Pekka Töpöhäntä

Osallistun molemmilla kirjoilla Lasten linnoitus -lukuhaasteen kohtaan "Eläimellisiä elämyksiä" ja jälkimmäisellä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa Ruotsi-kohtaan. Pekka Töpöhäntä nyt vaan on sellainen klassikko, etten vaan voinut jättää sitä lukematta kummassakaan haasteessa.

Gösta Knutsson: Eläköön Pekka Töpöhäntä. Gummerus 2009.

Tämä on viidestä Pekka Töpöhäntä -kuvakirjasta tehty yhteisnide hahmon 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kaikissa kirjoissa on Lisbeth Holmberg-Thorin kuvitus, jonka tyyli on omasta mielestäni tosi hyvä.

Mukana ovat seuraavat tarinat:
* Pekka Töpöhännän jännittävä juhannus. Pekka on käymässä Ahvenanmaalla ja koirat tulevat häiritsemään kissojen juhlimista. Tämä oli näistä mukana olevista ehkä paras, kun ympäristö ja muut hahmot olivat erilaisia kuin yleensä.
* Pekka Töpöhäntä urheilukilpailuissa. Kissat järjestävät yleisurheilukilpailut, mutta kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Tätä muistan lukeneeni lapsena aika paljon ja muista jutuista pari tuntui aluksi jopa täysin vierailta.
* Pekka Töpöhännän silakkaretki. Tarkoituksena olisi saada pyydystettyä kaloja, mutta taas asiat poikkeavat Monnin suunnitelmista. Tässä oli jotenkin pehmeämpi ja pastellivärisempi kuvitus kuin muissa, mutta taida silti pitää siitä tavallisesta ehkä vähän enempi.
* Pekka Töpöhäntä ja lumiukko. Kissat tutustuvat lumiukkoihin. Talviaiheita on sarjassa vähempi, niin siksi tämä on kivaa vaihtelua.
* Pekka Töpöhäntä tivolissa. Kaupunkiin tulee tivoli ja totta kai kaikki menevät sinne.


Gösta Knutsson: Pelle Svanslös på nya äventyr. Adelphi Audio 2008. (Suomennos: Pekka Töpöhännän uudet seikkailut)

Tämä oli sellainen kunnollinen pitkä kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Mitään koko kirjan läpi jatkuvaa selkeää juonta ei ole, vaan kirja koostuu aika irrallisista palasista, jotka ei periaatteessa liity toisiinsa mitenkään. Mun mielestä nää toimii siis paremmin kuvakirjoina, olen aina tykännyt niistä enempi. Pilli ja Pulla on hahmoista omia suosikkejani, vaikka tässä kirjassa ne eivät saakaan niin paljoa näkyvyyttä kuin monissa kuvakirjoissa.

Se tuntuu vähän oudolta, kun näissä kertomuskirjoissa on mukana myös Pekan ihmisperhe. Olin kerinnyt unohtaa sen ihan totaalisesti ja sitten se tuli pari vuotta sitten yllätyksenä, kun kuuntelin pari suomenkielistä Pekka-kirjaa.

Tää ruotsiksi kuunteleminen/lukeminen on kanssa vähän outoa, kun joittenkin hahmojen kohdalla pitää erikseen miettiä, että mikä sen nimi on suomeksi, kun ne suomenkieliset nimet on mulle niin paljon tutumpia. Jos joku haluaa kokeilla äänikirjaa ruotsiksi, silloin tämä on ihan hyvä vaihtoehto. Itse kirja eikä myöskään lukijan aksentti ei ole kumpikaan erityisen hankalia kuunneltavia.