Finnhits. Se on paras musiikkityylilaji ikinä. Tiukimman määritelmän mukaan Finnhitsejä ovat vaan samannimisillä levyillä 1970-luvulla julkaistut kappaleet. Mä olen yleensä määritellyt sen vähän väljemmin ja laskenut mukaan eri esiintyjiä ja aikaväli on vähän leveämpi molempiin suuntiin. Kyseessä on joka tapauksessa suomalainen ei-ihan-perus-iskelmä, jossa on mukana vähän disco-tyyppistä menoa.
Mä reissasin alle kouluikäisenä enempi kahdestaan isän kanssa autolla. Isä soitti siellä jotain finnhits- ja humppakasetteja enkä mä tainnut pahemmin kitistä vastaan. Siitä se sitten lähti. Välissä oli tosin joitakin vuosia taukoa, mutta aina olen palannut siihen samaan tyylilajiin.
Suurin osa niistä mun lapsuuteen kuuluneista esiintyjistä oli sellaisia, etten itsekään muista niitä enää. Tuttuja biisejä hypähtelee esiin säännöllisesti vieläkin, mutta silloin oli yleisempää, että samaa kappaletta saattoi esittää useampi eri ihminen. Jälkikäteen olen tunnistanut esim. Tarja Ylitalon ja Hannen, jotka on sieltä suosikkieni kärkipäästä myös tällä hetkellä.
Sitten taas esimerkiksi Jamppa Tuominen ja Eini on sellasia, joista olen alkanut pitää oikeasti vasta myöhemmin, vaikka ainakaan Einiltä en lapsena välttynyt. Selkeästi vasta aikuisiällä aloitin kunnolla esim. Matin ja Tepon ja Katri Helenan kuuntelun. Yleensä tuntuu, että olen joku mutantti, kun ei kukaan tämänikäinen (tai vielä nuoremmat silloin joskus) tunnu kuuntelevan mitään samaa.
Video: Tarja Ylitalon esittämänä kappale Onni yhteinen, joka on yksi niistä mun lapsuussuosikeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti