Kirja: Legenden om potatishäxan (Legenda Pottu-Mäkisestä)

Eoin Colfer: Legenden om potatishäxan. Richters Förlag 2004. (suom. Legenda Pottu-Mäkisestä)
(kääntäjä: Lisbet Holst, kuvitus: Tony Ross)

Veljekset Lukas ja Martin käsketään tekemään jotain kehittävää, joten heidät viedään kirjastoon odottelemaan. Aluksi se on ihan kamalaa, varsinkin kun siellä on tiukka kirjastonhoitaja vahtimassa. Vähitellen äidin ja autokyydin odotteleminen kirjojen seurassa alkaakin tuntua mukavalta.

En ollut tätä aikaisemmin lukenut Eoin Colferin kirjoja ja siksi en ollut ihan varma, että mitä kirjalta pitäisi odottaa (ennakkoluuloja löytyi ihan riittävästi). Aluksi vaikutti siltä, että tässähän annetaan ihan kauhea käsitys kirjastoista ja lukemisesta, mutta eihän se sama linja sitten jatkunutkaan loppuun asti. Tunnelmassa ja tyylissä oli jotain samaa kuin Roald Dahlin kirjoissa.

Kirja on melko ohut ja samalla myös helppolukuinen. Kohderyhmänä taitavat olla ensisijaisesti tyyliin 8-10-vuotiaat pojat, joita lukeminen ei oikein inspiroi. Muillekin tätä voi suositella hyvillä mielin. Tykkäsin tästä itse ja ehkä uskallan kokeilla myös muita saman kirjailijan teoksia.

Kirja x2: Lucy menee naimisiin ja Sininen linna

Nyt esittelyssä kaksi mökkiviikonlopun aikana lukemistani kirjoista.

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin. Tammi 2002.

L. M. Montgomery: Sininen linna. Karisto 2010.

Molemmissa kirjoissa on samanlainen teema: naimisiin meno. Kirjojen julkaisun välillä on satakunta vuotta, joten näkökulma on erilainen. Sinisessä linnassa Valancy elää ilkeiden sukulaistensa seurassa ja on vanhapiika, mutta tilanne muuttuukin sitten. Lucy menee naimisiin kertoo Lucystä, joka ennustajalla saa kuulla menevänsä naimisiin, mutta mies vaan puuttuu toistaiseksi.

Yhteisestä teemasta huolimatta näiden kahden kirjan vertailu ei oikein suju. Ne ovat kuitenkin erilaisia keskenään tyyliltään, mutta molemmat olivat todellakin hyviä ja lukemisen arvoisia. Pidän viihdekirjoista ja sekä Montgomery että Keyes ovat sellaisia kirjailijoita, joiden tuotannosta pidän koko ajan entistä enemmän. Onneksi molemmilta on vielä luettavaa jäljellä.

Lukuhaasteet:

Totally British - Éirinn go Brách ja Commonwealth

Kirja: Haluatko velhoksi?

Diane Duane: Haluatko velhoksi? WSOY 2003.
(Kääntäjä: Kaisa Luntinen, kansi: Jussi S. Karjalainen)

Velhonuoret-sarjan ensimmäinen osa on löytynyt aikoinaan kirpputorilta ja lojunut lukupinossa pitkään.

Nita löytää kirjastosta Haluatko velhoksi? -kirjan, joka paljastuu velhojen käsikirjaksi. Hän tutustuu samaa koulua käyvään Kitiin, joka on myös aloitteleva velho. He yrittävät palauttaa valkoisen aukon Fredin takaisin avaruuteen, mutta päätyvät etsimään Valon kirjaa sekä taistelemaan pahaa vastaan. Kirjailija on kotoisin Irlannista, mutta tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin.

