Sándor Petöfin Runoja

Sándor Petöfi: Runoja. WSOY 2001.

(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 12.19.2005 eikä sitä ole muokattu ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Kirjastosta tarttui mukaan unkarilaisen Sandor Petöfin runokirja. En tiennyt ennestään yhtään mitään unkarilaisesta kirjallisuudesta enkä siten ollen lukenutkaan sitä yhtään. Piti siis korjata aukko sivistyksessä – onhan Petöfi sentään Unkarin pidetyimpiä runoilijoita ja unkari suomen sukukieli.

Runot ovat 1800-luvun puolessa välissä kirjoitettuja. Ne muistuttavat hyvin paljon kansanrunoja. Ensimmäiseksi olisin verrannut Petöfiä Aleksis Kiveen. Kuitenkin tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin runoissa olevan samaa tyyliä kuin venäläisessä runoudessa. Runot ovat suhteellisen selkeitä ja helppolukuisia – ne aukeavat paremmin kuin moderni runous. Tosin saa näistäkin monia tulkintoja tarvittaessa irti... Tämä oli vaihteeksi hyvä runokirja, jota ei tarvinnut väkisin yrittää lukea loppuun. Jos vain olisin tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin – tämä olisi ollut hitti lukion runo-analyyseihin...

Kirja: Vänrikki Stålin tarinat

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner. WSOY 2008.
(Kääntäjä: Juhani Lindholm, lukija: Lars Svedberg)

Kuuntelin äänikirjana Vänrikki Stålin tarinoiden kaksikielisen version. Se on runoteos, joka kertoo Suomen sodan (1808-1809) tapahtumista ja sankareista. Kirjan jälkisanojen mukaan Runeberg on käyttänyt teoksessa taiteellista vapautta eikä historiallista tarkkuutta.

Tulipahan nyt sitten kuitattua tämäkin klassikko pois lukulistalta. Suomen sota on ollut itselleni aika vieras juttu (toinen maailmansota on ollut kiinnostavin), mutta ei tämä nyt loppujen lopuksi kovin paljoa tietoa siitä tarjonnut, vaan enempi jonkinlaisia fiiliksiä. En nyt innostunut niin paljoa kirjasta, että suosittelisin tätä kauheasti muille tai hankkisin sitä omaksi - pääpointti tosiaan oli vaan täyttää se aukko sivistyksessä.

Tässä äänikirjaversiossa oli runot peräkkäin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, mutta ei tässä silti toistaminen häirinnyt niin paljoa, että olisin halunnut niiden olevan erillisinä nippuina. Kuunneltuna runokokoelmat ei nyt oikein ole hyvä juttu, tässäkin tapauksessa olisi kannattanut varmaan valita se paperiversio. Ainakin käännösvertailu olisi onnistunut paremmin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Kaukaiset sodat

Kirja: Alussa oli sana / Alguses oli sõna

Uuno Kailas: Alussa oli sana / Alguses oli sõna. Eesti keele sihtastus 2002.

Kirjassa on Uuno Kailaan runoja eri vuosilta sekä suomeksi että viroksi. Olin kyllä lukenut Kailaan runoja aikaisemminkin, mutta ne eivät sillä kertaa tainneet nousta kovin korkealle suosikkilistalla. Tällä kertaa taas tuntui, että niitä olisi voinut lukea enempikin. Tyyliltään runot olivat aika perinteisiä ja tunnelmaltaan synkkiä.

Osasta on useampi kuin yksi käännös mukana. Pelkästään viroksi en olisi saanut tästä niin paljoa irti, joten oli hyvä, että alkuperäistekstit oli mukana. Vertailun ja kielitaidon kehittämisen vuoksi tällaiset kaksikieliset (runo)kirjat on tosi hyvä, olen aikaisemmin lukenut jonkun saksankielisen.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille

PS. Hyvää joulua!

Runokirja: Mässingsmusik

Günter Grass: Mässingsmusik. Lindelöws bokförlag 2001.
(kansi: Erling Öhrnell)

Mä sorruin ostamaan tämän kirjan jostain nettikaupasta viime vuonna, kun halvalla sain ja olin päättänyt lukevani enempi runoja. Tähän kokoelmaan on koottu runoja Günter Grassin viidestä runokirjasta.

Mun on kyllä vieläkin tosi hankalaa lukea runoja ja vielä hankalampaa kirjoittaa niistä. Tästäkään en olisi edes yrittänyt blogata, jos ei tuota lukuhaastetta olisi ollut.

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Günter Grassilta ja en ollut varma, että mitä pitäisin siitä. Näistä runoista ei ainakaan herännyt oikein mitään ajatuksia: muutama oli hyvä ja loput sitä tasoa, että tulipahan luettua.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa

Kirja: Runoja Amerikasta

Savukeidas alkaa kai olla sitä kokoluokkaa kustantamona, ettei se ehkä olisi enää sopinut pienkustantamojen joukkoon, mutta antaa nyt mennä. Valikoimassa on runoutta ja kaunokirjallisuutta, lähinnä ns. laatukirjallisuutta eikä viihteellisempää.

Tähän samaan yhteyteen sopii myös se huomio, että kirjastojen runohyllyistä näkyy löytyvän huomattavasti helpommin pienempien julkaisijoiden kirjoja kuin romaanien puolelta. Ehkä runous on sitten sen verran marginaalisempaa kirjallisuutta....

Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta. Savukeidas 2010.

Majakovski on venäläinen runoilija, joka matkusti vuonna 1925 Keski-Euroopan kautta Amerikkaan. Sillä matkalla syntyi sarja runoja, jotka on kaikki mukana tässä kirjassa. Samasta matkasta hän on kirjoittanut myös kirjan Minun löytämäni Amerikka.

Tyylillisesti kirjan runot edustavat futurismia. Se on ollut jo aikaisemmin vähän niillä rajoilla, etten ole osannut päättää, että pidänkö tyylistä vai en. Toisaalta tyyli on liian modernia enkä saa siitä oikein mitään irti. Toisaalta sitten ainakin tämän kirjan lukeminen sujui hyvin, kun yritin keskittyä pelkkään sisältöön enkä tekstin tyyliin tai runollisuuteen.

Matkailu ja kulttuurien kohtaaminen ovat molemmat kiinnostavia teemoja, joten siinä mielessä tämä kirja oli hyvä valinta. Luultavasti tartun vielä tuohon toiseen Majakovskin Amerikka-kirjaan ja siitä on varmaan vähän helpompi saada jotain irti kuin näistä runoista.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamaan - Venäläiset mieskirjailijat

Kirja: A. A. Milne - Nalle Puh ja Minä

A. A. Milne: Nalle Puh ja Minä. WSOY 2004.

Löysin sattumalta tämän kirjan kirjaston lasten osaston runohyllystä. En ollut aikaisemmin tiennyt, että A. A. Milne on tehnyt myös runoja. Olen lukenut alkuperäistä Nalle Puhia tyyliin ala-asteella viimeksi enkä pitänyt siitä kauheasti. Se on niitä kirjoja, joiden Disney-versio on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen.

Nimestään huolimatta tässä ei ollut kuin pari Nalle Puh -aiheista runoa. Muissa oli pääosassa lapsia, eläimiä ja monenlaisia muita asioita. Tyyliltään ja tunnelmaltaan nämä oli aika perinteisiä lastenrunoja. Näissä oli jotakin samaa henkeä kuin Maija Poppasessa ja Hanhiemon loruissa.

Tällä perusteella en kyllä kauheasti innostunut Milnestä runoilijana. Taidan myös antaa oikean Nalle Puh -kirjan pysyä edelleenkin hyllyssä odottamassa parempia aikoja. Lehtimuodossa sen sijaan voisin kyllä kaivaa Puheja esiin ja palata hetkeksi lapsuuteen.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Totally British - British Poetry

Kirja: Roald Dahl - Riimihärkää muusilla

Roald Dahl: Riimihärkää muusilla. Art House 2001.

Riimihärkää muusilla on Roald Dahlin kirjoittama runokirja. Tämä näkyy olevan monissa kirjastoissa luokiteltu nuortenosastolle eikä välttämättä olekaan kauhean hyvä valinta kaikkein pienimmille Dahlin lukijoille.

Runot perustuvat lähinnä erilaisiin riimeihin ja sanaleikkeihin. Useat niistä ovat vanhojen satujen uusia versioita, esimerkiksi Aladdin ja Hannu ja Kerttu oli mukana. Suomentajalla tässä on varmasti riittänyt töitä ja vaikkei lopputulos olekaan huono, niin alkuperäinen on silti varmasti parempi.

Tämän kirjan kanssa oli vähän sama juttu kuin viimeksi Dahlin kirjoista lukemani Ison Kiltin Jätin kanssa: kirja oli hyvä välipalalukemisena, muttei kuitenkaan parasta Dahlia. Aikaisemmin olen pitänyt eniten Matilda - ja Kuka pelkää noitia -kirjoista, mutta viimeisistä lukukerroista on sen verran aikaa, etten ole enää ihan yhtä varma niiden hyvyydestä.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Poetry
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia

Kirja: John Keats - Runoelmia

John Keats: Runoelmia. Lasipalatsi 2010.

Mä olen aina ollut aika rajoittunut lukija, olen keskittynyt vaan tiettyihin kirjallisuudenlajeihin ja tiettyihin maihin. Brittiläistä tavallista kirjallisuutta tulee luettua kyllä aina välillä, mutta runouden kohdalla mulla on ollut aika iso musta aukko. Koitin vähän tutkia wikipediasta, että mitä Brittiläiset runoilijat -luokka sisältää ja lähes kaikki nimet olivat minulle tuntemattomia. Se tosin saattaa johtua siitä, että sikäläisiä runoilijoita ei ole pahemmin suomennettu.

John Keatsin nimen olin joskus kuullut ja nappasin sitten kirjastosta mukaani hänen teoksistaan ensimmäisen käsiini saamani. Tämä nimenomainen kappale Runoelmia -kirjaa on näköispainos vuonna 1917 julkaistusta kirjasta. Kirjan tekstit ovat sen nimen mukaisesti enemmän runoelmia kuin tavallisia runoja, mutta mukana on myös oodin ja sonetin tyylisiä tekstejä.

Hetkisen aikaa kerkisin epäillä ennakkoon, että lukeminen tökkisi, koska en ole näin vanhoja runoja pahemmin lukenut enkä ole muutenkaan mikään runojen ylin ystävä. Nämä tekstit on siis kirjoitettu 1800-luvun alussa ja siihen nähden lukeminen sujui paremmin kuin olin olettanut. Tyyliltään näissä on jotain samaa kuin Shakespearen näytelmissä, mutta toisaalta sitten kuitenkin samaa henkeä kuin antiikin ajan runoelmissa. Uutena tuttavuutena tämä oli siis ihan kohtuullisen hyvä kokemus eikä traumaattinen.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Totally British - British Poetry

Runokuu ja Runomaraton

Nyt viikon verran on ollut menossa Nuoren voiman liiton organisoima Runokuu. (Varmaan olisi ollut järkevämpää kirjoittaa tästä etukäteen, mutta hups, jäi väliin.) Sain eilen osallistuttua ensimmäisen kerran yhteen tapahtumista: kävin ravintola Kaisaniemessä kuuntelemassa runomaratonia. Sen ideana oli, että muutaman tunnin aikana suomalaiset runoilijat lukivat itse omia runojaan.

Olin paikalla ensimmäisen setin ajan, jona aikana esiintyivät seuraavat runoilijat:

• Sirpa Kyyrönen
• Johanna Piritta Peltonen
• Miki Liukkonen
• Irina Javne
• Kristiina Wallin

Huomasin taas, että miten huonosti oikein tunnen runoutta. Esiintyjälistassa taisi olla yhteensä noin 15 nimeä, joilta olin lukenut ainoastaan kahden tekstejä ja lisäksi kuullut yhdestä. Kuulemistani esiintyjistä vain Kristiina Wallin oli tuttu, kun luin hänen uusimman teoksensa joskus keväällä. Tämän joukon uusista tuttavuuksista ainoastaan Irina Javne oli sellainen, että voisin kokeilla hänen teoksiensa lukemista (täytyykin lähteä kirjastoon heti, kun saan tämän jutun julkaistua). Periaatteessa tämä konsepti oli kuitenkin hyvä tapa tutustua uusiin runoilijoihin ja paikkailla sitä, etten tosiaan ole valikoimaa kauhean aktiivisesti seuraillut. Varmaan muissakin tapahtumissa olisi voinut tehdä hyviä runolöytöjä...

Mutta se kyllä täytyy sanoa, että näistä näkemistäni runoilijoista kukaan ei ollut erityisen hyvä esiintyjä niin, että olisin sillä perusteella innostunut heidän teksteistään. Toisaalta se oli hyvä, että he olivat lukemassa itse, mutta toisaalta varmaan joku ulkopuolinen ammatikseen esiintyvä olisi varmaan saanut aikaan ihan toisenlaisen kokemuksen. Osa näistäkin runoista olisi varmaan toiminut paremmin paperilla luettuina, kun silloin voi itse paremmin säädellä lukunopeutta oman fiiliksen ja runon mukaan. Ainakin Kristiina Wallinin runot tuntuivat ihan erilaisilta kuunneltuina kuin miltä ne tuntuivat paperilla.

Tänään vielä siis ehtii osallistua Runokuun viimeisiin tapahtumiin! Illalla olisi tarjolla ainakin Kansallisteatterin Lavaklubilla Poetry Jam. (Lavaklubilla on muutakin kiinnostavaa ohjelmaa tulossa syksyn mittaan, kannattaa tsekata ohjelma.) Lisäksi Töölön kirjastossa on ensi viikon loppuun asti Runokuuhun liittyvä näyttely visuaalisesta runoudesta, jonka suunnittelin käyväni tsekkaamassa.

Kirja-arvio: Århundradets kärlekssaga (Vuosisadan rakkaustarina)

Nyt oli Jennin järkkäämä lukuviikonloppu, jonka ideana oli lukea Märta Tikkasen teoksia. Mä en olllut koskaan lukenut yhtäkään kummankaan Tikkasen teoksista ja blogeissa on ollut sellaista hypetystä, ettei ole kauheasti tehnyt mielikään lukea, vaikka olenkin sitä aina välillä suunnitellut. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja luin yhden.

Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga. Trevi 1985. (suom. Vuosisadan rakkaustarina)

Århundradets kärlekssaga eli Vuosisadan rakkaustarina on Märta Tikkasen runokirja, joka on siis jossain määrin omaelämänkerrallinen teos. Se on kirjoitettu runomuodossa ja teemoina ovat esimerkiksi alkoholismi, parisuhde ja rakkaus. Lukemassani painoksessa on mukana Henrik Tikkasen piirroksia.

Jos olisin lukenut muita Tikkas(t)en kirjoja, olisin saattanut saada tästä ehkä jotain irti eri tavalla. Ei mulla ole vieläkään mitään käsitystä heidän elämästään, mutta en olisi tätä osannut omaelämänkerralliseksikaan sanoa ilman muiden blogiarvioiden lukemista. Blogi- ja nettitekstit vaikuttivat muutenkin lukemiseeni: tarina ja teema tulivat esille paremmin, kun muut olivat niitä analysoineet ja luin tätä ennemmin runomuotoisena romaanina kuin runokirjana.

Tietynlainen jatkuvajuonisuus ja romaanimaisuus sai unohtamaan sen runojen ymmärtämisen ja tulkinnan, jonka jälkeen teksti tuntui helpommin lähestyttävältä (kielestä huolimatta). Toisaalta tekstissä ei myöskään ollut mitään outoja kielikuvia tai taiteellisuutta, vaan se muistutti ennemmin epänormaalisti rivitettyä proosaa. Lukeminen sujuikin paremmin kuin mitä aluksi oletin. En kuitenkaan saanut mitään suurempaa ahaa-elämystä lukiessani, että olisin tavoittanut tästä sen perimmäisen idean tai ihastunut tyyliin kokonaan.

En siis tämän perusteella ymmärrä, että mitä hienoa ihmiset tässä kirjassa ja Märta Tikkasen muissa teksteissä näkee. Luultavasti yritän joskus myöhemmin uudestaan, mutta en ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Nyt tosin jäi vähäsen mietityttämään, että olisinko tästä lukuviikonlopusta tullut toisenlainen kokemus, jos olisin lukenut jonkun toisen kirjan tai lukenut samalla kertaa useamman maratonina.

Blogiarvioita: Täällä toisen tähden alla, Luettua, Luetut lukemattomat, Kirjava kammari, Kirjavinkit

Lukuhaasteet:
Kuusi kovaa kotimaista
Underbara finlandssvenskor vid papper - Finlandssvenska damer

EDIT 5.7.2012: Jag kom inte ihåg skriva litet på svenska också. Den här var den första boken av Märta Tikkanen som jag läste. Det var okej, men inte så hemskt bra som jag hade trott. Boken är officiellt diktbok, men är på riktigt en roman av författarens eget liv i diktform. Många finska bokbloggaren tycker jättemycket om Märta och Henrik Tikkanen, men den här boken verkade inte så härlig som de säger.

Kirja-arvio: Landet som icke är (Maa jota ei ole)

Edith Södergran: Landet som icke är. Sic 2006.

Landet som icke är (suom. Maa jota ei ole) on Edith Södergranin postuumisti julkaistu runokirja. Tätä ei taida olla suomeksi saatavilla itsenäisenä teoksena, vaan pelkästään osana koottuja runoja. Olen aikaisemmin todennut Södergranin olevan keskitason runoilija (ei hyvä eikä huono) enkä ole koskaan kunnolla innostunut lukemaan hänen tekstejään enemmän.Välillä asia on kuitenkin käynyt mielessä, niin oli jo sitten aikakin tarttua tähän.

Tämän kokoelman kuuntelin ruotsinkielisenä äänikirjana. Olen todennut senkin jo aikoja sitten, että runojen kuuntelu äänikirjoina ei yleensä ole hyvä idea, mutta siitä huolimatta näytän silti tekevän sitä säännöllisesti. Ruotsinkieliset runot tuntuvat jäävän itselleni paperillakin keskimäärin etäisemmiksi kuin suomenkieliset, mutta en sittn tiedä, että auttaako siihen tämä sitkeä yrittäminen. Ehkä ei.

Taas jälleen kerran tuntui siis siltä, etten saanut lukemastani mitään irti. Lukiessa ei myöskään tuntunut siltä, että olisin tavoittanut runojen syvimmän ytimen ja samalla sen Södergranin suosion salaisuuden.

Wikipediasta voi lukea Södergranin elämästä.

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper - Finlandssvenska damer
Kuusi kovaa kotimaista

Runoviikon päätös ja tilannekatsaus

Niin siinä sitten kävi, että en saanut luettua enää seitsemättä runokirjaa tällä viikolla. Kuusi kappalettakin oli ihan hyvä saavutus. Viikon aikana
* Henriikka Tavin runot oli yhtä hyvä kuin ennenkin
* Eppu Nuotion lastenrunot olivat hyvä löytö
* Helena Anhava ja Hal Sirowitz pääsevät tulevaisuudessa uudestaan lukulistalle ja
* Pentti Saarikosken ja Saila Susiluoto eivät innostaneet ollenkaan

Nyt sitten tähän perään vielä pieni tilannekatsaus, että mitä täällä blogissa on lähitulevaisuudessa luvassa:
* arviot on tulossa kahdesta fantasiakirjasta (ja varmaan velhomaailma-haaste jatkuu muutenkin)
* bookcrossing-esittely (olen lupaillut tätä pitkään, teksti on kyllä valmis jo)
* esittely Anne Frankiin liittyvästä kirjasta ja elokuvasta
* Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaaste aktiivisesti loppuun

Lisäksi muita lukuhaaste-kirja-arvioita ja elokuva-arvioita on nyt ainakin tulossa, mutten nyt lupaile sen tarkemmin mitään, kun en tiedä ehtimisestäni.

Kirja-arvio: Maininki ennen aaltoa

Helena Anhava: Maininki ennen aaltoa. Otava 1997.

Helena Anhava oli kyllä nimenä tuttu jo ennestään, mutten ollut aikaisemmin yhtään hänen runoaan lukenut. Tämän kirjan olen joskus keväällä raahannut kotiin kirjaston kierrätyskärrystä.

Runot käsittelevät lähinnä ihmisiä ja ajatuksia. Osa on tunnelmakuvauksia ja osa muistuttaa aforismeja. Nyt muuten tuntui vaihteeksi siltä, että tavoitin monesta runosta jonkun syvemmällä olleen ajatuksen (edistystä!). Tässä oli muuten ihan hauskaa vertailla edellisen lukijan merkintöjen kanssa sitä, että tuntuvatko samat runot hyviltä (ei, ei se maku ihan yksiin osunut).

Kokonaisuutena teos oli kuitenkin aika keskitasoa. En inspiroitunut hankkimaan heti lisää tätä samaa, mutten myöskään toisaalta halunnut laittaa kirjaa heti takaisin kiertoonkaan. Positiivista tässä oli kuitenkin se, että sain taas yhden nimen lisää myöhemmin luettavien runoilijoiden listalle ja se on jo ihan hyvä saavutus.

Kirja-arvio: Äiti sanoi

Hal Sirowitz: Äiti sanoi. Like 1999.

Joskus olen pyytänyt kirjastonhoitajaa suosittelemaan jotain luettavaa ja kokeilin sitä vaihtoehtoa taas. Pyysin etsimään määritelmällä "helposti lähestyttävää ulkomaista runoutta" ja sain tämän kirjan.

Runojen teemoina on lähinnä äitisuhde ja rakkaus nuoren pojan/miehen näkökulmasta. Suurimmassa osassa runoista idea on siis se, että mitä kaikkea äiti onkaan pojalleen ohjeistanut ja valittanut. Välillä myös isä sanoo sanottavansa.

Runoissa ei ole riimityksiä ollenkaan enkä rytmityksestäkään saa oikein kiinni. Periaatteessa ne siis näyttää olevan runon muotoon rivitettyjä tekstinkappaleita, joissa on vähän tavallisesta proosasta poikkeava tyyli. (Loistavaa runoanalyysia taas kerran.)

Sirowitzista ei tullut uutta suosikkirunoilijaani, mutta hyvä uusi tuttavuus tämä silti oli.  Se on ihan hyvä alku tässä hyvien runojen etsinnässä, jos löydän jonkun runoilijan, jonka tekstejä voisin yleensä lukea enemmänkin ja tässä on nyt sitten yksi.

Niin ja täytyy nyt vielä kehua, että ainakin tässä tapauksessa sain tosiaan kirjastonhoitajalta juuri sitä mitä pyysinkin (ei tosin ollut eka kerta). Suosittelen testaamaan joskus, kun joissakin toisissa blogeissa sain joskus sellaisen käsityksen, että aika harva olisi mitään suosituksia koskaan kysellyt.

Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit

Kirja-arvio: Mitä ne puhuu

Pentti Saarikoski: Mitä ne puhuu. Otava 2012.

Tänä vuonna on kulunut 75 vuotta Pentti Saarikosken syntymästä ja sen kunniaksi on otettu uusia painoksia joistakin hänen kirjoistaan. Yksi uutuuksista on hänen runoistaan äänikirjaksi tehty kokoelma Mitä ne puhuu. Tämä on käsittääkseni julkaistu pelkkänä äänikirjana ja runot on tosiaan napattu mukaan aikaisemmista kokoelmista. Osa niistä on Saarikosken itsensä lukemia.

Edellisen kerran luin Saarikosken runoja vähän yli vuosi sitten, myös silloin oli kyseessä äänikirja. En silloin kauheasti innostunut niistä enkä ole muihin runokirjoihin tässä välissä tarttunut. Vieläkään nämä eivät oikeastaan naksahda kohdalleen, että tuntisin tajuavani niitä tai muuten tykkäisin.

Mä en siis vieläkään ole päässyt eroon siitä ideasta, että runoja pitää ymmärtää ja osata tulkita. Edellisellä kerralla päätin kokeilla näitä paperilla, mutten ole saanut aikaiseksi. Tätä menoa en ehkä ihan heti saakaan enkä ole varma, että haluaisinko edes. Tämä runoviikko taas muistutti sitä, ettei runot vaan ole mun juttu.

Kirja-arvio: Siivekkäät ja Hännäkkäät

Saila Susiluoto: Siivekkäät ja Hännäkkäät. Otava 2000.

Siivekkäät ja Hännäkkäät on Saila Susiluodon esikoisrunokirja. Se sisältää proosarunoja ja siinä olikin yksi tärkeimmistä syistä tarttua tähän kirjaan. Runot on tavallaan lyhyitä aikuisille suunnattuja satuja, jotka sisältävät yleensä naispäähenkilön ja sen lisäksi paljon symboliikkaa esim. susiin liittyen. Tuntuu, etten saanut näistä runoista kunnolla mitään irti ja näitä pitäsi osata tulkita kunnolla, että lukukokemus olisi ollut parempi. Mitään ahaa-elämystä en siis lukiessa saanut. Nettijuttujen perusteella tässä oli joku molempien sukupuolten kehitystarina. On tää niin kätevää, kun voi googlesta tsekata, että mitä mä olisin voinut olla tästä mieltä.... Vaikka juuri tämä kirja ei nyt kamalasti kolahtanutkaan, luen silti edelleen ehkä vähän mieluummin proosarunoja kuin tavallisia.

Kirja-arvio: Matkalla tullaan suuremmiksi

Äh, Internet Exploret ja Blogger ei oikein ole hyvä kombinaatio, kuten jotkut muutkin on huomanneet. Olin kirjoittanut pidemmän tekstin, mutta kuvan lisääminen ja tallentaminen tökki eniten, niin onnistuin sitten tuhoamaan kaiken alkuperäisen tekstin. (Tässä siis piti olla alun perin enempi tekstiä.)

Eppu Nuotio: Matkalla tullaan suuremmiksi - Valitut runot 1995-2012. Tammi 2012.

Hain siis kirjastosta lasten runokirjoja lorupussin tekoa varten ja löysin sieltä tämän helmen. En lukenut kirjaa vielä kunnolla kokonaan, mutta jo selailulla näki tämän olevan hyvä. Kirjassa on runoja erilaisilla teemoilla, esim. linnut, koirat, ihmiset ja tunteet. Ne sopivat eri-ikäisille lapsille vauvasta koululaiseen asti. Runoja voi lukea ääneen yhdessä tai laittaa lapsen lukemaan itse. Jos hankkisi vain yhden runokirjan kotiin lapsille, tämä olisi hyvä valinta monipuolisuutensa takia.

Runoviikon aloituksena runokirja Toivo

 Nyt starttaa täällä blogissa runoviikko, joka kestää koko tämän viikon. Yritän saada joka päivälle oman postauksen jostakin runoihin liittyvästä aiheesta, mutta varmaksi en voi sitä kuitenkaan vielä luvata. Tarkoitus olisi joka tapauksessa pienentää lukupinoa ja yrittää pelastaa repsahtanut postaustahti sekä saada vähän taas treenattua sitä runojen lukemista ja niistä kirjoittamista.


Henriikka Tavi: Toivo. Teos 2011.

Viikon ensimmäisenä runokirjana on Henriikka Tavin teos Toivo. Tämä on vasta toinen kokonainen kirja, jonka hänen teoksistaan olen lukenut. Aikaisempi lukemani oli siis pari vuotta vanha teos Sanakirja. Niitä muita on tullut vaan selailtua, mutta toisaaltahan se on ihan hyvä, että jotain hyvää on vielä jäljellä.

Nyt olen siis saavuttanut yhden niistä tavoitteista, mitä mietin joskus viime vuonna, kun aloin lukemaan järjestelmällisesti enempi runoja kuin aikaisemmin. Tarkoitus oli siis yksinkertaisesti löytää joku runoilija, jonka teksteistä pitäisin ja jonka runoja tuntisin ymmärtäväni edes jossain määrin. Tähän mennessä olen siis tykännyt Tavin runoista ja tässä on nyt sitten yksi suosikkirunoilijoistani (se vaan pitäisi enää saada selville, että keitä ne muut suosikit sitten ovat).

Tavi on aika välillä luova sanankäyttäjä ja monesti runotkin poikkeavat tosi paljon normaalista kaavasta. Tyyliä kuvattiin jossain joskus kokeelliseksi runoudeksi. Tämän kokoelman runoissa sitä oli vähemmän kuin Sanakirjassa ja tyyli oli nyt enemmän lähempänä "normaalia" runoutta. Teemoina oli esimerkiksi perhosia ja luonto-tunnelmaa, mutta myös kuolemaan liittyviä runoja oli. Jossain nettiarviossa (unohdin jo, että missä) tätä kuvattiin surumieliseksi teokseksi, mutta itse en ollut erityisen paljoa samaa mieltä. Kokoelman nimen mukaisesti oli kuitenkin yleensä mukana myös sitä toivoa.

Toinen blogiarvio löytyi ainakin Merkintöjä-blogista.

Henriikka Tavin runoja

Jotkut ovat jo ehkä huomanneetkin, että runoilija Henriikka Tavilla on tänä vuonna menossa projekti, jonka aikana hän kirjoittaa jokaisen kuukauden aikana uuden runokirjan. Itse en ole sarjan ensimmäisiä osia vielä lukenut, mutta vielähän tässä ehtii. Voitte käydä tutustumassa kirjasarjaan ainakin sekä kustantamon sivuilla että Tavin blogissa. Koko projekti on kuitenkin tosi kiinnostava, että toimiiko kirja kuukaudessa -tahti yleisellä tasolla (näyttää toimivan) ja pysyvätkö tekstit silti vielä laadukkaina (tätä en vielä tiedä).

Luin itse tällä kertaa yhden hänen vanhemman kirjansa, nimeltään Sanakirja. Lisäksi hänen esikoisteoksensa Esim. Esa on odotellut lukupinossa jo jonkin aikaa, mutta taidan haluta säästellä sitä vielä vähän aikaa, kun kirja on selailun perusteella vaikuttanut sen verran hyvältä. 

Henriikka Tavi: Sanakirja. Poesia / Kirja kerrallaan 2010.

Henriikka Tavi on kyllä ollut itselleni nimenä tuttu jo aikaisemmin, mutten siis ollut koskaan ennen lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Luin tämän e-kirjana, jonka olin ladannut kustantamon sivuilta jo aikoja sitten.

Tämä oli joissain paikoissa määritelty kokeelliseksi runoudeksi. En edelleenkään väitä runoista mitään ymmärtäväni, niin en osaa kunnolla analysoida tätä. Perusideana kuitenkin oli kielellinen leikittely ja sanakirjojen tyyliä muistuttavia tekstejä.

Lopputulos oli aika jännä, eiväthän nämä näytä eikä tunnu runoilta. Toisaalta olen todennut sen jo aikaisemminkin, että vastaavat tapaukset sopivat mulle, siis vaikka proosarunot ja nyt sitten ilmeisesti myös tämä kokeellinen runous. Perinteisemmät runot saavat aikaan tunteen, että niitä pitäisi osata analysoida ja moderni runous taas tuntuu siltä, etten ymmärrä niitä.

Vierastan edelleen tietokoneen näytöltä luettavia sähköisiä kirjoja ja muita pitkiä pdf-tiedostoja, jotka pitäisi lukea kokonaan. Runoissa on kuitenkin sen verran vähän tekstiä ja asettelukin on väljempää, niin lukeminen kulki yllättävän hyvin.

Kirja on arvioitu myös ainakin Kiiltomadossa ja Parnassossa.

Haamuhetki kullan kallis

Tuula Korolainen (toim.): Haamuhetki kullan kallis. Tammi 2010.

Haamuhetki kullan kallis on lasten runokirja, joka on julkaistu helppolukuisessa Tammenterho-sarjassa. Törmäsin tähän kirjaan, kun etsin lasten runoja ja loruja lorupussia varten.

Kirjaan on koottu eri kirjoittajilta aaveista, vampyyreista ja möröistä kertovia runoja. Monet lapset on jossain vaiheessa kiinnostuneita eri kammotuksista tai sitten pelkäävät niitä, mutta tämä kirja sopii kummankinlaisille lapsille luettavaksi. Tämä ei siis ole mikään pelottava kirja, vaan eri oliot esitetään aika sympaattisina. Kuvituskaan ei ole mikään synkkä, vaan siinä on käytetty kivasti kaikenlaisia värejä.

Runot eivät koskaan kuuluneet kunnolla omaan lapsuuteeni, niin näitä lasten runokirjoja on vähän hankalaa arvioida siltä pohjalta. Siitä olen tosin aika varma, että jos tämä kirja olisi ollut olemassa jo silloin, olisin varmasti tykännyt siitä.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: Runoratsu laukkaa