Kirja: Siellä jossakin

Laila Hietamies: Siellä jossakin. Otava 2008. 

Tämä on kuudes osa Lehmusten kaupunki -sarjassa. Kirja kertoo vuoden 1943 keväästä jatkosodan aikana. Siinä kuvaillaan ihmisiä ja tapahtumia sekä rintamalla että kotijoukoissa kaupungissa. Tämä ei ole mikään sotatoiminnan kuvaus, vaan kuvaus ihmisistä sodan aikana. Ihmissuhdesekasotkuja tässä on tosiaan mukana ihan riittävästi.

Olen lukenut koko sarjan viimeksi joskus vuosituhannen alkupuolella, kun sen uusimmat osat ilmestyivät. Tässä välissä olin ehtinyt unohtaa aika hyvin kaikki tapahtumat, mutta se ei haitannut, kun tässä oli kuitenkin kerrattu aikaisempia tapahtumia. Muistelen, että tämä taisi olla suosikkisarjani Hietamieheltä. Se saattaa pitää edelleen paikkansa, kun ainakin tästä osasta tykkäsin vieläkin.

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Maailmansodat

Teatteri: Liisa Ihmemaassa

Ryhmäteatteri lähetti kutsun näytelmän Liisa Ihmemaassa ensi-iltaan Suomenlinnan kesäteatterissa. Pitihän sinne sitten mennä, kun en ollut aikaisemmin tuolla mitään produktioita käynyt katsomassa. Näytelmä ei ole se perinteinen versio, vaan sitä on uudistettu. Suurin uudistus taitaa olla se, että Liisan tehtävä on pelastaa Ihmemaa, kun Herttakuningatar on aiheuttanut ilmastonmuutoksen.

Liisa Ihmemaassa ei tarinana ole suosikkini, niin näytelmästä tykkäsin jostain syystä, vaikka ei tämä silti ollut lähelläkään parasta näytelmää ikinä. Eniten tykkäsin sanaleikittelystä ja akrobaattininjasta sekä vähiten Herttakuningattaresta, josta oli tehty hemmetin ärsyttävä. Näytelmä oli kuitenkin selvästi liian pitkä (kesto noin 2,5 tuntia) ja penkit epämukavat ja ahtaat, niin turnauskestävyys oli loppuvaiheessa koetuksella. Vähän epäilen, että yksi katsomiskerta riitti, mutta vielä ehdin tarvittaessa muuttaa mieleni.

Seuranani oli pikkusiskoni, jolta irtosivat seuraavat kommentit: oli hyvä näytelmä ja näyttelijät, kesto oli ehkä vähän liian pitkä ja penkkitilaa oli liian vähän.

Rooleissa: Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen, Eino Heiskanen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Sirja Sauros, Juha Suihko, Sanna Warsell, Verneri Lilja ja Sonja Salminen

Ainakin Linnea ja Talle olivat samassa näytöksessä.

Lehtijuttu: Matkailijan Neuvostoliitto

Long Play julkaisee digitaalisia lehtiartikkeleita ja sen tarkoitus on edistää hidasta journalismia eli julkaista pitkiä juttuja, jotka kestävät aikaa ja uusintalukemista. Sieltä tarjottiin mahdollisuutta lukea joku artikkeleista ilmaiseksi ja valitsin luettavakseni Johanna Vehkoon kirjoittaman Matkailijan Neuvostoliitto. Systeemi oli kyllä mulle ennestään tuttu, mutta vierastan digitaalisesta sisällöstä maksamista, niin yhtään artikkelia en ollut aikaisemmin lukenut.

Artikkeli kertoo Piramidan aavekaupungista norjalaisilla Huippuvuorten saarilla. Kaupunki perustettiin Neuvostoliiton hiilikaivoksen ympärille 1920-luvulla ja viimeiset asukkaat lähtivät pois vuonna 1998, kun kaivostoiminta lopetettiin. Kaupungissa oli satoja asukkaita, nykyisin siellä käy parituhatta turistia vuosittain. Artikkelissa esitellään kaupungin menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tulevaisuudessa sitä olisi ilmeisesti tarkoitus jonkin verran kunnostaa, ainakin lisää turisteja olisi tarkoitus saada paikalle. Venäläisillä on Huippuvuorilla vielä toistaiseksi käytössä Barentsburgin kaivoskaupunki.

Olen lievästi Neuvostoliiton sympatisoija ja olen aina halunnut käydä Huippuvuorilla. Tältä pohjalta juuri tämä artikkeli oli itsestään selvä valinta enkä joutunut sitten myöskään pettymään siihen. Teksti oli juuri niin kiinnostava kuin oletinkin - siis sekä teemansa että kirjoitustyylinsä perusteella. Huippuvuorten venäläisasutuksen historiaa ja nykyhetkeä oli esitelty artikkelissa melko kattavasti. Ja vähänkö mä haluan tuonne käymään!!

Jos muutkin Long Playn artikkelit on laadullisesti tätä tasoa, niin ehkä mun sitten tosiaan täytyy alkaa maksamaan niistä.

Kirja: Murhia Mankalassa

Ursula Auer: Murhia Mankalassa. WSOY 2007.

Yllätin itseni valitsemalla kirjastosta tämän tuntematta kirjailijaa ennestään edes nimeltä. Kuten nimestä voi päätellä, niin Murhia Mankalassa on siis tyylilajiltaan dekkari. Sen päähenkilö on Brysselissä työskentelevä Olavi Ström, joka perii Suomesta Iitistä talon, jonka omistajaa hän ei tuntenut entuudestaan. Talosta löytyy romaanin käsikirjoitus ja Ström voittaa sillä dekkarikilpailun.

Mysteerinä Strömille on, että miksi kylältä kuolee joitakin ihmisiä ja hän pelkää itsensä puolesta. Toinen tärkeä selvitettävä asia on, että kuka perinnön jättäjä oli ja miksi hän valitsi juuri Strömin edunsaajakseen.

Henkilögalleria ei ollut liian iso ja se oli melko rajattu. Alueellisesti liikuttiin melkein koko ajan samassa kylässä. Kirja oli kirjoitettu sen verran vetävästi, että sitä ei voinut jättää pitkäksi aikaa kesken. Jännitystä oli mukana yleisesti ottaen aika vähän, mutta silti sitä oli riittävästi.

Tyyliltään kirja muistuttaa perinteisiä salapoliisikertomuksia tai puzzle-dekkareita. Toisista kirjailijoista ainakin Pirkko Arhippa kirjoittaa samantyylisiä kirjoja kuin mitä tämä oli. En joutunut pettymään kirjaan, vaan löysin uuden dekkarisuosikin. Auerin kaksi muuta kirjaa löytyi juuri divarista ja nekin tulee luettua varmasti.

Viimeisiä ja tulevia kulttuurikokemuksia

Olen vuosikausia tykännyt kirjoitella listoja eri aiheista ja nyt on siis jaossa viimeaikaisia kulttuurikokemuksia ja mitä haluaisin seuraavaksi kokea.

Viimeisin
... teatteriesitys: Ovista ja ikkunoista Kansallisteatterissa eilen. Kävin katsomassa kolmatta kertaa tuon, kun mikään kevätkauden uusista ei ole houkutellut riittävästi.
...museokäynti: kävin tänään katsastamassa Vantaan taidemuseon Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Ei oikein koskettanut, odotin näyttelyltä jotakin enemmän. Oli muuten tämän vuoden eka museovierailu!
...kirja: kuuntelin Martin Widmarkin Kärleksmysteriet-kirjan Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjasta. Helt okej, mutta ei mikään loistavin lastendekkari ikinä. Paperikirjana viimeisin luettu on Alexander McCall Smithin uusin Små skavanker på skönhetssalongen ja siitä tykkäsin.
...elokuva: elokuvateatterissa Rio 2 pääsiäisen tienoilla ja dvd:ltä alkuviikosta Mulan 2. Molemmat on animaatioita ja molemmista tykkäsin.
...musiikkielämys: Anita Hirvonen ruotsinlaivalla vajaa kuukausi sitten. Yllättävää kyllä, olin katsomassa keikkaa molempiin suuntiin mentäessä ja saatoin ehkä jopa tykätä siitä.

Seuraava
....teatteriesitys: luultavasti Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa. Laitosteattereiden kevätkausi alkaa olla lopuillaan ja tuonne mulla on ilmaisliput tiedossa.
...museokäynti: WeeGeessä en ole käynyt pitkään aikaan ja se Kansallismuseokin on edelleen suunnitelmissa.
...kirja: nyt mulla on kesken aktiiviluennassa Ursula Auerin Murha Mankalassa ja sitä seuraavaa uutta aloitusta en ole päättänyt vielä (=Aku Ankan taskukirjoja varmaan käytännössä).
...elokuva: The Budapest Hotelin haluaisin nähdä, mutta lähiteatteri lopetti sen esittämisen jo enkä tiedä, että jaksanko mennä keskustaan asti. Dvd:ltä suunnittelin katsovani Viimeisen samurain seuraavaksi, ellen löydä kirjastosta jotain muuta.
...musiikkielämys: ei mitään hajua. Einin keikkoja ei kai ole lähiaikoina osumassa kohdalle sopivia enkä ole miettinyt, että haluaisinko nähdä sitten vaihteeksi livenä jonkun muun.

Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3

       

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2 ja 3. WSOY 2007.
(Lukija: Veikko Sinisalo)

Noi kannet on niin kivan värisiä, että piti laittaa tuohon molemmat näkyviin.

Aloitin tosiaan alkuvuodesta kimppalukua Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Ensimmäisestä osasta kirjoitin täällä. Kakkososasta kirjoittaminen jäi, kun sain sen loppuun muutaman päivän myöhässä ja nyt sain kolmannen osan loppuun melkein kuukauden jäljessä aikataulusta. Kuittaan nyt molemmat tässä samalla kertaa. Kuuntelin nämäkin siis äänikirjana. Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että tässä on suunnilleen parhaat kirjat ikinä ja tarina tosiaan parani loppua kohden.

Toinen osa keskittyi sisällissotaan ja kolmas ajasta sen jälkeen 1950-luvulle asti. Pidän kolmatta osaa parhaimpana kaikista kolmesta. Siinäkin sota oli läsnä, muttei kuitenkaan koko kirjan ajan pääosassa kuten tokassa osassa. Itsenäisyyden aika on Suomen historiassa omasta mielestäni kiinnostavampaa kuin sitä aikaisempi.

Mä en oikein osaa nyt kuvailla tähän mitään järkevää, kun en kerennyt vielä toipua kunnolla viimeisen kirjan loppumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Tai eihän siinä mitään radikaalia siis tapahtunut, mutta kun tämän kirjasarjan kanssa tuli vietettyä monta hetkeä tässä alkuvuoden aikana, niin tulihan siitä loppumisesta kunnon tunnereaktiokamaa. On tuo pikkukylän elämän seuraaminen reilun 50 vuoden ajan näköjään aika kiinnostavaa.

Ai niin, tässä pitää vielä kiitellä lukijana ollutta Veikko Sinisaloa! Hän oli lukijana tosi eläväinen ja sai erilaisille ihmisille luonteeseen sopivia ääniä. 

Lukuhaasteet:
Ihminen sodassa - Sisällissodat (2. osa) ja Maailmansodat (3. osa)

Sarjakuva: Yu-gi-oh!

Kazuki Takahashi: Yu-gi-oh! 19 ja 20. Sangatsu Manga 2007/2008.
(Kääntäjä: Kim Sariola)

Kaksi osaa Yu-gi-oh!-mangaa oli kotonani siinä pinossa, jonka hankin taannoin testatakseni erilaisia mangasarjoja. En ole siis lukenut sarjaa alusta asti, vaan pelkästään nämä kaksi osaa.

Sarjassa on jossain määrin pohjaideana tietty korttipeli. Kaupungissa järjestetään peliotteluita ja korttien hirviöt taistelevat niissä oikeasti toisiaan vastaan. Osa korteista on arvokkaampia tai muuten erikoisempia kuin toiset ja tuolla ilmeisesti liikkuu joku porukka, joka haluaa itselleen ne kaikki.

Ennakkoasenteeni oli se, etten ole tähänkään mennessä pitänyt toimintamangasta, mutta testasin nyt silti. Kyllä tämä jossain määrin kiinnostava oli, kun kerran jaksoin lukea kaksi osaa loppuun asti. Yleensä olen jättänyt kesken tai yhteen osaan näitä toiminnallisempia sarjoja. En tosin ole ihan varma, että jaksaisinko tätäkään yhtään enempää... Kesken sarjaa tarinaan mukaan pääseminen ei ollut liian hankalaa, mutta toisaalta se syvempi idea jää tässä sitten tajuamatta.