Mun ultimate-lemppari-elokuva on The Sound of Music (1963). Katsoin sen pitkästä aikaa kokonaan, kun tässä välillä on tullut katseltua lähinnä parhaita paloja (se baroness on niin idiootti). Jos joku ei yhtään tiedä mistä on kyse, niin elokuvassa nunnakokelas Maria lähtee Kapteeni von Trappin seitsemälle lapselle kotiopettajaksi ja sitten tapahtuu kaikenlaista. En mä osaa kunnolla selittää miksi mä tykkään siitä, mutta se koko leffasta välittyvä fiilis on niin ihana. Elokuva perustuu siis tositarinaan. Lisäksi on olemassa kirja, joka kertoo oikeasta Trappin perheestä, joka lähti Amerikkaan elokuvassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Suosittelen kyllä tutustumaan siihenkin.
tiistai 28. syyskuuta 2010
The Sound of Music
Mun ultimate-lemppari-elokuva on The Sound of Music (1963). Katsoin sen pitkästä aikaa kokonaan, kun tässä välillä on tullut katseltua lähinnä parhaita paloja (se baroness on niin idiootti). Jos joku ei yhtään tiedä mistä on kyse, niin elokuvassa nunnakokelas Maria lähtee Kapteeni von Trappin seitsemälle lapselle kotiopettajaksi ja sitten tapahtuu kaikenlaista. En mä osaa kunnolla selittää miksi mä tykkään siitä, mutta se koko leffasta välittyvä fiilis on niin ihana. Elokuva perustuu siis tositarinaan. Lisäksi on olemassa kirja, joka kertoo oikeasta Trappin perheestä, joka lähti Amerikkaan elokuvassa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Suosittelen kyllä tutustumaan siihenkin.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Linkkivinkki: Helmetin halutuimmat
Pidän itse kaikkien tilastojen tutkimisesta. Löysin kerran Helsingin kaupunginkirjaston kokoaman tosi mielenkiintoisen tilastopaketin. Sinne on koottu, että mitkä kaunokirjat, tietokirjat, levyt ja elokuvat ovat tällä hetkellä halutuimpia pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tietokannassa. Halutuimmuus tulee varausten ja niteiden määrästä yhteenlaskettuna.
Helmetin halutuimmat
Helmetin halutuimmat
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Kirja-arvio: Lapsi muiden joukossa
Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa. Otava 2009.
Kirja oli tässä joku aika sitten bookcrossing-miitissä tarjolla ja nappasin sen mukaani. Kirjailija Toray Hayden on erityisopettaja, joka on kirjoittanut useamman kirjan työstään eri tavalla ongelmaisten lasten parissa. Olen lukenut hänen kirjojaan aikaisemminkin muutaman, mutta tämä oli nyt lyhyen ajan sisään toinen lukemani. Oikeasti mun olisi pitänyt pitää pidempi tauko näiden, kun mua alkaa vaan jotenkin ahdistaa nää aina. Mä en siis oikein tykkää siitä ajatuksesta, että nämä kirjat on totta ja on oikeasti olemassa lapsia, joilla on asiat huonosti ja ettei asialle voi aina edes tehdä mitään.
Haydenin kirjat toimi aina suhteellisen samalla kaavalla: hän menee uuteen paikkaan töihin, jossa hän työskentelee ongelmalapsien kanssa ja sitten hän saa autettua niitä pahimpia tapauksia. Tässä kirjassa oli sikäli pieni poikkeus, että luokkaan tuli avustajaksi yhden oppilaan äiti, jolla oli myös ongelmia ja niitäkin piti ratkoa. Mielestäni kirja ei poikkea Haydenin yleisestä linjasta tasoltaan eli jos tykkää muista, niin tämäkin menee läpi yhtä hyvin.
Torey Haydenin kotisivuilla on muuten tarkempaa tietoa joistakin kirjoista. Se oli kiva juttu, että siellä myös kerrottiin, että mitä osalle lapsista oli käynyt kirjan tapahtumien jälkeen.
Linkki kirjan bookcrossing-journaliin
Linkki Torey Haydenin kotisivuille
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
"Beautiful blogger"
Sain tämän palkinnon Marjikselta. Kiitos! :) Tehtävään kuului myös seitsemän asian paljastaminen itestään.
Mä en ole vieläkään tehnyt loppuun asti sitä linjausta, että mitä kaikkea täällä haluan kertoa itsestäni, mutta sain kuitenkin kehiteltyä tähän kaikki kohdat. Yleisemmällä tasolla juttuja löytyy tuolta erilliseltä sivulta ylävalikon kautta. Kaikki vastaukset ei ihan tulleet blogin teemaan liittyen, sori. ;)
- Haluaisin osata enempi kieliä. Ruotsia, englantia ja ranskaa olen lukenut useamman vuoden. Espanjaa, latinaa ja saksaa olen lukenut vähäsen, mutta haluaisin osata niitä paremmin ja vielä aloittaa esim. viroa, viittomakieltä, venäjää ja kiinaa.
- Mä olen koukussa facebookin (fluff)friends-applicationiin. Se oli (suunnilleen) eka jonka lisäsin silloin kolme vuotta sitten ja nyt viimeinen joka on jäljellä.
- Tykkään käydä teatterissa, mutta en silti välttämättä käy siellä edes kerran vuodessa.
- Haluaisin mennä katsomaan jotain balettia Oopperaan. Tähän mennessä olen nähnyt vaan eri oppilaitosten esityksiä enkä niitäkään montaa.
- Tämän hetken suosikkikaupunkini on oman kotikaupunkini lisäksi Tallinna. Kompakti city, jossa on kunnollinen vanha kaupunki, kasoittain museoita, mielenkiintoista arkkitehtuuria ja kaikkea muutakin kivaa.
- Kävin viime vuonna kolme kertaa elokuva-avustajana. Niistä ainoa tähän mennessä julkisessa levityksessä ollut on Neil Hardwickin leffa Jos rakastat.
- Kuuntelen vieläkin osittain samaa musiikkia kuin 5-vuotiaana. Hanne, Tarja Ylitalo yms. humppa on aika tykättävää edelleen.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Minä sydän Danny & Armi
Gaah, nyt on ollut vaihteeksi viikoksi töitä, niin en ole jaksanut päivitellä blogia enkä nytkään jaksa mitään special-postausta väsätä. Jos vaikka viikonloppuna sitten....
Luulen, että musiikkijutut tulee jatkossakin olemaan aika vähäisiä täällä ja käytännössä lähinnä YouTube-linkityksiä. Liitän tähän siis mun yhden viime aikojen tosisuosikin videon, Danny & Armi - Kaiken sulle antaisin:
(Edit: Video vaihdettu, edellinen ei pelittänyt)
Luulen, että musiikkijutut tulee jatkossakin olemaan aika vähäisiä täällä ja käytännössä lähinnä YouTube-linkityksiä. Liitän tähän siis mun yhden viime aikojen tosisuosikin videon, Danny & Armi - Kaiken sulle antaisin:
(Edit: Video vaihdettu, edellinen ei pelittänyt)
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Linkkivinkki: Sarjakuva-sivuja
Sarjakuvista täällä voisi olla enemmänkin juttuja. Niistä kirjoittaminen on kuitenkin edelleen vähän tökkivää. Hoidetaan tämä siis tällä kertaa linkkivinkeillä.
Joitakin suosikkisarjakuviani:
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Museokiertue
Olen tällä viikolla vieraillut museoissa oikein urakalla. Muutamaan valtion taidemuseoon pääsi juhlavuoden kunniaksi ilmaiseksi koko viikon, niin päätin hyödyntää mahdollisuuden. Kävin siis Ateneumissakahteen kertaan ja kerran Kiasmassa. Lisäksi kävin Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa, kun niillä oli normaali ilmaispäivä. Yleensä pidän enemmän kulttuurillisista museoista ja käyn taidemuseoissa paljon vähemmän. Tämän museokiertueen päälle tuli vielä vapaahetoistyöpäivä Tiedekeskus Heurekassa, joka on tavallaan myös museo (halutaanko tästä kuulla lisää?). Kuvassa on palenen omasta kalenteristani, kun en halunnut niitä taulujen kuvia alkaa tänne kopsia.
Ateneumissa en ollut käynyt vuosikausiin, viimeksi muistaakseni ala-asteella. Näytti vähän siltä, että olin ihan turhan takia vältellyt sitäkin paikkaa ja se oli siis positiivinen yllätys. Muistikuvien mukaan se olisi ollut tylsempi paikka ja sisäänpääsy sinne ei ole halvimmasta päästä. Ateneumin omien kokoelmien näyttelyssä oli niiden perusklassikoiden lisäksi paljon sellaisia tauluja, joita en ollut ennen nähnyt tai välttämättä edes tiennyt niiden olemassaolosta (esim. Gallen-Kallelan Afrikka-sarja). Lisäksi vaihtuvana näyttelynä oleva Veikko Vionoja vaikutti olevan mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ehkä sittenkin taidan pitää enemmän vanhasta taiteesta kuin nykytaiteesta.
Edellisestä Kiasmassa käynnistä oli myös mennyt jo muutama vuosi. Sielläkin oli osa talosta kiinni uuden näyttelyn rakentamisen takia. Taideteokset olivat tasoltaan ja mielenkiintoisuudeltaan vaihtelevia, kaikkea voidaan näköjään taiteeksi sanoa. Mielenkiintoisimpia olivat ehdottomasti yhden keräilijän kokoamat palokunta-aiheiset tavarat ja vanhat virolaiset ja venäläiset aiheeseen liittyvät julisteet. Kyseessä ei siis ollut perinteinen nykytaiteen museossa esillä oleva kokonaisuus....
Helsingin kaupungin taidemuseossa on esillä Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa taidetta. Näyttely on ihan uusi enkä siis ollut siellä vielä kerinnyt käydä aikaisemmin. Suuri osa teoksista oli valokuvia. Näyttely oli virkistävä poikkeus ja paikoitellen kulttuurierot näkyi teoksissa tosi selvästi (mikä ei siis ole huono asia).
Sain taas jonkun ihme valaistumisen sen suhteen, että en tosiaankaan halua pysyä viheralalla, vaan museoon, toimittajaksi tai muuten kulttuurialalle töihin. Se on vaan mysteeri, että miten nyt sitten pääsen siihen tavoitteeseen. Tiedotusopin opinnot avoimessa yliopistossa on kyllä kesken, mutta pitäisi alkaa päättää, että luenko sen lisäksi jotain muuta ja haluanko mennä ensi vuonna pääsykokeisiin tai kansanopistoon.
Ai niin, kannattaa muuten vilkaista Hiidenkivi-blogista kirjoitus samasta aiheesta. Kuvitusideakin oli jostain syystä sama (ei, en matkinut - keksin sen näkemättä kirjoitusta).... ;)
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Chick lit!
(Kuvat: AAA Clip Art)
Luen itse välillä jonkun verran chick litiksi kategorisoitavaa kirjallisuutta, mutta hyvää sellaista on ollut aika vaikeaa löytää. Sitten kun alkaa mennä Sinkkuelämää-tasolle, niin mua ei enää kiinnosta. Mutta ei mua myöskään mikään Danielle Steel -tyylikään kiinnosta. Luin juuri Lynn Messinan kirjan Muodin orjat, jonka sain bookcrossingin kautta luettavaksi (linkki BC-journaliin), mikä oli aika hyvä kirja. Mutta sitä ei näköjään saa edes kirjastosta, joten en arvioikaan sitä täällä, vaikka tarkoitus oli (ei ole järkeä vinkata kirjoista, joita ei saa mistään).
Parhaimmat mitä oon löytänyt, on Cecelia Ahern ja Sophie Kinsella, jotka on varmaan aika monelle muullekin tuttuja. Kevyenä viihteenä ne on ihan hyviä, yleensä ne kirjat on pakko lukea heti kokonaan. Meg Cabotin nuortenkirjatyyli on paikoitellen vähän samaa kamaa, niitä Cabotin muutamia aikuisten kirjoja en ole vielä lukenut. Otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä samantyyppisistä kirjoista, erityisesti sellaisista jotka on suomennettu.
Ja jatkon kannalta tämäkin sivu on ihan kätevä: http://chicklitreviews.com/ Siellä on arviointeja erilaisista chick lit -kirjoista. En ole vielä kerinnyt sen tarkemmin tutkia, että löytyykö sieltä mitään lukemisen arvoisia kirjoja. Jos vaikka talvella jaksaisi taas lukea enempi englanniksi, niin sitten voisi tarttua johonkin....
Parhaimmat mitä oon löytänyt, on Cecelia Ahern ja Sophie Kinsella, jotka on varmaan aika monelle muullekin tuttuja. Kevyenä viihteenä ne on ihan hyviä, yleensä ne kirjat on pakko lukea heti kokonaan. Meg Cabotin nuortenkirjatyyli on paikoitellen vähän samaa kamaa, niitä Cabotin muutamia aikuisten kirjoja en ole vielä lukenut. Otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä samantyyppisistä kirjoista, erityisesti sellaisista jotka on suomennettu.
Ja jatkon kannalta tämäkin sivu on ihan kätevä: http://chicklitreviews.com/ Siellä on arviointeja erilaisista chick lit -kirjoista. En ole vielä kerinnyt sen tarkemmin tutkia, että löytyykö sieltä mitään lukemisen arvoisia kirjoja. Jos vaikka talvella jaksaisi taas lukea enempi englanniksi, niin sitten voisi tarttua johonkin....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)