Elisa kirjan äänikirjoja testaamassa

Sain mahdollisuuden kokeilla Elisa kirjan äänikirjoja ja ladata sieltä yhden ilmaiseksi.

Valitsin kuunneltavakseni ruotsalaisen Maja-Maria Henrikssonin nuortenkirjan Inte på riktigt, inte på låtsas. Kirjoitin kirjasta "kunnollisen" arvion toiseen blogiini ruotsiksi ja pääset sinne tästä, mutta tässä sanon sen verran, että en tykännyt kirjasta (liian surullinen ja epäkiinnostava juoni).

Elisa kirjasta olin aikaisemmin kokeillut ladata sähkökirjoja ja olin kyllä kuullut, että siellä on myös äänikirjoja, mutten ollut koskaan tutkinut valikoimaa kunnolla.Yllätyin siitä, miten paljon tuolla on myös ruotsinkielistä kuunneltavaa ja englanninkielisiäkin näkyy olevan.

Hintataso tuolla on matalampi kuin CD:nä muualta ostetuissa äänikirjoissa (sähköisissä versioissa valmistuskulut pienemmät) ja jos joskus haluaisin rahan kanssa äänikirjoja hankkia, voisin sen Elisa kirjasta tehdä. Toistaiseksi kuitenkin ovat riittäneet kirjaston valikoimat ja netistä ilmaiseksi saatavat kirjat. Mutta siitä huolimatta varsinkin toi ruotsinkielinen valikoima houkuttelee edelleen....

Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen

Herman Lindqvist: Ludvig XIV Solkungen. Bonnier 2011. (suom. Aurinkokuningas Ludvig XIV)

Herman Lindqvist on ruotsalainen historioitsija, joka on kirjoittanut useamman kirjan verran elämänkertoja. Ne liittyvät pääasiassa kuninkaallisiin tai muihin hallitsijoihin ja ovat tyyliltään aika populaareja.

Kuuntelin äänikirjana Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:sta kertovan kirjan. Se kertoo samalla sekä kuninkaan elämästä että muutoin 1600-luvun hovielämästä. Koska kirja on ruotsalaista tekoa, niin asioita on linkitetty myös Ruotsiin, vaikka tosin kuninkaallisilla oli muutenkin pienet piirit siihen aikaan.

Olen aikaisemmin kuunnellut kolme Lindqvistin Ruotsin hoviin liittyvää kirjaa ja tämä oli jostain syystä niitä hivenen kiinnostavampi, vaikkei Ranska olekaan maana ollut mielestäni koskaan yhtä kiinnostava. Tai jos se on vaan sitten sitä, että tunnen Ranskan historiaa huonommin? Ennakkoon en tuntenut aikaa ja henkilöitä oikeastaan ollenkaan, koulussa käsitellyt asiat olivat jo aika hyvin unohtuneet. Opin tästä kuitenkin tosi paljon ranskalaisesta hovielämästä ja tuon ajan yhteiskunnasta.

Mulla on vielä kaksi Lindqvistin Ranska-aiheista kirjaa odottamassa kuuntelua ja ne on toivottavasti myös yhtä hyviä ja informatiivisia.

Lukuhaasteet:
Books on France
Kansankynttiläin kokoontumisajot

Translations:
* På svenska. Jag lyssnade boken Ludvig XIV solkungen av Herman Lindqvist. Jag har tidigare lyssnat tre av hans böcker som handlade svenskt hov. Den här var mer intressant - kanske därför att jag vet inte så mycket om Frankrike än om Sverige. Jag lärde mig massorna av nya saker om boken.
* In English for Books on France challenge: This is a Swedish audiobook about French king Ludvig XIV and I think there's not a translation of this book in English or French. I don't know much about older French history. That's why I learned from book many new things about old French society and royal life.

Sarjakuva: Tuuvan talli

Lena Furberg: Stallgänget på Tuva, osat 9 ja 10. Egmont 2010. (suom. Tuuvan talli)

Stallgänget på Tuva eli suomennoksissa Tuuvan talli on sarjakuva, jota on julkaistu Ruotsissa Min häst -lehdessä ja Suomessa sitä vastaavassa Hevoshullussa. Kaikki lehdissä julkaistut sarjakuvat on julkaistu myöhemmin myös kirjamuodossa.

Luin itse tällä kertaa kaksi viimeistä kirjaa eli sarjan loppuosan. Yhdeksännessä osassa on sarjakuvia vuosilta 2005-2006 ja kymmenennessä 2006-2008. Sarjakuvissa seurataan tallin arkielämää: normaalia ratsastusta, hevosten sairastelua ja varsomista, uuden hevosen etsintää.

En ole itse koskaan oikeasti ratsastanut, niin toisaalta tällainen hevosjuttujen lukeminen tuntuu hetkittäin vähän oudolta, mutta menee nämäkin viihteenä siinä missä muutkin aihepiirit. Lena Furbergin piirrostyyli on tosi kiva ja hän taitaakin olla yksi suosikki-sarjakuvapiirtäjistäni. Tuuvan tallia enemmän pidän kuitenkin myös Hevoshulluissa julkaistuista Pollesta ja Jojon jengistä, jotka on yhden sivun mittaisia ja yleensä myös hauskempia.

2x Astrid Lindgrenin kuvakirja

(Olen itse tämän viikon Saksassa ja pistin tämän tulemaan ajastettuna.)

Astrid Lindgren, Ingrid Nyman: Peppi keksii pönkin. WSOY 2008.

Kirjassa Peppi saa taas yhden spontaaneista älynväläyksistään: hän keksii sanan pönkki ja haluaa heti saada tietää mikä se on. Hän lähtee Tommin ja Annikan kanssa kiertelemään kaupungilla ja ottamaan asiasta selvää, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä pönkki on. Onneksi asia kuitenkin selviää lopuksi, ettei se jää vaivaamaan Peppiä eikä lukijaa.

Tarina on irroitettu kuvakirjaksi Lindgrenin aikaisemmasta kirjasta Peppi Etelämerellä. Kuvat tähän on koottu eri kirjoista. Samalla tekniikalla on toteutettu pari muutakin Peppi-aiheista kuvakirjaa, että teksti ja kuvat on yhdistetty useammasta eri kirjasta. Paljon Lindgrenin kirjoja lukeneena pidän kuitenkin eniten niistä kuvakirjoista, joita ei ole jo aikaisemmin julkaistu jossain kertomuskirjoissa. Tämä nimenomainen tarina on silti joka tapauksessa hyvä ja hauska. Peppi-kuvakirjoista se on sieltä paremmasta päästä.

Astrid Lindgren, Ilon Wikland: Punasilmäinen lohikäärme. WSOY 2003.
Tarina Punasilmäinen lohikäärme on julkaistu alun perin yhdessä Astrid Lindgrenin satukokoelmista. Siinä kerrotaan kahdesta lapsesta, jotka löytävät perheensä sikojen karsinasta pienen lohikäärmeen. Omasta mielestäni tarina oli aika surullinen, mutta siitä huolimatta lukemisen arvoinen.

Ideana on tosi kiva, että ihan arkiseen ympäristöön on sotkettu pieni lisäys fantasiaa. Tämä on suunnilleen ainoa Lindgrenin kuvakirjoista, jossa on mukana edes jonkinlaisia fantasiaelementtejä. Kaikki muut kuvakirjat taitavat siis pohjautua tavalla tai toisella niihin realistisiin kertomuskirjoihin. Kirjassa on Ilon Wiklandin kuvitus, joka on sitä samaa perinteistä tuttua laatua kuin aina ennenkin.

3 x hevoskirja

Mulla on kirjahylly ihan turvoksissa ja kaivoin sieltä pinon lukematta jääneitä kirjoja, jotka saavat kertalukemisen jälkeen lähteä kiertoon tavalla tai toisella. Kyseisessä pinossa oli useampi hevoskirja, joita on jostain syystä päässyt kertymään hyllyyn. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, että sain useamman kirjan hyllystä tilaa viemästä pois. Paria kirjaa aloitin ja totesin, ettei ne ole niin hyviä, että viitsisin edes lukea niitä loppuun ja sitten vielä säilyttää.

En ole ikinä ratsastanut itse, mutta luin kaikkia heppakirjoja ala-asteella kun muutkin luki ja sitten aloitin muutama vuosi sitten lukemaan niitä uudestaan satunnaisesti välipalana. Nämä kaikki nyt lukemani kirjat olivat sellaisia, etten ollut niitä sarjoja lukenut koskaan aikaisemmin.

Merja Jalo: Tähtiratsastaja. Otava 1993.

Tähtiratsastaja on yksi osa ratsastusta harrastavasta Markuksesta kertovassa sarjassa. Hän harrastaa erityisesti kouluratsastusta ja toimii samalla mainosmallina. Kirja on yhdistelmä arkielämä, dramatiikkaa ja romantiikkaa. Se on hyvä asia, että vaihteeksi jonkun hevoskirjan ykköspäähenkilönä on poika. Tosin jos olisin itse poika, niin en varmaan lukisi siltikään tätä kirjasarjaa. Tällä perusteella en aio lukea näitä yhtään enempää, kun sarja ei tunnu olevan mun tyyliä.

Merja ja Marvi Jalo: Pappilan ponitytöt ja hylätty poni. Tammi 2003.

Kirjan päähenkilöt Assi ja Inka joutuvat huolehtimaan omien ja kesätyöheppojen lisäksi myös hoitoponista, jonka omistaja ei haekaan sitä takaisin. He harjoittelevat myös pienimuotoisiin ratsastuskilpailuihin. Kirjassa on niitä hevoskirjojen peruselementtejä: kiinnostava poika, kateellisia toisia tyttöjä jne. Tässä ei ole mitään seikkailujuttuja ja huumoriakin on sopivasti. Kirja oli mielestäni vähän samaa tyyliä kuin mitä Tuija Lehtisen uudemmat kirjat olisivat, jos ne olisivat hevoskirjoja. Tästä löysin hyvän uuden tuttavuuden. Tämä kirja ei lähdekään kiertoon ja luen varmasti loputkin sarjan kirjat joskus.

Heddi Böckman: Sandra ja villiruusu. Tammi 1997.

Tämän kirjan olin jostain kirpputorilta löytänyt hyllyyni ja kirjailija ei ollut ennestään tuttu edes nimeltä. Tosin hänen kirjojaan ei olekaan pahemmin suomennettu. Päähenkilönä on Villiruusu-poninsa kanssa ratsastava Sandra. Kirjassa oli se eksoottinen piirre, että tässä oli osana myös laukkakilpailut ja niitä ei ole taidettu ainakaan aikaisemmin lukemissani heppakirjoissa nähdä. Lisäksi mukana oli vähän päälleliimatun tuntuinen osa ystävän perheongelmista.

Periaatteessa tämä oli ihan kiinnostava kirja, ainakin jätän sen toistaiseksi vielä omaan hyllyyni. En vielä tiedä, että luenko sen jatko-osia, saa nähdä. Suomalaisten ja ulkomaalaisten heppakirjojen välillä yleensä selvä ero, tämä on jotakin siltä väliltä. Tämä oli myös näistä kolmesta tällä kertaa lukemastani eniten nuortenkirjamaisin.



