Sain KokoTeatterilta kutsun tulla katsomaan näytelmää Helvetin perhe ja olin eilisessä näytöksessä.
Aikuiset sisarukset Eero ja Kerttu ovat mökillä puolisoineen ja jumiutuvat sinne myrskyn takia. Siinä sitten tulee draamaa joka suuntaan, kun erimielisyyksiä on puolin ja toisin. Idealtaan näytelmä oli sen verran kiinnostava, että päätin käydä sen katsomassa, mutta käytännössä jouduin sitten pettymään lopputulokseen.
Näytelmällä oli hyvätkin hetkensä, mutta pääosin en tykännyt. Suuri osa ajasta oli pelkkää sähläystä, huutamista ja päällekkäin puhumista. Sitten mua ärsytti valaistus: välillä oltiin pimeässä, välillä taskulamppujen valossa ja välillä sitten oli kunnon strobovalot. Sain sitten migreenin tälle päivälle siitä vilkkumisesta.
Mä tein vuosi sitten päätöksen, että mä käyn enää vaan Kansallisteatterissa katsomassa näytelmiä ja nyt sitten tässä vuoden sisään nähdyistä kolmesta näytelmästä vain yksi on ollut siellä, hups. Mä en ole pahemmin koskaan käynyt näissä pienissä teattereissa katsomassa yhtään mitään, niin siinä mielessä tämä visiitti oli ihan hyvä tehdä. Tällä perusteella ei kuitenkaan oikein inspiroi mennä useammin.
Ja sitten vielä yksi juttu, josta mä en oikein osannut päättää, että tykkäsinkö vai en. KokoTeatterissa oli vähän epästandardi lavarakenne: normilavalta meni ramppi alas keskilattialle, jonka molemmilla puolilla oli katsomopenkit vastakkain. Näyttelijät tuli siis aika lähelle katsojia, mutta toisaalta sitten eri paikoilta oli vähän erilainen näkökulma.
Myös Linnea ja LilyLuna ovat käyneet katsomassa tämän ja molemmat taisi tykätä vähän enempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti