaan ne aikaisemmat osat ensin. Tarinan jatkumo on sellainen, että järjestyksessä homma toimii paremmin. Sarjan kirjat eivät jatku kuitenkaan ajallisesti ihan suoraan peräkkäin, niin sitä varten kirjailija on myöhemmin tehnyt niihin ajanjaksoihin sijoittuvia "väliosia". Se vaan on harmi, ettei niitä väliosia ole suomeksi eikä englanniksikaan saatavuus ole kovin hyvä täällä.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: "Nuorten nurkka"

The Baby-Sitters Club

Ann M. Martinin tekemä The Baby-Sitters Club on ollut lempikirjasarjojani jostain 10-vuotiaasta asti. Se kertoo joukosta tyttöjä, joilla on oma lastenvahtikerho.

Luin sarjasta englanniksi kaksi osaa:
* Abby's Twin (BSC #104, Scholastic 1997)
* Mary Anne in the Middle (BSC #125, Scholastic 1998)

Pääpaino kirjoissa on tosiaan lapsissa ja niiden hoitamisessa, mutta monissa kirjoissa on mukana myös muita teemoja. Esimerkiksi näissä lukemissani pohditaan sisaren sairastumista ja ystävyyttä. Jokaisessa osassa on aina valittu joku tytöistä kertojaksi, jonka näkökulmasta suurin osa kirjasta tapahtuu.

Sarjaa suomennettiin 24 ensimmäistä osaa, yhteensä osia on reilu sata. Lisäksi on olemassa erilaisia special-, mystery-, little sister- ja muita vastaavia oheissarjoja, joissa on samat henkilöt, mutta painotus ja jonkin verran myös tyyli ovat erilaisia. Kaikkia englanninkielisenä olevia kirjoja en ole lukenut, koska niiden saatavuus on huono täällä Suomessa.

Nämä on pysyneet mulla matkassa mukana vuosien ajan, koska tarvitsen aina välillä aivot narikkaan -kirjallisuutta ja nämä sopii siihen hyvin. Aluksi mukana oli tosin sitäkin, että odotin aina uuden osan ilmestymistä. Jenkeissä julkaistaan enempi sellaista hyvää ja kevyttä lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jota saisi löytyä suomeksikin enempi.

Kirja-arvio: Tuhat loistavaa aurinkoa

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Otava 2008.

Tuhat loistavaa aurinkoa on vilahdellut useampien ihmisten suosittelemien kirjojen listoilla. En ollut ihan varma, että olinko lukenut tämän vai en, joten nappasin sen kuunnteltavakseni äänikirjana. Kirja tapahtuu Afganistanissa ja päähenkilöinä on kaksi eri-ikäistä naista. Tapahtumat sijoittuvat usean vuosikymmenen ajalle eikä elämä ole mitenkään helppoa ja hauskaa koko ajan.

Afganistan tapahtumaympäristönä on kyllä kiinnostava. Muuten en tosin ihan ymmärrä, että mikä tässä kirjassa on sitten niin hienoa. Ehkä joku voi haluta lukea tätä naisten aseman kehityksen takia, mutta itselleni se ei ole mikään syy valita kirjoja. Tarina oli surullinen enkä yleensä valitse kauhean mielelläni surullisia kirjoja (vaikka niitä voikin tehdä tosi monella eri tavalla). Vähän muuten kävi sääliksi se, miten talebanit tuhosi maasta suuren osan fyysisestä kulttuuriperinnöstä ja historiastakin. Ei saisi olla niin lyhytnäköistä porukkaa....

PS. Olin lisännyt tuon tykkäysruudun jo alkuvuodesta, mutta en ollut saanut sitä näkymään. Nyt toimii pienen koodikikkailun jälkeen! Jos ette jaksa kommentoida, niin klikkailkaa edes sitä.

Kirja-arvio: Täyttä vauhtia! Mato Matala

Richard Scarry: Täyttä vauhtia! Mato Matala. Kolibri 2006.

Kirja koostuu lyhyistä tarinoista, joissa pääosassa ovat Mato Matala ja Kissalan perhe. He joutuvat monenlaisiin tilanteisiin: käyvät huvipuistossa, matkustavat, käyvät lääkärissä ja niin edelleen. Osa jutuista oli aina jatkoa edelliseen tarinaan, mutta olisin ehkä kuitenkin kaivannut yhtenäisemmän juonen koko kirjaan. Muuten tarina on kyllä sitä tuttua Scarry-laatua, samoin kuvitus. Tämä voisi olla ehkä toimiva kirja iltasatuina luettavaksi juuri sen pätkittäisyyden takia.

Joskus aikoinaan näitä Scarryn kirjoja julkaistiin isommassa koossa ja osasta on tehty jälkikäteen pienempikokoisia versioita. Tämä lukemani kappale oli myös uusintalaitos, joten ehkä tämänkin aikaisempi painos on ollut kooltaan isompi? Kirjan kuvitus pääsisi paremmin oikeuksiinsa siinä vähän isommassa koossa, joten toivottavasti pienentäminen ei ole mikään tulevaisuuden trendilaji. Tosin pienempi koko voi ehkä olla helpompi pienimmille lapsille, jotka haluavat käsitellä kirjaa itse.

2x kuvakirja

Daniel Kirk: Library Mouse. Abraham Books for Young Readers 2007.

Pidän itse paljon kirjoista, joissa kirjat tai kirjastot ovat pääosassa - tässä on yksi sellainen teos, aivan täysosuma itselleni. Sam-hiiri asuu kirjastossa ja lukee paljon. Sitten hän alkaa myös kirjoittaa itse kirjoja, jotka saavat suosiota kirjastossa. Kirjastot ja kirjailijat eivät ole yleinen teema kirjoissa, varsinkaan lapsille suunnatuissa. Siksi oli hauskaa löytää aiheesta kirja, varsinkin kun se on näin hyvin toteutettu. Tarina on mielenkiintoinen, kuvitus tyylikäs ja realistinen. Tämä pääsee heti suosikkikirjojeni joukkoon. Kirja sopii luettavaksi kenelle tahansa lapselle tai lapsenmieliselle, varsinkin kirjastojen vakiokävijöille. Tämä voisi soveltua hyvin myös vaikkapa kirjaston satutunnille.

Ian Falconer: Olivia goes to Venice. Simon and Schuster 2011.

Olivia-sika lähtee perheineen vierailulle Venetsiaan. Tarina on aika yksinkertainen, mutta silti todella hauska. Kirja herättää ainakin itselleni matkakuumeen ja halun lähteä juuri Venetsiaan käymään. Kuvitus on toteutettu kollaasitekniikalla: hahmot ja tavarat on piirretty, mutta taustoina näkyy valokuvia Venetsiasta. Lopputulos on aika tyylikäs. Tässä kirjassa valokuvia oli käytetty kuvissa enemmän kuin useissa sarjan aikaisemmissa osissa. Myös aikaisemmin julkaistuja Oliviasta kertovia kirjoja kannattaa lukea. Niistä osa julkaistu myös suomeksi ja osa ruotsiksi, joten erikielisiä vaihtoehtoja löytyy, jos ei halua lukea englanniksi.

10 klassikkoa: Helmi

John Steinbeck: Helmi. Tammi 2009.

Meillä oli pakko lukea Helmi yläasteella eikä se muistaakseni ollut mikään erityisen hyvä kokemus silloin. Nyt siitä on kuitenkin kulunut riittävästi vuosia, niin päätin kokeilla kirjaa uudestaan. Helmi kertoo köyhästä helmenkalastaja Kinosta ja hänen vaimostaan Juanasta. He löytävät todella suuren helmen. Silloin heidän elämänsä muuttuu, muttei ihan samalla tavalla kuin he aluksi olettavat. Olin näköjään unohtanut aika hyvin tarinan kulun, mutta se oli toisaalta vain hyvä asia. Kokonaisuutena kirja oli parempi kuin mitä muistin. Oikeasti tämä on klassikoita sieltä paremmasta päästä, joten olin ihan turhan takia vältellyt kirjaa kaikki nämä vuodet.

Nyt olen lukenut kaikki vaaditut 10 klassikkoa lukuhaastetta varten. Arvelinkin etukäteen, että määrässä ei ole mitään kunnon haastetta itselleni. En siis lopeta vielä lukemista, vaan yritän päästä lukuun 20 tai 30 ja saada mukaan enemmän aikaisemmin lukematta jääneitä kirjoja.

Simpsoneita vielä vähän

Matt Groening: Bart Simpson - Voittajan on helppo hymyillä. Readme.fi 2008.

Yhdysvalloissa on julkaistu Simpsonit-tarinoita sarjakuvalehtinä ja niitä on ilmestynyt suomeksi kokoelmateoksina. Nappasin kirjastosta satunnaisotoksella yhden sarjakuvakirjan luettavaksi blogia varten, että saan vielä yhden osan tähän Simpsonit-teemaan liittyen. Osassa kirjoista tarinoilla on joku löyhä teema. Tässä kyseisessä kirjassa on lähinnä sarjiksia, joiden päähenkilönä on Bart Simpson. Kyllä näitä paremman puutteessa lukee, mutta en siis ole sarjisten kovin iso fani. Tv-sarja nyt vaan sattuu toimimaan paremmin eivätkä sarjikset ihan tavoita sitä samaa henkeä. Jos on sarjaa katsonut, kannattaa kokeilla myös sarjiksia, kun joku muu voi tykätä niistä enemmän kuin minä itse.

Kun en nyt saanutkaan lukemastani sarjakuvasta tämän enempää tekstiä aikaiseksi, pistän samalla kertaa nämä linkkivinkit. Sivustoilla on yleistä tietoa sarjasta, mutta sitten tietysti myös yksittäisistä jaksoista ja hahmoista.

* The Simpsons Archive
* Suomalainen fanisivusto
* Virallinen sivusto