Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Otava 2004.Fedja-setää voi varmaan sanoa latenkirjojen osalta klassikoksi, ainakin moderniksi sellaiseksi. Itselleni tämä on vanha tuttu kirja, tätä on luettu monta kertaa iltasaduksi lapsena ja sen jälkeen myös itse.
Kirja kertoo Fedja-setä-nimisestä pojasta, joka muuttaa maalle, kun ei saa pitää kotona eläimiä. Hän asuu yhdessä kissan ja koiran kanssa, jotka molemmat osaavat puhua. Pidän tätä edelleenkin tosi laadukkaana kirjana. Välillä se on hauska, välillä siinä on hyviä oivalluksia. Jos jollain on jostain syystä tämä jäänyt lukematta, kirja kannattaa todellakin lukea. Tämä tuntuu uppoavan sekä lapsille että aikuisille vuodesta toiseen.
Jatko-osatkin on tullut luettua joskus. Ne ei ole ihan yhtä hyviä kuin tämä eka, vaan taso on vaihtelevampi. Vaikuttaakohan niissä laatuun selkeästi myöhempi tekoaika? Tämä ensimmäinen kirja siis julkaistiin 1970-luvulla, muut 1990-luvun puolivälissä tai sen jälkeen. Tai sitten on vaan kyse siitä, että eka osa on aina muuten vaan paras....
Kirjan arviointi Kirjavinkit.fi:ssä
Jahas, sähelsin sitten kommenttini taivaan tuuliin...
VastaaPoistaNo, yhdyin siinä mielipiteeseesi siitä, että tämä on upea kirja, mutta valitettavasti jatko-osat eivät yllä samalle tasolle.
Tässä äänikirjassa pidin valtavasti Antti Virmavirran lukutavasta, haluaisin äänikirjan ihan ikiomaksi.
Musti on kirjassa suosikkihahmoni, hänen identiteettikriisinsä on huvittavaa luettavaa, samoin erimielisyydet lehmän kanssa ja nimiehdotus vasikalle.
Kaikki kommenttini tulevat nyt yhdessä kasassa, valitan.
Joo, Musti on tosiaankin aika hyvä hahmo! Kommentteja saa laittaa useamman kerralla, parempi se on kuin ei ollenkaan. :)
VastaaPoistaTää oli lapsena yksi lempikirjani. Tarhassa lukivat ääneen tätä silloin 1980 luvulla.
VastaaPoista