Kirja-arvio: Landet som icke är (Maa jota ei ole)

Edith Södergran: Landet som icke är. Sic 2006.

Landet som icke är (suom. Maa jota ei ole) on Edith Södergranin postuumisti julkaistu runokirja. Tätä ei taida olla suomeksi saatavilla itsenäisenä teoksena, vaan pelkästään osana koottuja runoja. Olen aikaisemmin todennut Södergranin olevan keskitason runoilija (ei hyvä eikä huono) enkä ole koskaan kunnolla innostunut lukemaan hänen tekstejään enemmän.Välillä asia on kuitenkin käynyt mielessä, niin oli jo sitten aikakin tarttua tähän.

Tämän kokoelman kuuntelin ruotsinkielisenä äänikirjana. Olen todennut senkin jo aikoja sitten, että runojen kuuntelu äänikirjoina ei yleensä ole hyvä idea, mutta siitä huolimatta näytän silti tekevän sitä säännöllisesti. Ruotsinkieliset runot tuntuvat jäävän itselleni paperillakin keskimäärin etäisemmiksi kuin suomenkieliset, mutta en sittn tiedä, että auttaako siihen tämä sitkeä yrittäminen. Ehkä ei.

Taas jälleen kerran tuntui siis siltä, etten saanut lukemastani mitään irti. Lukiessa ei myöskään tuntunut siltä, että olisin tavoittanut runojen syvimmän ytimen ja samalla sen Södergranin suosion salaisuuden.

Wikipediasta voi lukea Södergranin elämästä.

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper - Finlandssvenska damer
Kuusi kovaa kotimaista

Elokuva-arvio: Anonyymit romantikot

Kävin sunnuntaina juhannuksen kunniaksi leffassa, kun oli sateen riski eikä leffateatterit olleet auki jo lauantaina. Valikoima ei nyt ollut mitenkään erityisen loistava, mutta kumminkin sieltä osui sitten kohdalle helmi.

Anonyymit romantikot
(Les émotifs anonymes)
Valmistumisvuosi: 2010
Ohjaus: Jean-Pierre Améris
Pääosissa: Isabelle Carré, Benoît Poelvoorde
Tyylilaji: Romanttinen komedia

Anonyymit romantikot on ranskalais-belgialainen elokuva, joka on valmistunut pari vuotta sitten, mutta on vasta nyt täällä teatterilevityksessä. Mä haluaisin nähdä useammin eurooppalaista valtavirtaelokuvaa, mutta se ei tunnu onnistuvan täällä kovin usein. Tämä kuitenkin osui tuohon määritelmään.

Päähenkilönä on ujo ja herkkä Angelique, joka on osaava suklaan tekijä. Vastaparina on sitten suklaatehtaan johtaja Jean-René, joka ei kykene kunnolla normaaliin sosiaaliseen toimintaan. Työpaikkaa etsivä Angelique päätyy töihin konkurssikypsään tehtaaseen myyntiedustajaksi. Romantiikkaahan siitä sitten tunkeutuu mukaan kuvioihin.

Juonikuviohan ei mikään kauhean ihmeellinen ole ja on hivenen ennalta-arvattavakin, mutta siitä huolimatta tykkäsin tästä. Tykkään yleensä romanttisista komedioista eikä tämä ollut sitä samaa jenkkituotanto-massaa, vaan poikkeava siitä linjasta. Sen verran mitä googlailin, niin monet lehdet ja nettisivut olivat antaneet tälle huonoja arvioita esim. juonen ja henkilöhahmojen takia.

Ei romanttisten komedioiden kuulu olla mitään loistavia taide-elokuvia, vaan viihdettä. Sen suhteen tämä täytti osansa. Monta lisäpistettä elokuvalle tulee myös siitä, kun Angelique lauloi I have confidencea ranskaksi ja osasi vielä fräulein Marian koreografiankin.

Bookcrossing-esittely

Bookcrossingin alkuperäinen idea on laittaa kirjat kiertämään, luopua omista kirjoista ja "vapauttaa" ne jatkamaan matkaansa. Kirjat jätetään jonnekin julkiselle paikalle, josta joku voi ne löytää. Jokaisella kirjalla on oma BCID-tunnistekoodi, jonka avulla ne voi yksilöidä. Niiden matkaa seurataan jokaisen omassa päiväkirjassa. Ns. villeistä vapautuksista ei tule merkintöjä ja uusia jäseniä kovin usein, paitsi jos löytäjä on joku toinen crossaaja. Usein kirjat kuitenkin kiertävät vaikkei niistä mitään kuuluisikaan ja merkintä saattaa tulla vasta monen vuoden päästä. Niitä kulkee kuitenkin myös kädestä käteen kontrolloituina vapautuksina. Lisäksi kirjat kiertävät miiteissä ja erilaisten sivuston foorumilla järjestettävien aktiviteettien ansiosta.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole tie kirjahyllyn tyhjentämiseen: monet ovat huomanneet, että kirjojen hankkiminen ja saaminen on vain lisääntynyt. Osa aktiiviharrastajista on myös sanonut lopettaneensa kirjaston käytön, kun luettavaa riittää muutenkin. Bookcrossingin kautta olen itse tutustunut kirjoihin, joita en olisi muuten välttämättä löytänyt. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin. Tätä kautta saattaa joskus saada uusia kirjoja nopeammin kuin kirjastosta, kun joku kirjan ostanut laiittaa sen kiertoon kertalukemisen jälkeen. Saman yksittäisen kappaleen lukijamäärä saattaa tällä tavoin myös kasvaa, kun se ei enää loju jonkun hyllyssä ja joku lukijoista todennäköisesti voi innostua ostamaan sen omaksi tai hankkimaan samalta kirjailijalta lisää luettavaa.

Monilla on harhaluulo, että harrastus olisi kallista. Tätä varten ei ole pakko hankkia uusia kirjoja, vaan voi vapauttaa edelleen omasta hyllystä löytyviä kirjoja tai toisten vapauttamia, joita itse on sattunut löytämään. Sivuston kaupastakaan ei ole pakko ostaa mitään, vaan kirjoihin tulevat bookcrossing-laput (joissa on BCID ja muita tietoja) voi tehdä itse tai printata netistä.

Bookcrossingfinland.net tarjoaa apuja esimerkiksi wikin ja itse printattavien suomenkielisten lappujen muodossa.

Edit 10.1.2013. Tällä hetkellä tuo ylläoleva linkki ei pelitä ja linkitän siksi tähän varalta toiset infot. Suomenkielisiä lappuja saa Boirinalta: sisäkanteen tulevia ja ulkokanteen. Suomenkielisen wikipedian artikkeli auttaa kanssa alkuun harrastuksessa ja kannattaa myös huudella bookcrossing.comin suomifoorumilla, jos kaipaa vinkkejä tai vaikka miittiaikoja.

Kirja-arvio: Tietäjän lapsuus

Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.

Luin Noidan veli -kirjan jo joskus vuosikausia sitten. Olin kuullut, että sille tuli jatkoa, mutta en ollut niihin jatko-osiin sitten koskaan tarttunut. Lainasin tämän nyt sitten luettavaksi, mutta ilmeisesti olisikin kannattanut lukea se Noidan veli ensiksi uudestaan, vaikka tämä tapahtuukin sitä ennen.

Kirja kertoo Christopherista, jolla on yhdeksän henkeä. Hän on henkimatkaaja, joka pääsee unessa siirtymään oikeasti toisiin maailmoihin. Kun kyvyt selviävät, hänet siirretään kouluun ja laitetaan oppimaan enempi magiaa. Christopher on siis Noidan veljessä tärkeässä (sivu)osassa nimellä Chrestomanci.

Tämä oli kyllä hyvä kirja! Tyyli oli kevyttä fantasiaa, lisäksi tarina oli kiinnostava ja mukaansatempaava eikä ollut ennalta-arvattava. Tämä on taas niitä kirjoja, etten vaan pysty sanomaan mitään muuta järkevää kuin että tämä oli hyvä. Löysin siis taas yhden helmen kirjailijan fantasiakirjojen joukosta, vaikka oikeastaan tässä tapauksessa oli kyse kirjailijasta, jonka olin vain unohtanut. Nyt tässä tekstin julkaisuvaiheessa sain jo luettua sen ekan osan ja tätä seuraavankin sain aloitettua. Lisää jatkoa on tulossa syksyllä tähän sarjaan ja onneksi Jonesilta löytyy muutakin luettavaa kuin tämä sarja.

Kirja muualla: Risingshadow'n esittely, Kirjamielellä / Marjis, Rakkaus kirjoihin / Murswein.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Taikuuden historia

Vaikka juhannus onkin omasta mielestäni yhtä turha juhla kuin kaikki muutkin, niin kai tässä kohtaa kuuluu silti toivottaa hyvää juhannusta teille muille. Itse olen varmaan ekaa kertaa ikinä juhannuksen vietossa kotona enkä mökillä ja tää on aika kivaa.

Nuorta voimaa luettavana

Olin tiistai-iltana käymässä yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa Nuoren voiman liitossa. Tilaisuudessa esiteltiin liiton toimintaa ja lähtiessä sai mukaan muutaman lehden luettavaksi.

Liiton julkaisemassa Nuori voima -lehdessä on joka numerossa eri teema. Näissä saamissani numerossa 3-4/11 oli teemana kirjailija-elokuvaohjaaja Alexander Kluge ja numerossa 5/11 runous. Lehdissä on esseitä, uusia kaunokirjallisia tekstejä ja arviointeja kirjoista. En ollut aikaisemmin kuullutkaan koko lehdestä, joten oli ihan kiinnostavaa päästä kurkistamaan sisältöä. Ensimmäisenä reaktiona oli pienoinen kauhistus, kun kaikki materiaali tuntui liian taiteelliselta ja korkeakulttuuriselta minulle. Lisäksi alkoi ahdistaa, kun en itse osaa kirjoittaa yhtä hyvin. Lehti on kyllä tosi tasokas: olin pitänyt Parnassoa ja Kulttuurivihkoja laadukkaina, mutta Nuori voima meni niistäkin ohi.

Nuori voima -lehden tilaajat saavat myös Kritiikki-lehden, josta sain luettavaksi syksyn 2011 numeron. Kritiikissä sisältää käytännössä pelkkiä kirja-arvosteluja. Löydän tuskin tästä kauheasti uutta luettavaa, kun lukumakuni poikkeaa lehden linjasta. Tarkoitus olisi kuitenkin tutkailla tekstejä tarkemmin ja ottaa opiksi, jos vaikka viimeinkin oppisin itsekin kirjoittamaan kunnollisia arviointeja.

Kaikki lehdet oli tosi tuhteja lukupaketteja ja jos ne lukisi kannesta kanteen, siihen saisi kyllä menemään aikaa. Tässä olisi siis hyvä vaihtoehto matkalukemiseksi.... Tällä perusteella en kyllä lähtisi tilaamaan kumpaakaan lehteä, mutta kertatutustumisena tämä oli hyvä. Saatan kyllä vilkaista sisältöä jatkossakin, jos lehti tulee vastaan, mutta pidän silti mielummin jatkossa kirjat ja lehdet erillään kuten tähänkin asti.

Kirja-arvio: Varokaa juustokiltaa!

Alan Snow: Lierolan kronikka osa 1 - Varokaa juustokiltaa! Otava 2007.

Vaihteeksi kävi hyvä tuuri! Viime aikoina on tuntunut siltä, etten löydä kirjastosta enää sattumanvaraisesti mitään ja jos löydän, onnistun löytämään vain huonoja tai keskinkertaisia kirjoja. Tämänkertainen löytöni oli sen sijaan aika helmi kirja.

Kirjan päähenkilö on Arttu-poika, joka asuu Lierolan kaupungin alapuolella maan alla isoisänsä kanssa. Hän joutuu ruuanhakuretkellä hankaluuksiin, jonka jälkeen hän joutuu seikkailuun kaupungissa. Alueella asuu kaikenlaisia outoja otuksia, esimerkiksi kaalipäitä, järvimerilehmiä ja laatikkopeikkoja. Roistot kaappavat näitä otuksia ja niitä varten on ihan oma suunnitelmansa.

Tykkäsin tästä tosi paljon. Tällainen kevyt ja hauska seikkailullinen fantasiatarina on omaan makuuni juuri sopiva. En siis ole koskaan ollut kauhean innokas lukemaan sellaista kaikkein perinteisintä fantasiaa (siis tyyliin Eddings ja Dragonlance). Kirja oli myös kuvitettu ja se oli kiva lisä tarinaan. Kokonaisuutena tästä tuli vähän mieleen Walter Moersin kirjat. Mutta sitä mä en oikein tajunnut, että millä perusteella kirjaston tietokannassa tällä oli yhtenä asiasanana nonsense. Periaatteessahan melkein mikä tahansa (fantasia)kirja voi olla täysin järjetön, jos sitä oikein alkaa ajatella.

Fantasia on yksi tyylilaji, jota haluaisin lukea enempi ja siksi tuntuukin, että luen sitä liian vähän. Tuntuu kuitenkin hankalalta aloittaa tyyliin viidestätoista tiiliskivestä koostuvaa sarjaa, vaan vaihtelevammin. Sellaista kevyempää, mutta hyvää fantasiaa on ollut vähän vaikeaa löytää, mutta tämä siis osui ja upposi. Tälle on siis olemassa jatkoa parin kirjan verran, muttei kuitenkaan suomeksi.

Risingshadow'n esittely

Lukuhaasteet:
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Taikaeläinten hoito
Ikkunat auki Eurooppaan - Britannia

Runoviikon päätös ja tilannekatsaus

Niin siinä sitten kävi, että en saanut luettua enää seitsemättä runokirjaa tällä viikolla. Kuusi kappalettakin oli ihan hyvä saavutus. Viikon aikana
* Henriikka Tavin runot oli yhtä hyvä kuin ennenkin
* Eppu Nuotion lastenrunot olivat hyvä löytö
* Helena Anhava ja Hal Sirowitz pääsevät tulevaisuudessa uudestaan lukulistalle ja
* Pentti Saarikosken ja Saila Susiluoto eivät innostaneet ollenkaan

Nyt sitten tähän perään vielä pieni tilannekatsaus, että mitä täällä blogissa on lähitulevaisuudessa luvassa:
* arviot on tulossa kahdesta fantasiakirjasta (ja varmaan velhomaailma-haaste jatkuu muutenkin)
* bookcrossing-esittely (olen lupaillut tätä pitkään, teksti on kyllä valmis jo)
* esittely Anne Frankiin liittyvästä kirjasta ja elokuvasta
* Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaaste aktiivisesti loppuun

Lisäksi muita lukuhaaste-kirja-arvioita ja elokuva-arvioita on nyt ainakin tulossa, mutten nyt lupaile sen tarkemmin mitään, kun en tiedä ehtimisestäni.