Into kustannus julkaisee paljon kiinnostavia pamfletteja, joita olen usein tullut vilkuilleeksi, vaikken muista yhtään lukeneeni kokonaan aikaisemmin. Tyylilaji yleiselläkin tasolla on kiinnostava, vaikka onkin yleensä omaan aikaansa sidottu. Tämän syksyn uutuuksista luin Huonoja uutisia -kirjan, jonka pyysin arvostelukappaleena.
Kirja keskittyy analysoimaan journalismin tämänhetkistä ja tulevaa tilaa Suomessa. Käsittelyssä on lähinnä sanomalehtimaailma, ei aikakakauslehdet. Tekijöillä on kova huoli lehtien sisällön laadukkuudesta.
Isot mediatalot vähentävät työntekijöitä, vaikka firmoilla menisikin taloudellisesti suhteellisen hyvin. Toimittajien määrän väheneminen vaikuttaa sekä jäljelle jäävien työoloihin että lehden laatuun. Monet joutuvat tekemään myös pätkätöitä ja alan liikakoulutuksen takia uusia tulijoita on aina jonoksi asti, vaikka edelliset työläiset palaisivatkin loppuun. Erikoistoimittajia on vähennetty, joten monilla osa-alueilla asiantuntevuuskin on vähentynyt. Freelancereita käytetään hyväksi ja sopimukset ovat ihan mitä sattuu.
Työt pitää tehdä kiireellä eikä taustatöitä ehditä enää tekemään samalla tavalla kuin ennen. Monien lehtien sivukokoa on pienennetty ja sivumäärä on pienempi. Myös juttujen määrä on yleensä pienempi. Kiire on yksi syy siihen, miksi usein sorrutaan ottamaan lehdistötiedotteita suurissa määrin juttumateriaaliksi ja siteerataan toisia lehtiä eikä tehdä alusta alkaen uusia omia juttuja.
Myös internet vaikuttaa lehtien tulevaisuutta, mutta paperilehtien kuoleman ajankohtaa on vaikea ennustaa. Netti nopeuttaa työtahtia ja monet jutut ovat jo vanhoja seuraavassa lehdessä. Netissä tehdään usein "klikkausjournalismia" vetävillä otsikoilla kunnon juttujen sijasta. Tilaajien määrä on vähentynyt eivätkä netissä kotonaan olevat nuoret edes ole oppineet samalla tavalla lehtien tilaajiksi kuin vanhemmat ihmiset. Kirjassa pohdittiin jonkin verran myös nettiaineiston maksullisuutta ja lukulaitteiden lisääntymistä, joilla lehden lukeminen eroaa sekä tavallisesta että verkkolehdestä.
Haaveilin itse joskus toimittajan urasta, mutta sitten realismi on iskenyt kehiin. Vakituisen työn saaminen on alalla sen verran kiven alla, etten itse halua sellaiseen epävarmuuteen lähteä, kun olen pätkätöitä tehnyt jo ihan riittävästi toisilla aloilla. Tämä blogi toimiikin jossain määrin toimittajan uran korvikkeena ja samalla kirjoitusharjoituksena, jos sille uralle sattuisin pääsemään joskus.
Toimittajuus kuitenkin kiinnostaa edelleen sen verran, että kirja tuli luettua mielenkiinnolla. Se toimi samalla reality checkinä, että alanvaihto ei todellakaan kannata. Kirja oli tehty kunnon asiantuntemuksella ja taustatyökin vaikutti olevan kunnollista. Siinä oli esitelty tutkimustuloksia ja vertailtu itse tapahtuneita muutoksia. Pitää tutustua tarkemmin Innon pamflettivalikoimaan, että mitä kaikkea sieltä löytyy. Jos sarjassa on muitakin yhtä laadukkaita aiheeltaan kiinnostavia kirjoja, ne tulevat pääsemään lukupinoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti