Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kirja: Eroon vehnästä



William Davis: Eroon vehnästä. Atena 2014.
(kääntäjä: Sari-Anne Ahvonen, kansi: Ea Söderberg)
edit: pyydetty arvostelukappaleena

Sanotaan nyt heti alkuun, että en itse noudata mitään erityistä ruokavaliota, mutta tiettyjen terveysjuttujen takia olen miettinyt syömistapojeni muuttamista.

Eroon vehnästä -kirja perustuu nimensä mukaisesti siihen ajatukseen, että ruoka-aineena vehnä ei ole suositeltava. Yleiset ruokasuositukset perustuvat viljoihin ja erityisesti vehnää syödään paljon. Sillä on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat paljon ihmisiin, esim. verensokerin nopea nousu ja nämä ominaisuudet ovat muuttuneet ajan kuluessa. Vehnä ei suoraan aiheuta sairauksia, mutta kirjan mukaan pahentaa monia (skitsofrenia, niveljutut jne). Kirja jakautui kolmeen osaan: ensin kerrottiin yleisesti vehnästä ja sen koostumuksesta, sitten terveysvaikutuksista ja viimeiseksi lupumisesta.

Lääkäri Davis on suositellut monille potilailleen vehnästä luopumista ja heti kaikki oireet helpottavat. Vastaavia jenkkityylisiä ihmetarinoita oli mukana useampia. Muutenkin tämä vaikutti vähän sellaiselta jenkkimeiningiltä.... Pelkkiin mielipiteisiin ja omiin kokemuksiin tämä ei perustu, vaan myös tutkimustuloksiin on viitattu. Myös täysjyvävehnää on tässä pidetty pahana, vaikka yleensä suositellaankin nimenomaan täysjyväviljojen käyttöä.

Tämä oli kyllä kiinnostava kirja sairauksien ja ruuan suhteesta. Vehnän luopumisesta kertova osio oli omalla kohdallani hyödyllisin ja kiinnostavin. Lopussa oli lisäksi reseptejä vehnättömiin ruokiin. Ne olivat keliaakikoille sopivia ja omaan makuuni turhan karppaushenkisiä. Olisin kaivannut sellaisia tavallisempia ruokaohjeita, joista olisi pelkkä vehnä vaihdettu pois eikä kaikki muutkin viljat ja vielä sokeritkin poistettu.

En ole ihan vakuuttunut, että vehnä on syypää kaikkiin sairauksiin. Luulen, että kuitenkin kokeilen sen vähentämistä joksikin aikaa ja katson, että minkä verran se vaikuttaa. En kuitenkaan aio kytätä suurennuslasin kanssa tuoteselosteita tai jättää kaikkea muutakin hiilihydraattipitoista pois.

Tätä ei kannata suositella erikseen kenellekään tietylle lukijaryhmälle. Skeptisesti asiaan suhtautuvat tuskin tätä jaksavat lukea ja kiinnostuneista monet ovat varmaan saaneet tiedot jo muualta. Tutustuminen kuitenkin kannattaa, jos on epäilys siitä, että omalla kohdalla vehnän vähentäminen voisi auttaa.

Hesari näkyy kirjoittaneen kirjasta otsikolla Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä enkä minäkään tosiaan nielisi kirjan sisältöä sellaisenaan.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Piparikirja

Anna-Liisa Mattila: Piparikirja. Atena 2001.

Kirja esittelee pipareiden historiaa ja valmistustapoja sekä Suomessa että muissa maissa. Arkeologisten löytöjen mukaan piparien historian alku on voitu ajoittaa vuoden 3000 eKr tienoille, Indus-virran seudulla tehtyihin hunajakakkuihin. Myöhemmin hunaja korvattiin muilla mausteilla ja nykypiparien esi-isät olivat syntyneet. Suomessa niitä on tehty 1600-luvulta lähtien. Euroopassa luostareilla oli pitkään yksinoikeus piparien valmistamiseen. Monissa maissa niiden teko ei vieläkään rajoitu pelkkään jouluun.

Piparit ovat Suomessa tavallista jouluruokaa, jonka historiaa ei yleensä tunneta ja käytetään aina samoja reseptejä. Kirjan kanssa saa kulumaan aikaa paljon, koska tieto-osasto on sen verran laaja. Pidin sitä mielenkiintoisempana kuin itse reseptejä. Leivontaosio koostuu siis paristakymmenestä piparireseptistä. Ne ovat kotoisin eri maista ja eri puolilta Suomea. Osa on jouluisempia ja osa ei. En tykkää siitä, että täällä rajoitetaan nykyään näin hyvä ruoka pelkkään joulusesonkiin, aikaisemmin täällä ja vielä nykyäänkin muualla ei olla yhtä rajoittuneita.

EDIt: Nyt mä vasta tajusin, etten ole kommentoinut täällä Finlandiaa ollenkaan. Kai kunnon kulttuuribloggaajan pitäisi tehdä niin? No, en taida kuitenkaan, kun yhtäkään en niistä kirjoista lue kuitenkaan eikä palkinto ole muutenkaan koskaan oikeasti kiinnostanut. Laila Hietamiehen kirjan lukua tosin harkitsin hetken aikaa, mut ei oikein inspiroi sekään just nyt.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Pieni piparkakkukirja

Mietin tässä pari päivää kirja-arviointisysteemin kehittelyä täällä blogissa. Kuukausittaista kokoelmaa kommentteineen en ala tekemään, kun se alkaa muistuttaa liikaa perinteistä lukupäiväkirjaa. Näillä lukumäärillä siinä nimittäin olisi isompi duuni kuin tuossa olemassaolevassa pelkässä listauksessa. Lupaan kuitenkin aktivoitua kirjoittamaan useammin aikuisten kaunokirjallisuudesta. Lukupäiväkirjaa tai tavallista kirjablogia tästä ei kuitenkaan ole tulossa, koska haluan edelleen blogata erilaisista kulttuuriaiheista.

Inga Aaltonen ja Kristiina Aaltonen: Pieni piparkakkukirja. Otava 2010.

Pienen piparkakkukirjan alkuun on laitettu vähäsen piparihistoriaa sekä Suomessa että muualla maailmassa. Suurin osa kirjasta onkin sitten niitä reseptejä. Piparitaloista annetaan vinkkejä tekovaihetta varten. Kirjassa on ohjeet 11 erilaiseen taloon, jotka kaikki poikkeavat siitä normaalista perusmallista. Mukana on esimerkiksi muumitalo. Osasta taloista on helppo soveltaa vähemmänkin jouluinen malli ja kuvat saavat oman mielikuvituksen liikkeelle. Varsinaisia piparireseptejä oli 26 erilaista. Mukana on sekä perinteisiä että uudempia reseptejä. Osa on vähän keksimäisempiä eivätkä ihan kaikki ole kovin jouluisia. Pidin ohjeiden vaihtelevuudesta, niiden avulla saa laajennettua piparisesonkia helposti joulukauden ulkopuolellekin.