maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjavuori Mount Everestille -haasteen kooste

Tämä oli Mari A:n Kirjavuori Mount Everestille -haaste, jossa tehtävänä oli lukea omasta lukupinosta kirjoja vuoden loppuun mennessä. Lisäksi kirjojen piti olla ollut omistuksessa jo ennen haasteen alkua. Valitsin tasokseni 50 kirjaa eli Mt. Blancin. Ja huh, sain sen suoritettua! Kirjoista ei ollut pulaa, mutta varsinkin loppuvuodesta tuntui muutakin kivempaa luettavaa olevan riittävästi.

1. Outi Pakkanen: Toinen kerros (KV)
2. Johan Ehrstedt & Mari Leppäkorpi (toim.): Reilumman kaupan jäljillä
3. Magne Hovden: Saamelandia (KV)
4. Karel Capek: Puutarhurin vuosi
5. Marian Keyes: Tarinan toinen puoli
6. L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (KV)
7. Marvi Jalo: Kaukana hevosten maa (KV)
8. Nora Roberts: Heijastuksia
9. Ruben Eliassen: Profetians utvalda (suom. Ennustuksen valitut)
10. Walter Moers: Huviretki hukkateille
11. Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa (KV)
12. Jay Asher ja Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus (KV)
13. Kerstin Gier: Rubiininpuna (KV)
14. Tuomas Marjamäki: Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla (KV)
15. Annica Wennström: Lapinkylä (KV)
16. Ann M. Martin: Get Well Soon, Mallory!
17. Enid Blyton: Vanhan majatalon arvoitus
18. Hanna Tuuri: Tuulen maa (KV)
19. Saara Henriksson: Moby Doll
20. Anne Mattsson: Seela Sella sellaisenaan (KV)
21. Frances Mayes: Vaellusvuosi
22. Aino Pervik: Krokodill
23. Eric Knight: Lassie palaa kotiin
24. Paula Havaste: Kotasavun Marja
25. Melissa de la Cruz: Au pair
26. Emma Juslin: Frida ja Frida
27. Laura Paloheimo: Klaukkala (KV)
28. Daphne Sheldrick: Rakkauteni Afrikka (KV)
29. Günter Grass: Mässingsmusik
30. Faïza Guène: Kiffe kiffe imorgon (suom. Hällä väliä huomisesta)
31. Diane Duane: Haluatko velhoksi?
32. Kari Levola (toim.): Runo vieköön (KV)
33. Nunna Kristoduli: Hiljaisuuden kosketus (KV)
34. Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan
35. Mauno J. Pyhtilä: Balladi kauniista Petronellasta
36. Chitra Banerjee Divakaruni: Tulen ja unien peili
37. Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies
38. Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä
39. Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter
40. Liisa Seppänen: Kelttiläisillä poluilla
41. Ann M. Martin: Kristy in Charge
42. Ann M. Martin: Claudia and the Perfect Boy
43. Ann M. Martin: Claudia and the Sad Good-bye
44. Ann M. Martin: Karen's Little Sister
45. Ann M. Martin: Abby in Wonderland
46. Ann M. Martin: Claudia and the Middle-School Mystery
47. Uuno Kailas: Alussa oli sana / Alguses oli sõna
48. Ann M. Martin: Stacey's Lie
49. Ann M. Martin: Karen's Worst Day
50. Ann M. Martin: Karen's New Holiday

tiistai 24. joulukuuta 2013

Kirja: Alussa oli sana / Alguses oli sõna



Uuno Kailas: Alussa oli sana / Alguses oli sõna. Eesti keele sihtastus 2002.

Kirjassa on Uuno Kailaan runoja eri vuosilta sekä suomeksi että viroksi. Olin kyllä lukenut Kailaan runoja aikaisemminkin, mutta ne eivät sillä kertaa tainneet nousta kovin korkealle suosikkilistalla. Tällä kertaa taas tuntui, että niitä olisi voinut lukea enempikin. Tyyliltään runot olivat aika perinteisiä ja tunnelmaltaan synkkiä.

Osasta on useampi kuin yksi käännös mukana. Pelkästään viroksi en olisi saanut tästä niin paljoa irti, joten oli hyvä, että alkuperäistekstit oli mukana. Vertailun ja kielitaidon kehittämisen vuoksi tällaiset kaksikieliset (runo)kirjat on tosi hyvä, olen aikaisemmin lukenut jonkun saksankielisen.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille

PS. Hyvää joulua!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nykyajan tyttökirjat -haasteen kooste

Sori tää on ehkä vähän tylsää näiden lukuhaastekoosteiden kanssa, mutta halusin nyt kuitenkin tehdä näistä erilliset postaukset....

Osallistuin tänä vuonna Marian Nykyajan tyttökirjat -lukuhaasteeseen, jossa luettiin 2000-luvulla julkaistuja nykyajassa tapahtuvia tyttökirjaksi luokiteltavia kirjoja.

Itse sain luettua nämä:
1. Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka
2. Kirsti Kuronen: 4x100 (KV)
3. Tuija Lehtinen:  Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja (KV)
4. Rhian Tracey: Neljän tytön kirjakimppa
5. Sarah Dessen: Mitt perfekta liv
6. Cathy Cassidy: Vaahtokarkkitaivas (KV)
7. Merja Jalo: Kolme kuningatarta
8. Holly Smale: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla (KV)
9. Hellevi Salminen: Siipiä vaille enkeli (KV)

(Osan arvioinneista olen kirjoittanut Kirjavinkit.fi:hin.)

Edit: Hups, Maria oli näköjään rajannut hevoskirjat ulkopuolelle haasteesta, mutta mulla on toi yksi Merja Jalon kirja tuolla kuitenkin mukana.On ne kuitenkin sen verran tyttökamaa, että haluan jättää sen tuonne listaan silti näkyville. Lisäksi haluan vielä vinkata tässä yhden kirjan, josta en näköjään tullut kirjoittaneeksi postausta eli Tiina Lehtinevan Kuin hattaraa söisi. Sekin on tavallaan hevoskirja, mutta ratsastus ei ole pääosassa ja se on vähän vanhemmille suunnattu kuin nuo perus-heppakirjat.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kiinteistöhaasteen kooste

Osallistuin Emilien Kiinteistöhaasteseen tänä vuonna, johon piti lukea kirjoja, joissa on miljöönä joku rakennus. Luin kymmenen kirjaa, joista yksi oli tietokirja ja niillä sain suoritettua kartano-tason haasteessa.

1. Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna
2. Kai Meyer: Jäinen valtakunta
3. Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä
4. L. M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat
5. Tove Jansson: Outo vieras muumitalossa
6. Riina ja Sami Kaarla: Muumipeikon talo
7. Merja Jalo: Kolme kuningatarta
8. Tuomas Vimma: Raksa
9. Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli
10. Liisa Suvikumpu (toim.): Porrashuoneet

Kirja: Porrashuoneet



Liisa Suvikumpu (toim.): Porrashuoneet. Helsingin kaupunginmuseo 2012.

Helsingin kaupunginmuseo on inventoinut helsinkiläisten kantakaupungin alueen talojen porrashuoneita ja niiden historiaa. Vanhimmat mukana olevat talot ovat 1800-luvulta ja uusimmat 1940-luvulta. Tekstit kertovat muun muassa erilaisista arkkitehtuurin tyylisuunnista, rakentamisperiaatteista, suojelusta ja konservoinnista. Kuvituksena on sekä uusia että historiallisia kuvia.

Aikoinaan rakennuspiirtäjäkoulussa mun suosikkiaine oli juuri rakennustaiteen historia. Huomasin edelleen olevani aika fiiliksissä aiheesta. Varmaan pitäisi hankkia tämä kirja omaksi, että voisin tutustua kaikkiin sen teksteihin kunnolla ajan kanssa. Nyt ensimmäisellä lukukerralla luin siis niitä vain vähän pätkittäin ja keskityin enempi kuvien katseluun. Kuvat oli tosi laadukkaita ja kiinnostavia, ihan vain niiden perusteella tuli inspiraatio lähteä itsekin kiertelemään ja kuvaamaan.

Myös Kaupunginmuseon sivuilta pääsee vilkuilemaan inventoinnin tuloksia.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

lauantai 21. joulukuuta 2013

Afrikan tähti -lukuhaasteen kooste

Merenhuiske-blogissa järjestettiin tänä vuonna Afrikan tähti-nimistä lukuhaastetta, jossa piti lukea afrikkalaista ja Afrikasta kertovaa kirjallisuutta. Sain itse suoritettua Afrikan tähti -timantin eli luin 15 kirjaa, joita oli kaikilta alueilta. Aluksi tähän lisäksi suunnittelemani hevosenkenkä jäi suorittamatta. Olisin halunnut lukea enempi afrikkalaisten kirjailijoiden kirjoja, kun nyt luin enempi muiden tekemiä, mutta joskus toiste sitten.

Itä-Afrikka:
* Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö (Tansania)
* Edgar Rice Burroughs: Tarzan viidakon valtias
* Waris Dirie ja Kathleen Miller: Aavikon kukka (Somalia)
* Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili (Kenia)

Keskinen Afrikka:
* Hergé: Tintti Afrikassa (Belgian Kongo)

Pohjois-Afrikka:
* André Voisin: Contes traditionnels du désert (Algeria)
* Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies (Marokko)
* Hergé: Kultasaksinen rapu (Marokko)

Etelä-Afrikka:
* Teija Niemi: Onni Afrikassa (Etelä-Afrikka)
* Alexander McCall Smith: Precious and the mystery of Meerkat hill (Botswana)
* Raili Mikkanen: Elefantti joka luuli olevansa puhveli (Zimbabwe)

Länsi-Afrikka:
* Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä (Norsunluurannikko)

Ei millään tietyllä alueella:
* Alexander McCallSmith: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)
* Osamu Tezuka: Viidakon valtias
* Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen (suom. Akimbo ja leijonat)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Sarjakuva: Kultasaksinen rapu


Hergé: Kultasaksinen rapu. Otava 1999.
(Kääntäjä: Jukka Kemppinen)

Piti saada joku helppo suoritus Afrikan tähti -lukuhaasteen päätökseksi, niin nappasin kirjastosta luettavaksi Tintti-sarjakuva Kultasaksisen ravun. Rapu-säilyketölkkien takia hän päätyy huumeita salakuljettavan rikollisjengin jäljille ja heidän perässään ensin Saharaan ja sitten muualle Marokkoon.

Mä en ole vieläkään mikään erityinen Tintti-fani, mutta onhan nää silti ihan lukukelpoisia. Parasta näissä on vakio-sivuhahmot: kapteeni Haddock (lähinnä kirosanojensa takia), Dupont & Dupond sekä tietty Milou-koira.

Lukuhaasteet:Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Teatterissa: Ovista ja ikkunoista

ovista ja ikkunoista 13
(Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin katsomassa Kansallisteatterin näytelmän Ovista ja ikkunoista.

Näytelmä kertoo ranskalaisesta pariskunnasta, joilla on espanjalainen siivooja ja outo naapuri. Heidän kotiinsa alkaa yllättäen ilmestyä rahaa ja he ovat ihan hukassa, että mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Tyylilajiltaan näytelmä oli komedia.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota lavastukseen: sinne oli rakennettu kunnollinen asunnon olohuone, jossa oli ikkunat ja ovet ja lamput ja kaikki. Parin viime vuoden aikana on siis tullut käytyä lähinnä sellaisissa näytelmissä, joissa lavastus on ollut aika minimaalista, niin siksi tämä vähän yllätti.

Ai että miten paljon mä nauroin tuolla. Mikään elokuvakomediakaan ei ole ollut aikoihin näin hauska kuin tämä.Siivoojasta oli tehty koominen hahmo ja koko porukan jutut oli sellaisia, ettei niille voinut olla nauramatta. Hauskuus lisääntyi loppua kohden, mutta sitten itse loppu tuli vähän yllättäen.Näytelmän loppu ei sitten ollutkaan niin hauska (mutta tässä tapauksessa se ei haitannut) eikä se ollut ennalta-arvattava.

Myös Linnea on nähnyt tämän. Aion itse mennä vielä kevätkaudella uudestaan katsomaan.

Rooleissa: Esa-Matti Long, Katariina Kaitue, Kristo Salminen, Maria Kuusiluoma

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kirja: Rafaelin enkeli



Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli. Otava 2003.

Mikaelan velipuoli Rafael kuolee tapaturmaisesti. Mikaela perii veljeltään talon, jossa toimii tämän omistama ravintola. Hän jättää työnsä mainostoimistossa ja lähtee pikkukaupunkiin järjestelemään asioitaan. (Ja koska siinä samassa talossa ollaan suuri osa ajasta, niin kiinteistöhaasteeseen tulee tästä yksi suoritus.)

Tämä oli aikoinaan ensimmäinen Tuija Lehtisen aikuisten kirja, jonka luin. Siitä meni vuosia, ennen kuin aloin lukea niitä suuremmissa määrin, vaikka olin tykännyt tästäkin.

Pidin kirjasta edelleen. Siinä on sitä samaa kuin muissakin Lehtisen kirjoissa: kevyt, mutta vetävä juoni, joka on hyvin kirjoitettu. Osassa - kuten tässä - on lisäksi sitten sotkettu mukaan pientä mysteerinpoikasta. En mä näiltä mitään korkeakulttuuria odota, vaan viihdyttävää hetkeä kirjan parissa ja sitä myös sain.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kirja: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili



Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili. Pieni karhu 2007.
(Kääntäjä: Heikki Saure, kuvitus: Hanna Mattila)

Kirja sisältää viisi satua, joiden nimet ovat seuraavat:
* Papukaijasta tulee matkija
* Gebardi saa täplänsä
* Kilpikonna on kilpensä ansainnut
* Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili
* Likainen virtahepo saa opetuksen

Kaikki ovat afrikkalaisia eläinsatuja, jotka Wilson Kirwa on kuullut aikoinaan isovanhemmiltaan Keniassa. Afrikassa suullinen tarinaperinne on sosiaalinen juttu ja edelleen toisella tavalla voimissaan kuin länsimaissa. Kirwa on halunnut siirtää tätä perinnettä eteenpäin ja siksi koostanut kaksi kirjaa näitä satuja.

Kirjan kaikissa saduissa on mukana Amani-aasi, leijonakuninkaan apulainen, mutta muuten eläinhahmot vaihtelevat. Niissä kaikissa kerrotaan, kuinka joku eläin saa sellaisen muodon, jollaisena se nykyisin tiedetään. Tekstien henki on opettavainen: niissä käsitellään esim. hyvyyttä, ilkeyttä ja ajattelemattomuutta.

Jotain samaa tuntumaa näissä kyllä on kuin suomalaisissa eläinaiheisissa kansansaduissa. En ole koskaan ollut mikään kansansatujen iso fani, niin en näihinkään ihastunut täysillä. Suosittelen kirjaa satufaneille ja afrikkalaisesta perinteestä kiinnostuneille.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Kenia)

torstai 12. joulukuuta 2013

Elokuva: Hobitti 1


Hobitti - Odottamaton matka
(The Hobbit - An Unexpected Journey)
Valmistumisvuosi: 2012
Tyylilaji: Fantasia / seikkailu
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Andy Serkis

Kaikki varmaan jo tietää, että Hobitti on myös kirjana ja sijoittuu aikaan ennen Tarua Sormusten herrasta. Bilbo on hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä jännitystä. Hän kuitenkin lähtee kääpiöporukan mukaan pelastamaan lohikäärmeen vahtimia kääpiöiden esi-isien rikkauksia. Matkalla tulee sitten kaikenlaisia esteitä.

Silloin kun tämä oli elokuvateatterissa, jäi menemättä katsomaan ja nyt oli sitten jo aikakin nähdä tämä (kirjaston varausjonossa meni vain vähän yli kaksi kuukautta). Visuaalisesti tämä on kyllä yhtä hieno kuin Taru Sormusten herrasta oli aikoinaan. Mutta muuten tämä ei sitten ihan täysin vastaakaan omaa käsitystäni Hobitista, vaikka se olikin suhteellisen uskollinen kirjalle.

TSH on paljon pidempi ja se oli kolmena elokuvana, nyt sitten joku on saanut älynväläyksen laittaa myös Hobitin kolmeen osaan. Yhdessä osassa olisi ollut ehkä vähän oiottuja mutkia, mutta uskon, että tämä olisi toiminut paremmin kokonaisuutena silloin. Lopullisen arvion pystyy kuitenkin tekemään vasta sitten, kun myös loputkin osat on nähty. (Ainakin tämä loppui ärsyttävästi kesken!)

Pitääkin fiilistellä tässä samalla sitä, että löysin muuten just kirppikseltä Hobitti-lautapelin, mutten ole vielä kerinnyt testata sitä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirja: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee


Vexi Salmi: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee. WSOY 2001.

(Olen kirjoittanut tekstin alunperin joskus 2000-luvun alussa ja se on yksi silloisista kirja-aiheisilla kotisivuillani olleista teksteistä. En ole muokannut sitä ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Siniset mokkakengät kertoo ajasta 1960-luvulla, jonka Hamppari ja Emil eli Irwin Goodman ja Vexi Salmi viettivät Saksassa siirtotyöläisinä. Nuoret miehet ovat kyllä tehokkaita työmiehiä – tehokkaampia kuin "sakut" ja "mikkihiiret".  Miehille tyypillisesti näitä kahta viina ja naiset kiinnostavat paljon enemmän kuin työnteko: he käyvät suomalaisten rekkakuskien kanssa ryyppäämässä ja riehumassa baareissa, aina välillä pitää päästä naisten kanssa sänkyyn.

Mikä laulaen tulee kertoo Hampparin muutoksesta Irwiniksi. Kirja kertoo parista ekasta keikkavuodesta 1960-luvun lopulla. Biisejä aletaan tehdä tosissaan, hankitaan levytyssopimusta, keikkaillaan ja aina välillä vähäsen ryypätään.

Ajanvietelukemiseksi tämä kelpasi oikein hyvin, opus kuin ei kauhean syvällinen sattunut olemaan. Mikään maailmankirjallisuuden klassikko kumpikaan kirja ei siis ole. Tosin jos aihe sattuu kiinnostamaan, niin katsokaa mielummin elokuva Rentun ruusu – varsinkin jälkimmäisestä kirjasta löytyi tuttuja kohtauksia elokuvasta. Mikä laulaen tulee oli parempi kuin Siniset mokkakengät, koska se oli laaja-alaisempi – mua nimenomaan rasittaa se, ettei suomalaisia perusmiehiä kiinnosta kuin ne viina ja naiset.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kirja: Aurora ja Molly



Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999.
Kansi: Matti Amnell

Sen verran teen poikkeusta yleiseen linjaani, että kopioin tähän osan kirjan takakansitekstistä:

Rakastettujen Aurora -kirjojen henkilöistä kertova tyttökirja, jossa kerrotaan Auroran lapsuudesta viime vuosisadan Helsingissä ja hänen sekä palvelustyttö Mollyn jännittävästä muutosta Kanadaan. Hauska ja tunteisiin vetoava kertomus kahden tytön ystävyydestä vuosisadanvaihteen maailmassa.

Tämän perusteella saa kirjasta ihan eri käsityksen kuin mitä se oikeasti oli. Kirjassa Aurora-tyttö lähtee isänsä luokse Kanadaan. Helsingissä käydään vain pikaisesti ohikulkumatkalla eikä kerrota lapsuudesta siellä (olisin halunnut lukea siitä!). Mukana Suomesta lähtee samalta kylältä palvelustyttö Iida ja irlantilainen Molly tavataan vasta myöhemmin Kanadassa, kun Aurora työskentelee itsekin palvelustyttönä.

Historiallisia lastenkirjoja luen ihan mielelläni, joten tämä sopi ihan hyvin lukumakuuni eikä ollut mikään huono kirja. Tunteisiin vetoavaksi en kuitenkaan tätä kuvailisi.... Juonen olisin toivonut hetkittäin olevan vähän vähemmän suoraviivaista, kun osa henkilöistä jäi vähän turhan ohuiksi ja ikään kuin vain täytteenä oleviksi.

Lisäksi ihmettelen takakannen määritelmää "rakastettu Aurora-sarja". Olen itse lukenut ehkä yhden kirjan aikaisemmin. Ei näitä kukaan tuttuni ole lukenut uutena 90-luvulla (jolloin olin siis itsekin kohderyhmän ikäistä) ja mulla on aikoinaan ollut hyvä käsitys esim. luokkakavereitteni lukemisesta ja heistä moni luki paljon. Näistä oli joskus myös puhetta aikuisporukassa, että kyllä kirjailijasta on kuultu, mutta kukaan ei näitä tunnustanut lukeneensa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Musiikkia: Anne Mattilan ja siskojen joululevy


Anne Mattila & siskot Anneli, Anniina ja Anitta: Minun joululauluni (BMG Finland 2004)

Mattilan sisaruksista olen kuunnellut aikoinaan eniten Annelia, mutta oikeastaan kaikki tytöt on yhtä kaunisäänisiä laulajia. Tätä joululevyä on myyty Annen nimellä, kun tuossa vaiheessa muut eivät olleet vielä niin suosittuja kuin nykyään.

Löysin levyn kirpputorilta kymmenen sentin hintaan ja pakko se oli sieltä mukaan ottaa, kun sen verran Mattiloista tykkään. En silti normaalisti kuuntele usein joululauluja ja silloin kun kuuntelen niitä itse vapaaehtoisesti, teen sitä useammin kesällä kuin joulun aikaan. Tämä tekstikin on kirjoitettu toukokuussa ja ajastettu julkaisuun joulukuulle.

Tyyliltään tämä oli aika iskelmähenkinen levy, mutta toisaalta se olikin aika oletettavaa. Ei lastenlevy tai ääri-perinteiset kappaleet olisi olleet samalla lailla Mattiloiden tyyliä. Ainoa ennestään tuttu kappale oli Joulumaa - se Katri Helenan. Googlaus ei tuonut oikein mitään valaistusta asiaan, että ovatko kaikki muut sitten vain tätä varten tehtyjä, mutta ainakaan en itse muista niitä tietoisesti koskaan kuulleeni muiden esittäminä tai muissa yhteyksissä. Osa kappaleista on yhdessä laulettuja ja osan joku laulaa yksinään (soolokappaleita laitettu eniten Annelle).

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja

Kaivelin tietokoneeni kansioita ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Pidin aikoinaan monta vuotta kirja-aiheisia kotisivuja, jossa oli muun muassa kirja-arviointeja. Osa teksteistä oli laadultaan ihan mitä sattuu, mutta muutaman parhaimman aion julkaista täälläkin. Osan kirjoista voisin lukea uudelleen ja katsoa, että onko mielipide muuttunut vuosien varrella.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi takavuosien suosikkisarjoistani, josta on onneksi alettu ottaa uusia painoksia. Päättelin, että teksti on kirjoitettu alunperin joskus 2003-2004, jolloin olin ekaa vuotta insinööriopiskelemassa, koska sitä ennen ei ollut tullut mieleenkään lukea tunneilla.

Edgar Rice Burroughs: Mars-sarja

Nää Mars-kirjat on oikeestaan ainoota scifiä, josta mä tykkään. Niissä ainakin lähes kaikissa on pääosassa tai edes sivuosassa John Carter, joka on joutunut Marsiin Jenkkilästä ja sitten jäänyt sinne kämppäämään ja perustanut perheen. Kirjoissa tutustutaan Marsin eri kansoihin ja aina sitten taistellaan välillä. Seikkailua ja muuta jänskää on ihan tarpeeksi. Näitä kirjoja on nyt tullut kulutettua koulussa ja siten ollen muutamien tuntien jutut ovat menneet ihan ohi, kun Marsin maailma on ollut niin magneettisen kiehtova. (vähän sama juttu muuten mun veljellä: yleensä kun se lukee, nii saa huutaa aika kauan ennen kun se kuulee, Mars-kirjoja lukiessa saa huutaa pidempään ja kovempaan...) Harmi vaan, että sarjan kirjojen saatavuus on aika huono, niitä löytää koko sarjan vaan tyyliin pääkirjaston varastosta ja osan kirjoista vaan vähän useammasta paikasta.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Uusi lanu-blogi

Mä olen jo kauan halunnut kirjoittaa tänne enempi lasten- ja nuortenkirjoista, mutten ole kuitenkaan tehnyt niin, koska haluan kuitenkin pitää blogin sisällön monipuolisena ja yleis-kulturellina. Sitten on myös tuntunut, etten voi kirjoittaa tänne ruotsinkielisistä kirjoista niin paljon kuin haluaisin, kun blogin lukijat lukevat kirjoja kuitenkin ilmeisesti lähinnä suomeksi.

Näistä syistä päätin perustaa lasten- ja nuortenkirjajuttuja varten uuden blogin, joka kulkee ainakin toistaiseksi nimellä Muumilaakso / Mumindalen (mutta nimi menee varmaan vaihtoon vielä heti kun keksin paremman). Se on kaksikielinen eli osan jutuista kirjoitan ruotsiksi, mutta esittelyssä olisi tarkoitus olla jatkossakin kirjoja molemmilla kielillä. Tänne mietin siis jatkossa vähän tarkemmin, että mistä lanu-kirjoista kirjoitan ja Kirjavinkit.fi:hin pidän sitten riman vielä korkeammalla (niin kuin tähänkin asti).

torstai 28. marraskuuta 2013

Kirja: Karjala edestakaisin


Timo Kalevi Forss ja Martti Lintunen: Karjala edestakaisin. Like 2010.

Venäjä-lukuhaaste on aina välillä kummitellut mielessä, että voisin lukea jonkin aiheeseen liittyvän tietokirjan. Kirjastosta nappasin sitten tämän Karjala edestakaisin -kirjan, joka on luovutettuun Karjalaan liittyvä valokuvateos.

Taustaksi kerrottakoon, että isäni isä on alunperin kotoisin Laatokan rannalta Karjalasta (evakkoja siis), mutta se ei ole vaikuttanut omaan elämääni oikein mitenkään. Meillä ei ole siis mietitty mitään kotiseutumatkailua sinne suuntaan eikä edes kerrottu kaikkia juttuja ajasta siellä.

Teoksen materiaali on kerätty pääosin vuonna 2009 tehdyillä matkoilla. Siinä kuvataan alueen ihmisiä, ilmiöitä ja paikkoja sekä valokuvien että lyhyiden tekstien muodossa. Rakennukset ovat päässeet rappeutumaan ja ihmiset ovat pääosin melko köyhiä.

Kirja ei ollut mitään Karjala takaisin -meininkiä eikä myöskään mitään kunnollista vanhan Suomi-ajan nostalgisointiakaan.Omalta osaltani tämä olikin vain vähän vilkuilua, että miltäs siellä näyttää. Matkakirjana tämä oli hyvä: valokuvia oli riittävästi ja tuntuu, että sain teksteistäkin enemmän irti, kun ne olivat lyhyitä ja (pääosin) toisistaan irrallisia.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamaan - Nyky-Venäjä

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kirja: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken (Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)


Malin Kivelä ja Linda Bondestam: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken. Berghs, Schildts & Söderström 2013. (suom. Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)

Kuvakirja Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken kertoo neljästä eri-ikäisestä Pixonin veljeksestä. Pojat istuvat television edessä koko ajan. He ovat laihoja, kalpeita ja huonossa kunnossa. Kun televisio hajoaa, he ovat aivan hukassa eivätkä osaa keksiä itselleen tekemistä: ulos leikkimään lähteminen on ihan outoa heille.

Kirja toimii varoittavana esimerkkinä lapsille, että kannattaa joskus poistua television äärestä. Pidin itse kirjaa hauskana ehkä siksi, ettei omassa tuttavapiirissäni ole tällaisia näin pahasti jumittuneita lapsia. Kirjan tehoa taitaa lisätä synkähkö ja tummasävyinen kuvitus, joka ei ole tosiaankaan yhtä värikäs kuin Linda Bondestamin normaali tyyli on.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Junibacken

 photo HPIM1730_zpsaf111e45.jpg

Kävin pari viikkoa sitten Tukholmassa ja nyt oli ekaa kerta suuntana Djurgården. Siellä oli pakko vanhana Astrid Lindgren -fanina päästä Junibackeniin, mikä on ollut suunnitelmissa jo vuosikausia.

Itse näyttely koostui neljästä eri osiosta. Ekana oli yleislastenkirjamaailma, jossa oli mm. muumitalo ja Viirun ja Pesosen talo. Sitten tuli satujuna, joka meni Lindgrenin maailmojen halki. Sen tarina oli hänen viimeinen kirjallinen työnsä ja hän myös lukee sen itse ruotsinkielisessä versiossa. Kolmantena oli kuvassa näkyvä Pepin talo, jonne siis mahtui aikuisetkin ihan hyvin sisään. Vikana oli vaihtuva näyttely, jossa tällä kertaa oli Kauhuagentti Nelli Rappin ja LasseMaijan etsivätoimiston kaupunki.

Kokonaisuutena tämä oli pettymys. Tämä oli enemmän sellainen lasten puuhamaa -juttu ja tuntui olevan suunnattu tyyliin 7-8-vuotiaille ja sitä nuoremmille. Satujuna oli tosi kiva kyllä, paras osio koko paikassa. Sinne ei muuten kannata ihan pienten kanssa sitten mennä, voi olla vähän turhan jännä.... Olisin kaivannut mukaan enempi Lindgreniä ja enempi sellaista museomaista näyttelyä. Kun onhan vaikka jossain Heurekassakin tosi hyvin huomioitu eri-ikäiset kävijäryhmät, mutta täällä ei.

PS. Olis tehnyt mieli ostaa se Junibackenin kirjakauppa tyhjäksi.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kirja: Raksa



Tuomas Vimma: Raksa. Gummerus 2011.

Kuuntelin äänikirjana Tuomas Vimman Raksan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni kyseisen kirjailijan teoksiin ja saatan kokeilla jotain muutakin joskus toiste.

Kirjan päähenkilö on Sami, joka saa alkuhankaluuksien jälkeen työpaikan projektinjohtajana huoneistoremontteja tekevässä yrityksessä. Yleisellä tasolla tämä ei välttämättä kuulosta kovin kiinnostavalta lähtökohdalta, mutta kunnon kirja tästä oli saatu aikaiseksi. Ainakin tästä saa hyvän käsityksen siitä, miten rakennusalalla on oikeasti monenlaista yrittäjää. Mutta sehän ei toisaalta ole ihme, kun miettii, että miten isot rahat siellä liikkuu....

Sen verran on mainittava taustaksi, että mulla on rakennuspiiirtäjän koulutus, mutta töitä en ole tehnyt talopuolella ollenkaan, vaan pelkästään yhdyskuntarakentamiseen liittyen. Kirjan totuudenmukaisuutta en siis osaa arvioida kunnolla enkä oikeastaan uskottavuuttakaan. Koska kiinnostusta alaan kuitenkin löytyy, niin sikäli tämä oli hyvä valinta aiheen puolesta ja osoittautui myös hyväksi valinnaksi lukukokemuksenkin puolesta, kun kuuntelua oli hirveän vaikeaa jättää kesken välillä.

Tykkään myös kirjan kannesta: se on yksinkertainen, mutta toimiva.

EDIT: Lisään tämän vielä suoritukseksi kiinteistöhaasteeseen, kun eri rakennukset on sen verran paljon läsnä kirjassa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirja: Akimbo och lejonen (Akimbo ja leijonat)


Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen. (suom. Akimbo ja leijonat). Tundell och Salmson 2010.

Kirjoitin joku aika sitten sarjan ekasta osasta Akimbo och elefanterna ja tämä on siis toinen. Tässä osassa Akimbo lähtee riistanvartija-isänsä kanssa etsimään ihmisiä vaanivaa leijonaa.

Ekaa osaa pidin vielä ihan ok-tasoisena kirjana, mutta tästä en jaksanut enää innostua. Kirja oli aika tylsähkö ja juoni ei siis tuntunut sisältävän melkein mitään kiinnostavaa.

Luultavasti jätän siis sarjan lukemisen tähän. Vähän vaikuttaa siltä, että Alexander McCall Smith ei vaan osaa kirjoittaa lastenkirjoja niin hyvin kuin aikuistenkirjoja. (Mutta ainakin sain helpon suorituksen lukuhaasteisiin....)

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Afrikan tähti

lauantai 16. marraskuuta 2013

Sarjakuva: Viidakon valtias

Osamu Tezuka: Viidakon valtias. Sangatsu manga 2012.
(Kääntäjä: Jannika Riikonen)

Osamu Tezuka on yksi Japanin tärkeimmistä sarjakuvantekijöistä kautta aikojen. Viidakon valtias -manga on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1950 ja tämä lukemani oli sen ensimmäinen osa kahdesta.

Päähenkilö on valkoinen leijonanpentu Leo, jonka kuollut isä oli viidakon kuningas. Leo itse puolestaan ei ole koskaan ollut viidakossa, vaan kasvanut ihmisten parissa. Kun hän joutuu sattumalta viidakkoon, niin tasapainottelu kahden erilaisen maailman välillä on aika hankalaa.

Afrikan eläimet ovat yksi kiinnostuksen kohteistani ja tässä niitä oli ihan riittävästi. Maanosan kuvauksena tämä oli samantyyppinen kuin Tarzaneissa ja tosiaankin siitä tykkään - ei nyky-Afrikassa ole samanlaista hohtoa. Tarina loppui vähän kesken, niin jatko-osa tulee luettua varmaan ihan heti kohta.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti

perjantai 15. marraskuuta 2013

Elokuva: Diana



Diana
Valmistumisvuosi: 2013
Maa: Britannia
Tyylilaji: draama
Ohjaus: Oliver Hirschbiegel
Pääosissa: Naomi Watts, Naveen Andrews

Luin aikaisemmin tänä syksynä kirjan Diana - prinsessan viimeinen rakkaus. Nyt siihen pohjautuva elokuva on jo viikon verran ollut nähtävissä myös Suomessa elokuvateattereissa ja kirjan lukemisen jälkeen oli aika selvää mennä katsomaan se, kun olen muutenkin lievä kuninkaallis-intoilija. Elokuvan pointtina on prinsessa Dianan parin viimeisen elinvuoden aikana ollut romanssi Hasnat Khanin kanssa. Khan on Pakistanista kotoisin oleva kirurgi, joka halusi vältellä julkisuutta.

Sen verran mitä vähän googlailin äsken, niin tämä ei nyt mitään kauhean hyviä arvosteluja ole saanut. Elämänkerrallisena elokuvana tämä on mun mielestä ihan okei, muttei tuonut mitään erityisen uutta tietoa taio näkökulmaa, kun olin kerran kirjan jo lukenut. Tirkitelynä tai sosiaalipornona tätä voi tietty pitää, mutta samoihin kategorioihinhan uppoaa melkein kaikki elämänkerrallinen materiaali.

En pitänyt Wattsin esittämää Dianaa kauhean loistavana, vaan ennemmin keskinkertaisena. Ja kun romanssista kerran oli kyse, niin senkin olisi toivonut näkyvän paremmin näyttelijöiden välisenä kemiana tai jotain (en osaa ilmaista itseäni, plaah). Visuaalisesti leffa oli hieno ja tarina sai mut olemaan tippa linssissä vähän turhan usein.

Kuittaan tällä myös yhden elokuva-bonuksen Totally British -haasteeseen.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Vuokko Hovatan konsertissa

Olenpas ollut ahkera musiikin kuluttaja viime aikoina: nyt vajaan kuukauden sisään olen ollut kahdella keikalla tai konsertissa. Lokakuun puolella kävin siis Venäjä-konserissa ja eilen sitten katsomassa siellä nähtyä Vuokko Hovattaa hänen omassa soolokonsertissaan.

Uutta levyä en ole vieläkään kerinnyt kuunnella missään, niin sieltä oli mukava kuulla pari maistiaista.
Aika paljon tuli kuultua itselleni uusia kappaleita. Siis muutenkaan en ole hirveästi Hovatan soolojuttuja kuunnellut kuin vain ihan satunnaisesti, vaikka yksi levyistä on tullut kotiinkin asti hankittua. Tykkään kuitenkin tosi paljon hänen äänestään ja livenä kuuntelu on aina ihan eri juttu kuin nauhalta kuuleminen.

Pidän ideasta, että monet kappaleista on erillisiä runoja, jotka on sitten sävelletty - se tuo vähän vaihtelua siihen normaaliin musiikkibisnekseen, jossa tekstit ei aina toimi irrallisina. Erityisesti tykkäsin kuulla monta Aulikki Oksasen runoa, kun Oksanen on yksi takavuosien suosikkirunoilijoista, jonka tekstit iskee edelleen.

Ei, ei kuvia taaskaan. Oma kamerani on ihan onneton pimeässä enkä jaksa alkaa etsiä luvattomasti netistä jotain satunnaista kuvaa Vuokko Hovatasta.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hiljaiseloa kotiseudulla ja museossa Tampereella

Kuten monet ovat varmaan huomanneet, niin blogi on vietellyt viime kuukausina jonkunlaista talvihorrosta jo ennen talven alkua. En nyt jaksa alkaa selitellä asiaa sen tarkemmin (ei ole kuitenkaan mitään dramaattisia syitä taustalla), mutta tilanne ei nyt ainakaan vielä ole mitenkään radikaalisti paranemassa. Tarkoitus olisi silti edelleen kirjoitella tänne aina välillä jotain, erityisesti noiden Totally British -kirjojen lukeminen on edelleen aktiivisena projektina.

Eilen kävin Tampere-visiitillä. Kohteena oli Vapriikki-museo, koska siellä oli kiinalaisista terrakottasotureista kertova näyttely. Nyt sekin haave on toteutettu - olin jo vuosia halunnut nähdä aiheesta museojutun. Toi koko Vapriikki oli muutenkin positiivinen yllätys: mä olin muistanut sen olevan pienempi paikka ja siellä oli vaikka mitä. Oli kivaa päästä vaihteeksi kunnolla kiertelemään jossain museossa, kun sitä ei ole tullut liian kanssa harrasteltua tänä vuonna.

Terrakottasoturien lisäksi näyttelyaiheina olivat Tammerkoski, Tampere 1918, innovaatiot, paperinuket ja lelut. Noiden pysyvyydestä en ole ihan varma, mutta ainakin jääkiekko- ja kenkämuseot sekä luonnontieteellinen museo olivat ihan pysyvien pienten museoiden oloisia (en jaksa lukea nettisivuilta, heh). Leluista ja luonnontieteestä olin eniten fiiliksissä - kuten tavallista.

Niin ja olin sen verran ahkera, että sain tehtyä luonnoksiin pari blogitekstiä odottamaan eli enää pitää vaan julkaista ne jossain välissä!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirja: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)



Alexander McCall Smith: Akimbo och elefanterna. Tundell och Salmson 2010. (suom. Akimbo ja norsut)
(Kääntäjä: Peder Carlsson)

Mulla on varastossa aina näitä lyhyitä äänikirjoja, joita voi kuunnella aina silloin, kun ei millään jaksa aloittaa jotain pidempää.

Akimbo och elefanterna on ensimmäinen osa Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisesta lastenkirjasarjasta ja yhteensä näitä taisi olla viisi. Kirjassa Akimbo-poika on huolissaan elefanttien salametsästyksestä ja yrittää estää salametsästäjiä ampumasta norsuja.

Ei siitä sen enempää, totean kirjan vain olevan ihan okei, siis sellainen, josta ei nyt vaan irtoa mitään analyysiä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
Totally British - Maybe British, Never English (Skotlanti)

(Kävin kyllä Kirjamessuilla, mutta mitään tekstiä niistä ei taida olla tulossa tänne. En käynyt kuuntelemassa mitään esityksiä, koko tapahtumassa ei tunnu olevan mitään esittelemisen arvoista enkä jaksa kuvata ostoksiani tänne.)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kotimaisen näytelmän festivaali

Lavaklubilla on tällä viikolla torstaista lauantaihin Kotimaisen näytelmän festivaali.

Kävin siellä myös viime vuonna ja tällä kertaa olin katsomassa lukudraamana Sofia Aminoffin näytelmää Jag ska aldrig lämna dig. Varmaan johtui kielestä, mutta siellä oli hyvin tilaa ja istumaankin mahtui (viime vuonna oli vähän ahdasta). Näytelmä kertoi Sigmund Freudin tyttärestä Annasta ja sillä oli jonkunlainen ihmissuhde- ja seksuaalisuusteema. Mä kyllästyin aika alussa ja lähdin kesken pois.

Muut ohjelmatiedot voi tsekata Lavaklubin sivuilta, siellä on tarjolla esim. kolme muuta uutta näytelmää lukudraamana.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Vuokko Hovatta, Kerkko Koskinen ja Taljanka yhteiskonsertissa

Vuokko Hovatalla, Kerkko Koskisella ja Taljanka-yhtyeellä oli Venäjä- ja Anna Ahmatova -teemainen keikka Kanneltalossa. Mä olen vanha Ultra Bra -fani enkä ollut koskaan nähnyt Kerkkoa livenä keikalla missään ja Vuokkoakin vaan parissa muussa tilaisuudessa. Pakkohan tuonne oli sitten päästä.

Taljanka oli positiivinen yllätys. Ohjelmassa oli sellaista klassisempaa venäläistä iskelmää ja laulelmaa sekä alkuperäiskielellä että suomeksi. Mutta loppuosasta mä en sitten pysty kirjoittamaan mitään järkevää, kun tykkäsin niin kauheasti. Kerkko on pianovirtuoosi, Vuokolla ihana ääni ja kappaleetkin on ihania. Olisihan ne isommalla orkesterilla hienompia (nyt oli vain flyygeli ja rummut), mutta tämäkin oli jo riittävän hyvä kokemus. Paitsi että Kerkko olis saanut laulaa enempi. :D Mutta ainakin mä kuulin nyt ne mun UB-aikojen suosikit, kun yhteen aikaan kuuntelin vaan niitä Ahmatova-kappaleita putkeen....

Kolmen viikon päästä olis tiedossa sitten Vuokko Hovatan soolokeikka, jee!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Satupäivä 18.10. ja kirja Anna Talven outo viivytys

18. lokakuuta eli Sadun nimipäivänä vietetään Suomessa satupäivää ja osallistun päivään tällä postauksella.

Lisää tietoja päivästä ja sen ohjelmasta löytyy Suomen teatterit ry:n kotisivuilta. Omat pitkäaikaiset satusuosikkini ovat Eduard Uspenskin Fedja-setä-kirjat ja Astrid Lindgrenin kuvakirjat. Janosch on aika kova juttu kanssa.

Valitsin esiteltäväksi sattumanvaraisesti kirjan kirjaston satuhyllystä.

Sinikka Nopola - Linda Bondestam: Anna Talven outo viivytys. WSOY 2008.

Kirjan teemana ovat vuodenajat, joiden vaihtumiseen vaikuttavat tietyt henkilöt. Talvea ei tule, koska Anna Talvi liikuskelee missä huvittaa Kimmo Kesän kanssa. Kirja esittää siis tietynlaisen näkemyksen siitä, millaista olisi, jos jotain vuodenaikaa ei tulisikaan joko samanlaisena kuin nykyään tai ei tulisi ollenkaan.

