Sarjakuva: Yu-gi-oh!

Kazuki Takahashi: Yu-gi-oh! 19 ja 20. Sangatsu Manga 2007/2008.
(Kääntäjä: Kim Sariola)

Kaksi osaa Yu-gi-oh!-mangaa oli kotonani siinä pinossa, jonka hankin taannoin testatakseni erilaisia mangasarjoja. En ole siis lukenut sarjaa alusta asti, vaan pelkästään nämä kaksi osaa.

Sarjassa on jossain määrin pohjaideana tietty korttipeli. Kaupungissa järjestetään peliotteluita ja korttien hirviöt taistelevat niissä oikeasti toisiaan vastaan. Osa korteista on arvokkaampia tai muuten erikoisempia kuin toiset ja tuolla ilmeisesti liikkuu joku porukka, joka haluaa itselleen ne kaikki.

Ennakkoasenteeni oli se, etten ole tähänkään mennessä pitänyt toimintamangasta, mutta testasin nyt silti. Kyllä tämä jossain määrin kiinnostava oli, kun kerran jaksoin lukea kaksi osaa loppuun asti. Yleensä olen jättänyt kesken tai yhteen osaan näitä toiminnallisempia sarjoja. En tosin ole ihan varma, että jaksaisinko tätäkään yhtään enempää... Kesken sarjaa tarinaan mukaan pääseminen ei ollut liian hankalaa, mutta toisaalta se syvempi idea jää tässä sitten tajuamatta.

Sarjakuva: Viidakon valtias

Osamu Tezuka: Viidakon valtias. Sangatsu manga 2012.
(Kääntäjä: Jannika Riikonen)

Osamu Tezuka on yksi Japanin tärkeimmistä sarjakuvantekijöistä kautta aikojen. Viidakon valtias -manga on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1950 ja tämä lukemani oli sen ensimmäinen osa kahdesta.

Päähenkilö on valkoinen leijonanpentu Leo, jonka kuollut isä oli viidakon kuningas. Leo itse puolestaan ei ole koskaan ollut viidakossa, vaan kasvanut ihmisten parissa. Kun hän joutuu sattumalta viidakkoon, niin tasapainottelu kahden erilaisen maailman välillä on aika hankalaa.

Afrikan eläimet ovat yksi kiinnostuksen kohteistani ja tässä niitä oli ihan riittävästi. Maanosan kuvauksena tämä oli samantyyppinen kuin Tarzaneissa ja tosiaankin siitä tykkään - ei nyky-Afrikassa ole samanlaista hohtoa. Tarina loppui vähän kesken, niin jatko-osa tulee luettua varmaan ihan heti kohta.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti

Sarjakuva: Emma 1

Kaoru Mori: Emma 1. Sangatsu Manga 2006.
(kääntäjä: Katariina Kauppila)

Emma-mangasarjaa olin vilkuillut kirjastossa jo muutaman vuoden, mutten ollut saanut luettua yhtäkään osaan. Samalla olin kuitenkin aika varma, että voisin tykätä tästä ja nyt sitten olinkin tosi tyytyväinen, että sain luettua ekan osan.

Päähenkilö Emma toimii Lontoossa vanhan rouvan palvelijana. Hän tapaa kauppiasperheen pojan Williamin, jonka kotiopettajatar rouva on ollut joskus. Luokkayhteiskunta tekee sen, ettei heidän sovi olla paljoa tekemisissä ja syvempi suhde on aika kielletty asia.

Tämä oli sen verran hyvä, että sarjan kaikki muutkin osat tulee luettua. Osa sarjakuvan viehätyksestä tulikin varmaan sen realistisuudesta. Tarina vaikuttaa realistiselta varsinkin verrattuna moniin muihin mangasarjoihin ja 1800-luvun lopun Englanti on kiinnostava tapahtumaympäristö. Myös piirrostyyli poikkeaa monista mangoista: tämä oli jotenkin länsimaisempaa ja hahmot suht realistisen näköisiä eikä tyyliteltyjä.

