Tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa vähän jotain tännekin. Ja huh, selvisin hengissä kirjamessuilta! Olin siellä kaikkina neljänä päivänä tuntikaupalla, kun sain blogipassin Messukeskukselta. Oli kiva tavata uusia ja vanhoja bloggaajia vaihteeksi kunnolla ja kirjojakin tarttui mukaan vaikka mitä.
Mä en varmaan vieläkään aloita täällä normaalia bloggaustahtia, kun ei tunnu siltä - jotain tänne on tulossa silti joskus, mutten ole itsekään kärryillä tulevaisuudesta. :D Sockerslott on tosiaan se paikka, mitä olen tässä aktiivisimmin päivittänyt. Ruotsia osaamattomia varten siellä on aina lyhyt tiivistelmä myös suomeksi ja tarvittaessa voin suomenkielistä osuutta lisätä, jos vaan tiedän jonkun niistä olevan kiinnostunut (suomenkielinen kommentointi myös sallittua!).
(Edelleen myös puutarha-aiheista ja matkailusta kiinnostuneet ohjaan muuhun suuntaan omiin blogeihini)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tapahtumat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. lokakuuta 2014
torstai 24. lokakuuta 2013
Kotimaisen näytelmän festivaali
Lavaklubilla on tällä viikolla torstaista lauantaihin Kotimaisen näytelmän festivaali.
Kävin siellä myös viime vuonna ja tällä kertaa olin katsomassa lukudraamana Sofia Aminoffin näytelmää Jag ska aldrig lämna dig. Varmaan johtui kielestä, mutta siellä oli hyvin tilaa ja istumaankin mahtui (viime vuonna oli vähän ahdasta). Näytelmä kertoi Sigmund Freudin tyttärestä Annasta ja sillä oli jonkunlainen ihmissuhde- ja seksuaalisuusteema. Mä kyllästyin aika alussa ja lähdin kesken pois.
Muut ohjelmatiedot voi tsekata Lavaklubin sivuilta, siellä on tarjolla esim. kolme muuta uutta näytelmää lukudraamana.
Kävin siellä myös viime vuonna ja tällä kertaa olin katsomassa lukudraamana Sofia Aminoffin näytelmää Jag ska aldrig lämna dig. Varmaan johtui kielestä, mutta siellä oli hyvin tilaa ja istumaankin mahtui (viime vuonna oli vähän ahdasta). Näytelmä kertoi Sigmund Freudin tyttärestä Annasta ja sillä oli jonkunlainen ihmissuhde- ja seksuaalisuusteema. Mä kyllästyin aika alussa ja lähdin kesken pois.
Muut ohjelmatiedot voi tsekata Lavaklubin sivuilta, siellä on tarjolla esim. kolme muuta uutta näytelmää lukudraamana.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Vuokko Hovatta, Kerkko Koskinen ja Taljanka yhteiskonsertissa
Vuokko Hovatalla, Kerkko Koskisella ja Taljanka-yhtyeellä oli Venäjä- ja Anna Ahmatova -teemainen keikka Kanneltalossa. Mä olen vanha Ultra Bra -fani enkä ollut koskaan nähnyt Kerkkoa livenä keikalla missään ja Vuokkoakin vaan parissa muussa tilaisuudessa. Pakkohan tuonne oli sitten päästä.
Taljanka oli positiivinen yllätys. Ohjelmassa oli sellaista klassisempaa venäläistä iskelmää ja laulelmaa sekä alkuperäiskielellä että suomeksi. Mutta loppuosasta mä en sitten pysty kirjoittamaan mitään järkevää, kun tykkäsin niin kauheasti. Kerkko on pianovirtuoosi, Vuokolla ihana ääni ja kappaleetkin on ihania. Olisihan ne isommalla orkesterilla hienompia (nyt oli vain flyygeli ja rummut), mutta tämäkin oli jo riittävän hyvä kokemus. Paitsi että Kerkko olis saanut laulaa enempi. :D Mutta ainakin mä kuulin nyt ne mun UB-aikojen suosikit, kun yhteen aikaan kuuntelin vaan niitä Ahmatova-kappaleita putkeen....
Kolmen viikon päästä olis tiedossa sitten Vuokko Hovatan soolokeikka, jee!
Taljanka oli positiivinen yllätys. Ohjelmassa oli sellaista klassisempaa venäläistä iskelmää ja laulelmaa sekä alkuperäiskielellä että suomeksi. Mutta loppuosasta mä en sitten pysty kirjoittamaan mitään järkevää, kun tykkäsin niin kauheasti. Kerkko on pianovirtuoosi, Vuokolla ihana ääni ja kappaleetkin on ihania. Olisihan ne isommalla orkesterilla hienompia (nyt oli vain flyygeli ja rummut), mutta tämäkin oli jo riittävän hyvä kokemus. Paitsi että Kerkko olis saanut laulaa enempi. :D Mutta ainakin mä kuulin nyt ne mun UB-aikojen suosikit, kun yhteen aikaan kuuntelin vaan niitä Ahmatova-kappaleita putkeen....
Kolmen viikon päästä olis tiedossa sitten Vuokko Hovatan soolokeikka, jee!
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Taiteiden yö 22.8.
Helsingin taiteiden yössä on tullut vierailtua aika monena vuonna viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana - ei ihan joka vuosi kuitenkaan. Tänä vuonna piti taas päästä paikalle. Eka meinasin olla kirjoittamatta siitä ja kuvaaminenkin unohtui, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan silti bloggaamassa.
Tässä olivat omat käyntikohteeni, jotka ovat vierailemisen arvoisia myös muulloin kuin tapahtumapäivinä:
* Deutsche bibliothek eli Helsingin saksalainen kirjasto - Enhän mä edes ollut tiennyt, että tällainen on olemassa! Jos osaisin saksaa paremmin kuin nyt, niin vähänkö mä varmaan asuisin tuolla!
* Pyhän kolminaisuuden kirkko - Mulla on jonkunasteisia sympatioita ortodoksista kirkkoa kohtaan, joten tuonne piti päästä, kun kerran tapahtuman bongasin listasta. Samalla tuli ensimmäistä kertaa päästyä niitten kirkolliseen toimitukseen, jossa tällä kertaa tosin sattui olemaan pääkielenä kirkkoslaavi eli jutuista meni osa ohi.
* Luckan - suomenruotsalaisten kokoontumismesta, jossa kävin lähinnä tsekkaamassa kirjanvaihtohyllyn ja ilmoitustaulun
* Helsingin taidemuseo - Tämä on se Tennispalatsin yläkerran museo. Tänään päättyvä Happy End? -näyttely ei ollut oikeastaan kiinnostava, vaan korutyöpaja-tapahtuma oli paljon jännempi.
* Helsingin kaupunginmuseo (Sofiankatu) - Tuttuun tapaan näyttelyt olivat Helsinki-aiheisia ja tutustumisen arvoisia.
"Hiltusen divarin" perillisessä ja Lautapelit.fi:n kaupassa tuli kanssa pyörähdettyä (vaikkei niissä mitään erikoisjuttua ollutkaan) ja selvisin molemmista ulos ostamatta mitään, aika hyvä suoritus minulta.
Tässä olivat omat käyntikohteeni, jotka ovat vierailemisen arvoisia myös muulloin kuin tapahtumapäivinä:
* Deutsche bibliothek eli Helsingin saksalainen kirjasto - Enhän mä edes ollut tiennyt, että tällainen on olemassa! Jos osaisin saksaa paremmin kuin nyt, niin vähänkö mä varmaan asuisin tuolla!
* Pyhän kolminaisuuden kirkko - Mulla on jonkunasteisia sympatioita ortodoksista kirkkoa kohtaan, joten tuonne piti päästä, kun kerran tapahtuman bongasin listasta. Samalla tuli ensimmäistä kertaa päästyä niitten kirkolliseen toimitukseen, jossa tällä kertaa tosin sattui olemaan pääkielenä kirkkoslaavi eli jutuista meni osa ohi.
* Luckan - suomenruotsalaisten kokoontumismesta, jossa kävin lähinnä tsekkaamassa kirjanvaihtohyllyn ja ilmoitustaulun
* Helsingin taidemuseo - Tämä on se Tennispalatsin yläkerran museo. Tänään päättyvä Happy End? -näyttely ei ollut oikeastaan kiinnostava, vaan korutyöpaja-tapahtuma oli paljon jännempi.
* Helsingin kaupunginmuseo (Sofiankatu) - Tuttuun tapaan näyttelyt olivat Helsinki-aiheisia ja tutustumisen arvoisia.
"Hiltusen divarin" perillisessä ja Lautapelit.fi:n kaupassa tuli kanssa pyörähdettyä (vaikkei niissä mitään erikoisjuttua ollutkaan) ja selvisin molemmista ulos ostamatta mitään, aika hyvä suoritus minulta.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Ämyrock
Eilen oli Hämeenlinnassa vuosittainen Ämyrock-musiikkifestivaali. Olin itse paikalla neljättä kertaa (tai ehkä sittenkin viidettä). Mä en ole erityisen festari-ihminen noin yleisellä tasolla. Vastaavissa tapahtumissa tökkii eniten idea alkeellisesta telttamajoituksesta ja tietty ylikalliit lippujen hinnat. Ämyrockissa voin välttää molemmat: tapahtuma on yksipäiväinen ja ilmainen.
Jaksoin olla paikalla kolmen ensimmäisen esiintyjän ajan, kun oli taas sadepäivä. Seitsemän niitä olisi ollut ja tuttuun tapaan melkein kaikki sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuulemistani uusia tuttavuuksia olivat paikallinen bändi Wedgie (tyylilaji punk) ja HPNB (tyylilaji hiphop), näistä jälkimmäinen oli ihan kuuntelemisen arvoinen. Kolmantena oli sitten Kari Peitsamo, joka on esiintymässä oikeastaan joka vuosi ja joka oli itselleni se pääsyy hankkiutua paikalle.
Jaksoin olla paikalla kolmen ensimmäisen esiintyjän ajan, kun oli taas sadepäivä. Seitsemän niitä olisi ollut ja tuttuun tapaan melkein kaikki sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuulemistani uusia tuttavuuksia olivat paikallinen bändi Wedgie (tyylilaji punk) ja HPNB (tyylilaji hiphop), näistä jälkimmäinen oli ihan kuuntelemisen arvoinen. Kolmantena oli sitten Kari Peitsamo, joka on esiintymässä oikeastaan joka vuosi ja joka oli itselleni se pääsyy hankkiutua paikalle.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Oma teatterikevät
Näyttää vähän siltä, että tästä tulee hyvä teatterikevät. Kaksi show'ta on nähty jo ja lisää on tiedossa eli yhteislukema vuoden aikana tulee olemaan isompi kuin viime vuonna (jee!).
Mä en ole vieläkään saanut käytyä yhtään kertaa Kansallisteatterissa, vaikka ostin sarjalipun jo vuodenvaiheessa. Ainakin nukketeatteri Perhosia askelten alla kiinnostaisi nähdä, sitten olen miettinyt Kellariloukkoa tai Konsta Pylkkänen etsii kortteeria toiseksi vaihtoehdoksi. Neljästä kerrasta olisi tarkoitus käyttää kaksi keväällä ja kaksi syksyllä.
Lavaklubilla olisi 12.3. tarjolla unkarilainen Istvan Örkenyn näytelmä lukudraamana ja sinne haluan mennä paikalle. Lavaklubilla olisi kyllä kaikkea muutakin kivaa tässä kevään aikana, joten ohjelma kannattaa tsekata.
Lastenteatterifestivaali Hurraa! järjestetään 15.-22. maaliskuuta pääkaupunkiseudulla. Ohjelmistossa on nukketeatteria, tavallista teatteria ja muuta esittävää taidetta. Varsinkin Stoan "näyteikkunassa" oli useampi kiinnostava lyhyt esitys.
Mä en ole vieläkään saanut käytyä yhtään kertaa Kansallisteatterissa, vaikka ostin sarjalipun jo vuodenvaiheessa. Ainakin nukketeatteri Perhosia askelten alla kiinnostaisi nähdä, sitten olen miettinyt Kellariloukkoa tai Konsta Pylkkänen etsii kortteeria toiseksi vaihtoehdoksi. Neljästä kerrasta olisi tarkoitus käyttää kaksi keväällä ja kaksi syksyllä.
Lavaklubilla olisi 12.3. tarjolla unkarilainen Istvan Örkenyn näytelmä lukudraamana ja sinne haluan mennä paikalle. Lavaklubilla olisi kyllä kaikkea muutakin kivaa tässä kevään aikana, joten ohjelma kannattaa tsekata.
Lastenteatterifestivaali Hurraa! järjestetään 15.-22. maaliskuuta pääkaupunkiseudulla. Ohjelmistossa on nukketeatteria, tavallista teatteria ja muuta esittävää taidetta. Varsinkin Stoan "näyteikkunassa" oli useampi kiinnostava lyhyt esitys.
lauantai 2. helmikuuta 2013
Kiasman wikimaraton
Osallistuin Kiasman ja Wikimedia Suomen järjestämään wikimaratoniin, jossa oli tarkoituksena tuottaa nykytaiteeseen liittyviä artikkeleita Wikipediaan. Wikipedia-nörttinä oli pakko vaivaantua paikalle, vaikken ihan koko aikaa perjantai-illasta lauantai-iltaan olekaan paikalla. (Välissä tuli käytyä esim. blogimiitissä, heh.) Itse sain aikaiseksi aloitettua vain kaksi uutta artikkelia: Olav Christopher Jenssen (norjalainen taiteilija) ja Jacob Dahlgren (ruotsalainen taiteilija).
Kiasmassa on nyt Tosi kyseessä -niminen näyttely, jonka teemana on dokumentti nykytaiteessa ja jonka kerkisin käydä kiertämässä. Mä tunnen olevani enempi edelleen perinteisen taiteen ystävä, vaikka olenkin viime vuosina alkanut lämmetä myös nykytaiteelle entistä enempi. Näyttelyn sisältö oli aika vaihteleva: mukana oli eri tekniikoilla tehtyä taidetta ja osa oli huonoja ja osa hyviä - kuten tavallista. Löysin myös joitakin suosikkiteoksia näyttelystä: eniten tykkäsin yksistä pienoismalleista ja sitten sellaisista akvarellimaalauksista, joissa oli kohteena taiteilijoiden työhuoneesta löytyneitä esineitä. Jotain kiinnostavia valokuvateoksiakin oli mukana.
Kiasmassa on nyt Tosi kyseessä -niminen näyttely, jonka teemana on dokumentti nykytaiteessa ja jonka kerkisin käydä kiertämässä. Mä tunnen olevani enempi edelleen perinteisen taiteen ystävä, vaikka olenkin viime vuosina alkanut lämmetä myös nykytaiteelle entistä enempi. Näyttelyn sisältö oli aika vaihteleva: mukana oli eri tekniikoilla tehtyä taidetta ja osa oli huonoja ja osa hyviä - kuten tavallista. Löysin myös joitakin suosikkiteoksia näyttelystä: eniten tykkäsin yksistä pienoismalleista ja sitten sellaisista akvarellimaalauksista, joissa oli kohteena taiteilijoiden työhuoneesta löytyneitä esineitä. Jotain kiinnostavia valokuvateoksiakin oli mukana.
maanantai 21. tammikuuta 2013
Matkamessut ja Eini
Kävin Matkamessuilla viikonloppuna, kun satuin voittamaan sinne liput. Vaikka määrällisesti siellä taisi olla saman verran näytteilleasettajia kuin aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että siellä oli nyt vähemmän mitään kunnollista nähtävää. Mitään konkreettista matka-ideaa tai varausta ei sieltä tarttunut mukaan, pelkkä matkakuume vain. Pitänee pistää Tukholman risteily varaukseen, että vähän edes helpottaisi.
Lauantaina siellä oli Eini vetämässä kolme lyhyttä keikkaa, jotka kuuntelin itse kaikki kolme. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun pääsin kuuntelemaan häntä livenä. Eka ja kolmas keikka sisälsivät kolme vanhaa hittiä: Yes sir alkaa polttaa, Kesä ja yö sekä Huone 105. Keskimmäisellä kuultiin Vielä jossakin kohdataan, Mä jään ja Älä menetä mua. Datafaksia ei kuultu taustanauhojen puutteen takia muuten kuin kertosäkeen verran. (Sen mä olin onneksi päässyt kuulemaan livenä syksyllä laivakeikalla.)
Tykkään finnhits-disko-iskelmästä, jonka osalta Eini on tällä hetkellä omalla top-listallani se ykkönen. Töissä käyvänä on kuitenkin vähän hankala lähteä varsinkaan arkisin normikeikoille yötä myöten juoksemaan, niin siksi nää satunnaiset päiväkeikat on aika hyviä. Seuraavan kerran olis tarkoitus lähteä Einin keikalle toukokuussa laivalle, jos muita sopivia tilaisuuksia ei satu kohdalle ennen sitä. Myös jonkun muun keikalle olisi kiva lähteä joskus pitkästä aikaa, kun musiikin kuuntelu livenä on loppujen lopuksi aika kivaa.
Ja uuttakin musaa on Einiltä tulossa lähitulevaisuudessa, jee!
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kuorokonsertissa
Olin eilen Myyrmäen kirkossa entisen kouluni Vaskivuoren lukion kuorojen joulukonsertissa. Esiintymässä oli koulun kolme kuoroa: kamari-, tyttö- ja poikakuorot. Olin yllättynyt, että on löytynyt noin paljon lauluinnokkaita poikia, poikakuoro on tuolla siis tuolla suhteellisen uusi juttu.
Koska oli Lucian päivä, ensimmäiseksi oli pienimuotoinen Lucia-kulkue. Muuten ohjelmassa oli perinteisempää ja uudempaa joulumusiikkia, ei kuitenkaan kaikkein kuluneimpia kappaleita ja versioita. Monista kappaleista oli ainakin itselleni uusia sovituksia, joista osa oli vähän outoja. Toisaalta se oli siis ihan kiva kuulla myös muunlaista kuin sitä perinteisen tyylistä kuorolaulua.
Vaikka kyseessä oli koulun kuorot, niin taso oli tosi korkea. Välillä noi oli selvästi huonompia, mutta taso on noussut taas takaisin. Vähän vaan häiritsi, ettei kirkon akustiikka ole paras mahdollinen ja joissakin soolo-osuuksissa laulajien ääni ei kantanut kunnolla. Totesin kuitenkin taas jälleen kerran, että tykkään kuunnella livenä kuoromusiikkia. Pitäisikin käydä useammin jossain konserteissa kuuntelemassa, varsinkin nyt joulun aikaan tuntuu tarjontaa olevan enempi.
Ensi viikon torstaina olisi kamarikuoron senioriversion eli Qoro Quandon joulukonsertti myöskin Myyrmäen kirkossa. En ole ihan varma vielä, että pääsenkö paikalle, mutta tarkoitus olisi ainakin yrittää mennä.
Koska oli Lucian päivä, ensimmäiseksi oli pienimuotoinen Lucia-kulkue. Muuten ohjelmassa oli perinteisempää ja uudempaa joulumusiikkia, ei kuitenkaan kaikkein kuluneimpia kappaleita ja versioita. Monista kappaleista oli ainakin itselleni uusia sovituksia, joista osa oli vähän outoja. Toisaalta se oli siis ihan kiva kuulla myös muunlaista kuin sitä perinteisen tyylistä kuorolaulua.
Vaikka kyseessä oli koulun kuorot, niin taso oli tosi korkea. Välillä noi oli selvästi huonompia, mutta taso on noussut taas takaisin. Vähän vaan häiritsi, ettei kirkon akustiikka ole paras mahdollinen ja joissakin soolo-osuuksissa laulajien ääni ei kantanut kunnolla. Totesin kuitenkin taas jälleen kerran, että tykkään kuunnella livenä kuoromusiikkia. Pitäisikin käydä useammin jossain konserteissa kuuntelemassa, varsinkin nyt joulun aikaan tuntuu tarjontaa olevan enempi.
Ensi viikon torstaina olisi kamarikuoron senioriversion eli Qoro Quandon joulukonsertti myöskin Myyrmäen kirkossa. En ole ihan varma vielä, että pääsenkö paikalle, mutta tarkoitus olisi ainakin yrittää mennä.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Kotimaisen näytelmän festivaalilla vierailu
Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettiin viime viikolla kolmipäiväinen Kotimaisen näytelmän festivaali. Kävin katsomassa lauantai-iltana yhden lukudraaman.
Esitetty näytelmä oli Okko Leon kirjoittama The Everlast. Ideana oli siis se, että lavalla oli tarvittava määrä näyttelijöitä, jotka lukivat tekstin eläytymällä läpi, mutteivät kuitenkaan varsinaisesti näytelleet sitä. Lavasteet puuttuivat ja oli erikseen "kertoja", joka luki niitä paperilla olevia lisähuomautuksia läpi.
Näytelmä kertoi The Everlast -nimisestä yhtyeestä ja tapahtumapaikkana oli keikkapaikan takahuone. Tarkoitus on soittaa häätilaisuudessa, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja bändin jäsenillä on keskenään vähän erimielisyyksiä. Samalla ehditään analysoida soittamista ja muusikkoutta yleisemmälläkin tasolla.
Tyylilajiltaan tämä näytelmä oli siis komediaa ja kokonaisuutena aika hyvä. Lukudraama näytelmän esitysmuotona on periaatteessa aika hyvä, kun siinä kuitenkin vaaditaan näyttelijöiltä enempi kuin mekaanista lukemista ja samalla jätetään katsojan mielikuvituksen varaan osa asioista (lavastus, taustaäänet yms.). Tämä nimenomainen näytelmä olisi silti kiva päästä joskus näkemään kunnolla esitettynä oikealla teatterin lavalla. Mulle kotimainen uusi draama on aika tuntematonta, niin myös siksi esitys oli kiinnostavaa nähdä. Nyt harmittaa, etten ehtinyt katsomaan aikaisempien päivien juttuja, mutta onneksi tämä tapahtuma taidetaan järjestää vuosittain.
Mä merkkailin jo joskus elokuussa kaikkia Lavaklubilla järjestettäviä juttuja kalenteriini, mutta enpäs sitten saanutkaan koko syksynä aikaiseksi mentyä yhteenkään juttuun. Siellä on tarjolla esimerkiksi musiikkia ja kirjallisempaa ohjelmaa Prosakin muodossa. Suosittelen tarkistamaan ohjelman, että jos sieltä löytyisi muillekin jotain kivaa. Isoon osaan tapahtumista on vielä kaiken lisäksi vapaa pääsy.
Esitetty näytelmä oli Okko Leon kirjoittama The Everlast. Ideana oli siis se, että lavalla oli tarvittava määrä näyttelijöitä, jotka lukivat tekstin eläytymällä läpi, mutteivät kuitenkaan varsinaisesti näytelleet sitä. Lavasteet puuttuivat ja oli erikseen "kertoja", joka luki niitä paperilla olevia lisähuomautuksia läpi.
Näytelmä kertoi The Everlast -nimisestä yhtyeestä ja tapahtumapaikkana oli keikkapaikan takahuone. Tarkoitus on soittaa häätilaisuudessa, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja bändin jäsenillä on keskenään vähän erimielisyyksiä. Samalla ehditään analysoida soittamista ja muusikkoutta yleisemmälläkin tasolla.
Tyylilajiltaan tämä näytelmä oli siis komediaa ja kokonaisuutena aika hyvä. Lukudraama näytelmän esitysmuotona on periaatteessa aika hyvä, kun siinä kuitenkin vaaditaan näyttelijöiltä enempi kuin mekaanista lukemista ja samalla jätetään katsojan mielikuvituksen varaan osa asioista (lavastus, taustaäänet yms.). Tämä nimenomainen näytelmä olisi silti kiva päästä joskus näkemään kunnolla esitettynä oikealla teatterin lavalla. Mulle kotimainen uusi draama on aika tuntematonta, niin myös siksi esitys oli kiinnostavaa nähdä. Nyt harmittaa, etten ehtinyt katsomaan aikaisempien päivien juttuja, mutta onneksi tämä tapahtuma taidetaan järjestää vuosittain.
Mä merkkailin jo joskus elokuussa kaikkia Lavaklubilla järjestettäviä juttuja kalenteriini, mutta enpäs sitten saanutkaan koko syksynä aikaiseksi mentyä yhteenkään juttuun. Siellä on tarjolla esimerkiksi musiikkia ja kirjallisempaa ohjelmaa Prosakin muodossa. Suosittelen tarkistamaan ohjelman, että jos sieltä löytyisi muillekin jotain kivaa. Isoon osaan tapahtumista on vielä kaiken lisäksi vapaa pääsy.
torstai 4. lokakuuta 2012
Kirja: Anna Ahmatova Fontankan talossa
Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa. Into 2012.
Anna Ahmatova (1889-1966) oli Venäjällä elinaikanaan toisaalta klassikkorunoilijan asemassa ja toisaalta sitten myöhemmässä vaiheessa kieltolistalla eikä teoksia julkaistu. Tutustuin itse Ahmatovan runoihin ensimmäistä kertaa silloin, kun niitä oli sävelletty Ultra Bran levyille.
Olen palannut runojen pariin vuosien varrella aina silloin tällöin. Kun bongasin Into-kustannuksen syksyn uutuuksista tämän valokuvateoksen, niin pyysin sen heti arvostelukappaleena. Kirjan näkökulmaksi on valittu Pietarissa sijaitseva Fontankan talo, jossa Ahmatova asui vuosia. Tekstiosuus kertoo hänen elämäntarinaansa ja ajasta samassa talossa. Nykyisin siellä on museo, jossa on otettu suuri osa kirjan valokuvista. Kollaaseihin on yhdistelty vanhoja lähinnä Ahmatovasta itsestään ja hänelle läheisistä ihmisistä otettuja valokuvia.
Muun tekstin seassa on joitakin Ahmatovan runoja. Olisin halunnut niitä olevan kirjassa enempi, kun en satu omistamaan ennestään yhtään hänen runokirjoistaan ja pidän niistä sen verran paljon. En kuitenkaan ollut etukäteen tajunnut, että niitä tässä edes on mukana, niin sikäli tämä vähäisempikin määrä oli positiivinen yllätys. Elämäntarinakin oli tekstinä kiinnostava, mutta olisin halunnut kirjassa olevan enemmän arkkitehtuuria ja talon historiaa. Olin siis alkujaan olettanut tämän olevan painotukseltaan erilainen kirja.
Kirjaan liittyvä valokuvanäyttely on Helsingissä Galleria Pick Messä esillä muistaakseni kuukauden loppuun. Kävin eilen kääntymässä näyttelyn avajaisissa, jota ennen olisi ollut myös kirjan julkistamistilaisuus. Siellä oli esiintymässä kahden laulun verran Vuokko Hovatta, jonka vanha fani mä olen. Kannattaa muuten siis tutustua myös Hovatan esittämiin Ahmatovan runoista tehtyihin lauluihin.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Runokuu ja Runomaraton
Nyt viikon verran on ollut menossa Nuoren voiman liiton organisoima Runokuu. (Varmaan olisi ollut järkevämpää kirjoittaa tästä etukäteen, mutta hups, jäi väliin.) Sain eilen osallistuttua ensimmäisen kerran yhteen tapahtumista: kävin ravintola Kaisaniemessä kuuntelemassa runomaratonia. Sen ideana oli, että muutaman tunnin aikana suomalaiset runoilijat lukivat itse omia runojaan.
Olin paikalla ensimmäisen setin ajan, jona aikana esiintyivät seuraavat runoilijat:
Mutta se kyllä täytyy sanoa, että näistä näkemistäni runoilijoista kukaan ei ollut erityisen hyvä esiintyjä niin, että olisin sillä perusteella innostunut heidän teksteistään. Toisaalta se oli hyvä, että he olivat lukemassa itse, mutta toisaalta varmaan joku ulkopuolinen ammatikseen esiintyvä olisi varmaan saanut aikaan ihan toisenlaisen kokemuksen. Osa näistäkin runoista olisi varmaan toiminut paremmin paperilla luettuina, kun silloin voi itse paremmin säädellä lukunopeutta oman fiiliksen ja runon mukaan. Ainakin Kristiina Wallinin runot tuntuivat ihan erilaisilta kuunneltuina kuin miltä ne tuntuivat paperilla.
Tänään vielä siis ehtii osallistua Runokuun viimeisiin tapahtumiin! Illalla olisi tarjolla ainakin Kansallisteatterin Lavaklubilla Poetry Jam. (Lavaklubilla on muutakin kiinnostavaa ohjelmaa tulossa syksyn mittaan, kannattaa tsekata ohjelma.) Lisäksi Töölön kirjastossa on ensi viikon loppuun asti Runokuuhun liittyvä näyttely visuaalisesta runoudesta, jonka suunnittelin käyväni tsekkaamassa.
Olin paikalla ensimmäisen setin ajan, jona aikana esiintyivät seuraavat runoilijat:
- Sirpa Kyyrönen
- Johanna Piritta Peltonen
- Miki Liukkonen
- Irina Javne
- Kristiina Wallin
Mutta se kyllä täytyy sanoa, että näistä näkemistäni runoilijoista kukaan ei ollut erityisen hyvä esiintyjä niin, että olisin sillä perusteella innostunut heidän teksteistään. Toisaalta se oli hyvä, että he olivat lukemassa itse, mutta toisaalta varmaan joku ulkopuolinen ammatikseen esiintyvä olisi varmaan saanut aikaan ihan toisenlaisen kokemuksen. Osa näistäkin runoista olisi varmaan toiminut paremmin paperilla luettuina, kun silloin voi itse paremmin säädellä lukunopeutta oman fiiliksen ja runon mukaan. Ainakin Kristiina Wallinin runot tuntuivat ihan erilaisilta kuunneltuina kuin miltä ne tuntuivat paperilla.
Tänään vielä siis ehtii osallistua Runokuun viimeisiin tapahtumiin! Illalla olisi tarjolla ainakin Kansallisteatterin Lavaklubilla Poetry Jam. (Lavaklubilla on muutakin kiinnostavaa ohjelmaa tulossa syksyn mittaan, kannattaa tsekata ohjelma.) Lisäksi Töölön kirjastossa on ensi viikon loppuun asti Runokuuhun liittyvä näyttely visuaalisesta runoudesta, jonka suunnittelin käyväni tsekkaamassa.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Suomen lastenkirjakauppa ja Karoliina Pertamon kuvitusnäyttely
Sain kutsun tutustumaan Suomen lastenkirjakauppaan Karoliina Pertamon kuvitusnäyttelyyn (kuvassa osa näyttelystä kuvattuna kaupan ulkopuolelta).
Eilen siellä oli myös esittelytilaisuus kirjasta Elli ja tuttisuu, jossa on Pertamon kuvitus ja jonka on kirjoittanut Mila Teräs. Kirja on suunnattu ihan pienille lapsille ja niitä on tulossa lisää. Pikaisella vilkaisulla kirja näytti ihan hyvältä. Ei ehkä oma suosikkini, mutta varmaan uppoaa kohderyhmälle tosi hyvin.
Näyttelyssä oli samaisen kirjan kuvitusoriginaaleja. Olen ollut kauan kiinnostunut kirjojen kuvituksista ja nidien tekemisestä, niin voisin mielelläni käydä katsomassa vastaavia näyttelyitä useamminkin. Se oli myös jännä nähdä, että välillä alkuperäinen kuva ja kirjassa oleva kuva näyttääkin erilaisilta, kun värit muuttuvat jonkin verran painossa eivätkä ihan kaikki piirrosjäljen yksityiskohdat välttämättä erotu (esim. siveltimen vedot). Näyttely on avoinna perjantaihin 30. maaliskuuta asti.
Lastenkirjakauppa on kyllä muutenkin tutustumisen arvoinen paikka. Olen itse käynyt kerran aikaisemmin ja todennut kirjavalikoiman olevan hyvä (vitsi mä haluisin sieltä melkein kaiken!). Jenni on analysoinut paikkaa enempi blogissaan. Kauppa sijaitsee Simonkadulla Kampin kauppakeskuksen sivuosassa, mutta myös nettikaupasta voi tilauksia tehdä.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Matkakuume ja matkamessut
Mä olen taas onnistunut saamaan itselleni pienoisen matkakuumeen. Kävin tänään Matkamessuilla vähän fiilistelemässä. Huomenna olis sitten tarkempi käynti: tänään kävin tekemässä yleiskatsauksen ja hengailemassa Rantapallo.fi:n blogiloungessa. Saa nyt sitten nähdä, että tarttuuko messuilta sitten mukaan joku hyvä matkakohde tai vaikka alennuskuponki.
Tukholmassa tuli jo käytyä kertaalleen tämän vuoden puolella ja Tallinnaankin olen menossa jossain vaiheessa. Myös muualla Virossa olis tarkoitus päästä käymään. Ja joku kotimaanreissu ainakin tulee tehtyä.... Sitten päätin, että haluan tänä vuonna käydä jossain itselleni uudessa maassa. Panun matkablogin lueskeleminen on saanut Puolan tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta jos vaikka huominen uusi messukäynti helpottaisi omaa kohteen valintaa....
Niin tai saatte tekin mulle vinkata jotain! Mua kiinnostais eniten kaupunkilomat Euroopassa, pienempiäkin paikkoja saa suositella.
(Messuliput oli saatu Really Helsingiltä ja Rantapallolta.)
Tukholmassa tuli jo käytyä kertaalleen tämän vuoden puolella ja Tallinnaankin olen menossa jossain vaiheessa. Myös muualla Virossa olis tarkoitus päästä käymään. Ja joku kotimaanreissu ainakin tulee tehtyä.... Sitten päätin, että haluan tänä vuonna käydä jossain itselleni uudessa maassa. Panun matkablogin lueskeleminen on saanut Puolan tuntumaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta jos vaikka huominen uusi messukäynti helpottaisi omaa kohteen valintaa....
Niin tai saatte tekin mulle vinkata jotain! Mua kiinnostais eniten kaupunkilomat Euroopassa, pienempiäkin paikkoja saa suositella.
(Messuliput oli saatu Really Helsingiltä ja Rantapallolta.)
lauantai 29. lokakuuta 2011
Kirjamessusaalis
Tänä vuonna tutkin vaihteeksi ohjelmaa etukäteen, kun tiesin siellä olevan Viro-teeman. En sitten kuitenkaan jäänyt/mennyt mitään kuuntelemaan, kun rahoista eroon pääseminen on messuilla tärkeintä.
Tavoite tuli saavutettua ja tuloksena oli seuraavanlainen pino:
* 10 kpl nuorten toivekirjaston kirjoja
* Andrejs Pumpurs: Karhunkaataja - Latvian kansallissankari (Latvian kansalliseepos)
* Veikko Tiitto - Petri Tuunainen: Jamppa Tuominen - laulajan tarina
* Anders Mård: Tallinn - sagostadens revansch
* Alexander von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista mutta et ole uskaltanut kysyä
* John Man: Terrakotta-armeija
* Natalia Laurila ja Hanna Koljonen: Mamumuksut - suomea leikki-ikäisille (tämä menee lahjaksi)
* Melanie Watt: Aaro-oravan syntymäpäivät
* Anne Civardi: Going on a Plane
* David McKee: Elmeri ja sateenkaari
* Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun avaruusseikkailu
* Julia Jarman ja Lynne Chapham: Class Two at the Zoo
* Matthias Sodtke ja Steffen Butz: Chaos im Kinderzimmer
Huomasin vasta nyt, että aikuisten kaunokirjallisuutta jäi näköjään ostamatta. Uutuudet maksoi ihan liikaa eikä vanhemmistakaan mitään hyviä tarjouksia ollut, pokkareita kun en mielelläni ostele (kovakantiset kestää paremmin).
(Piilomainonta-disclaimer: pääsin messuille sisään ilmaiseksi, koska olin saanut Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakkaille tarkoitettuja lippuja. En vaan tykkää ideasta, että sisäänpääsystä pitäisi maksaa, kun se raha on kirjojen ostosta pois.)
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Cannesin elokuvajuhlat (=leffavinkki)
Cannesin elokuvajuhlat järjestetään vuosittain toukokuussa Ranskassa. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin vuonna 1946. Siellä jaetaan erilaisia palkintoja elokuville. Suomesta on ollut ehdolla palkinnonsaajaksi esimerkiksi kolme Aki Kaurismäen elokuvaa.
Fiilistelyn vuoksi suosittelen katsomaan elokuvan Mr. Bean lomailee. Mr. Bean aikoo viettää lomaa Ranskassa, mutta eihän siitä sitten mitään tule. Monen mutkan kautta hän päätyy elokuvajuhlille. Tarina ei sinänsä kauhean ihmeellinen ole ja komiikka toimii omasta mielestäni paremmin niissä lyhyissä Bean-pätkissä. Siitä huolimatta tämän voi lisätä suositeltavien filmien joukkoon, koska viihteenä ja Cannes-fiilistelynä tämä kuitenkin toimii tosi hyvin.
Tapahtuman kotisivut
Fiilistelyn vuoksi suosittelen katsomaan elokuvan Mr. Bean lomailee. Mr. Bean aikoo viettää lomaa Ranskassa, mutta eihän siitä sitten mitään tule. Monen mutkan kautta hän päätyy elokuvajuhlille. Tarina ei sinänsä kauhean ihmeellinen ole ja komiikka toimii omasta mielestäni paremmin niissä lyhyissä Bean-pätkissä. Siitä huolimatta tämän voi lisätä suositeltavien filmien joukkoon, koska viihteenä ja Cannes-fiilistelynä tämä kuitenkin toimii tosi hyvin.
Tapahtuman kotisivut
torstai 12. toukokuuta 2011
Euroviisut
Nyt kun on taas Euroviisujen aika, niin on pakko kommentoida asiaa. Mua ärsyttää, kun nyky-euroviisut (ja erityisesti Suomen ehdokkaat) on menneet niin huonolle tasolle, että en viitsi pahemmin edes seurata niitä. Ja Suomesta sinne kuitenkin lähetetään aina se väärä ehdokas. Tapani Kansan sinne olisi saanut lähettää esiintymään jo aikoja sitten. Raukkaparka saa vuodesta toiseen yrittää karsinnoissa, mutta ikinä ei pääse kisoihin asti.
Mä tykkään eniten 60- ja 70-lukujen kappaleista, silloin on kisoissa ollut kasoittain hyviä. 80-luvun kappaleista ja sitä uudemmista on on vain muutama yksittäinen, josta tykkään oikeasti. Tosin tämä voi johtua siitä, että tyylilajina monet niistä vanhemmista on sitä "diskohumppaa" tai vastaavaa, mitä mä kuuntelen muutenkin mielummin.
Ettei menis ihan kokonaan hermot uusia viisuja ajatellessa, niin laitan tähän nyt jotain mun vanhoja suosikkeja videoina (vaikka en mä kyllä edes ole ihan varma, että katsooko kukaan näitä). Jätän linkittämättä itsestään selvät tapaukset eli ABBAn, Dschinghis Khanin ja Baccaran. Euroviisu-historiaa selaillessani huomasin yllättäen, että jostain syystä tosi moni mun suosikeista on ranskankielinen, vaikken mitenkään tietoisesti suosi sitä kieltä.
France Gall: Poupée de cire poupée de son (Luxemburg / 1965 voittaja - ei ole kuulemma suostunut esittämään biisiä enää ikinä kisojen jälkeen)
Sandie Shaw: Puppet on a String (UK / 1967 voittaja - ei näy päälle päin, että esittäjä vihasi tätä biisiä tosi paljon)
Päivi Paunu ja Kim Floor: Muistathan (Suomi / 1972, 12. sija)
Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me (UK / 1976 voittaja - kunnon ABBA-klooni)
Catherine Ferry: Un deux trois (Ranska / 1976, 2. sija - tästä on myös suomenkielinen versio)
Marie Myriam: L'oiseau et enfant (Ranska / 1977 voittaja - tätä on suomeksi laulanut Katri Helena)
Monica Aspelund: Lapponia (Suomi / 1977, 10. sija)
Ja kyllä, Katri Helenan olisi saanut lähettää sinne vuonna 1965 Viktor Klimenkon sijasta. Varmasti olis voitettu, vaikka kyseisen vuoden voittaja onkin aika kova hitti.
Virallinen euroviisusivusto
Euroviisut YLEn sivuilla
PS. Tämä tulee ajastettuna, niin videoiden toimivuus on voinut muuttua, kun videoiden pysyvyys tuntuu olevan aika epästabiilia YouTubessa nykyään. Kommenttiboksissa saa huomauttaa toimimattomuudesta.
Mä tykkään eniten 60- ja 70-lukujen kappaleista, silloin on kisoissa ollut kasoittain hyviä. 80-luvun kappaleista ja sitä uudemmista on on vain muutama yksittäinen, josta tykkään oikeasti. Tosin tämä voi johtua siitä, että tyylilajina monet niistä vanhemmista on sitä "diskohumppaa" tai vastaavaa, mitä mä kuuntelen muutenkin mielummin.
Ettei menis ihan kokonaan hermot uusia viisuja ajatellessa, niin laitan tähän nyt jotain mun vanhoja suosikkeja videoina (vaikka en mä kyllä edes ole ihan varma, että katsooko kukaan näitä). Jätän linkittämättä itsestään selvät tapaukset eli ABBAn, Dschinghis Khanin ja Baccaran. Euroviisu-historiaa selaillessani huomasin yllättäen, että jostain syystä tosi moni mun suosikeista on ranskankielinen, vaikken mitenkään tietoisesti suosi sitä kieltä.
