L. M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat. Minerva 2009.
(Kääntäjä: Sisko Ylimartimo, kansi: Päivi Veijalainen)
L. M. Montgomeryn Anna- ja Emilia-sarjat on luettu aikoinaan moneen kertaan, mutta muista kirjoista en ole lukenut aikaisemmin kuin yhden, Hedelmätarhan Kilmenyn. Nyt suunnittelin lukevani kaikki loputkin ja aloitin Vanhan kartanon Patista, kun se sattui olemaan tarjolla kirjastossa.
Kirjan alkaessa Pat on seitsemänvuotias ja kasvaa tarinan edetessä nuoreksi aikuiseksi. Hän on kovasti kiintynyt perheeseensä ja varsinkin heidän asuinpaikkaansa Silver Bushiin eikä halua minkään muuttuvan ikinä. Muutoksilta ei kuitenkaan voida välttyä vuosien kuluessa.
Mulla oli pari huonoa päivää, mutta jotenkin kirja onnistui muuttamaan ne paremmiksi. Tämä ei ollut paras lukemani kirja, mutta positiivinen vaikutuksensa sillä tuntui olevan silti. Siinä oli oma vanhanaikainen tunnelmansa, josta pidin.
Montgomeryn kirjoja on pidetty aina tyttökirjoina, mutta näitä uusia suomennoksia on ilmeisesti suunnattu lähinnä aikuisille. Päähenkilön nuoresta iästä huolimatta ainakaan tämä ei ole selkeä nuortenkirja, muttei toisaalta tunnu kunnon aikuistenkirjaltakaan. Mieluiten tähän saattavat ehkä tarttua kaltaiseni nostalgikot, jotka ovat viihtyneet kirjailijan tyttökirjojen kanssa nuorempana.
Lukuhaasteet:
Totally British - Commonwealth (Kanada)
Kiinteistöhaaste
Kyllä nämä uudet Montgomeryt on ihan kiinnostavia. MItä en kuitenkaan ymmärrä on nuo kannet, ne on minun mielestäni jotenkin kolsoja. Tyylitellymmillä ja paremmin kirjaan sopivilla kansilla olisi lukuhalua lisäävää merkitystä. Ei sillä, jos tykkää Montgomerystä, on nämä milteinsä pakko lukea oli kannet millaiset oli.
VastaaPoistaEn ole kansia lukiessani ajatellut oikeastaan ollenkaan, mutta olet kyllä ihan oikeassa siinä, että ne voisivat olla paremmatkin.
Poista