Mä olen aika varma, että olisin tykännyt tästä sarjasta nuorempana ehkä enemmän kuin nyt. Nyt kun olen lukenut enemmän fantasiaa, niin kiinnitin asioihin eri tavalla huomiota. Keräsin tähän listaan jotain plussia ja miinuksia:
+ oikean ja fantasiamaailman yhdistäminen
+ nuoret velhot, joiden tausta on tavallisessa perheessä
+ idea velhojen omasta kieli, jota myös kasvit ja esineet voivat ymmärtää
+/- yhdistetty tähtitiedettä
- joitakin asioita ohitetaan aika nopeasti
- hyvän ja pahan taistelu on aika nähty juttu jo
- ei koko aikaa kauhean uskottava fantasiakirjaksi
- välillä aika outoja ratkaisuja, esim. Nitan kynän etsimisen takia joudutaan koko seikkailuun
- kansi ei kauhean houkutteleva tai onnistunut

Kokonaisuutena tämä oli sen verran hyvä, että lukupinosta jo löytyvä seuraavakin osa tulee luettua. Tämä ensimmäinen osa on kirjoitettu alun perin vuonna 1983 ja uusimmat osat ihan viime vuosina. Suomentaminen aloitettiin sarjan alusta 2000-luvun alkupuolella, mutta ilmeisesti sitä ei olla kääntämässä loppuun asti, kun suomennoksia ei ole tullut kuitenkaan useampaan vuoteen.

Lukuhaasteet:
Totally British - Éirinn go Brách

Kirja: Marian Keyes - Tarinan toinen puoli

Marian Keyes: Tarinan toinen puoli. Tammi 2007.

Kirjassa on kolme päähenkilöä: kirjallisuusagentti Jojo, hänen asiakkaansa esikoiskirjailija Lily ja Gemma, jonka ystävä Lily joskus oli. Tapahtumat sijoittuvat osittain Irlantiin ja osittain Englantiin. Tyyliltään tämä on kunnon viihdettä, jossa pääpaino on ihmissuhdejutuilla.

Kirjallisuusmaailma oli kiinnostava teema kirjalle, varsinkin kun se toimii ulkomailla vähän eri tavalla kuin Suomessa. Kolmen kertojan käyttäminen kirjassa toimi ihan hyvin tässä kirjassa, kun niitäkin kirjoja on, joissa se ei toimi ollenkaan. Tämä oli toinen Keyesin kirja, jonka luin ja voisin lukea edelleen enempikin. Sain kirjan aikana älynväläyksen, että viihde on tosiaankin mun kirjallisuudenlaji.

Tuntuu, että viime aikoina on tullut luettua liikaa huonoja kirjoja ja romaaneista enempi niitä astetta taiteellisempia. Täytyy siis alkaa taas painottaa viihteellisempiä kirjoja ja vaikka kokeilla Keyesiä englanniksi. Mulle on myös kehittynyt hiljalleen allergia tiiliskivikirjoja kohtaan ilman mitään erityistä syytä ja valitsen yleensä mahdollisuuksien mukaan ohuempia kirjoja. Tätä kirjaa luin paloissa ja välillä oli pitkäkin tauko, niin paksuus ei päässyt samalla tavalla häiritsemään. Toki hyvällä tarinallakin oli osuutta lukemisen helppouteen, mutta ei sitä aina voi etukäteen tietää.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti
Totally British - Éirinn go Brách!

Kirja-arvio: Marian Keyes - Enkelit

Marian Keyes: Enkelit. Tammi 2005.

Hyvien viihdekirjailijoiden etsintä jatkuu. Nyt testasin ensimmäistä kertaa Marian Keyesin teoksia. Lukemani kirja oli nimeltään Enkelit, jonka olin napannut joskus aikoja sitten kirjastosta kirjojen kierrätyskärrystä.

Päähenkilönä on irlantilainen Maggie, jonka avioliitto ajautuu kriisiin ja työpaikaltakin annetaan potkut. Hän lähtee Los Angelesiin vanhan ystävänsä Emilyn luokse, joka toimii siellä käsikirjoittajana. Siellä viihtyy muitakin nuoria aikuisia, jotka viettävät enemmän tai vähemmän villiä ja vapaata elämää.

Tämä kirja toimi ihan hyvin matkalukemisena junassa ja laivalla, kun halusin ottaa mukaan jonkun kevyen kirjan ja tämä sitten täytti sen tarpeen. Kirja ei ollut parasta viihdettä mitä olen lukenut, mutta kohtuullisen tasoinen kuitenkin. Vaikken oikeastaan olekaan kiinnostunut pintaliitoelämästä, niin tässä tarina kuitenkin kulki riittävän hyvin, että jaksoin lukea kirjan loppuun asti enkä edes miettinyt kesken jättämistä. Tarkemmalla analyysillä tästä voisi myös löytää jonkunlaisia ongelmia juonen uskottavuudessa ja henkilöhahmoissakin, mutta viihdekirjoja ei saa analysoida liian tarkkaan - niitä kuuluu vaan lukea aivot narikkaan -meiningillä. Jos ne muut Keyesin kirjat on tätä samaa tasoa, niin varmaan niihin tulee tartuttua myöhemmin.

Kirjan suomennos on tehty lyhentäen (ja kai niissä muissakin on) enkä ihan ymmärtänyt, että mikä järki siinä on. Onkohan nämä sitten englanniksi niin tiiliskiviä...? Pitänee varmaan kokeilla sitten seuraavia alkuperäisversiona, kun en yhtään tiedä, että millä periaatteella se lyhentäminen on tehty ja joka tapauksessahan siinä katoaa osa kirjasta.

Aamuvirkku yksisarvinen / Tessa on myös arvioinut tämän.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti

Kirja-arvio: Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta. Tammi 2012.

Irlantilainen Leonie muuttaa Irlannista San Franciscoon Amerikkaan ottaakseen etäisyyttä vanhaan elämäänsä. Hän löytää asuntonsa kaapista kirjeitä, jotka kuuluvat aikaisemmalle asukkaalle. Luettuaan osan niistä Leonie haluaa saada selville kirjeen saajan ja lähettäjän tarinan ja että missä he ovat nyt. Hän alkaa selvittää asiaa samassa talossa asuvan Alexin kanssa. Kummankaan omat miessuhteet eivät myöskään ole ihan kunnossa ja niitä selvitellään samalla kirjan aikana.

Kirja oli kyllä aika hyvä: kaipasin kevyehköä viihdettä ja sain juuri sitä mitä halusinkin. Juoni ei ollut ennalta-arvattava ja tarina piti otteessaan riittävän hyvin. Kirjeiden tarina toi mukaan hyvän lisän, tällaiset pienet arkiset mysteerit on aika kiinnostavia. Se oli myös hyvä, ettei kirja ollut surkeuden pohjamudissa tapahtuvaa epäonnistuneiden ihmissuhteiden vatvomista eikä toisaalta myöskään villiä sinkkuelämää.

Sain kirjan muistaakseni jostakin kirjaston kierrätyskärrystä ja se on lojunut hetkisen omassa lukupinossani. Nyt yritän saada pinoa pienemmäksi ja päästä samalla eroon kirjoista, joille riittää se kertalukeminen. Vaikka pidin tästä, niin luulen, ettei tätä tulisi välttämättä luettua ihan heti uudestaan, joten se saa jatkaa matkaansa tavalla tai toisella.

Melissa Hillin nimi pitää kyllä muistaa jatkossa. Olen etsiskellyt sopivaa ulkomaista viihdettä, joka olisi kevyttä, muttei kuitenkaan mitään ihan täysin aivotonta hömppää. Jos muut kirjailijan teokset ovat samaa laatua kuin tämä juuri lukemani, niin siinä olisi sitten kirjoja sitä tarvetta täyttämään.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti

Kirja-arvio: Koko kadun kasvatti

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti. WSOY 2011.

Olen tässä vuosien varrella yrittänyt etsiä omaan makuuni sopivia uusia viihdekirjailijoita, mutta Cecelia Ahernia ja Sophie Kinsellaa voittanutta ei ole vielä löytynyt. Monet ovatkin jääneet vain siihen yhteen testikirjaan, jos olen sitäkään saanut loppuun asti. Koko kadun kasvatti on ensimmäinen kirja, jonka Maeve Binchyltä luin. Itselläni oli äänikirjaversio siitä, kun kirjastossa se osui sattumalta vastaan.

Tässä on samaan aikaan mukana monta yhteenkietoutunutta tarinaa. Noel tulee isäksi tahtomattaan, kun lapsen äiti kuolee synnytykseen. Hänen vanhempansa keräävät rahaa pyhimys-patsaalle. Emily-serkku saapuu vierailulle Irlantiin Amerikasta ja on heti kuin kotonaan. Noelin kanssa samoilla kursseilla käyvä Lisa on onnettomasti rakastunut Anthonyyn, joka on perustamassa omaa ravintolaa. Heidän lisäkseen mukana on vielä monia monia henkilöitä ja yhtä monta tarinaakin. Henkilöitä oli niin paljon, etten aina pysynyt kärryillä ihmisten välisissä suhteissa ja välillä kerkisin jo unohtaa, että mitä samoille ihmisille oli aikaisemmin tapahtunut. Ilmeisesti näitä samoja hahmoja on jonkun verran käytetty jo aikaisemmissa kirjoissa...?

Takakannen mukaan kirja kertoo pikkutytöstä, josta kaikki kadun asukkaat huolehtivat. Sen tekstin perusteella odotin jotain ihan muuta kuin mitä kirja sitten loppujen lopuksi olikaan. Tyttö oli kirjassa vain pienessä sivuroolissa ja saattoi olla välillä pitkäänkin unohduksissa. Periaatteessa mukana oli kuitenkin sen verran kiinnostavia henkilöitä, ettei lukeminen ihan tylsääkään ollut. Vähemmillä henkilöillä ja sivujuonteilla tästä olisi luultavasti tullut huomattavasti parempi kirja, kun niihin kiinnostavimpiin tarinoihin olisi keskitytty paremmin. Teksti oli kuitenkin sujuvaa eikä aiheuttanut samanlaista ärsytysreaktiota kuin äskettäin kuuntelemani Danielle Steelin kirja, jossa oli hirveästi toistoa ja lässytystä.

Vaikka tämä kirja ei mikään loistavin mahdollinen ollutkaan, niin en ainakaan tällä perusteella vielä tiputa Binchyä pois lukulistaltani. Pari kirjaa onkin jo odottamassa lukemista tai kuuntelua. Vaikka periaatteessa pidänkin enemmän chick litistä ja kotimaisesta viihteestä, niin tämän tyyppiset kirjat ovat ihan hyviä luettavaksi siellä välissä. Ainoa ongelma näissä ulkomaisissa viihdekirjoissa vaan on se, että laatu vaihtelee tosi paljon ja sieltä on hankala suodattaa ne hyvät kirjat. Toivottavasti ne Binchyn muut kirjat vaan sitten olisivat parempia....

Muita arvioita: Nenä kirjassa, Kirjojen keskellä ja Kirjavinkit.

Ikkunat auki Eurooppaan: Irlanti

PS. Potter-kirjailija kirjoittaa nyt aikuisille - jee!

Kirja+elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa

Lue kirja ja katso siihen pohjautuva elokuva -haasteen neljäs suoritus.

kirja: John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa, Bazar 2008 (The Boy in the Striped Pyjamas, 2006)
elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa, 2008

Kirjan olen lukenut monta kertaa, mutta vasta nyt uskalsin katsoa elokuvan ekan kerran. Tarina kertoo saksalaisesta Bruno-pojasta ja tapahtuma-aika on toisen maailmansodan aikana. En halua kertoa enempää juonesta, etten spoilaa liikaa - tämä on luettava tai nähtävä itse. Näennäisesti tämä saattaa vaikuttaa lasten jutulta, muttei kuitenkaan ole sitä oikeasti. Elokuvakin on ikärajaltaan K13.

Elokuvan tarina ei mene välillä ihan samalla tavalla kuin kirjassa, mutta muutokset eivät ole kauhean isoja. Osa eroista on kuitenkin muuttanut jonkin verran tarinaa (ei silti ihan erilaiseksi asti) ja leffa ottaa mielestäni eri tavalla kantaa asioihin. Oli muuten jännä huomata, miten olin kuvitellut talot ja maisemat erilaisiksi.

Sekä kirja että elokuva ovat hyviä, mutta eri tavalla. Niistä kuitenkin kannattaa ehkä valita vain jompikumpi eikä molempia, kirja on silloin se suositeltavampi vaihtoehto.