Mauri Kunnas: Hyvää yötä, Herra Hakkarainen. Otava 2001.Herra Hakkarainen kävelee unissaan pitkin kaupunkia joka yö. Aina sitten sattuu jotain, mutta hän itse ei muista mistään mitään enää aamulla. Herra Hakkarainen on ollut aina yksi suosikkihahmoistani Kunnaksen kirjoissa. Siksi on kivaa, että on olemassa myös näitä kirjoja, joissa hän on vaihteeksi pääosassa eikä siis tarvitse yrittää etsiä häntä jostain taustalta. Tämä nimenomainen kirja on hyvä myös siksi, että tällä kertaa näkee kunnolla, mitä kaikkea unissakävelyjen aikana oikeasti tapahtuu. Luulen, että kirja sopisi hyvin iltasaduksi lapsille teemansa vuoksi.
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja lumiukko. Gummerus 2005.Pekka Töpöhännän pihalla seisoo lumiukko. Muut kissat luulevat sitä ensin joksikin peikoksi ja pelkäävät. Sitten ne keksivät järjestää käytännön pilan Pekalle toisen lumiukon avulla. Kirja on samaa taattua laatua kuin muutkin sarjan kirjat, joten sen luulisi kelpaavan kaikille lapsille. Itse pidän Pekka-kirjoja hyvinä, koska niissä on päähenkilöinä kissoja. Lisäksi näissä kuvakirjaversioissa on hyvä ja sopivan värikäs kuvitus. Vaihtelun vuoksi tämä osa oli myös siksi kiva, koska se tapahtuu talvella - toisin kuin suuri osa muista sarjan kirjoista.
Annika Sandelin, Linda Bondestam: Retkuliina. Teos & Söderströms 2010.
Petra-tyttö löytää kadulta lelukoiran, jonka hän nimeää Retkuliinaksi. Kotiväki ja muut lelut eivät ole koko aikaa aivan innoissaan uudesta tulokkaasta. Tarina kulkee runomuodossa riimiteltynä. Se on mielestäni kivaa, että välillä ilmestyy uusiakin runomuodossa kerrottuja lastenkirjoja. Useinhan runoilla kirjoitetut kuvakirjat ovat niitä perinteisiä opettavaisia tarinoita, joita on jo maailmassa aika paljon. Kuvitus on värikäs ja muutenkin hyvä, kun piirrostyyli ei ole se kaikkein perinteisin mahdollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti