Ämyrock

Eilen oli Hämeenlinnassa vuosittainen Ämyrock-musiikkifestivaali. Olin itse paikalla neljättä kertaa (tai ehkä sittenkin viidettä). Mä en ole erityisen festari-ihminen noin yleisellä tasolla. Vastaavissa tapahtumissa tökkii eniten idea alkeellisesta telttamajoituksesta ja tietty ylikalliit lippujen hinnat. Ämyrockissa voin välttää molemmat: tapahtuma on yksipäiväinen ja ilmainen.

Jaksoin olla paikalla kolmen ensimmäisen esiintyjän ajan, kun oli taas sadepäivä. Seitsemän niitä olisi ollut ja tuttuun tapaan melkein kaikki sellaisia, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuulemistani uusia tuttavuuksia olivat paikallinen bändi Wedgie (tyylilaji punk) ja HPNB (tyylilaji hiphop), näistä jälkimmäinen oli ihan kuuntelemisen arvoinen. Kolmantena oli sitten Kari Peitsamo, joka on esiintymässä oikeastaan joka vuosi ja joka oli itselleni se pääsyy hankkiutua paikalle.

Kirja: Vajoaminen

Lidia Tsukovskaja: Vajoaminen. Into 2012.

Kirja sisältää kaksi pienoisromaania. Vajoaminen kertoo Nina Sergejevnasta, joka matkustaa kirjailijoiden lepokotiin kirjoittamaan. Hän on edelleen huolissaan miehestään, joka on kadonnut jo vuosia sitten. Sofia Petrovnan päähenkilö on samanniminen nainen, joka työskentelee konekirjoittajana kustantamossa ja hänen poikansa pidätetään. Molemmissa pienoisromaaneissa teema on siis sama: Stalinin ajan vainot läheistään etsivän naisen näkökulmasta.

Vajoaminen on kirjoitettu vuosina 1949-1957 ja Sofia Petrovna 1939-1940. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin ne julkaistiin ja julkaisu tapahtui selvästi aikaisemmin länsimaissa kuin Neuvostoliitossa, kun Tsukovskaja ei siis ollut virallisesti kauheassa suosiossa siellä.

Kirja oli tosi kiinnostava, kun Neuvostoliiton aika on muutenkin kiinnostavampi kuin Venäjä ennen tai jälkeen sen. Tyylillisesti kirjassa oli samaa henkeä kuin vanhoissa venäläisissä klassikoissa. Tosin en ole ihan varma, että onko se samalla joku yleisvenäläinen tyyli, kun maan nykykirjallisuudesta mulla ei ole mitään hajua.

Kahdesta kirjan sisältämästä teoksesta pidin enemmän Sofia Petrovnasta. Siinä oli onnistuttu kuvaamaan samaa teemaa mielenkiintoisemmin, kun Vajoaminen taas oli hetkittäin tylsempi.

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa - Venäläiset naiskirjailijat

Kirja: Rivien välissä

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä. Avain 2013.

Pitkään suunniteltu kirjablogikirja on ensin ilmestynyt ja nyt myös luettu. Sain omani kirjastosta tänään ja lukaisin sen saman tien. Päätin sitten myös tulla spontaanisti bloggaamaan siitä heti, kun oma tekstivarasto on alkanut jo muutenkin loppua.

Monissa blogeissa tämä onkin keritty jo arvioida ja tuntuu, ettei mulla ole aiheesta mitään uutta sanottavaa. Kirjoista bloggaavana kirja tuntuu tietenkin erilaiselta kuin sellaisesta lukijasta, joka ei harrasta samaa. Luultavasti tästä saa kohtuullisen käsityksen mitä kaikkea kirjabloggaus voi sisältää, itse en tästä oikein mitään uutta saanut.

Monet on tässä kohtaa blogiteksteissään kirjoittaneet omasta bloggauksestaan. Mä itse aloitin tämän blogin melkein kolme vuotta sitten kulttuuriblogina ja sitä se yrittää olla edelleen, mutta blogin sisältö ei ole laadullisesti eikä monipuolisuudeltaan tällä hetkellä lähelläkään sitä mitä sen haluaisin olevan (eikä paranemista ole ihan heti luvassakaan). Kulttuuriblogi-nimikkeestä huolimatta kirjoitan tänne eniten kirjoista, mutta lukupäiväkirja tämä ei ole koskaan ollut eikä varmaan koskaan tule olemaankaan.

Kirjan kansikuvaa en nyt saa jostain syystä ladattua tähän, lisään sen joskus toiste jos muistan.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Kirjallisuustiede

Vähälevikkiset kirjat - täällä myös

Salla listasi alkukuusta blogissaan julkaisemiaan arvioita vähälevikkisistä kirjoista ja sen jälkeen myös jotkut muut tekivät vastaavan listan. Nyt myös minä. Sen "vähälevikkisyyden" määrittely on suhteellista: siihen voi sisällyttää pienempien kustantamojen julkaisuja, mutta myös vanhempia kirjoja tai muita sellaisia, jotka eivät ole saaneet näkyvyyttä joko blogeissa tai muualla.

Pidin itse helmikuussa pienkustantamoviikon blogissa ja sen koosteen voi klikata auki linkistä, niin en listaa niitä samoja kirjoja enää uudestaan tähän. Muita tavalla tai toisella vähälevikkisiä kirjoja, joista olen blogiini kirjoittanut, ovat esimerkiksi nämä:

1. Teija Niemi: Onni Afrikassa (julkaisija Pieni karhu)

2. Alan Snow: Varokaa juustokiltaa! (fantasiakirja, joka ei ainakaan Suomessa ole ollut mikään kovin bestseller, kun jatko-osat on jätetty suomentamatta)

3. Terttu Autere: Sininen hatturasia (keski-iso julkaisija eli Karisto, muttei kauhean tunnettu kirjailija)

4. Debbie Macomber: Tien päällä (Harlequin-kirja, niitä ei blogeissa oikeastaan näe)

5. Uolevi Nojonen: Tinatähti ja Anselmin aarre (Nuorten toivekirjaston kirja - sarja on melko unohdettu nykyään ja suurin osa sen kirjoista vielä unohdetumpia)

Aika moni arvioimistani lastenkirjoista olisi voinut sopia tähän listaan. Lastenkirjoja arvioidaan tai esitellään todella vähän yhtään missään ja sitten yleensä keskitytään niihin samoihin.

Kirja: En studie i rött (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

Kutsutaan tätä vaikka miniarvioksi, niin tekstin pituus tuntuu heti paremmalta! Nyt ei oikein ajatus kulje, mulla on taas joku kirjoitusblokki päällä.

 

Sir Arthur Conan Doyle: En studie i rött. Adelphi Audio 2009. (suom. Punaisten kirjainten arvoitus)

En studie i rött on ensimmäinen Sherlock Holmes -dekkari, joka kertoo murhatapauksen ratkaisusta. Olen aikaisemmin lukenut vain Baskervillen koiran, joka oli kohtuullisen hyvä. Tämä taas ei ollut. Kirja oli aika tylsä eikä siitä jäänyt oikein mitään mieleen. Kuuntelin tätä äänikirjana, paperiversio olisi varmaan jäänyt helpommin kesken. Klassiset dekkarit ei vaan tunnu olevan mun laji - ei tosin uudemmatkaan aina, mutta se ei liity tähän.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Detective Novels

Kirja: Linnunpaino

Saara Henriksson: Linnunpaino. Into 2012.

Linnunpaino on Saara Henrikssonin toinen romaani. Päähenkilönä on balettitanssija Lilja, jonka tanssiryhmä harjoittelee Ritari Siniparta -esitystä. Sairaslomallaan hän tutustuu linnuista kiinnostuneeseen Tommiin. Tanssiryhmässä ei etene Liljan toivomalla tavalla eikä kyllä Tomminkaan kanssa.

Kirja on eräänlainen rakkaustarina, muttei viihdekirjamaisella tavalla. Ihmissuhteilun lisäksi toisena teemana oli tanssi ja itseäni se kiinnosti tällä kertaa enemmän. Baletti on sellainen laji, jota olen aina halunnut päästä itse harrastamaan. Siksi tämä oli mielenkiintoista luettavaa ja toimi realistisena kurkistuksena tanssijan arkeen.

Tuntuu, että romaanin kielessä oli jotakin, mitä täytyy kehua, vaikken osaakaan määritellä, että mistä siinä pidin. Ainoa ärsytyksen aihe oli, että suurimman osan ajasta mutta-sanan edestä näytti puuttuvan pilkku ja sisäinen pilkunviilaajani hermostui siitä.

Teemallisesti ja tyylillisesti Linnunpaino poikkeaa jonkin verran Henrikssonin edellisestä, Moby Dollista, mutta harva taitaa kirjoittaa aina samalla tavalla. Moby Dollista pidin enemmän kuin tästä, vaikkei tämäkään huono kirja ollut. Tällä perusteella jatkossa tulevat kirjat pääsevät luettavaksi aika varmasti.

Kirja on saatu arvostelukappaleena Innon blogitapaamisesta.

Kirja: Outo vieras muumitalossa

Tove Jansson, Per Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa. WSOY 2010.
(kääntäjä: Panu Pekkanen, kansi: Jukka Aalto)

Outo vieras muumitalossa on kuvakirja, jossa kuvitus koostuu muumitalon pienoismallista ja nukke-muumihahmoista otetuista valokuvista. Tarina kertoo siitä, kun joku outo hahmo saapuu taloon ja pikku Myy aloittaa selvittämään asiaa. Talossa haisee ja Myy kiertää ympäriinsä etsimässä sen aiheuttajaa.

Muumiaiheisia nukkeanimaatioita taas en ole koskaan katsellut, vaan pelkästään niitä piirrettyjä ja muissa kirjoissa on kaikissa tainnut olla myös sellainen piirroskuvitus. Aikaisempien kokemusten jälkeen tuntui vähäsen oudolta katsella tämän kirjan kuvitusta, mutta kaipa siihenkin tottuisi jossain vaiheessa.

Tarinassa sen sijaan ei ollut mitään vikaa, vaan se oli luonteeltaan aika muumimainen - ihan niin kuin pitääkin. Mukana oli myös useita harvemmin nähtyjä hahmoja, kuten Ruttuvaari, Miska ja Homssu.

Kokonaisuutena tämä oli aika hyvä ja toimiva kirja. Tätä kelpaa suositella kenelle tahansa, joka muumeja haluaa lukea. Suosittelen myös käymään Tampereella Muumilaakso-museossa, jossa on ainakin ennen ollut vastaavia muuminukkeja nähtävillä.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste