sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ämyrock

Eilen oli Hämeenlinnassa vuosittainen Ämyrock-musiikkifestivaali. Olin itse paikalla neljättä kertaa (tai ehkä sittenkin viidettä). Mä en ole erityisen festari-ihminen noin yleisellä tasolla. Vastaavissa tapahtumissa tökkii eniten idea alkeellisesta telttamajoituksesta ja tietty ylikalliit lippujen hinnat. Ämyrockissa voin välttää molemmat: tapahtuma on yksipäiväinen ja ilmainen.

Jaksoin olla paikalla kolmen ensimmäisen esiintyjän ajan, kun oli taas sadepäivä. Seitsemän niitä olisi ollut ja tuttuun tapaan melkein kaikki sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuulemistani uusia tuttavuuksia olivat paikallinen bändi Wedgie (tyylilaji punk) ja HPNB (tyylilaji hiphop), näistä jälkimmäinen oli ihan kuuntelemisen arvoinen. Kolmantena oli sitten Kari Peitsamo, joka on esiintymässä oikeastaan joka vuosi ja joka oli itselleni se pääsyy hankkiutua paikalle.


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kirja: Vajoaminen


Lidia Tsukovskaja: Vajoaminen. Into 2012.

Kirja sisältää kaksi pienoisromaania. Vajoaminen kertoo Nina Sergejevnasta, joka matkustaa kirjailijoiden lepokotiin kirjoittamaan. Hän on edelleen huolissaan miehestään, joka on kadonnut jo vuosia sitten. Sofia Petrovnan päähenkilö on samanniminen nainen, joka työskentelee konekirjoittajana kustantamossa ja hänen poikansa pidätetään. Molemmissa pienoisromaaneissa teema on siis sama: Stalinin ajan vainot läheistään etsivän naisen näkökulmasta.

Vajoaminen on kirjoitettu vuosina 1949-1957 ja Sofia Petrovna 1939-1940. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin ne julkaistiin ja julkaisu tapahtui selvästi aikaisemmin länsimaissa kuin Neuvostoliitossa, kun Tsukovskaja ei siis ollut virallisesti kauheassa suosiossa siellä.

Kirja oli tosi kiinnostava, kun Neuvostoliiton aika on muutenkin kiinnostavampi kuin Venäjä ennen tai jälkeen sen. Tyylillisesti kirjassa oli samaa henkeä kuin vanhoissa venäläisissä klassikoissa. Tosin en ole ihan varma, että onko se samalla joku yleisvenäläinen tyyli, kun maan nykykirjallisuudesta mulla ei ole mitään hajua.

Kahdesta kirjan sisältämästä teoksesta pidin enemmän Sofia Petrovnasta. Siinä oli onnistuttu kuvaamaan samaa teemaa mielenkiintoisemmin, kun Vajoaminen taas oli hetkittäin tylsempi.

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa - Venäläiset naiskirjailijat

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kirja: Rivien välissä

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä. Avain 2013.

Pitkään suunniteltu kirjablogikirja on ensin ilmestynyt ja nyt myös luettu. Sain omani kirjastosta tänään ja lukaisin sen saman tien. Päätin sitten myös tulla spontaanisti bloggaamaan siitä heti, kun oma tekstivarasto on alkanut jo muutenkin loppua.

Monissa blogeissa tämä onkin keritty jo arvioida ja tuntuu, ettei mulla ole aiheesta mitään uutta sanottavaa. Kirjoista bloggaavana kirja tuntuu tietenkin erilaiselta kuin sellaisesta lukijasta, joka ei harrasta samaa. Luultavasti tästä saa kohtuullisen käsityksen mitä kaikkea kirjabloggaus voi sisältää, itse en tästä oikein mitään uutta saanut.

Monet on tässä kohtaa blogiteksteissään kirjoittaneet omasta bloggauksestaan. Mä itse aloitin tämän blogin melkein kolme vuotta sitten kulttuuriblogina ja sitä se yrittää olla edelleen, mutta blogin sisältö ei ole laadullisesti eikä monipuolisuudeltaan tällä hetkellä lähelläkään sitä mitä sen haluaisin olevan (eikä paranemista ole ihan heti luvassakaan). Kulttuuriblogi-nimikkeestä huolimatta kirjoitan tänne eniten kirjoista, mutta lukupäiväkirja tämä ei ole koskaan ollut eikä varmaan koskaan tule olemaankaan.

Kirjan kansikuvaa en nyt saa jostain syystä ladattua tähän, lisään sen joskus toiste jos muistan.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Kirjallisuustiede

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vähälevikkiset kirjat - täällä myös

Salla listasi alkukuusta blogissaan julkaisemiaan arvioita vähälevikkisistä kirjoista ja sen jälkeen myös jotkut muut tekivät vastaavan listan. Nyt myös minä. Sen "vähälevikkisyyden" määrittely on suhteellista: siihen voi sisällyttää pienempien kustantamojen julkaisuja, mutta myös vanhempia kirjoja tai muita sellaisia, jotka eivät ole saaneet näkyvyyttä joko blogeissa tai muualla.

Pidin itse helmikuussa pienkustantamoviikon blogissa ja sen koosteen voi klikata auki linkistä, niin en listaa niitä samoja kirjoja enää uudestaan tähän. Muita tavalla tai toisella vähälevikkisiä kirjoja, joista olen blogiini kirjoittanut, ovat esimerkiksi nämä:

1. Teija Niemi: Onni Afrikassa (julkaisija Pieni karhu)

2. Alan Snow: Varokaa juustokiltaa! (fantasiakirja, joka ei ainakaan Suomessa ole ollut mikään kovin bestseller, kun jatko-osat on jätetty suomentamatta)

3. Terttu Autere: Sininen hatturasia (keski-iso julkaisija eli Karisto, muttei kauhean tunnettu kirjailija)

4. Debbie Macomber: Tien päällä (Harlequin-kirja, niitä ei blogeissa oikeastaan näe)

5. Uolevi Nojonen: Tinatähti ja Anselmin aarre (Nuorten toivekirjaston kirja - sarja on melko unohdettu nykyään ja suurin osa sen kirjoista vielä unohdetumpia)

Aika moni arvioimistani lastenkirjoista olisi voinut sopia tähän listaan. Lastenkirjoja arvioidaan tai esitellään todella vähän yhtään missään ja sitten yleensä keskitytään niihin samoihin.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kirja: En studie i rött (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

Kutsutaan tätä vaikka miniarvioksi, niin tekstin pituus tuntuu heti paremmalta! Nyt ei oikein ajatus kulje, mulla on taas joku kirjoitusblokki päällä.

 

Sir Arthur Conan Doyle: En studie i rött. Adelphi Audio 2009. (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

En studie i rött on ensimmäinen Sherlock Holmes -dekkari, joka kertoo murhatapauksen ratkaisusta. Olen aikaisemmin lukenut vain Baskervillen koiran, joka oli kohtuullisen hyvä. Tämä taas ei ollut. Kirja oli aika tylsä eikä siitä jäänyt oikein mitään mieleen. Kuuntelin tätä äänikirjana, paperiversio olisi varmaan jäänyt helpommin kesken. Klassiset dekkarit ei vaan tunnu olevan mun laji - ei tosin uudemmatkaan aina, mutta se ei liity tähän.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Detective Novels

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kirja: Linnunpaino


Saara Henriksson: Linnunpaino. Into 2012.

Linnunpaino on Saara Henrikssonin toinen romaani. Päähenkilönä on balettitanssija Lilja, jonka tanssiryhmä harjoittelee Ritari Siniparta -esitystä. Sairaslomallaan hän tutustuu linnuista kiinnostuneeseen Tommiin. Tanssiryhmässä ei etene Liljan toivomalla tavalla eikä kyllä Tomminkaan kanssa.

Kirja on eräänlainen rakkaustarina, muttei viihdekirjamaisella tavalla. Ihmissuhteilun lisäksi toisena teemana oli tanssi ja itseäni se kiinnosti tällä kertaa enemmän. Baletti on sellainen laji, jota olen aina halunnut päästä itse harrastamaan. Siksi tämä oli mielenkiintoista luettavaa ja toimi realistisena kurkistuksena tanssijan arkeen.

Tuntuu, että romaanin kielessä oli jotakin, mitä täytyy kehua, vaikken osaakaan määritellä, että mistä siinä pidin. Ainoa ärsytyksen aihe oli, että suurimman osan ajasta mutta-sanan edestä näytti puuttuvan pilkku ja sisäinen pilkunviilaajani hermostui siitä.

Teemallisesti ja tyylillisesti Linnunpaino poikkeaa jonkin verran Henrikssonin edellisestä, Moby Dollista, mutta harva taitaa kirjoittaa aina samalla tavalla. Moby Dollista pidin enemmän kuin tästä, vaikkei tämäkään huono kirja ollut. Tällä perusteella jatkossa tulevat kirjat pääsevät luettavaksi aika varmasti.

Kirja on saatu arvostelukappaleena Innon blogitapaamisesta.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kirja: Outo vieras muumitalossa


Tove Jansson, Per Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa. WSOY 2010.
(kääntäjä: Panu Pekkanen, kansi: Jukka Aalto)

Outo vieras muumitalossa on kuvakirja, jossa kuvitus koostuu muumitalon pienoismallista ja nukke-muumihahmoista otetuista valokuvista. Tarina kertoo siitä, kun joku outo hahmo saapuu taloon ja pikku Myy aloittaa selvittämään asiaa. Talossa haisee ja Myy kiertää ympäriinsä etsimässä sen aiheuttajaa.

Muumiaiheisia nukkeanimaatioita taas en ole koskaan katsellut, vaan pelkästään niitä piirrettyjä ja muissa kirjoissa on kaikissa tainnut olla myös sellainen piirroskuvitus. Aikaisempien kokemusten jälkeen tuntui vähäsen oudolta katsella tämän kirjan kuvitusta, mutta kaipa siihenkin tottuisi jossain vaiheessa.

Tarinassa sen sijaan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli luonteeltaan aika muumimainen - ihan niin kuin pitääkin. Mukana oli myös useita harvemmin nähtyjä hahmoja, kuten Ruttuvaari, Miska ja Homssu.

Kokonaisuutena tämä oli aika hyvä ja toimiva kirja. Tätä kelpaa suositella kenelle tahansa, joka muumeja haluaa lukea. Suosittelen myös käymään Tampereella Muumilaakso-museossa, jossa on ainakin ennen ollut vastaavia muuminukkeja nähtävillä.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Books on France -kooste

Huh, tämäkin suoritettu! Osallistuin Words and peace -blogin Books on France -lukuhaasteeseen, jonka ideana oli lukea ranskalaista tai siihen maahan liittyvää kirjallisuutta.

Haasteen aloituspostaukseni on täällä. Suunnittelin lukevani 12 kirjaa ja sen tavoitteen täytin. Olin suunnitellut lukevani kolme tietokirjaa, mutta luin vain yhden ja kolme ranskaksi olevaa, joita luin kaksi. Niiltä osin tavoitteet eivät siis täyttyneet.

Lukemani kirjat ovat tässä:
1. Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen (suom. Aurinkokuningas Ludvig XIV)
2. Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä (ransk. Aya de Yopougon 1)
3. Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja (ransk. La liste des mes envies)
4. Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (ransk. Le Mécanique du coeur)
5. Jules Verne: Tsaarin kuriiri (ransk. Michel Strogoff)
6. Irène Némirovsky: Tanssiaiset (ransk. Le Bal)
7. Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (ransk. Une gourmandise)
8. André Voisin: Contes traditionnels du désert
9. Faïza Guène: Kiffe kiffe imorgon (suom. Hällä väliä huomisesta, ransk. Kiffe kiffe demain)
10. Delphine de Vigan: No ja minä (ransk. No et moi)
11. Cyril Perdosa: Kolme varjoa (ransk. Trois ombres)
12. Li-An - L. Croix: Gauguin - Deux voyages à Tahiti

Translation: I had decided to read 12 books and that I have done. I had also thougt that I'd read three nonfiction books (did read one) and three in French (did read two), but I didn't reach these goals. List of my books is above. There's French titles, I haven't googled English ones - sorry!

Sarjakuva: Gauguin


Li-An - L. Croix: Gauguin - Deux voyages à Tahiti. Vents d'ouest 2010.

Ranskalaista ja ranskankielistä sarjakuvaa on molempia tarjolla tämän seudun kirjastoissa vähän nihkeästi. Gauguin-sarjakuva löytyi kerran sattumalta Tikkurilasta.

Ranskalainen kuvataiteilija Paul Gauguin vietti 1800-luvun lopussa aikaa Tahitilla ja maalasi sitten värikkäitä taideteoksia, joista monissa on paikallisia naisia.

Ei tämä sitten ollutkaan niin hyvä sarjakuva kuin mitä olin odottanut. Lukiessa into ei meinannut riittää loppuun asti ja keskeyttäminen kävi mielessä monta kertaa. En sitten ole ihan varma, että oliko kyse tarinasta, piirrostyylistä vai mistä. Värimaailma on vähän turhan synkkä ja ruskea-painotteinen. Olisin halunnut sen olevan samaa tyyliä kuin kannessa tai Gauguinin maalauksissa.

Uutta taidehistoriallista informaatiotakaan tästä ei oikein irronnut toisin kuin olisin halunnut. Taide-aiheisia sarjakuvia ei kovin paljoa ole, mutta ainakin akaisemmin arvioimani Kiki - Montparnassen kuningatar oli paljon parempi kuin tämä.

Lukuhaasteet:
Books on France

Translation: Gauguin is a French graphic novel. It tells about painter Paul Gauguin who was at the end of 19th century in Tahiti. I didn't really like this: I'd liked to have more about art history and more colourful pictures.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kirja: Shopaholic & Baby


Sophie Kinsella: Shopaholic & Baby. Bantam press 2007. (suom. Himoshoppaajan vauva)

Olen nyt lukenut alkuvuoden aikana Himoshoppaaja-sarjaa läpi uudestaan sekalaisessa järjestyksessä. Edellinen, josta sain aikaiseksi blogipostauksen, oli Shopaholic & Sister.

Tässä osassa Becky odottaa vauvaa. Kirja ei ole niin ostospainotteinen kuin jotkut muut sarjassa ovat, vaan keskittyy enemmän äitiyteen, odotukseen ja vauvan tulon valmisteluun. Teema ei ole itselleni kauhean läheinen, mutta menihän tämä silti hyvänä työmatkalukemisena bussissa.

Himoshoppaajat on just sopivaa englanniksi luettavaa. Kevyissä kirjoissa mielenkiinto pysyy mukana eri tavalla kuin raskaammissa eikä nämä ole kielellisestikään kauhean hankalia. Mä en ole pitkään aikaan jaksanut kunnolla edes yrittää lukea englanniksi niin paljoa, kun jossain vaiheessa aloitin lukemaan ruotsiksi enempi.

Pelkällä ostosriippuvuus-teemalla voisi olla vaikea uusiutua, mutta sarjan eri osat ovat olleet onneksi riittävän erilaisia. Nyt toivoisin jo uutta jatkoa, toistaiseksi viimeisin osa on pari vuotta vanha Minishoppaaja.

Lukuhaasteet:
Totally British - British chick lit

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sarjakuva: Kolme varjoa


Cyril Pedrosa: Kolme varjoa. WSOY 2010.
(alkup. Trois ombres, kääntäjä Saara Pääkkönen)

Kolme varjoa on ranskalainen sarjakuvaromaani. Joachim-poika asuu isänsä ja äitinsä kanssa maaseudulla. Eräänä päivänä läheiselle kukkulalle ilmestyy kolme mystistä hahmoa, joiden päätellään olevan pojan perässä. Isä lähtee poikansa kanssa pakomatkalle, jossa on kaikenlaisia hankaluuksia matkan varrella.

Sarjakuva on mustavalkoinen ja aika vaihteleva piirrostyyliltään. Piirrostekniikka vaihtelee, välillä on tasaisempaa ja välillä lyijykynämäiset jäljet näkyvät selvästi. Mustan ja valkoisen vaihtelulla on saatu aikaan erilainen tunnelma tarinan eri vaiheissa. Kokonaisuus on kuitenkin aika synkkä sekä jossain määrin myös surullinen ja ahdistava. Osittain tunnelma tulee teemasta, kun aiheena on kuolema, mutta kuitenkin suurimman osan ajasta vähän epäsuorasti.

Mä en osaa oikein määritellä, että pidinkö tästä vai en. Tuntui, että sarjakuva oli laadullisesti tosi vaihteleva eli sillä oli sekä hyvät että huonot hetkensä.

Tästä on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa paikoissa: Mitenköhän tässä kaikessa käy, Kirjavinkit, Nenä kirjassa, Kvaak.fi

Lukuhaasteet:
Books on France

Translation: Trois ombres is graphic novel by Cyril Pedrosa. There's three mysterious persons who are after a boy, who starts then a journey away from home with his father. I'm not sure if I liked this, it was both good and bad at same time.

torstai 13. kesäkuuta 2013

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sarjakuva: Emma 1

Kaoru Mori: Emma 1. Sangatsu Manga 2006.
(kääntäjä: Katariina Kauppila)

Emma-mangasarjaa olin vilkuillut kirjastossa jo muutaman vuoden, mutten ollut saanut luettua yhtäkään osaan. Samalla olin kuitenkin aika varma, että voisin tykätä tästä ja nyt sitten olinkin tosi tyytyväinen, että sain luettua ekan osan.

Päähenkilö Emma toimii Lontoossa vanhan rouvan palvelijana. Hän tapaa kauppiasperheen pojan Williamin, jonka kotiopettajatar rouva on ollut joskus. Luokkayhteiskunta tekee sen, ettei heidän sovi olla paljoa tekemisissä ja syvempi suhde on aika kielletty asia.

Tämä oli sen verran hyvä, että sarjan kaikki muutkin osat tulee luettua. Osa sarjakuvan viehätyksestä tulikin varmaan sen realistisuudesta. Tarina vaikuttaa realistiselta varsinkin verrattuna moniin muihin mangasarjoihin ja 1800-luvun lopun Englanti on kiinnostava tapahtumaympäristö. Myös piirrostyyli poikkeaa monista mangoista: tämä oli jotenkin länsimaisempaa ja hahmot suht realistisen näköisiä eikä tyyliteltyjä.

Nyt julkaisu oli julkaistu väritykseltään harmaasävyisenä. Luulen, että värillisenä tämä olisi ollut vieläkin parempi (vaikkei nytkään siis huono ollut). Värillisenä painaminen taitaa olla sen verran kalliimpaa, että turha toivoa sellaista.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Elokuva: Beverly Hillsin hienostohauva


Beverly Hillsin hienostohauva
(Beverly Hills Chihuahua)
Valmistumisvuosi: 2008
Alkuperämaa: USA
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Raja Gosnell
Käsikirjoitus: Jeff Bushell
Pääosissa: Piper Perabo, Jamie Lee Curtis

Nappasin tämän sattumalta kirjastosta tietämättä elokuvasta mitään etukäteen.

Elokuvan päähahmona on hemmoteltu Chloe-koira, jonka omistaja jättää sen hoitoon työmatkansa ajaksi. Hoitaja lähtee kavereineen Meksikoon, ottaa koiran mukaan ja siellä Chloe sitten lähtee omille teilleen.

Alkuun elokuva tuntui aika ärsyttävältä, mutta muuttui sitten kiinnostavammaksi edettyään vähän pidemmälle. Jos koko elokuva olisi ollut hienostokoirien hoitoa Beverly Hillsissä, olisin varmaan jättänyt tämän kesken. Meksikoon pääsemisen jälkeen alkoi tapahtua enempi ja jaksoin seurata ihan hyvin loppuun asti.

Parhaiten tämä taitaa sopia ala-asteikäisille koirien ystäville. Jos ei-animoitujen elokuvien puhuvat eläimet ärsyttävät, sitten tämä kannattaa jättää väliin. Tässä siis koirat puhuvat keskenään, mutta ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä niiden puhetta.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kirja: No ja minä


Delphine Vigan: No ja minä. WSOY 2012.
(Kääntäjä: Kira Poutanen)

Kirjan päähenkilö 13-vuotias Lou on sen verran älykäs, että käy iästään huolimatta jo lukiota. Hän valitsee esitelmäaiheekseen naisten asunnottomuuden ja haastattelee sitä varten 18-vuotiasta No-nimistä koditonta tyttöä. Tytöt ystävystyvät ja Loulla on kova halu auttaa Nota.

Tämä on tuntunut olevan kirjastossa usein esillä ja nyt vasta sain lainattua ja luettua sen. Taas on niillä rajoilla, että kirja enemmän nuorille vai aikuisille tarkoitettu. Kirjasto on valinnut luokitukseksi aikuisten puolen ja minä taas valitsisin nuorten osaston.

Kirjailijan kotimaassa Ranskassa asunnottomia ihmisiä on ilmeisesti enemmän kuin Suomessa ja käsittääkseni he ovat siellä enemmän näkyvillä esim. metroasemilla ja vastaavilla julkisilla paikoilla. Asunnottomuus oli hyvä ja myös tärkeä aihevalinta kirjalle, nuorisonäkökulma aiheeseen oli myös hyvä valinta.

Lyhyesti sanottuna: tykkäsin kirjasta ja suosittelen sitä muillekin luettavaksi.

Lukuhaasteet:
Books on France

Translation: No et moi is telling a story about 13-year-old Lou, who's getting to know homeless 18-year old Lou. Homeless people is a good and important theme for a book. I liked book and recommend it.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Sarjakuva: One Piece 2


Eiichiro Oda: One Piece 2 - Ruffy mot clownen Buggy. Carlsen comics 2004.

Tämä oli ensimmäinen lukemani osa mangasarja One Piecestä, jonka teemana ovat merirosvot. Tässä osassa yksin liikkuva Ruffy saa vastaansa ensin piraateilta varastelevan Namin ja sitten klovni Buggyn merirosvojoukkoineen.Osa hahmoista on syönyt joskus pirunmarjan, jonka avulla on saanut erikoiskyvyn itselleen.

Tyyliltään tämä on aika toimintapainotteinen ja pitkä sarja, joten vähän epäilen, että omalta osaltani sen seuraaminen saattaa jäädä aika vähiin. Jos osia on julkaistu jo valmiiksi aika monta (tätä sarjaa muutamia kymmeniä), tuntuu hankalalta hypätä mukaan myöhäisessä vaiheessa. Luen itse yleensä mieluiten sellaisia söpöjä tyttöjen mangasarjoja, mutta tämä taisi olla ainakin melkein ensimmäinen toimintasarja, jota voisin ehkä lukea enempi kuin yhden osan.

Suomenkielistä sivuista ainakin Kupoli.netissä on arvioitu koko sarjaa.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

torstai 6. kesäkuuta 2013

Naisten etsivätoimisto nro 1 -televisiosarja


Kgale Hillin varas on kolmas DVD Naisten etsivätoimisto nro 1 -televisiosarjan tallennejulkaisuista, joka on tehty vuonna 2008. Englanninkielinen wikipedia tiesi kertoa, että sarjaan kuuluu reilu 1,5 tuntia pitkä pilottijakso ja sen jälkeen kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Tämän on tuottanut BBC yhteistyössä yhdysvaltalaisen HBO-kanavan kanssa. Pääosassa on Jill Scott.

Tällä DVD:llä oli kaksi jaksoa. Jaksossa The boy with an African heart päätapauksena on amerikkalaisen äidin pojan etsiminen ja Problems in moral philosophy sisältää useamman arkisen ongelman tutkintaa. Olen lukenut kaikki Mma Ramotswe -kirjat ja pitänyt niistä. Yritin kerran aikaisemmin katsoa tätä telkkarisarjaa (ilmeisesti tuota pilottijaksoa) ja silloin hermostuin sen tyyliin ja jätin katsomisen kesken.

Nyt katsomisessa ei ollut mitään ongelmaa, vaan molemmat tällä levyllä olleet jaksot tuli seurattua mielenkiinnolla loppuun asti. Vaikka etsivätoimisto onkin tarinan keskiössä, kunnon dekkari tämä ei silti ole ja hyvä niin. Tyyliltään ja hengeltään sarja on aika samantyyppinen kuin kirjatkin eli jos on pitänyt niistä, pitää varmaan tästäkin. Pidin afrikkalaisten maisemien katselusta ja tämä olikin kuvattu ihan aidossa ympäristössä Botswanassa ainakin osittain. Henkilöhahmojen ulkonäkö ei tosin ihan vastannut mielikuviani, mutta se ei oikeastaan haitannut mitään.

Se olisi ollut kivempaa, jos tässä olisi ollut samassa dvd-paketissa koko tv-sarja, kun nyt pitää hankkia kaikki erikseen katsottavaksi.. 

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Sarjakuva: Smurffien olympialaiset


Peyo: Smurffien olympialaiset - kolme smurffitarinaa. Otava 2012.

Luin lapsena usein 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuja Smurffi-sarjakuvia ja pidin niistä paljon. Innostuin niistä uudelleen nyt parin viime vuoden aikana ilmestyneiden kirjojen myötä. Se on tosi hienoa, että vanhoista sarjakuvista otetaan uusintapainoksia, jolloin niistä saavat iloa vanhat fanit ja samalla siirretään kulttuuriperintöä nykylapsille.

Kirjassa on kolme Smurffi-aiheista sarjakuvatarinaa. Ensimmäisessä järjestetään olympialaiset, toisessa vietetään pääsiäistä eli yritetään antaa Suursmurffille munia lahjaksi ja kolmannessa harrastetaan huviretkeilyä ja puutarhanhoitoa. Ei tässä ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin se, että samalla kertaa olisin lukenut mielelläni useammankin tarinan.

Smurffeissa pidän hahmoista, piirrostyylistä ja tarinoista. Vaikka kaikki ovat näennäisesti samannäköisiä hahmoja, niin ne ovat silti luonteeltaan erilaisia ja se tuo mukaan vaihtelua. Tässä näkyy myös se, että vaikka periaatteessa onkin kyse fantasiasarjakuvasta, niin sen ei tarvitse olla mitenkään erikoinen ollakseen kiinnostava. Smurffeissakin on vaan pieniä sinisiä ukkeleita, jotka asuu jossain metsässä ja puuhastelee vaan jotain melko arkisia juttuja ja välillä vähän menee jotain velhoa pakoon.

Tykkään.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kirja: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen


Risto Isomäki: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen.Tammi 2008.
(Kansi: Jussi "S" Karjalainen / Arno Rautavaara)

Mulla on pari vuotta ollut tavoitteena lukea enempi tietokirjoja, mutta tänä vuonna en alkuvuoden aikana ole kovinkaan montaa lukenut ja se harmittaa. Risto Isomäeltä olen aikaisemmin lukenut muutaman hänen romaaneistaan, joissa on myös ollut ympäristö- ja energiateemoja mukana.

Tässä kirjassa hän paneutuu siihen, mitä maapallon lämpenemiselle voisi tehdä. Alkuosassa esitellään tapoja, joilla voidaan vähentää hiilidioksidia ilmakehästä esim. varastoimalla hiiltä eri menetelmillä. Keskimmäisessä osassa tarjotaan vaihtoehtoja parantaa maapallon heijastavuutta, jolloin lämpöenergiaa ei jäisi maan pinnalle samalla tavalla. Viimeisessä osassa esitellään mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, mutta niitä ei ole otettu mukaan lukuun 34 eli yhteensä toimintatapoja on mukana enemmän.

Mä olen ollut joskus vielä enemmän ympäristön tilasta huolestunut kuin nykyään, mutta kyllä vieläkin tulee joskus tunne siitä, että pitäisi tehdä enempi maailman pelastamiseksi. En sitten tiedä, että johtuiko se tästä, kirjan hyvyydestä, tietokirjojen lukemisen vähyydestä vai mistä, mutta mä olin ihan innoissani tästä kirjasta. Olen yleisesti ottaen kiinnostunut ihan liian monesta asiasta ja opin kirjasta tosi paljon esim. monenlaisista uusista energia-jutuista. Tyyliltään tämä ei ollut mikään vakava tieteellinen esitys aiheesta, vaan osa esitellyistä tavoista on "hullujen tiedemiesten ideoita" ja välillä Isomäki innostuu jutustelemaan kevyemmin.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Ympäristö

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kirja: Haluatko velhoksi?





Diane Duane: Haluatko velhoksi? WSOY 2003.
(Kääntäjä: Kaisa Luntinen, kansi: Jussi S. Karjalainen)

Velhonuoret-sarjan ensimmäinen osa on löytynyt aikoinaan kirpputorilta ja lojunut lukupinossa pitkään.

Nita löytää kirjastosta Haluatko velhoksi? -kirjan, joka paljastuu velhojen käsikirjaksi. Hän tutustuu samaa koulua käyvään Kitiin, joka on myös aloitteleva velho. He yrittävät palauttaa valkoisen aukon Fredin takaisin avaruuteen, mutta päätyvät etsimään Valon kirjaa sekä taistelemaan pahaa vastaan. Kirjailija on kotoisin Irlannista, mutta tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin.

Mä olen aika varma, että olisin tykännyt tästä sarjasta nuorempana ehkä enemmän kuin nyt. Nyt kun olen lukenut enemmän fantasiaa, niin kiinnitin asioihin eri tavalla huomiota. Keräsin tähän listaan jotain plussia ja miinuksia:
+ oikean ja fantasiamaailman yhdistäminen
+ nuoret velhot, joiden tausta on tavallisessa perheessä
+ idea velhojen omasta kieli, jota myös kasvit ja esineet voivat ymmärtää
+/- yhdistetty tähtitiedettä
- joitakin asioita ohitetaan aika nopeasti
- hyvän ja pahan taistelu on aika nähty juttu jo
- ei koko aikaa kauhean uskottava fantasiakirjaksi
- välillä aika outoja ratkaisuja, esim. Nitan kynän etsimisen takia joudutaan koko seikkailuun
- kansi ei kauhean houkutteleva tai onnistunut

Kokonaisuutena tämä oli sen verran hyvä, että lukupinosta jo löytyvä seuraavakin osa tulee luettua. Tämä ensimmäinen osa on kirjoitettu alun perin vuonna 1983 ja uusimmat osat ihan viime vuosina. Suomentaminen aloitettiin sarjan alusta 2000-luvun alkupuolella, mutta ilmeisesti sitä ei olla kääntämässä loppuun asti, kun suomennoksia ei ole tullut kuitenkaan useampaan vuoteen.

Lukuhaasteet:
Totally British - Éirinn go Brách