Heikki Turunen: Simpauttaja. WSOY 2010.Luin joskus yläasteella Heikki Turusen kirjan Kivenpyörittäjän kylä. Sen jälkeen myös Turusen 1970-luvulla julkaistu esikoisteos Simpauttaja on ollut lukulistalla. Olen yrittänyt aloittaa sitä pariin kertaan tässä vuosien varrella, mutta keskenhän se on sitten aina jäänyt. Nyt sain sitten aikaiseksi kuunneltua kirjan kokonaan äänikirjana.
Kirjassa kuvataan yhden pohjoiskarjalaisen kylän elämää ja päähenkilöinä on erilaisia maatyöläisiä. Tällä ei tuntunut mitään selkeää juonta olevan, tarinassa vaan seuraillaan eri ihmisten elämää (vaikka äänikirjoissa meneekin helposti asioita ohi korvien). Wikipedia kertoo vähän enempi. Kuvauksena maaseudulta tämä saattaa olla ihan realistinen oman aikansa kuvaajana. Täytyy kyllä sanoa, ettei niillä kovin kiva elämä ollut sitten.
En mä nyt sitten oikein tiedä, että mitä mä tästä sanoisin. Tämä ei omasta mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä kirja, vaan ennemminkin melko tylsä enkä jaksanut keskittyä siihen kunnolla. En siis suosittelisi kirjaa luettavaksi - paitsi jos kotimaisia uudempia klassikkoja välttämättä haluaa lukea. En ihan ymmärrä, että millä edellytyksillä tämä on klassikko. Kai se ihmis- ja ajankuvaus on sitten olevinaan jotenkin ansiokasta?
Edit 5.3.2012: Koska aloitin Morren Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaasteen, laitan tämän yhdeksi suoritukseksi, koska olin meinannut lukea kirjan jo pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti