keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Runokirja ja asian vierestä

Tartun jostain syystä tosi harvoin pienten kustantamojen julkaisemiin teoksiin. Ja tarkoitan siis pienellä vielä pienempää kuin Minerva, Teos ja muut vastaavan kokoiset. Mä en tiedä, että mikä mulla siinä tökkii. Välillä mä taidan alitajuisesti ajatella, että ne olis laadullisesti jotenkin huonompia, vaikka ei mulla ole silti yhtään käytännön esimerkkejä pienkustantamojen huonoista kirjoista. Yleensä ne isompien kustantamoiden kirjat saa enempi näkyvyyttä eri medioissa, niin ehkä en vaan osaa aina löytää itselleni sopivia kirjoja muilta julkaisijoilta.

Esikoisteoksia taas välttelen usein niin kauan, kunnes sama kirjailija on julkaissut enemmän kuin yhden kirjan. Mulla oli olevinaan tähän joku fiksu teoria liittyen niiden kirjojen laatuun, että useamman kirjan julkaisseet osaisivat kirjoittaa paremmin tai jotain. Vaikka ei se ekan kirjan laatu siitä miksikään muutu myöhemminkään.... Ne kirjailijat, jotka jää yhden kirjan ihmeeksi, skippautuvat yleensä automaattisesti mun lukulistalta. Teen silloin siis oletuksen, että kirjailija on niin huono, ettei teoksia ole haluttu julkaista enempää. Näistä ajattelumalleista olen yrittänyt päästä eroon. Osittain taas syynä on se, että jos innostun kirjasta, niin haluan että samalta tekijältä on saatavissa enempi luettavaa.

Periaatteessa esikoisteoksien ja pienien kustantamojen esiinnostaminen blogeissakin on kuitenkin mielestäni tärkeää, kun niitä ehkä näkee vähemmän muualla. Siksi vinkkaan tässä samalla yhden kirjastosta sattumalta löytämäni runokirjan, joka sopii molempiin kategorioihin (ja joka oli olevinaan se postauksen alkuperäinen tarkoitus).

Tuomas Kesäläinen: Kivissä on kartta. Mäntykustannus 2010.

Kirjassa on runoja ja kuvituksena luontokuvia Lapista. Takakannen mukaan kirjan runot ovat saaneet innoitusta shamaaneista ja henkisistä voimista, mutta myös Lapin luonnosta. Joissakin runoissa nämä yhteydet huomaa tosi selvästi. Paikoitellen puuttui vain se noitarummun ääni.... Kirjan parasta antia itselleni olivat ne valokuvat, jotka olivat tosi laadukkaita. Eivät ne runotkaan huonoja olleet. Voisin lukea näitä mielelläni lisää jatkossakin eli toivottavasti jatkoa on tulossa. Vastaavat kuvitetut runokirjat ovat aika helmiä, itselläni hyvä kuvitus lisää aina lukuhalua.

2 kommenttia:

  1. Mukava nosto! Olisi ollut kiva saada pieni runonäyte. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautin oman lainakirjani jo, mutta tästä blogista löytyy esimerkkiruno: http://blog.kansanperinne.net/2010/07/kivissa-on-kartta-kirja-arvostelu.html

      Poista