Nyt julkaisu oli julkaistu väritykseltään harmaasävyisenä. Luulen, että värillisenä tämä olisi ollut vieläkin parempi (vaikkei nytkään siis huono ollut). Värillisenä painaminen taitaa olla sen verran kalliimpaa, että turha toivoa sellaista.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: One Piece 2

Eiichiro Oda: One Piece 2 - Ruffy mot clownen Buggy. Carlsen comics 2004.

Tämä oli ensimmäinen lukemani osa mangasarja One Piecestä, jonka teemana ovat merirosvot. Tässä osassa yksin liikkuva Ruffy saa vastaansa ensin piraateilta varastelevan Namin ja sitten klovni Buggyn merirosvojoukkoineen.Osa hahmoista on syönyt joskus pirunmarjan, jonka avulla on saanut erikoiskyvyn itselleen.

Tyyliltään tämä on aika toimintapainotteinen ja pitkä sarja, joten vähän epäilen, että omalta osaltani sen seuraaminen saattaa jäädä aika vähiin. Jos osia on julkaistu jo valmiiksi aika monta (tätä sarjaa muutamia kymmeniä), tuntuu hankalalta hypätä mukaan myöhäisessä vaiheessa. Luen itse yleensä mieluiten sellaisia söpöjä tyttöjen mangasarjoja, mutta tämä taisi olla ainakin melkein ensimmäinen toimintasarja, jota voisin ehkä lukea enempi kuin yhden osan.

Suomenkielistä sivuista ainakin Kupoli.netissä on arvioitu koko sarjaa.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Happy Happy Clover 3

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 3. Vizkids 2009. 

Happy Happy Clover on nuorille tytöille suunnattu japanilainen mangasarja. Se kertoo Puolikuun metsässä asuvista pupuperheistä ja muista metsän eläimistä. Sarjaa on julkaistu viiden osan verran ja olen itse lukenut niitä englanniksi, vaikka suomennoksetkin on olemassa.

Mä olen tykännyt lukea erilaisia eläinsarjakuvia ja varmaan sen takia tämäkin uppoaa. Mitään yhtenäistä pitkää tarinaa sarjakuvassa ei ole, vaan kaikki luvut ovat suhteellisen irrallisia toisistaan ja kertovat yksittäisistä tapauksista metsässä.

Piirrostyyliltään tämä on silti aika realistista, vaikka pupuja onkin tehty jonkun verran oikeita söpömmiksi. (Jos mä hankkisin itselleni lemmikkieläimen, valitsisin aika varmasti kanin.)

Kiinnostuneet voivat lukea myös Anime-lehden arvostelun, josta näkee myös esimerkkejä piirrostyylistä.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Tokyo Mew Mew 1

Mia Ikumi, Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew 1. Sangatsu manga 2005.

Tämä on taas näitä lukupinossa pitkään pyörineitä sarjakuvia, joita en ollut aikaisemmin lukenut. Ichigo-tyttöön ja neljään muuhun siirtyy sattumalta uhanalaisten eläinten geenejä, jolloin he voivat muuttavat osittain muotoaan. Aluksi Ichigon pitää etsiä toiset tytöt ja ihan kaikkia heitä ei vielä esitellä tässä ekassa osassa. Heidän tehtävänään tulee olemaan taistelu ulkoavaruudesta tulevia olioita vastaan. Koska tämä tosiaan oli sarjan ensimmäinen osa, tässä ei vielä päästä kunnolla vauhtiin, vaan enemmänkin vain esitellään hahmoja.

Sisällöltään tämä on ns. taikatyttögenreä, jota en itse ole pahemmin lukenut. Piirrostyyli on sellainen söpö ja tyttömäinen. Taustat ovat usein koristeellisia ja yksityiskohtaisia. En innostunut tästä täysin varauksettomasti vielä nyt ensimmäisellä lukukerralla. Viime aikoina olen tainnut yrittää lukea enempi niitä toiminta- ja taistelusarjoja, jotka eivät ole olleet makuuni. Vaihteluksi oli siis kiva lukea vähän tällaista tyttömäisempää. Tämä vaikuttaisi siis kuitenkin olevan niitä sarjoja, joita voisin lukea enemmänkin.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Dragon Ball 34

Akira Toriyama: Dragon Ball 34 - Gokua vahvempi soturi. Sangatsu Manga 2009.

Mä olen tässä muutaman vuoden sisään testaillut erilaisia mangasarjoja, että löytäisin itselleni jotain uutta luettavaa. Dragon Ballia en ollut tätä aikaisemmin kokeillut. Tällä kertaa testissä oli siis myös, että miltä tuntuu hypätä sarjaan mukaan keskeltä ilman aikaisempia tietoja.

Tässä osassa Goku-niminen hahmo taistelee Cell-nimistä pahista vastaan ja pari muutakin kokeilevat voimiaan tätä vastaan. Yhdessäkään luvussa ei käytännössä tehdä mitään muuta kuin taistellaan. Tähän oli vähän hankala päästä sisälle, kun mitään käsitystä hahmoista ei ollut etukäteen ja olisin kaivannut vähän taustoja, että mikä tässä taistelussa on niin tärkeää.

Sarjaa on julkaistu Japanissa ilmeisesti 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Sen huomaa piirrostyylistä, kun tämä on hivenen vanhahtavampaa verrattuna uudempiin sarjoihin. Realistisen näköisiä hahmoja tässä ei ole, mutta eivät supersankarit yleensä sellaisilta näytäkään. Takakannessa sarjaa suositellaan yli 12-vuotiaille. En ole ihan varma, että onko se hyvä ikäraja, mutta se taitaa olla siltä varalta, kun täällä Suomessa sarja herätti pahennusta aloittaessaan ilmestymisen täällä (ks. esim. Kvaak.fi).

Tylsistyin lukiessa aika paljon, kun tapahtumat olivat aika yksipuolisia eivätkä vaihtelevia. En ole aikaisemmin lukenut paljoakaan vastaavia toimintasarjakuvia, kun en ole pitänyt niitä mielenkiintoisina. Ei varmaan pitäisi yhden osan perusteella tuomita koko sarjaa, niin luultavasti luen vielä joskus jonkun aikaisemmista osista.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Power!! 1

Shizuru Seino: Power!! 1. Egmont 2008.

Power!!-mangan päähenkilö on Kyo-niminen tyttö, joka aloittaa lukion. Hänen isänsä haluaa tyttärensä pelaavan koulun koripallojoukkueessa ja sitä varten Kyon pitää naamioitua pojaksi. Siitä tulee hankalaa, kun hän joutuu asumaan ja pelaamaan poikien kanssa eikä hänen sukupuolensa saa paljastua. Mukana on myös romantiikkaa, kun tämä vaikuttaa olevan ensisijaisesti tytöille suunnattu.

Tästä löysinkin heti uuden mangasuosikin. Sarja on kymmenosainen ja aion lukea ne loputkin. Tässä on kiinnostava juonikuvio ja on mielenkiintoista nähdä, että kuinka pitkään Kyo pystyy salaamaan sukupuolensa ja rakastuuko hän kunnolla huonetoveriinsa. Kouluympäristö tuntuu myös olevan hyvä tapahtumapaikkana.

Aikaisemmin olen pitänyt mangasarjoista erityisesti esimerkiksi Kitchen Princessistä. Powerissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä sen kanssa (koulu tapahtumapaikkana, piirrostyyli, tyttömäisyys ja romantiikka), joten ei ihme, että pidän siitäkin. Osa yhtäläisyyksistä pätee myös K-ON!:iin, joka myös on mangasarja sieltä paremmasta päästä.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Yotsuba&! 11

Kiyohiko Azuma: Yotsuba&! 11. Punainen jättiläinen 2012.

Laura joskus suositteli Yotsuba&!-mangaa ja siitä on tullut sen jälkeen yksi suosikkisarjoistani. Suomessa on saatu suunnilleen kiinni Japanin julkaisutahti, niin uusia osia tulee nykyään aika hitaasti. Tätä toistaiseksi uusinta on tullut säästeltyä lukupinossa hetkisen aikaa.

Yotsuba on viisivuotias tyttö, joka on aika välitön ja ihmettelee uusia asioita. Jokaisessa luvussa hän tutustuu johonkin uuteen asiaan, tässä osassa esimerkiksi nuudeleiden tekoon ja kastanjoiden keräämiseen. Tämä on pääosin aika iloinen ja hauska sarjakuva, joka kuvaa omasta mielestäni hyvin lapsen maailmaa.

Tämä on yksi niistä sarjoista, jota suosittelen mielelläni silloin, kun ihmiset haluavat kokeilla jotakin mangaa ensimmäisiä kertoja tai kaipaavat muuten uusia suosituksia. Mielestäni tämä on sellainen sarja, josta on helppo lähteä liikkeelle. Tämä ei myöskään ole piirrostyylinsä eikä tarinansa puolesta sitä kaikkein tyypillisintä mangaa, joten länsimaalaisten tai vähän sarjakuvia lukeneiden on molempien helppo aloitella tästä.

Sarjan tekijä Kiyohiko Azuma on tehnyt myös Azumanga Daioh -nimistä strippisarjakuvaa. Siinä ei kuitenkaan tunnu olevan samaa henkeä kuin Yotsubassa tai en ainakaan itse ole siitä innostunut yhtä paljon. Pitäisi kuitenkin varmaan testata sitä uudestaan sillä aikaa kun odottelen Yotsuban uutta jatko-osaa.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

Sarjakuva: Love Hina 4

 

Ken Akamatsu: Love Hina 4. Tokyopop 2002.

Love Hina on yksi niistä mangasarjoista, joita olen lukenut enemmän kuin parin kirjan verran. Sarjaa on julkaistu 14 osaa ja luin niistä nyt neljännen, jonka nappasin Finnconin bookcrossing-pöydästä. Olen lukenut sarjaa aika epämääräisessä järjestyksessä ja pitänyt välillä pidempiä taukoja, niin kokonaisuus ei kaikilta osin ole kunnolla selkiytynyt.

Päähenkilönä on Keitaro-poika, joka yrittää päästä yliopistoon ja työskentelee samalla talonvahtina pienessä tyttöjen asuntolassa. Tyttöjen kanssa tapahtuu kaikenlaisia konflikteja ja manga onkin aikamoista komediaa välillä, mutta pääideana on siis heidän arkielämänsä kuvaaminen. Tässä osassa hän yrittää hankkia osa-aikatyötä itselleen, mutta työn saaminen ja sitten sen tekeminen eivät meinaa onnistua.

Japanissa tätä on käsittääkseni julkaistu lähinnä pojille tarkoitetussa lehdessä, mutta periaatteessa en näe tässä mitään perinteisiä poikamaisia piirteitä. Tytöt on vaan välillä aika vähäpukeisia, niin kai se on sitten yksi merkkki asiasta. :D

Sarjasta on olemassa myös anime-versio. Hankin DVD-boksin joskus alkuvuodesta, mutten ole vielä ehtinyt katselemaan sitä ollenkaan. En ole itse siis pahemmin katsonut yhtään mitään animeja koskaan, joten uuden aluevaltauksen suorittaminen kiinnostaa ja sitten tietty sarjakuvan ja animaation vertailu.

Kirjan bookcrossing-journal

Sarjakuva: Astro Boy

Sarjakuvaviikkoni päättää scifihaasteeseenkin sopiva manga, Astro Boy.

Scifi-haaste 4/12: Robotit / kyborgit / androidit
Osamu Tezuka: Astro Boy 1. Dark Horse 2002.