France Gall: Poupée de cire poupée de son (Luxemburg / 1965 voittaja - ei ole kuulemma suostunut esittämään biisiä enää ikinä kisojen jälkeen)
Sandie Shaw: Puppet on a String (UK / 1967 voittaja - ei näy päälle päin, että esittäjä vihasi tätä biisiä tosi paljon)
Päivi Paunu ja Kim Floor: Muistathan (Suomi / 1972, 12. sija)
Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me (UK / 1976 voittaja - kunnon ABBA-klooni)
Catherine Ferry: Un deux trois (Ranska / 1976, 2. sija - tästä on myös suomenkielinen versio)
Marie Myriam: L'oiseau et enfant (Ranska / 1977 voittaja - tätä on suomeksi laulanut Katri Helena)
Monica Aspelund: Lapponia (Suomi / 1977, 10. sija)
Ja kyllä, Katri Helenan olisi saanut lähettää sinne vuonna 1965 Viktor Klimenkon sijasta. Varmasti olis voitettu, vaikka kyseisen vuoden voittaja onkin aika kova hitti.
Virallinen euroviisusivusto
Euroviisut YLEn sivuilla
PS. Tämä tulee ajastettuna, niin videoiden toimivuus on voinut muuttua, kun videoiden pysyvyys tuntuu olevan aika epästabiilia YouTubessa nykyään. Kommenttiboksissa saa huomauttaa toimimattomuudesta.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Kirjamessut osa 2
Mä unohdin ottaa kamerasta ulos mun epämääräiset taidekuvat, joten saatte nyt kärsiä kuvattoman postauksen (mulla ei siis ole vieläkään nettiä kotona). Päätarkoitus on tässä kuitenkin esitellä lista, että mitä tarttui kirjamessuilta mukaan. Kävin messuilla kaksi kertaa ja jotenkin tuntui, että valikoima oli huonompi kuin aikaisemmin, ettei meinannut kunnolla löytyä mitään mitä olis todella pakko saatava.
Mutta tässä siis ne hankinnat.... Huomasin just, että ei näköjään tullut hankittua yhtään aikuisten kaunokirjallisuutta, vaikka viime aikoina olen muuten koittanut paikkailla sitä aukkoa kokoelmassani.
Lastenkirjat:
Mutta tässä siis ne hankinnat.... Huomasin just, että ei näköjään tullut hankittua yhtään aikuisten kaunokirjallisuutta, vaikka viime aikoina olen muuten koittanut paikkailla sitä aukkoa kokoelmassani.
Lastenkirjat:
- Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu supersankareina
- Astrid Lindgren: Den där Emil
- Tove Jansson: Sent i November
- 10 kpl Nuorten toivekirjaston kirjoja + 1 kpl Lasten toivekirjaston
- 4 kpl Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa
- Rainer Knapas: Monrepos - Ranskalaisen kulttuurin pohjoinen keidas
- Timo Koho: Modernismi suomalaisessa arrkitehtuurissa 1900-1960
- Tiina Martikainen: Cent verbes sans souci - 100 ranskan verbiä
- Jonathan Moorhouse: Helsinki, Birth of the Classic Capital 1550-1850 promenades
- Milla Paloniemi: Tassutellen
- Tove Jansson: Mumin, samlade serier del 3
torstai 28. lokakuuta 2010
Bloggträff
Bloggaajille saisi joku järjestää useamminkin tapaamisia, mielellään sellaisia joihin eri alojen bloggaajat pääsisi. Mun puolesta myös muut kuin muoti- ja tyylibloggaajat ansaitsisi lahjuksia ja kutsuja tapahtumiin (joo, mä voisin ottaa vaik kirjamessuliput!).
No mut joo. Bokbabbel-blogissa vinkattiin Peppar&Papperin järjestämästä (sponsoroidusta) bloggaajatapaamisesta Luckanissa. Tapaaminen oli eilen ja pakkohan sinne oli päästä, varsinkin kun tapahtumalla oli kirjateema. Illan aikana oli siis kirjojen vaihtoa ja kirjailija Anna-Lena Laurén mukana kertomassa uudesta kirjastaan. Meikäläisellä oli tosi vähän orpo olo siellä, kun en pahemmin tunne suomenruotsalaista blogiskeneä. Tein kirjanvaihtopöydästä aika hyviä löytöjä (kuvassa): Claes Anderssonin tavallinen kirja ja runokirja på svenska, yks teinikirja på svenska ja englanninkielinen chick lit -kirja.
Tänään olin sitten kirjamessuilla, mutta siitä lisää sitten myöhemmin (aion siis käydä vielä toisen kerran).
PS. Toivottavasti ketään ei häiritse, etten itse vinkannut tapahtumasta etukäteen - se kuitenkin oli ruotsinkielinen, joten oletin kohderyhmän olevan täällä aika vähäinen. Mun olis myös niin tehnyt mieli kirjoittaa ruotsiksi tämäkin postaus, mutta se taitaisi karsia lukijoita. Ehkä sitten joskus toiste.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Helsingin kirjamessut 2010
Kirjamessut on tällä viikolla! Tätä onkin odotettu vuosi. Mä olen menossa kirjamessuille varmaan kahteen kertaan, vaikka tekis mieli mennä useamminkin (jos olisi rikkaampi, niin olis helpompaa). Mulla on kuitenkin vaihteeksi töitä enempi tällä viikolla ja sit on vielä se tiedotusopin kurssi siihen päälle, argh. Mä en yleensä katso etukäteen, että mitä ohjelmaa messuilla on, saatan kuitenkin jäädä paikan päällä kuuntelemaan jos joku mielenkiintoinen osuu kohdalle. Päätarkoitus on kuitenkin päästä rahoista eroon ja saada tilalle kasa kirjoja. Kirjoitan sitten sunnuntaina tai viimeistään ensi viikolla toisen postauksen, että mitä osui kohdalle.
Kirjamessujen kotisivut
Kirjamessujen kotisivut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)