Hannele Mikaela Taivassalo ja Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja. Teos & Söderströms 2009.
(Kansi: Lena Frölander-Ulf, kääntäjä: Henriikka Tavi)
Löysin Hämäräkirjan lasten kuvakirjahyllystä kirjastosta. Sen teemana on pimeys.
Pieni prinsessa asuu linnassa ja ympäröivässä pimeydessä vaanii ties mitä kaikkea. Prinsessa ei kuitenkaan pelkää ja poistuu linnasta ulos metsään. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen ja aiheeseen sopivasti synkkä eli mustaa on selvästi enempi.
Varsinkin alussa tämä kirja tuntui aika pelottavalta, kun pelkään itsekin pimeää ja kuvittelen siellä olevan jotain vaarallista. Periaatteessa tarina on kuitenkin siten rakennettu, että metsä ja sen pimeys ei olekaan niin vaarallinen kuin aluksi annetaan ymmärtää.
Eka reaktio lukemisen jälkeen oli, että tämä oli aika huono kirja. Tarkemman miettimisen ja uuden selailun jälkeen totesin, että on tämä sittenkin kyllä aika hyvä. Tarinassa on vanhaa satuhenkeä, mutta toteutus on vähäsen erikoinen ja poikkeava, mutta kokonaisuudeltaan onnistunut. Tämä ei siis ole tarinaltaan, kuvitukseltaan eikä aiheeltaankaan kaikkein tavallisin kuvakirja.
En ole ihan varma, että lukisinko tätä pimeää pelkääville lapsille. Ehkä tarjoaisin tätä ennemmin jollekin seikkailunhaluiselle lapselle.
Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013
Oi, Hämäräkirja! Tämä löytyy omasta hyllystäni, tosin ruotsiksi ja minusta kirja on erinomainen erilaisuudessaan. Harvalla prinsessakirjalla on näin kantaaottava ote. Mustat kuvat ovat todella tyylikkäitä ja kirjassa on sopiva ripaus huumoria. (En tosin tiedä, kuinka hyvin huumori on onnistuttu välittämään suomenkieliseen kirjaan.) Bloggasin itse tästä viime syksynä Svenska dagenin kunniaksi ja på svenska tietysti :) (Jos kiinnostaa, niin täältä löytyy:)
VastaaPoistahttp://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2012/11/for-svenska-dagens-skull-morkerboken-av.html
p.s. anteeksi sähläys edellisen kommentin kanssa! :)
Käyn kurkkimassa sun tekstin kanssa ja pitääkin lukea tämä joskus ruotsiksi, niin voisin vertailla tekstejä.
Poista