Haaveilua

Sain Lauralta seuraavanlaisen haasteen:

Nyt mietitään kymmenen asiaa, jotka olisi kiva saavuttaa/ tehdä tämän vuoden aikana! Unelmien ei pidä olla mitään liian isoja, mutta ei tavallisiakaan! Ja kyse ei ole mistään uuden vuoden lupauksista, vaan unelmista!

Asiat siis listataan ylös ja toteutetaan pitkin tätä vuotta.

Aina kun toteutat unelmasi, olisi kiva, jos tekisit siitä pienenmuotoisen postauksen :) Tai vaikka kaikki toteutettuasi yksi postaus kaikista kerralla. Pakko ei siis ole, että unelmia on niitä ihan salaisiakin! Mutta olisi kiva seurata unelmien toteutumista!

Haasta kuusi bloggaajaa!

Mä en ole ihan varma, että haluanko postailla näistä erikseen, kun osa jutuista oli vähän niillä rajoilla, että haluanko edes kertoa näitä näinkään julkisesti. Mutta omat toiveeni tälle vuodelle tulee tässä:

1. Saada vakituinen työpaikka tai ensi alkuun edes kesätyö.
2. Käydä matkalla jossain uudessa maassa, missä en ole ennen käynyt.
3. Käydä säännöllisesti jumppatunneilla.
4. Saada terveysasiat kuntoon. (Tässä pitäisi auttaa tuo edellinen kohta.)
5. Nähdä useammin serkkuja ja niiden lapsia. Lauraakin olis kiva nähdä.
6. Saada asunto suursiivottua kuntoon ja päästä turhista tavaroista eroon.
7. Päästä Einin keikoille useammin.
8. Harrastaa enempi kulttuuria eli käydä useammin teatterissa ja museossa.
9. Nähdä pandoja livenä jossain (edes eläintarhassa).
10. Päästä käymään kirjamessuilla, kun en viime vuonna päässyt.

En laita tätä nyt kenellekään tietylle bloggaajalle eteenpäin, tähän saa tarttua kuka vaan, joka viestin lukee.

Ella ja kaverit auf Deutsch

 

Timo Parvela:
Ella ja kaverit 1-3. Tammi 2010.
Ella in der schule. Carl Hanser Verlag 2007.

Olen yrittänyt itseopiskella pari vuotta saksan kieltä, mutta aika heikolla menestyksellä, kun taidot on edelleen tosi alkeissa. Saksan tunneilla en ole siis käynyt koskaan, kun en ole "ehtinyt". Nyt sitten yritin opiskella kieltä itselleni uudenlaisella menetelmällä: lainasin kirjastosta saksankielisen Ella-kirjasarjan alun sekä äänikirjana että oikeana kirjana, suomenkielinen kirja löytyi jo ennestään omasta hyllystä.

Kuuntelin saksaksi äänikirjaa ja seurasin samalla, että mitä paperisessa kirjassa lukee samalla kielellä. Pelkästä äänikirjasta en siis olisi saanut selvää, kun lukija tuntui puhuvan tosi nopeasti. Sitten luin uudestaan paperikirjasta kuuntelemani pätkän ja samalla vertailin sitä suomenkieliseen painokseen. Kirjat ovat humoristisia ja ne kertovat joukosta ekaluokkalaisia, joille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Sanakirjaa en lukiessa käyttänyt ollenkaan, vaikka sille olisikin aina välillä ollut tarvetta. Sanavarastoni oli siis ennestään tosi heikko ja tämä tuntui helpolta tavalta kasvattaa sitä. Kieliopin osaamiseni tässä lukiessa parani tuskin ollenkaan. Nämä alkupään Ella-kirjat on julkaistu alunperin suomeksi helppolukuisessa sarjassa ja olen lukenut ne moneen kertaan läpi, niin sikäli lukemisen taso oli sopiva.

