Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. joulukuuta 2014

Elokuva: Tarzan 2



Tarzan 2
Kotimaa: USA
Valmistumisvuosi: 2005
Tyylilaji: lasten animaatio

Animaatio Tarzan 2 on jatkoa Disneyn Tarzanille (1999) ja se julkaistiin suoraan DVD:lle. Tarzan on lapsi, joka elää gorillojen kanssa. Onnettomuuden jälkeen hän karkaa viidakkoon, näkee uusia alueita ja tapaa uusia eläimiä.

Elokuva ei perustu kirjoihin, vaan on ihan uusi kertomus. Konsepti on samanlainen kuin kaikissa Disney-filmeissä: lauluja, koomisia eläinhahmoja jne. Lastenelokuvana tämä on okei, muttei Tarzan-filminä. Olen nähnyt niitä monta parempaa (Johnny Weissmüller on paras!).

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Elokuva: The Queen



The Queen
Kotimaa: Britannia
Valmistumisvuosi: 2006
Pääosissa: Helen Mirren, Michael Sheen

Elokuva kertoo ajasta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Kuningatar Elisabet ei oikein osaa suhtautua asiaan, kun taas vasta pääministerinä aloittanut Tony Blair onnistuu ymmärtämään kansaa vähän paremmin.

Olen nähnyt tämän aikaisemminkin, tykkäsin silloin ja nyt edelleen tuntuu kohtuuhyvältä elokuvalta. On noi kuninkaalliset sen verran kiinnostavia, että myös leffat aiheesta kelpaavat mulle kirjojen lisäksi. Helen Mirren on näköjään saanut myös Oscar-palkinnon roolisuorituksestaan kuningattarena.

Totally British -lukuhaasteen bonukseksi kolmas brittiläinen elokuva.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Elokuvissa

Mä löysin joskus viime vuoden lopussa Facebookista sivun Svenskspråkiga filmer i huvudstadsregionen ja olen ihan innoissani edelleen. Vanhojen suomalaisten elokuvien lisäksi mä olen tykännyt tosi monista ruotsalaisista uusista elokuvista ja tuota kautta ne on helppo löytää.

Kävin muutama viikko sitten katsomassa Lukas Moodyssonin nuortenelokuvan Me ollaan parhaita! (Vi är bäst!). Se tapahtuu 80-luvulla ja kertoo muutamasta tytöstä, jotka aloittavat punk-bändin. Se oli helt okej, muttei erityisen loistava kuitenkaan. Nuortenelokuvia saisi kuitenkin olla enempi täällä Suomessa levityksessä....

Eilen kävin katsomassa kirjaan perustuvan elokuvan Satavuotias, joka kiipesi ulos ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Se oli sen verran ex tempore -käynti, etten kerinnyt kirjaa lukea etukäteen. Sen verran hyvä katselukokemus oli, että kirja täytyy tosiaankin lukea. Elokuva kertoo vanhuksesta, joka karkaa vanhainkodista, saa moottoripyöräjengin peräänsä, kiertelee ympäriinsä ja muistelee menneisyyttään.

Noi molemmat siis löysin Facebook-sivun kautta ja varsinkin ensimmäinen olisi muuten varmaan jäänyt huomaamatta. Nyt sitten houkuttelisi käydä katsomassa joku animaatio ruotsi-dubeilla....

PS. Otsikkogeneraattori olis käytännöllinen kapistus.

torstai 12. joulukuuta 2013

Elokuva: Hobitti 1


Hobitti - Odottamaton matka
(The Hobbit - An Unexpected Journey)
Valmistumisvuosi: 2012
Tyylilaji: Fantasia / seikkailu
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Andy Serkis

Kaikki varmaan jo tietää, että Hobitti on myös kirjana ja sijoittuu aikaan ennen Tarua Sormusten herrasta. Bilbo on hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä jännitystä. Hän kuitenkin lähtee kääpiöporukan mukaan pelastamaan lohikäärmeen vahtimia kääpiöiden esi-isien rikkauksia. Matkalla tulee sitten kaikenlaisia esteitä.

Silloin kun tämä oli elokuvateatterissa, jäi menemättä katsomaan ja nyt oli sitten jo aikakin nähdä tämä (kirjaston varausjonossa meni vain vähän yli kaksi kuukautta). Visuaalisesti tämä on kyllä yhtä hieno kuin Taru Sormusten herrasta oli aikoinaan. Mutta muuten tämä ei sitten ihan täysin vastaakaan omaa käsitystäni Hobitista, vaikka se olikin suhteellisen uskollinen kirjalle.

TSH on paljon pidempi ja se oli kolmena elokuvana, nyt sitten joku on saanut älynväläyksen laittaa myös Hobitin kolmeen osaan. Yhdessä osassa olisi ollut ehkä vähän oiottuja mutkia, mutta uskon, että tämä olisi toiminut paremmin kokonaisuutena silloin. Lopullisen arvion pystyy kuitenkin tekemään vasta sitten, kun myös loputkin osat on nähty. (Ainakin tämä loppui ärsyttävästi kesken!)

Pitääkin fiilistellä tässä samalla sitä, että löysin muuten just kirppikseltä Hobitti-lautapelin, mutten ole vielä kerinnyt testata sitä.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Elokuva: Diana



Diana
Valmistumisvuosi: 2013
Maa: Britannia
Tyylilaji: draama
Ohjaus: Oliver Hirschbiegel
Pääosissa: Naomi Watts, Naveen Andrews

Luin aikaisemmin tänä syksynä kirjan Diana - prinsessan viimeinen rakkaus. Nyt siihen pohjautuva elokuva on jo viikon verran ollut nähtävissä myös Suomessa elokuvateattereissa ja kirjan lukemisen jälkeen oli aika selvää mennä katsomaan se, kun olen muutenkin lievä kuninkaallis-intoilija. Elokuvan pointtina on prinsessa Dianan parin viimeisen elinvuoden aikana ollut romanssi Hasnat Khanin kanssa. Khan on Pakistanista kotoisin oleva kirurgi, joka halusi vältellä julkisuutta.

Sen verran mitä vähän googlailin äsken, niin tämä ei nyt mitään kauhean hyviä arvosteluja ole saanut. Elämänkerrallisena elokuvana tämä on mun mielestä ihan okei, muttei tuonut mitään erityisen uutta tietoa taio näkökulmaa, kun olin kerran kirjan jo lukenut. Tirkitelynä tai sosiaalipornona tätä voi tietty pitää, mutta samoihin kategorioihinhan uppoaa melkein kaikki elämänkerrallinen materiaali.

En pitänyt Wattsin esittämää Dianaa kauhean loistavana, vaan ennemmin keskinkertaisena. Ja kun romanssista kerran oli kyse, niin senkin olisi toivonut näkyvän paremmin näyttelijöiden välisenä kemiana tai jotain (en osaa ilmaista itseäni, plaah). Visuaalisesti leffa oli hieno ja tarina sai mut olemaan tippa linssissä vähän turhan usein.

Kuittaan tällä myös yhden elokuva-bonuksen Totally British -haasteeseen.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Elokuva: The Nanny Diaries



The Nanny Diaries
(The Nanny Diaries)
Valmistumisvuosi: 2007
Tyylilaji: Komedia
Ohjaus: Shari Springer Berman, Robert Pulcini
Pääosissa: Scarlett Johansson, Laura Linney, Chris Evans, Alicia Keys

Elokuva The Nanny Diaries perustuu samannimiseen kirjaan.

Annie on juuri valmistunut yliopistosta ja saa sattumalta paikan lastenhoitajana rikkaasta perheestä New Yorkissa. Äiti on edustusrouva, jolla ei ole koskaan aikaa pojalleen ja isä taas on bisnesmies, joka ei ole koskaan paikalla. Varsinkin perheen äiti kohtelee Annieta kuin roskaa. Grayer-poika sentään pitää hänestä tosissaan alkuhämmennyksen jälkeen, samoin kuin samassa talossa asuva nuori mies.

Elokuva antaa yhdenlaisen käsityksen lapsenvahdin työstä, mutta aivan erilaisen kuin vaikkapa Maija Poppasesta kertova elokuva antaa. Eipä se tosiaankaan mitään idyllistä puuhaa ole... Viihteenä Nanny Diaries on ihan kelvollinen elokuva, kunhan ei ala sen tarkemmin ajatella ja analysoida sen laatua tai realistisuutta. Vaikka elokuva oli siis kohtuullisen hyvä, niin tätä en kuitenkaan jaksaisi katsoa useampaa kertaa, kun parempiakin (romanttisia) komedioita on olemassa. Eniten tässä tökki se, kun pääosien ihmiset oli aina tavalla tai toisella niin ärsyttäviä tai tyhmiä.

