lauantai 20. joulukuuta 2014

Elokuva: Tarzan 2



Tarzan 2
Kotimaa: USA
Valmistumisvuosi: 2005
Tyylilaji: lasten animaatio

Animaatio Tarzan 2 on jatkoa Disneyn Tarzanille (1999) ja se julkaistiin suoraan DVD:lle. Tarzan on lapsi, joka elää gorillojen kanssa. Onnettomuuden jälkeen hän karkaa viidakkoon, näkee uusia alueita ja tapaa uusia eläimiä.

Elokuva ei perustu kirjoihin, vaan on ihan uusi kertomus. Konsepti on samanlainen kuin kaikissa Disney-filmeissä: lauluja, koomisia eläinhahmoja jne. Lastenelokuvana tämä on okei, muttei Tarzan-filminä. Olen nähnyt niitä monta parempaa (Johnny Weissmüller on paras!).

torstai 11. joulukuuta 2014

13-vuotiaan Velman lukulista

Löysin kalenterini lukuvuodelta 1997/1998, jolloin olin seiskalla eli 13-14-vuotias. Siellä oli sivu, jonne piti listata luettuja kirjoja ja ajattelin, että siirrän ne tänne.

6.8.1997 Kari Vinne: Kamilla ja varas
7.8.1997 Marita Lindquist: Mariella ja vanhan rouvan aarre
16.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Hopeajärven rannalla
16.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Pieni kaupunki preerialla
18.8.1997 Jean Webster: Setä Pitkäsääri
28.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Farmarin lapset
1.9.1997 Laura Ingalls Wilder: Onnen kultaiset vuodet
4.9.1997 Laura Ingalls Wilder: Neljä ensimmäistä vuotta
11.9.1997 Dian Curtis Regan: Koulussa kummittelee
12.9.1997 Enid Blyton: Seikkailujen joki
17.9.1997 L. M. Montgomery: Anna ystävämme
21.9.1997 F. H. Burnett: Kadonnut prinssi
10.10.1997 Dian Curtis Regan: Kadonneen patsaan tapaus
11.10.1997 Dian Curtis Regan: Vaarallinen telttaretki
18.10.1997 Dian Curtis Regan: Aavelinnan arvoitus
21.10.1997 Enid Blyton: Karanneen vangin salaisuus
23.10.1997 Enid Blyton: Kummallisen nyytin salaisuus
29.10.1997 Sinikka ja Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä
3.11.1997 Ann M. Martin: Violetin kotona kummittelee

Aika vähän tuli näköjään luettua yhtään mitään (verrattuna nykyiseen lukutahtiin). Ehkä se yläasteen aloittaminen sitten vaikutti jotenkin, kun olin kuitenkin kunnon koululainen siihen aikaan. Mutta hyvä kirjamaku mulla kyllä oli! :D Tämän jälkeen aloitin sitten seuraavana keväänä pitämään kunnollista listausta lukemistani kirjoista.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Elokuva: The Queen



The Queen
Kotimaa: Britannia
Valmistumisvuosi: 2006
Pääosissa: Helen Mirren, Michael Sheen

Elokuva kertoo ajasta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Kuningatar Elisabet ei oikein osaa suhtautua asiaan, kun taas vasta pääministerinä aloittanut Tony Blair onnistuu ymmärtämään kansaa vähän paremmin.

Olen nähnyt tämän aikaisemminkin, tykkäsin silloin ja nyt edelleen tuntuu kohtuuhyvältä elokuvalta. On noi kuninkaalliset sen verran kiinnostavia, että myös leffat aiheesta kelpaavat mulle kirjojen lisäksi. Helen Mirren on näköjään saanut myös Oscar-palkinnon roolisuorituksestaan kuningattarena.

Totally British -lukuhaasteen bonukseksi kolmas brittiläinen elokuva.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Robert Galbraith: Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu. Otava 2013.
(Kääntäjä: Ilkka Rekiaro)

Sain viimeinkin luettua toisen J. K. Rowlingin lukematta olleista aikuisten kirjoista: Käen kutsu -dekkarin. En nyt ehdi kirjoittaa enempää, kunhan vaan kuittaan tykänneeni kirjasta. Jatko-osakin tulee varmasti luettua.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Thrillers

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

J. K. Rowling: Den tomma stolen (Paikka vapaana)

Nyt se on luettu! J. K. Rowlingin aikuistenkirja Paikka vapaana ilmestyi kaksi vuotta sitten. Ostin kirjan englanninkielisenä ulkomailta, kun pelkäsin käännöksen olevan hätäisesti tehtyä laatua. Sitten kirja eksyi hyllyyni sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Nyt luin siis ruotsinkielisen version Den tomma stolen. Normaalisti olisin lukenut kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen, mutta jossain määrin se pelotti, ettei tästä tulekaan Pottereiden kaltaista lukuelämystä. Ei tätä tosiaankaan voi verrata Pottereihin millään mittarilla. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja enkä olisi tähänkään tarttunut, jos kirjailija olisi ollut joku muu. Mutta yllätyksekseni kuitenkin tykkäsin kirjasta, se olikin sitten yllättävän kiinnostavaa seurata pikkukaupungin elämää. Nyt sitten vaan jänskätän, että onko Rowlingin salanimellä kirjoitetut dekkarit laadultaan minkälaisia.

torstai 13. marraskuuta 2014

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ulkomaisista tyttökirjoista

Sara kyseli aikaisemmin tänä vuonna ulkomaisista tyttökirjoista ja tässä on oma tekstini aiheesta.

Luin aikanaan Neiti Etsiviä, koska kaikki muutkin luki. En lukenut koko sarjaa, koska en jäänyt koukkuun, kun pidin kuitenkin enemmän klassisista tyttökirjoista. Pikku naisia, Salainen puutarha, Vihervaaran Annat ja kaikki vastaavat tuli luettua jo lapsena.

Yksi suosikeistani ala-asteiässä oli Jean Websterin St. Ursula -koulun tytöt, jota kaverini suositteli. Pidän sisäoppilaitoksesta ja kouluympäristösyä muutenkin tapahtumaympäristönä. Kirjassa oli paljon hyviä erilaisia tyttöhahmoja. F. H. Burnettin Pikku prinsessa on toinen suosikkini. Se on koskettava tarina, joka tapahtuu kiinnostavasti koulussa sekin ja myös se sisältää useamman hyvän henkilöhahmon.

Äitini suositteli Gulla-sarjan lukemista joskus ala-asteella ollessani ja luinkin sitten koko sarjan, kun tarina vei mukanaan. Tykkäsin historiasta koulussa, joten se saattoi olla yksi syy pitämiseen. Gulla on omaan makuuni sopiva tyttökirjan päähahmoksi: kiltti, kunnollinen, vahva ja selviytyjä. Tarina on surullinen, mutta onneksi tilanne paranee, ettei se ole liian surullinen. Olen lukenut sarjaa uudestaan aikuisenakin ja pidän siitä edelleen.

Astrid Lindgrenin Kati-sarjan luin teini-iässä ensimmäisen kerran, kun olin ollut kova Lindgren-fani jo pienestä pitäen. Petyin sarjaan tosi paljon. Kati oli henkilönä jotenkin tosi ärsyttävä eikä kirjoissa ollut samaa henkeä kuin Lindgrenin muissa kirjoissa tai toisissa saman ajan tytökirjoissa. Olen kyllä hankkinut sarjan omaan hyllyyni, mutten ole uskaltanut lukea niitä uudestaan vielä.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Hei taas!

Tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa vähän jotain tännekin. Ja huh, selvisin hengissä kirjamessuilta! Olin siellä kaikkina neljänä päivänä tuntikaupalla, kun sain blogipassin Messukeskukselta. Oli kiva tavata uusia ja vanhoja bloggaajia vaihteeksi kunnolla ja kirjojakin tarttui mukaan vaikka mitä.

Mä en varmaan vieläkään aloita täällä normaalia bloggaustahtia, kun ei tunnu siltä - jotain tänne on tulossa silti joskus, mutten ole itsekään kärryillä tulevaisuudesta. :D Sockerslott on tosiaan se paikka, mitä olen tässä aktiivisimmin päivittänyt. Ruotsia osaamattomia varten siellä on aina lyhyt tiivistelmä myös suomeksi ja tarvittaessa voin suomenkielistä osuutta lisätä, jos vaan tiedän jonkun niistä olevan kiinnostunut (suomenkielinen kommentointi myös sallittua!).

(Edelleen myös puutarha-aiheista ja matkailusta kiinnostuneet ohjaan muuhun suuntaan omiin blogeihini)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tauko!

Mä olen miettinyt ensin tämän tekstin kirjoittamista tosi pitkään ja julkaisuakin se on odottanut jo jonkin aikaa. Se on ehkä näkynyt sinne toiselle puolellekin, ettei mulla ole ollut tähän bloggaamiseen intoa enää pitkään aikaan. Kirjoitustahdin harventaminen ei ole auttanut löytämään inspiraatiota.

Mä en ole vieläkään oppinut kirjoittamaan analyyttisesti lukemisistani tai teatterikäynneistäni tässä neljän vuoden aikana, vaikka se oli tarkoitus. En jaksa olla niin kulturelli kuin kulttuuriblogin pitäminen edellyttäisi. Aiheen rajausta en ole halunnut tehdä, koska tämä on alusta asti ollut selvä kulttuuriblogi eikä mikään muu.

Tänne ei ole siis tulossa lähitulevaisuudessa mitään uutta. Blogi ei lähde poistoon ainakaan vielä, koska en just nyt halua tuhota kaikkea mitä täällä on. Lisäksi on olemassa riski, että saatan vielä joskus innostua kirjoittamaan tänne jotain, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan kovin todennäköistä.

Toistaiseksi tilanne on se, että kirjoittelen wordpressin puolella kahdessa eri osoitteessa. Sockerslott on kirjablogi, jonne kirjoitan ruotsiksi viihdekirjoista. Kantsten / Reunakivi taas on puutarhaiheinen blogi kahdella eri kielellä ja sinne yritän kirjoittaa vähän laadukkaampia tekstejä (saa nyt nähdä onnistunko siinä). Twitterinkin kautta saa seurailla, jos joku siitä sattuu pitämään enemmän.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kaksi kirjaa: Rata ja Poika joka pelastui

Nyt viime aikoina on tullut luettua kaksi varsin erilaista kirjaa Ihminen sodassa -lukuhaastetta varten. Tungen ne nyt tähän samaan postaukseen, vaikka ne tosiaan onkin aika erityyppisiä.

Antti Tuuri: Rata. Otava 2010.
(Kansi: Hannu Taina)

Rata on sotakertomus, joka kertoo vuonna 1942 tehdystä Murmanskin radan tuhoamisretkestä. Se on kuvaus tapahtumista ja joukkueen etenemisestä, tavallaan kirja siis muistuttaa tietokirjaa. Mukana ei ole dialogia eikä oikeastaan mitään tunteilua, vain kuvaus siitä, mitä tapahtui. Ei tämä nyt jaksanut kauheasti sytyttää ja luulen, että kirja olisi jäänyt kesken, jos kirjoittajana olisi ollut joku muu kuin Antti Tuuri. En siis ole periaatteessa kauhean kiinnostunut taisteluiden kulusta, vaan ihmisten kokemuksista.

Leon Leyson: Poika joka pelastui. Tammi 2014.
(Kääntäjä: Annika Eräpuro, kansi: Laura Lyytinen)

Sain kirjan alkuvuodesta pyytämättä ennakkokappaleena. Kirjoittaja on taustaltaan Puolan juutalainen ja hän selvisi hengissä toisesta maailmansodasta. Perheen isä pääsi Oskar Schindlerin tehtaaseen töihin ja sitä kautta osa perheestäkin pelastui, vaikka he olivat myös ghetossa ja leirillä. Mulla on takavuosina ollut heikko kohta näihin juutalaistarinoihin, niin tämäkin tuli luettua suurella mielenkiinnolla. Pidin kirjaa siis kiinnostavana ja myös hyvin kirjoitettuna. Tätä voi suositella myös nuorille lukijoille: vaikka aihe on periaatteessa rankka, niin kirja ei ollut traumatisoiva ja tyyli oli muutenkin nuorille sopiva.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Maailmansodat ja Sotakokemukset

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kirja: Siellä jossakin



Laila Hietamies: Siellä jossakin. Otava 2008. 

Tämä on kuudes osa Lehmusten kaupunki -sarjassa. Kirja kertoo vuoden 1943 keväästä jatkosodan aikana. Siinä kuvaillaan ihmisiä ja tapahtumia sekä rintamalla että kotijoukoissa kaupungissa. Tämä ei ole mikään sotatoiminnan kuvaus, vaan kuvaus ihmisistä sodan aikana. Ihmissuhdesekasotkuja tässä on tosiaan mukana ihan riittävästi.

Olen lukenut koko sarjan viimeksi joskus vuosituhannen alkupuolella, kun sen uusimmat osat ilmestyivät. Tässä välissä olin ehtinyt unohtaa aika hyvin kaikki tapahtumat, mutta se ei haitannut, kun tässä oli kuitenkin kerrattu aikaisempia tapahtumia. Muistelen, että tämä taisi olla suosikkisarjani Hietamieheltä. Se saattaa pitää edelleen paikkansa, kun ainakin tästä osasta tykkäsin vieläkin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Maailmansodat

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Teatteri: Liisa Ihmemaassa

Ryhmäteatteri lähetti kutsun näytelmän Liisa Ihmemaassa ensi-iltaan Suomenlinnan kesäteatterissa. Pitihän sinne sitten mennä, kun en ollut aikaisemmin tuolla mitään produktioita käynyt katsomassa. Näytelmä ei ole se perinteinen versio, vaan sitä on uudistettu. Suurin uudistus taitaa olla se, että Liisan tehtävä on pelastaa Ihmemaa, kun Herttakuningatar on aiheuttanut ilmastonmuutoksen.

Liisa Ihmemaassa ei tarinana ole suosikkini, niin näytelmästä tykkäsin jostain syystä, vaikka ei tämä silti ollut lähelläkään parasta näytelmää ikinä. Eniten tykkäsin sanaleikittelystä ja akrobaattininjasta sekä vähiten Herttakuningattaresta, josta oli tehty hemmetin ärsyttävä. Näytelmä oli kuitenkin selvästi liian pitkä (kesto noin 2,5 tuntia) ja penkit epämukavat ja ahtaat, niin turnauskestävyys oli loppuvaiheessa koetuksella. Vähän epäilen, että yksi katsomiskerta riitti, mutta vielä ehdin tarvittaessa muuttaa mieleni.

Seuranani oli pikkusiskoni, jolta irtosivat seuraavat kommentit: oli hyvä näytelmä ja näyttelijät, kesto oli ehkä vähän liian pitkä ja penkkitilaa oli liian vähän.

Rooleissa: Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen, Eino Heiskanen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Sirja Sauros, Juha Suihko, Sanna Warsell, Verneri Lilja ja Sonja Salminen

Ainakin Linnea ja Talle olivat samassa näytöksessä.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Lehtijuttu: Matkailijan Neuvostoliitto



Long Play julkaisee digitaalisia lehtiartikkeleita ja sen tarkoitus on edistää hidasta journalismia eli julkaista pitkiä juttuja, jotka kestävät aikaa ja uusintalukemista. Sieltä tarjottiin mahdollisuutta lukea joku artikkeleista ilmaiseksi ja valitsin luettavakseni Johanna Vehkoon kirjoittaman Matkailijan Neuvostoliitto. Systeemi oli kyllä mulle ennestään tuttu, mutta vierastan digitaalisesta sisällöstä maksamista, niin yhtään artikkelia en ollut aikaisemmin lukenut.

Artikkeli kertoo Piramidan aavekaupungista norjalaisilla Huippuvuorten saarilla. Kaupunki perustettiin Neuvostoliiton hiilikaivoksen ympärille 1920-luvulla ja viimeiset asukkaat lähtivät pois vuonna 1998, kun kaivostoiminta lopetettiin. Kaupungissa oli satoja asukkaita, nykyisin siellä käy parituhatta turistia vuosittain. Artikkelissa esitellään kaupungin menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tulevaisuudessa sitä olisi ilmeisesti tarkoitus jonkin verran kunnostaa, ainakin lisää turisteja olisi tarkoitus saada paikalle. Venäläisillä on Huippuvuorilla vielä toistaiseksi käytössä Barentsburgin kaivoskaupunki.

Olen lievästi Neuvostoliiton sympatisoija ja olen aina halunnut käydä Huippuvuorilla. Tältä pohjalta juuri tämä artikkeli oli itsestään selvä valinta enkä joutunut sitten myöskään pettymään siihen. Teksti oli juuri niin kiinnostava kuin oletinkin - siis sekä teemansa että kirjoitustyylinsä perusteella. Huippuvuorten venäläisasutuksen historiaa ja nykyhetkeä oli esitelty artikkelissa melko kattavasti. Ja vähänkö mä haluan tuonne käymään!!

Jos muutkin Long Playn artikkelit on laadullisesti tätä tasoa, niin ehkä mun sitten tosiaan täytyy alkaa maksamaan niistä.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kirja: Murhia Mankalassa



Ursula Auer: Murhia Mankalassa. WSOY 2007.

Yllätin itseni valitsemalla kirjastosta tämän tuntematta kirjailijaa ennestään edes nimeltä. Kuten nimestä voi päätellä, niin Murhia Mankalassa on siis tyylilajiltaan dekkari. Sen päähenkilö on Brysselissä työskentelevä Olavi Ström, joka perii Suomesta Iitistä talon, jonka omistajaa hän ei tuntenut entuudestaan. Talosta löytyy romaanin käsikirjoitus ja Ström voittaa sillä dekkarikilpailun.

Mysteerinä Strömille on, että miksi kylältä kuolee joitakin ihmisiä ja hän pelkää itsensä puolesta. Toinen tärkeä selvitettävä asia on, että kuka perinnön jättäjä oli ja miksi hän valitsi juuri Strömin edunsaajakseen.

Henkilögalleria ei ollut liian iso ja se oli melko rajattu. Alueellisesti liikuttiin melkein koko ajan samassa kylässä. Kirja oli kirjoitettu sen verran vetävästi, että sitä ei voinut jättää pitkäksi aikaa kesken. Jännitystä oli mukana yleisesti ottaen aika vähän, mutta silti sitä oli riittävästi.

Tyyliltään kirja muistuttaa perinteisiä salapoliisikertomuksia tai puzzle-dekkareita. Toisista kirjailijoista ainakin Pirkko Arhippa kirjoittaa samantyylisiä kirjoja kuin mitä tämä oli. En joutunut pettymään kirjaan, vaan löysin uuden dekkarisuosikin. Auerin kaksi muuta kirjaa löytyi juuri divarista ja nekin tulee luettua varmasti.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Viimeisiä ja tulevia kulttuurikokemuksia

Olen vuosikausia tykännyt kirjoitella listoja eri aiheista ja nyt on siis jaossa viimeaikaisia kulttuurikokemuksia ja mitä haluaisin seuraavaksi kokea.

Viimeisin
... teatteriesitys: Ovista ja ikkunoista Kansallisteatterissa eilen. Kävin katsomassa kolmatta kertaa tuon, kun mikään kevätkauden uusista ei ole houkutellut riittävästi.
...museokäynti: kävin tänään katsastamassa Vantaan taidemuseon Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Ei oikein koskettanut, odotin näyttelyltä jotakin enemmän. Oli muuten tämän vuoden eka museovierailu!
...kirja: kuuntelin Martin Widmarkin Kärleksmysteriet-kirjan Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta. Helt okej, mutta ei mikään loistavin lastendekkari ikinä. Paperikirjana viimeisin luettu on Alexander McCall Smithin uusin Små skavanker på skönhetssalongen ja siitä tykkäsin.
...elokuva: elokuvateatterissa Rio 2 pääsiäisen tienoilla ja dvd:ltä alkuviikosta Mulan 2. Molemmat on animaatioita ja molemmista tykkäsin.
...musiikkielämys: Anita Hirvonen ruotsinlaivalla vajaa kuukausi sitten. Yllättävää kyllä, olin katsomassa keikkaa molempiin suuntiin mentäessä ja saatoin ehkä jopa tykätä siitä.

Seuraava
....teatteriesitys: luultavasti Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa. Laitosteattereiden kevätkausi alkaa olla lopuillaan ja tuonne mulla on ilmaisliput tiedossa.
...museokäynti: WeeGeessä en ole käynyt pitkään aikaan ja se Kansallismuseokin on edelleen suunnitelmissa.
...kirja: nyt mulla on kesken aktiiviluennassa Ursula Auerin Murha Mankalassa ja sitä seuraavaa uutta aloitusta en ole päättänyt vielä (=Aku Ankan taskukirjoja varmaan käytännössä).
...elokuva: The Budapest Hotelin haluaisin nähdä, mutta lähiteatteri lopetti sen esittämisen jo enkä tiedä, että jaksanko mennä keskustaan asti. Dvd:ltä suunnittelin katsovani Viimeisen samurain seuraavaksi, ellen löydä kirjastosta jotain muuta.
...musiikkielämys: ei mitään hajua. Einin keikkoja ei kai ole lähiaikoina osumassa kohdalle sopivia enkä ole miettinyt, että haluaisinko nähdä sitten vaihteeksi livenä jonkun muun.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3

       

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Noi kannet on niin kivan värisiä, että piti laittaa tuohon molemmat näkyviin.

Aloitin tosiaan alkuvuodesta kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä. Kakkososasta kirjoittaminen jäi, kun sain sen loppuun muutaman päivän myöhässä ja nyt sain kolmannen osan loppuun melkein kuukauden jäljessä aikataulusta. Kuittaan nyt molemmat tässä samalla kertaa. Kuuntelin nämäkin siis äänikirjana. Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että tässä on suunnilleen parhaat kirjat ikinä ja tarina tosiaan parani loppua kohden.

Toinen osa keskittyi sisällissotaan ja kolmas ajasta sen jälkeen 1950-luvulle asti. Pidän kolmatta osaa parhaimpana kaikista kolmesta. Siinäkin sota oli läsnä, muttei kuitenkaan koko kirjan ajan pääosassa kuten tokassa osassa. Itsenäisyyden aika on Suomen historiassa omasta mielestäni kiinnostavampaa kuin sitä aikaisempi.

Mä en oikein osaa nyt kuvailla tähän mitään järkevää, kun en kerennyt vielä toipua kunnolla viimeisen kirjan loppumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Tai eihän siinä mitään radikaalia siis tapahtunut, mutta kun tämän kirjasarjan kanssa tuli vietettyä monta hetkeä tässä alkuvuoden aikana, niin tulihan siitä loppumisesta kunnon tunnereaktiokamaa. On tuo pikkukylän elämän seuraaminen reilun 50 vuoden ajan näköjään aika kiinnostavaa.

Ai niin, tässä pitää vielä kiitellä lukijana ollutta Veikko Sinisaloa! Hän oli lukijana tosi eläväinen ja sai erilaisille ihmisille luonteeseen sopivia ääniä. 

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Sisällissodat (2. osa) ja Maailmansodat (3. osa)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sarjakuva: Yu-gi-oh!



Kazuki Takahashi: Yu-gi-oh! 19 ja 20. Sangatsu Manga 2007/2008.
(Kääntäjä: Kim Sariola)

Kaksi osaa Yu-gi-oh!-mangaa oli kotonani siinä pinossa, jonka hankin taannoin testatakseni erilaisia mangasarjoja. En ole siis lukenut sarjaa alusta asti, vaan pelkästään nämä kaksi osaa.

Sarjassa on jossain määrin pohjaideana tietty korttipeli. Kaupungissa järjestetään peliotteluita ja korttien hirviöt taistelevat niissä oikeasti toisiaan vastaan. Osa korteista on arvokkaampia tai muuten erikoisempia kuin toiset ja tuolla ilmeisesti liikkuu joku porukka, joka haluaa itselleen ne kaikki.

Ennakkoasenteeni oli se, etten ole tähänkään mennessä pitänyt toimintamangasta, mutta testasin nyt silti. Kyllä tämä jossain määrin kiinnostava oli, kun kerran jaksoin lukea kaksi osaa loppuun asti. Yleensä olen jättänyt kesken tai yhteen osaan näitä toiminnallisempia sarjoja. En tosin ole ihan varma, että jaksaisinko tätäkään yhtään enempää... Kesken sarjaa tarinaan mukaan pääseminen ei ollut liian hankalaa, mutta toisaalta se syvempi idea jää tässä sitten tajuamatta.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vanhan kirjan arvostuspäivä


Kirjabloggaajat keksivät pitää Vanhan kirjan arvostuspäivän muun muassa siksi, kun kirjan elinkaari julkisuudessa on lyhentynyt (ja ehkä siksikin, ettei kaikkien tarvitsisi aina kitistä, että blogeissa luetaan vain uutuuksia, heh). Tarkoituksena on esitellä joku kirja, joka ei ole vielä klassikkoasemassa, josta ei oteta koko ajan uusia pokkaripainoksia ja jota ei löydy alestakaan enää.

Meinasin esitellä tässä ensin jonkun suosikeistani, joka olisi suuremmalta yleisöltä unohtunut kirja, mutta en osannut valita, niin nyt sitten mennään tällaisella hätävararatkaisulla.

Kiti Kokkonen: Purukumi karusellissa. Gummerus 2006.
(Kansi: Getty Images/Deborah Jaffe)

Kävin tutkailemassa kirjaston viihdehyllyä ja sieltä sattui vahingossa löytymään tällainen kirja. Kiti Kokkonen oli kyllä tuttu nimi ennestään, mutta hänen kirjansa olivat tähän mennessä jääneet lukematta (tai eihän niitä tämän lisäksi taida ollakaan muita kuin Terveisin Karo).

Purukumi karusellissa on sähköpostiromaani, jossa vanhat ystävykset Ronja ja Emilia alkavat kirjoitella toisilleen viestejä monen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ronja on ollut jo pitkään naimisissa, kun taas Emilia vasta järjestelee häitään. Viestit muuttuvat lähinnä parisuhdeongelmien käsittelyksi.

Hmm, tää on taas niitä kirjoja, joista on hirveän vaikea määritellä mikä mun mielipide nyt taas olikaan. Toisaalta sain siis sitä mitä halusinkin eli kevyttä viihdettä hetkeksi, mutta toisaalta tämä ei sitten ollutkaan kovin erityinen kirja. (Ei kovin erityinen tarkoittaa varmaan suunnilleen samaa kuin mitäänsanomaton, mutta se taas ei tarkoita samaa kuin huono.) Kirja oli aika lyhyt eli noin 150 sivua ja luulen, että pidempänä se olisi saattanut jäädä kesken. Pelkkien parisuhdejuttujen vatvominen ei ole omasta mielestäni pidemmän päälle kovin kiinnostavaa ja se tuntui olevan tämän kirjan ainoa pointti.

No mutta joo, ainakin tuli esiteltyä unohduksiin jäänyt kirja. Tavallaan ehkä jopa ymmärrän, miksei tästä ole otettu kasoittain uusintapainoksia. Mutta jotain suomalaista viihdekirjaa kaipaaville tämä on kuitenkin ihan kohtuullinen valinta.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Täällä ollaan! Ja kulttuuriblogilistalla kans!

Mulla on kuukauden verran lojunut luonnoksissa teksti otsikolla "Se on loppu nyt", mutta se taitaakin lähteä poistoon eikä julkaisuun. Tänään oli julkaistu Cisionin listaus kulttuuriblogien TOP10-listan, jossa Kirjava kukko oli kuudennella sijalla. Se toimi pienenä herätteenä, että kaipa tätä blogia joku lukee, etten siis taidakaan lopettaa ihan vielä.

Toisaalta tässä on ollut ihan vapauttavaa olla viimeiset muutaman kuukautta vähemmällä kirjoitustahdilla. Nyt olen jo tainnut päästä eroon siitä ajattelusta, etten jokaisen kulttuurijutun kohdalla mieti erikseen, että siitäkin olisi pitänyt kirjoittaa. En mä kyllä ole kauhean kulturelli ollut viime aikoina. Kirjoja on tullut luettua, mutta Aku Ankkaa sitäkin enemmän. Jostain kirjasta olisin halunnut tänne kirjoittaa, mutta unohdin jo, että mistä. :D Hyvät suunnitelmat teatterissa ja elokuvissa käymisestä on unohtuneet jonnekin.

Tai no, kävin mä pari viikkoa sitten katsomassa Saving Mr. Banks -elokuvan, jossa oli Maija Poppasen kirjailijasta ja Disney-elokuvan tekemisestä. Nyt mä en vaan uskalla kaivaa sitä oikeaa Maija-leffaa esiin, etten ala itkemään sitä katsoessa, kuten kävi tuolla Mr. Banksin kanssa.

Viime viikolla kävin Pariisissa, mutten taida jaksaa postata siitä. Kunhan tästä oma työtilanne selviää, niin saa nyt nähdä, että kuinka paljon blogille edes jää aikaa. Ainakaan tämä ei nyt ihan vielä ole täältä mihinkään poistumassa - saa nyt vaan nähdä, että kuinka usein jotain postauksia tulee ja minkälaisia.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Bravo!-teatterifestivaali

Bravo!-festivaali on taas tulossa. Kyseessä on lasten- ja nuortenteatterin tapahtuma, joka järjestetään pääkaupunkiseudulla 21.-30. maaliskuuta. Esityksiä on kuusi erilaista ja normiteatterin lisäksi mukana näkyi olevan klovneriaa ja nukketeatteria. Omalta kannaltani on vähän harmi, että suurin osa esityksistä on arkisin päiväsaikaan (päiväkodeille ja kouluille suunnattuja ilmeisesti), niin eihän sinne tällainen töissäkäyvä ihminen pääse sitten kunnolla osallistumaan, mutta pitää vähän järjestellä, että jos vaikka pääsisin johonkin iltapäivänäytöksistä.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kirja: Sata kummaa kertomusta



Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta. Kuoriaiskirjat 2013.

Shimo Suntilalla oli viime vuoden aikana projektina kirjoittaa sadan sanan mittaisia raapaleita nettiin yksi joka päivä. Projekti onnistui ja sen tuloksista on valittu tähän kirjaan sata tekstiä.

Joskus aikanaan olen todennut scifin puolelta novellit eniten mun jutuksi ja tämäkin vahvisti sitä käsitystä. (Tai en mä edes ole ihan varma, että onko tämä edes scifiä, jos tyyli onkin spefi tai uuskumma tai mikä lieneekään.) Tykkäsin siis tästä ja sen takia vähän säästelinkin kirjaa, kun luin sitä vaan pienissä erissä.

On se aika taitolaji saada sataan sanaan mahtumaan järjellinen kertomus. Osa teksteistä oli vähän outoja, mutta en sitten ole ihan varma, että olisivatko ne toimineet paremmin pidempinä novelleina. Useammassa tekstissä seikkailivat tytöt Milla ja Meri, joilla oli kaikkia ihme keksintöjä ja niistä jutuista tykkäsin eniten.

Kirja on pyydetty arvostelukappaleena.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kirja: SOS Tuvalu – hätähuuto paratiisista


Pirkko Lindberg: SOS Tuvalu – hätähuuto paratiisista. Schildts 2005.

(Olen kirjoittanut tekstin alunperin syksyllä 2005. Sain kirjan arvostelukappaleena Nuorten luonto -lehteen kirjoittamista varten. En ole ihan varma, että onko tämä teksti se siellä julkaistu versio, mutta ainakin tämä on ollut tällaisenaan esillä silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani.)

SOS Tuvalu on Pirkko Lindbergin matkakertomus Tyyneltämereltä. Hän kertoo kirjassa muutaman kuukauden kestäneestä vierailustaan Tuvalussa ja muutamissa muissa saarivaltioissa. Matkat sinne kulkivat laivalla ekologisista syistä, vaikka lentokoneella olisi päässyt perille nopeammin. Välillä aiheutuu ongelmia saarten välillä matkustamiseen, kun laiva lähtee sitten kuin lähtee eikä silloin kuin alun perin piti.

Kirjassa kerrotaan pääasiassa paikallisten ihmisten normaalielämästä. Ulkomaalainen herättää siellä mielenkiintoa, koska massaturismi ei ole vielä valloittanut saaria. Pakolaisia on sinnekin asti kuitenkin tullut. Saaret ovat hyvin pieniä ja matalia. Siellä on ollut tsunameita ja saaret ovat muutenkin vaarassa upota kokonaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman veden nousemisen takia. Veden lämpeneminen puolestaan tuhoaa korallimuodostelmia. Paikalliset asukkaat ovat huomanneet selviä merkkejä ilmastonmuutoksesta.

Vaikka Tuvalussa on ongelmana mm. liikalihavuutta, ihmiset eivät halua silti vaihtaa saastuttavia kulkupelejään kävelyyn, joka vaikuttaisi positiivisesti sekä heidän itsensä että saarten tulevaisuuteen. Samaten siellä on nyt jo hyvin paljon ihmisiä saarten kokoon nähden. Mutta mihinkäs sitä kotoaan muuttaisi – varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät halua Tuvalusta pois. Nuoret puolestaan voisivat mielellään lähteä ulkomaille käymään, mahdollisesti jopa Australiaan asti.

Kirja oli mukava lukukokemus. Oli kiva tutustua elämänmenoon toisella puolella maailmaa ja siinä sivussa selvisi niitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa oli paikoitellen myös värillisiä valokuvia.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Venäjää valloittamaan -lukuhaasteen kooste

Osallistuin Jaanan Venäjää valloittamaan -lukuhaasteeseen. Omalta osaltani tämä on nyt tässä. Sain suoritettua viidestä kategoriasta kolme. Aikoinaan olen lukenut paljonkin venäläisiä klassikoita, joten annoin niitten nyt tällä kertaa olla. Tällä suorituslaajuudella tullut itselleni oikein mitään uutta, kun maana ei Venäjä ole kauhean kiinnostava tai myöskään sen kansa, niin noita tietokirjoja ei sitten inspiroinutkaan lukea enempää.

1. Venäläiset naiskirjailijat
Inna Patrakova: Kultahammas
Lidia Tsukovskaja: Vajoaminen

2. Venäläiset mieskirjailijat
Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta
Aleksei Tolstoi: Jättiläismäinen nauris

3. Elämäkerrat
(ei suorituksia)

4. Historia
(ei suorituksia)

5. Nykyvenäjä
Timo Kalevi Forss ja Martti Lintunen: Karjala edestakaisin
Hernan Patiño, Jöns Carlson: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat

torstai 13. helmikuuta 2014

Elisa kirjan äänikirjoja testaamassa

Sain mahdollisuuden kokeilla Elisa kirjan äänikirjoja ja ladata sieltä yhden ilmaiseksi.

Valitsin kuunneltavakseni ruotsalaisen Maja-Maria Henrikssonin nuortenkirjan Inte på riktigt, inte på låtsas. Kirjoitin kirjasta "kunnollisen" arvion toiseen blogiini ruotsiksi ja pääset sinne tästä, mutta tässä sanon sen verran, että en tykännyt kirjasta (liian surullinen ja epäkiinnostava juoni).

Elisa kirjasta olin aikaisemmin kokeillut ladata sähkökirjoja ja olin kyllä kuullut, että siellä on myös äänikirjoja, mutten ollut koskaan tutkinut valikoimaa kunnolla.Yllätyin siitä, miten paljon tuolla on myös ruotsinkielistä kuunneltavaa ja englanninkielisiäkin näkyy olevan.

Hintataso tuolla on matalampi kuin CD:nä muualta ostetuissa äänikirjoissa (sähköisissä versioissa valmistuskulut pienemmät) ja jos joskus haluaisin rahan kanssa äänikirjoja hankkia, voisin sen Elisa kirjasta tehdä. Toistaiseksi kuitenkin ovat riittäneet kirjaston valikoimat ja netistä ilmaiseksi saatavat kirjat. Mutta siitä huolimatta varsinkin toi ruotsinkielinen valikoima houkuttelee edelleen....

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kirja: Eroon vehnästä



William Davis: Eroon vehnästä. Atena 2014.
(kääntäjä: Sari-Anne Ahvonen, kansi: Ea Söderberg)
edit: pyydetty arvostelukappaleena

Sanotaan nyt heti alkuun, että en itse noudata mitään erityistä ruokavaliota, mutta tiettyjen terveysjuttujen takia olen miettinyt syömistapojeni muuttamista.

Eroon vehnästä -kirja perustuu nimensä mukaisesti siihen ajatukseen, että ruoka-aineena vehnä ei ole suositeltava. Yleiset ruokasuositukset perustuvat viljoihin ja erityisesti vehnää syödään paljon. Sillä on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat paljon ihmisiin, esim. verensokerin nopea nousu ja nämä ominaisuudet ovat muuttuneet ajan kuluessa. Vehnä ei suoraan aiheuta sairauksia, mutta kirjan mukaan pahentaa monia (skitsofrenia, niveljutut jne). Kirja jakautui kolmeen osaan: ensin kerrottiin yleisesti vehnästä ja sen koostumuksesta, sitten terveysvaikutuksista ja viimeiseksi lupumisesta.

Lääkäri Davis on suositellut monille potilailleen vehnästä luopumista ja heti kaikki oireet helpottavat. Vastaavia jenkkityylisiä ihmetarinoita oli mukana useampia. Muutenkin tämä vaikutti vähän sellaiselta jenkkimeiningiltä.... Pelkkiin mielipiteisiin ja omiin kokemuksiin tämä ei perustu, vaan myös tutkimustuloksiin on viitattu. Myös täysjyvävehnää on tässä pidetty pahana, vaikka yleensä suositellaankin nimenomaan täysjyväviljojen käyttöä.

Tämä oli kyllä kiinnostava kirja sairauksien ja ruuan suhteesta. Vehnän luopumisesta kertova osio oli omalla kohdallani hyödyllisin ja kiinnostavin. Lopussa oli lisäksi reseptejä vehnättömiin ruokiin. Ne olivat keliaakikoille sopivia ja omaan makuuni turhan karppaushenkisiä. Olisin kaivannut sellaisia tavallisempia ruokaohjeita, joista olisi pelkkä vehnä vaihdettu pois eikä kaikki muutkin viljat ja vielä sokeritkin poistettu.

En ole ihan vakuuttunut, että vehnä on syypää kaikkiin sairauksiin. Luulen, että kuitenkin kokeilen sen vähentämistä joksikin aikaa ja katson, että minkä verran se vaikuttaa. En kuitenkaan aio kytätä suurennuslasin kanssa tuoteselosteita tai jättää kaikkea muutakin hiilihydraattipitoista pois.

Tätä ei kannata suositella erikseen kenellekään tietylle lukijaryhmälle. Skeptisesti asiaan suhtautuvat tuskin tätä jaksavat lukea ja kiinnostuneista monet ovat varmaan saaneet tiedot jo muualta. Tutustuminen kuitenkin kannattaa, jos on epäilys siitä, että omalla kohdalla vehnän vähentäminen voisi auttaa.

Hesari näkyy kirjoittaneen kirjasta otsikolla Amerikkalaislääkäri tyrmää vehnän – suomalaistutkija kummastelee väitteitä enkä minäkään tosiaan nielisi kirjan sisältöä sellaisenaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kirja: Täällä Pohjantähden alla 1

Tea with Anna Karenina -blogin Noora järjestää kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta ja pointtina oli postata omaan blogiin ensimmäisestä kirjasta tänään. 

 Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Mä olen lukenut sarjan aikaisemmin kaksi (vai olikohan se kolme?) kertaa ja olen pitänyt näitä lempikirjoinani. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, näissä on jokaisessa 24 levyä eli aika paljon kuunneltavaa ja mietin vielä, että kuuntelenko vai luenko loput.

Ensimmäisessä osassa aloitetaan ajallisesti 1800-luvun lopusta ja jatketaan parikymmentä vuotta eteenpäin. Kirjassa seurataan pikkukylän elämää ja erilaisten kansanryhmien edustajia. Pääosassa taitavat kuitenkin olla torpparit: he käyvät maatöissä kartanolla, hoitavat omaa pikku tilustaan ja huolehtivat sopimustensa jatkosta. Sosialismi ja työväenaate leviävät myös tälle kylälle.

