13-vuotiaan Velman lukulista

Löysin kalenterini lukuvuodelta 1997/1998, jolloin olin seiskalla eli 13-14-vuotias. Siellä oli sivu, jonne piti listata luettuja kirjoja ja ajattelin, että siirrän ne tänne.

6.8.1997 Kari Vinne: Kamilla ja varas
7.8.1997 Marita Lindquist: Mariella ja vanhan rouvan aarre
16.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Hopeajärven rannalla
16.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Pieni kaupunki preerialla
18.8.1997 Jean Webster: Setä Pitkäsääri
28.8.1997 Laura Ingalls Wilder: Farmarin lapset
1.9.1997 Laura Ingalls Wilder: Onnen kultaiset vuodet
4.9.1997 Laura Ingalls Wilder: Neljä ensimmäistä vuotta
11.9.1997 Dian Curtis Regan: Koulussa kummittelee
12.9.1997 Enid Blyton: Seikkailujen joki
17.9.1997 L. M. Montgomery: Anna ystävämme
21.9.1997 F. H. Burnett: Kadonnut prinssi
10.10.1997 Dian Curtis Regan: Kadonneen patsaan tapaus
11.10.1997 Dian Curtis Regan: Vaarallinen telttaretki
18.10.1997 Dian Curtis Regan: Aavelinnan arvoitus
21.10.1997 Enid Blyton: Karanneen vangin salaisuus
23.10.1997 Enid Blyton: Kummallisen nyytin salaisuus
29.10.1997 Sinikka ja Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä
3.11.1997 Ann M. Martin: Violetin kotona kummittelee

Aika vähän tuli näköjään luettua yhtään mitään (verrattuna nykyiseen lukutahtiin). Ehkä se yläasteen aloittaminen sitten vaikutti jotenkin, kun olin kuitenkin kunnon koululainen siihen aikaan. Mutta hyvä kirjamaku mulla kyllä oli! :D Tämän jälkeen aloitin sitten seuraavana keväänä pitämään kunnollista listausta lukemistani kirjoista.

Kirja: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili

Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili. Pieni karhu 2007.
(Kääntäjä: Heikki Saure, kuvitus: Hanna Mattila)

Kirja sisältää viisi satua, joiden nimet ovat seuraavat:
* Papukaijasta tulee matkija
* Gebardi saa täplänsä
* Kilpikonna on kilpensä ansainnut
* Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili
* Likainen virtahepo saa opetuksen

Kaikki ovat afrikkalaisia eläinsatuja, jotka Wilson Kirwa on kuullut aikoinaan isovanhemmiltaan Keniassa. Afrikassa suullinen tarinaperinne on sosiaalinen juttu ja edelleen toisella tavalla voimissaan kuin länsimaissa. Kirwa on halunnut siirtää tätä perinnettä eteenpäin ja siksi koostanut kaksi kirjaa näitä satuja.

Kirjan kaikissa saduissa on mukana Amani-aasi, leijonakuninkaan apulainen, mutta muuten eläinhahmot vaihtelevat. Niissä kaikissa kerrotaan, kuinka joku eläin saa sellaisen muodon, jollaisena se nykyisin tiedetään. Tekstien henki on opettavainen: niissä käsitellään esim. hyvyyttä, ilkeyttä ja ajattelemattomuutta.

Jotain samaa tuntumaa näissä kyllä on kuin suomalaisissa eläinaiheisissa kansansaduissa. En ole koskaan ollut mikään kansansatujen iso fani, niin en näihinkään ihastunut täysillä. Suosittelen kirjaa satufaneille ja afrikkalaisesta perinteestä kiinnostuneille.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Kenia)

Kirja: Aurora ja Molly

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999.
Kansi: Matti Amnell

Sen verran teen poikkeusta yleiseen linjaani, että kopioin tähän osan kirjan takakansitekstistä:

Rakastettujen Aurora -kirjojen henkilöistä kertova tyttökirja, jossa kerrotaan Auroran lapsuudesta viime vuosisadan Helsingissä ja hänen sekä palvelustyttö Mollyn jännittävästä muutosta Kanadaan. Hauska ja tunteisiin vetoava kertomus kahden tytön ystävyydestä vuosisadanvaihteen maailmassa.