Käännöksen vertailu oli aika kiinnostavaa. Henkilöillä oli edelleen suomenkieliset nimet, mutta poikien nimet oli silti vaihdettu. En kyllä oikein ymmärrä, että onko sitten saksalaisille Timo, Mika ja Pekka helpompia kuin Tuukka, Samppa ja Pate (tytöt oli sitten Ella, Hanna ja Tiina niin kuin ennenkin). Välillä kääntäjä oli muotoillut asian oudosti tai täsmentänyt asioita tavalla, joka ei välttämättä selvinnyt suoraan alkuperäistekstistä. Välillä taas hän oli sitten laittanut ihan kunnolla omiaan. Ihan sanasta sanaan ei tietenkään voi kääntää, mutta silti tuntui, että välillä oli otettu liikaa taiteellista vapautta. En ole aikaisemmin vertaillut minkään kirjan käännöstä näin tarkkaan alkuperäisen kanssa, niin en tiedä, että onko vastaava taktiikka yleistä.

Tässä kirjassa ei vielä päästy kuulemaan Tuukan väänneltyjä sananlaskuja tai Pukarin uhkailuja. Niitä on tosi kiinnostava päästä näkemään, että miten kääntäjä on pärjännyt. Olen siis aika varma, että luen samalla taktiikalla vielä toisen kirjan verran. Mutta tavoitteena olisi kumminkin, että kun syksyllä menen Saksaan käymään, niin osaan jo puhua jonkun verran kieltä. Ehkä vähän turhan kova tavoite, mutta kyllä se siitä....

Kenkälöytö

Myönnän olevani blogimarkkinoinnin uhri. Tätä ei satu kovin usein. Eikä sitäkään, että lähden vapaaehtoisesti kenkäostoksille. Tyyliä metsästämässä-blogissa vinkattiin kuukausi sitten kumisista tennareista. Nyt mulla on samanlaiset omat ja näissä kelpaa tallustella. Mikä parasta, näillä voi mennä myös töihin nyt kun crocs-kausi on jo aika lopussa.

"Käsilaukun" sisältö

Muoti- ja lifestyleblogeissa on suosittua esitellä välillä oman käsilaukun sisältö, joka on tavallaan aika mielenkiintoinen postausaihe. Päätinpä minäkin tarttua aiheeseen, kun välillä tekee mieli julkaista täällä juttuja vähemmän vakavista tai kulturelleista aiheista. Kuvasin tuossa elokuun puolella, että mitä kulkee yleensä mukanani nyt nykyisen työn aikana.



Kuljetan tavaroitani yleensä jossain kangaskassissa, jota vaihdan tai tyhjennän aina välillä, niin sedimenttejä ei pääse syntymään sinne pohjalle. Lisäksi otan tavallisesti mukaan jonkun irtokassin kirjaston kirjoja tai kauppaostoksia varten.

Lompakko ja avaimet tulee mukaan kanssa aina (avaimissa on kiinni kolikkolompakko). Nyt töissä kulkee kaksi puhelinta, joista toinen on oma ja toinen työpuhelin. Lisäksi kannan mukana kalenteria, vaikka en nykyään sitä enää niin paljoa tarvitsekaan. Pussukassa on kyniä, nenäliinoja, särkylääkkeitä yms. tarpeellisuuksia.

Viime aikoina olen ottanut täihin mukaan myös MP3-soittimen, että voisin kuunnella radiota tai äänikirjoja. Käytännössä mukanani on myös aina yksi tai useampia kirjoja, kesken olevien lisäksi saattaa olla pino kierrätettäviä tai kirjastoon palautettavia.

Tähän tulee sitten tilanteen mukaan lisäksi eväitä ja huppari tai jotain muita lisävaatteita.

Olis kiva myös nähdä, mitä te muut raahaatte mukana... :)

Luottokosmetiikka

Blogeissa on kiertänyt haaste, jossa piti esitellä 10 tuotetta, jotka kuuluvat omaan luottokosmetiikkaan. Totesin, että olen itse tosi tylsä kosmetiikan käyttäjä. En siis osannut valita kymmentä tuotetta, kun monia juttuja käytän vaan tosi kausiluontoisesti laiskuuden takia enkä halua käyttää teollisia aineita kovinkaan paljoa.




