Villy Sörensen: Ragnarök - jumalten tuho. Nemo 1998.
Edda on muinainen skandinaavinen jumaltarusto, joka on vähän niin kuin meidän Kalevala. Tanskalainen kirjailija Villy Sörensen on tehnyt Eddasta uudistetun version, jonka lopputulos on siis lukemani kirja Ragnarök. Wikipedia tiesi kertoa, että alkuperäisistä islantilaisista teksteistä runoversio on arviolta tuhatkunta vuotta vanha ja uudempi proosamuodossa oleva 1200-luvulta.
Joskus olin kiinnostuneempi erilaisista mytologioista, mutta vuosien kuluessa se on sitten vaan tipahtanut matkasta pois. Periaatteessa teema kiinnostaa vieläkin, niin siksi tämä kirja oli ihan hyvä kokemus. Kirja sisältää lyhyitä novelleja jumalien elämästä, jättiläisistä ja eri maailmoista. Nämä jutut on siis niitä, missä esiintyvät Odin, Tor, Freija ja muut vastaavat jumalat. Valhalla-sarjiksia olen joskus lukenut, niin taruston maailma oli jo jossain määrin ennestään tuttu, mutta tästä se aukeni paremmin. Kirja sopii luettavaksi sekä aikuisille että lapsille, siis ihan kenelle tahansa, joka nyt vaan sattuu olemaan aihepiiristä kiinnostunut.
Jukka Parkkinen, Pia Westerholm: Karhumäen Otso ja Karhunkierros. WSOY 2008.
Karhut Otso, Amalia-täti ja konstaapeli Oiva Karhunen lähtevät eräretkelle Karhunkierrokselle. Toimintaa ja sähläystä on matkan varrella paljon. Karhukolmikko seikkailee myös samojen tekijöiden Karhukirjeitä-sarjan kertomuskirjoissa. Tämä on ensimmäinen kuvakirja, joka kertoo samasta porukasta ja on siis suunnattu ehkä hivenen nuoremmalle lukijakunnalle. Pidin kirjaa hauskana, mutta hauskuus ei perustu samalla tavalla sanaleikkeihin kuin niissä kertomuskirjoissa. On kuitenkin kiva lukea vaihteeksi samoista hahmoista enempien kuvien kanssa. Kokonaisuutena kirja on hyvä, toivottavasti näitä tulisi enemmänkin.
Astrid Lindgren ja Björn Berg: Eemelin suuri kuvakirja. WSOY 2004.
Eemelin suuri kuvakirja on yhteisnide viidestä kuvakirjasta, jotka kaikki kertovat Vaahteramäen Eemelistä. Se sisältää kirjat Se Eemeli, se Eemeli, Eemeli ja Liinan poskihammas, Eemelin sadas puu-ukko sekä Eemeli ja keittokulho. Kaikki jutut ovat tuttuja myös niistä paksummista Eemeli-kertomuskirjoista. Ainoa uusi asia tuntui olevan se, että osa ensimmäisen tarinan teksteistä oli runomuodossa.
Tämä on kunnollinen paketti Eemeliä. Kirjassa on paljon tekstiä ja kuvia, joten se on tavallaan kuin välivaiheena kuvakirjoista oikeisiin kertomuskirjoihin siirtyville lapsille. Toki se toimii myös ääneenluettuna vaikka iltasatuna. Onhan se myös ihan kiva, että Eemeli-kirjoista voi siis valita enemmän tai vähemmän kuvallisen version. Kirja on takuuvarmaa Eemeli- ja Lindgren-laatua, joka kestää vuodesta toiseen.
Kim Fupz Aakeson ja Salla Savolainen: Tyttö joka muisti kaiken. Tammi 2009.
Kaupungin ihmiset on kiireisiä ja päivät toistuvat samalla rutiinilla. Yhtenä aamuna he ovat kuitenkin unohtaneet kaiken sen mitä kuuluu normaalisti tehdä. Yksi tyttö kuitenkin muistaa kaiken eikä kaupunki ole sen jälkeen enää entisensä. Tarina on hauska, nerokas ja ties mitä. Kirja oli liian lyhyt! Samasta tarinastahan olisi saanut jatkettua vielä vaikka mitä. Kirjassa on värikäs piirroskuvitus, johon on yhdistetty kollaasitekniikkaa. Tämä suomalainen kuvitus oli ilmeisesti mukana jo tanskalaisessa alkuteoksessa. Kyllä, tämä kirja kannattaa lukea!
Tanska on mun mielestä ollut vähiten kiinnostava Pohjoismaista, koska a) siellä ei puhuta ruotsia ja b) oletan, että siellä on huonommat maisemat kuin Norjassa ja Islannissa. (tässä tapauksessa Tanskaan ei lasketa Grönlantia ja Färsaaria) Mä kuitenkin yritän perustella itselleni, että mikä tahansa maa voi olla kiinnostava. Väsäsin sitten tämän yhden Tanska-aiheisen postauksen, varsinkin kun tiesin, että uusien lukijoiden joukossa on yksi kyseisestä maasta enempi kiinnostunut.
Kirja-arvio Mä olen "kunnollista" tanskalaista kirjallisuutta lukenut vain Peter Hoegin Lumen tajun eikä se ollut muistaakseni kovin hyvä. Rasmus Nalle sen sijaan on hyvä.
Carla & Vilh. Hansen: Rasmus Nallen kalaretki. Weilin+Göös 1987. Tässä kirjassa Rasmus Nalle suunnittelee kalaretkeä kavereittensa kanssa. Osa kavereista on aluksi hukassa ja muutakin puuhasteltavaa löytyy ennen kuin päästään onkimaan. Tarina on mukava ja sopivan toiminnallinen, kuvatkin on yhtä hyviä kuin yleensä. Rasmus Nalle -tarinoiden teko aloitettiin ensin sarjakuvamuodossa, mutta sittemmin on tehty myös kuvakirjoja. Eniten pidän molemmissa tapauksissa kuvista, mutta ei tarinatkaan huonoja ole. Tykkäsin sarjasta jo lapsena ja edelleen siinä on oma viehätyksensä. Rasmus on jo jossain määrin klassikkoainesta. Uusia painoksia ei kirjoista ole silti taidettu kovin paljoa ottaa viime aikoina.
Musiikkinumero Tanskalaisesta musiikista mulla ei oikein ole mitään käsitystä muuten kuin euroviisujen suhteen. Maan edustuskappale oli vuonna 1979 Tommy Seebachin Disco Tango. Visuaalisesti ei mikään kauhean tyylikäs esitys, mutta biisi on hyvä.
Linkkivinkkejä
Dansk arkitekturguide. Neljästä tanskalaisesta kaupungista (Aalborg, Århus, Odense ja Kööpenhamina) on koottu tälle sivustolle tietoja erilaisista rakennuksista, joita voi etsiä karttasovelluksen avulla. Mukana on sekä uudempaa että vanhempaa arkkitehtuuria, taloista kerrotaan perustietoja ja näytetään kuvia.
Guldalder.dk. Sivusto esittelee Tanskan taiteen kulta-aikaa (1800-1850) eri osa-alueilla (kuvataide, kirjallisuus, musiikki jne). En itse tunne oikeastaan ollenkaan tanskalaista kulttuuria, joten tämä oli mielenkiintoinen paikka tutkia sitä. Tekstit saa myös englanniksi, mutta tanskaksi tavaaminen on jännempää.
Villy Sörensen: Ragnarök - jumalten tuho. Nemo 1998.