Haastesuoritukset:
Lasten linnoitus - Eläimellisiä elämyksiä (3 kpl)
Ikkunat auki Eurooppaan - Ruotsi (1 kpl)

Kolme lasten äänikirjaa

Kuten monet ovatkin jo varmaan huomanneet, kuuntelen aika paljon äänikirjoja. On tilanteita, jolloin ei voi tavallista kirjaa, niin silloin saan äänikirjojen avulla lisää aikaa lukemiseen. Pidemmille kävelylenkeille otan usein MP3-soittimen mukaan, kotona laitan kirjan puyörimään vaikka jumppaamisen tai askartelun "taustamusiikiksi". Usein kuuntelen myös töissä jotain, silloin kun on sellaisia työtehtäviä, että voi keskittyä molempiin.

Tällä kertaa tulee samassa postauksessa kolme äänikirjaa, jotka olen kuunnellut äskettäin.

Laura Ingalls Wilder: Lilla huset på präriet. Bonnier 2009.

Kuuntelin kirjan Pieni talo preerialla. Kirjasarja kertoo kirjailijan omista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista uudisraivaajaperheessä Amerikassa. Käsittääkseni tämä on sarjan tyyliin kolmas osa, mutta suomennettiin ensimmäisenä. Elämä ei ole aina kauhean helppoa preerialla. Ison osan ajasta he asuvat keskellä ei mitään. Tavallaan nämä on kivaa vaihtelua tavallisiin intiaanikirjoihin ja antavat toisen puolen näkökulman siihen aikaan. Tässäkin kirjassa on tosin aika oman aikansa mukainen näkemys intiaaneista.... Olen nyt katsonut myös dvd:ltä vanhaa saman idean perusteella tehtyä tv-sarjaa. Sillä ei ole käytännössä kovinkaan paljoa tekemistä kirjojen kanssa. Tapahtumaympäristöjä on muutettu, henkilöitä lisätty paljon ja draamaakin on enempi.

Viveca Lärn: Monstret i skåpet. Gammafon 2008.

Viveca Lärn on ruotsalainen kirjailija, joka on julkaissut kirjoja myös nimellä Viveca Sundvall. Sillä nimellä on suomeksi julkaistu ainakin kahta lastenkirjasarjaa, toisessa on päähenkilönä Eddie ja toisessa Mimmi.

Lärnin kirjoista valitsin kuunneltavaksi Mimmi-tytöstä kertovan kirjan Monstret i skåpet, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Hän aloittaa päiväkodissa ja yhtenä huolenaiheena on kaapissa asustava hirviö. Kirja on tehty päiväkirjamuodossa, aivan kuten ne myöhemmin tapahtuvat suomennetut osat, joissa hän on jo koulussa. Tykkäsin sarjasta ala-asteella ja luin kirjat useampaan kertaan.

Sellaisena huomiona vielä, että Ruotsissa tunnutaan tekevän Suomea useammin äänikirjoja, joissa on "författaruppläsning" eli kirjailija itse lukee kirjan. Tavallaan se on ihan kivaa eikä huonoja kokemuksia ainakaan itselläni ole vielä, mutta toisaalta on lukijoiksi vaihtoehtona niitä hyviä näyttelijöitäkin.

Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo. Tammi 2008.

Kullervo-poika tulee vierailulle vaarinsa luokse ja tutustuu Ristoon ja Nelliin. Rauha-täti ja Nelli ovat kovasti ihastuneita häneen. Kirjassa on normaaliin tapaan draamaa ja väärinkäsityksiä. Sarja on lastenkirjasarjaksi ihan hyvä, mutta itse taidan pitää enempi Heinähatusta ja Vilttitossusta. Nämä on kyllä silti tosi hyviä töissä kuunneltavaksi: tarinat ei ole monimutkaisia ja äänikirjat on pituudeltaan aika lyhyitä.

Haastesuoritukset
Lasten linnoitus: "Lastenmaa" (2 kpl) ja Klassikko kiikarissa (1 kpl)
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi (1 kpl)

Kirjallinen matka Tukholmaan

Kansien välissä kaupunkilomalla -haasteessa matkustan tällä kertaa Tukholmaan! Näiden kahden kirjan perusteella en päässyt tutustumaan kaupunkiin kauhean monipuolisesti, mutta oli tämäkin matka parempi kuin ei mitään. Löysin lähinnä dekkareita, jotka tapahtuu Tukholmassa, mutten uskaltanut ottaa niistä yhtäkään luettavaksi, kun en tiedä mitkä niistä on mun hermoille sopivia.

Kuuntelin samalla tässä kirjoittaessa Kentin vuodelta 2002 olevaa Vapen & ammunition -levyä fiiliksen saamiseksi. Olen joskus yrittänyt kuunnella enempikin heidän musiikkia, mutten ole jostain syystä tykännyt, tämä on heidän ainoa hyvä levynsä.

Sinikka ja Tiina Nopola: Gekko ja Puupponen. WSOY 2010.

Kaksi yksinäistä otusta, Gekko ja Puupponen tutustuvat toisiinsa sattumalta. He lähtevät Tukholmaan etsimään Puupposen sukulaisia, jotka ovat ihan varmasti aatelisia. He seikkailevat kuninkaanlinnassa ja käyvät myös kuningasperheen järjestämissä juhlissa, vaikkei kaikki sujukaan suunnitelmien mukaan.

Kirjassa on Linda Bondestamin kuvitus, joka on värikäs ja tehty kollaasitekniikalla. Tykkään tyylistä aika paljon, kun sitä on nyt tullut nähtyä enempi muissakin kirjoissa.

Kirja on arvioitu ainakin Lastenkirjahyllyssä. Osallistun tällä myös Lasten linnoitus -haasteen kategoriaan Kirmataan kuvakirjaan.

Martin Olczak ja Anna Sandler: Trolldom i Gamla stan. Rabén & Sjögren 2011.

Orpo opoika Jack pääsee tätinsä Bettyn luokse lomalle Tukholmaan. Hän löytää taikakirjan ja saa tädiltään kuulla, ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää. Hänelle selviää myös, että kaupungissa asuu menninkäisiä, ihmissusia ja muita outoja olentoja. Seurauksena on jännä seikkailu, joka jatkuu sarjan seuraavissa osissa, kun kirja loppuu tosi kesken.

En yleensä lue vastaavia kirjoja, mutta nyt en kirjaa lainatessani tajunnut sen sisältöä. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.... Nyt en vaan pysty ajattelemaan Tukholmaa samalla tavalla kuin ennen, vaan mietin, että mitä kaikkea sieltä oikeasti löytyykään. :D Tässä kirjassa reissataan lähinnä Gamla stanissa ja Gröna Lundin huvipuistossa, muissa kirjoissa ehkä sitten muuallakin.

Tästä löytyy arviointi ruotsiksi Boktjuven-blogista. Tällä kirjalla osallistun Lasten linnoitus -haasteen Uuden äärellä -kategoriaan ja Ikkunat auki Eurooppaan -haastessa kuittaan taas yhden pisteen Ruotsiin.

Tästä kirjasta on muuten olemassa traileri videomuodossa:


(Jag gjorde en liten resa till Stockholm med två böcker. Den första är en finsk bilderbok och den andra är svensk äventyrbok.  Du kan se trailern av andra boken för att ta reda på vad händer. Lyssnade också Kents Vapen & ammunition-skiva samtidigt. Jag gillar inte annars deras skivor, endast den här är bra. Jag vill resa till Sverige på riktigt.... :P)

Ruotsalaisia lasten- ja nuortenkirjoja

Tässä tulee miniarviot samana pakettina joistakin maaliskuun aikana lukemistani ruotsalaisista lasten- ja nuortenkirjoista. Osallistun näillä kaikilla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja kohteena tietty se Ruotsi.

(Sekoilin eilen vähän postauksen ajastamisen kanssa, sori! Tänään olen itse Tallinnassa.)

Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä. WSOY 2011.

Kuuntelin äänikirjana toisen osan Kalle mestarietsivästä kertovasta trilogiasta (paperimuodossa näitä on mun tietääkseni saanut vuosikausia vaan siinä yhteispainoksessa eikä erillisinä). Sarjassa kerrotaan kuudesta ruotsalaisessa pikkukaupungissa asuvasta nuoresta, jossa he käyvät "ruusujen sotaa" keskenään. Porukan ainoa tyttö Eva-Lotta törmää vahingossa murhaajaan ja seikkailuun tulee mukaan vakavampia piirteitä. Tykkäsin sarjasta jo lapsena ja nämä ovat edelleen toimivaa seikkailua. Harmi, ettei Lindgren tehnyt enempi seikkailukirjoja.... Tästä on tehty elokuva, joka on myös aika hyvä. Ihanan retrotyylinen muuten toi kannen kuva. :D
(Lasten linnoitus: Salaseura X)

Sören Olsson ja Anders Jacobsson: Bert och friheten. Egmont 2011.

Bert-sarja kertoo teini-ikäisestä Bertistä, joka soittaa kavereittensa kanssa Heman Hunters -nimisessä bändissä ja muun ajan ajattelee lähinnä vain tyttöjä. Kirjat on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Tässä osassa bändillä on eka oikea keikka ja siihen "valmistautuminen" vie aikaa. Sarjan suomentaminen on jossain vaiheessa jätetty kesken ja tätä uudempaa satsia eli myöskään tätä lukemaani kirjaa ei siis ole käännetty ollenkaan. Mulle koko sarja edustaa niin 1990-lukua, kun silloin kirjat oli tosi suosittuja ja osittain ne oli omaa aikaansa kuvaavia. Omaan makuuni nämä eivät oikein uppoa vieläkään, kun henkilöhahmot on mielestäni tosi typeriä. Eka osa oli mielestäni paras.
(Lasten linnoitus: "Nuorten nurkka")


Åke Holmberg: Ture Sventon i öknen. Bonnier 2005.
(suom. Totte Svensson autiomaassa)

Åke Holmberg on tehnyt kymmenkunta kirjaa yksityisetsivä Totte Svenssonista, joista kuuntelin ruotsiksi kirjan Totte Svensson autiomaassa. Tässä kirjassa matkataan lentävällä matolla Arabian aavikoille ja etsitään roiston viemää ihmejääkaappia, joka on täynnä laskiaispullia. Nämä on ihan omanlaisiaan kirjoja, joihin on pakko palata aina välillä. Viimeisistä suomenkielisistä painoksista on jo aika kauan aikaa, tätä kyseistä kirjaakaan ei edes saa enää kirjastosta suomeksi ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.
(Lasten linnoitus: Salaseura X)

Martin Widmark: Biblioteksmysteriet. Gammafon 2008.

Lainasin kirjastosta ruotsinkielisenä äänikirjana yhden osan helppolukuisesta LasseMaijan etsivätoimisto -sarjasta eikä tätä ole taidettu suomentaa ollenkaan. Olin kuullut sarjasta aikaisemminkin ja kirjailijakin oli jo ennestään tuttu. Tässä osassa Lasse ja Maija auttavat poliisia selvittämään, että kuka vie kirjastosta arvokkaita teoksia. Ainakaan tällä perusteella en vielä sarjasta innostunut niin paljoa, että haluaisin lukea heti lisää, kun parempiakin seikkailukirjoja ja lasten dekkareita on olemassa. Kohderyhmään tämä varmaan uppoaa vähän paremmin.
(Lasten linnoitus: Salaseura X)




Onko kenelläkään teistä lukijoista jotain ruotsalaista lastenkirjasuosikkia?

Kirja-arvio: Zigge zetalla

Inger Lindahl: Zigge zetalla. Tammi 2005.

Kirjan Zigge zetalla päähenkilö on viisivuotias ruotsalainen Sigge, joka haluaisi nimensä kirjoitettavan Z:llä, koska se on hänen lempikirjaimensa. Kirjaimien ja sanojen lisäksi hän on todella paljon kiinnostunut hyönteisistä. Kirjassa seurataan hänen normaalia elämäänsä ja hänen perhettään. Tämä oli ihan kohtuullinen kirja, joka sopii kuitenkin ehkä parhaiten pienille lapsille luettavaksi. Mielestäni tämä olisi just hyvä kirja iltasatuna luettavaksi.

Sekä kirjailija että kirjasarja olivat itselleni entuudestaan tuntemattomia. Nappasin tämän sattumanvaraiseksi luettavakseni kirjastosta, kun tarkoitukseni on lukea lastenkirjahaasteeseen jotain itselleni entuudestaan tuntemattomia kirjoja ja eurooppalaisista erityisesti pohjoiseurooppalaisia. Ainakaan tällä perusteella en kuitenkaan aio lukea enempää samalta kirjailijalta ihan heti yhtään mitään, niin paljoa en tyyliin tai hahmoihin tykästynyt.

Lasten linnoitus: "Lastenmaa"
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

Pekka Töpöhäntä

Osallistun molemmilla kirjoilla Lasten linnoitus -lukuhaasteen kohtaan "Eläimellisiä elämyksiä" ja jälkimmäisellä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa Ruotsi-kohtaan. Pekka Töpöhäntä nyt vaan on sellainen klassikko, etten vaan voinut jättää sitä lukematta kummassakaan haasteessa.

Gösta Knutsson: Eläköön Pekka Töpöhäntä. Gummerus 2009.

Tämä on viidestä Pekka Töpöhäntä -kuvakirjasta tehty yhteisnide hahmon 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kaikissa kirjoissa on Lisbeth Holmberg-Thorin kuvitus, jonka tyyli on omasta mielestäni tosi hyvä.

Mukana ovat seuraavat tarinat:
* Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus. Pekka on käymässä Ahvenanmaalla ja koirat tulevat häiritsemään kissojen juhlimista. Tämä oli näistä mukana olevista ehkä paras, kun ympäristö ja muut hahmot olivat erilaisia kuin yleensä.
* Pekka Töpöhäntä urheilukilpailuissa. Kissat järjestävät yleisurheilukilpailut, mutta kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Tätä muistan lukeneeni lapsena aika paljon ja muista jutuista pari tuntui aluksi jopa täysin vierailta.
* Pekka Töpöhännän silakkaretki. Tarkoituksena olisi saada pyydystettyä kaloja, mutta taas asiat poikkeavat Monnin suunnitelmista. Tässä oli jotenkin pehmeämpi ja pastellivärisempi kuvitus kuin muissa, mutta taida silti pitää siitä tavallisesta ehkä vähän enempi.
* Pekka Töpöhäntä ja lumiukko. Kissat tutustuvat lumiukkoihin. Talviaiheita on sarjassa vähempi, niin siksi tämä on kivaa vaihtelua.
* Pekka Töpöhäntä tivolissa. Kaupunkiin tulee tivoli ja totta kai kaikki menevät sinne.


Gösta Knutsson: Pelle Svanslös på nya äventyr. Adelphi Audio 2008. (Suomennos: Pekka Töpöhännän uudet seikkailut)

Tämä oli sellainen kunnollinen pitkä kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Mitään koko kirjan läpi jatkuvaa selkeää juonta ei ole, vaan kirja koostuu aika irrallisista palasista, jotka ei periaatteessa liity toisiinsa mitenkään. Mun mielestä nää toimii siis paremmin kuvakirjoina, olen aina tykännyt niistä enempi. Pilli ja Pulla on hahmoista omia suosikkejani, vaikka tässä kirjassa ne eivät saakaan niin paljoa näkyvyyttä kuin monissa kuvakirjoissa.

Se tuntuu vähän oudolta, kun näissä kertomuskirjoissa on mukana myös Pekan ihmisperhe. Olin kerinnyt unohtaa sen ihan totaalisesti ja sitten se tuli pari vuotta sitten yllätyksenä, kun kuuntelin pari suomenkielistä Pekka-kirjaa.

Tää ruotsiksi kuunteleminen/lukeminen on kanssa vähän outoa, kun joittenkin hahmojen kohdalla pitää erikseen miettiä, että mikä sen nimi on suomeksi, kun ne suomenkieliset nimet on mulle niin paljon tutumpia. Jos joku haluaa kokeilla äänikirjaa ruotsiksi, silloin tämä on ihan hyvä vaihtoehto. Itse kirja eikä myöskään lukijan aksentti ei ole kumpikaan erityisen hankalia kuunneltavia.

Kirja-arvio: Noidan laulu

Martin Widmark: Noidan laulu. Tammi 2010.

Kirja on neljäs osa Davidista ja Larissasta kertovassa lasten seikkailusarjassa. Tämä oli jostain syystä jäänyt itseltäni aikaisemmin lukematta, vaikka edelliset osat oli jo todettu hyviksi.

Jokainen sarjan osa on suhteellisen erilainen. Tässä osassa Davidin vanhempien tuttava Johan lähettää viestiä ongelmista kaivosyhtiön kanssa. David päättää sitten lähteä ystävänsä Larissan kanssa Lappiin tutkimaan tilannetta. Ensin Johania ei meinaa löytyä mistään ja mystiset miehet ajavat lapsia takaa.

Tarina on kyllä tosi kiinnostava ja seikkailua on mukana riittävästi. Kirja loppui silti liian äkkiä, kun tässä oltiin vasta päästy vauhtiin. Lisäsivujen aikana olisi myös keritty syventää tarinan ydintä lisää ja vähän ehkä hahmojakin. Sarja on kumminkin tosi laadukas. Sitten kun Viisikot ja vastaavat on luettu, niin sen jälkeen nämä on sopivaa luettavaa. Widmark on kirjoittanut myös jonkun helppolukuisen sarjan, mutta se olen vielä jättänyt odottamaan testaamista.

Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi
Lasten linnoitus: Salaseura X

Kirja-arvio: Kulla-Gulla

Martha Sandwall-Bergström: Kulla-Gulla. Bonnier 2008.
(suomennos nimellä Gulla, torpan prinsessa)

Kuuntelin äänikirjana tyttökirjaklassikko Gulla-sarjan ensimmäisen osan. Tämä oli muuten ensimmäinen äänikirja, jonka kuuntelin på svenska ja totesin, että homma toimii tälläkin kielellä ihan hyvin. Päähenkilö Gulla on orpotyttö, joka siirtyy uuteen sijoituskotiin apulaiseksi. Se on köyhän torpparin perhe, jossa on useita lapsia. Tässä osassa päästään vasta alkuun, esitellään henkilöitä ja kuvaillaan normaalia arkielämää. Tapahtumaympäristö on kiinnostava ja kirjan teksti mukaansatempaavaa. Muistaakseni tämä ensimmäinen osa ei kuitenkaan ole kaikkein paras sarjan kirjoista, vaan seuraavat ovat sitäkin parempia.

Suomeksi sarjan kirjoista ei ole otettu vuosikausiin uusia painoksia, viimeiset taitaa olla 1970-luvulta. Olisko näitä ehkä pidetty vähän vanhentuneina...? Alunperin kirjat on siis tehty joskus 40-luvulla ja ne kuvaavat ehkä suunnilleen 1900-luvun alkua. Omasta mielestäni nämä on kuitenkin edelleen toimivia historiallisina tyttökirjoina. Luulen, että sarjaan tarttuvat nykyisin lähinnä ne nuoret, joille äidit suosittelevat tätä oman nostalgiantunteensa takia. Itsekin aloitin lukemaan näitä aikoinaan juuri äitini suosituksesta. Koko sarjan lukemisesta on kuitenkin sen verran aikaa, että voisin vaikka lukea ne kaikki uudelleen joskus lähitulevaisuudessa.

Myös Sara on kirjoittanut blogiinsa Gulla-kirjoista.

Lasten linnoitus: Klassikko kiikarissa
Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

Kirja-arvio: Uusi maa ikkunani takana

Theodor Kallifatides: Uusi maa ikkunani takana. Like 2005.

Tämä kirja kuuluu niihin löytöihin, jotka olen tehnyt sattumalta kirjastossa silloin, kun en ole hyllyjen välissä ollut ihan varma, että mitä oikein etsin sieltä.

Theodor Kallifatides on alkuperältään kreikkalainen kirjailija, joka on asunut Ruotsissa suuren osan elämästään. Kirjassa hän miettii kreikkalaisuutta, ruotsalaisuutta ja muukalaisuutta. Hän ei tunne itseään enää kunnolla kreikkalaiseksi, kun on ollut niin pitkään poissa sieltä, muttei kuitenkaan käy kunnon ruotsalaisestakaan. Kirjassa hän pohtii jonkin verran myös maiden kulttuureja ja niiden eroja.

Kirja oli tosi kiinnostava. Erilaiset kulttuurit on aina mielenkiintoisia ja varsinkin silloin, jos niissä on tälläinen vähän poikkeava näkökulma, joka on samaan aikaan sekä ulkopuolisen että sisäpiiriläisen näkemys. Kallifatides on muuten kirjoittanut myös useampia romaaneja, mutta tämä lukemani teos oli siis asiaproosaa.

Mä olin ihan varma, et mulla olis hyllyssä yks niistä romaaneista, mutta en vaan löydä. Huomaa taas sen, että liiallinen kirjojen omistaminen ei tee hyvää, jos haluaa löytää jonkun tietyn sieltä seasta. Täytyy siis käydä uudestaan kirjastossa, kun olis ollut inspiraatio lukea lisää samalta tekijältä nyt heti.

Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi

Kirja-arvio: Pankkiryöstö

Anna Jansson: Pankkiryöstö. Gummerus 2012.

Ruotsalainen Anna Jansson kirjoittanut aikuisille Maria Wern -dekkareita, mutta lapsille sitten taas tämän pojasta kertovaa Emil Wern tutkii -sarjaa. Nää on sellasia lasten dekkareita. Mun mielestä on kiva, että lapsillekin on jotain oikeitten dekkarien tyylisiä eikä vaan jotain ihme seikkailuja (vaikka on niistäkin kyllä monet hyviä).

Kirjassa pankista on kadonnut rahaa ja Emil saa sattumalta selvitettäväkseen asian. Yksi häiritsevä juttu on se, että Emilin pikkusisko on tosi ärsyttävä. :D Näiden kirjojen tapahtumapaikka on muuten Visbyn kaupunki Gotlannissa. Kaupunki on aivan ihana paikka (olen käynyt siellä vuosia sitten) ja siinä on mulle yksi tärkeä syy lukea näitä kirjoja.

Näitä kirjoja on ilmestynyt nyt suomeksi neljä osaa. Toinen tämän kevään uutuuksista on vielä odottamassa lukupinossa.

Lastenkirjoja on muutenkin useampi odottamassa lukemista. Näillä näkymin luulen, että postaan niistä erikseen kaikista enkä tee mitään kokoelmapostauksia (kuvakirjoja lukuunottamatta). Jos joku ei niistä välitä, niin saatte nyt kärsiä nahoissanne seuraavat 3,5 kuukautta Lasten linnoitus -lukuhaasteen takia, sitten ne arviot varmaan taas vähenee.

Ikkunat auki Eurooppaan: Ruotsi
Lasten linnoitus: Salaseura X

Kirja-arvio: Den stora gåtan

Tomas Tranströmer: Den stora gåtan. Bonnier 2004.

Lukupinon pienentämiseksi tartuin ensiksi tähän lyhyeen runokirjaan. Sen kirjoittaja, ruotsalainen Tomas Tranströmer on Nobel-voittaja vuodelta 2011. Hän on vuosien varrella saanut myös monia muita palkintoja. Joitakin Tranströmerin runokirjoja löytyy siis myös suomen kielellä. Tätä lukemaani kirjaa ei kuitenkaan ole suomennettu.

Kirja sisältää lähinnä lyhyitä haiku-runoja. En olekaan sellaisia pahemmin lukenut, ainakaan viime aikoina, niin kirja oli hyvää vaihtelua. Tranströmer on kuitenkin kirjoittanut myös muunlaisia runoja ja tällä perusteella voisin lukea niitäkin.

Tämä on ensimmäinen pohjoismainen kirjani Eurooppa-haastetta varten. Näihin pohjoismaisiin olisi tarkoitus tutustua tässä vuoden aikana enemmänkin, mahdollisuuksien mukaan alkukielellä. Jos vaikka saisi samalla vaivalla luettua enemmänkin näitä nobelisteja....

B niin kuin Bamse

Lasten sarjakuvista Bamse eli Maailman vahvin nalle on sieltä parhaasta päästä. Egmont on julkaissut niitä vanhoja sarjakuvalehtiä kokoelmateoksina på svenska. Kirjojen julkaiseminen aloitettiin 2000-luvun alussa niistä vanhimmista 70-luvun lehdistä, nyt niitä osia on jo nelisenkymmentä. Tällä hetkellä olen itse menossa 1990-luvun alun lehdissä.

Bamse on just sopivaa luettavaa aamupalalla ja illalla hampaita pestessä. Parasta on, että niissä vanhimmissa lehdissä ja siten myös kirjoissa on mukana Pellefantti-sarjakuvia. Pellefantti on oikeasti suunnilleen paras sarjakuvahahmo ikinä! Tykkään kyllä niistä perus-Bamse-jutuistakin, kun niissä on erilaisia hahmoja ja tarinat on sopivan vaihtelevia. Muistan tykänneeni näistä jo lapsena enemmän kuin vaikka Nakke Nakuttajasta, jota olisi silloin ollut kotona enemmissä määrin tarjolla luettavaksi.

Kirja+elokuva: Saariston lapset

Kirja: Astrid Lindgren: Saariston lapset. WSOY 2009.
Elokuva: Saariston lapset -tv-sarja (1963)

Saariston lapset on yksi ikisuosikkini. Kuuntelin kirjan ensimmäistä kertaa äänikirjana. Olin alunperin meinannut säästellä tätä myöhemmän ajankohtaan. Päätin kuitenkin kuunnella sen, että saisin viimeisen suorituksen lue kirja ja katso elokuva -haasteeseen, kun olin juuri katsellut kirjaan perustuvaa televisiosarjaa. Sen lisäksi on tehty neljä elokuvaa kirjan tarinan ulkopuolelta lähes samalla porukalla. Tai no okei, yksi niistä on melkein kokonaan kirjasta, mutta telkkarisarja täsmää silti siihen parhaiten.

Tykkään tästä filmatisoinnista tosi paljon. Saaristomaisema on tosi ihana ja mukaan on valittu sopivat näyttelijät. Ja mikä parasta, kirja ja tv-sarja täsmäävät tosi hyvin toisiinsa. Joitakin pieniä muutoksia on tehty ja jotain juttuja on säästetty myöhemmäksi. Esimerkiksi siitä hylje-jutusta on ihan oma elokuvansa. Muutenkin nämä perus-Lindgren-filmatisoinnit täsmää tosi hyvin kirjojen kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että kirjailija on itse tehnyt käsikirjoitukset ja ollut mukana kuvauksissa....?

Äh, täytyy kyllä muuten sanoa, että en tykkää jostain syystä äänikirjan lukijan äänestä. Kuriositeettina vielä sen verran, että kirjan paperiversiossa kuvitus on selkeästi tehty leffojen perusteella, kun henkilöt on molemmissa ihan samannäköisiä. (ja onhan sitä kirjaakin julkaistu iät ja ajat leffakannella)

Kirja+elokuva: Mikko Mallikas

Kirja: Gunilla Bergström: Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut (Tammi 2009)
Elokuva: Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut (SVT:n telkkarisarjan jaksoja)

DVD:llä on neljä animaation jaksoa, jotka kaikki taitaa löytyä myös kuvakirjoina. Valitsin luettavakseni nimitarinan samannimisenä kirjana. Mikko Mallikkaalle järjestetään isot synttärijuhlat, jossa on aikamoinen sekamelska. Kivempaa tuntuu olevan pienemmän porukan kanssa. DVD:llä olevassa tämän animaatioversiossa tämä tuntui jotenkin ihan erilaiselta (varsinkin visuaalisesti), vaikka tarina olikin periaatteessa ihan sama.

Mikko Mallikas ei ole koskaan ole ollut lastenkirjojen suosikkilistallani, vaikka sitä luettiin kotona jo silloin kun olin pieni. Vaikka normaalisti pidänkin ja olen ennenkin pitänyt arkisista tarinoista, jostain systä nämä ei ole koskaan kunnolla iskeneet. Kuvitus on tarinoita kivempi, vaikka sekään ei ole paras ikinä. Kuten jo sanoin, animaation visuaalinen ilme tuntui erilaiselta kuin kirjoissa. Itse taidan jatkossa jättää väliin sekä kirjat että nää animaatiot, mutta jos lapselle pitäisi valita jompikumpi, niin silloin ehkä mielummin kirjat (ylläri).

Kuvakirjoja

Jukka Parkkinen, Pia Westerholm: Karhumäen Otso ja Karhunkierros. WSOY 2008.

Karhut Otso, Amalia-täti ja konstaapeli Oiva Karhunen lähtevät eräretkelle Karhunkierrokselle. Toimintaa ja sähläystä on matkan varrella paljon. Karhukolmikko seikkailee myös samojen tekijöiden Karhukirjeitä-sarjan kertomuskirjoissa. Tämä on ensimmäinen kuvakirja, joka kertoo samasta porukasta ja on siis suunnattu ehkä hivenen nuoremmalle lukijakunnalle. Pidin kirjaa hauskana, mutta hauskuus ei perustu samalla tavalla sanaleikkeihin kuin niissä kertomuskirjoissa. On kuitenkin kiva lukea vaihteeksi samoista hahmoista enempien kuvien kanssa. Kokonaisuutena kirja on hyvä, toivottavasti näitä tulisi enemmänkin.

Astrid Lindgren ja Björn Berg: Eemelin suuri kuvakirja. WSOY 2004.

Eemelin suuri kuvakirja on yhteisnide viidestä kuvakirjasta, jotka kaikki kertovat Vaahteramäen Eemelistä. Se sisältää kirjat Se Eemeli, se Eemeli, Eemeli ja Liinan poskihammas, Eemelin sadas puu-ukko sekä Eemeli ja keittokulho. Kaikki jutut ovat tuttuja myös niistä paksummista Eemeli-kertomuskirjoista. Ainoa uusi asia tuntui olevan se, että osa ensimmäisen tarinan teksteistä oli runomuodossa.

Tämä on kunnollinen paketti Eemeliä. Kirjassa on paljon tekstiä ja kuvia, joten se on tavallaan kuin välivaiheena kuvakirjoista oikeisiin kertomuskirjoihin siirtyville lapsille. Toki se toimii myös ääneenluettuna vaikka iltasatuna. Onhan se myös ihan kiva, että Eemeli-kirjoista voi siis valita enemmän tai vähemmän kuvallisen version. Kirja on takuuvarmaa Eemeli- ja Lindgren-laatua, joka kestää vuodesta toiseen.

Kim Fupz Aakeson ja Salla Savolainen: Tyttö joka muisti kaiken. Tammi 2009.

Kaupungin ihmiset on kiireisiä ja päivät toistuvat samalla rutiinilla. Yhtenä aamuna he ovat kuitenkin unohtaneet kaiken sen mitä kuuluu normaalisti tehdä. Yksi tyttö kuitenkin muistaa kaiken eikä kaupunki ole sen jälkeen enää entisensä. Tarina on hauska, nerokas ja ties mitä. Kirja oli liian lyhyt! Samasta tarinastahan olisi saanut jatkettua vielä vaikka mitä. Kirjassa on värikäs piirroskuvitus, johon on yhdistetty kollaasitekniikkaa. Tämä suomalainen kuvitus oli ilmeisesti mukana jo tanskalaisessa alkuteoksessa. Kyllä, tämä kirja kannattaa lukea!

3x kuvakirja

Mauri Kunnas: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen. Otava 2001.

Herra Hakkarainen kävelee unissaan pitkin kaupunkia joka yö. Aina sitten sattuu jotain, mutta hän itse ei muista mistään mitään enää aamulla. Herra Hakkarainen on ollut aina yksi suosikkihahmoistani Kunnaksen kirjoissa. Siksi on kivaa, että on olemassa myös näitä kirjoja, joissa hän on vaihteeksi pääosassa eikä siis tarvitse yrittää etsiä häntä jostain taustalta. Tämä nimenomainen kirja on hyvä myös siksi, että tällä kertaa näkee kunnolla, mitä kaikkea unissakävelyjen aikana oikeasti tapahtuu. Luulen, että kirja sopisi hyvin iltasaduksi lapsille teemansa vuoksi.


Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja lumiukko. Gummerus 2005.

Pekka Töpöhännän pihalla seisoo lumiukko. Muut kissat luulevat sitä ensin joksikin peikoksi ja pelkäävät. Sitten ne keksivät järjestää käytännön pilan Pekalle toisen lumiukon avulla. Kirja on samaa taattua laatua kuin muutkin sarjan kirjat, joten sen luulisi kelpaavan kaikille lapsille. Itse pidän Pekka-kirjoja hyvinä, koska niissä on päähenkilöinä kissoja. Lisäksi näissä kuvakirjaversioissa on hyvä ja sopivan värikäs kuvitus. Vaihtelun vuoksi tämä osa oli myös siksi kiva, koska se tapahtuu talvella - toisin kuin suuri osa muista sarjan kirjoista.


Annika Sandelin, Linda Bondestam: Retkuliina. Teos & Söderströms 2010.

Petra-tyttö löytää kadulta lelukoiran, jonka hän nimeää Retkuliinaksi. Kotiväki ja muut lelut eivät ole koko aikaa aivan innoissaan uudesta tulokkaasta. Tarina kulkee runomuodossa riimiteltynä. Se on mielestäni kivaa, että välillä ilmestyy uusiakin runomuodossa kerrottuja lastenkirjoja. Useinhan runoilla kirjoitetut kuvakirjat ovat niitä perinteisiä opettavaisia tarinoita, joita on jo maailmassa aika paljon. Kuvitus on värikäs ja muutenkin hyvä, kun piirrostyyli ei ole se kaikkein perinteisin mahdollinen.