Tätä kautta tulee edelleen porukkaa aina välillä nykyiseen blogiini, niin tässä melkein kahden vuoden aikana on kyllä tullut edelleen mietittyä tätäkin blogia. Avasin Bloggerin ja tulin kirjoittamaan jotakin tänne.
Ei tämän uudelleen henkiin herättäminen tunnu silti vieläkään hyvältä idealta. Se ahdisti, kun en ollut omasta mielestäni riittävän kulturelli pitämään kulttuuriblogia. En tuolloin kerennyt käymään riittävästi missään teatterissa tai muualla eikä pelkän kirjablogin pitäminen tuntunut sopivalta jutulta. En tosin tiedä, olenko vieläkään kovin kulturelli....
Nyt vilkuilin tilastoja ja oikeastaan lämmitti mieltä aika paljon, kun täällä on käynyt paljon porukkaa täällä välissä. Googlen kautta kai lähinnä. On se jännä, että mun tekstit tuntuu kiinnostavan ihmisiä monta vuotta kirjoittamisen jälkeenkin. Eniten porukka tuntuu tulevan tänne tiettyjen kirjojen perässä.
http://kirjamatkat.wordpress.com on siis se osoite, johon uusia tekstejä tulee. Eniten kirjoitan kirjoista ja matkailusta, mutta kulttuurijutuista en ole vieläkään päässyt kokonaan eroon (se oli alkuperäinen tarkoitus). Museokortin hankinta virkisti museoharrastuksen, teatterissa kerkiän käydä edelleen liian harvoin ja jonkun elokuvankin saan edelleen aikaiseksi katsottua joskus. Uutena juttuna siellä on puutarhateema.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste random. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste random. Näytä kaikki tekstit
tiistai 25. lokakuuta 2016
torstai 8. tammikuuta 2015
Se on loppu nyt
Taukoilu ja tekohengitys ei ole tätä blogia pelastaneet eli kyllä tää oli nyt tässä. Tuntuu, että oon ihan turhaan pitkittänyt tätä lopettamista. Ei se inspiraatio varmaan enää palaa tällaiseen kulttuuribloggailuun enää, niin turha yrittää väkisin. Se on ollut tosi vapauttavaa, kun olen voinut olla niin kulturelli kuin sattuu sillä hetkellä huvittamaan, kun ei ole tarvinnut miettiä blogiin kirjoittamista (eli siis olen ollut käytännössä tosi laiska kaiken muun kuin lukemisen suhteen). Sama juttu kirjojen kanssa: mä olen vaan lukenut miettimättä kirjojen sisältöä ja se on tosi kivaa, kun suurimmasta osasta kirjoittamista ei ole tarvinnut edes harkita.
Kirjamatkat on uusin viritykseni, josta toivottavasti tulee parempi ja pitkäikäisempi kuin Kirjavasta kukosta. Taitaa ne kirjat olla sittenkin se paras blogiaihe.
Kirjamatkat on uusin viritykseni, josta toivottavasti tulee parempi ja pitkäikäisempi kuin Kirjavasta kukosta. Taitaa ne kirjat olla sittenkin se paras blogiaihe.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Tauko!
Mä olen miettinyt ensin tämän tekstin kirjoittamista tosi pitkään ja julkaisuakin se on odottanut jo jonkin aikaa. Se on ehkä näkynyt sinne toiselle puolellekin, ettei mulla ole ollut tähän bloggaamiseen intoa enää pitkään aikaan. Kirjoitustahdin harventaminen ei ole auttanut löytämään inspiraatiota.
Mä en ole vieläkään oppinut kirjoittamaan analyyttisesti lukemisistani tai teatterikäynneistäni tässä neljän vuoden aikana, vaikka se oli tarkoitus. En jaksa olla niin kulturelli kuin kulttuuriblogin pitäminen edellyttäisi. Aiheen rajausta en ole halunnut tehdä, koska tämä on alusta asti ollut selvä kulttuuriblogi eikä mikään muu.
Tänne ei ole siis tulossa lähitulevaisuudessa mitään uutta. Blogi ei lähde poistoon ainakaan vielä, koska en just nyt halua tuhota kaikkea mitä täällä on. Lisäksi on olemassa riski, että saatan vielä joskus innostua kirjoittamaan tänne jotain, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan kovin todennäköistä.
Toistaiseksi tilanne on se, että kirjoittelen wordpressin puolella kahdessa eri osoitteessa. Sockerslott on kirjablogi, jonne kirjoitan ruotsiksi viihdekirjoista. Kantsten / Reunakivi taas on puutarhaiheinen blogi kahdella eri kielellä ja sinne yritän kirjoittaa vähän laadukkaampia tekstejä (saa nyt nähdä onnistunko siinä). Twitterinkin kautta saa seurailla, jos joku siitä sattuu pitämään enemmän.
Mä en ole vieläkään oppinut kirjoittamaan analyyttisesti lukemisistani tai teatterikäynneistäni tässä neljän vuoden aikana, vaikka se oli tarkoitus. En jaksa olla niin kulturelli kuin kulttuuriblogin pitäminen edellyttäisi. Aiheen rajausta en ole halunnut tehdä, koska tämä on alusta asti ollut selvä kulttuuriblogi eikä mikään muu.
Tänne ei ole siis tulossa lähitulevaisuudessa mitään uutta. Blogi ei lähde poistoon ainakaan vielä, koska en just nyt halua tuhota kaikkea mitä täällä on. Lisäksi on olemassa riski, että saatan vielä joskus innostua kirjoittamaan tänne jotain, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan kovin todennäköistä.
Toistaiseksi tilanne on se, että kirjoittelen wordpressin puolella kahdessa eri osoitteessa. Sockerslott on kirjablogi, jonne kirjoitan ruotsiksi viihdekirjoista. Kantsten / Reunakivi taas on puutarhaiheinen blogi kahdella eri kielellä ja sinne yritän kirjoittaa vähän laadukkaampia tekstejä (saa nyt nähdä onnistunko siinä). Twitterinkin kautta saa seurailla, jos joku siitä sattuu pitämään enemmän.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Täällä ollaan! Ja kulttuuriblogilistalla kans!
Mulla on kuukauden verran lojunut luonnoksissa teksti otsikolla "Se on loppu nyt", mutta se taitaakin lähteä poistoon eikä julkaisuun. Tänään oli julkaistu Cisionin listaus kulttuuriblogien TOP10-listan, jossa Kirjava kukko oli kuudennella sijalla. Se toimi pienenä herätteenä, että kaipa tätä blogia joku lukee, etten siis taidakaan lopettaa ihan vielä.
Toisaalta tässä on ollut ihan vapauttavaa olla viimeiset muutaman kuukautta vähemmällä kirjoitustahdilla. Nyt olen jo tainnut päästä eroon siitä ajattelusta, etten jokaisen kulttuurijutun kohdalla mieti erikseen, että siitäkin olisi pitänyt kirjoittaa. En mä kyllä ole kauhean kulturelli ollut viime aikoina. Kirjoja on tullut luettua, mutta Aku Ankkaa sitäkin enemmän. Jostain kirjasta olisin halunnut tänne kirjoittaa, mutta unohdin jo, että mistä. :D Hyvät suunnitelmat teatterissa ja elokuvissa käymisestä on unohtuneet jonnekin.
Tai no, kävin mä pari viikkoa sitten katsomassa Saving Mr. Banks -elokuvan, jossa oli Maija Poppasen kirjailijasta ja Disney-elokuvan tekemisestä. Nyt mä en vaan uskalla kaivaa sitä oikeaa Maija-leffaa esiin, etten ala itkemään sitä katsoessa, kuten kävi tuolla Mr. Banksin kanssa.
Viime viikolla kävin Pariisissa, mutten taida jaksaa postata siitä. Kunhan tästä oma työtilanne selviää, niin saa nyt nähdä, että kuinka paljon blogille edes jää aikaa. Ainakaan tämä ei nyt ihan vielä ole täältä mihinkään poistumassa - saa nyt vaan nähdä, että kuinka usein jotain postauksia tulee ja minkälaisia.
Toisaalta tässä on ollut ihan vapauttavaa olla viimeiset muutaman kuukautta vähemmällä kirjoitustahdilla. Nyt olen jo tainnut päästä eroon siitä ajattelusta, etten jokaisen kulttuurijutun kohdalla mieti erikseen, että siitäkin olisi pitänyt kirjoittaa. En mä kyllä ole kauhean kulturelli ollut viime aikoina. Kirjoja on tullut luettua, mutta Aku Ankkaa sitäkin enemmän. Jostain kirjasta olisin halunnut tänne kirjoittaa, mutta unohdin jo, että mistä. :D Hyvät suunnitelmat teatterissa ja elokuvissa käymisestä on unohtuneet jonnekin.
Tai no, kävin mä pari viikkoa sitten katsomassa Saving Mr. Banks -elokuvan, jossa oli Maija Poppasen kirjailijasta ja Disney-elokuvan tekemisestä. Nyt mä en vaan uskalla kaivaa sitä oikeaa Maija-leffaa esiin, etten ala itkemään sitä katsoessa, kuten kävi tuolla Mr. Banksin kanssa.
Viime viikolla kävin Pariisissa, mutten taida jaksaa postata siitä. Kunhan tästä oma työtilanne selviää, niin saa nyt nähdä, että kuinka paljon blogille edes jää aikaa. Ainakaan tämä ei nyt ihan vielä ole täältä mihinkään poistumassa - saa nyt vaan nähdä, että kuinka usein jotain postauksia tulee ja minkälaisia.
lauantai 30. marraskuuta 2013
Uusi lanu-blogi
Mä olen jo kauan halunnut kirjoittaa tänne enempi lasten- ja nuortenkirjoista, mutten ole kuitenkaan tehnyt niin, koska haluan kuitenkin pitää blogin sisällön monipuolisena ja yleis-kulturellina. Sitten on myös tuntunut, etten voi kirjoittaa tänne ruotsinkielisistä kirjoista niin paljon kuin haluaisin, kun blogin lukijat lukevat kirjoja kuitenkin ilmeisesti lähinnä suomeksi.
Näistä syistä päätin perustaa lasten- ja nuortenkirjajuttuja varten uuden blogin, joka kulkee ainakin toistaiseksi nimellä Muumilaakso / Mumindalen (mutta nimi menee varmaan vaihtoon vielä heti kun keksin paremman). Se on kaksikielinen eli osan jutuista kirjoitan ruotsiksi, mutta esittelyssä olisi tarkoitus olla jatkossakin kirjoja molemmilla kielillä. Tänne mietin siis jatkossa vähän tarkemmin, että mistä lanu-kirjoista kirjoitan ja Kirjavinkit.fi:hin pidän sitten riman vielä korkeammalla (niin kuin tähänkin asti).
Näistä syistä päätin perustaa lasten- ja nuortenkirjajuttuja varten uuden blogin, joka kulkee ainakin toistaiseksi nimellä Muumilaakso / Mumindalen (mutta nimi menee varmaan vaihtoon vielä heti kun keksin paremman). Se on kaksikielinen eli osan jutuista kirjoitan ruotsiksi, mutta esittelyssä olisi tarkoitus olla jatkossakin kirjoja molemmilla kielillä. Tänne mietin siis jatkossa vähän tarkemmin, että mistä lanu-kirjoista kirjoitan ja Kirjavinkit.fi:hin pidän sitten riman vielä korkeammalla (niin kuin tähänkin asti).
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Hiljaiseloa kotiseudulla ja museossa Tampereella
Kuten monet ovat varmaan huomanneet, niin blogi on vietellyt viime kuukausina jonkunlaista talvihorrosta jo ennen talven alkua. En nyt jaksa alkaa selitellä asiaa sen tarkemmin (ei ole kuitenkaan mitään dramaattisia syitä taustalla), mutta tilanne ei nyt ainakaan vielä ole mitenkään radikaalisti paranemassa. Tarkoitus olisi silti edelleen kirjoitella tänne aina välillä jotain, erityisesti noiden Totally British -kirjojen lukeminen on edelleen aktiivisena projektina.
Eilen kävin Tampere-visiitillä. Kohteena oli Vapriikki-museo, koska siellä oli kiinalaisista terrakottasotureista kertova näyttely. Nyt sekin haave on toteutettu - olin jo vuosia halunnut nähdä aiheesta museojutun. Toi koko Vapriikki oli muutenkin positiivinen yllätys: mä olin muistanut sen olevan pienempi paikka ja siellä oli vaikka mitä. Oli kivaa päästä vaihteeksi kunnolla kiertelemään jossain museossa, kun sitä ei ole tullut liian kanssa harrasteltua tänä vuonna.
Terrakottasoturien lisäksi näyttelyaiheina olivat Tammerkoski, Tampere 1918, innovaatiot, paperinuket ja lelut. Noiden pysyvyydestä en ole ihan varma, mutta ainakin jääkiekko- ja kenkämuseot sekä luonnontieteellinen museo olivat ihan pysyvien pienten museoiden oloisia (en jaksa lukea nettisivuilta, heh). Leluista ja luonnontieteestä olin eniten fiiliksissä - kuten tavallista.
Niin ja olin sen verran ahkera, että sain tehtyä luonnoksiin pari blogitekstiä odottamaan eli enää pitää vaan julkaista ne jossain välissä!
Eilen kävin Tampere-visiitillä. Kohteena oli Vapriikki-museo, koska siellä oli kiinalaisista terrakottasotureista kertova näyttely. Nyt sekin haave on toteutettu - olin jo vuosia halunnut nähdä aiheesta museojutun. Toi koko Vapriikki oli muutenkin positiivinen yllätys: mä olin muistanut sen olevan pienempi paikka ja siellä oli vaikka mitä. Oli kivaa päästä vaihteeksi kunnolla kiertelemään jossain museossa, kun sitä ei ole tullut liian kanssa harrasteltua tänä vuonna.
Terrakottasoturien lisäksi näyttelyaiheina olivat Tammerkoski, Tampere 1918, innovaatiot, paperinuket ja lelut. Noiden pysyvyydestä en ole ihan varma, mutta ainakin jääkiekko- ja kenkämuseot sekä luonnontieteellinen museo olivat ihan pysyvien pienten museoiden oloisia (en jaksa lukea nettisivuilta, heh). Leluista ja luonnontieteestä olin eniten fiiliksissä - kuten tavallista.
Niin ja olin sen verran ahkera, että sain tehtyä luonnoksiin pari blogitekstiä odottamaan eli enää pitää vaan julkaista ne jossain välissä!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Tilannetiedotus
Mulla loppuivat edelliset työt ja uudet työt aloitin huhtikuun puolessa välissä pari viikkoa aikaisemmin kuin alun perin piti. Olen nyt siis hautausmaalla töissä puoli vuotta. Mua niin ärsyttää tää työnhaku ja pätkätöiden tuoma epävarmuus, mutta koulutusta vastaavaa vakituista työtä ei vaan ole löytynyt.
Nämä uudet työkuviot siis tarkoittavat, että nettiaikani vähenee ja siten myös blogiin käytetty aika. Mulla ei ole nettiä kotona enkä välttämättä jaksa lähteä iltaisin kirjastoon siirtämään tikulta blogitekstejä Bloggeriin. Mä olen varastoinut tänne luonnoksiin jonkun verran tekstejä lähinnä elokuvista ja sarjakuvista, joita sitten laitan julkaisuun aina tarpeen mukaan. Muut tekstit on sitten sen varassa, mitä ehdin tikulle tehdä viikon aikana ja sitten viikonloppuisin tai töitten jälkeen laittaa tänne.
Alkuvuonna en ole oikein jaksanut lukea kunnolla, mutta nyt sekin saattaa muuttua, kun kirja on kiva ottaa työmatkalle bussiin mukaan. Mä yritän saada noita lukuhaasteita hoidettua loppuun, niin täällä julkaistavat kirja-arviot ovat sitten varmaan lähinnä niihin liittyviä.
Kerkisin just työpätkien välissä käydä lomalla Itävallassa ja siellä lähinnä Wienissä. Kuvat on edelleen kamerassa, mutta vähän epäilen, etten saa aikaiseksi siitä(kään) reisuusta kunnon postausta.
Nämä uudet työkuviot siis tarkoittavat, että nettiaikani vähenee ja siten myös blogiin käytetty aika. Mulla ei ole nettiä kotona enkä välttämättä jaksa lähteä iltaisin kirjastoon siirtämään tikulta blogitekstejä Bloggeriin. Mä olen varastoinut tänne luonnoksiin jonkun verran tekstejä lähinnä elokuvista ja sarjakuvista, joita sitten laitan julkaisuun aina tarpeen mukaan. Muut tekstit on sitten sen varassa, mitä ehdin tikulle tehdä viikon aikana ja sitten viikonloppuisin tai töitten jälkeen laittaa tänne.
Alkuvuonna en ole oikein jaksanut lukea kunnolla, mutta nyt sekin saattaa muuttua, kun kirja on kiva ottaa työmatkalle bussiin mukaan. Mä yritän saada noita lukuhaasteita hoidettua loppuun, niin täällä julkaistavat kirja-arviot ovat sitten varmaan lähinnä niihin liittyviä.
Kerkisin just työpätkien välissä käydä lomalla Itävallassa ja siellä lähinnä Wienissä. Kuvat on edelleen kamerassa, mutta vähän epäilen, etten saa aikaiseksi siitä(kään) reisuusta kunnon postausta.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Runoviikon päätös ja tilannekatsaus
Niin siinä sitten kävi, että en saanut luettua enää seitsemättä runokirjaa tällä viikolla. Kuusi kappalettakin oli ihan hyvä saavutus. Viikon aikana
* Henriikka Tavin runot oli yhtä hyvä kuin ennenkin
* Eppu Nuotion lastenrunot olivat hyvä löytö
* Helena Anhava ja Hal Sirowitz pääsevät tulevaisuudessa uudestaan lukulistalle ja
* Pentti Saarikosken ja Saila Susiluoto eivät innostaneet ollenkaan
Nyt sitten tähän perään vielä pieni tilannekatsaus, että mitä täällä blogissa on lähitulevaisuudessa luvassa:
* arviot on tulossa kahdesta fantasiakirjasta (ja varmaan velhomaailma-haaste jatkuu muutenkin)
* bookcrossing-esittely (olen lupaillut tätä pitkään, teksti on kyllä valmis jo)
* esittely Anne Frankiin liittyvästä kirjasta ja elokuvasta
* Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaaste aktiivisesti loppuun
Lisäksi muita lukuhaaste-kirja-arvioita ja elokuva-arvioita on nyt ainakin tulossa, mutten nyt lupaile sen tarkemmin mitään, kun en tiedä ehtimisestäni.
* Henriikka Tavin runot oli yhtä hyvä kuin ennenkin
* Eppu Nuotion lastenrunot olivat hyvä löytö
* Helena Anhava ja Hal Sirowitz pääsevät tulevaisuudessa uudestaan lukulistalle ja
* Pentti Saarikosken ja Saila Susiluoto eivät innostaneet ollenkaan
Nyt sitten tähän perään vielä pieni tilannekatsaus, että mitä täällä blogissa on lähitulevaisuudessa luvassa:
* arviot on tulossa kahdesta fantasiakirjasta (ja varmaan velhomaailma-haaste jatkuu muutenkin)
* bookcrossing-esittely (olen lupaillut tätä pitkään, teksti on kyllä valmis jo)
* esittely Anne Frankiin liittyvästä kirjasta ja elokuvasta
* Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaaste aktiivisesti loppuun
Lisäksi muita lukuhaaste-kirja-arvioita ja elokuva-arvioita on nyt ainakin tulossa, mutten nyt lupaile sen tarkemmin mitään, kun en tiedä ehtimisestäni.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Hyvän mielen haaste
Sain Pihiltä naiselta haasteen, jossa on ideana kertoa kymmenen itselle hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Sen jälkeen tämä pitäisi laittaa eteenpäin viidelle ihmiselle. Itse en laita tätä nyt kenellekään menemään, tehkää ketkeä haluatte.
(Nämä ei muuten sitten ole missään absoluuttisessa hyvyysjärjestyksessä, kun kaikki on oikeastaan yhtä hyviä asioita....)
1. Jäätelö.
2. Paavo Pesusieni -DVD:eiden katsominen.
3. Lukupinossa odottavat hyvät kirjat.
4. Vesijuoksu.
5. Tarjouksessa olleet pääsiäismunat.
6. Matkailu ja matkojen suunnittelu.
7. Pandat.
8. Hamahelmillä askartelu.
9. Ompelukurssilla tehdyt vaatteet.
10. Junalla matkustaminen.
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Ankkalammikko-kirja ja suomenruotsalaisuudesta
Luin Peter Nymanin kirjan suomenruotsalaisuudesta ja vähän innostuin pohtimaan asioita.
Peter Nyman: Ankkalammikko. WSOY 2007.
Uutisvuodostakin tunnettu Peter Nyman on kaksikielinen suomenruotsalainen ja kirja on kirjoitettu suoraan suomeksi. Ankkalammikko on kirja suomenruotsalaisuudesta. Se esittelee kyseistä kansanryhmää, mutta on osittain myös mielipidekirjoitus.
Kirjassa yritetään määritellä Svenskfinland, mutta kuvaillaan myös alueellisia eroja mentaliteetissä ja kielessä. Toisaalta välillä vertaillaan myös suhteessa Ruotsiin ja pohditaan naapurimaan vaikutusta täällä. Moneen otteeseen kirjan aikana todetaan, että Ahvenanmaa on oma ihan oma lukunsa ja Nyman toteaakin, että manner-Suomen suomenruotsalaisuus on aika eri asia kuin ahvenanmaalaisuus.
Nyman pohtii myös suomenruotsalaisen määritelmää ja identiteettiä. Loppujen lopuksi sitä on aika vaikea määritellä, esimerkiksi kaksikieliset ovat oma lukunsa. Ruotsinkielisten määrä on kuitenkin käytännössä suurempi, kuin mitkä virallinen luku väestörekisterissä on. Kirjassa on kerrottu sekä Nymanin omia kokemuksia kaksikielisyydestä että yleisemmällä tasolla. Hän myös kannattaa edelleen ruotsin kielen aseman säilyttämistä Suomessa ainakin jossain määrin. Hän miettii myös Suomen puoluejärjestelmää, muun muassa että onko aika ajanut jo RKP:n ohi.
Nyman peräänkuuluttaa sitä, että suomenkieliset yrittäisivät puhua ruotsia ja ruotsinkieliset eivät heti vaihtaisi suomeksi, vaan jatkaisivat ruotsiksi. Tämä on hyvä ajatus, sitten kieltä pääsisi käyttämään eri tavalla ja eikä syntyisi erottelua kieliryhmien välillä samalla tavalla kuin nyt.
Kirja sopii ensisijaisesti luettavaksi suomenkielisille suomalaisille, jotka haluavat tutustua suomenruotsalaiseen maailmaan. Savon sanomien arvostelun mukaan kirja ei ollut niin hyvä kuin millaisena itse sitä pidin.
----
Tunnen itse hävettävän vähän suomenruotsalaista kirjallisuutta. Suurempia määriä olen lukenut vain Claes Anderssonia ja Tove Janssonia enkä osaa nimetä kovinkaan montaa kirjailijaa heidän lisäkseen. Kirjavan kammarin Karoliinan järjestämä Underbara finlandssvenskor vid papper -lukuhaaste sattui hyvään saumaan. Tunnen sen myös jotenkin velvollisuudekseni lukea enempi suomenruotsalaisia kirjoja. Luen kyllä paljon kotimaisia noin muuten, mutta nämä ovat koko ajan jääneet sivuun. Niin ja en siis laske vanhoja ruotsiksi kirjoittaneita klassikoita suomenruotsalaisiksi (tyyliin Runeberg), kun kyseinen ideologia ei ollut periaatteessa vielä edes syntynyt siihen aikaan.
Taustaksi sen verran, että itse olen suomenkielisestä perheestä ja käynyt kouluni suomeksi. Olisin ottanut ruotsin koulussa jo ala-asteella, mutta A1-tasolla ei tullut ryhmää eikä A2-tasolla sitä ollut edes vaihtoehtona. Olen siis lukenut kieltä saman verran koulussa kuin suuri osa muistakin ihmisistä. Suoritin sitten kuitenkin ammattikorkeakoulututkinnon ruotsinkielisessä koulussa. siellä kielitaitoni vahvistui sen verran, että päätin sen jälkeen vaihtaa viralliseksi äidinkielekseni ruotsin. Suomen taitoni on silti edelleen vahvempi enkä tunne itseäni suomenruotsalaiseksi muutenkaan. Tuntisin varmaan enemmän, jos liikkuisin enemmän niissä piireissä. Nykyisin pääsen harvemmin puhumaan kieltä missään ja se harmittaa. Ruotsiksi lukeminen on aina tuntunut hankalammalta kuin englanniksi lukeminen, vaikka osaan sitä paremmin. Nyt enemmän tahkottuani se on alkanut onneksi helpottaa. Mitään asennevammaa mulla ei siis myöskään ole ikinä ollut ja sekin on osaltaan varmaan auttanut.
Tänä vuonna siis aion pitää huolen, että luen enempi tähän kategoriaan sopivia kirjoja. Vertailun vuoksi viime vuoden luvut: luin yhteensä 384 kirjaa, joista 235 oli kotimaisia ja niistä 26 suomenruotsalaisiksi luokiteltavia. Tämäkin luku oli tosin mielestäni suurempi kuin normaaleina vuosina, koska innostuin viime vuonna vetämään niitä Claes Anderssonin kirjoja useampia.
Peter Nyman: Ankkalammikko. WSOY 2007.
Uutisvuodostakin tunnettu Peter Nyman on kaksikielinen suomenruotsalainen ja kirja on kirjoitettu suoraan suomeksi. Ankkalammikko on kirja suomenruotsalaisuudesta. Se esittelee kyseistä kansanryhmää, mutta on osittain myös mielipidekirjoitus.
Kirjassa yritetään määritellä Svenskfinland, mutta kuvaillaan myös alueellisia eroja mentaliteetissä ja kielessä. Toisaalta välillä vertaillaan myös suhteessa Ruotsiin ja pohditaan naapurimaan vaikutusta täällä. Moneen otteeseen kirjan aikana todetaan, että Ahvenanmaa on oma ihan oma lukunsa ja Nyman toteaakin, että manner-Suomen suomenruotsalaisuus on aika eri asia kuin ahvenanmaalaisuus.
Nyman pohtii myös suomenruotsalaisen määritelmää ja identiteettiä. Loppujen lopuksi sitä on aika vaikea määritellä, esimerkiksi kaksikieliset ovat oma lukunsa. Ruotsinkielisten määrä on kuitenkin käytännössä suurempi, kuin mitkä virallinen luku väestörekisterissä on. Kirjassa on kerrottu sekä Nymanin omia kokemuksia kaksikielisyydestä että yleisemmällä tasolla. Hän myös kannattaa edelleen ruotsin kielen aseman säilyttämistä Suomessa ainakin jossain määrin. Hän miettii myös Suomen puoluejärjestelmää, muun muassa että onko aika ajanut jo RKP:n ohi.
Nyman peräänkuuluttaa sitä, että suomenkieliset yrittäisivät puhua ruotsia ja ruotsinkieliset eivät heti vaihtaisi suomeksi, vaan jatkaisivat ruotsiksi. Tämä on hyvä ajatus, sitten kieltä pääsisi käyttämään eri tavalla ja eikä syntyisi erottelua kieliryhmien välillä samalla tavalla kuin nyt.
Kirja sopii ensisijaisesti luettavaksi suomenkielisille suomalaisille, jotka haluavat tutustua suomenruotsalaiseen maailmaan. Savon sanomien arvostelun mukaan kirja ei ollut niin hyvä kuin millaisena itse sitä pidin.
----
Tunnen itse hävettävän vähän suomenruotsalaista kirjallisuutta. Suurempia määriä olen lukenut vain Claes Anderssonia ja Tove Janssonia enkä osaa nimetä kovinkaan montaa kirjailijaa heidän lisäkseen. Kirjavan kammarin Karoliinan järjestämä Underbara finlandssvenskor vid papper -lukuhaaste sattui hyvään saumaan. Tunnen sen myös jotenkin velvollisuudekseni lukea enempi suomenruotsalaisia kirjoja. Luen kyllä paljon kotimaisia noin muuten, mutta nämä ovat koko ajan jääneet sivuun. Niin ja en siis laske vanhoja ruotsiksi kirjoittaneita klassikoita suomenruotsalaisiksi (tyyliin Runeberg), kun kyseinen ideologia ei ollut periaatteessa vielä edes syntynyt siihen aikaan.
Taustaksi sen verran, että itse olen suomenkielisestä perheestä ja käynyt kouluni suomeksi. Olisin ottanut ruotsin koulussa jo ala-asteella, mutta A1-tasolla ei tullut ryhmää eikä A2-tasolla sitä ollut edes vaihtoehtona. Olen siis lukenut kieltä saman verran koulussa kuin suuri osa muistakin ihmisistä. Suoritin sitten kuitenkin ammattikorkeakoulututkinnon ruotsinkielisessä koulussa. siellä kielitaitoni vahvistui sen verran, että päätin sen jälkeen vaihtaa viralliseksi äidinkielekseni ruotsin. Suomen taitoni on silti edelleen vahvempi enkä tunne itseäni suomenruotsalaiseksi muutenkaan. Tuntisin varmaan enemmän, jos liikkuisin enemmän niissä piireissä. Nykyisin pääsen harvemmin puhumaan kieltä missään ja se harmittaa. Ruotsiksi lukeminen on aina tuntunut hankalammalta kuin englanniksi lukeminen, vaikka osaan sitä paremmin. Nyt enemmän tahkottuani se on alkanut onneksi helpottaa. Mitään asennevammaa mulla ei siis myöskään ole ikinä ollut ja sekin on osaltaan varmaan auttanut.
Tänä vuonna siis aion pitää huolen, että luen enempi tähän kategoriaan sopivia kirjoja. Vertailun vuoksi viime vuoden luvut: luin yhteensä 384 kirjaa, joista 235 oli kotimaisia ja niistä 26 suomenruotsalaisiksi luokiteltavia. Tämäkin luku oli tosin mielestäni suurempi kuin normaaleina vuosina, koska innostuin viime vuonna vetämään niitä Claes Anderssonin kirjoja useampia.
torstai 9. helmikuuta 2012
C niin kuin Carcassonne
Tämänkertainen kulttuuriaakkoset-teksti tulee vähän poikkeuksellisemmasta aiheesta....Innostuin joku aika sitten uudestaan lautapeleistä, vaikka peliseuraa ei olekaan riittävästi. Ostin omakseni Carcassonne-nimisen pelin, joka on eräänlainen taktiikkapeli ja yksi tämän hetken suosituimmista lautapeleistä aikuisten keskuudessa. Siinä rakennetaan laattojen avulla keskiaikaisia kaupunkeja ympäristöineen ja niistä saa eri tavoin pisteitä. Peli on sellainen, ettei siihen pääse kyllästymään ihan heti. On kuitenkin olemassa myös lisäosia, joilla peliin saa muutoksia ja vaihtelua. Olen tietokoneellakin tykännyt pelata erilaisia äly- ja taktiikkapelejä, niin tästä tuli heti uusi suosikkipelini.
Lautapelioppaasta voi lukea pelin tarkemman arvioinnin tästä. Muutenkin toi lautapeliopas on tosi suositeltava sivusto, jos erilaiset pelit kiinnostaa. Siellä on arviointien lisäksi myös artikkeleita ja videoita erilaisista peliaiheista.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Syksy- ja koulufiilistelyä
Mulla on ikävä niitä kaikkia hauskoja puueläimiä ja muita puisia lastenjuttuja.
Mulla on ikävä sitä kukkaloistoa ja laajaa kasvivalikoimaa.
Mulla on myös vähän ikävä kasvihuoneita, vaikken niissä paljoa käynytkään - se fiilis oli silti kiva siellä sisällä ja valot hämärässä.
Mulla on ikävä niitä betoniporsaita, jotka oli pahoina päivänä mun parhaat ystävät koko koulussa. Joku muu ei ollut samaa mieltä ja pahoinpiteli niitä ja nyt ne on viety pois. Tämä kuva saa ehkä eniten fiilistelemään sitä syksyä ja varsinkin koulun aloitusta, kun se on otettu ensimmäisenä syksynä kyseisessä koulussa.
Mulla on ikävä sitä, kun melkein kaikki kasvit on nimetty, eikä tarvitse yrittää kaivaa niitä nimiä omasta muistista.
Mutta parasta tässä on se, että vaikka amk-puolen eli niitten "omien porukoitten" muutto on jo tapahtunut, niin ei se puisto sieltä mihinkään ole katoamassa ainakaan lähitulevaisuudessa. Parempi varmaan laittaa tämä linkki vielä, jos joku on tarkemmin kiinnostunut paikasta, eli kyseessä on Marketanpuisto Espoossa.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Hautausmaa-fiilistelyä
Kirjainten virrassa -Hanna teki hautausmaa-aiheisen postauksen omaan blogiinsa vähän aikaa sitten. Ihan yhtä hyviä kuvia ei nyt ole itselläni tarjolla, mutta päätin kumminkin postata samasta aiheesta.
Kirkkoja ja hautausmaita on tullut Pohjoismaissa nähtyä aika paljon erilaisia. Kirkkoarkkitehtuuri on yksi suosikkilajeistani riippumatta rakennusajankohdasta. Lisäksi hautakivet sinänsä ovat kiinnostavia ja niihin liittyvät henkilöt.
Olin myös yhden kesän hautausmaalla töissä koulun harjoittelun takia. Itse työtä ei ole ikävä, mutta ympäristönä paikka oli tosi kiva. Kyseessä oli siis Espoon tuomiokirkko, josta postauksen kuvatkin on otettu. Hautausmaista se on siis edelleen itselleni läheisin, kirkoista hienoin on ehkä Trondheimin tuomiokirkko Norjassa (sori, ei ole omia kuvia digimuodossa).
Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta (Helsingin kaupunginmuseo 2008).
Löysin sattumalta kirjastosta kirjan, joka esittelee Helsingin hautausmaita. Mukana on eri uskontokuntien omia ja olemassaolevien lisäksi myös jo kokonaan kadonneita hautausmaita. Kirjassa on yleisesittelyjä paikoista, kuvia hautakivistä ja tietoja erilaisista kiinnostavista henkilöistä, jotka on haudattu Helsinkiin. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja sisältää paljon asiaa. Tässä riittää selailtavaa ja luettavaa pitkäksi aikaa.
Kirkkoja ja hautausmaita on tullut Pohjoismaissa nähtyä aika paljon erilaisia. Kirkkoarkkitehtuuri on yksi suosikkilajeistani riippumatta rakennusajankohdasta. Lisäksi hautakivet sinänsä ovat kiinnostavia ja niihin liittyvät henkilöt.
Olin myös yhden kesän hautausmaalla töissä koulun harjoittelun takia. Itse työtä ei ole ikävä, mutta ympäristönä paikka oli tosi kiva. Kyseessä oli siis Espoon tuomiokirkko, josta postauksen kuvatkin on otettu. Hautausmaista se on siis edelleen itselleni läheisin, kirkoista hienoin on ehkä Trondheimin tuomiokirkko Norjassa (sori, ei ole omia kuvia digimuodossa).
Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta (Helsingin kaupunginmuseo 2008).
Löysin sattumalta kirjastosta kirjan, joka esittelee Helsingin hautausmaita. Mukana on eri uskontokuntien omia ja olemassaolevien lisäksi myös jo kokonaan kadonneita hautausmaita. Kirjassa on yleisesittelyjä paikoista, kuvia hautakivistä ja tietoja erilaisista kiinnostavista henkilöistä, jotka on haudattu Helsinkiin. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja sisältää paljon asiaa. Tässä riittää selailtavaa ja luettavaa pitkäksi aikaa.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Muutoksia blogissa
Mä olen ollut nyt kuukauden verran kokopäivätöissä, jotka jatkuu syksyyn asti.
Inspiraatio kirjoittamiseen on laskenut.
En osaa kirjoittaa niin hyviä ja analyyttisiä tekstejä kuin haluaisin.
Aion käyttää aikani jotenkin järkevämmin kuin netissä ja blogitekstejä kirjoittaen.
Aion panostaa tämän sijasta Kirjavinkkeihin tuleviin teksteihin.
Varastossa olleet tekstit on nyt melkein kaikki julkaistu (niistäkin suurin osa ajastettuna).
Blogi hiljenee osittain ja toistaiseksi, muttei lopullisesti.
Ajastettuna on tulossa vielä sekalaisista aiheista tekstejä.
Niiden loppumisen jälkeisestä ajasta en vielä tiedä, luultavasti jotain kirja-arvioita saattaa syntyä.
Inspiraatio kirjoittamiseen on laskenut.
En osaa kirjoittaa niin hyviä ja analyyttisiä tekstejä kuin haluaisin.
Aion käyttää aikani jotenkin järkevämmin kuin netissä ja blogitekstejä kirjoittaen.
Aion panostaa tämän sijasta Kirjavinkkeihin tuleviin teksteihin.
Varastossa olleet tekstit on nyt melkein kaikki julkaistu (niistäkin suurin osa ajastettuna).
Blogi hiljenee osittain ja toistaiseksi, muttei lopullisesti.
Ajastettuna on tulossa vielä sekalaisista aiheista tekstejä.
Niiden loppumisen jälkeisestä ajasta en vielä tiedä, luultavasti jotain kirja-arvioita saattaa syntyä.
torstai 5. toukokuuta 2011
Luonto-aiheinen teksti ilman fiksua otsikkoa
Mä olen kirjoittanut viime aikoina harjoituksen vuoksi muitakin kuin kulttuuriaiheisia tekstejä. En laita niitä kaikkia tänne blogiin asti, kun haluan kuitenkin edelleen keskittyä ensisijaisesti siihen kulttuuriin, mutta laittelen kyllä jotain aiheensa tai laatunsa puolesta hyviä tekstejä julkisesti esille.
Joku kokee olevansa onnellinen katsellessaan vaaran laelta, toinen pakenee pahaa oloaan havumetsiin ja kolmas nauttii olostaan aavalla merellä. Kirjoita itsellesi tärkeästä luonnonpaikasta. (Harjoitustehtävä kirjassa Ylioppilastekstejä 2008.)
Itse viihdyn ehkä parhaiten metsissä. Kaksi luontokohdetta on itselleni muita tärkeämpiä: vanha sorakuoppa mökillä ja lenkkipolku kotinurkilla.
Meidän perheen perintömökki sijaitsee Hämeessä harjualueella. Tästä kyseisestä harjusta on kaivettu soraa pois 1970-luvun lopussa ja kuoppaan on istutettu puita joskus 1980-luvulla. Keskellä kulkee armeijan alueelle menevä tie. Toinen puoli on selvästi korkeampi ja sieltä näkee kauas, järviä ja lähikylän ja muuta. Nykyään koko sorakuoppa on tosin vähän umpeenkasvanut verrattuna siihen mitä se on joskus ollut, niin näköalat ei ole enää niin hyvät eikä vattupusikoillekaan ole enää kunnolla tilaa. Mä tykkään paikan rauhallisuudesta ja siitä, kun se on paras paikka myös harvinaistuneempien luonnonkukkien löytämiseen. Mä olen liikkunut siellä pienestä lapsesta asti, siksi se on mulle läheinen paikka.
Ihan läheltä kotitaloani lähtee lenkkipolku, joka sijaitsee luontosaarekkeella kahden kaupunginosan välissä. Se kulkee molemmin puolin yhtä puroa pienessä metsikössä ja toiselle puolelle jää keski-iso suojeltu metsäalue. Mä tykkään käydä kävelemässä metsässä. Vaikka monet muutkin käy kävelemässä samassa paikassa, siellä on silti rauhallista.
Joku kokee olevansa onnellinen katsellessaan vaaran laelta, toinen pakenee pahaa oloaan havumetsiin ja kolmas nauttii olostaan aavalla merellä. Kirjoita itsellesi tärkeästä luonnonpaikasta. (Harjoitustehtävä kirjassa Ylioppilastekstejä 2008.)
Itse viihdyn ehkä parhaiten metsissä. Kaksi luontokohdetta on itselleni muita tärkeämpiä: vanha sorakuoppa mökillä ja lenkkipolku kotinurkilla.
Meidän perheen perintömökki sijaitsee Hämeessä harjualueella. Tästä kyseisestä harjusta on kaivettu soraa pois 1970-luvun lopussa ja kuoppaan on istutettu puita joskus 1980-luvulla. Keskellä kulkee armeijan alueelle menevä tie. Toinen puoli on selvästi korkeampi ja sieltä näkee kauas, järviä ja lähikylän ja muuta. Nykyään koko sorakuoppa on tosin vähän umpeenkasvanut verrattuna siihen mitä se on joskus ollut, niin näköalat ei ole enää niin hyvät eikä vattupusikoillekaan ole enää kunnolla tilaa. Mä tykkään paikan rauhallisuudesta ja siitä, kun se on paras paikka myös harvinaistuneempien luonnonkukkien löytämiseen. Mä olen liikkunut siellä pienestä lapsesta asti, siksi se on mulle läheinen paikka.
Ihan läheltä kotitaloani lähtee lenkkipolku, joka sijaitsee luontosaarekkeella kahden kaupunginosan välissä. Se kulkee molemmin puolin yhtä puroa pienessä metsikössä ja toiselle puolelle jää keski-iso suojeltu metsäalue. Mä tykkään käydä kävelemässä metsässä. Vaikka monet muutkin käy kävelemässä samassa paikassa, siellä on silti rauhallista.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Hiljainen viikonloppu
Kävin taas vaihteeksi kotikaupungin seurakuntien järjestämässä opiskelijaretriitissä. Tämä oli itselläni kolmas kerta. Hiljentyminen poissa kotoa on aina välillä paikallaan ja voin ihan hyvin tehdä sen kristillisenä versiona, vaikken mikään uskonnollinen ihminen olekaan (en lue Raamattua enkä käy kirkossa).
Pakko jakaa teille muutama huomio ja ajatus:
* Nykyisessä virsikirjassa olevista virsistä vanhimmat ovat olleet mukana jo 1500-luvulta asti. Tuntuu aika vaikuttavalta, että jotkut asiat säilyvät mukana 500 vuotta.
* Kaikesta voi näköjään vetää kristillisen tulkinnan: myös pääsiäisen pupuista, tipuista ja munista.
* Melkein olis tehnyt mieli muuttaa maalle. Aika poikkeuksellista mulle, mä olen normaalisti niin kaupunkilaisihminen.
* Pienet kirjastot on ihania. Tosin se ihanuus loppuisi varmaan aika pian sen jälkeen, jos pitäisi olla pelkästään jonkun pikkukirjaston varassa (rajoittuneet aukioloajat ja kirjat loppuis kesken).
* Luin Kari Tapion elämänkertaa ja siitä selvisi. että hän on asunut niissä kolmessa lähiössä missä minäkin, tosin vaan vähän aikaisemmin.
Jos joku olis inspiroitunut vastaavasta viikonlopusta, niin Hiljaisuuden ystävien nettisivuihin tutustuminen auttaa.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Löytyykö ketään luonnosta kiinnostuneita?
Hyville asioille kannattaa antaa mainostilaa joskus...
Eläinmuseon (tai siis Luonnontieteellisen museon) fenologiaseurantaan tarvittaisiin lisää vapaaehtoisia havainnoitsijoita. Ideana on siis seurata tiettyjä valmiiksi päätettyjä eläin- ja kasvilajeja ja niiden esiintymistä (esim. leskenlehden kukkiminen, västäräkin saapuminen). Tulokset merkitään muistiin ja lähetetään museolle. Seurattavia lajeja ei ole paljoa eikä niistä tarvitse laittaa muuta kuin havaintopäivä ja -paikka. Homma on siis aika helppoa.
Havaintojen perusteella seurataan vuodenaikojen ja eri lajien esiintymisen vaihtelua vuosittain. Koska tätä on tehty vuosikausia, myös pidemmän aikavälin muutoksia voidaan vertailla helposti. Eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä tarvittaisiin mukaan tähän enemmän, koska enempi määrä tarkkailijoita tarkoittaa parempia tutkimustuloksia. Yksittäisten ihmisten ei siis ole pakko olla mukana vuosikausia eikä saada lomakkeita täyteen kaikkien lajien osalta, vaan kukin mahdollisuuksiensa mukaan.
Täältä voi tsekata sen virallisen selityksen jutusta. Sieltä löytyy myös ne havaintolomakkeet.
lauantai 25. joulukuuta 2010
Helmi-joulu
Hama-helmiä, suklaata ja äänikirja. Aika täydellinen tapa viettää joulua. Mä en siis ole enää nykyään mikään kauhean jouluihminen. Joulukortit on paras asia joulussa, kun joulutorttujakin teen ja syön ihan sujuvasti ympäri vuoden.
HYVÄÄ JOULUA, kaikki blogin lukijat!
torstai 23. joulukuuta 2010
Tilannetiedotus
Kävin hankkimassa teatterilipun vuoden viimeiselle päivälle. Siitä saatte sitten erillisen arvioinnin. Ihan kivaa päästä vaihteeksi teatteriin (käyn liian harvoin missään esityksissä) ja kiva saada blogiinkin vaihtelua. Mä yritän ennen vuoden loppua vääntää tänne myös jonkun kirja-arvioinnin, mutta en lupaa varmaksi. Vuoden kirjoista on kuitenkin tulossa jonkunlainen yhteenveto vuodenvaihteessa, samoin museovierailuista.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Kulttuuribloggaajan viikko
Meinasin eka valitella pelkästään sitä miten huono kulttuuribloggaaja mä olen nykyään, mutta päätinkin tehdä postauksen mun viikosta. Päivä kuvien kanssa -postausta ei välttämättä tulla näkemään täällä ainakaan ihan heti. :D Tämä on tässä viimeisen kuukauden aikana ollut aika basic meininkiä, en tosin merkannut tähän ihan kaikkea, mutta saatte vähän suuntaa. Tähän väliin ei siis meinaa keritä bloggausta tai kulttuurin harrastamista niin paljoa kuin haluaisin. En ole nyt joulukuun puolella pahemmin ehtinyt lukeakaan oikein mitään (enkä halua tänne vinkata niitä vanhoja lastenkirjoja).
Maanantai 6.12.
Tiedotusopin esseitä kotona.
Porukoitten luona dataamassa.
Tiistai 7.12.
Töitä Postissa.
Keskiviikko 8.12.
Töitä tuotesuojaajana.
Vesijumppa.
Torstai 9.12.
Töissä Postissa.
Töitä tuotesuojaajana.
Lenkillä.
Lukupiirikirjan lukua.
Perjantai 10.12.
Töissä tuotesuojaajana.
Uimassa.
Virkkausta ja äänikirjan kuuntelua.
Lauantai 11.12.
Tiedotusopin esseitä.
Töitä tuotesuojaajana.
Porukoitten luona.
Jumppakuminauhan testailua.
Virkkausta ja äänikirjan kuuntelua.
Sunnuntai 12.12.
Porukoitten luona.
Vesijumppa/uinti.
Shoppailemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)