Astrid Lindgren, Ingrid Nyman: Peppi keksii pönkin. WSOY 2008.Kirjassa Peppi saa taas yhden spontaaneista älynväläyksistään: hän keksii sanan pönkki ja haluaa heti saada tietää mikä se on. Hän lähtee Tommin ja Annikan kanssa kiertelemään kaupungilla ja ottamaan asiasta selvää, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä pönkki on. Onneksi asia kuitenkin selviää lopuksi, ettei se jää vaivaamaan Peppiä eikä lukijaa.
Tarina on irroitettu kuvakirjaksi Lindgrenin aikaisemmasta kirjasta Peppi Etelämerellä. Kuvat tähän on koottu eri kirjoista. Samalla tekniikalla on toteutettu pari muutakin Peppi-aiheista kuvakirjaa, että teksti ja kuvat on yhdistetty useammasta eri kirjasta. Paljon Lindgrenin kirjoja lukeneena pidän kuitenkin eniten niistä kuvakirjoista, joita ei ole jo aikaisemmin julkaistu jossain kertomuskirjoissa. Tämä nimenomainen tarina on silti joka tapauksessa hyvä ja hauska. Peppi-kuvakirjoista se on sieltä paremmasta päästä.
Tarina Punasilmäinen lohikäärme on julkaistu alun perin yhdessä Astrid Lindgrenin satukokoelmista. Siinä kerrotaan kahdesta lapsesta, jotka löytävät perheensä sikojen karsinasta pienen lohikäärmeen. Omasta mielestäni tarina oli aika surullinen, mutta siitä huolimatta lukemisen arvoinen.
Ideana on tosi kiva, että ihan arkiseen ympäristöön on sotkettu pieni lisäys fantasiaa. Tämä on suunnilleen ainoa Lindgrenin kuvakirjoista, jossa on mukana edes jonkinlaisia fantasiaelementtejä. Kaikki muut kuvakirjat taitavat siis pohjautua tavalla tai toisella niihin realistisiin kertomuskirjoihin. Kirjassa on Ilon Wiklandin kuvitus, joka on sitä samaa perinteistä tuttua laatua kuin aina ennenkin.
Olemme lukeneet poikieni kanssa Peppiä nyt jo toistamiseen iltasatuina, ja he tykkäävät kovasti. Nauramme Pepin hassutuksille ja epäsovinnaisuuksille yhdessä. Ihanaa, että Peppi on olemassa! <3 Bloggaan siitä todennäköisesti jossakin välillä lähiaikoina :-).
VastaaPoistaPeppi on Lindgreniä parhaasta päästä! :)
Poista