Teatteri: Aladdin-musikaali

 

(Kuva teatterin sivuilta täältä)

Kävin viime viikonloppuna katsomassa Aleksanterin teatterissa katsomassa Aladdin-musikaalia. Se on alunperin Disneyn tekemä, joten tarina ja hahmojen ulkonäkö on käytännössä aika samat kuin siinä animaatiossa. (Juonta ei varmaan tarvitse avata yhtään teille?)

Tämä oli kyllä aika hyvä teatterikokemus sekä näytelmän että visuaalisen toteutuksen suhteen. Pääsääntöisesti tyylilajina musikaalit on omaan makuuuni, niin tämäkin upposi siksi hyvin. Hahmoista varsinkin lampun henki oli aika hillittömän hauska. :D

Vähän miinustakin täytyy kuitenkin antaa, tällä kertaa tekniikasta. Valaistus oli kyllä pääosin hyvä, mutta sitä en ymmärtänyt, miksi piti useamman kerran tähdätä kirkas valo suoraan katsojien silmiin. Musiikin volyymit oli liian lujalla, muutama lapsi näytti pitelevän korviaan välillä ja itseänikin häiritsi. Myös kuorokohtausten miksaus tuntui paikoitellen olevan hukassa ja laulajien äänet eivät pysyneet kirkkaina, vaan hajosivat.

Musikaali on kaksikielinen versio eli puhuttiin sekaisin suomea ja ruotsia, alkuperäisversiossa on käytetty englantia ja espanjaa. Jasmine ja yläluokka puhui ruotsia, Aladdin ja tavallinen kansa suomea. Pointti olikin siinä, etteivät he aluksi ymmärtäneet toisiaan. Nettisivujen mukaan voi mennä katsomaan, vaikkei molempia kieliä osaisikaan eikä sillä kuulemma ole väliäkään. En vaan sitten tiedä, että mitä vähemmän kielitatitoiset saavat tästä irti (osa jutuista kyllä käännetään, muttei läheskään kaikkea).

Viimeiset esitykset on lokakuussa. Ihan pienimmille katsojille en tätä suosittele, omasta näytöksestänikin joku lähti kesken pois.

Katsaus Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoon

Sain kutsun Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisiin ja tilaisuus oli eilen. Siellä esiteltiin syksyn ensi-illat: mukana oli ohjaajia ja muita tekijöitä kertomassa produktioista ja osasta nähtiin myös pätkiä.

Muutama näytelmistä olisi sellaisia, joita voisin itse harkita meneväni katsomaan:
* Viulunsoittaja katolla
* Ollako vai ei (kertoo puolalaisesta teatteriseurueesta 1930-luvun lopulla)
* Den förälskade terapeuten (Claes Anderssonin käsikirjoitus)

Näiden lisäksi on ohjelmistoon tulossa esim. Hamlet ja Armi Ratiasta kertova näytelmä, myös uusi musikaali ja komediaa on tiedossa.

Vanhoista ohjelmistossa jatkavista näytelmistä kiinnostaisi ainakin Kuninkaan puhe, joka on tunnettu myös elokuvana. Harmittaa, että se Katri Helena -musikaali loppui jo, kun sen olisin oikeasti voinut haluta nähdä (ei vaan ollut oikealle päivälle tarjolla lippuja).

Muidenkin teatterien ohjelmistoa olisi tarkoitus vilkuilla kunnolla, jos vaikka saisin mentyä katsomaan jotain. Viikonloppuna olin katsomassa Aleksanterin teatterissa Aladdinia ja siitä on tulossa oma arviointinsa. Kansallisteatterin Fedja-setään taas pitäisi varata ne liput.

Kirja-arvio: Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta. Tammi 2012.

Irlantilainen Leonie muuttaa Irlannista San Franciscoon Amerikkaan ottaakseen etäisyyttä vanhaan elämäänsä. Hän löytää asuntonsa kaapista kirjeitä, jotka kuuluvat aikaisemmalle asukkaalle. Luettuaan osan niistä Leonie haluaa saada selville kirjeen saajan ja lähettäjän tarinan ja että missä he ovat nyt. Hän alkaa selvittää asiaa samassa talossa asuvan Alexin kanssa. Kummankaan omat miessuhteet eivät myöskään ole ihan kunnossa ja niitä selvitellään samalla kirjan aikana.

