Lehtijuttu: Matkailijan Neuvostoliitto

Long Play julkaisee digitaalisia lehtiartikkeleita ja sen tarkoitus on edistää hidasta journalismia eli julkaista pitkiä juttuja, jotka kestävät aikaa ja uusintalukemista. Sieltä tarjottiin mahdollisuutta lukea joku artikkeleista ilmaiseksi ja valitsin luettavakseni Johanna Vehkoon kirjoittaman Matkailijan Neuvostoliitto. Systeemi oli kyllä mulle ennestään tuttu, mutta vierastan digitaalisesta sisällöstä maksamista, niin yhtään artikkelia en ollut aikaisemmin lukenut.

Artikkeli kertoo Piramidan aavekaupungista norjalaisilla Huippuvuorten saarilla. Kaupunki perustettiin Neuvostoliiton hiilikaivoksen ympärille 1920-luvulla ja viimeiset asukkaat lähtivät pois vuonna 1998, kun kaivostoiminta lopetettiin. Kaupungissa oli satoja asukkaita, nykyisin siellä käy parituhatta turistia vuosittain. Artikkelissa esitellään kaupungin menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tulevaisuudessa sitä olisi ilmeisesti tarkoitus jonkin verran kunnostaa, ainakin lisää turisteja olisi tarkoitus saada paikalle. Venäläisillä on Huippuvuorilla vielä toistaiseksi käytössä Barentsburgin kaivoskaupunki.

Olen lievästi Neuvostoliiton sympatisoija ja olen aina halunnut käydä Huippuvuorilla. Tältä pohjalta juuri tämä artikkeli oli itsestään selvä valinta enkä joutunut sitten myöskään pettymään siihen. Teksti oli juuri niin kiinnostava kuin oletinkin - siis sekä teemansa että kirjoitustyylinsä perusteella. Huippuvuorten venäläisasutuksen historiaa ja nykyhetkeä oli esitelty artikkelissa melko kattavasti. Ja vähänkö mä haluan tuonne käymään!!

Jos muutkin Long Playn artikkelit on laadullisesti tätä tasoa, niin ehkä mun sitten tosiaan täytyy alkaa maksamaan niistä.

Kotipuutarha-lehti

Töissä on ollut kaapissa iso pino Kotipuutarha-lehtiä luettavaksi ja olen saanut niistä hyvin viihdykettä taukojen ajaksi. Alan koulutuksesta huolimatta en ole koskaan ollut innokas puutarhalehtien lukija. Olen lukenut mielummin ammattilaisille suunnattuja lehtiä kuin näitä harrastelijoille tarkoitettuja. Nyt olen kuitenkin huomannut, että onhan näissä sellaistakin asiaa, joka sopii myös mulle.

Jokaisessa numerossa on jonkun tietyn kasvilajin esittely, mutta aina myös isompi juttu jostain kasveista. Nämä on olleet mulle sitä lehden hyödyllisintä antia: juttujen avulla on hyvä kerrata kasvintuntemusta ja samalla tulee sitä lisäinfoa ominaisuuksista, jota me ei koulussa saatu kunnolla. Suuri osa näistä kasvijutuista on vielä Suomen puutarhakasviguru nro II:n Ella Rädyn kirjoittamia. (Pentti Alanko yliopistolta on siis ykkönen, jos joku ei tiennyt.)

Lehdissä on ollut myös paljon kaikkia kiinnostavia teemajuttuja erilaisista yleisistä puutarha-aiheista: omenapuiden leikkaaminen, nurmikot jne, joita on ollut kertausmielessä hyvä lueskella läpi. Sellaisia puutarhasuunnitteluvinkkejä en ihan aina jaksa lukea läpi, vaikka inspiraation saamisen takia pitäisikin - ainakin jos olisin suunnittelutöissä. Siis niitä juttuja tyyliin koko "kesän kukkiva puutarha" tai "luo heinillä preeriatyyliä".

Sen sijaan yksityisten puutarhojen esittelyt skippaan yleensä kokonaan joka kerta, kun niissä on harvemmin mitään erityistä eikä toisten juttuja aina voi soveltaa samalla tavalla käytäntöön. Sitten jotain vihannesviljelyjuttujakaan en oikeastaan jaksa, kun ne ei mua kiinnosta yleisestikään enkä pääsisi missään kunnolla käyttämään niitä tietoja.

Ammattilaiselle Kotipuutarhassa on siis vähän vaihtelevasti asiaa, mutta olen kyllä saanut lukemisesta tosi paljon hyötyä. Jos olisi suuntautunut kotipuutarhoihin, sitten tämä olisi vielä parempi lehti inspiraation ja näkökulman saamiseen, mutta julkisella puolella ei kaikkea voi hyödyntää sellaisenaan.

Harrastajapuutarhurille tästä lehdestä sen sijaan irtoaa tosi paljon kaikkea kiinnostavaa. Varsinkin jos on aloitteleva puutarhahommissa, niin uutta tulee paljon. Kokeneemmallekin puutarhurille löytyy asiaa paljon esim. itselle uusista kasveista.

Laitoin tuohon nyt elokuun numeron kansikuvan, vaikken pelkästään sitä numeroa tässä käsitellytkään. Kerkesin kuitenkin pikaisesti lukea sen perjantain kahvitauolla läpi, mutta siinä ei ollut mitään erityistä analysoitavaa.

Lehti: Me Naiset Sport

Tilasin joskus viime vuonna Me Naiset Sportin, kun halusin lukea jotakin liikunta-aiheista lehteä säännöllisesti ja tästä osui hyvä tarjous kohdalle. Nyt kun on useamman kuukauden ja numeron verran tullut luettua, tilaus lähti lopetukseen.

Mä en saanut tästä lehdestä sitä kaikkea irti, mitä olisin halunnut saada. Sport muuttui joskus vuosi sitten Me Naiset Sportiksi ja tyyli muuttui siinä samalla. Tämä on kuin tavallinen naistenlehti pienellä liikuntamausteella eikä kunnon liikuntalehti tavallisille treenaajille. Lehdessä on meikki- ja vaatejuttuja, joista en ole itse kiinnostunut. Naistenlehtimäisyyttä tuo myös lopun julkkiskuvapalsta, jollainen on kai vieläkin tavallisen Me Naisten puolella. Tuntuu, että vanhassa Sportissa kunnollisia liikuntajuttuja oli enemmän ja näkökulma ei ollut niin naistenlehtimäinen.

Se vähän vaihtelee, että ovatko varsinaiset artikkelit miten kiinnostavia. Esimerkiksi tässä uusimmassa numerossa (1/2013) ollut juttu unelmien aarrekartasta on sitä henkistä puolta, mistä en liikuntalehdestä haluaisi lukea. Ruokajuttuihin ja haastatteluihin olen alkanut nyt pidemmän päälle tottua sen verran, että ne tulee luettua läpi. Eniten haluaisin lukea eri liikuntalajeista ja sitten niitä vinkkipostauksia liikuntaan liittyen. Tässä uusimmassa numerossakin oli vain yhdet treeniohjeet ja itse kaipailisin niitä vähän enemmän.

Lehden nettisivuilla näkyy olevan kaikenlaista materiaalia, joista osa on myös paperilehdessä olleita. Voisin jatkossa käydä tuolla kurkkimassa juttuja ja lukea vain ne kiinnostavimmat enkä tuhlata rahaa lehteen, jossa on liian vähän kelvollista luettavaa.

City-lehti lopettaa paperiversiona

Luin Hesarin nettisivuilta, että ilmaisjakelulehti City lopettaa ilmestymisensä paperiversiona ja jatkossa löytyy pelkästään netistä. Sitä julkaistiin 26 vuoden ajan, mikä on kuitenkin aika hyvä saavutus.

Lehti on itselleni jäänyt koko ajan melko etäiseksi. En siis ole itse sitä kauhean usein lukenut, kun en ole mitään menovinkkejä kaivannut ja varsinaisten artikkelien aiheet on tuntuneet huonoilta, vaikka ikäni puolesta olenkin kuulunut kohderyhmään pitkään.

Vaikka en jääkään tätä kyseistä lehteä kauheasti ikävöimään, mun mielestä se on sääli, että kaikki siirtyy nykyään nettiin. Itse ainakin luen lehtiä mielummin paperiversiona ja sitten netistä vaikka blogeja. En ole siis päässyt verkkolehtien maailmaan sisään ollenkaan. Perinteisten lehtien nettisivujakin luen oikeastaan vain silloin, kun näen jossain linkin johonkin kiinnostavaan juttuun enkä käy niitten sivuilla päivittäin uutisia lueskelemassa.

