Kirja: Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki (Tammi 2010)
Elokuva: Hella W
Elokuva: Hella W
Kävin katsomassa helmikuussa elokuvateatterissa filmin Hella W, joka kertoo kirjailija ja poliitikko Hella Wuolijoen tarinan. Ennestään minulla ei ollut kokonaiskäsitystä hänen elämästään. En ole myöskään ikinä yhtään hänen käsikirjoittamistaan näytelmistä tai niiden elokuvaversioista nähnyt. Sivistyksessäni on siis Niskavuorten mentävä aukko, mutta siihen olisi tarkoitus saada paikkausta lähitulevaisuudessa.
Elokuvassa oli vedetty paikoitellen mutkia suoriksi. Vankilaosuutta oli painotettu aika paljon, kun taas sen jälkeistä elämää ei näytetty ollenkaan eikä lapsuutta Virossa. Mukana oli arkistopätkiä esimerkiksi Wuolijoen tekstien perusteella tehdyistä elokuvista. Ja kyllä, Tauno Palo on aika hot. Elokuvassa oli käytetty tosi paljon tummia värejä, kuvakulmina oli paljon lähikuvia ja musiikilla korostettu jännitystä. Elokuva ei oikein ollut sellainen kuin odotin, vaikka tiesinkin siitä jotain ja luin poikkeuksellisesti pari siitä tehtyä arviointia etukäteen. Pidin elokuvaa liian synkkänä ja just se vankilajuttujen painotus häiritsi. Olisin halunnut, että siinä olisi käsitelty myös aikaa Virossa ja uraa vankilan jälkeen.
Aluksi olin suunnitellut lukevani tähän seuraksi kaikki Wuolijoen itse tekemät muistelmateokset (niitä taisi olla 5-6 osaa yhteensä) tai vaihtoehtoisesti Erkki Tuomiojan tekemän elämänkerran. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnittelee, niin siksi kirjojen lukeminen ja siten myös tämän tekstin julkaisu siirtyi. Mitään kirjoja en siis ehtinyt ennen leffareissua lukea enkä nyt sitten ihan heti sen jälkeenkään. Elokuvassa ja kirjoissa tarina ei kulje painotuksista johtuen ihan samalla tavalla. Kuittaan silti tällä kombinaatiolla yhden kohdan haasteesta "lue kirja ja katso elokuva".
Kirjastossa hyppäsi sitten vähän aikaa sitten vastaan uusi painos Wuolijoen muistelmateoksesta Enkä ollut vanki ja päätin, että se saa käydä yksinään kirjaksi tätä tekstiä varten. Se on siis ainoa muistelmateos, josta on otettu uusi painos ilmeisesti juuri elokuvan takia ja sijoittuu samaan ajankohtaan. Wuolijoki kirjoitti kaikki muistelmateoksensa aika pitkälti vankilassa ollessaan. Sarjan osa Enkä ollut vanki kertoo juuri hänen ajastaan vankilassa. Hän kertoo yleisesti elämästään siellä, kertoo toisista vangeista ja muistelee välillä menneisyyttä. Kirja koostuu suhteellisen irrallisista tekstinpätkistä ja eniten sivutilaa saavat toiset vangit. Tekstejä oli mielenkiintoista lukea, kun ne kertovat paljon omasta ajastaan. Vankilaan joudutaan nykyään vähän erilaisista syistä, tosi monet naisvangit olivat silloin 1940-luvulla syytettyinä laittomista aborteista. Lisäksi olosuhteet ovat nykyisin luultavasti muutenkin mukavammat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti