sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3

       

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Noi kannet on niin kivan värisiä, että piti laittaa tuohon molemmat näkyviin.

Aloitin tosiaan alkuvuodesta kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä. Kakkososasta kirjoittaminen jäi, kun sain sen loppuun muutaman päivän myöhässä ja nyt sain kolmannen osan loppuun melkein kuukauden jäljessä aikataulusta. Kuittaan nyt molemmat tässä samalla kertaa. Kuuntelin nämäkin siis äänikirjana. Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että tässä on suunnilleen parhaat kirjat ikinä ja tarina tosiaan parani loppua kohden.

Toinen osa keskittyi sisällissotaan ja kolmas ajasta sen jälkeen 1950-luvulle asti. Pidän kolmatta osaa parhaimpana kaikista kolmesta. Siinäkin sota oli läsnä, muttei kuitenkaan koko kirjan ajan pääosassa kuten tokassa osassa. Itsenäisyyden aika on Suomen historiassa omasta mielestäni kiinnostavampaa kuin sitä aikaisempi.

Mä en oikein osaa nyt kuvailla tähän mitään järkevää, kun en kerennyt vielä toipua kunnolla viimeisen kirjan loppumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Tai eihän siinä mitään radikaalia siis tapahtunut, mutta kun tämän kirjasarjan kanssa tuli vietettyä monta hetkeä tässä alkuvuoden aikana, niin tulihan siitä loppumisesta kunnon tunnereaktiokamaa. On tuo pikkukylän elämän seuraaminen reilun 50 vuoden ajan näköjään aika kiinnostavaa.

Ai niin, tässä pitää vielä kiitellä lukijana ollutta Veikko Sinisaloa! Hän oli lukijana tosi eläväinen ja sai erilaisille ihmisille luonteeseen sopivia ääniä. 

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Sisällissodat (2. osa) ja Maailmansodat (3. osa)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sarjakuva: Yu-gi-oh!



Kazuki Takahashi: Yu-gi-oh! 19 ja 20. Sangatsu Manga 2007/2008.
(Kääntäjä: Kim Sariola)

Kaksi osaa Yu-gi-oh!-mangaa oli kotonani siinä pinossa, jonka hankin taannoin testatakseni erilaisia mangasarjoja. En ole siis lukenut sarjaa alusta asti, vaan pelkästään nämä kaksi osaa.

Sarjassa on jossain määrin pohjaideana tietty korttipeli. Kaupungissa järjestetään peliotteluita ja korttien hirviöt taistelevat niissä oikeasti toisiaan vastaan. Osa korteista on arvokkaampia tai muuten erikoisempia kuin toiset ja tuolla ilmeisesti liikkuu joku porukka, joka haluaa itselleen ne kaikki.

Ennakkoasenteeni oli se, etten ole tähänkään mennessä pitänyt toimintamangasta, mutta testasin nyt silti. Kyllä tämä jossain määrin kiinnostava oli, kun kerran jaksoin lukea kaksi osaa loppuun asti. Yleensä olen jättänyt kesken tai yhteen osaan näitä toiminnallisempia sarjoja. En tosin ole ihan varma, että jaksaisinko tätäkään yhtään enempää... Kesken sarjaa tarinaan mukaan pääseminen ei ollut liian hankalaa, mutta toisaalta se syvempi idea jää tässä sitten tajuamatta.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Vanhan kirjan arvostuspäivä


Kirjabloggaajat keksivät pitää Vanhan kirjan arvostuspäivän muun muassa siksi, kun kirjan elinkaari julkisuudessa on lyhentynyt (ja ehkä siksikin, ettei kaikkien tarvitsisi aina kitistä, että blogeissa luetaan vain uutuuksia, heh). Tarkoituksena on esitellä joku kirja, joka ei ole vielä klassikkoasemassa, josta ei oteta koko ajan uusia pokkaripainoksia ja jota ei löydy alestakaan enää.

Meinasin esitellä tässä ensin jonkun suosikeistani, joka olisi suuremmalta yleisöltä unohtunut kirja, mutta en osannut valita, niin nyt sitten mennään tällaisella hätävararatkaisulla.

Kiti Kokkonen: Purukumi karusellissa. Gummerus 2006.
(Kansi: Getty Images/Deborah Jaffe)

Kävin tutkailemassa kirjaston viihdehyllyä ja sieltä sattui vahingossa löytymään tällainen kirja. Kiti Kokkonen oli kyllä tuttu nimi ennestään, mutta hänen kirjansa olivat tähän mennessä jääneet lukematta (tai eihän niitä tämän lisäksi taida ollakaan muita kuin Terveisin Karo).

Purukumi karusellissa on sähköpostiromaani, jossa vanhat ystävykset Ronja ja Emilia alkavat kirjoitella toisilleen viestejä monen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ronja on ollut jo pitkään naimisissa, kun taas Emilia vasta järjestelee häitään. Viestit muuttuvat lähinnä parisuhdeongelmien käsittelyksi.

Hmm, tää on taas niitä kirjoja, joista on hirveän vaikea määritellä mikä mun mielipide nyt taas olikaan. Toisaalta sain siis sitä mitä halusinkin eli kevyttä viihdettä hetkeksi, mutta toisaalta tämä ei sitten ollutkaan kovin erityinen kirja. (Ei kovin erityinen tarkoittaa varmaan suunnilleen samaa kuin mitäänsanomaton, mutta se taas ei tarkoita samaa kuin huono.) Kirja oli aika lyhyt eli noin 150 sivua ja luulen, että pidempänä se olisi saattanut jäädä kesken. Pelkkien parisuhdejuttujen vatvominen ei ole omasta mielestäni pidemmän päälle kovin kiinnostavaa ja se tuntui olevan tämän kirjan ainoa pointti.

No mutta joo, ainakin tuli esiteltyä unohduksiin jäänyt kirja. Tavallaan ehkä jopa ymmärrän, miksei tästä ole otettu kasoittain uusintapainoksia. Mutta jotain suomalaista viihdekirjaa kaipaaville tämä on kuitenkin ihan kohtuullinen valinta.