Suhteellisesti ottaen tämä on siis lähempänä "oikeaa" satukirjaa kuin kuvakirjaa, koska tekstiä on aika paljon. (Toisaalta se ei olekaan ihme, kun ottaa huomioon kirjoittajan....) Sinikka Nopola on yksi mun suosikkikirjailijoista sekä lasten että aikuisten puolella. Myös kuvittaja Linda Bondestam on yksi mun suosikeista viime vuosilta. Tällä tekijä-kombinaatiolla on aika vaikeaa saada huonoa lopputulosta aikaan, joten pidän kirjaa onnistuneena ja lukisin mielelläni jatkossa parin yhteistuotoksia.

Kirjasta on kirjoitettu myös Leppislampun alla -blogiin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kirja: Legenden om potatishäxan (Legenda Pottu-Mäkisestä)



Eoin Colfer: Legenden om potatishäxan. Richters Förlag 2004. (suom. Legenda Pottu-Mäkisestä)
(kääntäjä: Lisbet Holst, kuvitus: Tony Ross)

Veljekset Lukas ja Martin käsketään tekemään jotain kehittävää, joten heidät viedään kirjastoon odottelemaan. Aluksi se on ihan kamalaa, varsinkin kun siellä on tiukka kirjastonhoitaja vahtimassa. Vähitellen äidin ja autokyydin odotteleminen kirjojen seurassa alkaakin tuntua mukavalta.

En ollut tätä aikaisemmin lukenut Eoin Colferin kirjoja ja siksi en ollut ihan varma, että mitä kirjalta pitäisi odottaa (ennakkoluuloja löytyi ihan riittävästi). Aluksi vaikutti siltä, että tässähän annetaan ihan kauhea käsitys kirjastoista ja lukemisesta, mutta eihän se sama linja sitten jatkunutkaan loppuun asti. Tunnelmassa ja tyylissä oli jotain samaa kuin Roald Dahlin kirjoissa.

Kirja on melko ohut ja samalla myös helppolukuinen. Kohderyhmänä taitavat olla ensisijaisesti tyyliin 8-10-vuotiaat pojat, joita lukeminen ei oikein inspiroi. Muillekin tätä voi suositella hyvillä mielin. Tykkäsin tästä itse ja ehkä uskallan kokeilla myös muita saman kirjailijan teoksia.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kirja: Fyrverkerimakarens dotter


Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter. Opal 2005.
(Kääntäjä: Olle Sahlin)

Fyrverkerimakarens dotter on aasialaishenkinen fantasiasatu. Lilan isä tekee ilotulitteita ja tytär haluaa samaan ammattiin. Hänen ystävänsä Chulak työskentelee elefantinhoitajana. Vastaan tulee kaikenlaista hässäkkää ja ongelmaa ennen kuin Lila pääsee oikeasti tekemään raketteja.

Olen kyllä lukenut aikaisemmin osan Philip Pullmanin kirjoista, mutta mikään erityisen iso fani en ole koskaan ollut. Tämä kirja tuli hankittua joskus nettikirjakaupasta, kun halvalla sain.

Kirja ei ollut huono, mutta tästä olisi saanut paremmankin. Jos se olisi ollut pidempi, niin asioita olisi ehkä keritty käsitellä vähän syvällisemmin. Tuntui, että kohderyhmänä olivat nuoremmat lukijat ja tässä se siis näkyi, vaikka ei pitäisi.

Eniten pidin tässä kirjassa siitä hyvästä itämaisesta tyylistä, mitä löytyi myös Tuhannen ja yhden yön saduista.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Kirjavuori Mount Everestille

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kirja: Idän pikajunan arvoitus


Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus. WSOY 2009.
(kääntäjä: Leena Karro, lukija: Lars Svedberg)

Tämä on klassinen Agatha Christien dekkari, jossa ratkaisijana toimii Hercule Poirot. Idän pikajuna on lähtenyt Istanbulista ja on matkalla Euroopan halki, mukana on erimaalaisia matkustajia. Se juuttuu vuoristossa lumihankeen ja yön aikana tapahtuu murha.

Murha tapahtuu heti alkuvaiheessa ja suurin osa ajasta kuluukin sitten selvittelyyn. Loppuratkaisu oli sitten sellainen, että ainakaan itselläni ei ollut mitään saumaa arvata sitä. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta sitten joskus kun kerkiän unohtaa kirjan sisällön, niin luen sen paperiversiona ja piirtelen samalla kaikkia hienoja kaaviokuvia.

Edellinen kokemukseni Christiestä, Aikataulukon arvoitus, ei ollut erityisen kehuttava. Tämä olikin jo sitten huomattavasti parempi kirja. Vähän vatvomista oli kyllä havaittavissa välillä, mutta kirja ei ollut paikallaan junnaava tai tylsä. Kieltä ihmettelin vähän välillä, mutten tiedä, että onko vika käännöksessä, alkukielen tyylissä vai yleisessä Christien tyylissä.

Lars Svedbergiä äänikirjojen lukijana on kyllä kamalasti kehuttu. Itse olen ennemmin sitä mieltä, että hän on vain tasolla "ihan hyvä". Kukaan äänikirjalukija ei mulle ole ainakaan vielä jäänyt mieleen loistavana tai erityissuosikkina, suurimman osan yleensä unohdan saman tien.

Vaihteeksi googlailin vähän, että mitä kirjasta on sanottu. Aika moni tämän näytti kyllä lukeneen, mutta linkitän tähän nyt pelkästään Sallan analyysin. Lisäksi Rantapallosta löytyi kiinnostava teksti oikeasta Idän pikajunasta.

Lukuhaasteet:
Totally British - Detective Novels

lauantai 28. syyskuuta 2013

Teatteri: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

(Kuva: Krista Mäkinen / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin tällä viikolla tuhlaamassa viimeisen käyntikerran Kansallisteatterin sarjalipustani ja katsottuna näytelmän oli Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Pääosassa ja siis koko näytelmässä yksinään on esiintyjänä Juhani Laitala yksinään. (Sama näyttelijä muuten kuin juuuri näkemässäni Tarinassa pimeydessä ja rakkaudesta.)

Konsta Pylkkänen on yksi Veikko Huovisen kirjojen hahmoista. Kainuussa liikkuva Pylkkänen on kortteerin etsinnässä ja näytelmän aikana hän majoittuu useammassa eri paikassa. Hän jutustelee eri asioista ja miettii muun muassa ihmisyyttä ja toisten ihmisten toimintaa.

Kuten jo näyttelijämäärästä voi päätellä, niin kyseessä oli monologi (jossa tosin muutamat ajatukset esitettiin toisten ihymisten repliikkeinä). En ole aikaisemmin sellaisia käynyt katsomassa, missä koko näytelmä olisi vain yhden ainoan ihmisen varassa. Ainakin tällä kertaa se toimi ihan hyvin, tosin Veikko Huovinen ei muutenkaan isoja henkilögallerioita harrasta.

Tämä nimenomainen kirja on minulta vielä lukematta, mutta yritän ehtiä lukea sen ennen kuin menen katsomaan näytelmää uudestaan. Tämä oli siis sen verran hyvä, että uudestaanhan se on nähtävä. Esitys oli keskiviikkona ja mun sisäinen teatterikriitikko ei vielä tänäänkään kykene erittelemään, että mikä tässä oli hyvää - se siitä teatteribloggaamisesta sitten. :D

maanantai 23. syyskuuta 2013

Teatteri: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä

(Kuva: Stefan Bremer / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin lauantaina katsomassa Kansallisteatterissa katsomassa israelilaisen Amos Ozin kirjaan perustuvan näytelmän Tarina pimeydestä ja rakkaudesta.

Näytelmässä liikutaan nykyisyydessä ja menneisyydessä samaan aikaan: kirjailija on läsnä aikuisena ja lapsena. Teemana on Israelin valtion muotoutumisen ja juutalaisuuden lisäksi myös oman perheen tarina ja erityisesti äitisuhde. Äiti ja hänen kuolemansa vaikuttavat paljon jo nuoreen Amokseen eivätkä tunteet jätä rauhaan aikuisenakaan.

Mä en oikein tiedä, että mitä mä tältä näytelmältä odotin. Ainakin se oli erilainen kuin mitä luulin etukäteen. Israel ja juutalaisuus kiinnostivat, mutta perhekuvauksena tämä ei sitten taas jaksanut kiinnostaa. Suurimman osan ajasta olin aika tylsistynyt ja odotin näytelmän paranevan edetessään, mutta sitä ei sitten tapahtunutkaan.

Olis varmaan pitänyt sitten arpoa samana iltana menneistä näytelmistä joku toinen katsottavaksi. Mutta tulipahan tämäkin nyt nähtyä,  eipähän enää tarvitse miettiä, että olisko ollut hyvä.

Rooleissa: Ilja Peltonen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Miina Turunen, Amos Brotherus

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kansankynttiläin kokoontumisajot -lukuhaasteen kooste

Maukan Kansankynttiläin kokoontumisajot - lukuhaasteen ideana oli lukea tietokirjoja. Sain oman suoritukseni valmiiksi asti. Olin valinnut tasokseni "hehkulampun" eli 9 kirjaa neljästä eri kategoriasta.

Omat kategoriani ja kirjani:

VII) Matkat
Pauli Jokinen: Helsinki kävellen
Frances Mayes: Vaellusvuosi
Taivas mikä työpaikka!
Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa

X) Luonto ja ympäristö
Risto Isomäki: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen

XV) Kirjallisuustiede
Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä

XIX) Elämäkerrat ja muistelmat
Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen (suom. Aurinkokuningas Ludvig XIV)
Mauno J. Pyhtilä: Balladi kauniista Petronellasta
Waris Dirie ja Kathleen Miller: Aavikon kukka

Edit: Ai joo, tähän piti kirjoittaa fiiliksistä suorituksen jälkeen. Mä olen monta vuotta suunnitellut lukevani enempi tietokirjoja, mutta eihän siitä ole kunnolla mitään tullut. Pitää varmaan ottaa uusintaversio haasteesta vähän lyhyemmässä ajassa.... Olis siis tehnyt mieli lukea enempikin kirjoja ja vielä useammasta aiheesta, kun oikeasti olen kiinnostunut liian monesta asiasta samaan aikaan.

Kirja: Matkoilla Euroopassa

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa. Otava 2011.
(Kansi: Kirsti Maula)

Antti Tuuri on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon tutustumista olen suunnitellut iät ja ajat. Tähän mennessä olen lukenut ainoastaan Talvisodan. Tällä kertaa tartuin kokeneemman lukijan suosituksesta yhteen matkakirjoista: Matkoilla Euroopassa.

Kirja koostuu useista lyhyehköistä matkakertomuksista, jotka sijoittuvat eri Euroopan maihin ja matkan varrelle. Antti Tuuri on kyllästynyt lentoliikenteeseen ja siksi liikkuu mielummin matkoillaan laivalla tai junalla.

Nyt mä rupesin heti suunnittelemaan, että minne mä haluaisin matkustaa.... Mutta ongelma on se, että töistä ei saa lomaa. :P Siihen reissaamisen kaipuuseen tämä oli kyllä hyvä kirja: jos itse ei pääse matkaan, niin ensi hädässä toisenkin kokemukset kelpaavat.

Tällä perusteella lukulistalle menee ekaksi Tuurin toiset matkakirjat ja sen jälkeen mietin vielä, että siirrynkö romaaneihin sen jälkeen (hyvinkin mahdollisesti kyllä).

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Matkat

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Elokuva: The Nanny Diaries



The Nanny Diaries
(The Nanny Diaries)
Valmistumisvuosi: 2007
Tyylilaji: Komedia
Ohjaus: Shari Springer Berman, Robert Pulcini
Pääosissa: Scarlett Johansson, Laura Linney, Chris Evans, Alicia Keys

Elokuva The Nanny Diaries perustuu samannimiseen kirjaan.

Annie on juuri valmistunut yliopistosta ja saa sattumalta paikan lastenhoitajana rikkaasta perheestä New Yorkissa. Äiti on edustusrouva, jolla ei ole koskaan aikaa pojalleen ja isä taas on bisnesmies, joka ei ole koskaan paikalla. Varsinkin perheen äiti kohtelee Annieta kuin roskaa. Grayer-poika sentään pitää hänestä tosissaan alkuhämmennyksen jälkeen, samoin kuin samassa talossa asuva nuori mies.

Elokuva antaa yhdenlaisen käsityksen lapsenvahdin työstä, mutta aivan erilaisen kuin vaikkapa Maija Poppasesta kertova elokuva antaa. Eipä se tosiaankaan mitään idyllistä puuhaa ole... Viihteenä Nanny Diaries on ihan kelvollinen elokuva, kunhan ei ala sen tarkemmin ajatella ja analysoida sen laatua tai realistisuutta. Vaikka elokuva oli siis kohtuullisen hyvä, niin tätä en kuitenkaan jaksaisi katsoa useampaa kertaa, kun parempiakin (romanttisia) komedioita on olemassa. Eniten tässä tökki se, kun pääosien ihmiset oli aina tavalla tai toisella niin ärsyttäviä tai tyhmiä.

Tästä on kyllä olemassa kirjakin, mutta sen lukemisesta on niin monta vuotta, etten muista siitä oikein mitään. Sellainen muistikuva on, että elokuva poikkesi siitä jotenkin (edellisellä katsomiskerralla lukemisesta oli vähemmän aikaa).

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kirja: Aavikon kukka



Waris Dirie, Cathleen Miller: Aavikon kukka. WSOY 2010.
(Kääntäjä: Riitta Toivanen, kansi: glenundglenda / Walter Wehner)

Malli ja YK:n hyvän tahdon lähettiläs Waris Dirie on Somaliasta paimentolaisperheestä kotoisin. Hänet yritetään naittaa 13-vuotiaana vanhalle miehelle, joten hän karkaa pois perheensä luota. Ensin hän menee maan pääkaupunkiin Mogadishuun sukulaisten luokse, sieltä muutaman vuoden päästä Lontooseen toisten sukulaisten kotiapulaiseksi.

Dirie jää Lontooseen ja saa sittemmin töitä mallina. Työ vie häntä New Yorkiin ja muualle ulkomaille. Hänelle on tehty viisivuotiaana ympärileikkaus, joka aiheuttaa traumojen lisäksi fyysisiä ongelmia. Se saa vuosien kuluttua hänet puhumaan perinnettä vastaan julkisesti sekä medioissa että YK:n kautta.

Kyseessä ei siis tosiaankaan ole mikään helppo elämä... Osa hankaluuksista Dirien elämässä tulee kulttuurien kohtaamisesta: afrikkalaisten, erityisesti paimentolaisten elämä poikkeaa todella paljon länsimaisesta elämäntyylistä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 1980- ja 1990-luvuille. Somalian sisällissota ei tässä siis oikein näy ja muutenkin kaikki olisi saattanut olla erilaista, jos kyse olisi hivenen uudempi tarina. Tai sitten ei... Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1998. Pitääpä vilkaista Googlesta muistaessani, että mitä sen jälkeen on tapahtunut vai onko mitään.

Olen lukenut tämän kerran aikaisemminkin bookcrossingin kautta, mutta sisältö oli jo kerinnyt unohtua. Nyt vähän aikaa sitten tuli mahdollisuus uusintalukemiseen, kun löysin kirjan kirjaston vaihtohyllystä. Se oli samaan aikaan kiinnostava ja vaikuttava, välillä myös rankka tarina. Käytännössä tämä tuli lukaistua läpi yhden päivän aikana, kun kesken jättäminen oli sen verran vaikeaa.

Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva Waris Dirien elämästä. En ole nähnyt sitä, kun suhtaudun vähän skeptisesti elämänkertaelokuviin. Lisäksi epäilen, että hermoni eivät kestäisi sitä, kun kirjakin oli jo riittävän vaikuttava.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Somalia)
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kirja: Kolme kuningatarta

Merja Jalo: Kolme kuningatarta. WSOY 2009.

Kirja kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Tallin omistaja Pena on perinyt kartanon, jonne on luvatta muuttanut kolme sukulaistätiä, jotka eivät halua häipyä pois talosta. Porukka tallilta lähtee siis kartanolle ratsastusleirille ja tarkoituksena on saada samalla tädit häädettyä pois.

Näissä sarjan uudemmissa kirjoissa ei pahemmin edes ratsasteta, vaan pääpaino on seikkailuilla tai satunnaisilla mystisillä tapahtumilla. En ole lukenut vanhempia osia pitkään aikaan, mutta muistelen, että niissä tosiaan ratsastettiin enempi. Näin yksittäisinä luettuna kirjat ovat hyviä välipalaksi ja tarinat tuntuvat toimivilta. Jos niitä lukisi enemmän putkeen, niin luultavasti ne alkaisivat toistaa itseään.

Nummelan ponitalli on pitkä sarja: nyt ilmestyneitä osia on joku 80 ja lisää tulee koko ajan, viime vuosina useampi kuin yksi vuodessa. Perushahmot ja -puitteet ovat edelleen samoja, mutta aika kulkee eteenpäin sarjassa jonkin verran ja uusia hahmoja on tullut mukaan joitakin kappaleita.

Jalon sisarukset ovat dominoineet jo vuosia hevoskirjagenreä. Nykyään ei enää pahemmin ilmesty muiden suomalaisten kirjailijoiden kirjoja eikä ulkomaalaisia käännetä usein. Genren kulta-aika taisi olla 20 vuotta sitten. En ole itse koskaan ratsastanut, mutta siitä huolimatta aloitin lukemaan hevoskirjoja ala-asteella ("no kun kaikki muutkin") ja satunnaisesti luen niitä edelleenkin.

Olisikohan hyvä idea ottaa ensi vuoden projektiksi lukea koko sarja järjestyksessä läpi? Ainakin voisin yrittää tehdä jonkunlaista vertailua sarjan kehityksestä, hmmm....

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste
Nykyajan tyttökirjat

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kirja: Lahjottu mies


Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies. Gummerus 1994.
(Kansi: Maija Lohikoski / Jorma Luotio, kääntäjä: Annikki Suni)

Kirjan päähenkilö on Murad on insinööri, joka työskentelee päällikkönä kaupungin rakennusvirastossa. Hän on periaatteen mies: vaikka toiset ottavat vastaan lahjontaa, niin hän ei ota, vaikka rahoille olisikin tarvetta. Kerran siihen kuitenkin tulee parempi tilaisuus, jolloin Murad sortuu ottamaan rahat vastaan ja saa sen jälkeen hirveitä omantunnon vaivoja.

Tapahtumat sijoittuvat Tahar Ben Jellounin kotimaahan Marokkoon. Vaikka olenkin lukenut Afrikkaan liittyvää kirjallisuutta, niin oikeiden afrikkalaisten kirjoittamia kirjoja en muistaakseni ole kovin montaa tullut ikinä lukeneeksi. Suurin osa kirjoittajista on siis ollut muualta kotoisin ja osa ei ole tainnut edes asua Afrikassa koskaan. Afrikkalaista kirjallisuutta vaan suomennetaan sen verran vähän, että vaihtoehtoja ei pahemmin ole ollut.

Ennakkoon kirja vähän epäilytti, mutta tämä olikin kiinnostava eikä tylsä, kuten olin ajatellut. Lukiessa mietin aika paljon lahjonta-problematiikkaa, että pystyisinkö itse kieltäytymään sellaisesta. Jonkun työkaverin kanssa on joskus mietitty, että lasketaanko vaikka urakoitsijan tarjoama lounas lahjonnaksi ja kuulin, että yhdelle oli oikeasti tarjottu rahaa vastineeksi jostain luvasta.

Tyylillisesti tämä oli sitä tiettyä 1900-luvun jälkipuoliskon vakavan romaanin tyyliä, aika lähellä sitä Keltainen kirjasto -lajia. Enhän mä tällaisia "oikeita" romaaneja yleensä lue, niin tämän tarkemmin en osaa selittää ja sijoittaa kirjaa mihinkään kirjallisuudenlajiin. Tai Kirjasampo näkyy sijoittavan tämän psykologisiin romaaneihin, mut ihan sama mulle.

Tällä perusteella Tahar Ben Jelloun on sellainen kirjailija, että voisin lukea useamman teoksen verran, vaikken uutta lempikirjailijaa taaskaan löytänyt. Sainpahan taas muistutuksen siitä, että välillä kannattaa kokeilla uusia tuttavuuksia ja poistua mukavuusalueelta.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)
Kirjavuori Mount Everestille

tiistai 3. syyskuuta 2013

Uusi kirjaostos: Ella ja kaverit

 photo Snapshot_20130901_zpsaa5a6485.jpg

En yleensä esittele täällä erikseen kirjaostoksiani. En myöskään yleensä osta kirjoja täyteen hintaan kaupasta. Nyt tuli kuitenkin tehtyä molemmat, koska kirjabloggaajaporukka keksi tempausidean, että halukkaat hankkisivat jonkun täysihintaisen kirjan kaupasta ja esittelisivät sen blogissaan tänään.

Kaupaksi valitsin Suomalaisen kirjakaupan, koska se sattui olemaan kotiani lähinnä sijaitseva fyysinen kirjakauppa. Liian usein tulee nykyään tilailtua netistä kirjoja.... Valintani kirjan suhteen oli tämän syksyn uutuus Timo Parvelan lastenkirjasarjasta: Ella ja kaverit menevät metsään. Kerkesinkin jo lukea sen (koska suoritin hankinnan etukäteen viime viikolla) ja todeta, että tämä on yhtä hauska kuin aikaisemmatkin osat. Ella-kirjat on suunnilleen parasta suomalaista lastenkirjallisuutta ikinä.

EDIT: Marissan blogista voi lukea lisää tästä kampanjasta ja nähdä listan muista tähän osallistuneista blogeista. Lastenkirjoja ei kovin moni muu ole tainnut tällä kertaa ostaa (en vielä katsonut kaikkia bloggauksia), mutta mulle se oli aika selvä valinta - uusimman Ellan olisin hankkinut kuitenkin jossain vaiheessa.

lauantai 31. elokuuta 2013

Kirja: Taivas mikä työpaikka!


Riitta Kiiveri, Tony Pokkinen, Noora Kunttu, Pirkko Saari, Christina Sandberg, Meriitta Ahtikari, Kati Kaivanto, Lene Malmström: Taivas mikä työpaikka! Atar 2012.
(Kansi: Juhana Mikkanen)

Finnarin matkustamohenkilökunta halusi yhtiön tasavuosijuhlan kunniaksi koota kaikkia juttujaan vuosien varrelta kirjaksi asti ja tässä on lopputulos. Matkustajat aiheuttavat kaikenlaisia hauskoja tai hankalia tilanteita, mutta välillä lentoemännät itse sekoilevat esim. eri kielien kanssa tai aikaerorasituksen jälkeen.

Vanhimmat jutut ja kuvat ovat jostain 1950-luvulta. Kirjasta huomaa hyvin lentomatkailun kehityksen, kun osa jutuista on muuttunut ajan kanssa ja osaan on tarvittu suurempia tapahtumia, kuten terrorismi tai tuhkapilvi. Kirja antaa erilaisen, työntekijän näkökulman lentomatkustamiseen. Töissä tuntuu pääosin olevan hauskaa, vaikka kaikenlaisia asiakkaita ja pulmatilanteita tuleekin eteen. Jonkin verran on tehty jaottelua teemoittain ja lukujen alussa on pidempiä selitystekstejä, jotka antavat taas lisäinfoa lentomatkailusta ja sen historiasta.

Luen mielelläni kirjoja erilaisista matkailuaiheista, joten tämänkin lukeminen oli sitten aika selvää. Aikoinaan luin myös ahkerasti netistä Aasiakas.net-sivua, johon oli koottu tekstejä erilaisissa asiakaspalvelutöistä, jossa kävi enemmän tai vähemmän idiootteja asiakkaita. Tässä kirjassa näkökulma oli kuitenkin (onneksi) laajempi, tarkoituksena ei tuntunut olevan tyhmille lentomatkustajille nauraminen.

Kirjan omille kotisivuille voi klikata itsensä tästä.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Matkat

tiistai 27. elokuuta 2013

Kirja: Khao Lakin sydämet

 

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet. Tammi 2013.
(Kansi: Laura Lyytinen)

Tämä on nuortenkirja, jossa lomaillaan Thaimaassa ja jossa on tärkeässä osassa vuosia aikaisemmin tapahtunut tapaninpäivän tsunami. En ole kyllä aikoihin itkenyt kirjan kanssa, mutta nyt olin tippa linssissä suunnilleen joka välissä. Mä en ole koskaan käynyt Thaimaassa enkä ole ihan heti suunnitellut sinne menevänikään. En tunne ketään, joka olisi ollut siellä tsunamin aikaan (tai no, oikeastaan mä tiedän yhden joka oli). Kuitenkin kirja onnistui vetoamaan muhun sen verran paljon, etten nyt kykene saamaan mitään järkevää tekstiä tähän. Tässä taitaa nyt sitten olla yksi tämän vuoden parhaista nuortenkirjoista.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Taiteiden yö 22.8.

Helsingin taiteiden yössä on tullut vierailtua aika monena vuonna viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana - ei ihan joka vuosi kuitenkaan. Tänä vuonna piti taas päästä paikalle. Eka meinasin olla kirjoittamatta siitä ja kuvaaminenkin unohtui, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan silti bloggaamassa.

Tässä olivat omat käyntikohteeni, jotka ovat vierailemisen arvoisia myös muulloin kuin tapahtumapäivinä:
* Deutsche bibliothek eli Helsingin saksalainen kirjasto - Enhän mä edes ollut tiennyt, että tällainen on olemassa! Jos osaisin saksaa paremmin kuin nyt, niin vähänkö mä varmaan asuisin tuolla!
* Pyhän kolminaisuuden kirkko - Mulla on jonkunasteisia sympatioita ortodoksista kirkkoa kohtaan, joten tuonne piti päästä, kun kerran tapahtuman bongasin listasta. Samalla tuli ensimmäistä kertaa päästyä niitten kirkolliseen toimitukseen, jossa tällä kertaa tosin sattui olemaan pääkielenä kirkkoslaavi eli jutuista meni osa ohi.
* Luckan - suomenruotsalaisten kokoontumismesta, jossa kävin lähinnä tsekkaamassa kirjanvaihtohyllyn ja ilmoitustaulun
* Helsingin taidemuseo - Tämä on se Tennispalatsin yläkerran museo. Tänään päättyvä Happy End? -näyttely ei ollut oikeastaan kiinnostava, vaan korutyöpaja-tapahtuma oli paljon jännempi.
* Helsingin kaupunginmuseo (Sofiankatu) - Tuttuun tapaan näyttelyt olivat Helsinki-aiheisia ja tutustumisen arvoisia.

"Hiltusen divarin" perillisessä ja Lautapelit.fi:n kaupassa tuli kanssa pyörähdettyä (vaikkei niissä mitään erikoisjuttua ollutkaan) ja selvisin molemmista ulos ostamatta mitään, aika hyvä suoritus minulta.

lauantai 24. elokuuta 2013

Kirja: Ommelten välinen aika


María Dueñas: Ommelten välinen aika. WSOY 2013.

Tämä kirja taisi olla tämän kevään (käännös)uutuuksia. Sain sen pyytämättä ennakkokappaleena kustantamosta.

Päähenkilönä on nuori ompelijana työskentelevä Sira. Hän asuu Madridissa Espanjassa, mutta lähtee sieltä miehen perässä Marokon espanjalaisalueelle. Ensin syttyy Espanjan sisällissota, sitten toinen maailmansota. Siran tilanne muuttuu: sattumalta hänestä tulee englantilaisten hyväksi toimiva agentti, joka saa tietoja ompelimossa vierailevilta saksalaisrouvilta.

Historia on aina ollut mun juttu ja olen ollut kiinnostunut eniten 1900-luvusta sekä vuosisadan sodista. Tältä pohjalta tiesin melko varmasti myös tämän kirjan olevan kiinnostava. Niinhän se olikin ja ainoastaan paksuus oli estänyt tarttumasta siihen jo aikaisemmin.

Tästä olisi ehkä saanut kaksikin eri kirjaa: toisen ompelijasta ja toisen naisagentista. Molemmat oli kuitenkin onnistuttu yhdistämään kirjassa ihan hyvin. Espanja ja Afrikka olivat molemmat tapahtumaympäristöinä kiinnostavia eksoottisuutensa takia. Kiinnostavuutta lisäsi myös se, että kirjan henkilöistä osa on ollut ihan oikeasti olemassa (siis jotkut muutkin kuin Franco itse).

Kielestä, uskottavuudesta, sujuvuudesta, faktoista tai mistään en nyt keksi mitään valittamista. Ei tässä uusi lempikirjani silti ole, vaan hyvä kirja, jolla sain kulumaan monen päivän työmatkat bussissa. Tai no itse asiassa keksin mä sen verran valittamista, että kansi on vähän ankea. :D

lauantai 17. elokuuta 2013

Kirja: Hopealaakson salaisuus


Chitra Banerjee Divakaruni: Hopealaakson salaisuus. Tammi 2004.
Köyhän perheen poika Anand asuu Kalkutan slummissa. Hänen tapaamansa vanha mies paljastuu Himalajalta tulevan parantajayhteisön jäseneksi. Anand lähtee tämän mukaan viemään taikakotiloa takaisin vuoristoon ja saa mukaansa myös orpotyttö Nishan. Matkalla on esteitä ja paha voimakin iskee porukkaa vastaan.

Sarjan seuraava osa on odottanut omassa hyllyssä ikuisuuden, mutta pitihän tämä eka osa lukea ensin. Mä olen pitkään kaipaillut luettavakseni enempi jotain kevyttä fantasiaa ja tämä kolahti siihen tarpeeseen.

Kirja ei ole periaatteessa kauhean uniikki asetelmaltaan. Onhan näitä ennenkin nähty, missä köyhällä ja yksinäisellä lapsella on taikakykyjä. Hyvän ja pahan taistelu on kanssa aika peruskamaa suuressa osassa fantasiakirjoja.

Tästä huolimatta kirja ei ollut mitenkään stereotyyppinen tai tylsä. Tarina kulki nopeasti eteenpäin ja säilyi koko ajan tosi kiinnostavana. Eksoottinen tapahtumaympäristö teki kanssa kirjasta vielä kiinnostavamman.

Lukuhaasteet:
Totally British - Commonwealth (Intia)

maanantai 12. elokuuta 2013

Elokuva: Matilda ja lasten kapina


Matilda ja lasten kapina
(Matilda)
Valmistumisvuosi: 1996
Alkuperämaa: USA
Tyylilaji: lasten
Ohjaus: Danny DeVito
Käsikirjoitus: Nicholas Kazan, Robin Swicord
Pääosissa: Mara Wilson, Brian Levinson, Danny DeVito, Rhea Perlman, Embeth Davidtz, Pam Ferris

Matilda ja lasten kapina -elokuva perustuu Roald Dahlin kirjaan Matilda.

Matilda on älykäs lapsi, joka rakastaa lukemusta. Hänen vanhempansa ovat aikamoisia idiootteja, jotka eivät arvosta koulutusta ja lukemista. Matilda menee kouluun, jossa on äärettömän tiukka reksi, mutta hänellä on kiva opettaja.

Elokuva poikkeaa joiltakin osin kirjasta ja jotain painotuksia on valittu toisin, mutta pääasiallinen juoni on sama. Esimerkiksi loppu on ratkaistu hivenen eri tavalla ja Matildan vanhemmat tuntuu tässä vielä ärsyttävämmiltä kuin kirjassa.

Tämä oli toinen katselukerta ja edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, niin muistin, että tämä olisi ollut vieläkin parempi kuin miltä se nyt tuntui. Kokonaisuutena tämä on silti ihan kohtuullisen hyvä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kirja: Balladi kauniista Petronellasta


Mauno J. Pyhtilä: Balladi kauniista Petronellasta - Lemmenjoen legenda. Karisto 2008.

Hollantilainen Petronella van der Moer tuli Suomeen vuonna 1949. Hän työskenteli periaatteessa toimittajana, muttei kuitenkaan saanut juttuja pahemmin julkaistua. Seurapiireissä liikkuminen oli sillä hetkellä tärkeämpää. Petronellalla ei käytännössä ollut paljoa rahaa, joten hotellilaskut jäivät maksamatta.

Hän lähti velkojiaan pakoon Lappiin ja liikkui siellä kullankaivajien parissa. Suojelupoliisi luuli naista agentiksi ja pidätti hänet. Lopputuloksena oli karkoitus maasta ja jälkeenpäin myös useita legendoja.