Myös ilmaisjakelulehtien julkaiseminen on mielestäni kannatettava asia, vaikkeivät ne kaikki omaan makuuni olisikaan. Ainakaan itselläni ei ole rahaa pahemmin mihinkään lehtitilauksiin käytettäväksi, kun esim. Hesari maksaa niin paljon (vaikken sitä oikeasti joka päivä kerkiäisikään lukea). Yleensä siis luen uutiset Metrosta ja siihen lisäksi seurailen epäsäännöllisemmin kahta paikallislehteä.

PS. Tarkoitus olis yrittää jaksaa kirjoittaa joku kirja-arviointikin vaihteeksi tänne. En vaan ole jaksanut eikä ole kirjoittamisen arvoisia kirjojakaan osunut kohdalle.

Nuorta voimaa luettavana

Olin tiistai-iltana käymässä yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa Nuoren voiman liitossa. Tilaisuudessa esiteltiin liiton toimintaa ja lähtiessä sai mukaan muutaman lehden luettavaksi.

Liiton julkaisemassa Nuori voima -lehdessä on joka numerossa eri teema. Näissä saamissani numerossa 3-4/11 oli teemana kirjailija-elokuvaohjaaja Alexander Kluge ja numerossa 5/11 runous. Lehdissä on esseitä, uusia kaunokirjallisia tekstejä ja arviointeja kirjoista. En ollut aikaisemmin kuullutkaan koko lehdestä, joten oli ihan kiinnostavaa päästä kurkistamaan sisältöä. Ensimmäisenä reaktiona oli pienoinen kauhistus, kun kaikki materiaali tuntui liian taiteelliselta ja korkeakulttuuriselta minulle. Lisäksi alkoi ahdistaa, kun en itse osaa kirjoittaa yhtä hyvin. Lehti on kyllä tosi tasokas: olin pitänyt Parnassoa ja Kulttuurivihkoja laadukkaina, mutta Nuori voima meni niistäkin ohi.

Nuori voima -lehden tilaajat saavat myös Kritiikki-lehden, josta sain luettavaksi syksyn 2011 numeron. Kritiikissä sisältää käytännössä pelkkiä kirja-arvosteluja. Löydän tuskin tästä kauheasti uutta luettavaa, kun lukumakuni poikkeaa lehden linjasta. Tarkoitus olisi kuitenkin tutkailla tekstejä tarkemmin ja ottaa opiksi, jos vaikka viimeinkin oppisin itsekin kirjoittamaan kunnollisia arviointeja.

Kaikki lehdet oli tosi tuhteja lukupaketteja ja jos ne lukisi kannesta kanteen, siihen saisi kyllä menemään aikaa. Tässä olisi siis hyvä vaihtoehto matkalukemiseksi.... Tällä perusteella en kyllä lähtisi tilaamaan kumpaakaan lehteä, mutta kertatutustumisena tämä oli hyvä. Saatan kyllä vilkaista sisältöä jatkossakin, jos lehti tulee vastaan, mutta pidän silti mielummin jatkossa kirjat ja lehdet erillään kuten tähänkin asti.

Valitusta NYT-liitteestä

Välillä alkaa ärsyttää. Viime viikonloppuna ärsytyksen kohteeksi tuli Hesarin NYT-liite.

Tuntuu, että NYT-liitteen taso laskee koko aika. Se on uudistettu joku aika sitten ja tuntuu menneen entistä huonompaan suuntaan. Ikäni puolesta mä kuulun lehden kohderyhmään, mutta silti en ole siitä koskaan kunnolla tykännyt, vaikka olenkin lukenut suurimman osan numeroista lehden alusta saakka.

Mä en tykkää siitä, että sisältö on sillisalaattia. Erilaiset aiheet on kyllä periaatteessa ok, mutta liian moni NYTissä käsiteltävä aihepiiri on liian epäkiinnostava. Ravintolat ei kiinnosta eikä telkkariohjelmat. Musiikki- ja elokuvajutuistakin on kiinnostavia vaan pieni osa (en tykkää lukea niitä arviointeja).

Lisäksi suurin osa jutuista on kooltaan sellasta pientä silppua. Parhaimmillaan kyseinen lehti on luettaessa samalla kun surffaan netissä: porukoiden kone onnistuu usein jumittamaan ja siinä odotellessa voi hyvin selailla tällästä silppusisältöistä lehteä.

Parasta NYTissä on olleet vuosien varrella erilaiset sarjakuvat: Sika, Potaatit, Auttajahai jne. Sitä kautta on tullut tutustuttua uusiin kotimaisiin tekijöihin, jotka olis muuten saattaneet jäädä löytämättä. Tällä hetkellä julkaistavat on kumminkin niitä huonoja, että siksi koko lehti ärsyttää taas vaan enempi.

Enemmän tykkään siis Kuukausiliitteestä. Siinä on sentään asiapitoisia juttuja, joilla on riittävästi pituutta.

Lehtien lukemisesta

Lehdet on yksi niistä asioista, joista tahtoisin kirjoittaa tänne useammin. Jos vaikka saisin tilanteeseen muutosta.... Haluaisin kovasti tilata jonkun lehden nyt kun kerrankin on rahaa, mutta en osaa valita, että minkä. Toisaalta houkuttelisi Hesarin tai Husiksen viikonlopputilaus, kun oma yleissivistys ja tietoisuus on ihan repsahtaneita ilman sanomalehteä. Tai sitten joku aikakauslehti voisi olla kiva. Sportia olen vähän miettinyt, mutta en osaa päättää. Kun se Aku Ankka olis myös kiva. Aika ja rahat ei siis riitä useampaan tilaukseen samaan aikaan.

Aikakauslehdistä useimmin lukemani on tällä hetkellä Demi. Olen lukenut sitä sen ensimmäisestä numerosta asti (oliko se nyt 1998 vai -99), jolloin kuuluin vielä kohderyhmään. Pidän lehteä monipuolisena ja laadukkaana. Kauneus- ja muotijutut tulee yleensä ohitettua aika nopeasti, vaikka inspiraatiomielessä erityisesti hiusjutut on kivoja. Lehdessä on ollut hyviä tietojuttuja, vaikka monet niistä on hyödyllisempiä nuoremmille kuin itse olen (niin kuin vaikka omaan kotiin muuttaminen). Niin ja megamokat, ne on aika hyviä! :D

New Look

Vaihteeksi lehti-asiaa, kun kerkesin harrastaa "tutkivaa journalismia".

New Look on uusi lifestyle-lehti, joka on suunnattu nuorille ja aikuisille naisihmisille. Lehden on ilmeisesti tarkoitus olla jonkunlainen teinilehden ja naistenlehden välimuoto. Nettisivuille on siirtynyt muutama suosittu tyyli- ja lifestyle-blogi (nyt ne sivut pelittää jo).

Blogeissa on ollut asiaa tästä, joten ostin uteliaisuuttani kokeeksi ensimmäisen numeron (siinä oli pari pidempää juttua, joita ei voinut kaupan lehtihyllyllä alkaa lukemaan). Sisältö jakautui neljään osaan: tyyli, kauneus, ihmissuhteet ja matkailu. Matkailuosa oli omasta mielestäni mielenkiintoisin. Lehden alkupää oli aika kuvapainotteinen, mutta niinhän ne tyyli- ja kauneusjutut yleensä muissakin lehdissä esitellään, vaikka itse haluaisinkin saada enemmän tekstiä.

Kieliasu oli lehdessä paikoitellen aika viimeistelemätön (kirjoitus- ja tyylivirheitä löytyi aika monta) ja se on iso miinus. Mun mielestä painettu sana pitäisi olla hyvää kieltä, jos se yrittää olla vakavasti otettava julkaisu. Kyllä sen päätoimittajankin pitäisi katsoa ettei mitä tahansa pääse läpi. Netissä voi sitten kirjoittaa muulla tyylillä. Ulkoasu ei myöskään ollut toimiva kaikilta osin, sitäkin olisi voinut viilata vielä. Kieli ja ulkoasu on mulla ne jutut, jotka lehdissä pitää olla kohdallaan (vaikka niillä ei voi kuitenkaan pelastaa epäkiinnostavaa sisältöä). Tämän perusteella en kyllä aio lehteä ostaa enää uudestaan, kirjastossa voisin ehkä joskus vilkaista. Lisäksi lehden normaalihinta 6,90 euroa on mun mielestä vähän turhan korkea tämän tasoiselle lehdelle.

Ehkä mä siis luen jatkossakin pelkästään Demiä. :D (demittäjät on muuten asian ytimessä lehden suhteen täällä)

Lehtien lukua

On tullut tässä parin viikon sisään luettua vaihteeksi enempi lehtiä. Ruotsinkielinen kuntolehti I form löytyi kirjaston vaihtohyllystä, Sport-lehteä sai kaksi yhden hinnalla ja oli ihan pakko investoida myös Victoria & Daniel -special-lehteen.

PS. Tänään oli eka päivä postin joulutöissä, jee! :)