Espoon kaupunginteatterissa on helmikuussa tulossa ensi-iltaan kirjaan Sarasvatin hiekkaa perustuva näytelmä. Suunnittelin meneväni katsomaan sen, niin luin kertauksen vuoksi sarjakuvaversion. Kuittaan tällä myös scifi-haasteesta kohdan ympäristökatastrofit.
Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa. Tammi 2008.Sarasvatin hiekkaa on Risto Isomäen kirjoittama ekoscifiksi luokiteltava kirja, joka on yksi lempikirjoistani. Arvioinnin kohteena on sen sarjakuvaversio, joka on alkuperäistarinalle uskollinen. Tarina sijoittuu ajallisesti tulevaisuuteen pääosin noin vuoden 2020 tienoille. Mukana on kolme pääjuonnetta, jotka kietoutuvat tarinan kuluessa toisiinsa. Venäläinen sukellusvene kuljettajineen lähetetään Norjasta Intiaan paikallisen tutkimusryhmän avuksi tutkimaan veden alla olevia muinaisia kaupunkeja. Yksi suomalainen mies kokeilee tuulimyllysysteemiään Suomessa ja tutustuu ulkomailla kivimuodostelmiin. Grönlannissa on monikulttuurinen porukka tutkimassa mannerjäätikköä, joka on alkamassa sulaa. Kaikkien kolmen ryhmän ihmiset kohtaavat Grönlannissa. Tämän enempää juonesta ei kannata tässä kertoa, mutta taustalla piilee joka tapauksessa ajatus tulevasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Perusvire ei siis kuitenkaan ole mitenkään saarnaava, että kaikkien pitäisi alkaa ajatella ekologisesti just nyt heti paikalla.
Alkuperäinen kirja on aika pitkä, joten sarjakuvassa joudutaan vetämään vähän mutkia suoriksi. Siksi syy- ja seuraussuhteet jäävät paikoitellen vähän epäselviksi. En ole ihan varma, että pysyykö tarinassa kuinka hyvin mukana, jos ei ole lukenut kirjaa. Oleellisimmat osat ovat kuitenkin mukana, joten lyhentäminen oli sikäli suhteellisen onnistunut. Sarjakuvamuodossa ei edes olisi välttämättä saanut mukaan samaa tunnelmaa kuin kirjassa, vaikka tiettyjä kohtauksia olisikin jätetty pidemmäksi. Tarina pitää kuitenkin sen verran otteessaan, että sarjis on pakko lukea kerralla. Juoni tuntuu myös realistiselta vaihtoehdolta, että näin voisi ihan oikeasti käydä. Sarjakuva on vähemmän jännittävä kuin kirja, kun siitä puuttuu se pidempi kuvailu.
Piirrostyyli on sarjakuvassa kokonaisuutena oikein toimiva. Se on sopivan yksityiskohtainen ja realistinen. Ihmiset ja maisemat on piirretty hyvin, se ei ole itsestään selvää realistisissakaan sarjakuvissa (tai sitten kohdalleni on osunut huonoja sarjiksia). Värisävyt ovat tummia, mutta värillisenä tämä toimii paremmin kuin mitä olisi toiminut mustavalkoisena. Ainakin merta ja jäätä olisi ollut aika hankala kuvata yhtä hyvin ilman värejä. Tämä ei siis ole ollenkaan huono sarjakuvaversio hyvästä kirjasta. Jos joku ei syystä tai toisesta halua tekstiä kirjana lukea, lukekaa edes tämä sarjis - suosittelen.
Minä en ehtinyt koskaan lukemaan tätä sarjista vaikka se oli minulla piiitkäään lainassa kaverilta. Kirja kyllä löytyy ja haluaisin lukea sen uudelleen. Tuo Espoon kaupunginteatterin esitys kiinnostaisi myös, voisi olla jännää nähdä miten tämä on siellä toteutettu.
VastaaPoistaHieno kirja kyllä. Taidan lukea tämän sarjiksen jossain vaiheessa mutta nostan joka tapauksessa kirjan nyt lukupinoon. :)
Tämä on hyvä sekä kirjana että sarjiksena, saa nähdä että toimiiko se sitten myös teatterissa. :)
VastaaPoista