Tästä on kyllä olemassa kirjakin, mutta sen lukemisesta on niin monta vuotta, etten muista siitä oikein mitään. Sellainen muistikuva on, että elokuva poikkesi siitä jotenkin (edellisellä katsomiskerralla lukemisesta oli vähemmän aikaa).

maanantai 12. elokuuta 2013

Elokuva: Matilda ja lasten kapina


Matilda ja lasten kapina
(Matilda)
Valmistumisvuosi: 1996
Alkuperämaa: USA
Tyylilaji: lasten
Ohjaus: Danny DeVito
Käsikirjoitus: Nicholas Kazan, Robin Swicord
Pääosissa: Mara Wilson, Brian Levinson, Danny DeVito, Rhea Perlman, Embeth Davidtz, Pam Ferris

Matilda ja lasten kapina -elokuva perustuu Roald Dahlin kirjaan Matilda.

Matilda on älykäs lapsi, joka rakastaa lukemusta. Hänen vanhempansa ovat aikamoisia idiootteja, jotka eivät arvosta koulutusta ja lukemista. Matilda menee kouluun, jossa on äärettömän tiukka reksi, mutta hänellä on kiva opettaja.

Elokuva poikkeaa joiltakin osin kirjasta ja jotain painotuksia on valittu toisin, mutta pääasiallinen juoni on sama. Esimerkiksi loppu on ratkaistu hivenen eri tavalla ja Matildan vanhemmat tuntuu tässä vielä ärsyttävämmiltä kuin kirjassa.

Tämä oli toinen katselukerta ja edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, niin muistin, että tämä olisi ollut vieläkin parempi kuin miltä se nyt tuntui. Kokonaisuutena tämä on silti ihan kohtuullisen hyvä.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Elokuva: Itse ilkimys 2

Itse ilkimys 2
(Despicaple Me 2)
Valmistumisvuosi: 2013
Tyylilaji: animaatio

Lähielokuvateatterin sarjalippuja piti saada käytetyksi ja katsottavien valikoima on siellä aina tosi surkea, niin valintana oli animaatioelokuva Itse ilkimys 2, jonka kävin siis katsomassa viime viikolla.

Entinen rikollinen Gru pyydetään mukaan antivoroliigaan paljastamaan erään aineen viejä yhdessä agentti Lucyn kanssa. Hän ei haluaisi, vaan viettäisi mielummin rauhallista perhe-elämää. Elokuva oli yhdistelmä toimintaa ja romantiikkaa. En ollut nähnyt ykkösosaa, joten oli vähän paikoitellen hankala saada selville, miten tähän tilanteeseen oli päädytty ja mitkä oli henkilöiden yleiset tavoitteet.

Tämä oli Universalin tekemä ja sen kyllä huomasi. Tykkään siis itse enempi Dreamworksin ja Pixarin animaatioista. Tässä ehdottomasti parasta ja hauskinta olivat Grun keltaiset pikku apurit, joita oli mukana massoittain. Olin nähnyt niitä aikaisemmin edellisen elokuvan trailerissa tai jossain, josta oliot olivat jääneet mieleen ja nyt sitten pääsin näkemään ne kunnolla toiminnassa.

Vähän harmittaa, etten tiennyt etukäteen elokuvan olevan 3D:nä. Ne katselulasit on aika epämukavat enkä ole vieläkään tajunnut, että mikä niissä 3D-elokuvissa nyt sitten on niin hienoa.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kirja + elokuva: Paholainen pukeutuu Pradaan


Kirja: Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan (Nemo 2005)
Elokuva: Paholainen pukeutuu Pradaan (2006)


Yliopistosta juuri valmistunut Andrea haluaa toimittajaksi. Hän päätyy muotilehti Runwayn päätoimittaja Miranda Priestleyn henkilökohtaiseksi assistentiksi, vaikkei ole kiinnostunut alasta ollenkaan. Pomo on ihan hirveä, käskyttää vaativana ja teettää pitkää päivää. Elokuvassa Miranda tosin tuntui vähemmän hirveältä kuin kirjassa, mutta toinen assistentti Emily taas tuntui olevan siinä sitten vastaavasti kamalampi.

Kirjasta ja elokuvasta saa erilaisen vaikutelman. Osittain se johtuu siitä, että kirjasta on muutettu joitakin kohtia, jotka sitten vaikuttavat juonen kulkuun. Lisäksi kirja tuntui keskittyvän enemmän siihen kamalassa työpaikassa olemiseen ja unelmatyöhön haluamiseen.

Jos näistä pitäisi valita vain jompikumpi, niin en sanoisi kirjaa ainakaan selvästi paremmaksi kuin elokuvaa. Tässä oli onnistuttu saamaan hyvästä kirjasta hyvä elokuva. Viihteenä molemmat oli hyviä ja voi valita kumman vaan riippuen kumpi formaatti sattuu sillä hetkellä huvittamaan enempi.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Elokuva: Bombay Dreams


Bombay Dreams
(Bombay Dreams)
Valmistumisvuosi: 2004
Alkuperämaa: Ruotsi
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Lena Koppel
Käsikirjoitus: Lena Koppel ja Mårten Skogman
Pääosissa: Gayathri Mudigonda, Nadine Kirschon, Peter Dalle, Sissela Kyle

Bombay Dreams on ruotsalainen nuorten elokuva. Elokuvan päähenkilö on Ruotsissa asuva Ebba, joka on adoptoitu lapsena Intiasta. Nyt hän haluaa tietää menneisyydestään, mutta äiti ei kerro mitään eikä halua lähteä matkalle Intiaan. Matkalle Ebba pääsee kyllä, muttei sellaiselle kuin mitä suunnitelmissa oli.

Uusista elokuvista katson mieluiten ruotsalaisia, mutta niitä ei vaan pääse näkemään täällä mitenkään liian helposti. Tämän löysin sattumalta kirjaston DVD-hyllystä ja tykkäsin tästä aika paljon. Kaipasin jotain kevyttä ja viihdyttävää teinielokuvaa ja sellaisen sain. Vaikka tässä käsitelläänkin myös vähän syvällisempiä teemoja, kuten identiteettiä ja perhesuhteita, elokuva ei silti ollut synkkä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Elokuva: Beverly Hillsin hienostohauva


Beverly Hillsin hienostohauva
(Beverly Hills Chihuahua)
Valmistumisvuosi: 2008
Alkuperämaa: USA
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Raja Gosnell
Käsikirjoitus: Jeff Bushell
Pääosissa: Piper Perabo, Jamie Lee Curtis

Nappasin tämän sattumalta kirjastosta tietämättä elokuvasta mitään etukäteen.

Elokuvan päähahmona on hemmoteltu Chloe-koira, jonka omistaja jättää sen hoitoon työmatkansa ajaksi. Hoitaja lähtee kavereineen Meksikoon, ottaa koiran mukaan ja siellä Chloe sitten lähtee omille teilleen.

Alkuun elokuva tuntui aika ärsyttävältä, mutta muuttui sitten kiinnostavammaksi edettyään vähän pidemmälle. Jos koko elokuva olisi ollut hienostokoirien hoitoa Beverly Hillsissä, olisin varmaan jättänyt tämän kesken. Meksikoon pääsemisen jälkeen alkoi tapahtua enempi ja jaksoin seurata ihan hyvin loppuun asti.

Parhaiten tämä taitaa sopia ala-asteikäisille koirien ystäville. Jos ei-animoitujen elokuvien puhuvat eläimet ärsyttävät, sitten tämä kannattaa jättää väliin. Tässä siis koirat puhuvat keskenään, mutta ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä niiden puhetta.

torstai 30. toukokuuta 2013

Elokuva: Tapaamme taas Suomisen perheen

Tapaamme taas Suomisen perheen
Vuosi: 1959
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Toivo Särkkä
Käsikirjoitus: Serp
Pääosissa: Lasse Pöysti, Maire Suvanto ym.

Olen nähnyt aikaisemmatkin Suomisen perheestä kertovat elokuvat, mutta niiden sisältö menee sekaisin enkä enää muista, mitä tapahtui missäkin. Tämä jatko-osa tehtiin yli kymmenen vuotta aikaisempien elokuvien jälkeen ja löysin sen Prisman alelaarista.

Ollaan Suomisten kesähuvilalla ja Olli työskentelee nimismiehen sijaisena. Toisella huvilalla on uusia asukkaita, jonka perheen poikaa Olli ja muut pitävät vähän epäilyttävänä. Juoneen on sotkettu komediaa, romantiikkaa ja toimintaa. Vauhtia oli mukana riittävästi. Se jäi hämäämään, että missä perheen isä on eikä tämän poissaolosta mainittu mitään. Tässä ei siis kunnolla kerrottu perheen kuulumisia, että mitä tässä tauon aikana heille on tapahtunut, kun väliä oli kuitenkin sen verran monta vuotta.

Jostain olin saanut käsityksen, että elokuva olisi edellisiä huonompi ja pelkkää vanhan idean uudelleenlämmittelyä. Eihän se pitänyt paikkaansa, vaan kyseessä oli ihan toimiva perhe-elokuva. Ei tämä ehkä pääse ihan samalle tasolle kuin vanhat osat, mutta en mä kyllä tätä huonoksikaan sanoisi. Jos näitä jatko-osia olisi tullut enemmän, sitten olisivat ideat alkaa loppua ja muutenkin katsominen alkaa tökkiä, mutta tässä kohtaa sellaisia merkkejä ei vielä näkynyt.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Elokuva: SF-paraati


 

SF-paraati
Vuosi:
1939
Tyylilaji: musiikki ja komedia
Ohjaus: Yrjö Norta
Käsikirjoitus: Tapio Piha ja Toivo Särkkä
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo

Mä olin jo kauan halunnut nähdä SF-paraatin, mutta pääkaupunkiseudun kirjastoihin sitä ei ole hankittu DVD:llä ikinä. Löysin sen sitten vuodenvaihteessa vahingossa Prisman laarista kahdella eurolla ja pakko oli saada mukaan. Vanhat kotimaiset elokuvat on siis mun heikko kohta ja mulla on luja usko siihen, että sen on pakko olla hyvä, jos pääsosissa on pari Ansa Ikonen ja Tauno Palo.

Tanu Paalu ajaa taksia ja Ansa Koskeli toimii matkaoppaana Helsingissä. He aloittavat sattumalta kaupungissa kunnon lauluvillityksen parilla itse keksimällään laululla. Pari halutaan sitten esiintymään yhteen ravintolaan, jossa ei muuten riitä asiakkaita. Juonikuvio ei siis ole mitenkään kummallinen, mutta on kuitenkin samalla rittävän toimiva. Mukana on romantiikkaa, musiikkia, väärinkäsityksiä ja vähän komediaakin. Vanhaa Helsinkiä oli hauska katsella ja yrittää tunnistaa eri paikkoja ja todeta miten missäkin on kaikki muuttunut.

Halusin nähdä kevyen vanhan kotimaisen ja sellaisen sainkin tässä nähdä eli periaatteessa sain sitä mitä halusinkin. Olin kuitenkin olettanut nimen ja musiikkielokuva-määritelmän perusteella, että mukana olisi enemmänkin musiikkia ja laulua kuin mitä tässä sitten oikeastaan olikaan. Esimerkiksi aikaisemmin katsomassani elokuvassa Iskelmäketju (1959) juoni rakentui paljon enemmän musiikkinumeroiden varaan.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Elokuva: Harry Potter ja Feeniksin kilta


Harry Potter ja Feeniksin kilta
(Harry Potter and the Order of Phoenix)
Valmistumisvuosi: 2007
Tyylilaji: fantasia
Käsikirjoitus: Michael Goldenberg (J. K. Rowlingin alkuperäisteos)
Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint

Tämä on viides Harry Potter -filmatisointi. Neljä ensimmäistä kävin aikoinaan katsomassa elokuvateatterissa ja sitten lopetin, kun ne olivat mielestäni selvästi huonompia kuin kirjat ja alkoivat käydä hermoilleni liian jänniksi. Jokin aika sitten uskalsin lainata tämän kirjastosta ja päätin antaa uuden mahdollisuuden. (Aikaisemmalla yrityksellä kestin tätä elokuvaa viisi minuuttia, nyt pääsin loppuun asti ilman ongelmia.)

Velhomaailmassa pimeyden lordi on palannut, mutta taikaministeriö ja siten myös osa velhoista ei usko sitä. Osa taas uskoo Harryn puheisiin kohtaamisesta Voldemortin kanssa. Tämän osan juoni perustuu tähän vastakkainasetteluun. Hyvän ja pahan taistelu on eri tavalla keskeisessä roolissa kuin muissa osissa.

Siitä on pari vuotta, kun luin kirjan viimeksi enkä lukenut sitä nyt uudestaan tällä kertaa. En siis muista yksityiskohtia kunnolla ja en siksi pysty samalla vertailemaan virheitä. Tässä on vedetty kuitenkin mutkia suoraksi aika paljon ja painotettu loppua. Kirja on sarjan pisimpiä ja elokuvan pituus ei taida olla samassa suhteessa jos vertaa muihin sarjan kirjoihin ja elokuviin.

Nyt muutaman vuoden Potter-elokuvatauon jälkeen tämä ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta ja tätä voi sanoa jopa ihan siedettäväksi Potter-filmatisoinniksi. Eniten tässä ärsytti ehkä se, että professori Pimento on laitettu hassuksi pinkkiin pukeutuvaksi tädiksi, joka ei vastannut omaa aikaisempaa mielikuvaani.

Otan tämän omana bonussuorituksenani Totally British -haasteeseen, jota varten päätin katsoa kolme brittiläistä elokuvaa. Vaikka tämä onkin Warner Bros.in omistuksessa, kaikki elokuvat on silti tehty kokonaan brittituotantona, kuten Rowling aikoinaan vaati.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kirjalliset elokuvat TOP 10

Olikohan siitä facebookissa vai missä puhetta joskus, että ihmisiä kiinnostaa kirjoihin pohjautuvat elokuvat. Mä ajattelin siis tehdä jonkunlaista postaussarjaa aiheesta, käytännössä varmaan siis elokuvien arvioita ja joihinkin luen sitten sen kirjan kanssa.

Mutta siis se tämän postauksen pääasia: listaan tähän omasta mielestäni parhaat kirjoihin pohjautuvat elokuvat.

1. Kaikki Astrid Lindgren -filmatisoinnit. Niissä on kaikissa onnistuttu tavoittamaan se kirjojen henki ja maailma. Eniten tykkään Pepistä ja Saariston lapsista filmimuodossa, vaikka niitä ei olekaan tehty suoraan jonkin tietyn kirjan perusteella. Suoraan kirjoista tehdyistä Lotta ja Eemeli taitaa olla onnistuneimpia.

2. Maija Poppanen (1964). Tämä nyt vaan on niin ihana leffa ja yksi niistä harvoista tapauksista, missä kirja(t) on huonompi kuin elokuva. Elokuvan Maija Poppanen on paljon kivempi kuin kirjojen Maija Poppanen.

3. Prinsessapäiväkirjat (2001). Tehty useamman kirjan pohjalta ja onnistunut tavoittamaan kirjasarjan hengen.

4. Ella ja kaverit (2012). Hyvä elokuva hyvästä kirjasta.

5. Taru sormusten herrasta -trilogia (2001-2003). Kaikki pienet yksityiskohdat ei ehkä mene paikalleen, mutta hyvin on kirjat saatu toteutettua elokuviksi. Visuaalisesti nää on todella upeita.

6. 101 dalmatialaista (1961/1996). Alkuperäistä kirjaa en ole lukenut vieläkään, mutta vanha animaatio ja uusi ihmisversio on molemmat hyviä.

7. Pieni talo preerialla -televisiosarja (1974-1982). Tämä poikkeaa kirjoista aika paljon juonensa osalta. Suurin osa kirjasarjasta on aika tylsiä ja televisiosarja kertoo paljon mielenkiintoisemmin uudisasukkaiden elämästä.

8. Ihmemaa Oz (1939). Tässä vanhassa versiossa on oma viehätyksensä ihan kuten kirjoissakin. Uusi versio on itseltäni vielä näkemättä.

9. Notre Damen kellonsoittaja (1996). Mä muistaakseni tylsistyin kirjan kanssa ja tämä animaatioversio siitä oli paljon parempi.

10. Tsatsiki, mutsi ja poliisi (1999). Tässäkin on onnistuttu hyvin kirjan tekemisessä elokuvaksi.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kirja + elokuva: Peter Pan



Elokuva: Peter Pan (1953)
Kirja: J. M. Barrien Peter Pan (WSOY 2006)

Peter Pan vie Leenan ja hänen pikkuveljensä Mikä-mikä-maahan. Leenasta tulee Peter Panin ystävien, kadonneitten poikien, äiti. Mikä-mikä-maan saarella on intiaaneja, merirosvoja ja kaikkea muuta jännää.