Tämän perusteella saa kirjasta ihan eri käsityksen kuin mitä se oikeasti oli. Kirjassa Aurora-tyttö lähtee isänsä luokse Kanadaan. Helsingissä käydään vain pikaisesti ohikulkumatkalla eikä kerrota lapsuudesta siellä (olisin halunnut lukea siitä!). Mukana Suomesta lähtee samalta kylältä palvelustyttö Iida ja irlantilainen Molly tavataan vasta myöhemmin Kanadassa, kun Aurora työskentelee itsekin palvelustyttönä.

Historiallisia lastenkirjoja luen ihan mielelläni, joten tämä sopi ihan hyvin lukumakuuni eikä ollut mikään huono kirja. Tunteisiin vetoavaksi en kuitenkaan tätä kuvailisi.... Juonen olisin toivonut hetkittäin olevan vähän vähemmän suoraviivaista, kun osa henkilöistä jäi vähän turhan ohuiksi ja ikään kuin vain täytteenä oleviksi.

Lisäksi ihmettelen takakannen määritelmää "rakastettu Aurora-sarja". Olen itse lukenut ehkä yhden kirjan aikaisemmin. Ei näitä kukaan tuttuni ole lukenut uutena 90-luvulla (jolloin olin siis itsekin kohderyhmän ikäistä) ja mulla on aikoinaan ollut hyvä käsitys esim. luokkakavereitteni lukemisesta ja heistä moni luki paljon. Näistä oli joskus myös puhetta aikuisporukassa, että kyllä kirjailijasta on kuultu, mutta kukaan ei näitä tunnustanut lukeneensa.

Uusi lanu-blogi

Mä olen jo kauan halunnut kirjoittaa tänne enempi lasten- ja nuortenkirjoista, mutten ole kuitenkaan tehnyt niin, koska haluan kuitenkin pitää blogin sisällön monipuolisena ja yleis-kulturellina. Sitten on myös tuntunut, etten voi kirjoittaa tänne ruotsinkielisistä kirjoista niin paljon kuin haluaisin, kun blogin lukijat lukevat kirjoja kuitenkin ilmeisesti lähinnä suomeksi.

Näistä syistä päätin perustaa lasten- ja nuortenkirjajuttuja varten uuden blogin, joka kulkee ainakin toistaiseksi nimellä Muumilaakso / Mumindalen (mutta nimi menee varmaan vaihtoon vielä heti kun keksin paremman). Se on kaksikielinen eli osan jutuista kirjoitan ruotsiksi, mutta esittelyssä olisi tarkoitus olla jatkossakin kirjoja molemmilla kielillä. Tänne mietin siis jatkossa vähän tarkemmin, että mistä lanu-kirjoista kirjoitan ja Kirjavinkit.fi:hin pidän sitten riman vielä korkeammalla (niin kuin tähänkin asti).

Kirja: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken (Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)

Malin Kivelä ja Linda Bondestam: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken. Berghs, Schildts & Söderström 2013. (suom. Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)

Kuvakirja Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken kertoo neljästä eri-ikäisestä Pixonin veljeksestä. Pojat istuvat television edessä koko ajan. He ovat laihoja, kalpeita ja huonossa kunnossa. Kun televisio hajoaa, he ovat aivan hukassa eivätkä osaa keksiä itselleen tekemistä: ulos leikkimään lähteminen on ihan outoa heille.

Kirja toimii varoittavana esimerkkinä lapsille, että kannattaa joskus poistua television äärestä. Pidin itse kirjaa hauskana ehkä siksi, ettei omassa tuttavapiirissäni ole tällaisia näin pahasti jumittuneita lapsia. Kirjan tehoa taitaa lisätä synkähkö ja tummasävyinen kuvitus, joka ei ole tosiaankaan yhtä värikäs kuin Linda Bondestamin normaali tyyli on.

Kirja: Akimbo och lejonen (Akimbo ja leijonat)

Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen. (suom. Akimbo ja leijonat). Tundell och Salmson 2010.

Kirjoitin joku aika sitten sarjan ekasta osasta Akimbo och elefanterna ja tämä on siis toinen. Tässä osassa Akimbo lähtee riistanvartija-isänsä kanssa etsimään ihmisiä vaanivaa leijonaa.

Ekaa osaa pidin vielä ihan ok-tasoisena kirjana, mutta tästä en jaksanut enää innostua. Kirja oli aika tylsähkö ja juoni ei siis tuntunut sisältävän melkein mitään kiinnostavaa.

Luultavasti jätän siis sarjan lukemisen tähän. Vähän vaikuttaa siltä, että Alexander McCall Smith ei vaan osaa kirjoittaa lastenkirjoja niin hyvin kuin aikuistenkirjoja. (Mutta ainakin sain helpon suorituksen lukuhaasteisiin....)

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Afrikan tähti

Kirja: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)

Alexander McCall Smith: Akimbo och elefanterna. Tundell och Salmson 2010. (suom. Akimbo ja norsut)
(Kääntäjä: Peder Carlsson)

Mulla on varastossa aina näitä lyhyitä äänikirjoja, joita voi kuunnella aina silloin, kun ei millään jaksa aloittaa jotain pidempää.

Akimbo och elefanterna on ensimmäinen osa Alexander McCall Smithin Afrikka-aiheisesta lastenkirjasarjasta ja yhteensä näitä taisi olla viisi. Kirjassa Akimbo-poika on huolissaan elefanttien salametsästyksestä ja yrittää estää salametsästäjiä ampumasta norsuja.

Ei siitä sen enempää, totean kirjan vain olevan ihan okei, siis sellainen, josta ei nyt vaan irtoa mitään analyysiä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti
Totally British - Maybe British, Never English (Skotlanti)

(Kävin kyllä Kirjamessuilla, mutta mitään tekstiä niistä ei taida olla tulossa tänne. En käynyt kuuntelemassa mitään esityksiä, koko tapahtumassa ei tunnu olevan mitään esittelemisen arvoista enkä jaksa kuvata ostoksiani tänne.)

Satupäivä 18.10. ja kirja Anna Talven outo viivytys

18. lokakuuta eli Sadun nimipäivänä vietetään Suomessa satupäivää ja osallistun päivään tällä postauksella.

Lisää tietoja päivästä ja sen ohjelmasta löytyy Suomen teatterit ry:n kotisivuilta. Omat pitkäaikaiset satusuosikkini ovat Eduard Uspenskin Fedja-setä-kirjat ja Astrid Lindgrenin kuvakirjat. Janosch on aika kova juttu kanssa.

Valitsin esiteltäväksi sattumanvaraisesti kirjan kirjaston satuhyllystä.

Sinikka Nopola - Linda Bondestam: Anna Talven outo viivytys. WSOY 2008.

Kirjan teemana ovat vuodenajat, joiden vaihtumiseen vaikuttavat tietyt henkilöt. Talvea ei tule, koska Anna Talvi liikuskelee missä huvittaa Kimmo Kesän kanssa. Kirja esittää siis tietynlaisen näkemyksen siitä, millaista olisi, jos jotain vuodenaikaa ei tulisikaan joko samanlaisena kuin nykyään tai ei tulisi ollenkaan.

Suhteellisesti ottaen tämä on siis lähempänä "oikeaa" satukirjaa kuin kuvakirjaa, koska tekstiä on aika paljon. (Toisaalta se ei olekaan ihme, kun ottaa huomioon kirjoittajan....) Sinikka Nopola on yksi mun suosikkikirjailijoista sekä lasten että aikuisten puolella. Myös kuvittaja Linda Bondestam on yksi mun suosikeista viime vuosilta. Tällä tekijä-kombinaatiolla on aika vaikeaa saada huonoa lopputulosta aikaan, joten pidän kirjaa onnistuneena ja lukisin mielelläni jatkossa parin yhteistuotoksia.

Kirjasta on kirjoitettu myös Leppislampun alla -blogiin.

Kirja: Legenden om potatishäxan (Legenda Pottu-Mäkisestä)

Eoin Colfer: Legenden om potatishäxan. Richters Förlag 2004. (suom. Legenda Pottu-Mäkisestä)
(kääntäjä: Lisbet Holst, kuvitus: Tony Ross)

Veljekset Lukas ja Martin käsketään tekemään jotain kehittävää, joten heidät viedään kirjastoon odottelemaan. Aluksi se on ihan kamalaa, varsinkin kun siellä on tiukka kirjastonhoitaja vahtimassa. Vähitellen äidin ja autokyydin odotteleminen kirjojen seurassa alkaakin tuntua mukavalta.

En ollut tätä aikaisemmin lukenut Eoin Colferin kirjoja ja siksi en ollut ihan varma, että mitä kirjalta pitäisi odottaa (ennakkoluuloja löytyi ihan riittävästi). Aluksi vaikutti siltä, että tässähän annetaan ihan kauhea käsitys kirjastoista ja lukemisesta, mutta eihän se sama linja sitten jatkunutkaan loppuun asti. Tunnelmassa ja tyylissä oli jotain samaa kuin Roald Dahlin kirjoissa.

Kirja on melko ohut ja samalla myös helppolukuinen. Kohderyhmänä taitavat olla ensisijaisesti tyyliin 8-10-vuotiaat pojat, joita lukeminen ei oikein inspiroi. Muillekin tätä voi suositella hyvillä mielin. Tykkäsin tästä itse ja ehkä uskallan kokeilla myös muita saman kirjailijan teoksia.

Kirja: Fyrverkerimakarens dotter

Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter. Opal 2005.
(Kääntäjä: Olle Sahlin)

Fyrverkerimakarens dotter on aasialaishenkinen fantasiasatu. Lilan isä tekee ilotulitteita ja tytär haluaa samaan ammattiin. Hänen ystävänsä Chulak työskentelee elefantinhoitajana. Vastaan tulee kaikenlaista hässäkkää ja ongelmaa ennen kuin Lila pääsee oikeasti tekemään raketteja.

Olen kyllä lukenut aikaisemmin osan Philip Pullmanin kirjoista, mutta mikään erityisen iso fani en ole koskaan ollut. Tämä kirja tuli hankittua joskus nettikirjakaupasta, kun halvalla sain.

Kirja ei ollut huono, mutta tästä olisi saanut paremmankin. Jos se olisi ollut pidempi, niin asioita olisi ehkä keritty käsitellä vähän syvällisemmin. Tuntui, että kohderyhmänä olivat nuoremmat lukijat ja tässä se siis näkyi, vaikka ei pitäisi.

Eniten pidin tässä kirjassa siitä hyvästä itämaisesta tyylistä, mitä löytyi myös Tuhannen ja yhden yön saduista.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Kirjavuori Mount Everestille

Kirja: Kolme kuningatarta

Merja Jalo: Kolme kuningatarta. WSOY 2009.

Kirja kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Tallin omistaja Pena on perinyt kartanon, jonne on luvatta muuttanut kolme sukulaistätiä, jotka eivät halua häipyä pois talosta. Porukka tallilta lähtee siis kartanolle ratsastusleirille ja tarkoituksena on saada samalla tädit häädettyä pois.

Näissä sarjan uudemmissa kirjoissa ei pahemmin edes ratsasteta, vaan pääpaino on seikkailuilla tai satunnaisilla mystisillä tapahtumilla. En ole lukenut vanhempia osia pitkään aikaan, mutta muistelen, että niissä tosiaan ratsastettiin enempi. Näin yksittäisinä luettuna kirjat ovat hyviä välipalaksi ja tarinat tuntuvat toimivilta. Jos niitä lukisi enemmän putkeen, niin luultavasti ne alkaisivat toistaa itseään.

Nummelan ponitalli on pitkä sarja: nyt ilmestyneitä osia on joku 80 ja lisää tulee koko ajan, viime vuosina useampi kuin yksi vuodessa. Perushahmot ja -puitteet ovat edelleen samoja, mutta aika kulkee eteenpäin sarjassa jonkin verran ja uusia hahmoja on tullut mukaan joitakin kappaleita.

Jalon sisarukset ovat dominoineet jo vuosia hevoskirjagenreä. Nykyään ei enää pahemmin ilmesty muiden suomalaisten kirjailijoiden kirjoja eikä ulkomaalaisia käännetä usein. Genren kulta-aika taisi olla 20 vuotta sitten. En ole itse koskaan ratsastanut, mutta siitä huolimatta aloitin lukemaan hevoskirjoja ala-asteella ("no kun kaikki muutkin") ja satunnaisesti luen niitä edelleenkin.

Olisikohan hyvä idea ottaa ensi vuoden projektiksi lukea koko sarja järjestyksessä läpi? Ainakin voisin yrittää tehdä jonkunlaista vertailua sarjan kehityksestä, hmmm....

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste
Nykyajan tyttökirjat

Uusi kirjaostos: Ella ja kaverit

En yleensä esittele täällä erikseen kirjaostoksiani. En myöskään yleensä osta kirjoja täyteen hintaan kaupasta. Nyt tuli kuitenkin tehtyä molemmat, koska kirjabloggaajaporukka keksi tempausidean, että halukkaat hankkisivat jonkun täysihintaisen kirjan kaupasta ja esittelisivät sen blogissaan tänään.

Kaupaksi valitsin Suomalaisen kirjakaupan, koska se sattui olemaan kotiani lähinnä sijaitseva fyysinen kirjakauppa. Liian usein tulee nykyään tilailtua netistä kirjoja.... Valintani kirjan suhteen oli tämän syksyn uutuus Timo Parvelan lastenkirjasarjasta: Ella ja kaverit menevät metsään. Kerkesinkin jo lukea sen (koska suoritin hankinnan etukäteen viime viikolla) ja todeta, että tämä on yhtä hauska kuin aikaisemmatkin osat. Ella-kirjat on suunnilleen parasta suomalaista lastenkirjallisuutta ikinä.

EDIT: Marissan blogista voi lukea lisää tästä kampanjasta ja nähdä listan muista tähän osallistuneista blogeista. Lastenkirjoja ei kovin moni muu ole tainnut tällä kertaa ostaa (en vielä katsonut kaikkia bloggauksia), mutta mulle se oli aika selvä valinta - uusimman Ellan olisin hankkinut kuitenkin jossain vaiheessa.

Kirja: Maan kätkemät

Reeta Aarnio: Maan kätkemät. Otava 2008.

Maan kätkemät on lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa.

Pääosassa ovat neljäsluokkalaiset Liina, Eetu ja Siri, jotka käyvät tavallisen koulun lisäksi myös erillisillä taikatunneilla, kun heillä on erityiskykyjä. Alueelta alkaa kadota lapsia ja kolmikko lähtee etsimään heitä.

Kirjassa yhdistetään reaalimaailmaa fantasiaan. Tapahtumat sijoittuvat oikeastaan koko ajan oikeaan maailmaan, mutta täällä sitten kuitenkin liikkuu kaikenlaisia outoja hahmoja, kuten maahisia ja tonttuja. Tähän "Taikaolennot" ovat kaikki sellaisia kansanperinne-tyyppisiä eivätkä mitään eksoottisia. Tähän tulee sitten lisäksi se taikominenkin, joka ei kuitenkaan ole sellaista taikasauva pystyssä loitsimista.

Tästä tuli vähän mieleen Maria Turtschaninoffin kirja Helsingin alla. Jotenkin on sellainen tuntuma, että myös Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon saattaisi olla samaa tyyliä. (Molemmat linkit menee Risingshadow.fi:hin.) Tai oli tässä kanssa jotain samaa kuin Harry Potterissakin....

Tyylilajina kotimainen lasten fantasia, joka on enemmän kuin tavallinen satukirja, on hyvä asia ja tämä kirja edusti hyvin kyseistä genreä. Jatko-osat menee lukupinoon heti, kunhan ensin jaksan hakea ne kirjastosta. Lyhyesti sanottuna siis tykkäsin tästä.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

13 kotimaista kirjailijaa -lukuhaasteen kooste

Liityin vuodenvaihteessa Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -facebookryhmään. Tehtävänä on ollut lukea 13 itselleen uuden kotimaisen kirjailijan kirjoja vuoden 2013 aikana. Mä olin taas kerran suunnitellut vaikka mitä, mutta eihän nämä lukuhaasteet koskaan tuppaa menemään suunnitelmien mukaan.

Luetut kirjani ovat tässä:
1. Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna
2. Teija Niemi: Onni Afrikassa
3. Jenni Linturi: Isänmaan tähden
4. Harri István Mäki: Sihis ja suuri kuuretki
5. Saara Henriksson: Moby Doll
6. Anni Blomqvist: I stormens spår
7. Emma Juslin: Frida ja Frida
8. Johan Bargum: Seglats i september (suom. Syyspurjehdus)
9. Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja
10. Terttu Autere: Sininen hatturasia
11. Jari Tervo: Jarrusukka (blogitekstiä ei tulossa)
12. Silja Sillanpää: Reissukissa Katti Matikainen
13. Reeta Aarnio: Maan kätkemät

Kirja: Reissukissa Katti Matikainen

Silja Sillanpää: Reissukissa Katti Matikainen. Otava 2003.

Mulla on ollut pienoisia ongelmia löytää lukuhaastetta varten kotimaisia lastenkirjoja, joiden kirjailijoilta en olisi ikinä lukenut yhtäkään kirjaa. Aika kauan piti kirjahyllyjä eri paikoissa tonkia, tämä löytyi pikkusiskon hyllystä.

Kirjan kirjoittaja Silja Sillanpää on esiintynyt televisiossa Pikku kakkosessa ja kirja on syntynyt sinne lähetettyjen lasten piirustusten perusteella. Mä en ole kyseistä ohjelmaa katsonut edes vahingossa varmaan kahteenkymmeneen vuoteen, niin ei ole ollut mitään hajua, että mitä siellä nykyään näytetään (tai no enhän mä sitä lapsenakaan kovin montaa kertaa katsonut).

Päähenkilönä on reissukissaksi ryhtyvä Katti Matikainen, joka lähtee kiertelemään eri paikoissa. Matkailu on teemana hyvin löyhästi, suurimman osan ajasta sen huomaa vain siitä, ettei kissa ainakaan kotonaan ole. Yksittäiset tekstit ovat aika lyhkäisiä eivätkä käytännössä jatkuvia, niin tätä olisi helppo lukea lapsille paloissa. Osassa teksteissä ollaan matkalla eksoottisissa paikoissa (avaruudessa asti jopa) ja välillä sitten ihan tavallisemmissa. Erilaisia ihmisiä ja eläimiä tulee tavattua useita, kotitonttuja ja muitakin taruolentoja vilahtaa myös mukana.

Tämä oli ihan hyvä luettava kirja sillä aikaa kun tietokone jumittaa ja siinä latautumista odotellessa pystyi lukemaan aina vähän eteenpäin. Jatko-osat tuskin lähtee luettavaksi ihan heti, vaikka kissoista pidänkin. Ainakin tällä kertaa kokonaisuus oli aika epätasainen eikä sen takia enempi houkuttele. Timo Kästämän kuvituksesta tykkäsin, kun se tuo mieleen omalla ala-asteellani käytetyn aapisen, joka oli tosi hyvä.

Lukuhaasteet:

Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Kirja: Muumipeikon talo

Riina ja Sami Kaarla: Täältä tulee pikku Myy - Muumipeikon talo. Tammi 2013.

Tove Jansson ei ehtinyt tehdä montaa muumiaiheista kuvakirjaa. Muilta tekijöiltä niitä on ilmestynyt sitten senkin edestä ja osa on pohjautunut siihen japanilaiseen animaatioon. Suomessa uusimpien muumitekijöiden joukossa ovat Riina ja Sami Kaarla, jotka ovat tehneet pienille lapsille suunnattuja kuvakirjoja. Niistä osa on sellaisia kurkistusluukku-kirjoja.

Tässä esittelemässäni osassa pikku Myy riehuu muumitalossa ja Muumipeikko hermostuu siihen. Hän päättää rakentaa oman talon ja saa apua Niiskuneidiltä siihen. Tämä perustuu Tove Janssonin sarjakuvatarinaan, joka on viimeisimmäksi julkaistu kokoelmateosten toisessa osassa. Mutta koska kirja on suunnattu nuoremmille lukijoille, niin sarjakuvaa on yksinkertaistettu aika paljon.

Vertailin joskus eri muumikirjojen kuvitustyyliä. Kaarlojen kirjat ovat tyyliltään ja hengeltään lähellä Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjaa ja mukana on riittävästi värejä. Monet uudehkot muumikirjat ovat sellaista muumilehden tyyliä, joka on nykyaikaisempaa tai animaatiohenkisempää eikä tavoita sitä alkuperäistä henkeä kunnolla.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

Kirja: Outo vieras muumitalossa

Tove Jansson, Per Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa. WSOY 2010.
(kääntäjä: Panu Pekkanen, kansi: Jukka Aalto)

Outo vieras muumitalossa on kuvakirja, jossa kuvitus koostuu muumitalon pienoismallista ja nukke-muumihahmoista otetuista valokuvista. Tarina kertoo siitä, kun joku outo hahmo saapuu taloon ja pikku Myy aloittaa selvittämään asiaa. Talossa haisee ja Myy kiertää ympäriinsä etsimässä sen aiheuttajaa.

Muumiaiheisia nukkeanimaatioita taas en ole koskaan katsellut, vaan pelkästään niitä piirrettyjä ja muissa kirjoissa on kaikissa tainnut olla myös sellainen piirroskuvitus. Aikaisempien kokemusten jälkeen tuntui vähäsen oudolta katsella tämän kirjan kuvitusta, mutta kaipa siihenkin tottuisi jossain vaiheessa.

Tarinassa sen sijaan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli luonteeltaan aika muumimainen - ihan niin kuin pitääkin. Mukana oli myös useita harvemmin nähtyjä hahmoja, kuten Ruttuvaari, Miska ja Homssu.

Kokonaisuutena tämä oli aika hyvä ja toimiva kirja. Tätä kelpaa suositella kenelle tahansa, joka muumeja haluaa lukea. Suosittelen myös käymään Tampereella Muumilaakso-museossa, jossa on ainakin ennen ollut vastaavia muuminukkeja nähtävillä.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

Kirja: Hämäräkirja

Hannele Mikaela Taivassalo ja Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja. Teos & Söderströms 2009.
(Kansi: Lena Frölander-Ulf, kääntäjä: Henriikka Tavi)

Löysin Hämäräkirjan lasten kuvakirjahyllystä kirjastosta. Sen teemana on pimeys.

Pieni prinsessa asuu linnassa ja ympäröivässä pimeydessä vaanii ties mitä kaikkea. Prinsessa ei kuitenkaan pelkää ja poistuu linnasta ulos metsään. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen ja aiheeseen sopivasti synkkä eli mustaa on selvästi enempi.

Varsinkin alussa tämä kirja tuntui aika pelottavalta, kun pelkään itsekin pimeää ja kuvittelen siellä olevan jotain vaarallista. Periaatteessa tarina on kuitenkin siten rakennettu, että metsä ja sen pimeys ei olekaan niin vaarallinen kuin aluksi annetaan ymmärtää.

Eka reaktio lukemisen jälkeen oli, että tämä oli aika huono kirja. Tarkemman miettimisen ja uuden selailun jälkeen totesin, että on tämä sittenkin kyllä aika hyvä. Tarinassa on vanhaa satuhenkeä, mutta toteutus on vähäsen erikoinen ja poikkeava, mutta kokonaisuudeltaan onnistunut. Tämä ei siis ole tarinaltaan, kuvitukseltaan eikä aiheeltaankaan kaikkein tavallisin kuvakirja.

En ole ihan varma, että lukisinko tätä pimeää pelkääville lapsille. Ehkä tarjoaisin tätä ennemmin jollekin seikkailunhaluiselle lapselle.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Kirja: Contes traditionnels du desert

André Voisin: Contes traditionnels du désert. Milan 2002.

Kirja sisältää 16 satua, jotka ovat alun perin kotoisin aavikolta Afrikasta. Jokaisen sadun alussa on kartta, että mistä päin se on kotoisin ja käytännössä kaikki ovat Algerian alueelta. Tässä ei ole mukana sellaisia perinteisiä eläinsatuja, vaan päähenkilöinä on ihmisiä. Osa saduista on realistisempia ja osa sisältää enemmän satuelementtejä. Välillä tässä on vähän samaa henkeä kuin Tuhannen ja yhden yön saduissa, mutta niistä pidin enemmän kuin tästä.

Tämä tuntuu vähän turhalta esitellä ranskankielistä kirjaa, kun blogin lukijoista ei kovin moni kyseistä kieltä taida osata eikä tätä löydy suomeksi. Tunnen silti tarvetta treenata kieltä itse edes silloin tällöin ja otin tämän luettavaksi, koska se sattui sopimaan lukuhaasteisiin. Kielitaitoni on kuitenkin sen verran ruosteessa, että sanakirjaa olisi pitänyt kaivella esiin aina välillä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Algeria)
Books on France

Translation: Book contains stories from Africa, which they have telling in Algeria. There's not animal stories, only about people. Style is a little bit same than "One thousand and one nights", but I liked that collection more than this one.

Lukudiplomi-haasteen kooste

Hdcanis aloitti blogeissa Lukudiplomi-haasteen, jossa oli tarkoituksena suorittaa jokin peruskoululaisille suunnatuista kirjalistoista Opetushallituksen Kunnari-sivulta valitun tason mukaisesti. Oma valintani oli 5.-6.-luokille tarkoitettu Matilda.

Kategoriat ja lukemani kirjat tulee tässä:
Aarresaari - Eric Knight: Lassie palaa kotiin
Aikamatka - Eva Ibbotson: Kazanin tähti
Eläinten talo - Laurent St. John: Den vita giraffen (suom. Valkoinen kirahvi)
Mummolan vintiltä - Anni Swan: Iris rukka
Sydänasioita - Tuija Lehtinen: Laura kultatukka
Naurutalo - Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti
Johtolanka - Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus
Iloinen lipas - Tuhat ja yksi yötä
Fantasia - Angie Sage: Magi (suom. Magiaa)
Ilmarin ihmelääke - muumisarjakuva
Elokuva - Liikkuva linna

Oli se nyt kyllä aika hyvin, jos kymmenestä kirjasta kuusi oli sellaisia, etten ollut lukenut niitä aikaisemmin ja elokuvaakaan en ollut ennen nähnyt. Alkuperäinen suunnitelma oli, että kaikki olisivat olleet itselleni uusia, mutta asiathan ei yleensä mene suunnitelmien mukaan. Niin kuin ei sekään, että olisin lukenut useamman kuin yhden diplomin kirjat....