Tankki täyteen

Kirjoitin tämän alun perin tiedotusopin kurssin audiovisuaalisiin teksteihin liittyviä harjoituksia varten kesällä 2010. Taggaan tämän postauksen elokuviin, koska telkkari-juttuja en aio analysoida pahemmin jatkossakaan ja olen katsonut sarjaa dvd:ltä, joka on melkein sama asia kuin elokuvat. ;)

(teksti sisältää juonipaljastuksia!!)

Yksi fiktiivisistä lempisarjoistani televisiossa on Neil Hardwickin ohjaama Tankki täyteen. Sen alkuperäinen esitysaika oli 1980-luvulla. Lajityypiltään sarja luokitellaan dvd:n kannessa ryhmään "kotimainen tv-komedia". Sarjan ajankohtaisuutta ja vastaanottoa ensiesitysten aikaan en osaa arvioida, koska itse olen syntynyt vasta 1980-luvun puolessa välissä. Ilmeisesti sarjaa kuitenkin pidettiin hyvänä, koska tietääkseni sitä on näytetty uusintoina televisiossa.

Henkilöitä sarjassa on vain vähän ja tapahtumapaikatkaan eivät vaihtele paljoa. Päähenkilöt Sulo ja Emmi Vilén omistavat huoltoaseman. Muita koko ajan mukana olevia henkilöitä ovat heidän aikamiespoikansa Juhana, apulaistyttö Ulla ja poliisi Reinikainen. Huoltamolle ei ole liittymää päätieltä, niin sinne ei melkein kukaan ulkopuolinen eksy käymään. Sulolla on periaatteena hankkia kaikki, mitä saa halvalla. Emmi ei pidä siitä, että Sulo osti huoltamon ja se aiheuttaa jännitteitä sarjassa. Juhana ei myöskään halua jumittua loppuiäkseen pastorin mopoa huoltamaan. Sarjan keskivaiheilla kaikki haluavat elämän muutosta sen verran, että Emmi perustaa ompelimon ja porukka muuttaa Sulon ostamalle maatilalle, jossa Juhana alkaa kasvattaa lampaita. Lopussa Ulla ja Juhana menevät naimisiin.

Sarja poikkeaa jonkin verran muista fiktiivisistä sarjoista, esim. henkilögalleria on todella pieni. Tämä ei ole mielestäni tyypillistä komediaa. Se on näennäisesti yksinkertaista, tahti on hitaampaa kuin monissa nykysarjoissa. Huumori ei ole ilkeää, vaan hyväntahtoista. Monet hauskoista jutuista ovat pelkästään sanallisia, mutta välillä saadaan aikaiseksi komediaa aivan puhumatta. Pidemmistä draamasarjoista poiketen jaksot jäävät vähän irrallisiksi. Sarjan jaksot eivät ole suoraan jatkuvia, vaan joka jaksossa on kuvattu jotakin erillistä päivää. Välillä jäikin häiritsemään, että mitä jaksojen välissä kävi. Myöskään ihmissuhdeasioita ei pyöritellä oikeastaan ollenkaan verrattuna moniin muihin draamasarjoihin.

Puvustus ja lavastus ovat mielestäni aidon 80-lukulaisia. Sarja on myös sikäli oman aikansa mukainen, koska pienet ketjuuntumattomat huoltamot ovat vähentyneet nykypäiviin asti todella paljon. Lavastus on koko ajan todella yksinkertaista ilman monia yksityiskohtia. Musiikkia sarjassa ei käytetä melkein ollenkaan. Äänitehosteina käytetään "normaaleja" ääniä (esim. astioiden kilinä) enemmän ja lujemmalla kuin yleensä.

Lisätietoa wikipediasta