Tämä lukemani kirja oli Tyyni Tuulion tekemä lyhennetty suomennos, joka oli Alice Martinin tarkistama. Tykkäsin Björn Landströmin tekemästä kuvituksesta. Kirjasta on olemassa myös "pidennetty" eli alkuperäinen versio samalla Peter Pan -nimellä (Art House 2002), jota ennen ilmestyi esiosa Peter Pan Kensingtonin puistossa (BTJ 2008).

Katsomani elokuva oli Disneyn animaatio, joka oli pääosin aika samankaltainen kirjan kanssa. Siihen kiinnitin kuitenkin huomiota, että elokuvassa kaikki tuntui tapahtuvan yhden yön aikana, kun kirjassa taas tuntui kuluvan enempi aikaa ja vanhemmat olivat selvästi huolissaan lasten poissaolosta. Pitää muistaa lukea joskus kirjan alkuperäisversio ja vertailla sitäkin elokuvaan, että onko eroja enempi.

Muistan, etten ollut joskus lapsena erityisen innostunut tästä kirjasta, vaan niputin tämän niihin kirjoihin, joista tehty Disney-elokuva on parempi kuin alkuperäisteksti. Enää en ole ihan samaa mieltä, vaan pidin molempia versioita oikeastaan yhtä hyvinä, vaikkei kumpikaan pääse suosikkilistani kärkeen.

Lukuhaasteet:
Totally British - Maybe British, Never English

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Elokuva: Ponyo rantakalliolla


Ponyo rantakalliolla
(Gake no ue no Ponyo)
Vuosi: 2008
Maa: Japani
Tyylilaji: anime (animaatio)

Mä olen katsonut aika vähän animea, vaikka luenkin mangaa aina välillä ja usein siis sarjakuvasta on tehty animaatio tai toisin päin. Ponyo rantakalliolla on toinen näkemäni Studio Ghiblin tekemä animaatio. Aikaisemmin olen nähnyt Henkien kätkemän ja Ponyon jälkeen katsoin Aaltojen kuohun, mutta se oli sen verran huono, etten jaksa kirjoittaa siitä enempää. (Myös Liikkuva linna tuli katsottua tämän jälkeen, kun tämä teksti on kirjoitettu suurimmaksi osaksi joulukuussa.)

Ponyo on kala, joka tapaa rannalla Sosuke-pojan ja haluaa sen jälkeen muuttua ihmiseksi. Hänen isänsä, meressä asuva velho, ei pidä tyttärensä haaveesta ja yrittää estää sen. Elokuvan tärkeimpänä aiheena on siis Sosuken ja Ponyon ystävyys. Meri on elokuvassa tosi vahvasti läsnä ja siellä elää kaikkia outoja kaloja ja eläimiä. Tämä on aika selvästi pienten lasten animaatio. DVD:n takakannessa ja jossain netissä tätä kuvailtiin japanilaiseksi versioksi Pienestä merenneidosta.

Elokuva oli visuaalisesti aika hieno sekä värimaailmaltaan että yksityiskohdiltaan. Siinä oli käytetty piirrostekniikkaa, jossa on vanhaa perinteistä henkeä eikä nykyajan tietokoneilmettä. Varsinkin taustat näyttivät usein käsin väritetyiltä. Meren kuvaaminen oli onnistunut. Tämä ei ollut tyyliltään (sekä ulkoisesti että sisällöllisesti) sitä normaalia valtavirta-animea, vaan ehkä vähän länsimaisempaa. Siksi elokuvaa voi suositella myös aloitteleville animen katsojille, niin länsimaisiin animaatioihin tottuneelle se ero ei ole niin iso.

Vaikka elokuva oli hyvä, niin vielä en tällä perusteella alkanut isoksi Studio Ghibli -faniksi, vaan Disney on edelleen ykkönen.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Elokuva: Rango


Rango
(Rango)
Vuosi: 2010
Maa: Yhdysvallat
Tyylilaji: animaatio

Elokuvan päähenkilö on Rango-lisko, joka lähtee aavikolle. Se päätyy pikkukaupunkiin, joka muistuttaa sellaista villin lännen kylää ja jossa asuu erilaisia eläimiä. Rango päätyy seriffiksi, kun se suurentelee aikaisempia ansioitaan. Kaupunki kärsii vesipulasta ja Rango lupaa ratkaista asian.

Värimaailma oli aika synkkä, mutta se sopi pölyiselle aavikolle. Animointijälki oli suhteellisen pikkutarkkaa ja aidon näköistä. Vaikka eläimet olivatkin puettuja ihmisten tapaan, ne näyttivät silti oikeilta eläimiltä eivätkä tavallisilta animaatioeläimiltä. Teemaan sopien musiikki oli pitkälti kantrityylistä ja tykkäsin siitä. Elokuva vähän epäilytti ennakkoon, mutta lopputulos olikin parempi kuin mitä oletin ja tykkäsin tästä.

Aluksi vähän ihmettelin, kun elokuvan ikäraja on 12 vuotta eli aika korkea animaatioksi, mutta ei tämä kyllä ihan mikään alle kouluikäisten filmi ole. Tavallaan se on ihan kiva, ettei kaikki animaatiot ole sitä siloiteltua Disney-siirappia. DVD:n kannessa ja muistaakseni myös aikoinaan teatterilevityksen yhteydessä painotettiin vähän turhan paljon Johnny Deppin osuutta, joka oli siis pelkkä äänirooli. Mulla on periaatteena katsoa kaikki animaatiot dubattuina suomeksi, niin siinä ei pahemmin pääse alkuperäisistä staroista nauttimaan eikä suomalaisten dubbausten taso kuitenkaan yleensä huono ole, ei tässäkään elokuvassa.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Elokuva: Savannijengi

Savannijengi
(Konferenz der Tiere)
Vuosi: 2011
Maa: Saksa
Tyylilaji: animaatio

Savannijengi kertoo Afrikan savanneilla elävästä eläinten joukosta. Niillä on ongelma, kun vettä ei olekaan saatavilla. Mukaan tulee jääkarhu, kukko ja muutama australialainen eläin, jotka ovat kaikki joutuneet lähtemään omasta kotipaikastaan. Tärkeimpänä sanomana elokuvassa oli ympäristönsuojelu. Elokuvan ihmiset järjestävät kyllä kaiken maailman ilmastonmuutoskonferensseja, mutteivät oikeasti välitä eläimistä.

Olen yleensä pitänyt tosi paljon eläinaiheisista animaatioista ja tämä oli yhtä hyvä kuin ne muutkin. Vuorovaikutusta ihmisen kanssa on kyllä käsitelty niissä useinkin, mutta näin suora ympäristönäkökulma yleensä puuttuu. Yllätyin, kun sain selville elokuvan olevan tehty Saksassa (ilmeisesti britti-yhteistyönä). Mä olen niin Disney/Dreamworks-aivopesty, ettei meinaa koskaan mennä jakeluun, että Euroopastakin voi tulla hyviä animaatioita. :D

Varsinkin elokuvan taustojen maisemista yllätyin, miten aidon näköisiä ne olivat eivätkä sellaisia perus-animoituja. Ainoastaan ne jotkut ihmisten rakennukset oli sitä normaalia animaatiotyyliä. Osa eläimistä oli aidon näköisiä tyyliltään, mutta osalle oli sitten lisäilty juttuja, kuten kirahville tyttömäisyyttä ja norsulle hiuksia. Tuollainen sekatyyli on tyhmää, mielummin olisivat voineet tehdä kaikki saman linjan mukaan joko aidoiksi tai epäaidoiksi.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Elokuva: Pohjan tähteet


Pohjan tähteet
Vuosi: 1969
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen ym.
Pääosissa: Vesa-Matti Loiri, ville-Veikko Salminen, Arja Saijonmaa

Pohjan tähteet on spede-tuotantoa oleva elokuva vuodelta 1969. Se kertoo filmiryhmästä, joka on kuvaamassa elokuvaa, mutta kaikki ei ihan aina mene putkeen. Mukana on draamaa, romantiikkaa, komediaa ja ihan kunnon sekoiluakin välillä.

Tyyli poikkeaa vähän muusta Speden tuotannosta ja kokonaisuus ei ole kauhean yhtenäinen. Joissakin kohdissa elokuva tuntui aivan improvisoinnilla tehdyltä. Väliin on yritetty tunkea myös taide-elokuvan tyyliset pätkät liikenneonnettomuuksista, pääkaupunkilaisesta mielenmaisemasta ja ympäristötuhoista. Ne meni vähän yli eikä oikein sopineet muuhun elokuvaan.

Tämä oli kyllä hyvä elokuva, vaikkei ollutkaan parasta Spedeä. Voisin kyllä joskus katsoa tämän uudestaankin, mutta tätä täytyy nyt vähän sulatella ensiksi.

Tihkusateen masentama puisto -blogin analyysi elokuvasta