Kirja oli kyllä aika hyvä: kaipasin kevyehköä viihdettä ja sain juuri sitä mitä halusinkin. Juoni ei ollut ennalta-arvattava ja tarina piti otteessaan riittävän hyvin. Kirjeiden tarina toi mukaan hyvän lisän, tällaiset pienet arkiset mysteerit on aika kiinnostavia. Se oli myös hyvä, ettei kirja ollut surkeuden pohjamudissa tapahtuvaa epäonnistuneiden ihmissuhteiden vatvomista eikä toisaalta myöskään villiä sinkkuelämää.

Sain kirjan muistaakseni jostakin kirjaston kierrätyskärrystä ja se on lojunut hetkisen omassa lukupinossani. Nyt yritän saada pinoa pienemmäksi ja päästä samalla eroon kirjoista, joille riittää se kertalukeminen. Vaikka pidin tästä, niin luulen, ettei tätä tulisi välttämättä luettua ihan heti uudestaan, joten se saa jatkaa matkaansa tavalla tai toisella.

Melissa Hillin nimi pitää kyllä muistaa jatkossa. Olen etsiskellyt sopivaa ulkomaista viihdettä, joka olisi kevyttä, muttei kuitenkaan mitään ihan täysin aivotonta hömppää. Jos muut kirjailijan teokset ovat samaa laatua kuin tämä juuri lukemani, niin siinä olisi sitten kirjoja sitä tarvetta täyttämään.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Irlanti

Kirja-arvio: Houkutus

 

Stephenie Meyer: Houkutus. WSOY 2009.

Mä olin pitkään aika skeptinen tämän sarjan suhteen, osittain ehkä sen kaiken hypetyksen takia. En myöskään uskonut, että pitäisin teineille suunnatusta vampyyriromantiikasta, kun en yleensä sellaista lue. Otin sitten kokeeksi kirjastosta ekan osan kuunneltavaksi äänikirjana. Lopputulos oli, että ei tämä ollutkaan niin huono kuin mitä se olisi voinut olla.

Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä Bella, joka muuttaa pikkukaupunkiin isänsä luokse. Siellä hän tutustuu Edwardiin, joka onkin vampyyri. No, tämä on sitten kunnollista teiniromantiikkaa ja mukana on sitä iih-hän-on-niin-komea-hehkutusta. Aargh, meinasi välillä mennä kunnolla hermo siihen kaikkeen siirappiin. Kirjan tarinassa ei olisi ollut mitään kunnollista koukkua, jos Edward olisi ollut ihminen, mutta hänen vampyyriytensa tekee siitä mielekkäämmän ja kiinnostavamman.

Periaatteessa tämä tyylilaji ei ole vieläkään kauheasti mun mieleen. Aikuisten puolelta löytyy enempi parempaa romantiikkasävytteistä viihdettä enkä mä ole erityisen kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä (perusfantasia on sitten ihan oma lukunsa myös).

Ymmärrän kuitenkin aika hyvin, että mistä tässä ne teinit tykkää. Tämä on ehkä vähän enempi tyttöjen juttu kuin vaikka Harry Potterit, joka tuntui olevan aikanaan yhtä iso ilmiö. Toisaalta Potterit tapahtuivat suurimmaksi osaksi omassa maailmassaan ja nämä kirjat ihan normaalissa ympäristössä, niin tämä sarja saattaa siis ehkä vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua tarttua kunnolliseen fantasiaan.

Pakko ne jatko-osatkin on lukea, vaikka takakansien perusteella meno saattaakin mennä vähän överiksi (ainakin teiniromantiikan suhteen). Kyllähän mun pitää silti joka tapauksessa saada tietää, että miten tarina kehittyy ja muuttuuko se paremmaksi edetessään. Tästä lopusta sitä jatkoa ei siis voi vielä arvata, mutta toisaalta taas sarjan olisi ihan hyvin myös voinut lopettaa jo tähän ensimmäiseen osaan. Hivenen siis epäilen sitä, että antavatko ne yhtään mitään lisää tähän tarinaan, mutta mahdollisuuksia ainakin on.

Pitäisköhän tarttua seuraavaksi Nälkäpeli-sarjaan? :D

Esittely Risingshadow'ssa, Tavaus-blogi, Satun luetut (koko sarja)

Sarjakuva: Love Hina 4

 

Ken Akamatsu: Love Hina 4. Tokyopop 2002.

Love Hina on yksi niistä mangasarjoista, joita olen lukenut enemmän kuin parin kirjan verran. Sarjaa on julkaistu 14 osaa ja luin niistä nyt neljännen, jonka nappasin Finnconin bookcrossing-pöydästä. Olen lukenut sarjaa aika epämääräisessä järjestyksessä ja pitänyt välillä pidempiä taukoja, niin kokonaisuus ei kaikilta osin ole kunnolla selkiytynyt.

Päähenkilönä on Keitaro-poika, joka yrittää päästä yliopistoon ja työskentelee samalla talonvahtina pienessä tyttöjen asuntolassa. Tyttöjen kanssa tapahtuu kaikenlaisia konflikteja ja manga onkin aikamoista komediaa välillä, mutta pääideana on siis heidän arkielämänsä kuvaaminen. Tässä osassa hän yrittää hankkia osa-aikatyötä itselleen, mutta työn saaminen ja sitten sen tekeminen eivät meinaa onnistua.

Japanissa tätä on käsittääkseni julkaistu lähinnä pojille tarkoitetussa lehdessä, mutta periaatteessa en näe tässä mitään perinteisiä poikamaisia piirteitä. Tytöt on vaan välillä aika vähäpukeisia, niin kai se on sitten yksi merkkki asiasta. :D

Sarjasta on olemassa myös anime-versio. Hankin DVD-boksin joskus alkuvuodesta, mutten ole vielä ehtinyt katselemaan sitä ollenkaan. En ole itse siis pahemmin katsonut yhtään mitään animeja koskaan, joten uuden aluevaltauksen suorittaminen kiinnostaa ja sitten tietty sarjakuvan ja animaation vertailu.

Kirjan bookcrossing-journal

Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaaste

Osallistuin Morren järjestämään Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaastetta. Tehtävänä oli lukea itsenäisyyspäivään 2012 mennessä pitäisi lukea kuusi ennen vuotta 2012 ilmestynyttä suomalaista kirjaa, jotka on aikonut lukea jo kauan. Sain suoritettua haasteen jo heinäkuun puolella, mutta tämän yhteenvedon teko vaan jäi.

1. Heikki Turunen: Simpauttaja
2. Tuija Lehtinen: Lumiruusu
3. Edith Södergran: Landet som icke är (suom. Maa jota ei ole)
4. Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga (suom. Vuosisadan rakkaustarina)
5. Eeva Kilpi: Talvisodan aika
6. Juba: Viivi ja Wagner - Kaksi näytelmää

Luen kyllä aika paljon muutenkin kotimaista kirjallisuutta, mutta alun perin ajattelin tämän toimivan kimmokkeena lukea niitä lukematta jääneitä. Klassikoita suunnittelin lukevani enempi, mutta jäi sitten näköjään väliin. Täytyy vaan yrittää sitten lukea niitä jossain muussa yhteydessä.

Kirja-arvio: Maleena menee kouluun

Olen yrittänyt saada purettua lukupinoani enkä ole sitten jaksanut/ehtinyt lukemistani kirjoista blogiarvioita pahemmin kirjoitella. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus korjata tilanne, vaikka sama lukuprojekti jatkuukin edelleen.

Marita Lindquist: Maleena menee kouluun. WSOY 2007.

Kuuntelin äänikirjana lastenkirjan Maleena menee kouluun. Se kertoo seitsenvuotiaan Maleenan elämästä: miltä tuntuu koulun aloittaminen ja mitä kuuluu normaaliin arkielämään.

Luin joskus ala-asteella ison osan Lindquistin tuotannosta läpi ja muistelen, etten pitänyt kauheasti tästä sarjasta, vaan ainakin Mariella-kirjat olivat parempia. En pitänyt tästä kauheasti nytkään, kun kirja tuntui vähäsen tylsältä. Tapahtumissa ei ollut mitään mielenkiintoa, lasten arkielämästä on kirjoitettu kiinnostavampiakin kirjoja.

Kirja tuntui kokonaisuutena aika vanhanaikaiselta verrattuna moniin muihin viime aikoina lukemiini kirjoihin. Nykylasten maailma on aika erilainen kuin tässä kuvattu, mutta sehän ei ole kirjan vika. Ajattomiakin lastenkirjoja on kuitenkin olemassa, siis sellaisia, jotka eivät tunnu oman aikansa mukaisilta - kuten tämä tuntui monessa kohtaa. Suomeksi sarjaa on julkaistu 1970-luvun loppupuolella, ruotsiksi jo 60-luvulla.

Sinisen linnan kirjastossa on arviointi kirjasta Maleenan ilo ja Marian lukukokemus taisi olla vähän positiivisempi kuin omani.

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper