maanantai 30. huhtikuuta 2012

3 x hevoskirja

Mulla on kirjahylly ihan turvoksissa ja kaivoin sieltä pinon lukematta jääneitä kirjoja, jotka saavat kertalukemisen jälkeen lähteä kiertoon tavalla tai toisella. Kyseisessä pinossa oli useampi hevoskirja, joita on jostain syystä päässyt kertymään hyllyyn. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, että sain useamman kirjan hyllystä tilaa viemästä pois. Paria kirjaa aloitin ja totesin, ettei ne ole niin hyviä, että viitsisin edes lukea niitä loppuun ja sitten vielä säilyttää.

En ole ikinä ratsastanut itse, mutta luin kaikkia heppakirjoja ala-asteella kun muutkin luki ja sitten aloitin muutama vuosi sitten lukemaan niitä uudestaan satunnaisesti välipalana. Nämä kaikki nyt lukemani kirjat olivat sellaisia, etten ollut niitä sarjoja lukenut koskaan aikaisemmin.

Merja Jalo: Tähtiratsastaja. Otava 1993.

Tähtiratsastaja on yksi osa ratsastusta harrastavasta Markuksesta kertovassa sarjassa. Hän harrastaa erityisesti kouluratsastusta ja toimii samalla mainosmallina. Kirja on yhdistelmä arkielämä, dramatiikkaa ja romantiikkaa. Se on hyvä asia, että vaihteeksi jonkun hevoskirjan ykköspäähenkilönä on poika. Tosin jos olisin itse poika, niin en varmaan lukisi siltikään tätä kirjasarjaa. Tällä perusteella en aio lukea näitä yhtään enempää, kun sarja ei tunnu olevan mun tyyliä.

Merja ja Marvi Jalo: Pappilan ponitytöt ja hylätty poni. Tammi 2003.

Kirjan päähenkilöt Assi ja Inka joutuvat huolehtimaan omien ja kesätyöheppojen lisäksi myös hoitoponista, jonka omistaja ei haekaan sitä takaisin. He harjoittelevat myös pienimuotoisiin ratsastuskilpailuihin. Kirjassa on niitä hevoskirjojen peruselementtejä: kiinnostava poika, kateellisia toisia tyttöjä jne. Tässä ei ole mitään seikkailujuttuja ja huumoriakin on sopivasti. Kirja oli mielestäni vähän samaa tyyliä kuin mitä Tuija Lehtisen uudemmat kirjat olisivat, jos ne olisivat hevoskirjoja. Tästä löysin hyvän uuden tuttavuuden. Tämä kirja ei lähdekään kiertoon ja luen varmasti loputkin sarjan kirjat joskus.

Heddi Böckman: Sandra ja villiruusu. Tammi 1997.

Tämän kirjan olin jostain kirpputorilta löytänyt hyllyyni ja kirjailija ei ollut ennestään tuttu edes nimeltä. Tosin hänen kirjojaan ei olekaan pahemmin suomennettu. Päähenkilönä on Villiruusu-poninsa kanssa ratsastava Sandra. Kirjassa oli se eksoottinen piirre, että tässä oli osana myös laukkakilpailut ja niitä ei ole taidettu ainakaan aikaisemmin lukemissani heppakirjoissa nähdä. Lisäksi mukana oli vähän päälleliimatun tuntuinen osa ystävän perheongelmista.

Periaatteessa tämä oli ihan kiinnostava kirja, ainakin jätän sen toistaiseksi vielä omaan hyllyyni. En vielä tiedä, että luenko sen jatko-osia, saa nähdä. Suomalaisten ja ulkomaalaisten heppakirjojen välillä yleensä selvä ero, tämä on jotakin siltä väliltä. Tämä oli myös näistä kolmesta tällä kertaa lukemastani eniten nuortenkirjamaisin.



Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus - Eläimellisiä elämyksiä (3 kpl)
Ikkunat auki Eurooppaan - Ruotsi (1 kpl)

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Hyvän mielen haaste


Sain Pihiltä naiselta haasteen, jossa on ideana kertoa kymmenen itselle hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Sen jälkeen tämä pitäisi laittaa eteenpäin viidelle ihmiselle. Itse en laita tätä nyt kenellekään menemään, tehkää ketkeä haluatte.

(Nämä ei muuten sitten ole missään absoluuttisessa hyvyysjärjestyksessä, kun kaikki on oikeastaan yhtä hyviä asioita....)

1. Jäätelö.
2. Paavo Pesusieni -DVD:eiden katsominen.
3. Lukupinossa odottavat hyvät kirjat.
4. Vesijuoksu.
5. Tarjouksessa olleet pääsiäismunat.
6. Matkailu ja matkojen suunnittelu.
7. Pandat.
8. Hamahelmillä askartelu.
9. Ompelukurssilla tehdyt vaatteet.
10. Junalla matkustaminen.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sarjakuva: Ryppyjä

Paco Roca: Ryppyjä. WSOY 2010.

Taas on liian monta kirjaa kesken eikä mistään meinaa saada aikaiseksi blogiarviota.... Vaihteeksi sarjakuva siis, kun muutakaan kulturellia ei ole tullut tehtyä.

Espanjalaisen Paco Rocan sarjakuva-albumi Ryppyjä kertoo elämästä vanhustentalossa. Vanhusten elämässä ei tapahdu oikein mitään, vaan päivät toistuvat hyvin samantyyppisinä. Moni ei ole enää normaalissa elämässä kiinni, kun muisti aikaa reistata eikä aina muutenkaan hahmoteta, että missä ollaan.

Vanhukset ja muistihäriöt eivät ole sellaisia teemoja, mihin mä tarttuisin normaalisti mielelläni. Tämän sarjakuvan halusin kuitenkin lukea, kun Rocan toinen sarjakuva El Faro oli sen verran hyvä. Tämä ei ollut kuitenkaan mielestäni yhtä hyvä, ehkä sitten teemojen huonouden takia. Periaatteessa tyyli on kuitenkin samantapaista molemmissa sarjakuvissa: tarinaltaan hidastempoista ja piirroksiltaan ilman paljoa yksityiskohtia.

Blogiarvio tästä oli ainakin Kajaanin kirjaston lokikirjassa.

Haastesuoritukset:
Ikkunat auki Eurooppaan - Espanja

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

2x Mary Marck


Luin kaksi Mary Marckin kirjaa:
* Minnan syyslukukausi (Otava 1982)
* Toverien kesken (Otava 1982)

Päähenkilöinä ovat Minna, Maija ja Pella, jotka vaihtavat tyttökoulusta yhteiskouluun. Toisessa osassa seurataan elämää vuoden kuluttua ensimmäisestä kirjasta. Nämä muistuttaa jonkin verran Eeva-kirjoja ja muita vastaavia tavallisia tyttökirjoja, joissa kuvataan nuorten arkielämää. Tykkäsin näistä molemmista.

Äh, en mä jaksa analysoida. Käykää lukemassa vaikka Amman kirjoittama teksti näistä molemmista, jos ette ole vielä sitä tai näitä lukeneet.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: Klassikko kiikarissa
Tuntemattomat tyttökirjat


Ja muuten, mä en tiennyt että Eevan luokasta on myös TV-sarja.... Elävästä arkistosta voi katsoa maistiaisia ja ekan pätkän perusteella toteutus on hivenen kamala.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Kuinka hanhi jaetaan



Leo Tolstoi: Kuinka hanhi jaetaan. Otava 2008.

Leo Tolstoi kirjoitti klassikkoromaanien myös erilaisia satulukemistoja, joista on koottu tekstejä tähän kirjaan.

Sadut ovat perinteisiä kansansatuja ja faabeleita muistuttavia tarinoita, joissa on päähenkilöinä sekä ihmisiä että eläimiä. Mukana on myös tietopuolisia juttuja lähinnä luonnontieteellisistä aiheista, esimerkiksi veden höyrystymisestä ja tuulen synnystä.

Kaikki tarinat ovat pääosin tosi kiinnostavia. En ole vuosikausiin lukenut kunnolla mitään satuja ja kansansatuihinkin kyllästyin jo vuosia sitten. Kirjan lukeminen oli viivästynyt, kun vähän oletin etukäteen, etten pitäisi tästä. Se, että tekijänä oli Tolstoi, oli saanut hankkimaan kirjan ja nyt myös lukemaan sen. Jos kirja olisi ollut pidempi, sitten se olisi saattanut alkaa tökkiä, mutta vajaa sata sivua meni ihan hyvin. Lopputulos ei siis ollutkaan ihan kamala ja voin suositella kirjaa luettavaksi myös muille.

Kuvitus on vähän kulmikas, väriyhdistelmänä oranssia ja tummanruskeaa, paikoitellen myös harmaata. En oikein tykkää tästä tyylistä. Värimaailmankin olisi voinut valita toisin, kun varsinkin oranssi on tosi hallitseva väri.

Arviointi näkyy löytyvän ainakin myös Kirjavinkeistä.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: Olipa kerran - satusiivillä
Ikkunat auki Euroopaan: Venäjä

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kolme lasten äänikirjaa


Kuten monet ovatkin jo varmaan huomanneet, kuuntelen aika paljon äänikirjoja. On tilanteita, jolloin ei voi tavallista kirjaa, niin silloin saan äänikirjojen avulla lisää aikaa lukemiseen. Pidemmille kävelylenkeille otan usein MP3-soittimen mukaan, kotona laitan kirjan puyörimään vaikka jumppaamisen tai askartelun "taustamusiikiksi". Usein kuuntelen myös töissä jotain, silloin kun on sellaisia työtehtäviä, että voi keskittyä molempiin.

Tällä kertaa tulee samassa postauksessa kolme äänikirjaa, jotka olen kuunnellut äskettäin.

Laura Ingalls Wilder: Lilla huset på präriet. Bonnier 2009.

Kuuntelin kirjan Pieni talo preerialla. Kirjasarja kertoo kirjailijan omista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista uudisraivaajaperheessä Amerikassa. Käsittääkseni tämä on sarjan tyyliin kolmas osa, mutta suomennettiin ensimmäisenä. Elämä ei ole aina kauhean helppoa preerialla. Ison osan ajasta he asuvat keskellä ei mitään. Tavallaan nämä on kivaa vaihtelua tavallisiin intiaanikirjoihin ja antavat toisen puolen näkökulman siihen aikaan. Tässäkin kirjassa on tosin aika oman aikansa mukainen näkemys intiaaneista.... Olen nyt katsonut myös dvd:ltä vanhaa saman idean perusteella tehtyä tv-sarjaa. Sillä ei ole käytännössä kovinkaan paljoa tekemistä kirjojen kanssa. Tapahtumaympäristöjä on muutettu, henkilöitä lisätty paljon ja draamaakin on enempi.

Viveca Lärn: Monstret i skåpet. Gammafon 2008.

Viveca Lärn on ruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut kirjoja myös nimellä Viveca Sundvall. Sillä nimellä on suomeksi julkaistu ainakin kahta lastenkirjasarjaa, toisessa on päähenkilönä Eddie ja toisessa Mimmi.

Lärnin kirjoista valitsin kuunneltavaksi Mimmi-tytöstä kertovan kirjan Monstret i skåpet, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Hän aloittaa päiväkodissa ja yhtenä huolenaiheena on kaapissa asustava hirviö. Kirja on tehty päiväkirjamuodossa, aivan kuten ne myöhemmin tapahtuvat suomennetut osat, joissa hän on jo koulussa. Tykkäsin sarjasta ala-asteella ja luin kirjat useampaan kertaan.

Sellaisena huomiona vielä, että Ruotsissa tunnutaan tekevän Suomea useammin äänikirjoja, joissa on "författaruppläsning" eli kirjailija itse lukee kirjan. Tavallaan se on ihan kivaa eikä huonoja kokemuksia ainakaan itselläni ole vielä, mutta toisaalta on lukijoiksi vaihtoehtona niitä hyviä näyttelijöitäkin.

Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo. Tammi 2008.

Kullervo-poika tulee vierailulle vaarinsa luokse ja tutustuu Ristoon ja Nelliin. Rauha-täti ja Nelli ovat kovasti ihastuneita häneen. Kirjassa on normaaliin tapaan draamaa ja väärinkäsityksiä. Sarja on lastenkirjasarjaksi ihan hyvä, mutta itse taidan pitää enempi Heinähatusta ja Vilttitossusta. Nämä on kyllä silti tosi hyviä töissä kuunneltavaksi: tarinat ei ole monimutkaisia ja äänikirjat on pituudeltaan aika lyhyitä.

Haastesuoritukset
Lasten linnoitus: "Lastenmaa" (2 kpl) ja Klassikko kiikarissa (1 kpl)
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi (1 kpl)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Lumiruusu


Tuija Lehtinen: Lumiruusu. Loisto/Otava 2001.

En ole lukenut Tuija Lehtisen aikuisten kirjoja kuin pari kappaletta ja siitäkin on vuosikausia aikaa. Tuntui siltä, että olisi aika laajentaa valikoimaa ja tartuin sattumanvaraisesti yhteen niistä, Lumiruusu-nimiseen.

Kirjan päähenkilö on Rebekka, joka palaa kotiseudulleen kylpylähotelliin töihin. Hotellin omistajina toimivat hänen vanhan ystävänsä miljonääriveljekset. Kirjassa on siis kaikenlaista ihmissuhdehömppää ja useampia monikulmiodraamojakin syntyy.

Viihteenä tämä kirja oli aika hyvä. Teksti on sujuvaa, kuten monissa muissakin Lehtisen kirjoissa ja tarina on kiinnostava. Joissakin viihdekirjoissa on siis tarina ihan onneton, tässä onneksi ei. Kirja ei myöskään ollut ennalta-arvattava. Tällä perusteella tartun mielelläni jatkossakin näihin Lehtisen aikuisten kirjoihin ja niitä onkin pari lukupinossa odottamassa.

Blogiarvion löysin Saraseeenin maailmasta.

Haastesuoritukset:
Kuusi kovaa kotimaista

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Surrur - tee oma marimekkosi



Mari Savio ja Kati Rapia: Surrur - tee oma marimekkosi. WSOY 2011.

Surrur-kirjaan on koottu Marimekon suunnittelijoiden ideoimia käsityöohjeita. Mukana on esimerkiksi vaatteita, asusteita ja sisustusasioita. Ohjeissa on käytetty Marimekon kankaita, mutta itse voi kyllä valita jotain muuta tilalle.

Kaikki jutut on kyllä kirjassa aika hauskoja. Yhtään niistä en ole itse vielä tehnyt, mutta useamman kyllä haluaisin tehdä. Tämä toimii myös inspiraatiokirjana, kun monet ratkaisut on aika luovia eikä tässä pääosin jumituta Marimekon normaaliin linjaan. Tämä on myös sikäli kiinnostava, että tässä tulee samalla tutustuttua eri suunnittelijoiden työhuoneisiin ja tapoihin tehdä töitä.

Kirjan omilta kotisivuilla voi kanssa käydä kurkkimassa. Pikaisella vilkaisulla tästä ei näyttänyt olevan blogiarvioita kirjablogeissa, mutta muista blogeista sitten kyllä löytyi, esim. Inspiration by Laura, Go 4 it vol. 2, Blandad ja Rouva Jonesin kotona.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Henriikka Tavin runoja

Jotkut ovat jo ehkä huomanneetkin, että runoilija Henriikka Tavilla on tänä vuonna menossa projekti, jonka aikana hän kirjoittaa jokaisen kuukauden aikana uuden runokirjan. Itse en ole sarjan ensimmäisiä osia vielä lukenut, mutta vielähän tässä ehtii. Voitte käydä tutustumassa kirjasarjaan ainakin sekä kustantamon sivuilla että Tavin blogissa. Koko projekti on kuitenkin tosi kiinnostava, että toimiiko kirja kuukaudessa -tahti yleisellä tasolla (näyttää toimivan) ja pysyvätkö tekstit silti vielä laadukkaina (tätä en vielä tiedä).

Luin itse tällä kertaa yhden hänen vanhemman kirjansa, nimeltään Sanakirja. Lisäksi hänen esikoisteoksensa Esim. Esa on odotellut lukupinossa jo jonkin aikaa, mutta taidan haluta säästellä sitä vielä vähän aikaa, kun kirja on selailun perusteella vaikuttanut sen verran hyvältä. 

Henriikka Tavi: Sanakirja. Poesia / Kirja kerrallaan 2010.

Henriikka Tavi on kyllä ollut itselleni nimenä tuttu jo aikaisemmin, mutten siis ollut koskaan ennen lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Luin tämän e-kirjana, jonka olin ladannut kustantamon sivuilta jo aikoja sitten.

Tämä oli joissain paikoissa määritelty kokeelliseksi runoudeksi. En edelleenkään väitä runoista mitään ymmärtäväni, niin en osaa kunnolla analysoida tätä. Perusideana kuitenkin oli kielellinen leikittely ja sanakirjojen tyyliä muistuttavia tekstejä.

Lopputulos oli aika jännä, eiväthän nämä näytä eikä tunnu runoilta. Toisaalta olen todennut sen jo aikaisemminkin, että vastaavat tapaukset sopivat mulle, siis vaikka proosarunot ja nyt sitten ilmeisesti myös tämä kokeellinen runous. Perinteisemmät runot saavat aikaan tunteen, että niitä pitäisi osata analysoida ja moderni runous taas tuntuu siltä, etten ymmärrä niitä.

Vierastan edelleen tietokoneen näytöltä luettavia sähköisiä kirjoja ja muita pitkiä pdf-tiedostoja, jotka pitäisi lukea kokonaan. Runoissa on kuitenkin sen verran vähän tekstiä ja asettelukin on väljempää, niin lukeminen kulki yllättävän hyvin.

Kirja on arvioitu myös ainakin Kiiltomadossa ja Parnassossa.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Ikuisesti prinsessa



Meg Cabot: Ikuisesti prinsessa. WSOY 2009.

Prinsessapäiväkirjat on yksi niistä nuortenkirjasarjoista, joita mä jaksan lukea uudestaan aina vaan. Tällä kertaa luin pelkästään sarjan viimeisen osan Ikuisesti prinsessa.

Sarja kertoo New Yorkissa asuvasta Miasta, joka on siis tässä vaiheessa tiennyt jo muutaman vuoden olevansa pienen eurooppalaisen kuningaskunnan prinsessa. Nyt hän on valmistumassa lukiosta ja täyttää 18 vuotta. Hän stressaa päättäjäistanssiaisista ja on edelleen ihan ongelmissa poikaystävänsä ja ystäviensä kanssa. Kirjat on tehty päiväkirjamuodossa.

Jos nyt joku tähän kirjaan innostuu tarttumaan, niin suosittelen lukemaan ne aikaisemmat osat ensin. Tarinan jatkumo on sellainen, että järjestyksessä homma toimii paremmin. Sarjan kirjat eivät jatku kuitenkaan ajallisesti ihan suoraan peräkkäin, niin sitä varten kirjailija on myöhemmin tehnyt niihin ajanjaksoihin sijoittuvia "väliosia". Se vaan on harmi, ettei niitä väliosia ole suomeksi eikä englanniksikaan saatavuus ole kovin hyvä täällä.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: "Nuorten nurkka"

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita



Hanna Krall: Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita. Like 2010.

Kirja sisältää reportaasityyppisiä tositarinoita toiseen maailmansotaan, holokaustiin ja sen perintöön liittyen. Se on luokiteltu täällä päin kirjastoissa kaunokirjallisuuden puolelle, mutta kyse on kuitenkin tositarinoista, jotka eivät periaatteessa muutenkaan taida täyttää kunnolla novellin määritelmiä. Tämä tuntui vähän hankalalta arvioida, mutta päätin nyt kuitenkin sitten jakaa tiedon. Pidän siis tärkeänä sitä, ettei menneisyyttä unohdeta ja samalla siis myös erilaisten tarinoiden tallentaminen on tärkeää.

Päähenkilöinä kertomuksissa on lähinnä Puolan juutalaisia ja Puola on siis usein myös tapahtumapaikkana. Hengissä toisesta maailmansodasta selvinneet kertovat omaa tarinaansa sekä niistä monista ihmisistä, jotka eivät sodasta selvinneet. Ihmiskohtaloita on monenlaisia. Menneisyys vaikuttaa ihmisiin edelleen ja monet lapsena asiat kokeneet haluavat ymmärtää omaa juutalaista taustaansa. Juutalaista perinnettä tuodaankin kirjassa tutuksi jonkin verran myös lukijalle.

Tekstien kiinnostavuus vaihteli enkä jaksanut ihan kaikkiin tarinoihin keskittyä yhtä hyvin. Lyhyempi kirja olisi varmaan ollut toimivampi, niin olisin jaksanut lukea sen paremmin ja kirjan vaikutus olisi samalla ollut tehokkaampi. Nyt se ei tuntunut oikein miltään. Luulen, että samoilla elämäntarinoilla olisi saanut parempia kirjoja toisessa muodossa: jonkun niistä olisi voinut valita romaanin pohjaksi tai tehdä kunnollisen elämänkerta-tyyppisen kirjan. Monessa jutussa olisi ollut ainesta pidempäänkin selostukseen, kun osa oli nyt vähän luettelomaisia (tyyliin kuka asui missäkin ja ketkä kaikki kuoli).

Kirjailija on itsekin Puolan juutalaisia ja selvisi hengissä toisesta maailmansodasta. Hän on kirjoittanut myös romaaneja, joissa liikutaan samoissa aihepiireissä kuin tässäkin. Kiiltomadossa on aika hyvä arviointi kirjasta.


Haatesuoritukset:
Ikkunat auki Eurooppaan: Puola

torstai 5. huhtikuuta 2012

Kirjallinen matka Tukholmaan

Kansien välissä kaupunkilomalla -haasteessa matkustan tällä kertaa Tukholmaan! Näiden kahden kirjan perusteella en päässyt tutustumaan kaupunkiin kauhean monipuolisesti, mutta oli tämäkin matka parempi kuin ei mitään. Löysin lähinnä dekkareita, jotka tapahtuu Tukholmassa, mutten uskaltanut ottaa niistä yhtäkään luettavaksi, kun en tiedä mitkä niistä on mun hermoille sopivia.

Kuuntelin samalla tässä kirjoittaessa Kentin vuodelta 2002 olevaa Vapen & ammunition -levyä fiiliksen saamiseksi. Olen joskus yrittänyt kuunnella enempikin heidän musiikkia, mutten ole jostain syystä tykännyt, tämä on heidän ainoa hyvä levynsä.

Sinikka ja Tiina Nopola: Gekko ja Puupponen. WSOY 2010.

Kaksi yksinäistä otusta, Gekko ja Puupponen tutustuvat toisiinsa sattumalta. He lähtevät Tukholmaan etsimään Puupposen sukulaisia, jotka ovat ihan varmasti aatelisia. He seikkailevat kuninkaanlinnassa ja käyvät myös kuningasperheen järjestämissä juhlissa, vaikkei kaikki sujukaan suunnitelmien mukaan.

Kirjassa on Linda Bondestamin kuvitus, joka on värikäs ja tehty kollaasitekniikalla. Tykkään tyylistä aika paljon, kun sitä on nyt tullut nähtyä enempi muissakin kirjoissa.

Kirja on arvioitu ainakin Lastenkirjahyllyssä. Osallistun tällä myös Lasten linnoitus -haasteen kategoriaan Kirmataan kuvakirjaan.


Martin Olczak ja Anna Sandler: Trolldom i Gamla stan. Rabén & Sjögren 2011.

Orpo opoika Jack pääsee tätinsä Bettyn luokse lomalle Tukholmaan. Hän löytää taikakirjan ja saa tädiltään kuulla, ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää. Hänelle selviää myös, että kaupungissa asuu menninkäisiä, ihmissusia ja muita outoja olentoja. Seurauksena on jännä seikkailu, joka jatkuu sarjan seuraavissa osissa, kun kirja loppuu tosi kesken.

En yleensä lue vastaavia kirjoja, mutta nyt en kirjaa lainatessani tajunnut sen sisältöä. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.... Nyt en vaan pysty ajattelemaan Tukholmaa samalla tavalla kuin ennen, vaan mietin, että mitä kaikkea sieltä oikeasti löytyykään. :D Tässä kirjassa reissataan lähinnä Gamla stanissa ja Gröna Lundin huvipuistossa, muissa kirjoissa ehkä sitten muuallakin.

Tästä löytyy arviointi ruotsiksi Boktjuven-blogista. Tällä kirjalla osallistun Lasten linnoitus -haasteen Uuden äärellä -kategoriaan ja Ikkunat auki Eurooppaan -haastessa kuittaan taas yhden pisteen Ruotsiin.

Tästä kirjasta on muuten olemassa traileri videomuodossa:


(Jag gjorde en liten resa till Stockholm med två böcker. Den första är en finsk bilderbok och den andra är svensk äventyrbok.  Du kan se trailern av andra boken för att ta reda på vad händer. Lyssnade också Kents Vapen & ammunition-skiva samtidigt. Jag gillar inte annars deras skivor, endast den här är bra. Jag vill resa till Sverige på riktigt.... :P)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Luokan ikävin tyttö



Mary Marck: Luokan ikävin tyttö. Otava 1982.

Luulin lukeneeni kaikki Mary Marckin kirjat joskus aikoinaan, mutta tämä ei tuntunut yhtään tutulta kannen eikä sisällön perusteella. Toisaalta lukeminen onkin silloin kivempaa, kun ei muista kirjasta mitään....

Päähenkilönä kirjassa on yksinäinen Liisa, joka on juuri siirtynyt kotiopetuksesta yhteiskouluun. Vastakohtana on luokan suosituin tyttö Nella, joka tuntuu olevan erikoisasemassa. Tämä on siis tavallaan aika perusasetelma tyttökirjoissa, mutta harvemmin se epäsuosittu tyttö valitaan päähenkilöksi. Liisa ja Nella kuitenkin ystävystyvät ja perustavat yhdessä salaseuran, jolloin kirja muuttuu vielä enemmän perus-tyttökirjan tapaiseksi.

Tämä ei ollut mitenkään erityinen kirja mielestäni. Luen nyt udestaan pitkästä aikaa näitä Mary Marckin tyttökirjoja. Eeva-sarjan luin edellisenä ja niistä pidin pääosin tätä enemmän. Välipalana tämäkin tosin meni ihan hyvin, mutta odotin kirjalta jotakin vähän enemmän. Se olisi ehkä saattanut olla toimivampi kokonaisuutena, jos Liisan asema luokassa olisi muuttunut vasta myöhemmin.

Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus: Klassikko kiikarissa
Tuntemattomat tyttökirjat
Underbara finlandssvenskor vid papper

maanantai 2. huhtikuuta 2012

G niin kuin Gotlanti

Ruotsi on yksi mun suosikkimaista ja siellä mun suosikkipaikkani on Gotlannin saari. Olin siellä kesälukiossa vuonna 2003 ja uudestaan on pakko päästä joskus. Kiinnostavia luontokohteita saarella on paljon ja se on hyvä pyöräilymesta. Visbyn kaupunki taas on arkkitehtuurimielessä tosi kiinnostava, kun siellä on tosi paljon niitä keskiaikaisia juttuja. Tökkään tähän nyt sitten muutaman kuvan fiilistelyä varten.


(Sankta Marian tuomiokirkko Visbyssä.)


(Visbyn vanhassa keskustassa on myös useampia kirkkojen raunioita.)


(Visbyn keskiaikainen kaupunginmuuri.)


(Kivimuodostumia rannalla.)


(Lampaitakin siellä on tosi paljon, myös näitä erikoislampaita.)