sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirja: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)



Alexander McCall Smith: Akimbo och elefanterna. Tundell och Salmson 2010. (suom. Akimbo ja norsut)
(Kääntäjä: Peder Carlsson)

Mulla on varastossa aina näitä lyhyitä äänikirjoja, joita voi kuunnella aina silloin, kun ei millään jaksa aloittaa jotain pidempää.

Akimbo och elefanterna on ensimmäinen osa Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisesta lastenkirjasarjasta ja yhteensä näitä taisi olla viisi. Kirjassa Akimbo-poika on huolissaan elefanttien salametsästyksestä ja yrittää estää salametsästäjiä ampumasta norsuja.

Ei siitä sen enempää, totean kirjan vain olevan ihan okei, siis sellainen, josta ei nyt vaan irtoa mitään analyysiä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
Totally British - Maybe British, Never English (Skotlanti)

(Kävin kyllä Kirjamessuilla, mutta mitään tekstiä niistä ei taida olla tulossa tänne. En käynyt kuuntelemassa mitään esityksiä, koko tapahtumassa ei tunnu olevan mitään esittelemisen arvoista enkä jaksa kuvata ostoksiani tänne.)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kotimaisen näytelmän festivaali

Lavaklubilla on tällä viikolla torstaista lauantaihin Kotimaisen näytelmän festivaali.

Kävin siellä myös viime vuonna ja tällä kertaa olin katsomassa lukudraamana Sofia Aminoffin näytelmää Jag ska aldrig lämna dig. Varmaan johtui kielestä, mutta siellä oli hyvin tilaa ja istumaankin mahtui (viime vuonna oli vähän ahdasta). Näytelmä kertoi Sigmund Freudin tyttärestä Annasta ja sillä oli jonkunlainen ihmissuhde- ja seksuaalisuusteema. Mä kyllästyin aika alussa ja lähdin kesken pois.

Muut ohjelmatiedot voi tsekata Lavaklubin sivuilta, siellä on tarjolla esim. kolme muuta uutta näytelmää lukudraamana.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Vuokko Hovatta, Kerkko Koskinen ja Taljanka yhteiskonsertissa

Vuokko Hovatalla, Kerkko Koskisella ja Taljanka-yhtyeellä oli Venäjä- ja Anna Ahmatova -teemainen keikka Kanneltalossa. Mä olen vanha Ultra Bra -fani enkä ollut koskaan nähnyt Kerkkoa livenä keikalla missään ja Vuokkoakin vaan parissa muussa tilaisuudessa. Pakkohan tuonne oli sitten päästä.

Taljanka oli positiivinen yllätys. Ohjelmassa oli sellaista klassisempaa venäläistä iskelmää ja laulelmaa sekä alkuperäiskielellä että suomeksi. Mutta loppuosasta mä en sitten pysty kirjoittamaan mitään järkevää, kun tykkäsin niin kauheasti. Kerkko on pianovirtuoosi, Vuokolla ihana ääni ja kappaleetkin on ihania. Olisihan ne isommalla orkesterilla hienompia (nyt oli vain flyygeli ja rummut), mutta tämäkin oli jo riittävän hyvä kokemus. Paitsi että Kerkko olis saanut laulaa enempi. :D Mutta ainakin mä kuulin nyt ne mun UB-aikojen suosikit, kun yhteen aikaan kuuntelin vaan niitä Ahmatova-kappaleita putkeen....

Kolmen viikon päästä olis tiedossa sitten Vuokko Hovatan soolokeikka, jee!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Satupäivä 18.10. ja kirja Anna Talven outo viivytys

18. lokakuuta eli Sadun nimipäivänä vietetään Suomessa satupäivää ja osallistun päivään tällä postauksella.

Lisää tietoja päivästä ja sen ohjelmasta löytyy Suomen teatterit ry:n kotisivuilta. Omat pitkäaikaiset satusuosikkini ovat Eduard Uspenskin Fedja-setä-kirjat ja Astrid Lindgrenin kuvakirjat. Janosch on aika kova juttu kanssa.

Valitsin esiteltäväksi sattumanvaraisesti kirjan kirjaston satuhyllystä.

Sinikka Nopola - Linda Bondestam: Anna Talven outo viivytys. WSOY 2008.

Kirjan teemana ovat vuodenajat, joiden vaihtumiseen vaikuttavat tietyt henkilöt. Talvea ei tule, koska Anna Talvi liikuskelee missä huvittaa Kimmo Kesän kanssa. Kirja esittää siis tietynlaisen näkemyksen siitä, millaista olisi, jos jotain vuodenaikaa ei tulisikaan joko samanlaisena kuin nykyään tai ei tulisi ollenkaan.

Suhteellisesti ottaen tämä on siis lähempänä "oikeaa" satukirjaa kuin kuvakirjaa, koska tekstiä on aika paljon. (Toisaalta se ei olekaan ihme, kun ottaa huomioon kirjoittajan....) Sinikka Nopola on yksi mun suosikkikirjailijoista sekä lasten että aikuisten puolella. Myös kuvittaja Linda Bondestam on yksi mun suosikeista viime vuosilta. Tällä tekijä-kombinaatiolla on aika vaikeaa saada huonoa lopputulosta aikaan, joten pidän kirjaa onnistuneena ja lukisin mielelläni jatkossa parin yhteistuotoksia.

Kirjasta on kirjoitettu myös Leppislampun alla -blogiin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kirja: Legenden om potatishäxan (Legenda Pottu-Mäkisestä)



Eoin Colfer: Legenden om potatishäxan. Richters Förlag 2004. (suom. Legenda Pottu-Mäkisestä)
(kääntäjä: Lisbet Holst, kuvitus: Tony Ross)

Veljekset Lukas ja Martin käsketään tekemään jotain kehittävää, joten heidät viedään kirjastoon odottelemaan. Aluksi se on ihan kamalaa, varsinkin kun siellä on tiukka kirjastonhoitaja vahtimassa. Vähitellen äidin ja autokyydin odotteleminen kirjojen seurassa alkaakin tuntua mukavalta.

En ollut tätä aikaisemmin lukenut Eoin Colferin kirjoja ja siksi en ollut ihan varma, että mitä kirjalta pitäisi odottaa (ennakkoluuloja löytyi ihan riittävästi). Aluksi vaikutti siltä, että tässähän annetaan ihan kauhea käsitys kirjastoista ja lukemisesta, mutta eihän se sama linja sitten jatkunutkaan loppuun asti. Tunnelmassa ja tyylissä oli jotain samaa kuin Roald Dahlin kirjoissa.

Kirja on melko ohut ja samalla myös helppolukuinen. Kohderyhmänä taitavat olla ensisijaisesti tyyliin 8-10-vuotiaat pojat, joita lukeminen ei oikein inspiroi. Muillekin tätä voi suositella hyvillä mielin. Tykkäsin tästä itse ja ehkä uskallan kokeilla myös muita saman kirjailijan teoksia.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kirja: Fyrverkerimakarens dotter


Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter. Opal 2005.
(Kääntäjä: Olle Sahlin)

Fyrverkerimakarens dotter on aasialaishenkinen fantasiasatu. Lilan isä tekee ilotulitteita ja tytär haluaa samaan ammattiin. Hänen ystävänsä Chulak työskentelee elefantinhoitajana. Vastaan tulee kaikenlaista hässäkkää ja ongelmaa ennen kuin Lila pääsee oikeasti tekemään raketteja.

Olen kyllä lukenut aikaisemmin osan Philip Pullmanin kirjoista, mutta mikään erityisen iso fani en ole koskaan ollut. Tämä kirja tuli hankittua joskus nettikirjakaupasta, kun halvalla sain.

Kirja ei ollut huono, mutta tästä olisi saanut paremmankin. Jos se olisi ollut pidempi, niin asioita olisi ehkä keritty käsitellä vähän syvällisemmin. Tuntui, että kohderyhmänä olivat nuoremmat lukijat ja tässä se siis näkyi, vaikka ei pitäisi.

Eniten pidin tässä kirjassa siitä hyvästä itämaisesta tyylistä, mitä löytyi myös Tuhannen ja yhden yön saduista.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Kirjavuori Mount Everestille