Merenhuiske-blogissa järjestettiin tänä vuonna Afrikan tähti-nimistä lukuhaastetta, jossa piti lukea afrikkalaista ja Afrikasta kertovaa kirjallisuutta. Sain itse suoritettua Afrikan tähti -timantin eli luin 15 kirjaa, joita oli kaikilta alueilta. Aluksi tähän lisäksi suunnittelemani hevosenkenkä jäi suorittamatta. Olisin halunnut lukea enempi afrikkalaisten kirjailijoiden kirjoja, kun nyt luin enempi muiden tekemiä, mutta joskus toiste sitten.
Itä-Afrikka:
* Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö (Tansania)
* Edgar Rice Burroughs: Tarzan viidakon valtias
* Waris Dirie ja Kathleen Miller: Aavikon kukka (Somalia)
* Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili (Kenia)
Keskinen Afrikka:
* Hergé: Tintti Afrikassa (Belgian Kongo)
Pohjois-Afrikka:
* André Voisin: Contes traditionnels du désert (Algeria)
* Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies (Marokko)
* Hergé: Kultasaksinen rapu (Marokko)
Etelä-Afrikka:
* Teija Niemi: Onni Afrikassa (Etelä-Afrikka)
* Alexander McCall Smith: Precious and the mystery of Meerkat hill (Botswana)
* Raili Mikkanen: Elefantti joka luuli olevansa puhveli (Zimbabwe)
Länsi-Afrikka:
* Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä (Norsunluurannikko)
Ei millään tietyllä alueella:
* Alexander McCallSmith: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)
* Osamu Tezuka: Viidakon valtias
* Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen (suom. Akimbo ja leijonat)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Afrikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Afrikka. Näytä kaikki tekstit
lauantai 21. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
Sarjakuva: Kultasaksinen rapu

Hergé: Kultasaksinen rapu. Otava 1999.
(Kääntäjä: Jukka Kemppinen)
Piti saada joku helppo suoritus Afrikan tähti -lukuhaasteen päätökseksi, niin nappasin kirjastosta luettavaksi Tintti-sarjakuva Kultasaksisen ravun. Rapu-säilyketölkkien takia hän päätyy huumeita salakuljettavan rikollisjengin jäljille ja heidän perässään ensin Saharaan ja sitten muualle Marokkoon.
Mä en ole vieläkään mikään erityinen Tintti-fani, mutta onhan nää silti ihan lukukelpoisia. Parasta näissä on vakio-sivuhahmot: kapteeni Haddock (lähinnä kirosanojensa takia), Dupont & Dupond sekä tietty Milou-koira.
Lukuhaasteet:Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)
perjantai 13. joulukuuta 2013
Kirja: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili

Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili. Pieni karhu 2007.
(Kääntäjä: Heikki Saure, kuvitus: Hanna Mattila)
Kirja sisältää viisi satua, joiden nimet ovat seuraavat:
* Papukaijasta tulee matkija
* Gebardi saa täplänsä
* Kilpikonna on kilpensä ansainnut
* Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili
* Likainen virtahepo saa opetuksen
Kaikki ovat afrikkalaisia eläinsatuja, jotka Wilson Kirwa on kuullut aikoinaan isovanhemmiltaan Keniassa. Afrikassa suullinen tarinaperinne on sosiaalinen juttu ja edelleen toisella tavalla voimissaan kuin länsimaissa. Kirwa on halunnut siirtää tätä perinnettä eteenpäin ja siksi koostanut kaksi kirjaa näitä satuja.
Kirjan kaikissa saduissa on mukana Amani-aasi, leijonakuninkaan apulainen, mutta muuten eläinhahmot vaihtelevat. Niissä kaikissa kerrotaan, kuinka joku eläin saa sellaisen muodon, jollaisena se nykyisin tiedetään. Tekstien henki on opettavainen: niissä käsitellään esim. hyvyyttä, ilkeyttä ja ajattelemattomuutta.
Jotain samaa tuntumaa näissä kyllä on kuin suomalaisissa eläinaiheisissa kansansaduissa. En ole koskaan ollut mikään kansansatujen iso fani, niin en näihinkään ihastunut täysillä. Suosittelen kirjaa satufaneille ja afrikkalaisesta perinteestä kiinnostuneille.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Kenia)
tiistai 19. marraskuuta 2013
Kirja: Akimbo och lejonen (Akimbo ja leijonat)

Kirjoitin joku aika sitten sarjan ekasta osasta Akimbo och elefanterna ja tämä on siis toinen. Tässä osassa Akimbo lähtee riistanvartija-isänsä kanssa etsimään ihmisiä vaanivaa leijonaa.
Ekaa osaa pidin vielä ihan ok-tasoisena kirjana, mutta tästä en jaksanut enää innostua. Kirja oli aika tylsähkö ja juoni ei siis tuntunut sisältävän melkein mitään kiinnostavaa.
Luultavasti jätän siis sarjan lukemisen tähän. Vähän vaikuttaa siltä, että Alexander McCall Smith ei vaan osaa kirjoittaa lastenkirjoja niin hyvin kuin aikuistenkirjoja. (Mutta ainakin sain helpon suorituksen lukuhaasteisiin....)
Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Afrikan tähti
lauantai 16. marraskuuta 2013
Sarjakuva: Viidakon valtias

(Kääntäjä: Jannika Riikonen)
Osamu Tezuka on yksi Japanin tärkeimmistä sarjakuvantekijöistä kautta aikojen. Viidakon valtias -manga on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1950 ja tämä lukemani oli sen ensimmäinen osa kahdesta.
Päähenkilö on valkoinen leijonanpentu Leo, jonka kuollut isä oli viidakon kuningas. Leo itse puolestaan ei ole koskaan ollut viidakossa, vaan kasvanut ihmisten parissa. Kun hän joutuu sattumalta viidakkoon, niin tasapainottelu kahden erilaisen maailman välillä on aika hankalaa.
Afrikan eläimet ovat yksi kiinnostuksen kohteistani ja tässä niitä oli ihan riittävästi. Maanosan kuvauksena tämä oli samantyyppinen kuin Tarzaneissa ja tosiaankin siitä tykkään - ei nyky-Afrikassa ole samanlaista hohtoa. Tarina loppui vähän kesken, niin jatko-osa tulee luettua varmaan ihan heti kohta.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Kirja: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)

Alexander McCall Smith: Akimbo och elefanterna. Tundell och Salmson 2010. (suom. Akimbo ja norsut)
(Kääntäjä: Peder Carlsson)
Mulla on varastossa aina näitä lyhyitä äänikirjoja, joita voi kuunnella aina silloin, kun ei millään jaksa aloittaa jotain pidempää.
Akimbo och elefanterna on ensimmäinen osa Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisesta lastenkirjasarjasta ja yhteensä näitä taisi olla viisi. Kirjassa Akimbo-poika on huolissaan elefanttien salametsästyksestä ja yrittää estää salametsästäjiä ampumasta norsuja.
Ei siitä sen enempää, totean kirjan vain olevan ihan okei, siis sellainen, josta ei nyt vaan irtoa mitään analyysiä.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
Totally British - Maybe British, Never English (Skotlanti)
(Kävin kyllä Kirjamessuilla, mutta mitään tekstiä niistä ei taida olla tulossa tänne. En käynyt kuuntelemassa mitään esityksiä, koko tapahtumassa ei tunnu olevan mitään esittelemisen arvoista enkä jaksa kuvata ostoksiani tänne.)
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Kirja: Aavikon kukka

Waris Dirie, Cathleen Miller: Aavikon kukka. WSOY 2010.
(Kääntäjä: Riitta Toivanen, kansi: glenundglenda / Walter Wehner)
Malli ja YK:n hyvän tahdon lähettiläs Waris Dirie on Somaliasta paimentolaisperheestä kotoisin. Hänet yritetään naittaa 13-vuotiaana vanhalle miehelle, joten hän karkaa pois perheensä luota. Ensin hän menee maan pääkaupunkiin Mogadishuun sukulaisten luokse, sieltä muutaman vuoden päästä Lontooseen toisten sukulaisten kotiapulaiseksi.
Dirie jää Lontooseen ja saa sittemmin töitä mallina. Työ vie häntä New Yorkiin ja muualle ulkomaille. Hänelle on tehty viisivuotiaana ympärileikkaus, joka aiheuttaa traumojen lisäksi fyysisiä ongelmia. Se saa vuosien kuluttua hänet puhumaan perinnettä vastaan julkisesti sekä medioissa että YK:n kautta.
Kyseessä ei siis tosiaankaan ole mikään helppo elämä... Osa hankaluuksista Dirien elämässä tulee kulttuurien kohtaamisesta: afrikkalaisten, erityisesti paimentolaisten elämä poikkeaa todella paljon länsimaisesta elämäntyylistä.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin 1980- ja 1990-luvuille. Somalian sisällissota ei tässä siis oikein näy ja muutenkin kaikki olisi saattanut olla erilaista, jos kyse olisi hivenen uudempi tarina. Tai sitten ei... Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1998. Pitääpä vilkaista Googlesta muistaessani, että mitä sen jälkeen on tapahtunut vai onko mitään.
Olen lukenut tämän kerran aikaisemminkin bookcrossingin kautta, mutta sisältö oli jo kerinnyt unohtua. Nyt vähän aikaa sitten tuli mahdollisuus uusintalukemiseen, kun löysin kirjan kirjaston vaihtohyllystä. Se oli samaan aikaan kiinnostava ja vaikuttava, välillä myös rankka tarina. Käytännössä tämä tuli lukaistua läpi yhden päivän aikana, kun kesken jättäminen oli sen verran vaikeaa.
Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva Waris Dirien elämästä. En ole nähnyt sitä, kun suhtaudun vähän skeptisesti elämänkertaelokuviin. Lisäksi epäilen, että hermoni eivät kestäisi sitä, kun kirjakin oli jo riittävän vaikuttava.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Somalia)
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat
lauantai 7. syyskuuta 2013
Kirja: Lahjottu mies

Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies. Gummerus 1994.
(Kansi: Maija Lohikoski / Jorma Luotio, kääntäjä: Annikki Suni)
Kirjan päähenkilö on Murad on insinööri, joka työskentelee päällikkönä kaupungin rakennusvirastossa. Hän on periaatteen mies: vaikka toiset ottavat vastaan lahjontaa, niin hän ei ota, vaikka rahoille olisikin tarvetta. Kerran siihen kuitenkin tulee parempi tilaisuus, jolloin Murad sortuu ottamaan rahat vastaan ja saa sen jälkeen hirveitä omantunnon vaivoja.
Tapahtumat sijoittuvat Tahar Ben Jellounin kotimaahan Marokkoon. Vaikka olenkin lukenut Afrikkaan liittyvää kirjallisuutta, niin oikeiden afrikkalaisten kirjoittamia kirjoja en muistaakseni ole kovin montaa tullut ikinä lukeneeksi. Suurin osa kirjoittajista on siis ollut muualta kotoisin ja osa ei ole tainnut edes asua Afrikassa koskaan. Afrikkalaista kirjallisuutta vaan suomennetaan sen verran vähän, että vaihtoehtoja ei pahemmin ole ollut.
Ennakkoon kirja vähän epäilytti, mutta tämä olikin kiinnostava eikä tylsä, kuten olin ajatellut. Lukiessa mietin aika paljon lahjonta-problematiikkaa, että pystyisinkö itse kieltäytymään sellaisesta. Jonkun työkaverin kanssa on joskus mietitty, että lasketaanko vaikka urakoitsijan tarjoama lounas lahjonnaksi ja kuulin, että yhdelle oli oikeasti tarjottu rahaa vastineeksi jostain luvasta.
Tyylillisesti tämä oli sitä tiettyä 1900-luvun jälkipuoliskon vakavan romaanin tyyliä, aika lähellä sitä Keltainen kirjasto -lajia. Enhän mä tällaisia "oikeita" romaaneja yleensä lue, niin tämän tarkemmin en osaa selittää ja sijoittaa kirjaa mihinkään kirjallisuudenlajiin. Tai Kirjasampo näkyy sijoittavan tämän psykologisiin romaaneihin, mut ihan sama mulle.
Tällä perusteella Tahar Ben Jelloun on sellainen kirjailija, että voisin lukea useamman teoksen verran, vaikken uutta lempikirjailijaa taaskaan löytänyt. Sainpahan taas muistutuksen siitä, että välillä kannattaa kokeilla uusia tuttavuuksia ja poistua mukavuusalueelta.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)
Kirjavuori Mount Everestille
lauantai 11. toukokuuta 2013
Kirja: Contes traditionnels du desert
André Voisin: Contes traditionnels du désert. Milan 2002.
Kirja sisältää 16 satua, jotka ovat alun perin kotoisin aavikolta Afrikasta. Jokaisen sadun alussa on kartta, että mistä päin se on kotoisin ja käytännössä kaikki ovat Algerian alueelta. Tässä ei ole mukana sellaisia perinteisiä eläinsatuja, vaan päähenkilöinä on ihmisiä. Osa saduista on realistisempia ja osa sisältää enemmän satuelementtejä. Välillä tässä on vähän samaa henkeä kuin Tuhannen ja yhden yön saduissa, mutta niistä pidin enemmän kuin tästä.
Tämä tuntuu vähän turhalta esitellä ranskankielistä kirjaa, kun blogin lukijoista ei kovin moni kyseistä kieltä taida osata eikä tätä löydy suomeksi. Tunnen silti tarvetta treenata kieltä itse edes silloin tällöin ja otin tämän luettavaksi, koska se sattui sopimaan lukuhaasteisiin. Kielitaitoni on kuitenkin sen verran ruosteessa, että sanakirjaa olisi pitänyt kaivella esiin aina välillä.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Algeria)
Books on France
Translation: Book contains stories from Africa, which they have telling in Algeria. There's not animal stories, only about people. Style is a little bit same than "One thousand and one nights", but I liked that collection more than this one.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kirja: Tarzan viidakon valtias

Edgar Rice Burroughs: Tarzan viidakon valtias. Kauppakirjapaino 1988.
(Kääntäjä: Jaakko V. Tapio)
Tarzanit on sen verran klassista Afrikka-kirjallisuutta, että pakko oli ottaa edes yksi luettavaksi lukuhaastetta varten.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat viidakkoon jonnekin Sudanin ja Abessinian (nyk. Etiopia) nurkille Itä-Afrikkaan. Viidakossa liikkuu väkeä aika paljon: kaksi amerikkalaista, beduiini- ja arabijoukko, eri afrikkalaisten heimojen edustaja sekä sitten suljetussa yhteisössä eläviä temppeliritarien jälkeläisiä. Kuten kirjan nimikin sanoo, Tarzan on viidakon valtias. Ne, jotka eivät käyttäydy kunnolla eli suostu kunnioittamaan alkuperäisiä asukkaita tai eläimiä, saavat kärsiä.
Luin koko sarjan muistaakseni lukiovaiheessa ja sen jälkeen olen lukenut ehkä pari yksittäistä osaa. Jos kirjoja alkaisi ajatella tarkemmin tai analysoida, kunnolla, niin nämä saisi varmaan kyllä pilattua aika hyvin. Minä en siis analysoi, vaan annan Tarzanin olla ihan rauhassa ylivertainen ja eläinten asua muualla kuin luontaisissa elinympäristöissään.
Se täytyy todeta, että on Tarzan aika sankari edelleenkin. On ihan pakko ottaa koko sarja uusintaluettavaksi.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka
torstai 7. maaliskuuta 2013
Sarjakuva: Tintti Afrikassa

Hergé: Tintti Afrikassa. Otava 2006.
Lehtimies Tintti lähtee Afrikkaan tekemään artikkeleita ja tässä seurataan hänen matkaansa siellä. Sarjakuva on ilmestynyt alun perin vuonna 1931. On tämä kyllä aika oman aikansa mukainen ja siirtomaahenkinen. Piirrostyyli ja tekstisisältö oli molemmat aika stereotyyppisiä afrikkalaisten suhteen ja korostivat valkoisen ihmisen ylemmyyttä. Paikkana on Belgian Kongo, vaikka sitä ei suoraan sarjakuvassa kerrotakaan. Suomi on ilmeisesti yksi harvoista paikoista, jossa albumin nimi poikkeaa alkuperäisestä: tämän nimi on siis ranskaksi Tintin au Congo eli Tintti Kongossa.
Tätä on haluttu rasismin takia kieltää eri maissa, mutta missään ei kai ole tätä ihan virallisesti kielletty. Ylen uutinen kertoo, että Tinttejä saa Ruotsissa pärstäkertoimella. Siellä kirjastoihin ei ole hankittu uusia kappaleita vanhojen kuluneiden tilalle ja tätä saa monissa paikoissa tiskin takaa, jos osaa tulla kysymään. Toinen kiinnostava nettijuttu oli Nurmijärven uutisten sivuilla otsikolla Tintti Afrikassa on särmikäs albumi.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Keskinen Afrikka
Seitsemän sarja
maanantai 25. helmikuuta 2013
Kirja: Elefantti joka luuli olevansa puhveli

Raili Mikkanen: Elefantti joka luuli olevansa puhveli. Tammi 2005.
Kirja on monipuolinen Afrikka-aiheinen lasten tietokirja. Se alkaa yleistietopaketeilla maanosasta ja Zimbabwesta, josta kirjan päähenkilöt ovat kotoisin. Eniten seurataan 10-vuotiaan Chipo-tytön elämää: kerrotaan hänen perheestään ja koulunkäynnistään. Myös pari poikaa on päässyt kertomaan oman tarinansa.
Lasten lisäksi tärkeänä teemana on eläimet. Tavallisista Afrikan villieläimistä on kirjassa useampi tietopaketti. Lisäksi on kerrotaan esimerkiksi orpoja eläimiä hoitavasta paikasta ja puhvelilaumassa elävästä norsusta. Nämä eläinjutut olivat omasta mielestäni parasta antia kirjassa, kun isot eläimet tuntuvat olevan kiinnostavinta, mitä Afrikka voi tarjota.
Toisaalta sitten olisin voinut suhtautua lapsista kertovaan sisältöön innokkaammin, jos en olisi lukenut juuri tätä ennen Riikinkukkotyttö-kirjaa, jossa oli sama näkökulma kuin tässä. Tämän sisältö oli jaettu osiin sen verran kätevästi, että tätä on helppo lukea paloina joko itsekseen tai sitten lapsille ääneen vaikka iltasatuna.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Etelä-Afrikka
torstai 7. helmikuuta 2013
Kirja: Precious and the mystery of Meerkat hill

Alexander McCall Smith: Precious and the mystery of Meerkat hill. Polygon 2012.
Tämä on nyt toinen kirja, joka kertoo Naisten etsivätoimisto -kirjasarjan Precious Ramotswen seikkailuista lapsena. Tässä osassa kouluun tulee kaksi uutta lasta, Teb-tyttö veljensä Pontshon kanssa. Heillä on mangusti lemmikkinä.
Nimestä huolimatta kirjassa ei nyt mitään kunnon mysteeriä ole eli seikkailukirjojen ystäville tätä ei oikeastaan voi suositella. Toisaalta se on kuitenkin sama niissä aikuisten Ramotswe-kirjoissa: eihän nekään oikeastaan mitään dekkareita ole, vaikka ne sellaisiksi usein luokitellaankin.
Afrikka-henkisenä lukemisena tämä oli ihan hyvä kirja. Tässä kohtaa ei ainakaan tarvitse syyttää kirjailijaa länsimaisesta tai siirtomaavaltaisesta näkökulmasta, vaan kyseessä oli ainakin minun silmiini aidon oloisen Afrikan kuvausta. Parasta kirjassa oli mangusti. :D Ne on livenä tosi hauskan näköisiä otuksia.
Lukuhaasteet:Totally British - Maybe British, Never English
Afrikan tähti - Etelä-Afrikka (Botswana)
lauantai 26. tammikuuta 2013
Kirja: Riikinkukkotyttö

Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö. Pieni karhu 2011.
Löysin tämän kirjan luettavaksi kirjaston lastenosaston tietokirjahyllyn Afrikka-luokasta. Kirja on kuvakirja, joka kertoo seistemänvuotiaan Tausi-tytön elämästä Tansaniassa. Hänen nimensä tarkoittaa Riikinkukkotyttöä ja siitä kirja on saanut nimensä. Tytön elämää ja puuhia seurataan sekä kotona että koulussa. Loppuun on tehty yleinen tietopaketti Tansaniasta. Parasta kirjassa oli omasta mielestäni laadukkaat valokuvat. Tekstiosasta en innostunut niin paljoa.
Värikäs päivä -blogin Viivi oli muuten arviossaan sitä mieltä, että kirjasta välittyy tunne, ettei elämä Afrikassa poikkea paljoakaan täkäläisestä. Mulle taas tuli kirjasta sellainen olo, että tässä vertaillaan hienovaraisesti kaikkea sitä, mikä molemmissa paikoissa on erilaista, siis vaikka yleiset tavat ja lasten leikit.
Ja sitten mä ihmettelen, että millä ihmeellä ne opettajat ehtii käydä joka päivä lasten kotona ja saatella niitä lapsia aina kotiin, kun koulun oppilasmäärä tuntui kuitenkin olevan aika iso....
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka
tiistai 22. tammikuuta 2013
Sarjakuva: Aya - elämää Yop Cityssä

Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä. Arktinen Banaani 2010.
Olen lukenut tämän sarjakuvan kerran aikaisemminkin, joskus silloin kun se oli uudempi ja olin lukenut Sallan kirjoittaman blogitekstin. Lukuhaasteiden inspiroimana tuli tartuttua tähän uudestaam-
Aya on nuori tyttö, joka asuu Norsunluurannikolla Yop Cityksi kutsutussa kaupungissa. Hän ei ole niin kiinnostunut pojista ja bilettämisestä kuin hänen ystävänsä Adjoua ja Bintou. Sarjakuva kertoo tyttöjen tavallisesta elämästä ja ongelmista ihmissuhteissa. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun loppuun.
En tunne Afrikkaa oikeastaan ollenkaan enkä tiedä paljoakaan elämästä siellä. Tämä sarjakuva tarjoaa kosketuksen paikalliseen elämänmenoon, vaikken osaakaan arvioida sen todenmukaisuutta. Ainakin sain tästä annostuksen eksotiikkaa. Piirrostyyli on realistisen oloinen. Värimaailmakin vastaa käsitystäni Afrikasta: pääosin käytössä on lämpimiä ja aurinkoisia värejä, kun taas yökohtauksissa kaikki tummenee ja pimenee.
Käsikirjoituksen tekijä Marguerite Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, mutta on asunut nuoresta asti Ranskassa. Piirtäjä Clément Oubrerie puolestaan on juuriltaan kokonaan ranskalainen. Tälle on olemassa jatko-osia ranskaksi, mutta niitä ei ole vielä suomennettu enkä tiedä, että onko niitä tulossakaan. Pitäisi siis vaivautua hakemaan seuraavat osat kirjastosta alkukielellä.
Lukuhaasteet:
Books on France
Seitsemän sarja
Afrikan tähti
Translation: This is one part of French graphic novel series, where story is located on Ivory Coast. Main character is a young girl Aya. She isn't so much intrested about boys and partying as her two friends are. I kind of liked this and I think I'm going to read other parts of series too.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Kirja: Onni Afrikassa

Teija Niemi: Onni Afrikassa. Pieni karhu 2006.
Kävin kaivelemassa kirjastosta jotakin Afrikka-teemaista ja tämä tuli vastaan helppolukuisten kirjojen hyllystä.
Onni-poika on käymässä isänsä ja äitinsä kanssa Etelä-Afrikassa. He ovat käyneet safarilla ja nyt on ohjelmassa isän kanssa Kapkaupungissa turistibussilla kierros. Onni kuitenkin eksyy matkalla slummissa ja tutustuu siellä paikalliseen Efraim-poikaan. Pääasiana on kuitenkin löytää isä, ettei kotiin päin vievä lentokone jätä.
Odotin kirjan nimen perusteella vähän laajempaa katsausta Afrikkaan. Nyt kirjan pääideana on Kapkaupungin slummit ja mä odotin saavani jotain vähän enemmän. Helppolukuisuutensa takia kirja on sen verran ohut, että ei tässä sivumäärässä paljon ehdikään, mutta toisenlaisiakin ratkaisuja olisi voinut olla. Afrikka-aiheesta olisi siis saanut pidemmänkin kirjan ja sen olisi siltikin saanut pysymään helppona lastenkirjana.
Teija Niemi oli mulle ihan tuntematon nimi kirjailijana. Koitin googlailla vähän enkä löytänyt oikein mitään valaisevaa, muuta kuin sen, ettei tämä ole hänen ainoa kirjansa. Löysin sen sijaan Viivin kirjoituksen samasta kirjasta.
Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Etelä-Afrikka
Koen 13 kotimaista kirjailijaa
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Kirja: Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana. Otava 2011.
Tästä kirjailijasta on puhuttu ja tykätty tosi paljon, niin pitihän mun nyt sitten edes tämän yhden kirjan verran kokeilla, kun olen afrikkalaista kirjallisuutta lukenut tosi vähän. Tähän on koottu novelleja, joissa pääosassa on erilaisia afrikkalaisia ihmisiä. Osa tapahtuu Afrikassa ja osa Yhdysvalloissa.
Olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja viime aikoina myös Afrikka on alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Sikäläistä kirjallisuutta en tunne käytännössä ollenkaan ja kulttuuriakin huonosti, niin sikäli kirja oli tajuntaa laajentava. Osa teksteistä oli kiinnostavampia kuin toiset ja meinasin jättää tämän aika monta kertaa kesken. Osittain siihen vaikutti ehkä se, että kirja on tyyliltään niin erilainen kuin normaalisti lukemani kirjat. En siis yleensä välitä tällaisista kirjoista, jossa kaikilla menee huonosti koko ajan....
Olen kuitenkin tyytyväinen, että jaksoin lukea kirjan loppuun asti, kun afrikkalaista kirjallisuutta ei edes ole liian kanssa saatavilla suomeksi. Niihin kahteen muuhun romaaniin en taida ainakaan tällä erää tarttua.
Lukuhaasteet:
Novellihaaste (ulkomainen novellikokoelma)
Totally British - Commonwealth
Tai hei, olisko jollain suositella mulle jotain muuta afrikkalaista kirjallisuutta, mielellään jotain vähän kevyempää?
tiistai 20. marraskuuta 2012
Kirja: Laurent St. John - Den vita giraffen (Valkoinen kirahvi)

Laurent St. John: Den vita giraffen. B. Wahlströms 2007. (suom. Valkoinen kirahvi)
Lukudiplomin tehtävä: Laadi valitsemallesi kirjan henkilölle tai eläimelle kirjeenvaihtoilmoitus. ....ja oma tekstini seuraa tässä:
Hei kaikki kirahvit!
Olen yksinäinen ikinuori kirahvi. Asun Etelä-Afrikassa Sawubonan luonnonsuojelualueella. Etsin laumaa, johon voisin liittyä, mutta myös toisten yksinäisten lähettämät viestit huomioidaan. Toivon, että sinäkin asut jossakin Etelä-Afrikan alueella, että voisimme tavata. Sinun iälläsi ei ole väliä: voit olla nuori, vanha tai jotain siltä väliltä. Ulkonäölläsikään ei ole väliä. Itse olen väriltäni valkoinen, mutta muuten olen mielestäni ihan normaali kirahvi.
t: Valkoinen kirahvi
(Kunnollisen arvion kirjasta voi lukea vaikka Alas taikavirtaa -blogista.)
Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Eläinten talo
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Totally British - Children's Britain
PS. Aloitan nyt vähän jälkikäteen lukemaan Karoliinan aloittamaa Totally British -haastetta ihan omaa tahtiani ja tämä on ensimmäinen suoritukseni. Ja tarkoitus oli ajastaa tämä huomiselle, mutta lipsahti julkaisuun....
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kirja: Alexander McCall Smith - The Limpopo Academy of Private Detection

Alexander McCall Smith: The Limpopo Academy of Private Detection. Little, Brown 2012.
The Limpopo academy of Private Detection on toistaiseksi viimeisin eli 13. osa Mma Ramotswesta ja Naisten etsivätoimistosta kertovaa kirjasarjaa. Tapahtumat sijoittuvat Botswanaan Afrikkaan. Useimmiten etsivätoimiston työtehtävät ovat ennemmin arkipäivän ongelmia kuin oikeita rikoksia. Tässä osassa käsitellään esimerkiksi orpokodin johtajattaren potkuja, mekaanikko-oppilaan pidätystä, talonrakennusta ja tavataan etsivien käsikirjan kirjoittaja.
Kirjat luokitellaan yleensä dekkareiksi, vaikkeivät ne kunnolla olekaan sellaisia. Oikeita isoja rikoksia näissä ei yleensä tapahdu ja ihan koko aikaa ongelmat eivät edes ole pääosassa. En siis lue yleensä paljoa dekkareita, niin siksi tykkään tällaisista välimuotokirjoista. Kirjat on aika leppoisia ja tavallaan hyvän mielen kirjoja. Afrikka tapahtumapaikkana on kiinnostava ja näissä tuntuu olevan ihan realistisesti kuvattu sitä maailmaa. Ainakin kirjailija McCall Smith on asunut Botswanassa useampaan otteeseen, joten siltä osin yksityiskohdat on varmaan hallinnassa (noin muuten hän on siis skotlantilainen).
Laadullisesti tämä osa oli sitä samaa tavaraa kuin ne muutkin. Toisaalta koko sarja on periaatteessa samaa massaa eivätkä ne aina tunnu erottuvan kunnolla toisistaan. Varmaan tykkäisin näistä vähemmän, jos lukisin useamman osan putkeen. Näin välipaloina muiden kirjallisuuden seassa ja pidemmin väliajoin homma toimii kuitenkin ihan hyvin.
Sitä täytyy vielä kritisoida, että nimi ei kuvaa nykyisen kirjan sisältöä. Tietty nimen keksiminen voi olla usein hankalaa, mutta tässä tapauksessa "detective academy" on vain hyvin pieni sivujuonne. Monilla sarjan aikaisemmilla osilla on ollut paljon onnistuneempia nimiä.
Suomennokset ovat olleet pidempään aina pari kirjaa jäljessä alkuperäisestä julkaisutahdista, niin on pitänyt lukea näitä englanniksi ja joitakin myös ruotsiksi. Nämä on tosi helppoja kirjoja lukea vieraalla kielellä, kun sisältö ei ole niin syvällistä eikä siitä tarvitse ymmärtää ihan joka sanaa pysyäkseen kärryillä (tosin kieli on muutenkin suhteellisen helppoa).
Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
torstai 29. maaliskuuta 2012
Kirja-arvio: Helmi saa kodin
Christel Rönns: Helmi saa kodin. Otava 2002.
Christel Rönns oli mulle ennestään tuttu nimi, kun siskolla oli joku hänen tekemänsä kirja. Yhtäkään kirjoista en ollut silti koskaan lukenut, niin tartuin kirjastossa vastaan osuneeseen kuvakirjaan Helmi saa kodin, jossa sekä teksti että kuvitus ovat Rönnsin tekemiä.
Kirjassa pääosassa ovat erilaiset eläimet. Kaksi afrikkalaista norsua haluaisivat itselleen lapsen. Linnut tietävät kertoa, että jossain pohjoisessa kylmässä maassa odottaa norsulapsi ihan yksinään sirkuksessa. Isot norsut lähtevät sitten hakemaan lasta sieltä.
Tämä oli hyvä kirja sekä tarinan että kuvituksen suhteen. Tarina oli eläinaiheiseksi kuvakirjaksi poikkeuksellinen. Adoptio-aiheisia kuvakirjoja on nähty ennenkin, mutta tämä oli myös sen suhteen kiva poikkeus, kun tässä oli ihmisten sijasta eläimiä ja matkan suunta ei ollutkaan se sama normaali "lapsi kehitysmaasta länsimaahan".
Kuvitus oli pehmeä ja luonnollinen, ei mikään ärsyttävä tietokonepiirretty. Se sopi tarinaan hyvin. Värimaailmasta näkee eron maiden välillä: Afrikassa on lämminsävyisiä värejä, pohjoisessa kylmempiä ja tummempia.
Norsut on suosikkieläimiäni tällä hetkellä, joten niihin liittyvä kirja oli hyvä löytö. Just nyt Afrikkakin kiinnostaa ihan muuten vaan. Vastaavia kirjoja voisin lukea mielelläni jatkossakin, joten täytyy tutkia tarkemmin kirjaston kuvakirjavalikoimaa.
Christel Rönns oli mulle ennestään tuttu nimi, kun siskolla oli joku hänen tekemänsä kirja. Yhtäkään kirjoista en ollut silti koskaan lukenut, niin tartuin kirjastossa vastaan osuneeseen kuvakirjaan Helmi saa kodin, jossa sekä teksti että kuvitus ovat Rönnsin tekemiä.
Kirjassa pääosassa ovat erilaiset eläimet. Kaksi afrikkalaista norsua haluaisivat itselleen lapsen. Linnut tietävät kertoa, että jossain pohjoisessa kylmässä maassa odottaa norsulapsi ihan yksinään sirkuksessa. Isot norsut lähtevät sitten hakemaan lasta sieltä.
Tämä oli hyvä kirja sekä tarinan että kuvituksen suhteen. Tarina oli eläinaiheiseksi kuvakirjaksi poikkeuksellinen. Adoptio-aiheisia kuvakirjoja on nähty ennenkin, mutta tämä oli myös sen suhteen kiva poikkeus, kun tässä oli ihmisten sijasta eläimiä ja matkan suunta ei ollutkaan se sama normaali "lapsi kehitysmaasta länsimaahan".
Kuvitus oli pehmeä ja luonnollinen, ei mikään ärsyttävä tietokonepiirretty. Se sopi tarinaan hyvin. Värimaailmasta näkee eron maiden välillä: Afrikassa on lämminsävyisiä värejä, pohjoisessa kylmempiä ja tummempia.
Norsut on suosikkieläimiäni tällä hetkellä, joten niihin liittyvä kirja oli hyvä löytö. Just nyt Afrikkakin kiinnostaa ihan muuten vaan. Vastaavia kirjoja voisin lukea mielelläni jatkossakin, joten täytyy tutkia tarkemmin kirjaston kuvakirjavalikoimaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)