Astro Boy on mangasarjojen klassikko. Se kertoo robottipojasta, joka taistelee pahaa vastaan. Luin sarjan ensimmäisen osan englanniksi. Ero nykymangoihin on aika selvä varsinkin piirrostyylin osalta: se on selkeän 50-lukulainen ja siinä on vähän samaa fiilistä kuin vanhoissa Disneyn jutuissa. Myös tarina tuntuu erilaiselta, en vaan osaa määritellä että miten. Tällä perusteella tämä vaikuttaa sellaiselta tarinalta, että voisin lukea näitä enemmänkin. Toivottavasti idea vaan riittää kantamaan koko sarjan läpi, ettei se mene vaan toistoksi.

Mangasarjassa on parikymmentä osaa ja sitä julkaistiin 1950- ja 1960-luvuilla. Suomeksi tätä löytyy vain kolme ensimmäistä osaa. Tästä on ilmeisesti eri versioita, ainakin ne suomenkieliset on jotenkin modernisoituja. Lisäksi on olemassa on myös animesarja. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni vanhempaan mangaan. Vaihtelun vuoksi näitä vanhempia sarjoja voisi etsiä enempikin luettavaksi, vaikka niitä tuntuu olevan Suomessa vähän huonommin tarjolla.

Sarjakuva: K-ON! 1

Kakifly: K-ON! 1. Punainen jättiläinen 2011.

Lainasin kirjastosta ensimmäisen osan neliosaisesta K-ON!-mangasarjasta. Se kertoo neljästä tytöstä, jotka päätyvät sattumanvaraisesti koulun kevyen musiikin kerhoon ja perustavat bändin. Kerho on lopetusuhan alla eikä bänditreenitkään oikein suju.

Tarina vaikuttaa sen verran kehityskelpoiselta, että aion melko varmasti lukea myös kolme seuraavaa osaa sarjasta. Ykkössuosikkieni listaan tämä ei kuitenkaan pääse ainakaan vielä. Sekin täytyy plussaksi laskea, että tämä on näinkin lyhyt sarja. Moniin kuuluu kymmenittäin osia ja itse koen sen hankalaksi lähteä niitä alusta alkaen lukemaan.

Sarjakuva: Fullmetal Alchemist

Scifi-haaste: Steampunk
Hiromu Arakawa: Fullmetal Alchemist 1. Sangatsu manga 2007.

En ollut ennen tätä haastetta kuullutkaan ikinä steampunkista. Wikipediassa selitetään termi, mutta kyse on joka tapauksessa scifin alaluokasta. Wikipediasta löysin myös tiedon, että tämä Fullmetal Alchemist -manga on yksi tyylilajin edustajista. Tästä sentään olin kuullut aikaisemmin, mutten koskaan kuitenkaan lukenut.

Nappasin kirjastosta ekan osan luettavaksi. Sarja kertoo alkemisti-veljeksistä Edwardista ja Alfonsosta, jotka etsivät viisasten kiveä. Kyseessä on aika pitkä sarja, mutta tältä pohjalta pitkän tarinan saaminen on aika helppoa. En kyllä ainakaan tämän perusteella aio koko sarjaa lukea. Tarina ei ollut mielestäni mukaansa tempaava ja sisälsi liikaa tappelukohtauksia. Tykkään enempi sellaisesta tyttömäisestä tyylistä.

Ei, en aio suorittaa koko haastetta lukemalla pelkkää mangaa. Mulle tekee silti hyvää tutustua myös uusiin mangasarjoihin, kun normaalisti jumitan aina niiden samojen kanssa....

Sarjakuva: Kitchen Princess

Löysinpäs vaihteeksi uuden mangasuosikin! Kitchen Princess -sarja kertoo orpotyttö Najikasta, jonka erityistaito on kokkaaminen. En itse ole mikään erityisen innokas kotikokki, mutta tarina on muutaman ekan osan perusteella mielenkiintoinen.

Pikkuhiljaa täällä blogissa alkaa taas lisääntyä uuden tuotannon määrä, että ihan kaikki tekstit eivät ole enää niitä keväällä kirjoitettuja ja ajastettuna tulevia. Blogi ei nyt sittenkään ole sulkeutumassa kokonaan - ainakaan ihan vielä.