Kirja on ollut varmaan ollut joskus jossain alennusmyynnissä tai ainakaan mulla ei ole mitään muistikuvaa, että mistä tämä on omaan hyllyyni päätynyt. Tietoisesti en ollut koskaan ennen Petronellasta kuullut, en edes sitä Reino Helismaan laulua.

Tämä oli taas niitä elämänkertoja, joissa itse henkilön lisäksi kuvataan reilusti myös omaa aikaansa. Lapin kultaryntäys ei ole ollut itselleni entuudestaan tuttua, enemmän olen aikaisemmin tiennyt kullankaivuusta Amerikassa.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Piipahdus Turun suunnalla

 photo Luostarinmaumlki2_zps8d08cac8.jpg

Tämän vuoden annos kotimaanmatkailua tuli hoidettua tällä viikolla. Sain pari päivää töistä lomaa ja kulutin sen kaverin kanssa Varsinais-Suomessa. Ensin käytiin vähän kiertelemässä Turun saaristossa, jossa ei oikein ollut mitään vinkkaamisen arvoista paikkaa. Olihan nyt lossilla kiva ajella ja kivoja maisemia siellä oli, mutta siihen se sitten jääkin.


Yötä oltiin Turussa ja toinen päivä hengailtiin siellä. Museoonkin asti ehdittiin vaihteeksi, kun sellaisissa ei ole tänä vuonna tullut pahemmin käytyä. Käyntikohteena oli Luostarinmäen käsityöläismuseo. Edellisestä vierailusta siellä on kyllä useita vuosia, kun viime vuosina ei ole pahemmin asiaa Turun suunnalle ollut. Onhan se ihan kiva paikka kyllä: vanhoja taloja alkuperäisten sisustusten kanssa. Asukkaina on lähinnä ollut eri käsityöläisammattien edustajia ja vieläkin joissakin taloissa järjestetään sen takia myös työnäytöksiä.Tykkään itse kaikenlaisista historiallisista ja kulttuurillisista museoista, sen takia suosittelen tätäkin käyntikohteeksi.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kesäteatterissa

Pikaiset terveiset kirjaston koneelta.... Mä olen vuosikausia suunnitellut käyväni kesäteatterissa, mutta aina se on jäänyt syystä tai toisesta suunnitteluasteella. Nyt tarjoutui tilaisuus lähteä sukulaisporukan mukaan, kun yksi toinen ei päässyt ja tuli tämäkin "ongelma" korjattua. Näytelmänä oli Nurmijärvellä Taaborinvuoren kesäteatterissa esitetty Vaahteramäen Eemeli. (Tästä ei vaikuta löytyvän netistä oikein mitään infoa, paitsi jotain pientä Lippu.fi:stä.) Kokonaisuutena näytelmä oli tosi hyvä, kun mitään suurempia ärsytyksen aiheita ei siitä löytynyt. Ainoa isompi juttu oli markkinakohtaus, joka oli ihan erilainen kuin kirjoissa tai elokuvissa, vaikka tätä mainostettiin alkuperäisversiolle uskolliseksi, mutta ainahan mä tällaisiin yksityiskohtiin takerrun. Ja ne puhui koko aika jostain nikkarinkopista eikä verstashuoneesta, argh! Samassa paikassa esitetään muuten Kivi-juhlilla joka vuosi Aleksis Kiven näytelmiä ja niitäkin voisin harkita meneväni katsomaan.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kotipuutarha-lehti

Töissä on ollut kaapissa iso pino Kotipuutarha-lehtiä luettavaksi ja olen saanut niistä hyvin viihdykettä taukojen ajaksi. Alan koulutuksesta huolimatta en ole koskaan ollut innokas puutarhalehtien lukija. Olen lukenut mielummin ammattilaisille suunnattuja lehtiä kuin näitä harrastelijoille tarkoitettuja. Nyt olen kuitenkin huomannut, että onhan näissä sellaistakin asiaa, joka sopii myös mulle.

Jokaisessa numerossa on jonkun tietyn kasvilajin esittely, mutta aina myös isompi juttu jostain kasveista. Nämä on olleet mulle sitä lehden hyödyllisintä antia: juttujen avulla on hyvä kerrata kasvintuntemusta ja samalla tulee sitä lisäinfoa ominaisuuksista, jota me ei koulussa saatu kunnolla. Suuri osa näistä kasvijutuista on vielä Suomen puutarhakasviguru nro II:n Ella Rädyn kirjoittamia. (Pentti Alanko yliopistolta on siis ykkönen, jos joku ei tiennyt.)

Lehdissä on ollut myös paljon kaikkia kiinnostavia teemajuttuja erilaisista yleisistä puutarha-aiheista: omenapuiden leikkaaminen, nurmikot jne, joita on ollut kertausmielessä hyvä lueskella läpi. Sellaisia puutarhasuunnitteluvinkkejä en ihan aina jaksa lukea läpi, vaikka inspiraation saamisen takia pitäisikin - ainakin jos olisin suunnittelutöissä. Siis niitä juttuja tyyliin koko "kesän kukkiva puutarha" tai "luo heinillä preeriatyyliä".

Sen sijaan yksityisten puutarhojen esittelyt skippaan yleensä kokonaan joka kerta, kun niissä on harvemmin mitään erityistä eikä toisten juttuja aina voi soveltaa samalla tavalla käytäntöön. Sitten jotain vihannesviljelyjuttujakaan en oikeastaan jaksa, kun ne ei mua kiinnosta yleisestikään enkä pääsisi missään kunnolla käyttämään niitä tietoja.

Ammattilaiselle Kotipuutarhassa on siis vähän vaihtelevasti asiaa, mutta olen kyllä saanut lukemisesta tosi paljon hyötyä. Jos olisi suuntautunut kotipuutarhoihin, sitten tämä olisi vielä parempi lehti inspiraation ja näkökulman saamiseen, mutta julkisella puolella ei kaikkea voi hyödyntää sellaisenaan.

Harrastajapuutarhurille tästä lehdestä sen sijaan irtoaa tosi paljon kaikkea kiinnostavaa. Varsinkin jos on aloitteleva puutarhahommissa, niin uutta tulee paljon. Kokeneemmallekin puutarhurille löytyy asiaa paljon esim. itselle uusista kasveista.

Laitoin tuohon nyt elokuun numeron kansikuvan, vaikken pelkästään sitä numeroa tässä käsitellytkään. Kerkesin kuitenkin pikaisesti lukea sen perjantain kahvitauolla läpi, mutta siinä ei ollut mitään erityistä analysoitavaa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kirja: Maan kätkemät


Reeta Aarnio: Maan kätkemät. Otava 2008.

Maan kätkemät on lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa.

Pääosassa ovat neljäsluokkalaiset Liina, Eetu ja Siri, jotka käyvät tavallisen koulun lisäksi myös erillisillä taikatunneilla, kun heillä on erityiskykyjä. Alueelta alkaa kadota lapsia ja kolmikko lähtee etsimään heitä.

Kirjassa yhdistetään reaalimaailmaa fantasiaan. Tapahtumat sijoittuvat oikeastaan koko ajan oikeaan maailmaan, mutta täällä sitten kuitenkin liikkuu kaikenlaisia outoja hahmoja, kuten maahisia ja tonttuja. Tähän "Taikaolennot" ovat kaikki sellaisia kansanperinne-tyyppisiä eivätkä mitään eksoottisia. Tähän tulee sitten lisäksi se taikominenkin, joka ei kuitenkaan ole sellaista taikasauva pystyssä loitsimista.

Tästä tuli vähän mieleen Maria Turtschaninoffin kirja Helsingin alla. Jotenkin on sellainen tuntuma, että myös Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon saattaisi olla samaa tyyliä. (Molemmat linkit menee Risingshadow.fi:hin.) Tai oli tässä kanssa jotain samaa kuin Harry Potterissakin....

Tyylilajina kotimainen lasten fantasia, joka on enemmän kuin tavallinen satukirja, on hyvä asia ja tämä kirja edusti hyvin kyseistä genreä. Jatko-osat menee lukupinoon heti, kunhan ensin jaksan hakea ne kirjastosta. Lyhyesti sanottuna siis tykkäsin tästä.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

13 kotimaista kirjailijaa -lukuhaasteen kooste

Liityin vuodenvaihteessa Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -facebookryhmään. Tehtävänä on ollut lukea 13 itselleen uuden kotimaisen kirjailijan kirjoja vuoden 2013 aikana. Mä olin taas kerran suunnitellut vaikka mitä, mutta eihän nämä lukuhaasteet koskaan tuppaa menemään suunnitelmien mukaan.

Luetut kirjani ovat tässä:
1. Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna
2. Teija Niemi: Onni Afrikassa
3. Jenni Linturi: Isänmaan tähden
4. Harri István Mäki: Sihis ja suuri kuuretki
5. Saara Henriksson: Moby Doll
6. Anni Blomqvist: I stormens spår
7. Emma Juslin: Frida ja Frida
8. Johan Bargum: Seglats i september (suom. Syyspurjehdus)
9. Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja
10. Terttu Autere: Sininen hatturasia
11. Jari Tervo: Jarrusukka (blogitekstiä ei tulossa)
12. Silja Sillanpää: Reissukissa Katti Matikainen
13. Reeta Aarnio: Maan kätkemät

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Elokuva: Itse ilkimys 2

Itse ilkimys 2
(Despicaple Me 2)
Valmistumisvuosi: 2013
Tyylilaji: animaatio

Lähielokuvateatterin sarjalippuja piti saada käytetyksi ja katsottavien valikoima on siellä aina tosi surkea, niin valintana oli animaatioelokuva Itse ilkimys 2, jonka kävin siis katsomassa viime viikolla.

Entinen rikollinen Gru pyydetään mukaan antivoroliigaan paljastamaan erään aineen viejä yhdessä agentti Lucyn kanssa. Hän ei haluaisi, vaan viettäisi mielummin rauhallista perhe-elämää. Elokuva oli yhdistelmä toimintaa ja romantiikkaa. En ollut nähnyt ykkösosaa, joten oli vähän paikoitellen hankala saada selville, miten tähän tilanteeseen oli päädytty ja mitkä oli henkilöiden yleiset tavoitteet.

Tämä oli Universalin tekemä ja sen kyllä huomasi. Tykkään siis itse enempi Dreamworksin ja Pixarin animaatioista. Tässä ehdottomasti parasta ja hauskinta olivat Grun keltaiset pikku apurit, joita oli mukana massoittain. Olin nähnyt niitä aikaisemmin edellisen elokuvan trailerissa tai jossain, josta oliot olivat jääneet mieleen ja nyt sitten pääsin näkemään ne kunnolla toiminnassa.

Vähän harmittaa, etten tiennyt etukäteen elokuvan olevan 3D:nä. Ne katselulasit on aika epämukavat enkä ole vieläkään tajunnut, että mikä niissä 3D-elokuvissa nyt sitten on niin hienoa.