Junibacken

Kävin pari viikkoa sitten Tukholmassa ja nyt oli ekaa kerta suuntana Djurgården. Siellä oli pakko vanhana Astrid Lindgren -fanina päästä Junibackeniin, mikä on ollut suunnitelmissa jo vuosikausia.

Itse näyttely koostui neljästä eri osiosta. Ekana oli yleislastenkirjamaailma, jossa oli mm. muumitalo ja Viirun ja Pesosen talo. Sitten tuli satujuna, joka meni Lindgrenin maailmojen halki. Sen tarina oli hänen viimeinen kirjallinen työnsä ja hän myös lukee sen itse ruotsinkielisessä versiossa. Kolmantena oli kuvassa näkyvä Pepin talo, jonne siis mahtui aikuisetkin ihan hyvin sisään. Vikana oli vaihtuva näyttely, jossa tällä kertaa oli Kauhuagentti Nelli Rappin ja LasseMaijan etsivätoimiston kaupunki.

Kokonaisuutena tämä oli pettymys. Tämä oli enemmän sellainen lasten puuhamaa -juttu ja tuntui olevan suunnattu tyyliin 7-8-vuotiaille ja sitä nuoremmille. Satujuna oli tosi kiva kyllä, paras osio koko paikassa. Sinne ei muuten kannata ihan pienten kanssa sitten mennä, voi olla vähän turhan jännä.... Olisin kaivannut mukaan enempi Lindgreniä ja enempi sellaista museomaista näyttelyä. Kun onhan vaikka jossain Heurekassakin tosi hyvin huomioitu eri-ikäiset kävijäryhmät, mutta täällä ei.

PS. Olis tehnyt mieli ostaa se Junibackenin kirjakauppa tyhjäksi.

Hiljaiseloa kotiseudulla ja museossa Tampereella

Kuten monet ovat varmaan huomanneet, niin blogi on vietellyt viime kuukausina jonkunlaista talvihorrosta jo ennen talven alkua. En nyt jaksa alkaa selitellä asiaa sen tarkemmin (ei ole kuitenkaan mitään dramaattisia syitä taustalla), mutta tilanne ei nyt ainakaan vielä ole mitenkään radikaalisti paranemassa. Tarkoitus olisi silti edelleen kirjoitella tänne aina välillä jotain, erityisesti noiden Totally British -kirjojen lukeminen on edelleen aktiivisena projektina.

Eilen kävin Tampere-visiitillä. Kohteena oli Vapriikki-museo, koska siellä oli kiinalaisista terrakottasotureista kertova näyttely. Nyt sekin haave on toteutettu - olin jo vuosia halunnut nähdä aiheesta museojutun. Toi koko Vapriikki oli muutenkin positiivinen yllätys: mä olin muistanut sen olevan pienempi paikka ja siellä oli vaikka mitä. Oli kivaa päästä vaihteeksi kunnolla kiertelemään jossain museossa, kun sitä ei ole tullut liian kanssa harrasteltua tänä vuonna.

Terrakottasoturien lisäksi näyttelyaiheina olivat Tammerkoski, Tampere 1918, innovaatiot, paperinuket ja lelut. Noiden pysyvyydestä en ole ihan varma, mutta ainakin jääkiekko- ja kenkämuseot sekä luonnontieteellinen museo olivat ihan pysyvien pienten museoiden oloisia (en jaksa lukea nettisivuilta, heh). Leluista ja luonnontieteestä olin eniten fiiliksissä - kuten tavallista.

Niin ja olin sen verran ahkera, että sain tehtyä luonnoksiin pari blogitekstiä odottamaan eli enää pitää vaan julkaista ne jossain välissä!

Taiteiden yö 22.8.

Helsingin taiteiden yössä on tullut vierailtua aika monena vuonna viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana - ei ihan joka vuosi kuitenkaan. Tänä vuonna piti taas päästä paikalle. Eka meinasin olla kirjoittamatta siitä ja kuvaaminenkin unohtui, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan silti bloggaamassa.

Tässä olivat omat käyntikohteeni, jotka ovat vierailemisen arvoisia myös muulloin kuin tapahtumapäivinä:
* Deutsche bibliothek eli Helsingin saksalainen kirjasto - Enhän mä edes ollut tiennyt, että tällainen on olemassa! Jos osaisin saksaa paremmin kuin nyt, niin vähänkö mä varmaan asuisin tuolla!
* Pyhän kolminaisuuden kirkko - Mulla on jonkunasteisia sympatioita ortodoksista kirkkoa kohtaan, joten tuonne piti päästä, kun kerran tapahtuman bongasin listasta. Samalla tuli ensimmäistä kertaa päästyä niitten kirkolliseen toimitukseen, jossa tällä kertaa tosin sattui olemaan pääkielenä kirkkoslaavi eli jutuista meni osa ohi.
* Luckan - suomenruotsalaisten kokoontumismesta, jossa kävin lähinnä tsekkaamassa kirjanvaihtohyllyn ja ilmoitustaulun
* Helsingin taidemuseo - Tämä on se Tennispalatsin yläkerran museo. Tänään päättyvä Happy End? -näyttely ei ollut oikeastaan kiinnostava, vaan korutyöpaja-tapahtuma oli paljon jännempi.
* Helsingin kaupunginmuseo (Sofiankatu) - Tuttuun tapaan näyttelyt olivat Helsinki-aiheisia ja tutustumisen arvoisia.

"Hiltusen divarin" perillisessä ja Lautapelit.fi:n kaupassa tuli kanssa pyörähdettyä (vaikkei niissä mitään erikoisjuttua ollutkaan) ja selvisin molemmista ulos ostamatta mitään, aika hyvä suoritus minulta.

Piipahdus Turun suunnalla

Tämän vuoden annos kotimaanmatkailua tuli hoidettua tällä viikolla. Sain pari päivää töistä lomaa ja kulutin sen kaverin kanssa Varsinais-Suomessa. Ensin käytiin vähän kiertelemässä Turun saaristossa, jossa ei oikein ollut mitään vinkkaamisen arvoista paikkaa. Olihan nyt lossilla kiva ajella ja kivoja maisemia siellä oli, mutta siihen se sitten jääkin.


Yötä oltiin Turussa ja toinen päivä hengailtiin siellä. Museoonkin asti ehdittiin vaihteeksi, kun sellaisissa ei ole tänä vuonna tullut pahemmin käytyä. Käyntikohteena oli Luostarinmäen käsityöläismuseo. Edellisestä vierailusta siellä on kyllä useita vuosia, kun viime vuosina ei ole pahemmin asiaa Turun suunnalle ollut. Onhan se ihan kiva paikka kyllä: vanhoja taloja alkuperäisten sisustusten kanssa. Asukkaina on lähinnä ollut eri käsityöläisammattien edustajia ja vieläkin joissakin taloissa järjestetään sen takia myös työnäytöksiä.Tykkään itse kaikenlaisista historiallisista ja kulttuurillisista museoista, sen takia suosittelen tätäkin käyntikohteeksi.

Kiasman wikimaraton

Osallistuin Kiasman ja Wikimedia Suomen järjestämään wikimaratoniin, jossa oli tarkoituksena tuottaa nykytaiteeseen liittyviä artikkeleita Wikipediaan. Wikipedia-nörttinä oli pakko vaivaantua paikalle, vaikken ihan koko aikaa perjantai-illasta lauantai-iltaan olekaan paikalla. (Välissä tuli käytyä esim. blogimiitissä, heh.) Itse sain aikaiseksi aloitettua vain kaksi uutta artikkelia: Olav Christopher Jenssen (norjalainen taiteilija) ja Jacob Dahlgren (ruotsalainen taiteilija).

Kiasmassa on nyt Tosi kyseessä -niminen näyttely, jonka teemana on dokumentti nykytaiteessa ja jonka kerkisin käydä kiertämässä. Mä tunnen olevani enempi edelleen perinteisen taiteen ystävä, vaikka olenkin viime vuosina alkanut lämmetä myös nykytaiteelle entistä enempi. Näyttelyn sisältö oli aika vaihteleva: mukana oli eri tekniikoilla tehtyä taidetta ja osa oli huonoja ja osa hyviä - kuten tavallista. Löysin myös joitakin suosikkiteoksia näyttelystä: eniten tykkäsin yksistä pienoismalleista ja sitten sellaisista akvarellimaalauksista, joissa oli kohteena taiteilijoiden työhuoneesta löytyneitä esineitä. Jotain kiinnostavia valokuvateoksiakin oli mukana. 

Medelhavsmuseet

(Kuva: Wikimedia Commons ja GDFL-lisenssi)

Kävin siis aikaisemmin tällä viikolla Tukholmassa. Reissun ainoa museokeikka suuntautui Medelhavsmuseetiin, joka sijaitsee Cityn ja Gamla stanin rajamailla.

Museossa on esillä Välimeren ympäristön maiden vanhaa kulttuuria esimerkiksi Kyprokselta, Egyptistä ja Lähi-idästä. Kiinnostavin osio oli omasta mielestäni Egypti, koska siellä on ollut muinaisaikoina kiinnostavin kulttuuri, joka poikkeaa niistä perus Kreikan ja Rooman jutuista.

Vaihtuva näyttely esitteli etruskeihin liittyviä juttuja Italiasta. Kyseisessä näyttelyssä oli yritetty laittaa kuvia ja joku video myös 3D:nä, mutta homma ei toiminut kovin hyvin. Muutenkin katselin mielummin niitä konkreettisia löytöjä kuin videoita.

Esillä oli joka tapauksessa tosi paljon tavaraa, josta syystä museo tuntui suuremmalta kuin mitä se oikeasti oli. Tämä on taas niitä paikkoja, joista ei selviä nopeasti ulos, jos haluaa katsoa kaikkea. Kuvassa on se vaikuttavin juttu: suuri kokoelma Kyprokselta löydettyjä patsaita ja tässä on siis vaan puolet alkuperäisestä löydöstä.

PS. Venäjän mummot on parhaita Euroviisuissa.

Trafiikki-museot

Taas olisi inspiraatio mennä jonnekin museoon, kun tuntuu, että olen käynyt viime aikoina liian vähän. En vaan osaa päättää, että mihin haluaisin eniten. Luultavasti olen valkkaamassa jonkun seuraavalta listalta.

Trafiikki-museoihin kuuluu yhdeksän museota, joiden kokoelmat ovat liikenne- tai viestintäteemaisia:

• Mediamuseo Rupriikki, Tampere 
• Mobilia, Kangasala
• Radio- ja TV-museo, Lahti
• Suomen rautatiemuseo, Hyvinkää
• Forum marinum, Turku
• Suomen ilmailumuseo, Vantaa
• Postimuseo, Helsinki
• Tekniikan museo, Helsinki
• Suomen merimuseo, Kotka

Itse olen käynyt näistä neljässä: Postimuseossa, Forum marinumissa, Radio- ja TV-museossa ja nyt viimeisimpänä ehkä kuukausi sitten Ilmailumuseossa. Lopuissakin olisi tarkoitus vierailla joskus. Varsinkin Rautatiemuseo vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja Tekniikan museokin olisi tässä lähimaastossa.

Jos museoala, liikenne tai viestintä kiinnostaa eri muodoissaan, kannattaa pistää tilaukseen ilmainen Trafiikki-lehti (tuolta verkoston kotisivuilta saa tarkemmat tiedot). Se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja nyt uusimmassa numerossa oli juttua esimerkiksi designista, näyttelyiden suunnittelusta ja Postitalon historiasta.

(Logo lainattu trafiikki.fi-sivustolta.)

Museossa Tallinnassa

Tämänviikkoisella Tallinnan reissulla kerkisin käydä jopa kahdessa museossa: taidemuseo KUMUssa ja sitten Teatteri- ja musiikkimuseossa.


(Kuva on aikaisemmalta reissulta, koska en kuvannut museoissa eikä kaupunki ole muuttunut muuten oikein mitenkään.)

KUMU on siis taidemuseo, jota tosi monet Tallinnassa käyneet on suositelleet Se on näyttelyiltään vähän niin kuin Kiasma ja Ateneum yhdistettynä. Ulkoapäin talo on tyyliltään vähän niin kuin Kiasma feat. Neuvostoliitto (ei tullut otettua kuvaa, sori). Päänäyttelynä talossa on eestiläisen vanhan taiteen näyttely 1800-luvulta Neuvostoliiton kaatumiseen asti. Ne taulut oli tosi kiinnostavia, kun tykkään eniten perinteisestä taiteesta ja taulut oli sekä tyylisuunniltaan että sisällöltään vaihtelevia. Mä en myöskään kunnolla tunne virolaista taidetta, niin siksi visiitti oli kiva. Vaihtuvina näyttelyinä oli nykytaidetta ainakin Virosta ja Tanskasta, näistä jälkimmäinen ei ollut kovin kiinnostava tapaus. Tänne saa kyllä kulumaan paljon aikaa, jos haluaa katsoa kaiken kunnolla läpi.

Teatteri- ja musiikkimuseo oli aika pettymys mun odotuksiin nähden. Olisin ollut kiinnostunut ensisijaisesti teatterijutuista, mutta käytännössä museon näyttelyssä oli lähinnä vanhoja soittimia ja teatterimaailmaan liittyviä juttuja oli vaan muutama kuva seinällä. Jos on siis kiinnostunut eri soittimista, sitten kannattaa käydä vilkaisemassa tämä museo, joka ei tosin ole mikään kauhean iso. Se oli ihan hauska saada vironkielinen opastus sinne, kun ei siellä 0llut muita kävijöitä samaan aikaan.

Lisäksi täytyy vielä mainostaa, että EMMAssa Espoossa on just nyt kaksi kiinnostavaa taidenäyttelyä: toisessa on italialaista futurismia ja toisessa Sophie Callen valokuvia. En saanut niistä erillistä arviota aikaiseksi vielä, mutta molemmat onkin sellaisia, että on pakko päästä uudestaan.

Akselin Afrikka Kulttuurien museossa

Kävin tsekkaamassa Kulttuurien museon vaihtuvan näyttelyn Akselin Afrikka, joka kertoo Akseli Gallen-Kallelan Afrikan-matkoista 1900-luvun alkupuolella. Näyttely on avoinna 1. huhtikuuta asti. Kokonaisuus oli tosi kiinnostava, mutta näyttelyssä olisi saanut olla enemmänkin katsottavaa.

Gallen-Kallela toi Afrikasta paljon erilaisia paikallisia esineitä, jotka olivat ilmeisesti kaikki näyttelyssä esillä. Osittain hän toi niitä oman kiinnostuksensa takia, mutta Suomesta oli myös pyydetty tuomaan niitä museo- ja tutkimustarkoituksiin.

Matkan aikana oli otettu myös mustavalkoisia valokuvia perheestä, luonnosta ja paikallisista ihmisistä. Monet kuvat olivat epäselviä tai suttuisia, niin ne eivät olleet niin kiinnostavaa katosttavaa. Koska kyse on kuitenkin taiteilijasta, esillä oli myös Afrikka-aiheisia maalauksia ja piirustuksia - ei kuitenkaan kaikki hänen tekemänsä. Joitakin maalauksia olin nähnyt aikaisemmin Ateneumissa. Näistä tykkäsin enempi kuin valokuvista. Maalaukset esittelevät afrikkalaista luontoa ja ihmisiä. Niissä on vahvat värit ja tyyli poikkeaa mielestäni jonkin verran Gallen-Kallelan normaalista tyylistä.

Lisäksi näyttelyssä oli pieni erillinen osio, jossa oli valokuvaaja Juha Laitalaisen ottamia valokuvia Afrikasta sata vuotta myöhemmin. Ne olivat laadukkaita värikuvia paikallisista ja luonnosta, joista osasta huomasi selvästi miten paljon Afrikka on muuttunut.

Kuvituksena postauksessa myös näyttelyssä esillä olleen Gallen-Kallelan Afrikka-kirjan kansi. Kannen kuvasta saa nyt edes jonkunlaisen käsityksen siitä, millaista hänen Afrikka-taiteensa on. Kirjassa on ilmeisesti enempi kaikkia metsästystarinoita matkojen ajalta. Sen voi ladata ilmaiseksi äänikirjana Ylen Areenasta. En vielä itse kerinnyt aloittaa kuuntelua, niin ei siitä sen enempää.

Museovuosi

Tämän vuoden museovierailujen saldo näyttää aika hyvältä. Joissakin paikoissa tuli käytyä useampaankin kertaan. Lisäksi sain käytyä useammassa sellaisessa museossa, joissa en ollut ennen käynyt. Otan siis nyt tulevallekin vuodelle tavoitteeksi käydä jossain itselleni uudessa museossa.

Suomessa:
* Vantaan kaupunginmuseo
* Päivälehden museo (Helsinki)
* Forum Marinum (Turku)
* Yliopistomuseo (Helsinki)
* Vantaan taidemuseo
* Weegee-talo (Espoo)
* Sara Hildénin taidemuseo (Tampere)
* Muumilaakso (Tampere)
* Kulttuurien museo (Helsinki)
* Radio- ja TV-museo (Lahti)
* Parolan panssarimuseo
* Kluuvin galleria (Helsinki)

Ulkomailla:
* Niguliste muuseum (Tallinna)
* Gettomuseo (Riika)
* Rautatiemuseo (Riika)
* Arhitektuurimuuseum (Tallinna)
* Stockholms stadsmuseum

Linkit siis vie blogikirjoituksiini. Viime vuoden lista löytyy täältä. Suomessa Kansallismuseo jäi käymättä ja Tallinnan museovierailut poikkesi suunnitellusta. Ensi vuonna sitten....

Vuoden kirjoista ei ole tulossa yhteenvetoa, kun alkoi ahdistaa koko homma. Sitten sain vielä suorituspaineet Sallan listasta, joka oli tosi perusteellisesti tehty.

Stockholm

Tuli vaihteeksi kokeiltua taas yksin matkailua ulkomailla. Kävin Tukholmassa laivalla ja selvisin reissusta hengissä. Valloitin myös uuden alueen kaupungista, kun en tällä kertaa mennyt sinne Cityn puolelle ollenkaan, vaan hengailin pelkästään Södermalmilla. Oli niin ihana taas saada puhua ja kuunnella ruotsia.



Reissun museovinkkinä on Stockholms stadsmuseum eli paikallinen kaupunginmuseo. Sijainti on tosi logistinen siinä Slussenilla Gamla stanin ja Södermalmin rajamailla. Lisäksi sisäänpääsy on ilmainen, joten kenenkään matkabudjetti ei kaadu siihen. Paikka sopii myös lasten kanssa reissaaville. Näyttelyissä on juttuja kaupungin historiasta ja toisaalta sitten myös nykyisestä ihmisten elämästä. Museo on sopivan kokoinen ja katsottavaakin on sopivasti, mutta silti sinne saa haluttaessa kulumaan aikaa.

Kluuvin galleria

Pihi nainen toivoi blogiin lisää museo- tai taidegalleria-juttuja, tässä tulee nyt sitten yksi!

Kävin viime viikolla pikavisiitillä Helsingin taidemuseon ylläpitämässä Kluuvin galleriassa. Kyseessä on pieni ja kävijälle lmainen taidegalleria. Tarkoituksena on ilmeisesti esitellä vähän uudempien ja/tai tuntemattomampien taiteilijoiden teoksia - tai kuten nettisivuilla sanotaan, "ajankohtaisten". Yksi valikoima on esillä useimmiten noin kolme viikkoa.

Käydessäni galleriassa oli esillä Panu Rytkösen teoksia, joissa oli jonkunlainen kirkollinen ja elämän loppumiseen liittyvä teema. Eka reaktio oli pieni hämmästys. Olin luullut tulevani katsomaan tauluja, mutta esillä olikin veistoksia (vai miten niitä sitten nimittääkin).

Tila oli melko pieni. Se ei kuitenkaan ole periaatteessa mikään iso ongelma, ehtiipähän katsoa kaiken kunnolla, kun katsottavaa on vähemmän. Ideana se on myös hyvä, että taiteilijat ei ole sitä samaa massaa. Se on kiinnostavaa päästä näkemään vaihtelevien tekijöiden teoksia. Kun näyttely vaihtuu usein, saa hyvän syyn käydä paikassa usein. Aion siis vierailla galleriassa joskus toistekin.

Museomäärä vähenee?

Löysin YLEn sivuilta vähän surullisen uutisen. Puolet museoviraston museoista saatetaan lakkauttaa, sanotaan siinä. Uutisessa myös varoitellaan sitä, että myös muilta museoilta vähennetään avustuksia. Ärsyttävää, kun kaikessa pitää säästää enkä itse aloittaisi sitä ensimmäiseksi museoista. Tiedän kyllä, että kulujen leikkausta vaaditaan kaikilla aloilla nykyään, mutta tämä ei silti ole niitä uutisia, jota haluaisin kuulla.

Panssarimuseo

Tämän kuun eka (muttei toivottavasti ainoa) museovisiitti suuntautui viimeviikkoisen Tampereen reissun yhteydessä Parolan panssarimuseoon (sijainti satakunta kilsaa Helsingistä Tampereelle päin). Esillä on panssarivaunuja, juna, panssarintorjunta-aseita ja muuta sellaista. Sodasta ja armeijasta kaikki saa olla mitä mieltä on, mutta joka tapauksessa museo on sen verran kiinnostava, että suosittelen käymään. Mä muistan, että jo lapsena tää oli jännä paikka, vaikka niitä panssarikulkupelejä sai tiirailla liikkuvinakin mökillä.

Riika-visiitti

Nyt on selvitty lyhyestä lomasta Riikassa! Vierailu kaupungissa oli ensimmäinen, muttei tosiaankaan viimeinen.

Jos olisi osannut venäjää, niin olisi pystynyt kommunikoimaan kaikissa paikoissa paremmin. Englannin osaaminen vaihteli ja eihän siitä latvian kielestä nyt ota mitään selvää. Suomalaisia turisteja oli kaupungissa (ja hotellissa) jostain syystä tosi paljon. Se oli muuten jännä huomata, että gamla stan oli tosi elävä. Ainakin Tallinnassa ja Tukholmassa ne alueet on paljon enempi sellasia turistimestoja, joissa paikalliset ei pahemmin liiku, mutta Riika poikkesi tästä. Siellä oli myös asuntoja, ministeriöitä ja kaikkia mitä nyt normaaliin pääkaupunkiin kuuluu eli kaikkea ei ollut dumpattu sinne normaalin keskustan puolelle. Ai niin ja sitä pitää kehua, että roskien suhteen kaupunki oli tosi siisti - ainakin verrattuna Helsinkiin. Tiet ja talot oli sitten selkeästi huonommassa kunnossa.



Museoita on muutenkin kaupungissa paljon ja moniin on ilmainen sisäänpääsy. Valikoimasta löytyy varmasti kaikille jotakin. Itse kävin kahdessa: rautatiemuseossa ja gettomuseossa. Rautatiemuseo oli aika mielenkiintoinen, museon parasta antia oli oikeat junat siinä pihalla. Getto- ja holokaustimuseo ei ollut kovin ihmeellinen. Siellä oli vaan ulkona valokuvia, paikka oli vielä aika keskeneräisen oloinen. Varsinainen juutalaismuseo olisi ilmeisesti ollut parempi, mutta se oli kiinni.

Kannattaa tosiaan poistua myös gamla stanista. Käytiin haahuilemassa keskustorilla, missä vanhat zeppeliinihallit toimii kauppahalleina. Paikasta tuli mieleen Neuvostoliitto eikä kyseessä siis ollut mikään ihan perus-turistimesta. Hotellikin oli sellainen neuvostoaikaa henkivä, mutta kuitenkin tosi hyvä. Sijainti ainakin oli tosi optimaalinen ihan gamla stanin reunamilla eikä edes ollut mikään kallis mesta. Ruokapaikoista ainoa testattu paikallisen Rimi-marketin lisäksi oli Vilhelms pankukas (osoite muistaakseni Skunu iela gamla stanissa), josta sai erilaisia hyviä lättyjä ja pannukakkuja.

Arkkitehtuuri-jutuista on tulossa ihan oma postauksensa. Tuli nimittäin otettua aika monta valokuvaa.... Lisäksi mukaan tarttui muutama kilo kirjoja. Enää vaan pitäisi opetella latvian kieltä.

(eka kuva näkymä Pietarinkirkon tornista, toka sieltä junamuseosta - taustalla näkyy Latvian tuleva kansalliskirjasto)

Gamla stan = vanha kaupunki. Tulee jostain syystä käytettyä samaa termiä riippumatta kaupungista ja kielestä.

Teatterikäynti + kotimaanmatkailua

(alkuperäisten kuvien copyright ainakin Lahden kaupunginteatteri)

Näyttää olevan aika hyvin, jos saan tyyliin kerran vuodessa käytyä jossain ammattiteatterissa.... Tämänkertainen teatterireissu suuntautui Lahteen. Ohjelmassa oli Lahden kaupunginteatterin näytelmä Täti ja minä. Se kertoo nuorehkosta miehestä, joka tulee vanhan tätinsä luokse odottamaan tämän kuolemaa. Näytelmä on kanadalaista alkuperää ja tyylilajiltaan mustalla huumorilla maustettua draamaa. Tämä oli oikeasti hyvä teatterikokemus ja jos vain mitenkään mahdollista, tämä näytelmä kannattaa käydä katsomassa.

Tuli myös testattua Radio- ja televisiomuseo. Se oli ihan jännä paikka, jonne kannattaa poiketa jos matka suuntautuu Lahteen päin joskus. Siellä oli siis nähtävillä/kuultavissa vanhoja ohjelmanpätkiä ja erilaisia teknisiä laitteita. Oli myös mahdollista testata kaikkia juttuja, kuiten roolivaatteita. Esimerkiksi äänitehoste- ja telkkaristudiot oli aika hauskoja, varsinkin kun yleisömäärä ei ollut iso, niin mihinkään ei ollut jonoa.

Olin myös vaihteeksi hotellissa yötä, kun tarvitsin pienen miniloman poissa kotoa. Tai siis oikeastaan keksin ensin haluavani hotelliin ja vasta sitten päätin yhdistää siihen teatterikäynnin. Lahden valkkasin kohteeksi, kun se sattui olemaan sopivan matkan päässä. Esimerkiksi Helsinki on Vantaalta katsottuna liian lähellä, ettei siellä käyminen olisi samalla tavalla lomamatkalta, vaikka teattereiden suhteen olisi siis ollutkin enemmän valinnanvaraa.

Kotimaanmatkailua on tullut harrastettua viime vuosina ihan liian vähän, nuorempana sitäkin enemmän. Nyt kun on ilmeisesti uusi lama vähän niin kuin tulossa, vaikkei edellisestäkään olla vielä oikein selvitty, niin palveluihin investointi ja Suomessa reissaaminen on kansantaloudellisesti aika hyviä juttuja. Ainakaan itselläni näin pätkätyöläisenä ei edes olisi pahemmin varaa reissata ulkomailla....

Tarkoitus olisi, ettei tämä matka jäisi viimeiseksi vastaavaksi. Enää vaan pitäisi löytää sopiva kohde uutta reissua varten.

Kirja-arvio: Karhukirjeitä Karvoselle (+museovinkki)

Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002.

Karhukirjeitä Karvoselle on ensimmäinen osa Karhukirjeitä-sarjaa. Karhulapsi Otso kirjoittaa kirjeitä ystävälleen Karvoselle ja kirjat koostuvat niistä kirjeistä. Otso on Amalia-tädin luona Karhumäessä lomalla. Tädin missiona on sivistää Otsoa vierailun aikana kulttuurilla. He käyvät esimerkiksi teatterissa yhdessä. Kirja on tosi hauska ja osittain hauskuus perustuu sanaleikkeihin. Otso tekee nerokkaita huomioita aikuisten maailmasta ja käytöksestä. Amalia-tädin kanssa aika ei tule pitkäksi. Vaikka kirja on lastenkirja, tämä sopii hyvin myös aikuisten luettavaksi.

Tämä on paras kirjasarja-löytö lastenosastolta vähään aikaan.


Niin, pakko heittää tässä samalla museovinkki vielä. Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa on syyskuun alkuun asti Hannes Heikuran mustavalkoisia Helsinki-kuvia ja sitten muutaman eri taiteilijan metsä-aiheisia valokuvia. Molemmat näyttelyt on todella hyviä, olen vasta viime aikoina alkanut innostua enempi myös valokuvataiteesta. Samalla vaivalla voi käydä myös viereisessä Kultturien museossa, joka on nykyisin ilmainen (miten multa olikin toi maksuttomuus mennyt ihan ohi....). Itse tykkään tosi paljon just kulttuureihin liittyvistä museoista ja tämä on niistä siitä laadukkaimmasta päästä.

Tallinnan museot

Yhdessä toisessa blogissa joku oli kommentoinut, että olisi kiva käydä joskus Tallinnan reissulla museossa, jos vaan ehtisi. Kyllä se ehtiminen on ihan helppoa vaikka kävisikin samalla kertaa vaikka syömässä ja kaupoissa. Tai no, jos menee Viking Expressillä, niin voi olla vähän tiukka aikataulu, mutta Tallinkillahan saa itse valita kuinka pitkän ajan maissa on. Monet museot sijaitsee kätevästi vanhassa kaupungissa. Tein sitten tällaisen listan suosittelun arvoisista museoista.

Näissä olen itse käynyt:
* Arhitektuurimuuseum. Arkkitehtuurimuseo, sijainti kätevästi lähellä satamaa. Vierailuun ei kulu kauaa aikaa, varsinkaan jos käy katsomassa pelkät pienoismallit.
* Eesti Loodusmuseum. Luonnontieteellinen museo vanhassa kaupungissa, tämä on erityisen hyvä. Kooltaan ei ole niin iso kuin Helsingissä.
* Tallinna linnamuuseum. Kaupunginmuseo vanhassa kaupungissa, tämäkin on aika hyvä. Nähtävää on paljon jos alkaa kunnolla katsoa.
* Niguliste muuseum. Keskiaikaista kirkkotaidetta Nigulisten kirkossa, kaikki jutut on aika nopeasti katsottu läpi.
* Okupatsiooni muuseum. Miehitysmuseo vanhan kaupungin lähellä, sijainti vähän sivussa, jos on vaan vähän aikaa. Ei kauhean iso, mutta siellä saa kulumaan aikaa paljon, jos haluaa katsoa kaiken kunnolla.
* Teaduskeskus Ahhaa. Pieni tiedekeskus vanhan kaupungin lähellä. Paikka on Heurekaan verrattuna vähemmän tieteellinen: kaikki jutut, jota sai itse kokeilla, oli käydessäni sellasia vähän pelityyppisiä. Mulle paikka oli vähän pettymys, mutta lapsille tämä on parempi juttu.

En nyt laita tähän muita paikkoja, kun en niiden laadukkuudesta tiedä. Vanhassa kaupungissa ja sen lähellä on useita muitakin museoita, Kadriorgissa kaksi taidemuseota (jotka on kuulemma oikeasti hyviä). Aukioloaikoja ja pidemmän listan voi tsekata Tallinnan matkailutoimiston sivuilta.

Mitä museot antavat kävijöilleen?

(kuvassa Yliopistomuseon ala-aulassa oleva patsas)
Otsikko oli harjoitustehtävänä kirjassa Ylioppilastekstejä 2008. Sen esittämään kysymykseen vastauksen löytäminen olikin sitten vaikeampaa kuin luulin. Osittain museoiden vaikutukset ihmisiin riippuvat museosta, onko kyseessä esimerkiksi historiallinen, kulttuurillinen vai taidemuseo. Eniten museot ehkä antavat elämyksiä ja esteettisiä kokemuksia. Toisaalta niistä saa sivistystä ja uutta tietoa, joissakin oppii ymmärtämään historiaa tai muita asioita. Museot voivat herättää ajatuksia ja uteliaisuuden jotain asiaa kohtaan. Jotkut saattavat pitää museoita tylsinä, jos aihepiiri ei ihan osu kohdalleen tai pelkkä katselu kyllästyttää. Joku voisi haluta niistä ehkä vähän toiminnallisempia? On tää kyllä vähän noloa puhua museoiden puolesta, kun en saa edes puettua sanoiksi sitä, miksi niissä loppujen lopuksi pitäisi käydä.

Miksi te käytte tai ette käy museoissa?

Taidemuseoooo

Vantaan taidemuseo: Vantaan kuvataidekoulun 30-vuotisjuhlanäyttely

Vantaan taidemuseo sijaitsee Myyrmäkitalossa Myyrmäessä. Yleensä siellä on oikeiden taiteilijoiden teoksia, mutta nyt esillä on Vantaan kuvataidekoulun näyttely. Kaikki teokset ovat eri-ikäisten lasten ja nuorten tekemiä ja käytännössä töiden laatu ei siis ole tasainen. Mukana ei ole pelkkiä maalauksia, vaan myös muilla tekniikoilla tehtyjä töitä (esim. keramiikkaa ja pienoismalleja). Näyttely on kokonaisuutena vaihtelevampi kuin mitä museossa yleensä nähdään ja tuntuu, että kaikki muut näyttelyt museossa on aina vaan valokuvia ja videoita. Nyt esillä on myös enemmän teoksia kuin yleensä, mikä on tavallaan ihan hyvä asia.

Näyttely on kiinnostava muillekin kuin kuvataidekoululaisille ja heidän sukulaisilleen, kun yleensä tässä mittakaavassa ei näe julkisesti lasten ja nuorten taidetta. Monet on siis oikeasti laadukkaita töitä. Jos ei ole käynyt paljoa taidemuseoissa, niin tämä on helposti lähestyttävämpi näyttely. Museossa kannattaa muutenkin käydä, kun se on ilmainen aina ja pieni, niin katsomiseen ei mene kauaa aikaa ja vastaanottokyky säilyy. Tämä näyttely on avoinna toukokuun puoliväliin asti, joten vielä ehtii tutustumaan.