1. Elvital multivitamin 2in1 -hiustenpesuaine. Aina ei jaksa tai ehdi pestä hiuksia kahdella eri aineella, joten sikäli nämä 2in1-aineet on pelastus. Niistä tämä tietty on ollut eniten käytössä.

2. XZ-merkkiset shampoot ja hoitoaineet. En ole erityisen merkkiuskollinen, vaan välillä tulee testailtua erilaisia hiustenpesuaineita. Parhaimmiksi olen kuitenkin todennut XZ:n valmistamat. Niillä tulee takuttomat ja hyvän tuntuiset hiukset.

3. Halvat ja värikkäät kynsilakat. En ole vielä nähnyt mitään syytä investoida kalliimpiin kynsilakkoihin, lisäksi elämässä pitää olla väriä. Tällä hetkellä omassa kokoelmassa on eniten Yves Rocherilta tilattuja, vaikka niiden värivalikoima ei olekaan niin monipuolinen kuin haluaisin.

4. Body Shopin suihkugeelit. Suihkugeelien käyttöni on aika kausiluontoista, mutta niistä suosikkejani ovat Body Shopin valmistamat, kun valikoima ja tuoksu ovat hyviä. Ne vaan on sen verran kalliita, ettei ole kovin usein rahaa ostella.

Valitusta

Lupailin eilen jotain kunnollisempaa postausta ja se tulee nyt tässä, vaikkei postauksen aihe ihan sovikaan blogin normaaliin teemaan. Kuvaksi iskin oman itseni, tosin vähän tärähtäneen version, kun musta itsestäni ei saa helposti hyviä kuvia (varsinkaan jos yritän ottaa itse).

Mun pitäisi väsäillä esseitä tiedotusopin kurssia varten, mutta ei se oikein inspiroi, kun niistä kirjoista ei oikein saa otetta. Nyt olen koululla ja yritän väsätä power pointtia praktikseminariin. Lisäksi mun pitäisi hakea töitä, mutta mitään hyviä töitä ei osu vastaan. Nyt teen siis säälittävät viisi tuntia viikossa töitä enkä tykkää tästä köyhäilystä. Vaikka työt ei pahemmin rajoita, silti ei tunnu olevan aikaa mihinkään (paitsi nyt olen saanut luettua enempi).

Mä kävin perjantaina myös Voice muotiviikolla leikkimässä muotibloggaajaa. Mun piti tehdä siitä erillinen postaus, mutta en jaksa eikä nettiin ole ilmestyneet ne kuvat mitä luvattiin. Tapahtuma ei kuitenkaan ollut kauhean ihmeellinen: aika vähän yhtään mitään, kampauksiin ja meikkeihin hirveät jonot, bändivieras ei ollut mun makuun (en siksi jäänyt edes kuuntelemaan). En ollut koskaan ennen nähnyt livenä muotinäytöstä, joten tuli sekin aukko sivistyksessä korjattua. Kyseinen Sokokselle tehty mallisto ei kuitenkaan pahemmin sytyttänyt. Mulla ei ole sieltä yhtään kuvia, koska mun kamera on sen verran huono, ettei sillä saa kunnon kuvia hämärässä.

Pari hankintaa

Taisin jossain kohtaa mainita, että saatan tunkea tänne blogiin joskus myös jotain lifestyle-tyyppistä aineistoa. Nyt on pakko esitellä teille pari viime aikojen hyvää ostosta, jotka eivät olleet kirjoja: Nalle Puh -käsinukke kirppikseltä ja 100 postimerkin rulla Postista. Varsinkin toi postimerkkiboksi oli hinnastaan huolimatta aika kätevä juttu: nyt ei tarvitse koko ajan olla ostamassa uusia merkkejä eikä laskeskelemassa riittääkö merkit. Saanpahan harrastella vaihteeksi postcrossingia tarpeekseni. :D