Olen aikaisemmin lukenut kirjat yhteisniteenä ja tällä tavalla osissa luettuna kokonaisuus hahmottuu eri tavalla. Toisaalta tässä ensimmäisen osan aikana vasta päästään alkuun, vaikka tämä onkin oma itsenäinen pakettinsa. Mitään isompia mullistuksia (=sotia) tässä ei siis vielä ehtinyt olla. Kirja antaa käsityksen siitä, millaista tavallisen kansan elämä maaseudulla Venäjän vallan aikana oli, kun tuntuu, että yleensä painotetaan Helsinki-keskeistä näkökulmaa tai muita suurempia linjoja.

Vaikka kaikenlaisia hyviä kirjoja tuleekin luettua säännöllisesti, niin eipä ole silti osunut kovin usein viime aikoina vastaan toista yhtä puoleensavetävää kirjaa. Ja mikäli muistan oikein, niin tarina vaan paranee edetessään.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Sándor Petöfin Runoja



Sándor Petöfi: Runoja. WSOY 2001.

(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 12.19.2005 eikä sitä ole muokattu ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Kirjastosta tarttui mukaan unkarilaisen Sandor Petöfin runokirja. En tiennyt ennestään yhtään mitään unkarilaisesta kirjallisuudesta enkä siten ollen lukenutkaan sitä yhtään. Piti siis korjata aukko sivistyksessä – onhan Petöfi sentään Unkarin pidetyimpiä runoilijoita ja unkari suomen sukukieli.

Runot ovat 1800-luvun puolessa välissä kirjoitettuja. Ne muistuttavat hyvin paljon kansanrunoja. Ensimmäiseksi olisin verrannut Petöfiä Aleksis Kiveen. Kuitenkin tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin runoissa olevan samaa tyyliä kuin venäläisessä runoudessa. Runot ovat suhteellisen selkeitä ja helppolukuisia – ne aukeavat paremmin kuin moderni runous. Tosin saa näistäkin monia tulkintoja tarvittaessa irti... Tämä oli vaihteeksi hyvä runokirja, jota ei tarvinnut väkisin yrittää lukea loppuun. Jos vain olisin tiennyt tästä kirjasta aikaisemmin – tämä olisi ollut hitti lukion runo-analyyseihin...

maanantai 27. tammikuuta 2014

Blogistanian kirjapalkinnot

Taas äänestetään kirjablogeissa vuoden parhaista kirjoista, nyt siis vuonna 2013 Suomessa ilmestyneistä. Sallan lukupäiväkirjasta voi katsoa tarkemmat tiedot. Omat ehdokkaani ovat seuraavassa listassa.

Finlandia (kotimaiset romaanit)
Tuija Lehtinen: Morsiuskamari (3 pistettä)
J. K. Johansson: Laura (2 pistettä)
Enni Mustonen: Paimentyttö (1 pistettä)

Globalia (ulkomaiset käännetyt romaanit)
María Dueñas: Ommelten välinen aika (3 pistettä)

Kuopus (lasten- ja nuortenkirjat)
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet (3 pistettä)
Timo Parvela: Ella ja kaverit menevät metsään (2 pistettä)
Tuija Lehtinen: Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja (1 pistettä)

Tieto (tietokirjat)
Maia Raitanen: Valas, valas! (3 pistettä)
Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2 pistettä)

torstai 23. tammikuuta 2014

Kirja: Linnut



Markus Varesvuo, Tomi Muukkonen, Arto Juvonen, Jari Peltomäki ja Harri Taavetti: Linnut, Suomen peruslajisto. Tammi 2006, Mukaan maastoon -sarja.

(Löysin tekstin koneeltani ja epäilen kirjoittaneeni sen joskus silloin, kun kirja oli uusi. Tämä oli ehkä yksi niistä jutuistani, joita julkaistiin Nuorten Luonto -lehdessä tai saattoi se olla myös kotisivuillani.)

Luettavanani oli lintujen määritysopas, jonka nimenä on ytimekkäästi "Linnut". Tutustuin useampaan lintukirjaan ja totesin tämän keskimääräistä selkeämmäksi ja paremmaksi.

Toisin kuin monissa muissa kirjoissa, tässä on laitettu aina yhdelle sivulle vierekkäin kuva ja tiedot vain yhdestä linnusta. Muutenkin tiedot on aseteltu selkeästi, nopeallakin vilkaisulla löytää heti perustietoja eikä tarvitse lukea pitkiä tekstinpätkiä saadakseen niitä selville. Valokuvat ovat hyvät lintujen tunnistamiseen. Lintujen ulkonäöllisten sukupuolierojen lisäksi kirjasta selviävät hyvin samankaltaisista lajeista erottavat tuntomerkit.

Lintujen luokittelu eri ryhmiin olisi mielestäni saanut olla jollain tavalla vähän näkyvämpi kun ensin en sitä meinannut huomata, nyt se on haaleana värillisenä raitana sivun alareunassa josta lisäksi löytyy linnun heimo. Kooltaan kirja on sopiva linturetkelle mukaan otettavaksi - ei varmaan ole mikään ihme kun kyseessä on kustantamon Mukaan maastoon -sarja. Tämä oli siis kaiken kaikkiaan suositeltava kirja.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Elokuvissa

Mä löysin joskus viime vuoden lopussa Facebookista sivun Svenskspråkiga filmer i huvudstadsregionen ja olen ihan innoissani edelleen. Vanhojen suomalaisten elokuvien lisäksi mä olen tykännyt tosi monista ruotsalaisista uusista elokuvista ja tuota kautta ne on helppo löytää.

Kävin muutama viikko sitten katsomassa Lukas Moodyssonin nuortenelokuvan Me ollaan parhaita! (Vi är bäst!). Se tapahtuu 80-luvulla ja kertoo muutamasta tytöstä, jotka aloittavat punk-bändin. Se oli helt okej, muttei erityisen loistava kuitenkaan. Nuortenelokuvia saisi kuitenkin olla enempi täällä Suomessa levityksessä....

Eilen kävin katsomassa kirjaan perustuvan elokuvan Satavuotias, joka kiipesi ulos ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Se oli sen verran ex tempore -käynti, etten kerinnyt kirjaa lukea etukäteen. Sen verran hyvä katselukokemus oli, että kirja täytyy tosiaankin lukea. Elokuva kertoo vanhuksesta, joka karkaa vanhainkodista, saa moottoripyöräjengin peräänsä, kiertelee ympäriinsä ja muistelee menneisyyttään.

Noi molemmat siis löysin Facebook-sivun kautta ja varsinkin ensimmäinen olisi muuten varmaan jäänyt huomaamatta. Nyt sitten houkuttelisi käydä katsomassa joku animaatio ruotsi-dubeilla....

PS. Otsikkogeneraattori olis käytännöllinen kapistus.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kirja: Doppler



Erlend Loe: Doppler. Johnny Kniga 2005.
(Kääntäjä: Outi Menna)

(Teksti on julkaistu alunperin silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani 21.9.2005 eikä sitä ole muokattu tätä julkaisua varten.)

Erlend Loe iskee jälleen! Norjalainen kirjailija on taas vauhdissa.

Doppler on muuttanut metsään telttaan asumaan. Hän ei pidä ihmisistä ja haluaa olla yksin. Hän ampuu hirven. Hirven lihaa hän saa vaihtaa rasvattomaan maitoon kaupassa. Hirven vasasta, joka saa nimekseen Bongo, tulee Dopplerille hyvä ystävä.

Tosin on Dopplerilla perhekin: vaimon lisäksi Taru sormusten herrasta –friikki Nora ja lastenohjelmariippuvainen Gregus. Kun välillä pitää olla perheensäkin suhteen sosiaalinen, arvon herra on ihan pulassa. Metsässä ei tule aika pitkäksi, varsinkaan sitten kun hän keksii alkaa rakentaa toteemipaalua.

Lisäksi kirjassa on kaikenlaisia muita "sekopäitä". Düsseldorf rakentaa pienoismalliksi kaikki pienet yksityiskohdat mukaan lukien saksalaista kylää, jossa hänen isänsä kuoli maailmansodassa. Rauta-Roger on murtovaras, joka saa Dopplerin perheen dvd-soittimen, että isä-Doppler pääsisi eroon piinaavista lasten animaatioiden tunnusmelodioista. Myöhemmin kuvioihin astuu myös oikeistolaismies.

Kirja on taattua Loe-tavaraa. Huumori kukkii jälleen. Väleihin on kuitenkin annosteltu vähän vakavuutta ja ajattelemisen aiheita. Kaikki lukemani Loen kirjat ovat olleet kevyttä ja mukavaa luettavaa. Doppler on niistä tähän asti paras – kannattaa lukea.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kirjakaupassa Tallinnassa

Mun on pitänyt kyllä kirjoitella tänne enempi matkailujuttuja (silloin harvoin kun jossain käyn), niin tässä tulee pikku vinkki muille Tallinnan-kävijöille. Mä itse tykkään käydä kirjakaupoissa aina joka paikassa ja Tallinnassa mulla on pari vakiopaikkaa. Toinen on Apollo, jolla on myymälä esimerkiksi Solaris-keskuksessa ja toinen Rahva raamat Viru keskuksen yläkerrassa ja Pärnu mnt 10:ssä.

Tallinnassa kirjojen hintataso on pääosin selvästi halvempi kuin Suomessa. Jos viroa tai venäjää osaa, niin silloin noi on aarreaittoja, mutta englanninkielistäkin kirjavalikoimaa on saatavilla ja kaikkia pelejä yms. tarpeellisia juttuja. Toki kannattaa käydä ihan myös fiilistelemässä, kun ainakin Virun Rahva raamatissa on myös kahvila.

Viimeksi tuli käytyä Tallinnassa ennen joulua, kun Silja Europalla oli Eini esiintymässä. Nyt sitten tekisi mieli varailla uutta risteilyä, mutta ensin käyn kyllä jossain muualla kaupunkilomalla. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi Pariisi, Berliini, Riika tai Kööpenhamina maaliskuussa. Matkamessut olis parin viikon päästä ja sinne tulee kyllä mentyä, mutta en tiedä, että löytyykö sieltä lopullinen valinta. (Suosituksia otan kyllä vastaan mielelläni, jos lukijoilta jotain vinkkejä löytyy.)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Teatterivuosi 2013

Vuosi 2013 oli mun paras teatterivuosi varmaan ikinä ainakin määrällisesti, mutta oli noi kyllä laadullisestikin kaikki enemmän tai vähemmän hyviä.

Vuoden aikana näin seuraavat "oikeat" näytelmät:
Koko-teatteri: Helvetin perhe
Kansallisteatteri: Perhosia askelten alla (kolme kertaa)
Taaborinvuoren kesäteatteri: Vaahteramäen Eemeli
Kansallisteatteri: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Kansallisteatteri: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (kaksi kertaa)
Kansallisteatteri: Ovista ja ikkunoista

...ja seuraavat muut teatteriin liittyvät esitykset:
Helsingin kaupunginteatteri: Arenan aarteet -musikaalikonsertti
Lavaklubi / Kansallisteatteri: Totin perhe -lukudraama

Ensi vuonna olisi tarkoitus käydä vielä enemmän teatterissa ja nyt Kansallisteatteri jyräsi, niin suunnittelin käyväni enempi jossain muuallakin. Vilkuilin jo esimerkiksi Teatterikorkeakoulun ohjelmaa.

Kirja: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat


Hernan Patiño, Jöns Carlson: Vienanmeren luostarisaaren maitovalaat. Maahenki 2003.

Kirjalla on kolme eri teemaa: Solovetskin luostari, Vienanmeri ja maitovalaat. Kaikki teemat kietoutuvat jossain määrin toisiinsa ja kirja käsittelee sekä nykyaikaa että historiallista aikaa. Vähän tässä on matkakirjan fiilistä, mutta enempi kuitenkin tavallista tietokirjaa. Parasta kirjassa ovat hyvät kuvat, joita on riittävästi.

Haluaisin päästä tuonne joskus käymään, siellä olisi mahdollisuus nähdä kaksi hyvää asiaa samalla kertaa: sekä valaita että luostari. Valaita olen nähnyt luonnossa vain Norjassa enkä sielläkään kunnolla, luostarikokemuksena ainoa on Lintulan ja Valamon reissu Suomessa. Luin kirjan edellisen kerran sen ollessa uusi ja tuntui se edelleen yhtä hyvältä kuin silloinkin.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa . Nyky-Venäjä

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kirja: Vänrikki Stålin tarinat



Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner. WSOY 2008.
(Kääntäjä: Juhani Lindholm, lukija: Lars Svedberg)

Kuuntelin äänikirjana Vänrikki Stålin tarinoiden kaksikielisen version. Se on runoteos, joka kertoo Suomen sodan (1808-1809) tapahtumista ja sankareista. Kirjan jälkisanojen mukaan Runeberg on käyttänyt teoksessa taiteellista vapautta eikä historiallista tarkkuutta.

Tulipahan nyt sitten kuitattua tämäkin klassikko pois lukulistalta. Suomen sota on ollut itselleni aika vieras juttu (toinen maailmansota on ollut kiinnostavin), mutta ei tämä nyt loppujen lopuksi kovin paljoa tietoa siitä tarjonnut, vaan enempi jonkinlaisia fiiliksiä. En nyt innostunut niin paljoa kirjasta, että suosittelisin tätä kauheasti muille tai hankkisin sitä omaksi - pääpointti tosiaan oli vaan täyttää se aukko sivistyksessä.

Tässä äänikirjaversiossa oli runot peräkkäin ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi, mutta ei tässä silti toistaminen häirinnyt niin paljoa, että olisin halunnut niiden olevan erillisinä nippuina. Kuunneltuna runokokoelmat ei nyt oikein ole hyvä juttu, tässäkin tapauksessa olisi kannattanut varmaan valita se paperiversio. Ainakin käännösvertailu olisi onnistunut paremmin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Kaukaiset sodat