(Kuva: Krista Mäkinen / Kansallisteatterin Flickr)
Kävin tällä viikolla tuhlaamassa viimeisen käyntikerran Kansallisteatterin sarjalipustani ja katsottuna näytelmän oli Konsta Pylkkänen etsii kortteeria. Pääosassa ja siis koko näytelmässä yksinään on esiintyjänä Juhani Laitala yksinään. (Sama näyttelijä muuten kuin juuuri näkemässäni Tarinassa pimeydessä ja rakkaudesta.)
Konsta Pylkkänen on yksi Veikko Huovisen kirjojen hahmoista. Kainuussa liikkuva Pylkkänen on kortteerin etsinnässä ja näytelmän aikana hän majoittuu useammassa eri paikassa. Hän jutustelee eri asioista ja miettii muun muassa ihmisyyttä ja toisten ihmisten toimintaa.
Kuten jo näyttelijämäärästä voi päätellä, niin kyseessä oli monologi (jossa tosin muutamat ajatukset esitettiin toisten ihymisten repliikkeinä). En ole aikaisemmin sellaisia käynyt katsomassa, missä koko näytelmä olisi vain yhden ainoan ihmisen varassa. Ainakin tällä kertaa se toimi ihan hyvin, tosin Veikko Huovinen ei muutenkaan isoja henkilögallerioita harrasta.
Tämä nimenomainen kirja on minulta vielä lukematta, mutta yritän ehtiä lukea sen ennen kuin menen katsomaan näytelmää uudestaan. Tämä oli siis sen verran hyvä, että uudestaanhan se on nähtävä. Esitys oli keskiviikkona ja mun sisäinen teatterikriitikko ei vielä tänäänkään kykene erittelemään, että mikä tässä oli hyvää - se siitä teatteribloggaamisesta sitten. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti