Kävin lauantaina katsomassa Kansallisteatterissa katsomassa israelilaisen Amos Ozin kirjaan perustuvan näytelmän Tarina pimeydestä ja rakkaudesta.
Näytelmässä liikutaan nykyisyydessä ja menneisyydessä samaan aikaan: kirjailija on läsnä aikuisena ja lapsena. Teemana on Israelin valtion muotoutumisen ja juutalaisuuden lisäksi myös oman perheen tarina ja erityisesti äitisuhde. Äiti ja hänen kuolemansa vaikuttavat paljon jo nuoreen Amokseen eivätkä tunteet jätä rauhaan aikuisenakaan.
Mä en oikein tiedä, että mitä mä tältä näytelmältä odotin. Ainakin se oli erilainen kuin mitä luulin etukäteen. Israel ja juutalaisuus kiinnostivat, mutta perhekuvauksena tämä ei sitten taas jaksanut kiinnostaa. Suurimman osan ajasta olin aika tylsistynyt ja odotin näytelmän paranevan edetessään, mutta sitä ei sitten tapahtunutkaan.
Olis varmaan pitänyt sitten arpoa samana iltana menneistä näytelmistä joku toinen katsottavaksi. Mutta tulipahan tämäkin nyt nähtyä, eipähän enää tarvitse miettiä, että olisko ollut hyvä.
Rooleissa: Ilja Peltonen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Miina Turunen, Amos Brotherus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti